 |
| Joutsenen privaatin piiri, josta nokikanat varastavat sulkia. Nokikanat eivät pidä hereillä olevasta joutsenesta, mutta haluavat kuitenkin hyötyä tästä materiaalisesti. |
Tätä kautta pornografiavastaisuus voidaan jakaa vanhoillisuutensa kautta seuraaviin osioihin:
1: Täysi seksuaalivastaisuus. Tässä aihe on rivo. Seksuaalisuus on ongelma, jota pitää hallita eikä mikään kaunis asia.
2: Seksuaalisuus on kaunista, mutta pornografia on itsessään pahuutta. Siinä paljastetaan ja tallennetaan asioita joita ei tule paljastaa. Henkilökohtaisesta tehdään julkista.
3: Pornografia on sallittua yksityisenä toimintana, mutta sitä ei saa laittaa näkymään julkisuuskuvassa. Näin ollen bikinimainos on isompi ongelma kuin internetporno, joka kuuluu yksityiseen.
4: Porno kuuluu elämään ja sen on näyttävä kaikkialla. Kenties jopa ikärajat asian parissa ovat turhia kun väkivallassakin on matalammat ikärajat.
On selvää että jokaiselle näistä tahoista löytyy kannattajia. Tässä kohden voidaan vaihtaa näkökulmaa. Tässä voidaan postuloida että sekularismi on oleellisesti analoginen siveyspuheen kanssa. Tämä tietysti voi loukata ateisteja jotka esiintyvät vapauden myyntimiehinä. Ja se luultavsti loukkaa uskovaisia koska heidän näkemyksessään juuri ateistit ovat tunkemassa yksityistä julkiseksi ja rivoilemassa kaiken pornonvaihtokampanjoidensa kautta ja vaatimassa vapautumista kaikenlaisille perversseille homoseksuaaleille.
Mutta kun katsotaan ateistejen - etenkin uusateistejen - juttuja, siellä nimen omaan näkyy se henki että uskonto ei ole julkiseen elämään sopivaa. Uusateistinen liike on nimenomaan sekulaari. Uskonto ja yhteiskunta pistetään toisistaan erilleen. Uskonto siis kuuluu yksityiseen, eikä julkiseen. Heidän parissaan kiertää vuosia vanhana kliseenä vitsi jossa uskonto on kuin sukupuolielin. "Eli on hyvä jos sinulla on sellainen, mutta älä näyttele sitä julkisesti äläkä tunge sitä lastemme kurkkuun niin kaikki on hyvin". Pornokampanjakin voidaan nähdä sitä kautta, että se ei suinkaan mainosta pornoa vaan rinnastaa uskonnon oleellisesti samanlaiseksi kuin pornon. Jos pornon julkisuus ärsyttää niin tottakai myös uskonnon, yksityisasian, levittelyn pitää olla kauheaa. Ja tässä ei edes loukata uskontoa, aivan kuten pornon rajoittamishalu julkisuudessa ei halveksi seksuaalisuutta.
Tätä kautta voimme sanoa että uusateisteille aiheeseen liittyy tabuja. Se on heidän maailmankuvansa tabu. Se on aivan samantapainen kuin uskontojen siveyseettiset ja puhtaustemaattiset tabut. Ja kun mietimme miten monikulttuurisuus toimii, voimme huomata, että se perustuu siihen että (a) yritetään kunnioittaa toisen kulttuuriperinnettä ja jopa seurata sen rituaaleja (b) ketään ei kuitenkaan pakoteta ja toisen tabuja ei rikota.
Tämä näkyy monenlaisessa. Vaikka internetissä debatoidaan kasvissyönnistä, ei pidetä hyvien tapojen mukaisena syöttää kasvissyöjälle pihviä tai pakottaa tämä kouluruokailussa syömään lihaa. Ei vaikka tätä perusteltaisiin sillä, että on kohteliasta tutustua vieraiden maiden kulttuuriperintöön. Maistamista ja kokeilua kunnioitetaan ja kiinnostusta esimerkiksi italian ja muiden maiden ruokakulttuuriin pidetään kultturellina. Että pitää olla avoin. Mutta ruokatabuja kunnioitetaan. Eli vaikka mielestäsi jehovan todistajat on naurettava paska uskonto ja moitit tätä, sinulla on tähän mouhottamiseen lupa. Mutta yhteinen julkinen tila säästetään tältä eikä jehovan todistajille pakkosyötetä verilettuja vain siksi että sitä on tarjolla ja on kohteliasta syödä kaikkea edes vähän.
Ja tässä rintamalla ollaankin saatu ties mitä tuloksia. Selvästi tätä kulttuuria kunnioitetaan. Ja itse asiassa kultturelli ja sivistynyt ihminen nimenomaan kunnioittaa toisen tabuja siten että vaikka hän itse onkin kiinnostunut muiden kulttuurista, hän ei suinkaan pakota toista rikkomaan omia tabujaan. Se, että pakottaa tekemään näin on osoitus siitä että henkilö ei ole kultturelli koska hän ei tiedä toisen rajoitteista eikä osaa niitä kunnioittaa. Tätä pidetäänkin moukkamaisena.
Näin ollen onkin hyvä miettiä sitä, että jos esimerkiksi "Suvivirsi" tai koulujen joulukirkon "kaunis joulun tarina" ovat todella sisällöltään niin kauniita että ateisti ja uskonnotonkin voi niistä nauttia kulttuurielämyksinä kuten sivistynyt ihminen, niin miksi tämä argumentti perustuu siihen että ensin tungetaan moukkamaisesti määrite siitä mitä toinen kulttuuri pitää ja ei pidä kauniina. Kaikissa muissa uskonnoissa uskonto ja uskovainen ihminen itse määrittelee mikä on sen tabusto. Tätä pidetään omantunnonvapauden kannalta välttämättömänä ehtona. Ilman tätä omantunnonvapaus riistetään sekä yksilöiltä että uskontoinstituutioilta. Nämä lausunnot ovatkin äärimmäisen vahvoja ja röyhkeitä sanomisia. Ne sanovat että uskovainen omistaa uskonnottoman omantunnon.
Ja rehellisesti sanoen tämä ei ole ymmärrettävää sitäkään kautta että tämä tabu olisi jotenkin harvinaislaatuisen pelle. Kun katsotaan mitä kaikkea uskontomme puolustaa uskonnonvapauden nimissä, niin laulun laulamatta jättäminen on siitä pienemmästä päästä. Jos ihminen ei suostu syömään mitään eläintä, ei suostu pukeutumaan kahdesta eri kuidusta tehtyihin vaatteisiin tai syömään lihaa ja maitoa samalla aterialla, niitä kunnioitetaan vaikka ne ovat irrationaalisia. Jos ihminen haluaa omantuntonsa vuoksi pilkkoa vauvojen pippeleitä, tätäkin tuetaan tai sallitaan, eikä ollenkaan rangaista vaikka muuten teko olisi vaikka minun tekemänäni täsmälleen sama proseduuri olisi törkeä rikos ja häkki heilahtelisi. Mutta uskonnottomuus on eri asia, sillä uskonnottomalla ei voi olla tärkeitä asioita. Sillä uskovaiset ovat määritelleet että pyhä vaatii yliluonnollista. Uskonnottoman moraaliagenttius kyseenalaistetaan arvotyhjiöpuheilla ja tästä herjauksesta rakennetaan oikeutus sille että heidän tabuillaan ei ole mitään väliä - toisin kuin kaikilla muilla ihmisillä. Jos tämä ei ole uskonnonvapauden parissa eriarvoiseksi laittamista, en tiedä mikä on.
Peruskysymys onkin että miksi kristitty vaatii ja odottaa kunnioitusta. He itse jätttävät toisten tabut kunnioittamatta kuin joku sivistymätön ihminen. Miten toiselta voi vaatia itselleen kunnioitusta jos ei itse sitä tee toiselle? Miten barbaari pervertikko uskonrivoilija voi vaatia kuuliaisuutta ja pakkoa mukanaperversointiin? Miten tämän toiminnan jälkeen voidaan pahastua jos joku vaikka haukkuu heitä paskiaisiksi? (Tämähän on vain matter of fact ja sen ääneenlausumisen pitäisi kannustaa kristittyjä kasvamaan ihmisinä edes välttävälle moraalisuustasolle. Ajatus joka tuntuu olevan kovin vieras useimmille.)
Ja jos kulttuuri-rituaaleihin osallistuminen on kiinnostavaa, avaraa ja ihanaa, niin olemmeko lähteneet väärästä päästä. Eli pitäisikö laulun sensurointi todella hylätä ja lähteä siihen että uskovaiset ovat itsekin kunnioittavia kiinnostuneita ihmisiä. Ja niin sitten saamme ensi vuonna viralliseen kevätjuhlaan kivan pienen kulkueen kun fundamentalistikristittyjen lapset tulevat liberaalien mukaan osallistumaan ja tutustumaan kulttuuri-ilmiöön nimeltä Gay pride -kulkue! (Muutetaan kulkueen päivä sopivasti että saadaan kevätjuhlasta kulkue todistustenjakopaikalle, että ilman kulkuetta ei saa lappua kuin syksyllä kun koulu taas aukeaa.) Että mukaan vaan marssimaan, kulttuuriin tutustuminen on kaunista ja ihanaa, ja että sivistynyt ihminen kaikkialla maailmassa tutustuu ihan innoissaan vieraisiin vaikutteisiin koska se avartaa! Laulakaa mukana homojen vapautusmarssi! ~ Ajatus on tietysti rivo, tarkoituksella. Sillä Gay Pride on kuin katujulistusta - eli hyväksyttävää vaikka kenties häiritsevää toimintaa - ja siihen osallistuttaminen on sama kuin suvivirren laulattaminen avomielisyyden ja kulttuuriperinteen nimissä. Kyseessähän on molemmissa tapauksissa omaa vakaumusta loukkaava tabun rivouttaminen jossa yksityisasiasta tehdään politiikkaa ja yhteisrituaalia ja kutsutaan sitä kulttuuriksi johon sivistynyt ihminen osallistuu.
Ihmiset googlaavat mielellään pornoa. Samanlaista massaryntäystä uskonnontunteiden tyydyttämiseen ei ole nähtävissä. On itse asiassa kyseenalaista onko ihminen homo religiosus jolle uskonto oleellisissa määrin kuuluisi edes privaatin piiriin. Lapsetkin pitää patistaa iltarukoukseen, mutta heitä pitää vahtia että eivät yörunkkaisi. Haluaisin kuitenin toivoa että uskolla olisi vielä tilaa privaatissa. On kuitenkin teoriassa mahdollista että tosiasiassa luterilainen kirkkomme on kuriositeetti jolla on yhteiskunnallista painoarvoa tai henkilökohtaitsa merkitystä vain sitä kautta että sillä on vanhempien indoktrinoimiskoneisto ja julkinen rakenteellinen väkivalta puolellaan. Ilman näitä koko ilmiö voisi olla irrelevantti kupla.
Irvokkainta on se, että julkiseksuaalisuudesta puhutaan paljon. Mutta yliseksualisointi on kuitenkin jokin joka melko suuresti myönnetään. Julkisesta tissien näytöstä ei kuitenkaan ole toivoakaan. Uskonnon irvokkaasta itsensäpaljastelusta sen sijaan pidetään kiinni. Sitä on ylitarjontaa, ja tästä ei saa puhua. Se onkin niin että asia on ongelma niin kauan kuin se ei ole ongelma. Sitten siitä ilmeisesti tulee ominaisuus. Eli jos riittävän moni kulkisi tissit paljaana ja printtaisi alastonmainoksia joka tolppaan ja itsensäpaljastelijoita olisi kolme joka korttelissa, ei sitä enää jaksettaisi valvoa. Ja sitten yliseksualisointi lakkaisi olemasta ongelma. Ilmeisesti uskonrivoudelle on käynyt juuri näin. Ilmeisesti jos runkkaisin riittävästi voisin painostaa kaikki yhteismastubointitilaisuuteen virallisissa tilaisuuksissa jotka liittyisivät johonkin velvollisuuteen joka olisi pakko tehdä. (Kuten koulutus, armeija tai vastaava.) Kas, siinäpä vasta rivo ja vastenmielinen ajatus.
Kirjoittaja tutustuu pornoon ja uskontoon privaatisti kotonaan ja mouhottaa asiasta vain netissä. Vaikka hän itse ei edes ole sekularisti tai uskonnon ja julkisuuden tiukan eriyttämisen vastustaja. Tai edes pornon vihollinen. Muut voisivat kokeilla samoja asioita omilla nolouksillaan. Voisi olla rakentavaakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti