Viimeinen linnake?

Ylioppilaslehdessä kirjoitettiin siitä, että onko evankelisluterilainen kirkko humanismin viimeinen linnake. Tätä kysymystä lähestytään kirja-arvostelun kautta. (Mikä on varsin omituinen tapa tehdä oikein mitään.  Mutta menkööt.) Michel Houellebecqin "Alistuminen" on teos jonka kautta asiaa peilataan.

Kysymys on siitä tärkeä että monelle modernille hipsterille ajatus humanismista liittyy helposti ns. sekulaariin humanismiin. Ja sen linnake kirkko ei ole. Itse asiassa kirkko on periaatteessa aina ilmaissut nimenomaan antisekulaareja kannanottoja. Se puoltaa esimerkiksi uskonnon julkistan näkyvyyttä. Mutta muutakin humanismia on ja tässä mielessä kirjoitus on kiinnostava. Vähintään muistutuksena tästä.

Mielenkiintoista on myös se, että teksti näkee dystopiana asiat jotka yleensä liitetään ongelmiksi joita uskonto tuottaa. Yksikulttuurisuus, se että perhe - eikä yhteiskunta - tuottaa hyvinvoinnin ja siksi sosiaalituka on minimoitu. Kaikki dystopian piirteet ovat PerusSuomalaisten haluamia. "Kunnia on jälleen niiden, joille se kuuluu: kodin, uskonnon ja isänmaan. Perhe on taas yhteiskunnan peruspalikka, ja perheen pää on mies. Naisen tehtävä on kasvattaa lapsia. Siihen heitä oikein kannustetaan lisäämällä kotihoidon tukia. Perheen puolesta tehty työ on työtä isänmaan puolesta, ja ammatti parasta, mitä isä voi pojalleen antaa. Poika oppii pärjäämään. Tietää, miten leipä tuodaan pöytään. Suuryritysten tuet on leikattu, mutta pienyrittäjyyteen kannustetaan sitäkin enemmän. Koulutuksessa huomioidaan perinteiset arvot ja uskonto, sillä vahva kansakunta on kulttuurisesti yhtenäinen. Monikulttuurisuutta ei ole, ja ongelmalähiöiden jatkuvat levottomuudet ovat rauhoittuneet. Sosiaalitukia on leikattu, siivellä eläjiä ei suvaita. Hyvinvoinnin luo perhe, ei yhteiskunta."

Toki dystopiaa lähestytään siten että voittajauskonto ei olekaan kristinusko vaan islam. Ja tätä kautta teksti palautuukin itse asiassa PerusSuomalaisten tulevaisuuden pelkoihin lähes 1:1. (Minun on vaikeaa nähdä kirkkoa torjumassa PerusSuomalaisia. Minun on sen sijaan helppo nähdä PerusSuomalaiset arvostamassa kirkkoa.) Mielenkiintoinen kulma - se joka kenties tulisi muistaa myös aina kun yhdistää liikaa PerusSuomalaista ja maahanmuuttokritiikkiä rasismiin tai islamofobiaan - on se, että kysymys ei oikeasti ole islamkriittistä vaan lähempänä Hofstadterin kuvaamaa anti-intellektuellismia. PerusSuomalainenkin pelkää suurelta osin "punavihreän median mädätysvoimaa". Ja tätä on vaikeaa nähdä islamofobiana tai rasismina. "Houellebecq on moralisti, mutta hän voi olla aivan oikeassa siinä, että liberaali kapitalismi ja individualismi ovat mädättäneet yhteiskunnan arvot. François’n hahmo alleviivaa tutun uhkakuvan siitä, miten ihminen vailla arvoja on tyhjä. Hän on mädättäjä, jolta liiallinen vapaus on vienyt kyvyn nauttia mistään."

Tässä ei toki ole uutta. Uutta on se, että kirkko nähdään tämänlaisen vastaisena linnakkeena. Teemana on se, että kirkko ajaa hyvinvointivaltiota. Tämä onkin tullut varsin hyvin esiin esimerkiksi Kari Mäkisen lausunnoista. Kirkolla on valtaa ja vastaavaa. Se on instituutio. "Todellisuudessa kirkosta on tullut järjen, edistyksen ja ihmisyyden ääni, ja oikeastaan liberaalimpi kuin valtiosta. Kirkko edustaa sitä hyvinvointivaltioajatusta, joka muualla vaietaan kuoliaaksi. Suomen valtiovallan lähimmäisenrakkaus on valikoivaa ja näytösmielistä hyväntekeväisyyttä. Koululaitoksen ja yliopistojen sivistysaate on riippuvainen siitä, millaisiin budjettikehyksiin se pakotetaan. Luterilaisen kirkon arkkipiispa Kari Mäkinen on ainoa valtaapitävä, joka on ääneen huolissaan yhteiskunnan eettisen perustan romahtamisesta ja kansainvälisen talouden vaatimusten säälimättömyydestä. Hän puolustaa vähemmistöjen oikeuksia ja naispappeutta."

Kysymys on siitä kiinnostava, että periaatteessa kirkko todella on viimeinen linnake. Nykyään tosin voidaan huomata että enemmän arvolausuntoja tulee sosiaalisessa mediassa. Tämä on mielestäni humanismin näkyvämpi linnoite. Se ei tosin ole organisoitunut määrätyn johtajiston ja budjetin ympärille. Se on joustavampi, elävämpi, ja suttuisempi tartuttava.

Jossain määrin Ylioppilaslehden artikkeli nojaakin vanhaan järjestelmään jossa instituutiot ja virallinen lehdistö olivat ydinasia kun katsottiin valtaa. Nykyisin lehdistön mahti on kuitenkin murentunut - mikä näkyy esimerkiksi lehdistön rahoitusvaikeuksina. : Ja Jopa perussuomalaiset tietävät että tosiasiassa liberaalit eivät myllää arvotyhjiössä sanan täydessä mielessä. "Hyysääminen" -termi on sidottu liberaaleihin vahvasti aivan siksi että Kari Mäkisen ihanteet ovat myös liberaalien ihanteita. (Itse asiassa Kari Mäkinen on arvoliberaali kirkossa. Eli ei niin että liberalismi on arvotyhjiö kirkon ulkopuolella.) Tämä hyysääminen on juuri sitä "hyvinvointiyhteiskuntaa" eikä "taloudelliseen kilpailukykyyn perustuvaa menestysyhteiskuntaa".

Toisaalta kirkko on myös vanhoillisten linnake, sillä sieltä löytyy kaikenlaista. Cherry Pickingin tai vahvistusharhan makua ; Se että kirkon sisällä ollaan jokaisesta asiasta montaa eri mieltä johtaa väistämättä siihen että joskus kirkon edustaja sattuu myös olemaan oikeassa. Tämä ei tarkoita että se johtuisi kirkosta tai uskosta vaan kyseessä on tilastollinen väistämättömyys. Kirkolla onkin itse asiassa valtavan menestynyt PR -strategia ; Se kertoo menneisyydestä tarinoita siten että hyvät kristityt huomataan ja pahat kristityt unohdetaan.

Näistä heikkouksista huolimatta olisin halukas näkemään kirkossa muutosvastarintaista jähmeyttä juuri siksi että se on instituutio, peräti kulttuuriperinteeseen lähinnä rituaalivallalla sidottu byrokraattinen instituutio. Se ei aja ja edistä asioita vaan pitää niitä ennallaan. Kirkko on uskonnollinen järjestelmä joka on "malli yhteiskunnalle ja malli yhteiskunnasta". Tässä tapauksessa se tarkoittaa sitä että se ei seuraa populistisia voimia vaan on nimenomaan enemmänkin valtion kirkko kuin kansan kirkko. Kirkko ajaa hyvinvointivaltion mallia vielä kun muut ovat siitä luopuneet.

Ongelmallista mellakointia ei ole odotettavissa hallitukselta vaan ihmisiltä joihin hallituksen päätökset vaikuttavat. Sekä esimerkiksi uusnatseilta, antifasisteilta jne. äärisuunnilta.) Kirkko tuppaa olemaan "viimeinen linnake vähän kaikelle". Hyvässä ja pahassa. (Siellä jurnuttaa vielä naispappeuden vastustajiakin.) Jälkiviisaasti painotetaan että on aina ollut hyviä. Ja sitten ollaan luontevasti mukana kun joku muu on ensin käynyt arvostuspainotusten muuttumiset. Kirkko on yleensä jarru, muutosvastavirtavoima. Mikä ei ole välttämättä huono asia. Siksi viimeisen linnakkeen rooli sopii sille hyvin.

Pitäisikö kristittyjen humanistien olla ateisteja?

Moni kristitty on antihumanisti. Eli ihminen joka irtautuu humanismista ja jopa vastustaa tätä. Humanismi nähdään tällöin maallistumisena ja jonain jossa ihminen ylpeydessään korvaa Jumalan. Kuitenkin valtaosa kristityistä on humanisteja. Tässä hengessä THEOS -ajatushautomo korostaakin että humanismi on jotain joka sopii erityisen hyvin kristitylle. Lausunnon mukaan "Angus Ritchie and Nick Spencer argue that Christians ought to be more aware – and more proud – of their humanist credentials, rather than allowing humanism to become a cipher for atheism." Tosin he menevät myös tätä pidemmälle. "They go beyond a mere celebration of Christian humanism, however, to argue that the Christian faith provides a much firmer foundation for humanist beliefs than evolutionary atheism. Taking their cue from the authoritative definition of humanism by the International Humanist and Ethical Union, they argue that a commitment to reliable rationality, to moral realism and to human dignity can only be secured on a theistic basis. Ultimately, atheism saws through the branch on which humanism sits." Eli perimmiltään heistä rationaalisten ja koherenttien humanistiateistejen pitäisi olla kristittyjä.

Ajatus on minusta jo jotenkin oleellisesti lähtökohtaisesti omituinen. Humanismiin nimittäin usein (minusta jopa liian usein) liittyy mielikuva valistushenkisestä ajatuksesta jossa korostetaan sitä että jokainen ihminen ajattelee itse. Sapere aude -asenne taas tarkoittaa sitä että jokainen saa ihan itse miettiä humanisminsa pohjalta ollakko ateisti tai kristitty. Tämänlainen kirjoitelma tuntuu sahaavan oksaa humanismiin liitetyn ajattelunvapauden, mielipiteenvapauden ja uskonnonvapauden alta. Kun se esittää ultimaatumeita siitä että ateistihumanistien pitäisi kääntyä kristityiksi koska kristinusko on humanismin ytimessä, tehdään itse asiassa jotain jota on hyvin vaikeaa liittää siihen mitä yleisesti katsotaan humanistiseksi toiminnaksi. Tässä mielessä voisin haistattaa THEOSin kanssa missään tekemisissä oleville ja tätä raporttia kannattaneille paskan. Mutta se olisi liian helppoa ottaen huomioon miten lähellä he ovat sitä kohdetta joka löyhkää.

Mutta on kenties syytä panostaa THEOSin henkeen. Yleinen mielikuva ja yleinen taso on filosofisesti riittämätön. (Joskin on eksistentiaalisesti piristävää haistattaa paskoja ihmisille jotka ilmiselvästi sen ansaitsevat ja jotka luultavasti saavat kuulla tätä toivotusta aivan liian harvoin.) Sillä tämä asenne on laajemminkin yleinen. Kysymyksessä ei siis ole vain yksi ajatushautomo. Tietyssä määrin kyseessä on heijastuma laajemmasta kristillisestä asenneilmapiiristä. Joka, väitän, läpitunkee kaikki länsimaat ja niissä tapahtuvan keskustelun mielipiteistä, uskonnoista, vapaudesta ja arvoista. Humanismi nojaa ihmisyyteen. Ja jossain mielessä tässä onkin kysymys siitä ketkä noin yleensä katsotaan täysivaltaisiksi ihmisiksi. Että minkä maailmankatsomusten ihmisillä ei ole syvällistä ymmärrystä maailmasta ja he siksi ovat, jos nyt juridisesti ovatkin täysivaltaisia kansalaisia, eivät ole kokonaisvaltaisia ihmisiä vaan jonkinlaisia säälittäviä puoli-ihmisiä.

Se nojaa metaeettiseen ajatteluun jossa ajatellaan moraalin perustaa. Olen kirjoittanut tästä aiheesta usein, enkä koe tarpeelliseksi kumota niitä myös tässä. Tartun sen sijaan siihen miten juuri tämä asenne on kristityillä yleinen. He tykkäävät ateistien dogmatiikkaan puuttumisesta. Ja tekevät tätä harjoittaessaan kristillisiä premissejä. Tilanne on tuttu muuallakin kuin etiikassa. Esimerkiksi kun Alvin Plantingan naturalismin kritiikki puretaan sen premisseihin voidaan huomata että naturalismi on ristiriitainen jos ja vain jos siihen liiteään Plantingan vaatimia tyystin kristillisen maailmankatsomuksen läpitunkemia premissejä. Joka enenmmän tai vähemmän kumoaa koko argumentin.

Ritchie ja Spencer eivät tee sitä mitä heidän pitäisi tehdä. Eli kumota joka ikinen ateistis-humanistinen kokoonpano ja osoittaa ateismi tätä kautta peruseettomaksi humanismille. Samoin heidän tulisi todistaa että kristinusko johtaa humanismiin väistämättä tavalla jossa jokainen antihumanisti olisi väistämättä tyystin harhaoppinen kerettiläinen. He eivät tee tätäkään. Näin ollen heidän ajatushautomonsa vaikuttaa hautomiselta ilman ajatusta. Itse asiassa käteen jää lähinnä juuri se miten omituista on vaatia teistisen objektiivisen moraalin perusteluehtoja ateistiselta humanismilta. Etenkin kun tätä samaa logiikkaa ei sovelleta kristinuskon humanistisuudesta puhuttaessa. Nyt näyttää siltä että ateistinen humanismi ei yhteensovi teistisen humanismin kanssa väistämättömästi. Joka ei ole kovin voimakas eikä kovin kiinnostava argumentti.

Jostain syystä kristityt kuitenkin suhtautuvat kiinnostuksella ja ottavat vakavasti kaikki tämänlaiset lausunnot. Joten heidän asenteidensa vuoksi on kenties syytä katsoa asiaa hieman tarkemmin. Otetaan Stephen Law. Hän on kirjoittanut vastineen tälle THEOSin esitykselle. Hän käsittelee myös esityksen argumentteja. Mutta tartun siihen millä hän aloittaa. Määritelmistä. "As those of us who campaign under the banner of ‘Humanism’ use the term, ‘Christian Humanism’ is an oxymoron. We use ‘Humanism’ to refer to a certain sort of non-religious life stance. But of course the term has other uses, including uses on which ‘Christian humanism’ is not an oxymoron. If the authors of this Theos report want to use the term in one of these other ways, that’s their prerogative. But to be clear, let’s use humanism with a small ‘h’ to mean what they mean, and Humanism with a capital ‘H’ to mean we what we mean."

Hyvin usein kristillinen latistamis-lyttääminen perustuu juuri siihen että he ottavat vallan määritellä vastapuolen oppi ja käytetyt käsitteet. Näin ollen tässäkin on syvällisesti kyseessä siitä miten humanismi määritellään. Ja kristillisessä esityksessä kristityt määrittelevät humanismi -käsitteen kristillisin ehdoin. Miettimättä että jos katsotaan ovatko ateistihumanistit sisäisesti koherentteja vai eivät, niin silloin on katsottava ateistihumanistien humanismin määritelmää. Koska muutoin argumentissa ei olisi mitään järkeä : Syntyisi vain olkiukko jossa humanismin määritelmä vaihdetaan ikään kuin salassa ja tämä ekvivokaatio sitten luo kuvitteellisen vihollisen. Joka onkin kieltämättä helpompi voittaa kuin aito ateistihumanismi. Ja juuri siksi THEOS ja muut kristityt vallankäyttäjät instituutioineen näitä temppuja harrastavatkin. (Uskon että tämä on tahallista, eli kysymys on ilkeydestä. Vaihtoehtona olisi että he ovat idiootteja. Sellaisella tasolla että on ihmeellistä että miten he osaavat lukea ja kirjoittaa. Sitoa kengännauhojaan. Hengittää.)

Tämä paljastuu toki pinnallisessakin argumenttianalyysissä helposti. Kiinni jäädään kuin Alvin Plantinga warrant -pytyllä. Nolosti. Ja näitä katsoessa ei voi muuta kuin hämmästellä että miten kukaan, siis kukaan, ottaa näitä argumentteja vakavasti. Niissä on sisältöä ja laatua lähinnä naureskelun, sormellaosoittamisen ja myötähäpeän tuottamisen areenoilla. Ne ovat paskaa logiikkaa ja paskaa asennetta. Niitä ei pitäisi lukea kiinnostuksella tai tukea. Niitä pitäisi hävetä. Moni toki näkee näiden haukkumisen samaksi kuin kristillisyyden vastustamisen. Mitä heille voi sanoa? Paitsi ottaa analogian israelkysymyksestä "Lisäksi häntä kritisoidessaan kannattaa olla tarkkana: jos häntä kritisoi ja on juutalainen, saa itseinhossa rypevän juutalaisen diagnoosin; jos häntä kritisoi olematta juutalainen, on antisemiitti. Aivan kuin tämän ammattiperseilijän petkutukset muka olisivat määritelmällisesti ja lähtökohtaisesti juutalaisia tekoja. Ettäs kehtaa." Jos nämä ihmiset ovat lähtökohtaisesti kristittyjä ja heidän näkemyksensä vastustustaminen on lähtökohtaisesti kristinuskonvastaisuutta niin sen pahempi kristinuskolle. Itse uskon että he ovat vain halveksittavia kusipäitä jotka sattuvat olemaan myös kristittyjä. Näen toki näiden kahden käsitteen välillä vahvan korrelaation, mutta en silti pidä niitä hieman eri asioina. (Voinet olla ei-kusipäinen kristitty. Ja jos tämä onkin kenties tosiasioiden ja havaintojen valossa tarpeettoman optimistinen väite niin aivan taatusti voit olla kusipää olematta kristitty. Katsokaa nyt vaikka minua!)

Law'n määritelmälähtökohta on kiinnostava. Koska jos aiheena on metaetiikka voidaankin ajatella että humanismiin voitaisiin valita monenlaisia lähtökohtia.
1: Kun kristitty argumentoi humanismista, he nojaavat siihen että humanismi on setti tietynlaisia mielipiteitä. Tämä tiettyjen mielipiteiden dogmajoukko on sitten jokin jolla on perusta tai ei ole. Mutta kenties voidaan ajatella että humanismi onkin metaeettinen näkökulma siitä että moraalin perimmäinen lähtökohta on ihmisissä. Tällöin voidaan toki huomata että kristinusko on parempi lähtökohta dogmaattisuudelle. Jos jokin dogma perustellaan Jumalalla se on asenteena jotain melkoisen ehdotonta ja joustamatonta. Tämä syntyy pysyviä ja vaihtoehdottomia asenteita. Ja tässä mielessä Ritchie ja Spencer ovat todella, siis todella, huomanneet jotain aidosti relevanttia THEOSin raportissaan.

On jännittävää miten
tämän historiallisen
miekan koristeluina on
kristillisiä ristejä.
Eikä sen aikaisten ateistien
A -symbolin vastineita.

2: Mutta jos humanismi onkin metaeettinen näkemys jossa moraalin alkuperä on ihminen. Humanismissa ihminen olisi kaiken mitta. Ja jossa ei korostetakaan tiettyjä mielipiteitä vaan tiettyä asennetta, niin siinä tapauksessa se että humanismi vaatisi moraaliperustakseen Jumalan on yhtä järkevä kuin ajatus siitä että ollakseen moraalinen Jumalan tulisi kysyä objektiivisen moraalinsa ytimet ihmisiltä, vaikka kansanäänestyksessä. Tämä ihmiseltä mieltymyksiä tenttaava alisteinen suhde ei tietenkään ole teismissä kovin järkevä. Voidaan suorastaan sanoa että ajatus siitä että humanistin pitäisi varmistaa humanistiset arvonsa Jumalalta tai luntata ne Pyhästä Kirjasta tarkoittaa sitä että humanismi on alisteinen teismille. Eli kristityt humanistit eivät olisi perimmiltään humanisteja, humanismi oikeutettaisiin välinearvona, sekundaarisesti kun itseisarvot olisivat muualla. Joka toki selittää kovasti sen miten humanistiset arvot eivät olleet kristinuskon arvoja ennen kuin humanistiset arvot yleistyivät yhteiskunnassa laajasti. Jonka jälkeen kristityt muuttivat mieltään ja alkoivat selittämään että humanistiset arvosetit ovat juuri niitä joita Jumala kannattaa. Näin ollen ollakseen todella humanisteja kristittyjen humanistien pitäisi ryhtyä ateisteiksi.

Moni voi huomata mihin tässä viedään. Kun otamme jälkimmäisen määritelmän esille voidaan todella luoda sisäisesti koherentti argumentti jonka mukaan kristitty humanisti ei voi olla oikeastaan humanisti lainkaan. Se ei kuitenkaan ole kovin merkittävä argumentti koska kristityt humanistit tuskin ovat tuon humanismimääritelmän kanssa liikehtimässä. Jos minä kirjoittaisin raportin jossa esitettäisiin että kristitty humanisti ei voi olla humanisti, ei tätä levitettäisi ja sen syvällisyydestä kiiteltäisi missään kristittyjen parissa. Argumentaation onttous ja sen läpitunkeva asennevammaisuus huomattaisiin varsin helposti. Koska kyseessä ei siis selvästi ole mitenkään vaikea asia älyllisesti huomata, ei voida ihmetellä muuta kuin sitä että miksi tuo aivan täsmälleen samanlainen tulee käytännössä sarjatulella vastaan ateismikysymyksessä. Ja miksi oikein yksikään pappi oikein missään ei tunnu tässä kohden huomaavan että perusteluissa olisi jonkinlainen puute ja aukko.

Väitän että syynä on se että kristinuskon ilmentyminen nykyaikana on käytännössä aina antagonistista. Kirkko tuottaa lausuntoja joissa "hakataan ateisteja" suoraan tai epäsuoraan. Papit nauttivat tästä. He eivät toki myönnä tätä julkisesti koska se olisi huonoa PR:ää. He ovat koulutetuja ihmisiä joiden kyky analysoida argumentteja ja purkaa premissejä ja tarkistaa niiden logiikkaa pitäisi olla kunnossa. Nämä eivät ole hirveän vaikeita asioita. ; Kuten tätini joka kyseli minulta filosofisesta käsitteestä määritelmää hämmästyi kun vastaus oli yksinkertainen ja järkeenkäypä. Perustasollaan tämänlaiset asiat eivät ole vaikeita. Papit ovat koulutettuja, eivätkä tyhmiä. Jäljelle jää vain tahallisuus. Joka kertoo asenteista. Ja nämä asenteet tuottavat instituutioita kuten kirkkoja. Ja näiden kirkkojen rakentamat asenteet tuottavat yhteiskuntaan rakentellisia asioita jotka vaikeuttavat muiden elämää. Tässä valossa esimerkiksi minä mietin sellaisia asioita kuin kirkkoon liittymistä ja siitä eroamista. Ja suoraan sanoen muidenkin pitäisi.

Samalla voidaan kontrastoida esimerkiksi se, että siinä tyylissä humanismia jota itse kannatan ei ole lainkaan mieltä jos maailmaa ei nähdä ihmiselämän kannalta puutteen läpitunkemaksi. Siinä mielessä että maailma ei perimiltään tai miltään tasolta vastaa ihmisten toiveita tai odotuksia. Ja että ihmiset voivat yrittää hallita maailmaa, mutta tekevät tämän hyvin rajallisesti. (Mutta ovat kuitenkin aina täysin ihmisiä. Tästä huolimatta. Ja ehkä jopa tämän ansiosta.) Minun kannattamani humanismi on mieletöntä välittömästi jos ihmiset elävät ikuisesti. Joka tekee kaikesta ajasta "jotain joka otetaan ja jota ei voi antaa takaisin". (Jossa ajan haaskaus on jotain jossa varastetaan jotain jota ei voi saada takaisin, kiitos vain ne jotka harjoittavat kohdalleni epäonnistunutta käännyttämistä.) Jos yritätte sovittaa tämän yhteen kristinuskon kanssa niin good luck with that.

---

Olisi huvittavaa jos THEOS seuraavaksi julkistaisi raportin jonka mukaan sekulaari humanismi on määritelmällisesti kristillistä. Ja sitten alkaisivat ajamaan tätä asiaa. Jotekin epäilen että näin ei tapahdu. Siitä huolimatta että sekulaari humanismi on humanismia.

Ateistien luokittelusta

Rawstoryssa kerrottiin miten ateistejen erilaisia näkemyksiä oli luokiteltu. Tämä on siitä mielenkiintoinen, että itse asiassa ateismin sijaan luokiteltiin astetta laajempaa uskonnottomuutta. Ja näiden tilastollisia yleisyyksiä otettiin myös esiin. Tuloksissa selviää muun muassa se, että kaikki stereotyypitykset joissa ateistit luokitellaan ovat karkeasti sanoen väärässä. "Research revealed that atheists range across “a normal distribution of personality types,” and that the aggressive, confrontational stereotype of atheism only applies to a sliver of the people who identify as non-believers." Yleisin suuntaus ei myöskään ollut mikään militantti ateismi vaan jotain aivan muuta. "Intellectual Atheist/Agnostics were the largest group among those surveyed, people the report defined as “individuals who proactively seek to educate themselves through intellectual association, and proactively acquire knowledge on various topics relating to ontology (the search for Truth) and non-belief." Eli jos intuitiona on ollut että ateistit ovat pinnallisia, materialistisia tai nihilistisiä ja että pääveto on vihata kristinuskoa, niin intuitiosi kertovat enemmän sinusta kuin ateismista.

Näitä tutkimuksesta irronneita luokituksia on sitten helposti listattuna muualla. Lista lienee hyödyllinen. Siitä saa ajatuksia siitä miten ateismia ja siihen liittyviä asioita ja ilmiöitä tulee kutsua.
* "Intellectual Atheist/Agnostics (IAA). Members of this group tend to seek intellectual pursuits and pursue truth." Eli ihmiset jotka etsivät älyllisiä haasteita ja etsivät totuutta.
* "Activist Atheist/Agnostics (AAA). Most community oriented and often involved in other progressive causes." Eli suomeksi ihmiset jotka ovat tunkemassa sosiaalisesti erilaisiin hyväntekeväisyysaiheisiin laajemmin.
* "Seeker Agnostics (SA). Are interested in philosophical questions but find themselves unable to definitely know much about the existence or nonexistence of the divine." Tämä blogi.
* "Antitheists. They see religion as a destructive force in society." Jonkun toisen blogi. Mutta melko harva tajuaa tätä tämän blogin tai minkään muunkaan etäisestikään uskontokriittisen asian kohdalla.
* "Non-theists. People who have always been apathetic or uninterested in religion." Ei vois vähempää kiinnostaa. Se hiljainen porukka jota ei näy missään ja jonka monet luulevat olemassaolemattomaksi. Katso myös : Homo religiosus -ihmiskuvan falsifioijat. Ei tämä blogi vaikka blogisti sitä toivookin.
* "Ritual Atheist/Agnostics (RAA). “Find utility in tradition and ritual” like yoga or a family Chanukah celebration." Käsite joka on Suomessa muuntunut "kulttuurikristityksi" ja johon suhtaudutaan positiivisesti. Koska sitä ei itse asiassa mielletä ateismiksi. Tässä kohden on jännittävää huomata että kulttuurikristitty on jotain joka jossain määrin vastaa Timo Eskolan ajatuksia kirjassa "Ateistit alttarilla". Luultavasti paremmin kuin Spongin kannattajat, joita kirja pääasiassa käsittelee. Valitettavasti tämän sivuseuraus on se, että jos ateisti käyttäytyy hyvin hän ei ole ateisti koska hänet on määritelty kulttuurikristityksi, jonkinlaiseksi ei-ateistiksi. Hieman sama strategia kuin niillä jotka selittävät että kirkkoon kuuluva teisti ei ole kristitty jos on "passiivisluterilainen". Hieman likainen mutta toimiva temppu.

Toki näissä sirpaleissa voi toivoa jonkinlaista yhteennivomista. Että kai ateismissa on sentään jostain kysymys. Tässä kohden toive näyttää olevan enimmäkseen se, että saadaan oikeutus omien asennevammojen ja stereotypioiden heittelylle. Mutta tosiasiassa näitä yleistyksiä kaipaaville on kuitenkin tarjolla pientä helpotusta. Stephen Law on blogissaan määritellyt sellaisen hyvin nykyaikaan sopivan sekulaarin ateismin suuntauksen joka osuu nykyaikaan. Määritelmä on toki hieman hakusessa mutta se on ateistilta ateisteille -kuvaus joka osuu kohtuullisen hyvin ateisteihin.
1: Toisin kuin ne "militantti" -sanan hokemiseen perustuvat kuvaukset joita kristityt kierrättävät joissa ei ymmärretä ateismin sisältöä, vaan osataan sanoa että Dawkins on militantti, ja sitten määritellään militantti sellaiseksi mitä Dawkins ei ole. Eikä tajuta että tämä ei ole argumentti vaan jokin joka osoittaa että argumentin käyttäjä on asiantuntematon, idiootti ja vielä tämän lisäksi vittupääkin. Kun ei osaa, ei ymmärrä ja on asenteellsesti vialla, ei pidä sekoittaa tältä pohjalta tapahtuvasta syyttelystä suuttumista militanttiuteen. Se on normaalia ihmisyyttä että ei niellä kaikkea valehtelevaa paskapuhetta jota omalle naamalle heitellään. Että kiva kun tulit haukkumaan, haluan kuulla ystävällisesti lisää tästä teidän Jeesuskristuksesta. Niin ei tule tapahtumaan. Eikä se olisi eettistäkään että annettaisiin tapahtua.

Lawn määritelmässä ateistiset sekulaarihumanistien määritelmässä erikoista on se, miten ehtoina ei ole militanttius. Eikä edes naturalismi. "The 2009 Philpapers survey of the opinions of professional philosophers and graduate students revealed that less than 15% of professional philosophers and graduate students are theists. Yet only a little less than half of them sign up to naturalism. That leaves around 35% who are neither theists nor naturalists." Yleensä naturalismi on se sana johon ateismi liitetään. Mutta se ei selvästi pidä paikkaansa. (Itse toki olen paatunut naturalisti, metodologinen naturalisti.) Sen sijaan tunnuspiirteet olivat jotain aivan muuta:
* "place particular emphasis on the role of science and reason." Joka on tieteeseen luottamista. Ei edes skientismiä tai naturalismia. Tämä erottaa heidät totuusrelativisteista joille tiedekin on maailmankuvallista ja totuusasiat uskonto-maailmankuvakysymyksiä.
* "atheists. They do not sign up to belief in a god or gods." Joka on tietysti melko oleellista Lawn näkökulmassa jossa ollaan nimenomaan ateistisia sekulaarihumanisteja. Moni on tässä toki hieman pettynyt ja ajaa sitä että tämä pitäisi korvata jollain uskonnottomalla, kuten sillä että ei uskota ihmeisiin tai yliluonnollisiin ilmiöihin.
* "Suppose that this is very probably the only life we have." Joka olisi mahdollista teisteilläkin. Mutta vain hyvin harvassa uskonnossa tämänlaista suositaan kyllä. Ateisteissa vaihtoehtoa tälle ei tosin taida juurikaan olla.
* "believe in the existence and importance of moral value." Joka erottaa heidät moraalirelativisteista ja nihilisteistä.
* "emphasize our individual moral autonomy and responsibility." Vastaus metaeettiseen kysymykseen siitä mitä moraali on ja mistä se tulee. Vertautuu siis siihen kun monet teistit määrittävät että moraalin on oltava ikuista ja muuttumatonta ja ihmisistä riippumatonta ja sitten päättelevät että tälläisen olisi pakko tulla Jumalalta. Kun etiikka määritellään eri tavalla, se selittyy eri tavalla ja metaetiikkaongelma ratkeaa. Eli melko ilmiselvä seuraus edellisestä.
* "secularists in the sense that they favour an open, democratic society and believe the State should take neutral stance on religion." Tämä ei ole antiteismiä. Paitsi jos antiteismi tarkoittaa sitä että ei halua tulla osallistutteua uskonnonharjoitukseen omaatuntoaan vastaan esimekriksi sen vuoksi että sitä on keksitty kutsua kulttuuriksi ja väitetään että jokin joka on kulttuuria ei voisi olla mitenkään pätkääkään uskontoa. Tai jos antiteismiä on se että ei pidä että kansalaisen olisi pakko olla kristitty koska eletään kristityssä maassa ja ateismi on lain mukaan rankaisematon rikos jota esiintyy huonommilla kakkosluokan kansalaisilla.
* "believe that we can enjoy significant, meaningful lives even if there is no is a God, and whether or not we happen to be religious." Joka on uskovaiselle outrage, törkeää itsekkyyttä ja sitä että ihminen ylpeilee ja sneeraa asettamalla itsensä Jumalan asemaan. Aivan kuten tämä lausunto ateisteista ei olisi sitten yhtään ideologisesti omahyväinen.

Itse asiassa Lawn listasta voi huomata sen, että se on varsin maltillinen. Sitä vaivaa vähän sama kuin itseäni. (Minullahan ei oikeasti ole juurikaan mitään yliampuvia tai radikaalin törkeitä mielipiteitä. Minä olen vain aggressiivinen paska muotoillessani niitä.) Niissä ei ole mitään provokatiivista tai hirveän rajua. Kuitenkin samalla niitä katsoessa voi huomata miten sekä konservatiivinen kristillinen oikeisto vihaa tuontyylisiä asioita. Ja miten tukea ei tulla saamaan siitä relativismia korostavasta humanistisista suuntauksista jotka yleensä tukevat niitä joita uskonto tallaa. Relativismi kun on muuntunut monille suvaitsevaisuuden ja eettisyyden synonyymeiksi. Joten tämänlainen lista on heillekin sortava ja väärin. Joten tuolla eiradikaalilla listauksella saadaan kaikkien vihoja päälle. On ymmärrettävää miksi militantti -sanaa heitetään. Mutta selitys ei tulekaan ateisteista vaan kaikista muista.

Taistelu vs. projektin loppuun saattaminen

Piispa Jari Jolkkonen kirjoitti Savon Sanomiin siitä miten hänen on ikävä vanhoja ateisteja. Hän rinnastaa uusateismin "taistelevaksi ateismiksi" ja sitoo tämän suoraan valistusajan ajatteluun. Hänen "argumentaationsa" perustuu kahteen kliseeseen jota olen tässä blogissa kumonnut hyvin monilta kulmilta:
1: Uusateismi on militanttia ja tämä tehdään sitomalla se kommunistiseen vapaa-ajatteluun ja stalinismiin että Ranskan vallankumouksen väkivaltaisuuksiin. "Taisteleva ateismi on nykymuodossaan uudehko ideologia. Useat tutkijat ajoittavat sen alkulaukaukset Ranskan vallankumoukseen 1789." ... "Kovin ylevää ei ollut ateismista oikeutta etsineiden vallankumouksellistenkaan meno. Valtaan päästyään he teloittivat poliittisia vastustajiaan ilman oikeudenkäyntejä, surmasivat kokonaisia kyliä ja muuttivat kristillisperäiset etunimensä Lapioiksi ja Vasaroiksi. 1900-luvulla taisteleva ateismi pääsi voitolle sosialistisissa valtioissa. Vuosisadan puolessa välissä joka kolmas maailman ihminen asui maassa, jonka virallinen ideologia oli valtioateismi"
2: Ja siihen että vanha ateismi oli parempaa "Epäuskon kulta-aika ajoittuu 1800-luvun jälkipuoliskolle. Silloin vaikuttivat sen parhaimmat oppi-isät, kuten Arthur Schopenhauer, Ludwig Feuerbach ja Friedrich Nietzsche. Heidän ankaraa ajatteluaan jatkoivat myöhemmin ranskalaiset Jean-Paul Sartre ja Albert Camus. Näiden herrojen tekstejä on innostavaa lukea, vaikka ei kaikesta samaa mieltä olisikaan. Nykyajan taisteleviin ateisteihin verrattuna heillä on kaksi etua. Ensiksi he tunsivat melko hyvin sen kristinuskon, jota he leppymättömästi vastustivat. Siksi nykykristittyjen kannattaa heitä kuunnella. Se auttaa leikkaamaan läskiä, siis välttämään kelvottomia argumentteja, elämään hurskaammin ja perustelemaan uskoaan paremmin. Toiseksi vanhat ateistit olivat epäuskossaan johdonmukaisia. He veivät projektin loppuun saakka. He korostivat elämän sattumanvaraisuutta ja traagisuutta. Elämä näytti heistä enemmänkin rangaistukselta kuin lahjalta. Moraaliselta katsannoltaan he olivat lähinnä antihumanisteja. He ymmärsivät, että jos maailman olemassaolo on sattuma, silloin näyttää epäjohdonmukaiselta puhua elämän tarkoituksen, kaikille yhteisen moraalilain tai ehdottoman ihmisarvon kaltaisista asioista."

Tässä ei ole mitään uutta. Nämä asiat toistuvat uusateismin kritiikeissä. Ja nämä "asiat" ovat nimenomaan "virheitä" jos asiaa katsotaan argumentaation, perustelujen ja muun filosofian kautta. Ja näillä virheillä sitten toistetaan kristillisiä asennevammoja joita niihin virheisiin vedoten oikeutetaan. Itse asiassa ne ovat usein jopa "sietämättömän kahjoja". Totean vain sen, että
1: Eksistentiaalinen ateismi ei vie mitään "mihinkään väistämättömään". Jolkkonen on varsin asenteellinen kun torjuu vaikkapa epikurolaisen perinteen jossa ateismin ja kuoleman suhde muuttuu ilon asiaksi. Uusateistit yksinkertaisesti asennoituvat elämään ja kuolemaan aivan eri viitekehyksessä. Jolkkonen näyttääkin tässä lähinnä itsensä kautta demonstroivan Adornon esilletuomaa näkemystä, jossa ideologinen yksisilmäisyys kohdistuu pahiten niihin jotka ovat "syntisiä mutta onnellisia". Jolkkonen edustaa niitä uskovaisia, joista ateismi on hyvää jos ja vain jos ateisti selittää että hänen elämänsä on huonoa, ja miten uskonto on onnellisuudelle ja hyvälle elämälle välttämättömyys. Jolkkonen tunnustaa tässä lähinnä oman fundamentalistisuutensa ja sen, että hän ei ymmärrä uusateismia. Se, että uusateismi ei nojaa niihin asioihin joihin eksistentialistinen ateismi aikanaan nojasi, ja joiden kanssa Jolkkonen oli samaa mieltä ei tarkoita sitä että uusateismi on huono. Arvolataus tässä kertoo vain sen, että Jolkkonen on asenteellinen ja joustamaton. Se, että hän määrittelee oman maailmankuvansa lähtökohdat ja etenemisperustelut on ymmärrettävää. Mutta hän on tässä nimenomaan lyömässä joka ikiselle ihmiselle perusteluehdot jotka olisi pakko täyttää jotta harjoittaisi perusteltua ja laadukasta ihmisen elämää koskevaa filosofiaa.
2: Tosiasiassa uusateismi on sekulaarihumanistinen, ei kommunistinen liike. Jolkkonen tietänee uusateismien linkistä erilaiseen uskonnonvapauskeskusteluun ja esimerkiksi homoseksuaalejen ihmisoikeuksiin. Nämä eivät muistuta valistusajan tai kommunististen valtioiden uskonnottomuusvaltiota yhtään sen enempää kuin nykyinen evankelisluterilainen kirkko teokratiaa. Jolkkonen tiedostaa tästä sen verran että huomaa, että uusateismi ei ole liikkeenä antihumanistinen vaan humanistinen. Uusateismin sekulaaria humanismia kuvaa myös elämänilo, jonka Jolkkonen tiedostaa mutta jota hän pitää huonona filosofiana. Koska hän torjuu epikurolaisuuden ihmiselle mahdollisena tai koska hän liittää sekulaarin humanismin luonnontieteiden arvostuksen samaksi kuin Ranskan vallankumouksen vastaavan. Tämä johtuu osittain siitä että Jolkkonen ei, valtaosan uskovaisten tapaan, ole syvästi perehtynyt tieteenfilosofiaan eikä siksi osaa kritisoida tieteellistä ajattelua. Esimerkiksi vanhanaikaiseksi jäänyt jako objektiiviseen ja subjektiiviseen ja tunteiden sitominen objektiivisuuteen on riippakivenä tämäntyyppisessä argumentoinnissa. Joka kertoo siitä että osasyy "skientistisen uusateismin" ymmärtämättömyyteen johtuu siitä että tieteenfilosofiaa ei ymmärretä ja hallita laadukkaasti. Se on tältä osin vahvasti etääntynyt sekä Ranskan vallankumouksen valistushengestä että kommunismista. "Vapaa-ajattelijakortti" ei yksinkertaisesti toimi sen missään muodoissa. Jolkkosen soisi tutustuvan Sam Harrisin "Moraalinen maisema" -teokseen jotta ymmärtäisi uusateistien moraalin ja tieteiden välisen suhteen. Ei sen kanssa tarvitse samaa mieltä olla (itsekään en ole) mutta kyllä minimivaatimus asialliselle kritiikille on kritiikin ymmärtäminen. Kritiikki jossa on asiavirheitä ja stereotypioita soveltavaa leimakirveen heittämistä ei ole kritiikkiä, vaan höyrypäistä idiotismia. Piispalta virhe uskontoaiheen tiimoilla voisi olla vaikka ansiokas syy virasta eroamiseen. Minun puolestani se olisi hyvä syy itsemurhaan. (Koska pidän sitä tärkeänä osana humaaniuden työkalupakkia, toisin kuin noitaroviota, giljotiinia tai Siperiaa.)
     2.1: Jolkkonen haluaisi tietysti varata humanismin kirkon osaksi ja arvostaa antihumanisteja ateisteja enemmän. Sillä nämähän korostavat että kirkolla ja uskonnoilla ylipäätään olisi jokin erikoispääsy humaaniuteen ja ihmiselämänmukaiseen, ja ilman uskontoa näistä olisi pakko luopua. Toki kun hänen erilaisia varsin fundamentalisteja rapsuttelevia lausuntojaan lukee, joskus tuntuu että hänen kaikki oikeuskäsityksensä ovat sellaisia että hän arvostaa antihumanisteja, myös kristityissä.

Jolkkosen teksti oli itse asiassa niin asenteellinen ja huono, että jopa tietämäni kristityt ihmiset kokivat sen jotenkin häpeälliseksi. Etenkin täällä Etelä-Suomessa jokainen tuntee ateisteja, uskonnottomia ja uusateisteja. Heistä juttu olisi sama kuin jos löytäisi ateistin joka pitäisi luterilaisen kirkon nykyhetken relevanttina ongelmana sitä että ihmisiä poltettaisiin noitina roviolla. Historia siirretään 1:1 ja sillä luodaan leimakirves joka ei osu kovin hyvin. Tässä mielessä olen kannustunut. Omaa huvia asiaan tuo se, että Jolkkosen omat lausunnot viittaavat siihen, että hän itse on taisteleva kristitty, joka ei nimenomaan osoita teksteissään muuta kuin sitä, että halu haukkua on helvetin kova mutta mitään tietoa uusateismin argumentistokokonaisuudesta hänellä ei ole. Tämä ei yllätä, sillä hän ei ole kouluttautunut ateismiin, joten hän on tässä tekstistössään maallikon asemassa, ja asenteellisuutensa vuoksi vielä keskivertoa ihmistä heikommin eväin.

Voidaankin sanoa, että ilmassa on henki jossa uusateismi on relevantimpi kuin vanha eksistentiaalinen ateismi oli ikinä. Ja Jolkkosen tyyppiset lausunnot enemmänkin vahingoittavat uskontoa kuin puolustavat sitä. Tässä kohden on hyvä muistaa että vastustamisessa on kaksi puolta
1: Kritiikkiä tarvitaan asioiden muuttamiseen. Uusatistit kuten muutkin asioitaan ajavat ovat julkisuudessa koska sillä on jokin mahdollisuus saada asiat läpi. Siksi on tietysti aivan ymmärrettävää että uusateismin kriitikotkin ovat äänessä. On heilläkin lupa ajaa omia asioitaan ja sanoa sanottavansa - Etenkin jos ollaan sekulaarissa ja humanistisessa ideologiakentässä!
2: Kun aktivismi menee ääriliikkeentapaiseksi, aktivistit pilaavat oman maineensa. Siksi uusateistikritiikille käy helposti kuten feminismille : Siihen tulee ironinen käännös kun aktivismi näyttäytyy leimakirveitä ja asiavirheitä pursuavana asennevammavyörytyksenä. Toki uusateistien väitetään pilanneen mainettaan olemalla "militantteja", mutta tosiasiassa "militanttiudesta" on tullut ateistien parissa sisäinen vitsi johon viitataan ikään kuin parodisesti. Kritiikki on klisee joka ei vastaa omaa elämää joten se otetaan vain ymmärtämättömyyden todisteena. Sama on itse asiassa vallalla myös eiuusateistien parissa. Moni tunnistaa asennevamman kun sellaisen näkee.

Siinä ei mietitä vahvistaako se kristittyjen sielunelämää. Sillä miten kristittyjen "rasvat lihoista" -kasvaminen olisi ateistien tehtävä ja rooli, tai velvollisuus jolla oikeutetaan oma ateistinen maailma? Kristinusko on käytännössä heikoilla, eikä sekularisoitumisella ja uskonnottomuudella ole ollut tuhoisia vaikutuksia. Esimerkiksi briteissä on oikein mukavaa olla, eikä siellä kohtaa mitään Stalinin kauhuja. Eikä siellä ole Darwinin haudan äärelle rakennettu mitään Humen giljotiinia jolla teilattaisiin "valistusajan ranskalaisten malliin" piispoja.

Jotta en vain taistelisi, otan myös projektin loppuun.

"Ruttopuiston rovasti" kirjoitti halaamisesta ja uskonnottomuudesta. Hän otti lähtökohdakseen Marianpalvonnan, joka on hänen omassa maailmassaan katolista heresiaa. Hän lainaa tässä Alain de Bottonia. "Ankaran rationaalisesta näkökulmasta Marian palvonta edustaa uskontoa lapsellisimmilaan ja höperöimmillään. Kuinka kukaan järkevä aikuinen voisi laskea naisen varaan, joka eli tuhansia vuosia sitten – jos hän edes oli koskaan olemassa? Kuinka kukaan voi saada lohtua siitä omien toiveidensa synnyttämästä uskomuksesta, että tällä epäitsekkään myötätuntoisella naisella on tahraton sydän ja rajattomasti kärsivällisyyttä?" Tämä ei kuitenkaan ollut sama kuin asian huonous. "Ihailimme Äiti Teresaa, joka Kalkutan kaduilla ja slummeissa teki laupeudentyötä. Äiti Amman täytyy tulla Intiasta asti halaamaan meitä suomalaisia. Näinkö hellyys on yhteiskunnassamme kortilla?" Ihmisillä on usein tarve läheisyyteen.

Toki tätä vastaan voi heittää kritiikkiä kuten eräs kommentoija teki ; Väite "Aikuisten keskuudessa tällaisista kaipuun tunteista ei juuri puhuta. Uskonnot ovat osanneet herättää ne henkiin ja antaneet niille oikeutuksen." saa ansionsa mukaisen vastauksen "Kyllä puhutaan. Minun perheessäni ja tuttavapiirissäni puhutaan paljonkin, eikä sille kaivata minkään uskonnon antamaa “oikeutusta”. Mitä ihmeen oikeutusta tuollainen edes tarvitsisi, ihmisen perusominaisuushan se on?" ja "Uskonnoton ihminen on yhtä arvokas, tunteva ja inhimillinen kuin uskonnollinen lajitoverinsa. Hän kaipaa lohtua ja lohduttaa ihan siinä missä muukin."  ja "Jep jep. Eihän tyhmä kovisateisti tuollaista voisikaan tajuta, elleii kristitty hieroisi hänen kuonoaan siihen. On se niin mukavaa kertoa muille, miten huono teidän maailmankatsomuksenne on. Jatkan uskonnottoman elämää (onnellisen) tietoisena siitä, että olen heikko, haavoittuvainen, välillä niin hengen kuin ruumiinkin syistä apua tarvitseva ihmispolo. Silti, minä rakastan."

Maininnoissa on järkeä. Kuitenkin, näin ihmisenä jonka käsissä de Bottonin aiempi tuotanto on kulunut, uskaltaisin toivoa että hänen asenteestaan on jäänyt jotain käteen, sen verran että uskallan esittää ennakko-oletuksen jossa hän ei ole sutaissut köykäistä ja populistista asennevammakirjaa, jossa piirretään rankka karikatyyri ateistista, joka on uskonnon puutteensa vuoksi pahasti vajavainen ja kyvytön ymmärtämään ihmiselon syvällisempiä puolia mitenkään - ja että hän ei tämän jälkeen ole nauranut koko matkaansa pankkiin. - Eli että de Botton ei jatkaisi Jolkkosen viitoittamilla linjoilla.

Itse näkisin että Marian kultti on hyvä koska se ei edusta luterilaisuutta eikä ateismia. Luterilaisuudessa lapsen asemaan asettuminen ja lapsuudenajan riippuvaisuuden korostaminen on yhteinen haaste. Ongelma on yleisinhimillinen. Siksi kun puhutaan uusateismin tai ateismin ongelmista, ei kritiikki riitä vaan pitäisi osoittaa että uskonto todella ratkaisee sen ongelman. Tällöin asian esiintuominen, kritiikki, ei enää ole enää hyökkäys tai syytös, vaan jotain muuta. "Ajatukseni on siis seuraava: ihmiset käyttävät defenssejä välttyäkseen kohtaamasta ja käsittelemästä esimerkiksi kysymystä Jumalasta. Idea voi olla esim.sellainen, että ehtiihän tuon asian hoitaa vaikka kuolinvuoteellaan. Kun sanon, että ateistitKIN toimivat näin, niin tarkoitan, että defenssejä käyttävät MYÖS monet muut, ateistit mukaan lukien. Tämän kirjoittajallaKIN on omat suojaukset, mutta Jumalaa kohtaan en tietoisesti pidä niitä yllä." Jolkkosen kaltaiselle taistelevalle kristitylle ei voi tässä tehdä oikein muuta kuin toivoa hänelle heikompia defenssejä.

Itse asiassa menisin jopa niin pitkälle, että esittäisin että uusateismi on ratkaissut "lempeysongelman". Ja on tehnyt sen epikurolaisuudella. Ja että tämä asenne ei itse asiassa ole pelkästään uusateismin ydin. Vaan pikemminkin niin, että asenne oli valmiina jo ennen uusateismin tuloa. Helsingin Sanomissa oli kolumni. Siinä käsiteltiin sitä miten rakkaudesta on tehty poliittinen voima. Emootioilla on valtaa, ne ovat yhteiskunnan arvojen ytimessä yhtä vahvasti kuin Harrisin lajinmukainen tunteisto. "Liberalismi ja sosialismi erottivat yksityisen ja julkisen, mutta nyt ylimmäksi arvoksi noussut intiimi rakkaus muuttaa myös politiikkaa, koulutusta ja taidetta. Hän kuvaa rakkautta puoliuskonnollisin "pyhittämisen" ja "toisen transsendenssin" käsittein ja uskoo sen inhimillistävän suhdettamme muukalaisiin. Poliittisten ristiriitojen kuohuttamassa Euroopassa on ilahduttavaa lukea ihmisluontoon luottavaa kirjaa. Ferry lienee oikeassa ainakin siinä, että yhä harvempi länsimainen on halukas sotimaan Jumalan, isänmaan tai vallankumouksen puolesta, mutta monikin uhraisi itsensä puolison tai lasten takia." Ja koska tämä edustaa tämän hetken arvomaailmaa sen vahvimmassa muodossa, sitä ei helposti tule kritisoiduksi. Kolumnisti kuitenkin uskalsi tehdä juuri näin. Hän ottaa esille sen, miten eron jälkeen entiseen puolisoon voidaan suhtautua hyvinkin vihamielisesti ja demonisoivasti. Esimerkiksi kihlasormus voi mennä kategoriaan "itsensä naispuolisen Saatanan pitämä". Ja että tässä on ikävyys lähellä, koska sitä ei tavallaan voida erottaa niistä hyvistä puolista. Haukun "voi nähdä jätetyn miehen terapiapurkauksena tai alaviitteenä naisen demonisoinnin historiassa."

Jolkkosenkin mielessä pelottavinta on se, miten hänellä etiikka yhdistyy aivan erottamattomasti ateistejen dissaamiseen. On mahdotonta hänen omilla ehdoillaan määritellä että milloin hänen uskonpuolustuksensa alkaa, milloin hän terapoi itseään ja milloin oikeuttaa vihansa ja missä vaiheessa tämä kaikki muuttuu yritykseksi lietsoa vihaa ja väkivaltaa. Tässä mielessä Jolkkonen elää kusipäänä kusipäiden valtakunnassa. Ja tämän tuominen kritiikkiin tekee tästä blogauksesta enemmän kuin syytöksen. Kun omassa mielessäni syntyy halu toivottaa ihmisenä kasvua tai pitkiä pellavia ja jatkotoivoa että katto ei ole liian alhaalla ja köysi liian paksu, tiedetään että ollaan ihmisyyden tiettyjen varottavien puolien ytimessä. Jolkkosessa ja minussa on yhteistä. Ja kenties yhteinen sävel ei ole mikään mitä edes kannattaa tässä kohden tavoitella!

---

Kirjoittajalla ei, fundamentalistiagnostikkona, ole defenssejä jotka estäisivät häntä käsittelemästä Jumalaa. Hänellä ei myöskään ole defenssejä joiden mukaan Jumalan käsittelyssä pitäisi tulla välttämättä lopputulokseen Jumalan olemassaolosta, saati että defenssit huutaisivat että tämän lopputuloksen olisi pakko olla "kyllä" tai muuten hajoaisi psyyke ja ihmisyys projektissa. Eikä välttämättä defenssejä edes siihen että Jumalaa tarvitsisi pitää lainkaan tärkeänä kysymyksenä kaikille, omasta pakkomielteisestä asian pyörittelystä huolimatta.

Onko evolutionismikin humanismia?

Ai, sinulla on vahva mielikuva "vaakasuoraan" uivista kaloista?
Ei se silti ole syy kääntää tätä kuvaa epätieteenmukaisesti.
Me uimme "pystysuuntaan" - että käännä ittelles vaan!

"Evolutionismi" on sana jota toistellaan usein. Tässä kohden sen käyttäminen on kuitenkin hyvin epäkonsistenttia. Toisaalta se nähdään skientisminä, eli luonnontiedekeskeisenä. Toisaalta se nähdään vahvasti humanistisena liikkeenä. Otetaan vaikkapa esimerkiksi seuraava kreationistin lausunto joka korostaa sitä että evolutionismi on synonyymi sekulaariateistiselle liberalismille. ; "Liberaalit pitävät itseään supersuvaitsevaisina, fiksuina, "rationaalisina" ja humaaneina. Poliittinen korrektius ja demokraattien äänestäminen on vakio. Liberaaleille on ominaista tekopyhyys, snobimaisuus, alentuva suhtautuminen toisinajattelijoihin sekä ironisesti myös rasismi Yhdysvaltojen eteläisten osavaltioiden ihmisiä kohtaan." Yleensä tämä ristiriita peitetään sillä että sanotaan että evolutionistit ovat itse sisäisesti ristiriitaisia. Eli että he eivät noudata skientismin ehtoja, eli eivät olekaan tiedettä.

Ylläolevaa kuvaa tuntuu vahvisavan myös tiedejournalismi. Näyttää siltä että evoluutio saa näkyvyyttä kun joku esittää jotain antisteististä argumentaatiota siitä miten Hyvä Jumala ei voisi tehdä jotain piirrettä. Näin ollen evoluutio nähdään usein ainoastaan argumenttina "epätäydellisestä suunnittelusta" eli jonkinlaisena Pahan Ongelman soveltamisena biologisten funktioiden analyysiin. Tässä on taustalla evoluution väärinymmärtäminen ; Evoluutiohan itse asiassa nojaa adaptaatioihin, ja luonnonvalinnan ja fittnessin ideana on päin vastoin funktionaalisuuden korostaminen. Huonojen funktioiden taustalla on aivan toinen tilanne. Nimittäin konteksti. Esimerkiksi kun mietitään miksi rakkomme on huono, ja miksi toimistotyössä selkäkipuolemme, on evoluution vastaus sille se, että ihminen on monin paikoin "nelijalkaisen eläimen pohja joka on nostettu pystyasentoon". Tällä ei ole mitään tekemistä Pahan Ongelman kanssa, mutta kaikki yhteys teoriaan yhteisestä kantamuodosta. 

Kreationistit eivät ymmärrä tätä ja korostavatkin että evolutionisti vetoamassa pahan ongelmaan on idiootti koska ID ja kreationismi ei vaadi täydelistä funktiota koska maailma on esimerkiksi rappeutunut jne. Ja korostavat että evoluutiohan nojaa funktioon joten eitoiminnallisuus olisi evoluutiolle vähintään yhtä iso ongelma kuin kreationismille. Sekä journalismi että kreationistit tuntuvat olevan sokeita tälle teorialle. Evoluutiota ei todisteta tiedemaailmassa antiteismillä tai Pahan ongelman teologioilla. ; Kuitenkin moni kreationisti uskoo näin - osa heistä väittää tätä jopa aivan päin naamaa. Että evoluutiotiede on humanistista teologiaa. Ja näin "evousko" on heistä oikea nimitys.

Tämä ihmetyttää minua joka olen  esimerkiksi miettinyt ihan erilaisia kysymyksiä. Sellaisia kuin että W.D. Hamilton näki yhteyden ryhmävalinnan ja sukulaisvalinnan välille, koska hän analysoi osuvasti George Pricen populaatiogenetiikkaa koskevia yhtälöitä (korostetusti luonnonvalinnan kaavoja). Ja että tästä löytyvä päätelmä on yllättävä ; Fitness -keskeinen luonnonvalinnan teoria pitää sisällään monitasoista valintaa ja aito altruismi on mahdollista vain jos ryhmässä on altruistista käytöstä. Yksilötasolla ei siis päästä "itsekästä geeniä pidemmälle", jolloin päästään Hamiltonin yhtälön määräämälle tasolle jossa sukulaisia hyödytetään vain siinä suhteessa missä ne ovat sukua omalle itselle. Ja tätä suurempi taso uhrautuvaisuutta (aka. aitoa altruismia) vaatisi itseuhrausta joka vaatisi ryhmävalintaa. Ilman tätä luonnonvalinta yksilötasolla estäisi altruismin karsimalla sen populaatiosta.
1: Ja tästä olen sitten jatkanut sellaisiin mietteisiin jotka koskevat kahta kysymystä. ;  Koska en näe ryhmävalintaa relevanttina, on minun haasteenani ollut joko "ottaa matemaattinen haaste ja osoittaa virhe laskelmissa" tai sitten "analysoida premissit ja huomata että niissä on oletuksia jotka eivät havaintojen mukaan pädekään reaalimaailmassa." Oma tulokseni on, että (a) kaavat pätevät, mutta (b) yleensä ottaen niissä perusvirheenä on maailman avuliaisuuden ja uhrautuvaisuuden ylikorostaminen. Valtaosa tapahtuu Hamiltonin yhtälön rajoissa. Uhraus on usein riski, joka ei aktivoidu aina. Ja tilastollisessa tarkastelussa avuliaisuus paljastuu uhrauksiltaan oletetuiksi. (c) Ryhmävalinta voi kuitenkin toteutua marginaalisesti, koska adaptaatio ei ole kaiken ydin. Neutraaliteoria kuvaa neutraalien -ja jopa hieman negatiivistenkin- ominaisuuksien kasautumista populaatiossa. Ja altruismin kohdalla suurin ongelma on se, että vaikka vihreän parran efekti hyödyttääkin kun on useita vihreäpartaisia, ei yhden avuliaan uhrautujan kohtalo helposti ole kaunis. Siksi ongelmana ryhmävalinnassa on korostetusti alkuun pääseminen. Ja koska olen neutraaliteorian kannattaja, minun on helppoa tunnustaa että tämänlainen efekti on täysin mahdollinen.

Tätä kautta on tärkeää esittää kysymys siitä "ovatko evolutionistit humanismia".

Tähän minulla on kaksi vastausta. Ehdoton "Kyllä" ja ehdoton "Ei". Tässä tarvitaan huomio siitä että tosiasiassa evolutionismi on identiteettimerkki. Se on jokin jolla syytetään muita ja toisaalta jotain jolla itseä kutsutaan. Tämä ryhmä on nimeämisen, eikä määritelmän (ja tiettyjen attribuuttien) kautta kasautunut homogeeninen joukko.

Karkeasti sanoen evolutionistit voidaan jakaa kahtia siten että toisella puolella on Dawkins ja toisella Gould. Ja tämä jako ei kulje siinä tunnetussa teoriaeroissa. Dawkins on adaptationisti ja Gould jaksottaisen tasapainon mallin ystävä. Mutta tässä jakolinjassa ei ole kysymys näistä teorioista. Tosiasiassa "Dawkins -darwinistiksi" voidaan laittaa monia jaksottaisen tasapainon mallin kannattajia. Ja "Gould darwinismiksi" voidaan kutsua monia adaptationisteja. Sillä jako kulkee sen kautta miten evoluutiota sovelletaan.
1: Dawkins on tunnetusti humanisti. Samoin kuin valtaosa uusateisteista jotka kannattavat evoluutiota ovat. Hän itse toki käyttää tieteen sävyttämää kieltä. Mutta hän on maailmankuvallisuuden grand old man. Hän siis tarjoaa evoluution lisukkeiksi kokonaista maailmankuvaa. Hän on ihminen joka jakaa kreationistien kanssa ajatuksen siitä että evoluutio on erityisen vahvassa linkityksissä ateismiiin. Näin hän antaa luvan tulkita ateismia. Hänen logiikkansa onkin se, että hän luottaa luonnontieteeseen ja kun Jumala ei ole luonnontieteellinen hän tulkitsee maailman ateismin kautta. Tällöin teoriat ovat tulkintakehys tässä maailmankuvassa.
2: Gould taas vastusti juuri tämänlaista vahvasti. Kun hänen kirjojaan lukee, nousee esille vahva teema jossa hän vastustaa evoluutioon liittyviä myyttejä. Esimerkiksi hän moittii sitä että evoluutio muokkautuu helposti menestystarinaksi. Eli evoluutio nähdään sankaritarinana jossa tarina on "lajien kautta heijastettu" klassinen "underdogista voittajaksi" -teemainen kertomus. Gould vastusti sukupuiden järjestämistä hierarkiaksi jossa ihminen on huipulla. Sillä ne eivät ole evoluutioteorian seurauksia, vaan maailmankuvallisia tarinoita jotka sidotaan sinänsä tosiasioihin. Samoista faktoista tehdään tarina, käyttämällä non sequitur -päätelmiä joissa tosiasioita ei kenties vääristellä mutta tarina on kuitenkin "voi olla" -saivartelua sen sijaan että se olisi kunnollista tiedettä. Gould poisti myytin evoluutiosta.

Karkeasti sanoen;
1: Dawkins on humanisti jolla on kova osaaminen luonnontieteessä mutta joka värittää tätä humanistisilla työkaluilla. (Joita hän käyttää vähemmän elegantisti) ja Gould skientisti, joka havaitsee humanistisia teemoja evoluutiossa, dekonstruoi nämä, ja tämän jälkeen jäljelle jää humanismista siivottu skientistinen evoluutio. Ja yllättävää kyllä, kuten usein käy, skientistinen versio on ihmisystävällisempi kun taas Dawkinsin humanismi tuo mukanaan arvolatauksia ja tuomitsemista.
2: Samalla selviää miksi niin moni kreationisti näkee Gouldin evoluutiokriittisenä ja lainaavat hänen teoksiaan evoluutiota kumoavana juuri siksi että he eivät ymmärrä että Gould rakasti evoluutiota eikä tosiasiassa kumoillut sitä vaan sen päälle idioottimaisuuksissa liimattuja tulkintoja. Kreationistit eivät erota päälleliimattua myyttiä ja evoluutiota toisistaan. Osittain siksi että he tulkitsevat evoluution teologisesti ja vain teologisesti kykenemättä irtautumaan tästä näkökulmastaan, eli näkemään asioita oman maailmankuvansa väritysten ulkopuolelta. Näin syntyy olkiukko jopa siitä mitä ne tarinallisemmat evoluutikot väittävät. Sillä jopa muokatessaan evolutionistien myyttejä he eivät tosiasiassa ota Dawkinsin todella olemassaolevia myyttejä vaan luovat oman teologisen tulkinnan omista evoluutio-olkiukoistaan ja väittävät evouskon olevan näitä. (Ovat niin pakkomielteisiä haukkujia että todellisetkin ongelmat menevät heiltä täysin yli hilseen. Inkompetenssin maksimitasoa tässä kieltämättä lähennellään.) Itse ihmettelin aikanani jo Jehovan todistajien kanssa sitä miten Gould muka kumosi evoluution kun hän oli päin vastoin maailmankuulu evoluution puolustaja. Syy on juuri tässä. Gould kumosi evoluution ympärille kasattuja siihen mielikuvissa liitettyjä myyttejä. Ja Jehovan Todistajat eivät tajunneet että tässä kumottiin myyttejä eikä evoluutiota. Heidän mielikuvansa kun osuivat yhteen näiden eievolutiivisiksi paljastetujen mielikuvien kanssa.


Itse olen evolutionisti nimenomaan Gouldilaisessa mielessä. Ymmärrän toki että ihmisillä on maailmankuva. Mutta lokeroin tämän hyvin erikoisesti. En nimittäin kiellä että evoluution kannattajilla on aina maailmankuva. En vain pidä tätä relevanttina.
1: Yhtenä hyvänä vertauksena voidaan ottaa gravitaatio. Voidaan sanoa että gravitaatioteorian takana oli vahva maailmankuvallisuus. Tarkalleen ottaen Newton oli nykyajan silmin hyvin taikauskoinen mies. Hän kulutti aikaansa okkultismiin. Usein Newtonin alkemian ja okkultismin ja Raamattuennustusten kanssa puuhastelu pidetään tiukasti erillään hänen gravitaatioteoriastaan. Mutta molempia niitä yhdistää kuitenkin se, että hän koki syvää viehätystä "kaukovaikutuksiin". Onkin nähty että gravitaatio kaukaa vaikuttavana "voimana jota ei suoraan voitu havaita ja joka silti vaikutti" oli tämänlainen juuri siksi että Newton piti muutenkin sellaisesta. Tämä ei tee gravitationismista alkemian kannattamista tai epätieteellistä "koska Newton oli alkemiapuuhastelija". Tämä on sinänsä totta, mutta se on irrelevanttia.
2: Toinen vertaus saadaan Kierkegaardista. Hän kuvasi luottamusta vertaamalla sen tuomaa vakautta ja varmuutta Arkhimedeen pisteeseen. Tämä taas on fysiikkaan ja vipuihin liittyvä ajatus siitä että on tukipiste, johon nojaamalla (ja riittävän pitkällä vipuvarrella) voidaan siirtää vaikka koko maailma paikoiltaan. Vapautta ja muuntuvuuskykyä siis saadaan tämänlaisen vakaaksi koetun tukipisteen kautta. Dogmaan heittäytyminen voi siis vapauttaa. Tämä on nähtävissä eksistentialistiseksi kokemukseksi johon liittyy fysikaalinen suure. Olisi kuitenkin typerää väittää että vipumekaniikka olisi teologinen teoria.

Näkisin että teorioita muunnetaan liiankin helposti ihmiskeskeisiksi. Humanismin ongelmana on se, että se tavallaan tekee kaikesta ad hominemin sävyttämää. Teorian kannattajien luonne muuttuu helposti oleelliseksi ja teoria redusoidaan liiankin suoraan heidän kannattamiensa ideologioiden sätkynukeksi. Etenkin teorian keksijän maailmankuva halutaan sitoa teorian ytimeen. Tässä kuitenkin yleensä sotketaan toisiinsa hypoteesinmuodostuksen syy ja teorian vahvistumisen syy. Itse uskon että maailmankuva vaikuttaa ideointiin, mutta se näyttelee hyvin pientä roolia teorian empiirisen varmistamisen kanssa. ~ Ei kannustavana uusia ideoita tuottavana, vaan rajoittavana ja paskana asiana. Maailmankuva tuo dogmeja ja rajoitteita ja näin keksittävien ajatusten määrä minimoituu. Maailmankuva on kuon persereikä, jokaisella on sellainen. Ja siksi tieteen täytyy olla monikulttuurista.

Siksi suhtaudun pienellä huvittuneisuudella siihen että ateismi liitetään evoluutioon. Ymmärrän toki että tunteita voi syntyä, sillä evoluutio on teoria joka käsittelee ihmislajin alkuperää ja esimerkiksi yhteistyön ja tunteiden syntyä. Tämän aiheen väittäminen "Suureksi kertomukseksi" sotkee kuitenkin mytologian tieteeseen huonolla tavalla (tietynlaisen kristillisen vakaumuksen persereikä sijaitsee tässä). Siinä nimittäin pohjimmiltaan väitetään että tiede ei voisi tutkia suuria kertomuksia kuten ihmsien tai universumin alkuperää ilman että se olisi uskontoa. (Tässä tehdään kategoriavirhe. Jos jokin uskonto väittää että ihmisen ja maan alkuperä on tietynlainen, ja tämä väite menee empiirisen tutkimuksen piiriin, tiede voi kumota tämän uskonnon. Se ei tee tieteestä uskontoa vaan se tekee myytistä epätosia luonnontieteellisiä väitteitä esittävän myytin.) Tieteen rajoja tällä tavalla esittävät ovat yleensä ottaen väärässä, sillä mikään tietämämme tieteenfilosofian malli ei tee tämänlaista "mytologia-aiheiden" tabuttamista.
1: Tästä väärinkäsityksestä eräänä sivulause-episodina voisi selittää etiikan ja evoluution suhteesta. Evoluutio ei selitä moraalia, se selittää yhteistyön ja sen miksi koemme syvästi tämänlaiset yhteistyön toimet tarpeellisiksi. Vasta jos teet ison oletuksen ja ajattelet että moraali on todella yhteistyön tekemistä ja sitä että kokee motivaatiota tähän, niin vasta tämän maailmankuvallisen oletuksen jälkeen evoluutio selittää yhteistyön. Toisaalta vasta jos luonnossa esiintyy sellaista käytöstä joka on evoluutioteorian ennustusten vastaista, olisi evoluutiolla jokin konkreettinen ongelma etiikan selittämisen kannalta. Eli syytökseen tarvittaisiin teoria etiikasta ja sille olisi konstruoitava peräti empiirinen sovellusmuoto. Ihmiset jotenkin tuntuvat oikovan tässä kohden. Sam Harris oikoo olettamalla lajinmukaisen käytöksen ytimeksi, eli päättämällä että etiikka on ihmislähtöistä. Ja vastapuoli taas olettamalla objektiivisen ihmistä suuremman moraalin ja väittämällä kaikenlaista muuta tosiasiaväitteen mallista olettelua maailman menosta.

Kaiken kaikkiaan evolutionismi on liitoksissa ateismiin sosiologisesti. Eli nykyään ateistit ovat evolutionisteja.
1: Tähän pääsyy ei kuitenkaan liene niinkään evoluutio kuin se, että nykyään ihmiset arvostavat tieteenmukaisuutta järkevän ihmisen mallina. Ateistit mukailevat tätä perusteemaa. Evoluutioteoria on tämän hetken iso paradigma "The only game in town", joten yhteyttä ei pidä hämmästyä.
2: Ja toisaalta kulttuurissamme on muutoin vallalla melko vahva dikotomia jossa vastakkain on valtakulttuuri kristinusko ja en vaihtoehto ateismi. Ja näitä pidetään jopa toistensa automaattisina vaihtoehtoina. Ja tässä kohden rationalistinen ja tiedettä kunnioittanut valistusteologia on aikanaan sitoutunut Luonnolliseen teologiaan, eritoten Paleyn teologiaan. Ja evoluutio kumoaa tämän yhden tietyn näkemyksen perusteemat ontoiksi olettamuksiksi.

Kuitenkin samanaikaisesti ei voi olla huomaamatta että skientististen ateistien ei ole pakko olla evolutionisteja edes nykyään ; Esimerkiksi raëlialaiset ovat ateisteja ja kreationisteja jotka eivät usko evoluutioon. He kokevat että tiede todistaa että avaruusolennot ovat ohjekmoineet ja teknologisesti valmistaneet ihmiset. ; Ateismi (joka on "maailmankuva" siinä mielessä missä asiaa nyt ylipäätään voi "maailmankuvaksi" sanoa) ja usko evoluutioon (joka on "tosiasia" siinä mielessä missä luonnontieteessä asioita ylipäätään voi "tosiasioiksi" sanoa) ei liity kovinkaan vahvasti toisiinsa (paitsi sosiologisesti).

Itse näkisin että Dawkins -tyyppiset evolutionistit ovat kerettiläisiä. Logiikkani muistuttaa kovasti fundamentalistien vääräoppisuusteemoja. Heillehän kristinuskosta ei jää mitään jäljelle jos poistaa uskon Historialliseen Jeesukseen ja Paratiisipelastukseen. Näin osa kristityksi identifioiduista nähdään valeuskovaisiksi, jopa ateismia salakuljettaviksi (koska tässäkin liitetään ihan väärä myytti oman maailmankuvan kautta ottamatta toisen näkemystä ja tämän lähtökohtia huomioon). Itse näkisin että kysymys evoluutiosta on juuri siinä että evoluutio on luonnontiedettä. Silloin myyttienkarsinta on oleellinen osa prosessia. Ja Dawkinsin tyyliset "evoluution tulkitsijat" ovat nimen omaan kerettiläisiä. (Osa tulkitsee tämän tietysti suvaitsevaisemmin, ja heillekin on vertauskohtia kirkon piirissä. Heille esimerkiksi homojen avoliitto ei olisi mikään kauhistus.)

Ja tästä päästäänkin siihen varsinaiseen teemaani.

Ylläoleva tekstitys on jotain joka saa suuren määrän humanisteja -ja leppoisamman sortin teologeja- nyökkäilemään. Että sanon juuri jotain mitä hekin sanovat ja kannattavat. Se voidaan nähdä argumentaationa kreationismia vastaan. Kuitenkin se on itse asiassa korostamassa lähinnä sitä että kreationistit ovat väärässä yhdessä asiassa joka sattuu olemaan se jossa Dawkins on heidän kanssaan yksimielinen. Eli evoluution suhteesta ateismiin. Kreationistit ovat siis vielä enemmän perseestä kuin voisi luulla.

Kuitenkin terävin kärki osuu niihin teologeihin jotka korostavat että he eivät ole kreationisteja. Ja jotka korostavat että heidän teologisissa mietinnöissään evoluutiolla on tärkeä rooli. He kun näkevät koko kreationismikysymyksen "puolenottokysymyksenä". Minun kanssa ei tälläisellä kuitenkaan saada rauhanlippuja. Sillä tosiasiassa nämä teologit ja humanistit ovat aivan totaalisen perseestä. He ovat pahempia kuin kreationistit. Paljon pahempia. Pahin ääliöivä kreationismi jonka keskustelukyky latistuu siihen että hän osaa copy-pastettaa vääriä väitteitä YouTube -videon kommenttiosioista on parempi kuin nämä ihmiset.

Sillä tosiasiassa nämä humanistit/teologit eivät vastusta kreationismia ja kannata evoluutiota ns. oikeista syistä. He itse asiassa vastustavat kreationismia samasta syystä kuin miksi he vihaavat uusateistejakin. Syy on se, että he ovat mannermaisen filosofian kannattajia ja kreationismi ja uusateismi nähdään skientisminä ja analyyttisen filosofian ja tiedeuskon edustajina.
1: He eivät oikeasti vastusta kreationismia siksi että olisivat ottaneet esille kreationistien argumentit ja arvioineet niitä. He eivät ole ottaneet kreationistien luonnontieteellisiä väitteitä ja katsoneet pitävätkö ne paikkaansa nykytieteen valossa. Eli kun kreationisti puhuu termodynamiikan lain vaikutuksesta informaatioon, ei tämänlainen humanisti katso että mitä termodynamiikka sanoo. Hän pahastuu siitä että joku käyttää "kaksiarvoista logiikkaa" ja ylipäätään väittää että asia olisi ratkaistavissa tieteellä. Tämä tarkoittaa sitä että näillä ihmisillä on vastustava suhde uusateismiin ja kreationismiin siksi että niissä on heidän mielestään vääräoppinen ja kerettiläinen taustametodologia. He eivät mieti onko se sisäisesti koherentti tai järkevä tai tieteenmukainen. Tämä tutustumattomuus-ylenkatse sanoo että heillä ei ole mitään lupaa olla mitään mieltä kreationismista. Kritiikki kun perustuu kritiikin kohteen tuntemiseen.
2: He eivät tosiasiassa kannata evoluutiota tai hyödytä evoluution kannattajia mitenkään hedelmällisesti. Päin vastoin, he yleensä ottaen loisivat evoluutiolla. Eli he ottavat evoluutioteorian ja käyttävät sitä maailmankuvan mallintamisessa. He siis pohjimmiltaan ottavat teorian ja liittävät sen myyttikertomukseen. He ovat anti-Gouldeja. He ovat minun maailmassani kaikista pahimpia kerettiläisiä. "Hyvä intentio" ja "kiinnostus tuotoksiin" eivät ole tässä mitään oikeuttajia, vaan tekosyitä. Tälläinen teologi on minulle röyhkeä paskiainen joka käy vääntämässä maailmankuvallisesta persereiästään tortut minun pihamaalle samalla kun kehuu että miten kivat kukat minulla on etupihalla. "Että siinä on sitten lannoitetta" ja joka ei edes häpeä tekosiaan.
___2.1: Asiaa pahentaa se, että he käytävät näissä tulkinnoissaan usein evoluutio -olkiukkoja. Ja näitä käytetään usein tuomitsevassa mielessä. Esimerkiksi "itsekäs geeni" on usean humanistin mielessä jokin joka selittää että evoluutio oikeuttaisi heikomman sortamisen ja itsekkyyden. Kun tosiasiassa tämä teoria juuri iskee kiilaa ns. yksilövalinnan teoriaan joka oli tälläinen egoistinen teema. Itsekkään geenin geenikeskeinen valinta taas korostaa sitä että olet sukulaistesi kanssa geneettisesti samanlainen, joten sukulaistesi auttaminen on "vähän kuin itseäsi auttaisit".
___2.2: Kenties vielä pahimpia ovat evoluutionrakastajat jotka ottavat ideoita ja vääristävät ne pahuuden välineiksi samalla kun korostavat että evoluutio tekee siitä järkevää. Ja pahinta asia on tietysti siinä vaiheessa kun (uus)konservatiivi puhuu positiiviseen sävyyn eugeniikasta. Heillä on etenkin älykkyyskeskustelun kohdalla tapana puhua evoluutiosta. Kun soveltamistapojaan seuraa, he kuitenkin tuntuvat unohtavan sen, että evoluutiokeskeinen jalostusmenettely nojaa tiettyihin menetelmiin. Näissä kuitenkin menettelytapa tuntuu noudattavan enemmän rasismin tai kulttuurisyrjinnän karsimishaluja. Itse asiassa kun tein opinnäytetyötäni jalostusmenetelmistä, jouduin tässä vaiheessa lukemaan esimerkiksi siitä, miten eugeniikassa oli ymmärretty että ihmisiä voidaan jalostaa. Mutta tähän käytettiin menetelmiä joilla jalostaminen olisi tehotonta. Eugeniikan syrjinnän lisäksi se ei edes toiminut. Syy: evoluutioteorian valintanäkemykset.

Jokaisella ihmisellä on maailmankuva. Ja käytännössä jokainen ihminen kannattaa joitain luonnontieteellisiä teorioita ja näkemyksiä. Näitä ei kannata sotkea liian lujasti toisiinsa. Evolutionismi oikein käytettynä ei ole humanismia. Ja jokainen joka tulkitsee evolutionismin humanismina on lähtökohtaisesti viheliäinen kerettiläinen - joko olemalla evolutionisti ja kannattamalla jotain humanistista näkemystä ja liittämällä evoluutioon tähän liittyviä myyttejä, tai joko syyttämällä evolutioteoriaa tulkiten sen maailmankuvalliseksi ja liittäen siihen myyttejä tai sitten myytittämällä omaa maailmankuvaa evoluutioteorian skeemoilla ja teemoilla.
1: Tätä ei pidä ymmärtää väärin. Itsellänikin on maailmankuva ja tykkään jäsennellä teorioita humanistisesti tähän. En kuitenkaan lähde sekoilemaan tässä kohden niin että väittäisin että nämä myytit ja mielteet todella kertoisivat että näissä teorioissa olisi tämänlainen ominaisuus. Ei. Tämä kokemus on omien kokemus interaktiossa tähän teoriaan, subjektiivinen kokemus eikä teorian ominaisuus itsessään. Moni lisäksi uskoo että heidän maailmankuvansa olisi jotenkin järkevän ja rationaalisen ihmisen maailmankuva heti kun tälläisiä jäsennyksiä ja reflektointeja tekee. Tämä on bullshittiä. Jotain joka muistuttaa sitä, kuin Newton olisi jotenkin saanut okkulttiselle maailmankuvalleen tukea gravitaation oikeassaolosta niin että alkemia olisi yht'äkkiä järkevän ihmisen maailmankuva ja että aivan kaikenlaiset mystiset kaukovaikutukset olisivat jotenkin gravitaation tukemia. Eiväthän ne ole. Ja ne okkultismit olivat yhä harhaoppia jolla on tieteen ja todellisuuden kanssa vain hatarasti tekemistä vaikka Newtonin kaltainen (kiistatta) supernero niitä tukikin. Reflektiokorostus kuvaa humanismin kenties suurinta ansaa ; Sen parissa on helppoa sekoittaa älykkyyden ja vaivannäön laaduksi, ja tämän jälkeen mikä tahansa pakkomielteinen mytologisointi lasketaan ikään kuin älykkään keskutelun piiriin, joksikin jota pitää arvostettaa ja kunnioittaa. Tämänlainen on kuitenkin lähinnä kammottavaa.

Näin ollen evoluutio esitetään usein vain humanismina. Jopa silloin kun näennäisesti puhutaan vain teoriasta (mutta oikeasti ei ole ymmärretty koko asiaa vaan puhutaan jostain ihan muusta). Ja vielä useammin kun teoriaa ymmärretään jollain tasolla. Kuitenkin oikein ajatellen evolutionismi ei nimenomaan ole humanismia. (Ja laajemmin: Se tulkitaan humanismin kautta vahvemmin kuin mitään muuta luonnontieteellistä teoria koska aihe sekoittuu menetelmään ja ontologinen naturalismi sotkeentuu metodologiseen naturalismiin)

Kun tajuaa että evolutionismi on todellakin itsessään vain episteemistä naturalismia ilman sen kummempaa ontologiaa, ja kun tajutaan että kaikki siihen liittyvä maailmankuvallisuus on itse asiassa evoluutioteoriaan liitettyjä vääriä mielikuvia ja keinotekoisia myyttejä, jääkin jäljelle se olennainen ; Kaikki "evolutionismin" sovittamiset humanismin viitekehykseen ovat itse asiassa modernin ajan hegemonista vallankäyttöä. Siinä ad hominemilla evoluutioteoria tahrataan liittämällä siihen sen kannattajia ja heidän ideoitaan. Asiaa siis kritisoidaan koska sitä kannattavat sellaiset ja sellaiset tyypit. Ja asiaa vastustetaan tai kannatetaan sitä mukaa minkälaisia "humanistisia tai antihumanistisia myyttejä siitä kulloinkin generoidaan". Uskonto ja humanistinen intellektuellismi ovat tahoja joilla on into päättää mitkä teemat ja aiheet ovat inhimillisiä ja tärkeitä ja kiinnostavia. Ja he eivät halua luopua tai jakaa valtaa siihen että näistä asioista keskustellaan, koska tämä on heidän rakenteellisen vallankäyttönsä ydin.

Kaikille evoluution myytittäjille - Dawkinsista kreationistien kautta humanistiteologeihin - sanon vain että "haistakaa paska". Se lienee helppoa sillä heillä on ideologinen persereikä aina varsin lähellä.

"en tunne samastuvani" ~ eli kollektiivin hyödyt ilman kollektiivista vastuuta

"Hupaisaa ajankulua tyhmille lapsille" -blogissa on juteltu perussuomalaisten suhteesta rasismiin. Hän korostaa sitä että hyvin harva tunnustautuu rasistiksi "Yhteistä näille tahoille on erityisesti se, ettei kukaan heistä ikinä myönnä olevansa rasisti, ja se, että kun he tekevät jotain julkisuudessa, Perussuomalaiset - muista ns. kansanhenkisistä oikeistopuolueista puhumattakaan - eivät koskaan tuomitse heidän toimiaan. Uskon, että tämä segmentti kansasta on lukijoille tuttu. Tämän väen parissa on vahva näkemys siitä, että heistä ei pidetä, ja että heitä halveksutaan elitististen vasemmistointellektuellien toimesta. Tällaiset näkemykset kukkivat usein internetissä, etenkin äärioikeistoa käsittelevien uutisten kommenttipalstoilla, ja tietenkin aivan erityisesti Hommassa, jossa ollaan valmiita vähättelemään jokaista mahdollista tällaista tapausta. Tälläkin kertaa Hommassa ollaan asiantuntijoita ja tiedetään tasan, mistä on kyse ja että meteli on turhaa, mitään ei tapahtunut, ja jos tapahtuikin, media liioittelee, ja joka tapauksessa se on vasemmiston oma moka." Moni PerusSuomalainen taas korostaa että he nimeomaan eivät ole rasisteja.

Se, mitä olen itse huomannut PerusSuomalaisista asenteista, on se, että suurin osa heistä ei nimenomaan ole rasisteja. Yhdistävä teema on enemmänkin suhteessa verotukseen. Taustalla on USA:sta tutuu oikeistolainen luokitelma jossa on ihmisiä jotka maksavat paljon veroja, ja joilla loisitaan. Työttömät ja muut sosiaalitukia vetelevät yhdistetään vihreisiin liberaaleihin. Maahanmuuttajat ovat mukana tässä. Tässä on itse asiassa kyseessä suora asenteidensiirto : Vasemmistoliberaali kohtaa sen saman luokittelun mitä kommunistit kokivat aikanaan. Kysymys on siis siitä että vihervasemmistolaisuus nähdään taloudellisena ja idelogisena kokonaisuutena joka sekä loisii työtätekevien rahoilla että on maailmankuvallisesti jokin joka ei sovi "valtion kulttuuriin".

Tässä voi nähdä erehtymistä ja asennevammoja, mutta rasismia vähemmän.

Itse asiassa itse jaan hyvin perussuomalaiselta vaikuttavan näkökulman jonka mukaan makrotalous ei oleellisesti eroa mikrotaloudesta siinä mielessä, että valtio ei voi vain elää lainalla. Eli jos tulot ovat pienemmät kuin menot, on pankrotti vain ajan kysymys. Lainan ottaminen ei minun maailmassani ole ratkaisu. En harrasta asuntolainoja, matkalainoja tahi edes opintolainaa. Saati tekstaripikavippimitälievekseleitä. En ole niinkään korkeaa verotusta tai progressiivista verotusta vastaan, kuin pyrin siihen että ihmisiä pitäisi erityisesti kannustaa työntekoon.

Kuitenkin ryhmittymä on sellainen että rasismi on jokin jota pidetään mukana ja jonka heikkouksia lakaistaan maton alle. PerusSuomalaisuudessa liikkuu rasistinen siipi. Ja tämä on aivan yhtä oleellinen osa sen kokonaisuutta kuin fundamentalismi kristinuskoa. Jos kirkko kiistäisi että fundamentalisteja on olemassa, tai selittäisi että se ei olisi vaikuttava piiri, se valehtelisi. PerusSuomalaistenkaan ei pitäisi. "Hupaisan ajankulun" kommenttien puolella onkin vedottu siihen että kollektiivisesta vastuusta.  Perussävynä on myös liitokset. Esimerkiksi ihmisiä ei luulla kovin usein natseiksi. Ja syy on siinä että ei liikuta piireissä joihin natsit ovat yhteyksissä, ja selitellä että miten tämä on ok.

Maahanmuuttokriittisyyteen on taloudellisia syitä, ideologisia syitä ja rotusyitä. Valtaosalle ensisijainen syy on taloudellinen. Harvempi on ensisijassa kristillisen vakaumuksen vuoksi kuvioissa. Ja rasismi ei ole ollut muodikasta aikoihin. Olisi aika omituista esittää että perussuomalaiset olisivat natsipuolue jos siinä on enemmän kannattajia kuin maassamme on natseja. He eivät ole natseja. Sen sijaan he ovat jotain jota itse kutsuisin natsimielisiksi. Silloin ei itse olla natseja, mutta ei rehellisesti sanoen oikein puututa jos joku muu natseilee ; Tarkalleen ollen PerusSuomalainen kohtelee natsia juuri kuten valtionkirkkomme fundamentalisteja. Niitä kenties paheksutaan sivulauseessa mutta toisaalta koko aiheen esilletuomista ja tätä kautta koko rasismiongelman ratkaisua, siitä debatoimista ja rasismikysymyksen purkamista ei sallita. "Koska olisi väärin keskittyä tähän rasistikulmaan kun emme ole rasisteja." On siis vain yksi poliittisesti korrekti näkökulma.

Perussuomalaisilla on jäseninä hieman vastuuta asiassa. Sillä aivan kuten Kirkko on jossain määrin vastuussa fundamentalisteista koska sallii heidän pyöriä nurkissaan. Samoin jokainen kirkon jäsen on jossain määrin hitusen vastuussa siitä mitä kirkko tekee, koska kirkkoon kuuluminen ja sen toiminnan rahoittamnen on valinta. Näin ollen jos kirkon johto ryhtyisi pykäämään ateistigiljotiinia tahi noitaroviota senaatintorille ja ihmiset sallisivat tämän nostamatta vastarintaa, kirkko olisi toki se taho joka teloittaisi, eikä aktiivista osallisuutta olisi sen jäsenillä. Mutta olisi ilmiselvää että ihmisillä olisi vastuu siitä että eivät puutu asiaan vaan rahoittavat kirkkoa jäseninä.
1: En nyt tietenkään väitä että kirkko olisi pykäämässä giljotiinia yhtään kenellekään. Se vain nostaa konkreettisesti esiin sen, että kirkon tekemisissä ja sanomisissa on jäsenen vastuu. Näin ollen jos olet kirkon jäsen ja kirkko ei salli homojen avioonmenoa, sinulla on rippunen vastuuta. Ei kenties kovin paljoa, mutta sinulla on vastuuta koska olet maksava jäsen tahossa jolla on tuollainen doktriini.

Toki kollektiivinen vastuu ei ole ikuinen, ja ainakin minä pidän naurettavana että ateisti olisi vastuussa Stalinin teoista jos ei ole ollut Stalinin kommunistisessa valtiossa kansalaisena. Eikä rivikristitty tietysti ole vasuussa noitarovioista joita etenkin protestanttisilla alueilla oli runsaasti. Vastuu koskee aikaa jona on itse elänyt ja jolloin on ollut omaa valinnan mahdollisuutta ja oma raha on siirtynyt tukemaan tahoja X ja nämä tahot eivät ole piilotelleet asioita.
1: On hyvä muistaa että inkvisiitio on sen paljastuneiden arkistojen valossa ollut julma mutta kuitenkin huomattavasti mainettaan parempi, ja itse asiassa protestanttien mustamaalausstrategia ja valistushenkisten yleinen uskonnonvastaiisuus on luonut inkivisiitiolle maineen jota se ei ansainnut edes historiallisena aikanaan.
2: En näe että rivikatolinen olisi vastuussa pedofiiliskandaalista. Katolinen kirkko instituutiona sen sijaan on syyllinen koska se suojeli tekijöitä, esti vuotoja julkisuuteen ja vastaavaa. Ilman tätä hyssyttelyä silläkään ei olisi vastuuta, koska jos tekijä sattuu olemaan katolinen mutta järjestö rankaisee tätä kovasti ja potkii virasta julkisesti ja haukkuu mediassa pystyyn että tälläistä ei meidän hyveellisessä tahossa hyväksytä, on tehty kaikki mitä voidaan ja vastuu on vain yksilön vastuu.

Ongelmana onkin selkeästi se, että PerusSuomalaisten näkemyksen mukaan heidät tulkitaan väärin. Ja ulkopuolisten mielestä PerusSuomalaiset peittävät yhteyksiään. Ongelma on osittain viestinnällinen ; PerusSuomalaisten lausunnot ovat viestin kirjoittajan viestejä. Ja muiden on viestin tulkintojen tekijöiden. Vääristymiä voi tapahtua molempiin suuntiin. Eli joku voi tehdä selkeästi viestin josta valehtelee. Ja joku toinen voi vääristää väkisin viestiä siten, että ikään kuin väkisin sovittaa sanoja toisen suuhun. Erot näiden välillä eivät ole mielivaltaisia. Sillä sanoilla on vakiintuneita konnotaatioita. Osa epätarkkuuksista on sellaisia että niihin puuttuminen on "hiustenhalontaa". Osa epätarkkuuksista on sellaisia että niiden kiistäminen vaatii saivartelullisia puolivoltteja.

Tähän liittyen Uudessa Suomessa blogattiin PerusSuomalaisten möläyttelykulttuurista. Siellä tehdään mielestäni aika maltillinen ja ehdottomasti PerusSuomalaisia pilkkaamaton analyysi siitä miksi kyseisessä puolueessa möläytellään usein kaikkea noloa. Se korostaa että syitä voi olla useita. Pelkkä möläytysten takana oleva intentio ja tendenssimäisyys on vain yksi sivujuonne kokonaiskuvassa. Oleellista onkin oikeastaan se, että kun relevanteimpia möläyttelyihin johtavia syitä listataan, alkaa rakentumaan kokonaiskuva joka kertoo siitä että puolueella on ongelmia. Ja rehellisesti sanoen ongelma ei ole rasismi. Puolueen yleinen kokemattomuus ja puolueen jäsentymättömyys on ymmärrettävää ja kenties uudelle puolueelle jopa tavallista. Mutta samalla se kertoo että puolueella on tällä hetkellä kompetenssiongelma.

Ateismi kristinuskon peilinä.

Tämä alustus oli tarpeen, sillä nyt siirryn aiheeseen joka suututtaa monet. Kokonaisuus tullee suututtamaan vain aivan kaikki. Vertaan nimittäin uusateistista liikehdintää perussuomalaisiin. Kaava on itse asiassa sama.

Otan esiin sen miten ateisteja pidetään kusipäinä. Otan esille linkin jonka omalaatuinen logiikka korostaa lähinnä sitä että ateismi on ärsyttävämpää kuin mikään muu uskonto siksi että se on uskonto. Tarkalleen ottaen tämä juttu selittää että "Fifty percent of Americans think atheists are a pain in the ass. Only half as many dislike Muslims, despite the national hobby of raining electric death on Muslims the world over. The reason for this disparity should be obvious: Modern public atheists are more annoying. While I know many pleasant Muslims, I can’t think of a single public representative of atheism who isn’t an obnoxious dung heap." Toisin sanoen ateisteja kohdellaan kuin kusipäitä siksi että nämä ovat kusipäitä. Yhdeksi syyksi nähdään seuraava "In my years upon this old rock, I’ve been bothered by Baha’is, surveyed by Scientologists, molested by Mormons, questioned by commies, besieged by Baptists, proselytized by Protestants, swayed by Sunnis, troubled by Taoists, and pestered by pagans. Everyone who has sweated me with their particular sacred belief has politely ceased to bother me when I informed them that I was not interested - everyone except atheists who insist I’m disbelieving improperly. Modern atheists have their own saints, detailed taboos, purification rituals, demons, superstitions, and a deep sense of sin. This pattern of human group behavior is probably innate, but it is particularly annoying when allegedly ultra-rational people display it."

Ateistit eivät itse tietysti samastu tähän kuvaukseen. Kysymys on täsmälleen samasta ilmiöstä. Siitä että toinen viittaa vakiintuneisiin kommunikaation sanoihin, ja selittää että kusipää is as kusipää does. Näin ollen ei ole savua ilman tulta. Ateistit ovat kusipäitä jos keksivät tekosyitä sille miksi riehuvat kusipäiden kanssa ja selittävät miksi kusipäinen käyttäytyminen on OK. (Itselleni tässä ei ole mitään ongelmaa koska (a) en ole ateisti (b) tunnustan toistuvasti olevani kusipää.) Kuitenkin kun katsotaan asiaa siten miten PerusSuomalaisia katsottiin, huomattiinkin että takaa löytyy pääasiassa jotain muuta. Että tämä on yksi kulma (joka luultavasti kuvaa fundamentalistiagnostikkoja paremmin kuin ateisteja) ja sen ulkopuolella on paljon.

 Otan tässä esille Eskolan "Ateismin sietämätön keveys" -kirjan. Tarkalleen ottaen sen rakentavimman piirteen. Eskolahan ei selitä uusateismia sen argumenttien kautta. Eli sitä kautta että ateismi olisi jokin empiristis-tietoteoreettiseen ajattelutapaan pohjautuva yksi sen pohjalta rakennettavissa maailmankuva. Sen sijaan hän näkee uusateismin eettisenä liikkeenä. Tämä yllättää toki monet, koska virallisen totuuden mukaan uusateismi on individualistinen. Kuitenkin jo tämä on itsessään arvokannanotto. Ja toisaalta sosiologiassa ei tyydytä ylipäätään siihen että vain se että jokainen voi liittyä tarkoittaisi samaa kuin se, että sille ei rakentuisi agendaa.
1: "Hupaisassa ajankulussa" selitettiin kommenteissa että "Hommafoorumi" ei ole rasistinen tai rasistimyönteinen koska sinne voi liittyä kuka vain. Kuitenkin ainakaan minun hermoni eivät kestä paikkaa, ja sinne hakeutuu muutoinkin vain tietynhenkisiä ihmisiä. Konaisuus on painottunut. (On toki hyvä huomata että itsekin olen debatoinut fundamentalistikristittyjen hihhulointifoorumeilla ja tämä ei tee minusta fundamentalistikristittyhihhulia. Mutta jos kävisin näillä foorumeilla enkä koskaan vastustaisi näitä em. mallin hihhuleita, ja selittäisin miten nuo foorumit ovat mainiota uskonnollista ajattelua ja kiistäisin huomaavani niissä mitään ongelmia, niin aivan varmasti se tarkoittaisi että olisin juuri tälläinen fundamentalistikristittyhihhuli.)

Itse asiassa on käytännössä selvää että muoti-ilmiöt muokkautuvat johonkin muottiin. Uusateismiinkin on rakentunut asiat joita kaikki eivät kannata mutta joita enemmistö tai niin usea kannattaa että niitä voidaan pitää oleellisina. Tälläisiä piirteitä uusateismin kohdalla ovat esimerkiksi sekulaarihumanismi. Sosiologi katsoo yliedustuksia, aliedustuksia ja vastaavia. Pelkät dogmat ja normit ovat hengettömiä ilman niiden takana olevia ihmisiä. Joten kun tarkastellaan jonkun liikkeen toimintaa ja sitä selitetään, ymmärretään (ja joskus jopa ennustetaan) on luonnollista katsoa näitä asioita sen sijaan että tuijotettaisiin jotain "virallista määritelmää".

Eskolan kannanotto oli kenties yllättävä. (Vaikka ei se oikeasti uusi ole. Se on hyvin yleinen näkökulma) Hänestä uusateisteilla oli kristilliset arvot, ainut ero joka oli oli se että näitä arvoja ei juurrutettu mihinkään ehdottomaan. Näin ollen ateisteilla ei ole itse asiassa kovinkaan suurta eettistä eroa kristittyihin. Erot ovat ns. metaeettisiä. Idea on esitetty vähemmän snobbailevalla kielenkäytöllä, ymmärrettävämmin ja ennan kaikkea hauskemmin "Jaskan pauhantaa" -blogissa. Hän selittää että "Sekulaarihumanismi - useimmiten siis kristillinen moraali ilman jumaluskoa - on sama kuin Koskenkorva ilman alkoholia."
1: Onkin kuvaavaa että fundamentalisteissa vähiten oppineet näkevät että ateismi on nihilistinen ja johtaa arvotyhjiöön. Eli että ateistit ovat pahoja ihmisiä, vaaraksi yhteiskunnalle ja etikattomia ihmisiä jotka eivät kykene onnellisuuteen ja rakentavaan yhteisöelämään. Jotka ovat enemmänkin "rationaalisesti epäeettisiä". Vähänkin sivistyneemmät selittävät sen sijaan että ateisteilla on kristilliset arvot, mutta he eivät juuruta niitä. Eli ateistit ovat "irrationaalisesti eettisiä". Nämä sivistyneet eivät kuitenkaan käytännössä koskaan torppaa noita typeriä ja puolusta näin ateisteja. Tämä sopii oleellisen hyvin tämän blogauksen teemoihin.

Ateisteja voidaankin nähdä kristittyjen peilinä. Hupaisaa on toki sekin, että itsekin olen vääntänyt kättä ties minkä kristalliparantajaeukkojen kuin muidenkin kanssa. Pääsääntönä olen huomannut, että salaliittoteoreetikot, New Agelaiset ja monet muut vastaavat tahot ovat yleensä kohteliaita ja väistävät. Kristittyjen (ja jostain syystä lääketeollisuuskriitikoiden) kohdalla tunnelma on kuitenkin juuri se joka ateisteissa ärsytti aiemmin lainaamassani kohdassa joka perusteli miten ateistit ovat kusipäitä. Karkeasti sanoen kristityt ovat ärsyttävämpiä kuin mitkään Hare Krishnat ikinä. Yllättävän monet heistä monet eivät ymmärrä kohteliasta toisten elämänrajaa ennen kuin rajat tuodaan esiin hyvin häijysti. Keskiverto fundamentalistijulistajaa kuvaa nähdäkseni ennen kaikkea "tietty toiveikkuus" jossa toisten ihmisten pelastaminen ja oman aatteen kertominen on niin tärkeää heille, että puolihuolimaton torjunta ei ole oikeastaan kieltokaan. Vasta hyvin vahva vastaanpaneminen pysäyttää heidät. Ja jos pistät kovasti vastaan, olet tietysti kusipää. (Tämä on se syy miksi minä olen kusipää. Muut keinot on kokeiltu, punnittu ja riittämättömiksi havaittu.)

Kristityt ovat myös siitä omituinen lahko, tietääkseni kulttuurissamme ainut uskonto, joka selittää että sen kunnioittaminen tarkoittaa sitä että sen kiellot koskevat niitäkin jotka eivät tätä uskontoa harjoita. Siinä missä yksikään juutalainen ei selitä että sianlihakielto pitäisi sovittaa kaikille, on aivan turhan monesta kristitystä OK selittää että kun homous on heidän kristinuskonnossaan väärin niin ei niitä saa missään nimessä päästään avioon vaikka ei olisikaan kristitty. Tässä mielessä kristityt ja ateistit ansaitsevat toisensa.

PerusSuomalainen ei tietysti hyväksi että "ei savua ilman tulta" rasismikysymyksessä. Samoin kuin ateisti ei hyväksy että "ei savua ilman tulta" kusipäisyyskysymyksessä. Tai kristitty siitä että he eivät ole fundamentalisteja. Kyseessä on sama asia. Karkeasti ottaen kysymys on siitä e ttä ei ehkä olla, mutta ollaan kuitenkin sen mielisiä. Rasisteja ei oikein haluta mokuttaa, koska halutaan mokuttaa samoja asjoita kuin natsitkin mokuttavat. Fundamentalistien vakaumus on niin arvokas ja kaunis asia, että tottakai talon ja yhteiskunnan normien on mukailtava heidän arvojaan kunnioittaen ja vastaan panematta. Ja jos ateisti ei itse olekaan kiivailemassa, niin hän ei taatusti tule sanomaan että "onpas tuokin nappaillut jotain ärrimurrimuroja". Koska uskonto on aktiivinen niin tietysti sitä täytyy painottaa muidenkin aktiivisuudella. Tarkoitus, keinot ja siihen liittyvä priorisointi tekevät kokonaisuuden. Ei se, että kristityt olisi erityisen fundiksia, perussuomalaiset rasisteja tai uusateistit kusipäitä.
1: Kaksoisstandardi : Kristityille oikeistolaisille kliseeksi on muodostunut ns. fatwakateus. Sen mukaan ateistit ovat ilkeitä kristityille koska kristityt ovat kilttejä kun taas islamilaiset tappavat. Eli ateistit eivät kritisoi asiallisia pahoja tahoja. He itse korostavat kuitenkin että he ovat häijyjä ja vastenmielisyyttä tuntevia ateisteille koska nämä ovat kusipäitä. Samalla ateistejen islamilaisissa maissa kokemaa vainoa selitetään sillä että kun menee islamilaisia haukkumaan niin tuonhan siitä saa.

Tähän kantaa voi saada "kotimaa" -blogin kautta. Siellä otettiin kantaa siihen että uskonnot menevät kauppakeskuksiin. "Kiinnostus kirkkoa kohtaan hiipuu. Samaan aikaan arjen rinnalle kaivataan pyhyyden kokemista. Luterilaisen kirkon vastaus tyhjenevien kirkkojen haasteeseen on ollut jalkautuminen ihmisten keskelle, kauppakeskuksiin ja kaduille. Vähemmistökirkkoon kuuluvan ortodoksin näkökulmasta valinta tuntuu väärältä. Se mikä toimii sakraalissa tilassa, ei toimi sekulaarissa. Kristillinen julistus kuuluu kirkkoon. Vain se on paikka, jossa rituaali ja sanat – palavat kynttilät, jumalanpalvelus, laulu ja rukous ovat kotonaan. Jos ne otetaan irti kontekstistaan, on vaarana, että julistuksesta kuullaan vain osa, ja pahimmillaan käy kuten on jo käynyt: ilosanoma koetaan tuputtamisena tai moraalisaarnana. Tämän jälkeen ei pidä ihmetellä, jos suvivirsikin ymmärretään väärin." Kun minä esitän tätä, minua syytetään ensin ateistiksi. Ja kun korostan että en ole, olen sitten jonkinlainen "sala-ateisti" tai "pseudoateisti". Kuitenkin tämä sekularismia korostava kanta on peräisin ortodoksikirkolta. Se on vähemmistökirkko. Ja se on hoitanut PR:änsä varsin mainiosti. Tästä olisi kenties syytä ottaa oppia - etenkin kun yhteydet siihen mitkä mekanismit ateisteissa ärsyttävät voidaan nähdä juuri tässä katujalkautumisessa. Niitä ei tarkoiteta kusipäisiksi, mutta ne ovat sellaisia.

Tämä lainaus muistuttaa siitä että ateistejen ja uskovaisten tulkinnassakin on huomattava, että usein asiat liitetään ideologioihin aika heppoisesti. Ihminen lukee eiateistienkin lausuntoja helposti ateistien lausunnoiksi vain koska ne ovat kusipäisiä. Näin kokemus vahvistaa ennakkoluuloa lukihäiriön kautta. (Tässä mielessä minä lienen hyvin haitallinen uusateisteille. Minun tekstit luetaan ainakin kommenteissa olevien olkiukkokliseiden kautta tulkiten aina ateistina. Ja tämä johtaa siihen että he eivät oikein ymmärrä mitä sanon. Syy on osin minun. Sillä heiluttelen samanlaisia juttuja. En ihmettele. Aivan kuten PerusSuomalaisten ei tulisi ihmetellä miksi heitä linkitetään rasisteihin.) Ja lisäksi se korostaa sitä että uskovakin näkee itsessään hyvän intention, mutta toisen käytös vain tulkitaan. Näin oma toiminta nähdään eikusipäisenä ja muiden toiminta nähdään hyvinkin kusipäisenä. Ateistejen kohdalla ongelma on tietysti samansuuntainen.

Pari lisähuomautusta.

Lisäksi en malta olla huomaamatta että uskovaiset kohtelevat ateisteja aivan eri tavalla kuin muita. Jos edustat jotain muuta uskontoa, on ideana kuunnella. Ateismiin suhtaudutaan "rakentavasti" siten että selitetään että ateistit ovat "ymmärtäneet Jumalan väärin". Muita kulttuureja kunnioitetaan siinä mielessä että niiden nähdään heijastelevan elämää suurempia arvoja. Ateismi nähdään "vähemmän kuin elämänä", jota opetellaan jotta sitä voitaisiin kritisoida ja debunkata. Tämä ei toki ole väärä tapa olla, mutta jos ihmettelee että miksi muut uskontahot käyttäytyvät eri tavalla, kannattaa tätäkin puolta miettiä osana kokonaisuutta.
1: Ja kyllä. On paljon sellaisia liberaalivasemmistolaisia joille käsite argumentaatio on vierasta. Heistä pelkkä maahanmuutto itsessään on rotuun sidottu käsite, ja heille on siksi mahdotonta by definition että kaikki maahanmuuttokriittisyys olisi jotain muuta kuin rodullista. Enemmistölle se on kuitenkin taloudellista. Ja mukana on valitettavasti myös niitä yksilöitä joille esimerkiksi islam on sama kuin tumma ihonväri, ja heille uskontopohjainen siirto on vain keino olla rasisteja jollain muulla nimellä. Kaikenlaista on liikkeellä ja näitä ei voi täysin unohtaa. Joskaan ei niitä voi ainoaksi selittäväksi piirteeksikään laittaa.

Näkisin että protestanttisen kristinuskon ja ateismin perusongelma on siinä että muut piilottelevat heikkouksiaan, mutta niiden näkyvin piirre on niiden kusipäisyydessä. Esimerkiksi Jehovan Todistajien kohdalla on pakko huomauttaa, että he seisovat lehtinensä kohteliaasti. He väistävät. He juttelevat rauhallisen ystävällisesti. Heidän ongelmapiirteensä ovat piilotettuja. Pääasiassa esimerkiksi uskonnosta luopuneiden kohtelu. Samoin katolisen kirkon kohdalla. Se piilotteli pedofiilitapauksiaan ja nuhteli näitä "sisäisesti" ja tätä kautta asiat olivat piilossa julkisen katseen alta. Näkyvä piirre oli hengellistä sivistyssanasoppaa. Uskovaisten kusipäisin piirre on muiden ihmisten henkilökohtaisen tilan vieminen ja siihen puuttuminen.

Ateistien perusongelmana taas on se, että niiden perusero kristinuskoon on erikoinen. Uskovaiset näkevät että pääsuhde on metaetiikassa. Eli ateistit ovat kristittyjä ilman juuria. Mutta ateisti näkee epäsymmetrian eri tavalla. Heille pääasia on meta-argumentaatiossa. Heille uskonasia on henkilökohtainen asia. Ja kun uskovaisesta on mukavaa, virkistävää ja kiinnostavaa jutella, keskustella ja tuoda esiin uskonasioiden eroja, sekulaari pitää näitä henkilökohtaisina asioina jotka ovat yhtä kivoja kuin se, että pitäisi julkisuudessa mittailla peniksiä. Ateisti haluaa että ei olisi pakko keskustella. Ja nostaa siksi esiin uskontokritiikkiä. Uskovainen näkee että tämä on osoitus siitä että ateisti haluaa keskustella. Ja nostaa siksi volyymiä. (Tai koska loukkaantuu kun ateisti on niin äänekäs eikä suostu keskustelemaan uskovaisten määrittelemissä oikeissa ehdoissa ja keskusteluraameissa.)

Kristittyjen raivoa voi tietysti herättää myös Adornon näkemys "onnellisista vääräuskoisista". Moni uskovainen on järkyttynyt siitä että ateisti ei olekaan itkevä arvotyhjiöraukka vaan onnellinen menestyvä. He ovat loukkaavia koska he eivät ole vihaisia. (Minäkin olen livekeskusteluissa saanut kehuja siitä että "ei tuollaista pitäisi ollakaan". Ja tästä ei välttämättä seuraa mitään hyvää. Joko vihaa yritetään lietsoa kun ajatellaan että toinen ei kuuntele ja osallistu tahi sitten katsotaan että voidaan mennä vielä henkilökohtaisemmaksi, koska hymy on lupa.)

Loppukaneetti.

Ideologioissa on tavallista että vastapuolta mollataan jollain tavalla. Tässä on aina vahva kokemus siitä että kritiikki ei osu. Kuitenkin joskus se osuu ja joskus ei osu. Siksi onkin hyvä katsoa asioita monelta kulmalta samanaikaisesti. Eli ei keskitytä yhteen teoriaan vaan tartutaan (Näiden mainitsemieni lisäksi on tietysti muitakin syitä. Mutta niiden listaaminen olisi turhan kuriositeettista tämän blogin sisällön kannalta.)

PerusSuomalaisia ja uusateisteja vaivaa se, että heillä on ollut "jytky" mutta ei oikeastaan muuta. Uusateistien saama suosio on ikään kuin itseoikeuttanut sen osan julkisessa keskustelussa. Samoin kuin PerusSuomaalaisilla. Molempia yhdistää omituinen suhde yhteisöllisyyteen : Yhteisöstä otetaan etu irti, mutta vastuuta ei kanneta. Kollektiivisen vastuun käsite on vieras. Hommalainen ei ole keskimäärin "natsi vaan natsimielinen" ja keskiverto uusateisti ei ole "kusipää vaan kusipäämielinen". Sammakoita ja ylilyöntejä tulee ja niitä lähinnä kiistetään ja lakaistaan maton alle. Syynä on kenties liikkeiden nuoruus ja tähän liittyvä inkompentenssi.

Lisäksi samaan joukkoon on valitettavasti pakko liittää valtionkirkkomme. (Tämä oli sen verran kantava sivulauseteema joka nosti sen pakolliseksi lisähuomautukseksi.) Sen perusongelma on siinä että se ei ole enää pitkään aikaan ajanut uskontoa uskonyhteisönä. Sen sijaan se on individualistinen laitos joka myy nautintorituaaleja ja markkinoi niitä kaduilla tavallisten ihmisten keskuudessa. Olo on hieman kuten puhelinmyynnissä jossa yritetään rekrytä mahdollisimman kivasti mukaan mutta mukana pitkään pysymisestä ei anneta kunnon etuja. "Jaskan Pauhantaa" -blogissa tähän otettiin sopivasti kantaa; "1) Uskonnossa tärkeitä ovat riitit, ei uskonnon sisältö. 2) Kristinuskon asema perustuu vain perinteeseen eikä se ole enää kilpailukykyinen. 3) Kirkko on tehnyt virheen korostaessaan uskon yksilöllisyyttä yhteisöllisyyden kustannuksella."

Kirkon ongelma taas on oleellisesti sama kuin PerusSuomalaisilla jotka eivät osaa suhtautua rasisteihin ja heillä ei ole kompetenssia hoitaa asioita kunnolla montaa muutakaan kautta ja niin sille on syntynyt möläyttelykulttuuri. Valtionkirkon ongelmana on tietysti se, että sen jäsenet eivät mahdu samaan kirkkoon. Fundamentalistit ja liberaalimmat uskovat eivät kykene toimimaan samassa paikassa sillä samassa paikassa ei voida samanaikaisesti esimerkiksi päästää homoja naimisiin että ei päästää homoja missään nimessä naimisiin. Se on sama kuin se että kaupassa ei samanaikaisesti voi olla tyystin absolutistisen kaljattomat hyllyt että se voisi myydä kaljaa vapaasti täysi-ikäisille. PerusSuomalaiset kuten valtionkirkkokin yrittää "sovittaa kaikkia mukaan" ja sitten se pyristelee sen kanssa että monet uskovat näin ja mukana tuleekin ikävän näköistä kiusallista ryönäpopulaa. (Joiden ääntä ja jäsenmaksua ei haluta menettää, mutta joihin ei haluta samastua missään nimessä. Ihan kuin muka jotenkin voisit saada vain toisen.)

Jotain hyötyäkin tästä medianhallinnan inkompentenssista kuitenkin on. Se nimittäin tekee perussuomalaisista, uusateisteista ja valtionkirkostamme siitä mielenkiintoisia laitoksia, että niiden suurimmat ongelmat ovat niiden näkyvympiä piirteitä. Moni muu taas osaa taitavasti kätkeä ongelmat piiloon erilaisten retoristen ratkaisujen taakse. Samalla tästä seuraa tosin se, että ihmisten priorisointikyky vääristyy ; Vakavampia ongelmia katsotaan sivusta kun huomio kiinnittyy mainostaulun tavoin paistaviin ongelmiin.

PerusSuomalaiset, uusateistit ja valtionkirkko ovat siis ongelmina vähän kuin nuha. Ne ovat ärsyttäviä, kiusallisia, kenties paikoin ympäristölle limaisia. Ja väistämättömiä kärsittäviä. Mutta ne kuitenkin pysyvät kurissa "oikealla hoidolla".

---

Kirjoittaja tietää että tämä blogi "ei ota riittävän selvästi kantaa" monesta. Ja on muutenkin raivostuttava koska kiusaa ja rapsuttaa samanaikaisesti ihan kaikkia. Tässä kohden kysymys onkin juuri siitä että yleensä erilaiset leimat ja kerhot propagoivat itsensä omituisiksi irvikuviksi. Puolet määritetään niiden kautta ja niistä poikkeamista ei oikeastaan edes nähdä. Kaikki luetaan näiden leirien kautta ja niiden ulkopuolella on vain obskuurius. Valitettavasti tarkempi miettiminen johtaa helposti siihen että nähdään kompromisseja. Moni kuitenkin päätyy siihen että esimerkiksi agnostismi olisi idioottimaisuutta koska pitää uskoa joko tai. Aivan kuin olemassaolon binääriluonne olisi sama kuin että tietämisessä ei voisi olla epävarmuuskysymyksiä. Tyhmiä ihmisiä on paljon. Ja rehellisesti sanoen he eivät kiinnosta minua kovinkaan paljoa. En ymmärrä miksi minun pitäisi osallistua uskontokeskusteluun. Pääsyy on siinä että valtaosa uskontokeskusteluista koostuu jo kuulemistani kliseistä ja näiden kliseiden huononnetuista ja asennevammiastetuista olkiukoversioista. Nämä ovat turhauttavia. Niitä esittävät ihmiset ovat idiootteja ja he haaskaavat aikaani.