Osan mielestä terä-terä -kontakti on aivan OK; Se toki aikaansaa halkeamia aseeseen, mutta se on merkityksetöntä koska pelissä ovat tärkeämmät asiat. Ja toisaalta sellaisetkin miekkamestarit, kuin japanilainen Miyamoto Musashi torjui myös terällä; Hänestä kerrotaan tarinoita, joissa hän menee korjauttamaan miekkaansa sepälle. Miekka näyttää likimain sahalta, koska sen terällä on torjuttu, ja iskun jakautuessa erittäin pienelle pinta -alalle, tästä seuraa vaurioita teräkseen. Olen huomannut että etenkin monet ninjutsun harjoittajat puolustavat terä-terä -kontaktia. Minä taas olen tässä suhteessa "aivan eri maata" muutenkin kuin maantieteellisesti ; Olen melkoisen vahvasti sitä mieltä että terällä terän torjunta on sama asia kuin "oh shit -block", eli normaalein ja intuitiivisin, mutta teknisesti huono tapa torjua; Sitä voidaan toki käyttää, ja se ratkaisee joskus niin että et häviä, mutta sen käyttö kannattaa minimoida. Se on yksinkertaisesti vain osoitus huonosta tekniikasta ja valmistautumisesta. Se, että joutuu selviämisensä vuoksi käyttämään huonointa mahdollista toimintatapaa ei ole ns. "kovin vakuuttavaa".
Etenkin eurooppalaisessa keskiaikaisessa miekkailussa terä -lape -kontakti on melko lailla selvä, ja väistinsysteemikin tukee nimen omaan sitä että terä-lape -kontakti on ideaali. Tämä johtuu siitä että miekalla on tietty rakenne:
Kuvassa korostan sitä, että väisti on aina tietyssä suhteessa terään. Tähän on erittäin hyvä syy. Syy löytyy siitä, mitä varten miekassa on terä ja väistin, sekä siihen miten toisen iskut torjutaan: Väisti on rakennettu sitä varten että terä voidaan saada lukittua väistiin. Tämä taas tapahtuu seuraavasti:
Perusideana on siis se, että pystysuoraan tuleva isku isketään syrjään vaakasuoralla iskulla. Tämä siirtää hyökkäyslinjaa syrjään ja torjuttavan miekan terä liukuu väistille, jolloin se saadaan pysäytettyä. Tätä ei voi tehdä terä+terä -kontaktissa, koska ne tarttuisivat toisiinsa. Jos terä sen sijaan osuu lappeelle, se liukuu. Ja koska iskussa liike -energia on tiettyyn suuntaan, se liukuu miekan terällä tiettyyn suuntaan. Liu -uttaminen ei onnistu aina. Lisäksi miekka on joustava ja taipuu lappeellaan, mutta ei taivu yhtään terän suunnassa:
1: terä-terä -kontaktissa miekat vaurioituvat ja juuttuvat yhteen. Kontakti ei liu-u.
2: terä-lape -kontaktissa ei tapahdu vauriota ja kontakti on liukuva. Se miekka jonka lape on kontaktissa taipuu hieman.
3: lape-lape -kontaktissa miekat liukuvat ja molemmat taipuvat.
Tässä on myös se tärkeä asia, että torjunta on samalla vastaiskutekniikka. Kun esimerkkitapauksessa isketään vaakasuoraan terä-lape -kontaktiin, on myös terä vaakasuorassa, isku kulkee terän suuntaan, kuten pitääkin. Jos tällä iskulla saadaan kontakti toiseen miekkailijaan, siinä isku tehdään terällä eikä lappeella. Näin itse asiassa tapahtuu kaksi asiaa samanaikaisesti:
1: Torjuttavan miekan hyökkäyslinja torjutaan ja sen terä viedään väistille, joka on torjujan miekan kahvan lähellä.
2: Samanaikaisesti torjujan miekan terä on iskussa torjujaa kohtaan.
→ Torjunta ja lyönti voidaan yhdistää. Tästä on paljon etua, koska yhdistäminen on oikeastaan yksi tärkeimmistä asioista. Jos tekee vain yhtä asiaa, on "tuplasti hitaampi" kuin sellainen joka pystyy yhdistämään ne. Ja tästä erosta on itse asiassa valtavasti etua tai haittaa, riippuen kummalla puolella se on. Ilman yhdistämistaitoa miekkailu on likimain sama kuin yrittäisi juosta ilman toista jalkaa.
Tämäkin korostaa osaltaan sitä, että rakenteen yksityiskohdat eivät ole mitään satunnaisia, vaan tälläinenkin triviaalilta tuntuva yksityiskohta on tarkan mietinnän tulos. Kun miekkoja on muuteltu, takennetta on tehostettu siihen suuntaan että se toimii paremmin. Tyyli ja rakenne ovat ikään kuin toisistaan riippuvaisia ja toisiaan tehostavia ketjuja. Kenties tämä on osaltaan selittämässä myös sitä miksi ninjutsussa, jossa miekkojen väistimet ovat erilaisia kuin euroopassa, suhtautuvat myötämielisemmin erilaiseen systeemiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti