Uudet ideat ovat tärkeitä. Ilman raakamateriaalia tieteessä ei olisi mitään testattavaa. Tämä korostuu siinä vaiheessa, jos kannatetaan tiedenäkemystä "parhaasta tunnetusta selitysmallista", jossa yksittäinen piirre ei vielä tee siitä tiedettä, vaan se että se on paras tai parhaiden joukossa. Jotta voidaan testata, täytyy olla jotain testattavaa;
Hypoteesin muodostamisessa ei esimerkiksi Feyerabendin mukaan ole mitään metodia. Itse olen samaa mieltä tämän kanssa: Henkilö voi saada inspiraation eli keksimisinnon ja sen seurauksen, uuden hypoteesin, uskonnosta, unista kuten Friedrich August Kekule von Stradonitz hiilirenkaansa kanssa. Tai vaikka huumeista saaneistaan hallusinaatioista. Toisin sanoen tälle ideoinnille ei ole mitään sidottua menetelmää, ja oikeastaan sellaisen esittäminen on tätä kautta irrelevanttia ajatusten kontrollia;
1: Tässä kohdassa olennaista on huomata, että hypoteesinmuodostuksen suhde metafysiikkaan ei ole välttämätöntä sille, että se olisi hyvin toimiva. Siksi esimerkiksi Raamatusta inspiraatiota saaneet eivät voi väittää että heidän hengellisyytensä innostava vaikutus kertoisi jotain Raamatun oikeudellisuudesta tai että se edes toimisi muilla. Itse asiassa hypoteesinmuodostuksen otto käsittelyyn on asian viemistä sivupoluille : Emme voi kieltää tai pakottaa ketään noudattamaan juuri tiettyä tapaa tuottaa ideoita. Eikä esimerkiksi huumausaineissa saatu villi ja oikeaksi osoittautunut idea ole mikään teoria siitä että huumausaineet olisivat jokin tie jumalaisen kosmismystisen tiedon äärelle. Inspiraation lähdettä ei voida pätevästi yhdistää tälläisiin teorioihin, ne ovat rationalisointeja ad hoc. (Toisaalta ne toimivat, joten niitä ei saisi kieltääkään, kunhan tutkimuspaperissa on hyvää tiedettä, eli ne epätieteelliset metodit joilla jutut on keksitty on jätetty niiden ulkopuolelle, muulla ei ole väliä.)
Toisaalta kaikki hypoteesinmuodostuksen menetelmät eivät selvästi ole yhtä hyviä: Passivoivat systeemit ovat huonoja. Se, mikä taas aktivoi voi olla ties minkä laista:
1: Pettymys vallitsevaan oloon aikaansaa motivaatiota taistella vastaan.
2: Innostus vallitsevaan oloon aikaansaa halun lisätutkia hedelmällisellä tiellä.
3: Kiinnostus tuntematonta kohtaan aikaansaa halun tutkia.
4: Halu huvittua voi johtaa siihen että huvitetaan itseä epätodennäköisillä ja muuten vaikeasti keksittävillä assosiaatioilla voi tuottaa myös hyödyllisiä ideoita.
5: Tarve johonkin tietynlaiseen johtaa ideointiin tämän ympärillä ja vastaus tähän löytyy todennäköisesti.
6: Pätemisen tarve, ahkeruus ja moni muu seikka voi johtaa valmistautumiseen, ja kuten tunnettua "onni suosii valmistautunutta mieltä". Siksi esimerkiksi Alexander Fleming kehitti sattuman johdosta penisilliinin ja monet muut keksinnöt on tehty "vahingossa". Idea tuli onnenpotkun kautta, mutta se vaatii myös huomaamista jotta siitä tulisi jotain muuta kuin ohimenevä vahinko.
7: Ahneus esimerkiksi Nobelpalkintoon tai asemaan arvostettuna tiedemiehenä voi innostaa ahkeruuteen ja yrittämiseen, joka taas tuo valmistautumista.
8: Luottamus siihen että esimerkiksi Jumala on varmistanut että saamme oikeat tiedot tai skientismi eli tiedeusko ~ luottamus siihen että tiede voi selvittää sitä kautta kaiken voi poistaa estoja ongelmaa miettiessä vastaan tulevien vaikeuksien edessä (esimerkiksi siksi että kannattaa fysikalismia, jossa kaikki on fyysistä, eikä ole yliluonnollista, eli sellaista jota ei voitaisi tutkia.) (Sillä onko yksilön uskonnollinen vakaumus tai skientismi itsessään perusteltua vai ei ei ole hypoteesinmuodostuksen kannalta olennaista. Pääasia on se, että hän luottaa siihen.)
...
Toisaalta hypoteesien esilletuontia voivat estää:
1: Ideologiset tabut, jotka kieltävät jonkun teorian esittämisen. Tähän mielestäni liittyy olennaisesti se, että ateistejen prosenttiosuus tieteentekijöinä kasvaa huipulle mentäessä: Heillä ei ole tabuja jotka kieltävät esimerkiksi kantasolututkimuksen tai jotkut näkemykset: Eli voima tulisi juuri siitä mistä heitä kritisoidaan. "Mikään ei ole heille pyhää". Toisaalta jos heillä on rajoitteita, ne käsittelevät yliluonnollista Jumalaa, jota ei voitaisi tutkia kuitenkaan. En siis pidä tätä osoituksena siitä että Jumalaa ei olisi, vaan pikemmin siitä että Jumalaan uskomiseen liitetään tabunäkökulmia: Sen piirissä on määritelty tietty etiikka, joka sanoo aina "Thou shalt not" jotakin.
2: Keksijän oma muu arkuus.
3: Yhteyksien puute
Ei voida sanoa että yksi näistäkään olisi oikea ja paras. Ne toimivat eri ihmisillä ja vaativat eri persoonallisuustyypin toimiakseen. Jokin asia voi olla toiselle innoke ja toiselle este. Esimerkiksi mukavuudenhalu voi tuoda helpottavia ideoita, mutta toiselle laiskuus taas estää hypoteesien miettimisen. Hypoteesinmuodostusmenetelmän pakottaminen tiettyyn tarkoittaa sitä että kaikkien ei anneta ideoida. Toki tämä tietty rajoitettu porukka voi omista innostuslähtökohdistaan keksiä aivan samoja ideoita ; Mikään yksittäinen idea tuskin muuttuu sellaiseksi että sitä ei voitaisi keksiä. Mutta kuten yhteistyöstä muutenkin tiedetään: Useampi pää ajattelee enemmän kuin yksi.
Kuitenkin kenties olennaisin asia ideoidin tuotoksen asema. Se on itse asiassa täsmälleen sama kuin mitä epäilty on rikosoikeudessa. Jos ideaa väittää hyväksi ilman testausta, on sama kuin pistäisi henkilön vankilaan vain siksi että hän on epäilty. Toki tarvitaan epäiltyjä jotta tutkimuslinjat etenevät ja aito syyllinen saadaan kiinni.
1: Mutta ilman halua kunnon itsekriittiseen tutkimukseen systeemi ei toimi. Eikä keksittyjä ideoita kahlitsevasta kritiikistä ei tarvitse välittää, koska kritiikkiä voidaan kohdistaa vain niitä ideoita vastaan jotka on jo keksitty. Ei siksi tarvitse pelätä sitä, että idea jää keksimättä kun sitä haukutaan. Sitä voidaan haukkua vain rakenteensa pohjalta, ja jotta sillä olisi sellainen, se pitäisi ensin keksiä.
2: Toisin sanoen avoimuus tieteenteon ideoinnille ei suinkaan tarkoita että mikä tahansa ideoitu tuotos olisi tiedettä ja hyväksyttävä. Tiede syntyy siitä että "infantiilit ideat ammutaan kehtoihinsa." Ja kun näitä huonoja ideoita ammutaan paljon, käy vähän sama kuin valokuvauksessa : Kun kuvia napsitaan paljon, niistä voidaan tuhota suurin osa ja silti hyviä jää jäljelle. Ja juuri siksi suurin osa jäljelle jäävistä kuvista on sitten OK -laatuisia.
3: Siksi minusta tuntuu hieman erikoiselta, että tiedemaailmaa syytetään kahlitsevuudsta, vaikka tosiasiassahan se ei voi kritisoida sellaista mitä ei ole esitetty. Tiedemaailman tehtävänä on olla kriittinen keksityille hypoteeseille, eikä sitä että näkemys on rakennettu vaikka tukemaan sitä näkemystö joka on inspiroiva, voida pitää minään tekosyynä sille että näkemyksiä on testattava ja koeteltava ennen kuin niitä voidaan esittää vakavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti