Hakkerietiikka ja insentiivien kasautuminen

Pekka Himasen "Hakkerietiikka" ei koske sitä, mitä nimi voisi kenties antaa ymmärtää. Hakkeri kun tuo mielikuvia tietomurroista, informaatioryöstämisestä ja piratismista. Himasen kohdalla ajatus on kuitenkin enemmän siinä, että informaatioaikana on ilmestynyt nörttikulttuuri joka ei välitä palkasta, vaan tekee asioita innostuksesta.

Se esittää Linuksen lakina kuvatun idean "Meillä on kolmenlaisia motiiveja: selviäminen, sosiaalisuus ja viihde. Edistyksessä on kysymys näiden motiivien alimmasta lajista vähitellen ylimpään kohoamisesta." Tämä ajattelutapa muistuttaa Maslown tarvehierarkiaa. Hakkereille ideana on se, että he tulevat toimeen hyvin vähällä. Askeettinen elämäntapa korostaa epikurolaisia sävyjä ; On kysymys onnellisuudesta, jossa hedonismi on ytimessä, mutta tätä ei tavoitella sikailulla ja siekailulla ja ahnehtimisella vaan kohtuudella jossa on tärkeää miettiä miten tekee ja mitä tekee sen sijaan että lyhytjänteisesti bilettäisi lyhythetkisen ilon vuoksi. ; Hakkeri elää siis intohimoista elämää joss he luovat asioita ja jakavat niitä eteenpäin.

Himasen ajatus on itselleni tuttu. Tämä blogi ei kenties ole hieno, mutta se syntyy "hakkerietiikalla". Muutenkin hakkerietiikan henki on ajassa ; Itse asiassa jopa piraattipuolueen taistelu tekijänoikeuksia vastaan voidaan nähdä jonain jossa informaation jakaminen on osa sosiaalisuutta ja viihdettä. Rahaa pidetään alemman tasoisena yllykkeenä joka jopa jotenkin saastaa musiikin, pelit ja muun sisällön. Taustalla on siis ideaali "ilmaisesta taiteilijasta". Sisällöntuottaminen olisi siis ihanteellisesti "kutsumusammatti" tai "vakaumusammatti". "Moderni tapa" harjoittaa piratismia onkin uusi keino hallita työn ja palkan käsitteitä ulkopuolelta. Eli piraatti asettaa vaatimuksia sisällöntuottajien työn tekemiselle ja sen motiiveille.
1: Voidaan nähdä että tämä vaatimus jossa ihaillaan ilmaisuutta sopii erityisen hyvin kokoomuslaiseen ajatteluun. Jos työntekijöitä kannustetaan olemaan ilmaisia, se tietysti hyödyttää. Näin piraattipuolueeseen voidaan liittää kokoomuslaisia sävyjä vaikka puolue itsessään on yltiövasemmistolainen. "Hiiteen palkkavaateet ja peukkua yritteliäisyydelle ja panostamiselle" -asenteesta saadaan muotoiltua ulkoatulevaan eettiseen imperatiiviin, joka on tässä tasossa kokoomuslaisessa työetiikassa hyvin suosittua, ellei peräti sääntö.

Kuitenkin kun katsomme Himasta itseään, voimme huomata että hän ei suinkaan aja palkattomuutta. Hän tekee toki unelmatyötään, mutta on samalla tunnettu ihmisenä joka ei ole ilmainen. Himasen maailmassa insentiiveillä on merkitystä. Hänen "Sininen kirjansa" korostaa että työn kehityksen hedelmiä on jaettava. Eli sen sijaan että minimoitaisiin minimipalkka ja pakotettaisiin yrittämään henkensä pitimiksi pitäisi kannustaa siihen että jos työtä kehittää niin siitä myös tienaa. Eli insentiivi koskisi myös "paskaportaan työntekijöitä". Tätä kautta Himasen työkäsite redusoituukin suoraan Weberiläiseen ns. "luterilaiseen työetiikkaan". Siinähän työ oli velvollisuus ja kutsumus samanaikaisesti. Himanen sävyttää tätä vielä vanhemmalla filosofialla, - ajattelun taustalla on jopa yltiövahvana Aristoteleen onnellisuusnäkemys. Hänellähän onnellisuus oli sitä että suoritti telostaan. Ja siksi kun ihminen tekee jotain joka hyödyttää yhteisöä että tekee hänet itsensä onnelliseksi suorittaa telostaan. Ja palkka tulee helposti bonuksena.

Nähdäkseni hakkerietiikan molemmissa päissä on vaikeuksia.

Ensimmäistä voisi sanoa "minun blogin palkkakuopaksi". Tämä ei tuota rahaa. Tämä tarkoittaa sitä että joudun tekemään jotain muuta, joka tuo rahaa. Ja se ei ole samanlainen innostuksen lähde. Vaatimus siitä että sisällöntuottamisen tai taiteen olisi oltava hakkerietiikkaista - koska vaikka "harrastuksia ei kannata tukea valtion varoin" - olisi huonoksi kulttuurielämälle. Otetaan tästä vaikkapa Heidegger.

Filosofiaa, etenkin fenomenologiaa, pidetään korostetusti humansitisena ja hyvinkin henkisenä asiana. Moni onkin jopa moittinut Himasta siitä että tosiasiassa innostustekeminen on tieteen historiassa yleistä. ; Tuntuu että iso osa tieteen historian suurista nimistä on alkanut tieteentekijöiksi voidakseen elää pakkomielteellään ; Filosofian historian suuret nimet taas näyttävät vielä astetta vahvemmalta ; Siltä kuin yliopisto olisi jonkinlainen tietyllä tavalla häiriintyneiden ihmisten hoitopaikkana ja kokoontumiskeskuksena jossa he vertaishoitaisivat toisiaan ja tekisivät tässä sivussa puhdetöitä jotka joko hyödyttävät yhteiskuntaa - ja filosofien elämäntapaa - tai sitten eivät.

 Heidegger on kuitenkin hyvä esimerkki siitä, mitä tämä tarkoittaa. Heidegger tunnettiin ajattelijana joka ei ollut aristokraattinen tai elitistinen. Hän oli hyvinkin askeettinen. Lähdetään ihan siitä, että hänen teoksensa "Oleminen ja aika" itse asiassa syntyi varsin erikoisella tavalla ; Heidegger asusti rakentamassaan alppimajassa ja hakkasi halkoja. Tämänlainen elämäntapa vaatii vain vähän varoja. Mutta vaatii varoja kuitenkin. Hän tarvitsi työpaikan. Ja ihanteellisesti se olisi yliopisto -opettajan virka. Hän ei saisi tälläistä ellei hänellä olisi tuotantoa. Siksi Heidegger tuotti teoksen nimeltä "Sein und Zeit. Erste Hälfte". Virka tuli. Mitä tämä tarkoittaa Heideggerin ammatilliselle innostukselle? Se tyydytti sen täysin. Tämä on sillä tavalla erikoista, että kun käännämme kirjan nimen, voimme huomata, että se on tarkalleen ottaen "Oleminen ja aika. Ensimmäinen puolikas". Kirjan luvattiin olevan alkusoittoa. Toista osaa ei kuulunut. Heidegger kirjoitteli sitä viidenkymmenen vuoden ajan. Mutta ei saanut siitä koottua valmiiksi. (Tätä on yritetty rekonstruoida Heideggerin pöytälaatikoiden ja vastaavien sisällöistä, mutta tämä ei ole oikein ottanut tuulta alleen. Siksi että Heidegger ei koonnut sitä. Tosin yhdeksi syyksi väitetään sitä että Heidegger olisi tehnyt niin vahvan ja vakavan irtioton fenomenologiaan, jopa murskannut ja kiistänyt sen, että tätä ei ole haluttu tehdä.) Hupaisaksi asian tekee se, että edes se ensimmäinen puolikas ei ole eheä ja valmis. Esimerkiksi ensimmäisen osan kolmas jakso puuttuu kokonaan (toisesta osasta puuttuu kolme erillistä jaksoa). Heidegger ei siis eheyttänyt edes "Olemista ja aikaa".

Heidegger valaisee sitä että tuottavuus vaatii usein insentivien kasautumista. Heidegger eroaa tässä vahvastikin Wittgensteinistä, joka harjoitti miltei oikeaoppista hakkerietiikkaa. Yksi syy tähän oli tosin se, että Wittgenstein oli syntynyt "kultalusikka suussa". Hänellä oli varoja. Tosin hänenkin kohdallaan on huomattava, että tehtyään "Tractatus Logico-Philosophicuksensa" hän ajatteli että filosofia oli saatettu päätökseensä, ja hän lopetti filosofioinnin ja siirtyi toisen innostukensa pariin - tarkalleen ottaen hän toteutti kutsumustaan siirymällä koulun opettajaksi, joka tuli tunnetuksi lastenhakkaajana. Motiivi tarvitsee motivaattorin. Wittgensteinin motivaationa oli se, että hommat olivat kesken. Hän luennoi ja keskusteli mielellään aivan ilmaiseksi. ~ Teen tästä päätelmän, että hakkerietiikka on rikkaiden luksusta.

Hakkereiden köyhäilykin on illusionaarista. He saavat kokiksensa ja teknologiansa jostain. Se, että hakkerielämäntapa on mahdollinen vaatii joko loiselämistä tai sitä että homma kannattaa myös taloudellisesti. Hakkeri ei kenties ole kiinnostunut rahasta, mutta Maslown tarvehierakian perusideaa mukaillen tämä on mahdollista jos ja vain jos tämä porras on jo kunnossa. Jos hakkeri on kuolemassa nälkään, hän ei ilmaiseksi tyhmäile netissä. Hän myy tietokoneensa. Bill Gates ja muut nörtit ovat hakkerietiikan seuraajia koska alaan liittyy myös taloudellisia insentiivejä. Nörttielämäntavalla eläminen voi olla halpaa, mutta samalla se tarjoaa mahdollisuuden tulla sikarikkaaksi. Syynä on Nassim Talebin huomio siitä että informaatio on kopioituvaa ja näin nörtin talous ei enää ole juurikaan sidoksissa tehtyyn työmäärään.

Insentiivien kasautuminen taas voidaan nähdä yhteiskunnan kannalta huonona. Sillä nykyajan perusongelmana ei ole se, että olisi liikaa työvoimaa. Kysymys on palkkojen jakautumisesta. Karkeasti ottaen on sellaisia viihteellisiä töitä joita ihmiset olisivat halukkaita tekemään ilman palkkaakin, mutta joiden parissa on sikamegatuloja. Ja sitten on paskaduuneja joihin terve ihminen ei saa valettua intoa. Niissä maksetaan roskapalkkoja. Insentiivit kasautuvat ja tästä seuraa epätasapainoa.

Kokoomuslaiset ovat siinä määrin innostusmetaforiensa sokeuttamia, että heille insentiivi on hyvä asia. Se kannustaa opiskelemaan. Samalla he moittivat sitä että sosiaalituki poistaa kannusteet mennä siivoamaan. Tosiasiassa jos siivoamiseen halutaan insentiivejä, tähän on helppo keino. Pistetään siivoamiseen perkeleellinen palkkataso. Hakkerietiikalla innostelijat voivat tehdä kuten minä. Eli tehdä työtä jonka ohessa tekevät sitä asiaa josta ovat innostuneita. "Miksi harrastuksista tulisi maksaa?" -henki koskee kaikkea sellaista työtä joka kannustaa tekijöitään. Jos nautit haasteellisesta yritysjohtajuudesta, miksi ihmeessä haluat siitä palkkaa? Ja kääntäen -jos yritysjohtajan työ on paskaa, miksi pitäisi kannustua opiskelemaan sellaisen eteen?

Totuus löytyy näiden ääripäiden väliltä. On turhaa vaatia innostusta työstä joka ei ole innostavaa. Vika voi olla työssä eikä tekijän asenteessa. Esimerkiksi liukuhihnatyö on mielenterveyttä kuormittavaa, ja tämä on psykologinen fakta eikä asennoitumiskysymuys. Tsemppipuheita tekevät isopalkkaiset konsultinkusipäät eivät vain ole teheet tälläisiä toistotöitä riittävän pitkään. Tai sitten he valehtelevat. ; Innostuspuhe on toki siitä rakentavaa että se voi yksilötasolla kannustaa vaihtamaan työpaikkaa niin että ei ole paskatyössä. Tämä työnvaitamistemppu kuitenkin lähinnä suututtaa kokoomuslaisesti ajattelevan, sillä heistä ihmisten pitäisi sen sijaan tsemppautua tekemään paskatyötä orjapalkalla.
1: Kuten minulle lehdenjaossa selitettiin kun vaihdoin paremmin palkattuun työhön ; Ironisesti heitettiin että on hyvä jos ottaa jonkun toisenkin työn lehdenjaon sivuun. Nauru loppui ja pian soittelivat perään kun ei tahtonut löytyä tekijää. Vinoilin takaisin että kyllähän se soittelijakin mielellään sivutyönä soittelee työstä eronneiden perään kun voi samalla itse jakaa sen minun vanhan piirin. Saisi kokea miten ollaan tsemppaavasti mielekkään ihanilla alle euron tuntipalkoilla raittiin märkänä pakkasessa tekemässä tylsää toistoa sisältävää ajoitettua raahaamistyötä joka huoltaa kunnon ja luurangon ihan uuteen kuntoon. Voi samalla miettiä miten tämän "sivussa" enää tekee mitään. Ehdottelivat piirin - ja tietysti tähän liittyen myös palkan - puolittamista. En voinut olla nauramatta perään. Mainoslehdenjako ilman autoa ei ole ihmisen työtä. Lapsen laittaminen siihen on pahuutta. Yksinkertaisesti pahuutta.

Insentiivien perusidea tarkoittaa juuri halua ponnistaa pois roskatöistä. Opiskelua jotta saa paremman ja mielekkäämmän työn. Ja rohkeutta vaatia parempaa palkkaa, yrittämään myös tällä rintamalla oma-aloitteisesti ja aktiviisesti. Ja koska yhteiskunnassa jonkun on tehtävä nämä työt ja maailma on monesti nollasummapelinen, joku muu tulee paskatyöhön kärsimään. ; Hakkerietiikkaa vaivaakin lähinnä se, että se tarkastelee asioita yksilötasolla eikä huomaa että se toimii yksilöillä mutta jos koko yhteiskunta toimisi samoin, olisimme suurissa vaikeuksissa.