 |
| Ai, sinulla on vahva mielikuva "vaakasuoraan" uivista kaloista? Ei se silti ole syy kääntää tätä kuvaa epätieteenmukaisesti. Me uimme "pystysuuntaan" - että käännä ittelles vaan! |
Ylläolevaa kuvaa tuntuu vahvisavan myös tiedejournalismi. Näyttää siltä että evoluutio saa näkyvyyttä kun joku esittää jotain antisteististä argumentaatiota siitä miten Hyvä Jumala ei voisi tehdä jotain piirrettä. Näin ollen evoluutio nähdään usein ainoastaan argumenttina "epätäydellisestä suunnittelusta" eli jonkinlaisena Pahan Ongelman soveltamisena biologisten funktioiden analyysiin. Tässä on taustalla evoluution väärinymmärtäminen ; Evoluutiohan itse asiassa nojaa adaptaatioihin, ja luonnonvalinnan ja fittnessin ideana on päin vastoin funktionaalisuuden korostaminen. Huonojen funktioiden taustalla on aivan toinen tilanne. Nimittäin konteksti. Esimerkiksi kun mietitään miksi rakkomme on huono, ja miksi toimistotyössä selkäkipuolemme, on evoluution vastaus sille se, että ihminen on monin paikoin "nelijalkaisen eläimen pohja joka on nostettu pystyasentoon". Tällä ei ole mitään tekemistä Pahan Ongelman kanssa, mutta kaikki yhteys teoriaan yhteisestä kantamuodosta.
Kreationistit eivät ymmärrä tätä ja korostavatkin että evolutionisti vetoamassa pahan ongelmaan on idiootti koska ID ja kreationismi ei vaadi täydelistä funktiota koska maailma on esimerkiksi rappeutunut jne. Ja korostavat että evoluutiohan nojaa funktioon joten eitoiminnallisuus olisi evoluutiolle vähintään yhtä iso ongelma kuin kreationismille. Sekä journalismi että kreationistit tuntuvat olevan sokeita tälle teorialle. Evoluutiota ei todisteta tiedemaailmassa antiteismillä tai Pahan ongelman teologioilla. ; Kuitenkin moni kreationisti uskoo näin - osa heistä väittää tätä jopa aivan päin naamaa. Että evoluutiotiede on humanistista teologiaa. Ja näin "evousko" on heistä oikea nimitys.
Tämä ihmetyttää minua joka olen esimerkiksi miettinyt ihan erilaisia kysymyksiä. Sellaisia kuin että W.D. Hamilton näki yhteyden ryhmävalinnan ja sukulaisvalinnan välille, koska hän analysoi osuvasti George Pricen populaatiogenetiikkaa koskevia yhtälöitä (korostetusti luonnonvalinnan kaavoja). Ja että tästä löytyvä päätelmä on yllättävä ; Fitness -keskeinen luonnonvalinnan teoria pitää sisällään monitasoista valintaa ja aito altruismi on mahdollista vain jos ryhmässä on altruistista käytöstä. Yksilötasolla ei siis päästä "itsekästä geeniä pidemmälle", jolloin päästään Hamiltonin yhtälön määräämälle tasolle jossa sukulaisia hyödytetään vain siinä suhteessa missä ne ovat sukua omalle itselle. Ja tätä suurempi taso uhrautuvaisuutta (aka. aitoa altruismia) vaatisi itseuhrausta joka vaatisi ryhmävalintaa. Ilman tätä luonnonvalinta yksilötasolla estäisi altruismin karsimalla sen populaatiosta.
1: Ja tästä olen sitten jatkanut sellaisiin mietteisiin jotka koskevat kahta kysymystä. ; Koska en näe ryhmävalintaa relevanttina, on minun haasteenani ollut joko "ottaa matemaattinen haaste ja osoittaa virhe laskelmissa" tai sitten "analysoida premissit ja huomata että niissä on oletuksia jotka eivät havaintojen mukaan pädekään reaalimaailmassa." Oma tulokseni on, että (a) kaavat pätevät, mutta (b) yleensä ottaen niissä perusvirheenä on maailman avuliaisuuden ja uhrautuvaisuuden ylikorostaminen. Valtaosa tapahtuu Hamiltonin yhtälön rajoissa. Uhraus on usein riski, joka ei aktivoidu aina. Ja tilastollisessa tarkastelussa avuliaisuus paljastuu uhrauksiltaan oletetuiksi. (c) Ryhmävalinta voi kuitenkin toteutua marginaalisesti, koska adaptaatio ei ole kaiken ydin. Neutraaliteoria kuvaa neutraalien -ja jopa hieman negatiivistenkin- ominaisuuksien kasautumista populaatiossa. Ja altruismin kohdalla suurin ongelma on se, että vaikka vihreän parran efekti hyödyttääkin kun on useita vihreäpartaisia, ei yhden avuliaan uhrautujan kohtalo helposti ole kaunis. Siksi ongelmana ryhmävalinnassa on korostetusti alkuun pääseminen. Ja koska olen neutraaliteorian kannattaja, minun on helppoa tunnustaa että tämänlainen efekti on täysin mahdollinen.
Tätä kautta on tärkeää esittää kysymys siitä "ovatko evolutionistit humanismia".
Tähän minulla on kaksi vastausta. Ehdoton "Kyllä" ja ehdoton "Ei". Tässä tarvitaan huomio siitä että tosiasiassa evolutionismi on identiteettimerkki. Se on jokin jolla syytetään muita ja toisaalta jotain jolla itseä kutsutaan. Tämä ryhmä on nimeämisen, eikä määritelmän (ja tiettyjen attribuuttien) kautta kasautunut homogeeninen joukko.
Karkeasti sanoen evolutionistit voidaan jakaa kahtia siten että toisella puolella on Dawkins ja toisella Gould. Ja tämä jako ei kulje siinä tunnetussa teoriaeroissa. Dawkins on adaptationisti ja Gould jaksottaisen tasapainon mallin ystävä. Mutta tässä jakolinjassa ei ole kysymys näistä teorioista. Tosiasiassa "Dawkins -darwinistiksi" voidaan laittaa monia jaksottaisen tasapainon mallin kannattajia. Ja "Gould darwinismiksi" voidaan kutsua monia adaptationisteja. Sillä jako kulkee sen kautta miten evoluutiota sovelletaan.
1: Dawkins on tunnetusti humanisti. Samoin kuin valtaosa uusateisteista jotka kannattavat evoluutiota ovat. Hän itse toki käyttää tieteen sävyttämää kieltä. Mutta hän on maailmankuvallisuuden grand old man. Hän siis tarjoaa evoluution lisukkeiksi kokonaista maailmankuvaa. Hän on ihminen joka jakaa kreationistien kanssa ajatuksen siitä että evoluutio on erityisen vahvassa linkityksissä ateismiiin. Näin hän antaa luvan tulkita ateismia. Hänen logiikkansa onkin se, että hän luottaa luonnontieteeseen ja kun Jumala ei ole luonnontieteellinen hän tulkitsee maailman ateismin kautta. Tällöin teoriat ovat tulkintakehys tässä maailmankuvassa.
2: Gould taas vastusti juuri tämänlaista vahvasti. Kun hänen kirjojaan lukee, nousee esille vahva teema jossa hän vastustaa evoluutioon liittyviä myyttejä. Esimerkiksi hän moittii sitä että evoluutio muokkautuu helposti menestystarinaksi. Eli evoluutio nähdään sankaritarinana jossa tarina on "lajien kautta heijastettu" klassinen "underdogista voittajaksi" -teemainen kertomus. Gould vastusti sukupuiden järjestämistä hierarkiaksi jossa ihminen on huipulla. Sillä ne eivät ole evoluutioteorian seurauksia, vaan maailmankuvallisia tarinoita jotka sidotaan sinänsä tosiasioihin. Samoista faktoista tehdään tarina, käyttämällä non sequitur -päätelmiä joissa tosiasioita ei kenties vääristellä mutta tarina on kuitenkin "voi olla" -saivartelua sen sijaan että se olisi kunnollista tiedettä. Gould poisti myytin evoluutiosta.
Karkeasti sanoen;
1: Dawkins on humanisti jolla on kova osaaminen luonnontieteessä mutta joka värittää tätä humanistisilla työkaluilla. (Joita hän käyttää vähemmän elegantisti) ja Gould skientisti, joka havaitsee humanistisia teemoja evoluutiossa, dekonstruoi nämä, ja tämän jälkeen jäljelle jää humanismista siivottu skientistinen evoluutio. Ja yllättävää kyllä, kuten usein käy, skientistinen versio on ihmisystävällisempi kun taas Dawkinsin humanismi tuo mukanaan arvolatauksia ja tuomitsemista.
2: Samalla selviää miksi niin moni kreationisti näkee Gouldin evoluutiokriittisenä ja lainaavat hänen teoksiaan evoluutiota kumoavana juuri siksi että he eivät ymmärrä että Gould rakasti evoluutiota eikä tosiasiassa kumoillut sitä vaan sen päälle idioottimaisuuksissa liimattuja tulkintoja. Kreationistit eivät erota päälleliimattua myyttiä ja evoluutiota toisistaan. Osittain siksi että he tulkitsevat evoluution teologisesti ja vain teologisesti kykenemättä irtautumaan tästä näkökulmastaan, eli näkemään asioita oman maailmankuvansa väritysten ulkopuolelta. Näin syntyy olkiukko jopa siitä mitä ne tarinallisemmat evoluutikot väittävät. Sillä jopa muokatessaan evolutionistien myyttejä he eivät tosiasiassa ota Dawkinsin todella olemassaolevia myyttejä vaan luovat oman teologisen tulkinnan omista evoluutio-olkiukoistaan ja väittävät evouskon olevan näitä. (Ovat niin pakkomielteisiä haukkujia että todellisetkin ongelmat menevät heiltä täysin yli hilseen. Inkompetenssin maksimitasoa tässä kieltämättä lähennellään.) Itse ihmettelin aikanani jo Jehovan todistajien kanssa sitä miten Gould muka kumosi evoluution kun hän oli päin vastoin maailmankuulu evoluution puolustaja. Syy on juuri tässä. Gould kumosi evoluution ympärille kasattuja siihen mielikuvissa liitettyjä myyttejä. Ja Jehovan Todistajat eivät tajunneet että tässä kumottiin myyttejä eikä evoluutiota. Heidän mielikuvansa kun osuivat yhteen näiden eievolutiivisiksi paljastetujen mielikuvien kanssa.
Itse olen evolutionisti nimenomaan Gouldilaisessa mielessä. Ymmärrän toki että ihmisillä on maailmankuva. Mutta lokeroin tämän hyvin erikoisesti. En nimittäin kiellä että evoluution kannattajilla on aina maailmankuva. En vain pidä tätä relevanttina.
1: Yhtenä hyvänä vertauksena voidaan ottaa gravitaatio. Voidaan sanoa että gravitaatioteorian takana oli vahva maailmankuvallisuus. Tarkalleen ottaen Newton oli nykyajan silmin hyvin taikauskoinen mies. Hän kulutti aikaansa okkultismiin. Usein Newtonin alkemian ja okkultismin ja Raamattuennustusten kanssa puuhastelu pidetään tiukasti erillään hänen gravitaatioteoriastaan. Mutta molempia niitä yhdistää kuitenkin se, että hän koki syvää viehätystä "kaukovaikutuksiin". Onkin nähty että gravitaatio kaukaa vaikuttavana "voimana jota ei suoraan voitu havaita ja joka silti vaikutti" oli tämänlainen juuri siksi että Newton piti muutenkin sellaisesta. Tämä ei tee gravitationismista alkemian kannattamista tai epätieteellistä "koska Newton oli alkemiapuuhastelija". Tämä on sinänsä totta, mutta se on irrelevanttia.
2: Toinen vertaus saadaan Kierkegaardista. Hän kuvasi luottamusta vertaamalla sen tuomaa vakautta ja varmuutta Arkhimedeen pisteeseen. Tämä taas on fysiikkaan ja vipuihin liittyvä ajatus siitä että on tukipiste, johon nojaamalla (ja riittävän pitkällä vipuvarrella) voidaan siirtää vaikka koko maailma paikoiltaan. Vapautta ja muuntuvuuskykyä siis saadaan tämänlaisen vakaaksi koetun tukipisteen kautta. Dogmaan heittäytyminen voi siis vapauttaa. Tämä on nähtävissä eksistentialistiseksi kokemukseksi johon liittyy fysikaalinen suure. Olisi kuitenkin typerää väittää että vipumekaniikka olisi teologinen teoria.
Näkisin että teorioita muunnetaan liiankin helposti ihmiskeskeisiksi. Humanismin ongelmana on se, että se tavallaan tekee kaikesta ad hominemin sävyttämää. Teorian kannattajien luonne muuttuu helposti oleelliseksi ja teoria redusoidaan liiankin suoraan heidän kannattamiensa ideologioiden sätkynukeksi. Etenkin teorian keksijän maailmankuva halutaan sitoa teorian ytimeen. Tässä kuitenkin yleensä sotketaan toisiinsa hypoteesinmuodostuksen syy ja teorian vahvistumisen syy. Itse uskon että maailmankuva vaikuttaa ideointiin, mutta se näyttelee hyvin pientä roolia teorian empiirisen varmistamisen kanssa. ~ Ei kannustavana uusia ideoita tuottavana, vaan rajoittavana ja paskana asiana. Maailmankuva tuo dogmeja ja rajoitteita ja näin keksittävien ajatusten määrä minimoituu. Maailmankuva on kuon persereikä, jokaisella on sellainen. Ja siksi tieteen täytyy olla monikulttuurista.
Siksi suhtaudun pienellä huvittuneisuudella siihen että ateismi liitetään evoluutioon. Ymmärrän toki että tunteita voi syntyä, sillä evoluutio on teoria joka käsittelee ihmislajin alkuperää ja esimerkiksi yhteistyön ja tunteiden syntyä. Tämän aiheen väittäminen "Suureksi kertomukseksi" sotkee kuitenkin mytologian tieteeseen huonolla tavalla (tietynlaisen kristillisen vakaumuksen persereikä sijaitsee tässä). Siinä nimittäin pohjimmiltaan väitetään että tiede ei voisi tutkia suuria kertomuksia kuten ihmsien tai universumin alkuperää ilman että se olisi uskontoa. (Tässä tehdään kategoriavirhe. Jos jokin uskonto väittää että ihmisen ja maan alkuperä on tietynlainen, ja tämä väite menee empiirisen tutkimuksen piiriin, tiede voi kumota tämän uskonnon. Se ei tee tieteestä uskontoa vaan se tekee myytistä epätosia luonnontieteellisiä väitteitä esittävän myytin.) Tieteen rajoja tällä tavalla esittävät ovat yleensä ottaen väärässä, sillä mikään tietämämme tieteenfilosofian malli ei tee tämänlaista "mytologia-aiheiden" tabuttamista.
1: Tästä väärinkäsityksestä eräänä sivulause-episodina voisi selittää etiikan ja evoluution suhteesta. Evoluutio ei selitä moraalia, se selittää yhteistyön ja sen miksi koemme syvästi tämänlaiset yhteistyön toimet tarpeellisiksi. Vasta jos teet ison oletuksen ja ajattelet että moraali on todella yhteistyön tekemistä ja sitä että kokee motivaatiota tähän, niin vasta tämän maailmankuvallisen oletuksen jälkeen evoluutio selittää yhteistyön. Toisaalta vasta jos luonnossa esiintyy sellaista käytöstä joka on evoluutioteorian ennustusten vastaista, olisi evoluutiolla jokin konkreettinen ongelma etiikan selittämisen kannalta. Eli syytökseen tarvittaisiin teoria etiikasta ja sille olisi konstruoitava peräti empiirinen sovellusmuoto. Ihmiset jotenkin tuntuvat oikovan tässä kohden. Sam Harris oikoo olettamalla lajinmukaisen käytöksen ytimeksi, eli päättämällä että etiikka on ihmislähtöistä. Ja vastapuoli taas olettamalla objektiivisen ihmistä suuremman moraalin ja väittämällä kaikenlaista muuta tosiasiaväitteen mallista olettelua maailman menosta.
Kaiken kaikkiaan evolutionismi on liitoksissa ateismiin sosiologisesti. Eli nykyään ateistit ovat evolutionisteja.
1: Tähän pääsyy ei kuitenkaan liene niinkään evoluutio kuin se, että nykyään ihmiset arvostavat tieteenmukaisuutta järkevän ihmisen mallina. Ateistit mukailevat tätä perusteemaa. Evoluutioteoria on tämän hetken iso paradigma "The only game in town", joten yhteyttä ei pidä hämmästyä.
2: Ja toisaalta kulttuurissamme on muutoin vallalla melko vahva dikotomia jossa vastakkain on valtakulttuuri kristinusko ja en vaihtoehto ateismi. Ja näitä pidetään jopa toistensa automaattisina vaihtoehtoina. Ja tässä kohden rationalistinen ja tiedettä kunnioittanut valistusteologia on aikanaan sitoutunut Luonnolliseen teologiaan, eritoten Paleyn teologiaan. Ja evoluutio kumoaa tämän yhden tietyn näkemyksen perusteemat ontoiksi olettamuksiksi.
Kuitenkin samanaikaisesti ei voi olla huomaamatta että skientististen ateistien ei ole pakko olla evolutionisteja edes nykyään ; Esimerkiksi raëlialaiset ovat ateisteja ja kreationisteja jotka eivät usko evoluutioon. He kokevat että tiede todistaa että avaruusolennot ovat ohjekmoineet ja teknologisesti valmistaneet ihmiset. ; Ateismi (joka on "maailmankuva" siinä mielessä missä asiaa nyt ylipäätään voi "maailmankuvaksi" sanoa) ja usko evoluutioon (joka on "tosiasia" siinä mielessä missä luonnontieteessä asioita ylipäätään voi "tosiasioiksi" sanoa) ei liity kovinkaan vahvasti toisiinsa (paitsi sosiologisesti).
Itse näkisin että Dawkins -tyyppiset evolutionistit ovat kerettiläisiä. Logiikkani muistuttaa kovasti fundamentalistien vääräoppisuusteemoja. Heillehän kristinuskosta ei jää mitään jäljelle jos poistaa uskon Historialliseen Jeesukseen ja Paratiisipelastukseen. Näin osa kristityksi identifioiduista nähdään valeuskovaisiksi, jopa ateismia salakuljettaviksi (koska tässäkin liitetään ihan väärä myytti oman maailmankuvan kautta ottamatta toisen näkemystä ja tämän lähtökohtia huomioon). Itse näkisin että kysymys evoluutiosta on juuri siinä että evoluutio on luonnontiedettä. Silloin myyttienkarsinta on oleellinen osa prosessia. Ja Dawkinsin tyyliset "evoluution tulkitsijat" ovat nimen omaan kerettiläisiä. (Osa tulkitsee tämän tietysti suvaitsevaisemmin, ja heillekin on vertauskohtia kirkon piirissä. Heille esimerkiksi homojen avoliitto ei olisi mikään kauhistus.)
Ja tästä päästäänkin siihen varsinaiseen teemaani.
Ylläoleva tekstitys on jotain joka saa suuren määrän humanisteja -ja leppoisamman sortin teologeja- nyökkäilemään. Että sanon juuri jotain mitä hekin sanovat ja kannattavat. Se voidaan nähdä argumentaationa kreationismia vastaan. Kuitenkin se on itse asiassa korostamassa lähinnä sitä että kreationistit ovat väärässä yhdessä asiassa joka sattuu olemaan se jossa Dawkins on heidän kanssaan yksimielinen. Eli evoluution suhteesta ateismiin. Kreationistit ovat siis vielä enemmän perseestä kuin voisi luulla.
Kuitenkin terävin kärki osuu niihin teologeihin jotka korostavat että he eivät ole kreationisteja. Ja jotka korostavat että heidän teologisissa mietinnöissään evoluutiolla on tärkeä rooli. He kun näkevät koko kreationismikysymyksen "puolenottokysymyksenä". Minun kanssa ei tälläisellä kuitenkaan saada rauhanlippuja. Sillä tosiasiassa nämä teologit ja humanistit ovat aivan totaalisen perseestä. He ovat pahempia kuin kreationistit. Paljon pahempia. Pahin ääliöivä kreationismi jonka keskustelukyky latistuu siihen että hän osaa copy-pastettaa vääriä väitteitä YouTube -videon kommenttiosioista on parempi kuin nämä ihmiset.
Sillä tosiasiassa nämä humanistit/teologit eivät vastusta kreationismia ja kannata evoluutiota ns. oikeista syistä. He itse asiassa vastustavat kreationismia samasta syystä kuin miksi he vihaavat uusateistejakin. Syy on se, että he ovat mannermaisen filosofian kannattajia ja kreationismi ja uusateismi nähdään skientisminä ja analyyttisen filosofian ja tiedeuskon edustajina.
1: He eivät oikeasti vastusta kreationismia siksi että olisivat ottaneet esille kreationistien argumentit ja arvioineet niitä. He eivät ole ottaneet kreationistien luonnontieteellisiä väitteitä ja katsoneet pitävätkö ne paikkaansa nykytieteen valossa. Eli kun kreationisti puhuu termodynamiikan lain vaikutuksesta informaatioon, ei tämänlainen humanisti katso että mitä termodynamiikka sanoo. Hän pahastuu siitä että joku käyttää "kaksiarvoista logiikkaa" ja ylipäätään väittää että asia olisi ratkaistavissa tieteellä. Tämä tarkoittaa sitä että näillä ihmisillä on vastustava suhde uusateismiin ja kreationismiin siksi että niissä on heidän mielestään vääräoppinen ja kerettiläinen taustametodologia. He eivät mieti onko se sisäisesti koherentti tai järkevä tai tieteenmukainen. Tämä tutustumattomuus-ylenkatse sanoo että heillä ei ole mitään lupaa olla mitään mieltä kreationismista. Kritiikki kun perustuu kritiikin kohteen tuntemiseen.
2: He eivät tosiasiassa kannata evoluutiota tai hyödytä evoluution kannattajia mitenkään hedelmällisesti. Päin vastoin, he yleensä ottaen loisivat evoluutiolla. Eli he ottavat evoluutioteorian ja käyttävät sitä maailmankuvan mallintamisessa. He siis pohjimmiltaan ottavat teorian ja liittävät sen myyttikertomukseen. He ovat anti-Gouldeja. He ovat minun maailmassani kaikista pahimpia kerettiläisiä. "Hyvä intentio" ja "kiinnostus tuotoksiin" eivät ole tässä mitään oikeuttajia, vaan tekosyitä. Tälläinen teologi on minulle röyhkeä paskiainen joka käy vääntämässä maailmankuvallisesta persereiästään tortut minun pihamaalle samalla kun kehuu että miten kivat kukat minulla on etupihalla. "Että siinä on sitten lannoitetta" ja joka ei edes häpeä tekosiaan.
___2.1: Asiaa pahentaa se, että he käytävät näissä tulkinnoissaan usein evoluutio -olkiukkoja. Ja näitä käytetään usein tuomitsevassa mielessä. Esimerkiksi "itsekäs geeni" on usean humanistin mielessä jokin joka selittää että evoluutio oikeuttaisi heikomman sortamisen ja itsekkyyden. Kun tosiasiassa tämä teoria juuri iskee kiilaa ns. yksilövalinnan teoriaan joka oli tälläinen egoistinen teema. Itsekkään geenin geenikeskeinen valinta taas korostaa sitä että olet sukulaistesi kanssa geneettisesti samanlainen, joten sukulaistesi auttaminen on "vähän kuin itseäsi auttaisit".
___2.2: Kenties vielä pahimpia ovat evoluutionrakastajat jotka ottavat ideoita ja vääristävät ne pahuuden välineiksi samalla kun korostavat että evoluutio tekee siitä järkevää. Ja pahinta asia on tietysti siinä vaiheessa kun (uus)konservatiivi puhuu positiiviseen sävyyn eugeniikasta. Heillä on etenkin älykkyyskeskustelun kohdalla tapana puhua evoluutiosta. Kun soveltamistapojaan seuraa, he kuitenkin tuntuvat unohtavan sen, että evoluutiokeskeinen jalostusmenettely nojaa tiettyihin menetelmiin. Näissä kuitenkin menettelytapa tuntuu noudattavan enemmän rasismin tai kulttuurisyrjinnän karsimishaluja. Itse asiassa kun tein opinnäytetyötäni jalostusmenetelmistä, jouduin tässä vaiheessa lukemaan esimerkiksi siitä, miten eugeniikassa oli ymmärretty että ihmisiä voidaan jalostaa. Mutta tähän käytettiin menetelmiä joilla jalostaminen olisi tehotonta. Eugeniikan syrjinnän lisäksi se ei edes toiminut. Syy: evoluutioteorian valintanäkemykset.
Jokaisella ihmisellä on maailmankuva. Ja käytännössä jokainen ihminen kannattaa joitain luonnontieteellisiä teorioita ja näkemyksiä. Näitä ei kannata sotkea liian lujasti toisiinsa. Evolutionismi oikein käytettynä ei ole humanismia. Ja jokainen joka tulkitsee evolutionismin humanismina on lähtökohtaisesti viheliäinen kerettiläinen - joko olemalla evolutionisti ja kannattamalla jotain humanistista näkemystä ja liittämällä evoluutioon tähän liittyviä myyttejä, tai joko syyttämällä evolutioteoriaa tulkiten sen maailmankuvalliseksi ja liittäen siihen myyttejä tai sitten myytittämällä omaa maailmankuvaa evoluutioteorian skeemoilla ja teemoilla.
1: Tätä ei pidä ymmärtää väärin. Itsellänikin on maailmankuva ja tykkään jäsennellä teorioita humanistisesti tähän. En kuitenkaan lähde sekoilemaan tässä kohden niin että väittäisin että nämä myytit ja mielteet todella kertoisivat että näissä teorioissa olisi tämänlainen ominaisuus. Ei. Tämä kokemus on omien kokemus interaktiossa tähän teoriaan, subjektiivinen kokemus eikä teorian ominaisuus itsessään. Moni lisäksi uskoo että heidän maailmankuvansa olisi jotenkin järkevän ja rationaalisen ihmisen maailmankuva heti kun tälläisiä jäsennyksiä ja reflektointeja tekee. Tämä on bullshittiä. Jotain joka muistuttaa sitä, kuin Newton olisi jotenkin saanut okkulttiselle maailmankuvalleen tukea gravitaation oikeassaolosta niin että alkemia olisi yht'äkkiä järkevän ihmisen maailmankuva ja että aivan kaikenlaiset mystiset kaukovaikutukset olisivat jotenkin gravitaation tukemia. Eiväthän ne ole. Ja ne okkultismit olivat yhä harhaoppia jolla on tieteen ja todellisuuden kanssa vain hatarasti tekemistä vaikka Newtonin kaltainen (kiistatta) supernero niitä tukikin. Reflektiokorostus kuvaa humanismin kenties suurinta ansaa ; Sen parissa on helppoa sekoittaa älykkyyden ja vaivannäön laaduksi, ja tämän jälkeen mikä tahansa pakkomielteinen mytologisointi lasketaan ikään kuin älykkään keskutelun piiriin, joksikin jota pitää arvostettaa ja kunnioittaa. Tämänlainen on kuitenkin lähinnä kammottavaa.
Näin ollen evoluutio esitetään usein vain humanismina. Jopa silloin kun näennäisesti puhutaan vain teoriasta (mutta oikeasti ei ole ymmärretty koko asiaa vaan puhutaan jostain ihan muusta). Ja vielä useammin kun teoriaa ymmärretään jollain tasolla. Kuitenkin oikein ajatellen evolutionismi ei nimenomaan ole humanismia. (Ja laajemmin: Se tulkitaan humanismin kautta vahvemmin kuin mitään muuta luonnontieteellistä teoria koska aihe sekoittuu menetelmään ja ontologinen naturalismi sotkeentuu metodologiseen naturalismiin)
Kun tajuaa että evolutionismi on todellakin itsessään vain episteemistä naturalismia ilman sen kummempaa ontologiaa, ja kun tajutaan että kaikki siihen liittyvä maailmankuvallisuus on itse asiassa evoluutioteoriaan liitettyjä vääriä mielikuvia ja keinotekoisia myyttejä, jääkin jäljelle se olennainen ; Kaikki "evolutionismin" sovittamiset humanismin viitekehykseen ovat itse asiassa modernin ajan hegemonista vallankäyttöä. Siinä ad hominemilla evoluutioteoria tahrataan liittämällä siihen sen kannattajia ja heidän ideoitaan. Asiaa siis kritisoidaan koska sitä kannattavat sellaiset ja sellaiset tyypit. Ja asiaa vastustetaan tai kannatetaan sitä mukaa minkälaisia "humanistisia tai antihumanistisia myyttejä siitä kulloinkin generoidaan". Uskonto ja humanistinen intellektuellismi ovat tahoja joilla on into päättää mitkä teemat ja aiheet ovat inhimillisiä ja tärkeitä ja kiinnostavia. Ja he eivät halua luopua tai jakaa valtaa siihen että näistä asioista keskustellaan, koska tämä on heidän rakenteellisen vallankäyttönsä ydin.
Kaikille evoluution myytittäjille - Dawkinsista kreationistien kautta humanistiteologeihin - sanon vain että "haistakaa paska". Se lienee helppoa sillä heillä on ideologinen persereikä aina varsin lähellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti