Samaa sukupuolta oleva avioliitto imitaationa ja statuskiipimisenä

Jukka Hankamäki ja Arhi Kuittinen ovat hyvin erilaisia ihmisiä. Heillä on kuitenkin yhteinen näkemys homoliitoista. Molemmille se on valtionkontrollin muoto.
* Jukka Hankamäki kuvaa niitä seuraavasti "Se, että sanoo puolustavansa heteroavioliittoja vastustamalla homoavioliittoja, on samanlaista kuin puolustaisi poliisia vastustamalla palokuntaa. Eivät ne heteroavioliitot siihen murene. Tässä asiassa Timo Soini onkin Simo Toini. Voisi jopa nähdä, että kristillinen avioliittoperinne siinä vain vahvistuu ja kirkollinen kontrolli kasvaa, jos homoavioliitot hyväksytään. Eli pallo jalkaan kaikille, niin homotkin joutuvat kärsimään rakkaussuhteidensa alistamisesta julkiselle valvonnalle, josta pahinta näyttöä tarjoavat Ruotsissa eilen nähdyt kuningashuoneen häät. Perussuomalaisesta näkökulmasta homoja pitäisi tarkkailla ja rangaista enemmänkin kuin heteroita, joten tässä valossa avio-oikeuden voisi saattaa voimaan ”nopeutettua käsittelyn järjestystä noudattaen”, kuten Vennamo aikoinaan kimitti pilkkilakia säädettäessä. Kaiken logiikan mukaan puolueen tulisi olla kärjessä vaatimassa homoavioliittojen laillistamista."
* Kuittinen taas esittää samasta aiheesta sanoin "Miksi porvariaatteen kannattajille aatelisten etuoikeudet ovat itsestäänselvyys ja ihailun kohde - mutta homojen ja köyhien perusoikeudet ovat pelottava ajatus? Miksi homoseksuaalien onni aiheuttaa vielä ihmisissä ahdistusta? Vaikka homot haluavat nyt noudattaa jopa heterostandardeja avioliitorituaaleissa." ... "Varmuus identiteetin ja onnen ehdoista näyttää järkkyvän jos "ne erilaiset" julistavat onnea ilman samaa alistumista porvariarvoille. Homo tai vasemmistolainen. Siis kaikki se alistuminen ja samanmukaistuminen, jota koulu, media ja kirkko ovat meille saarnanneet ”arvoina” (eli porvarillisina ehtoina), "ihmisyyden" ehtoina eli kriteereinä ”tavoiteltavan” hyväksynnän saavuttamiseksi - on kiinteästi yhteydessä koskemattoman ja "esikuvallisen" eliitin ihailuun, kunnioittamiseen. Häiriöttömän hierarkian ideologiaan. Homojen kirkkoavioliittohekuma on pyrkimys saavuttaa hyväksyntää ja imitoida heteroiden onnen konventioita."

Itselleni avioliitto on lähinnä pragmaattinen konsepti joka koskee omistuksenjakoa esimerkiksi kuoleman jälkeen. Se on juridinen konsepti. Ajatus siitä että olisi jokin eivaltiollinen avioliitto on siksi minulle varsin absurdi. Sillä tämän puolen jälkeen avioliitosta ei ole minulle jäljellä mitään. Parisuhteeni hoidan ihan itse, ei siinä Herra Presidentti ole hoitamassa perheriitoja tahi aviollisia velvollisuuksiakaan. Moni kuitenkin kokee että avioliitto on jotain joka ei edes kuulu valtiolle. Ja vielä useampi tuntuu haluavan mukaan tähän. Ja avioliitto näyttää itse asiassa enemmistön ajasta olevan juuri sitä mitä Hankamäki ja Kuittinen nostivat esille. Eli se on statusjärjestelmä ja valtion valvontajärjestelmä samanaikaisesti.

Itse koin hauskan hetken kun törmäytin ajatuksen "Takkiraudasta" saadun idean kanssa. Siellä oli kuvaus liberaaleista ja konservatiiveista. Siinä liberaalit kuvattiin älykkäinä ja konservatiivit viisaina. "Tuntuu kuin korkea älykkyys olisi kuin riikinkukon pyrstö: pelkkä kallis signaali, jolla viestitään evolutiivisesta kelvollisuudesta. Ja kuitenkin tässä maailmassa pärjätäkseen ei tarvita ydinfyysikon aivoja, vähemmänkin riittää. Kunhan vain on sitä tolkkua. Älykkäillä ihmisillä on paha taipumus vetää elämänsä umpisolmuun. Miksi? Siksi, että he ovat älykkäitä ja tietävät sen. He ylisoveltavat analyyttistä ja loogista järkeilyään sellaisiin asioihin joihin se ei kuulu, kuten yhteiskuntaan, perheeseen, sosiaalisiin suhteisiin, talouteen jne ja lopulta kuvaan tulee se muuttuja, jota kukaan ei ottanut huomioon, ja lopputuloksena on että kaikki menee pieleen." Älykkäät ihmiset voisivat siis sotkea asiansa monissa asioissa. Syytä täsmennetään poliittiseksi "Konservatiivi on paljon liberaalia herkempi huomaamaan hei, tää ei nyt oikeen toimi, ja jos tätä jatketaan eteenpäin, niin hommat menee v*tuix kun taas liberaali on taipuvaisempi ajattelemaan maaston ja kartan ollessa ristiriidassa seurataan karttaa. Tunteet ja tolkku kertovat, että nyt hommat ovat menossa pahemman kerran pieleen."

Sillä samaa sukupuolta olevien avioliitto on tavallaan tästä vahva poikkeus. Liberaalit selvästi haluavat homoseksuaalit tämän varsin konservatiivisen statuksen piiriin. Tässä kohden on kuitenkin oleellisempaa kysyä "miksi" tämä on juuri sellainen poikkeus. Eikä ole vaikeaa huomata että liberaalit eivät puolusta samaa sukupuolta olevien avioliittoja samalla tematiikalla kuin millä konservatiivit puolustavat avioliittoa. (Ei, tämä ei ole ydinfysiikkaa tai edes "havainto". Se on lähinnä huomautus.) Näissä selityksissä esille nousee aina yksi ero. Tosiasiassa liberaalit toimivat eettisesti. Konservatiivit taas ovat kiinnostuneita siitä mikä toimii.

Tämä hämärtyy helposti, koska liberaalit korostavat analyyttisyyttä ja konservatiivit käytännöllisyyttä. Liberaalit haluavat kokeilla ja konservatiivit pitäytyä hyväksi havaitussa. Nämä ovat jakolinjoja jotka molemmat puolet ovat hyväksyneet. Tosiasiassa ero on kuitenkin useimmiten siinä että liberaaleille yhteiskunta on ihmistä varten ja konservatiiveille ihmiset ovat yhteiskuntaa varten. Ero on oleellinen. Ja tästä seuraa jopa se, että toimivan yhteiskunnan mittarit ovat aivan erilaisia.

Konservatiivit katsovat toimivia yhteiskuntia ja romahtavia yhteiskuntia. Liberaalit taas katsovat onnellisuutta. Konservatiivi näkee älykkyyden saavutukset evolutiivisena koreiluna, kun taas liberaali joka katsoo konservatiivin kauan vakaana perusmuotonsa säilyttäviä ja kestäviä yhteiskuntia näkee että paska joka kestää tuhat vuotta on entistä pahempaa paskaa. Se on paskaa joka tallaa ihmisiä ylläpitääkseen itseään ; Tämä oikeastaan kulminoituu Takkiraudan huomautukseen jossa hän vastustaa rationaalista omaa etuaan maksimoivaa homo oeconomicus -ihmiskuvaa ; "Ihminen yksinkertaisesti ei ole sellainen. Ihminen ei ole järkiolento, joka maksimoi oman etunsa. Thorstein Veblen oli oikeassa. Ihminen on irrationaalinen tunneolento, joka etunsa sijaan maksimoi oman statuksensa." Kyllä, kysymys on siitä että rationaalisten ratkaisujen vastakohtana ei ole etiikka ja tunne, vaan status.

Yhteiskuntasuunnittelun kannalta jännittävää onkin se, mitä tapahtuu kun järki ja yhteiskuntasuunnittelu kohtaavat. Silloin saadaan toimivia yhteiskuntia. Ja vaikka "Sim City 3000" on vain tietokonepeli, eikä yhtä kompleksi kuin maailma eikä 1:1 maailman kanssa, se kuitenkin opettaa jotain olennaista. Konservatiivisen maailmankuvan kannalta toimivin Sim City -maailma on nimittäin tehty. "Cracked" kertoo tästä hieman ; Tekijä oli ensin ottanut selvää syy-yhteyksistä pelissä ja arvioinut niitä. Sitten hän oli rakentanut sen mukaisen maailman. Strategia ei perustu onnellisuuteen, eli erilaisten piristävien aktiviteettien ja insentiivien käyttöön. Sen sijaan asukkaita kohdeltiin kuin karjaa. "They have all been successfully dumbed down, sickened with poor health, enslaved, and mind-controlled just enough to keep this system going for thousands of years. Fifty thousand years, to be exact. They are all imprisoned in space and time." Vaikka kyseessä on "vain peli", niin tämä on itse asiassa oppi joka olisi hyvä tiedostaa myös muussa maailmassa.

Itse asiassa olen valmis vetämään asiaa vielä pitemmälle. Olen nimittäin huomannut että uskonnoissa ja niiden seuraajissa on jännittävä ristiriita. Karkeasti sanoen ; Jos uskonto keskittyy mielenrauhaan, se houkuttaa häiriintyneitä ihmisiä. Syy tähän on ilmiselvä ; Uskonto ei oikeasti muuta ihmisiä niin paljon kuin voisi luulla. Se ei tee ihmisistä parempia. Mutta jos sinulla ei ole mielenrauhaa, haet sitä ja ajaudut helpommin sellaiseen paikkaan joka lupaa sitä. Näin uskonto muodostaa helposti "antiteesiklustereita". Tämän jälkeen ei ole ihmeellistä huomata että miten kristinusko, normeissaan rakkauden uskonto, vetää puoleensa erilaisia raivopäitä ja vihailijoita. Ihmisiä joiden on niin pirun tärkeää vastustaa ja lytätä vääränlaisia kerettiläisiä pakanaihmisiä. Uskonto joka pärjää yhteiskunnassa X toimii koska yhteiskunnasta puuttuu X. Uskonto joka onnistuu lupaamaan X ja rakentamaan ympäristön joka on X:älle tuhoisaa pysyy parhaiten pystyssä ; Ne ovat vähän kuin palveluita jotka eivät pysy pystyssä siksi että ne tyydyttävät tarpeen vaan jotka pysyvät pystyssä koska luovat sen. (Esimerkiksi synnillä ja siihen liittyvillä dogmeilla ja helvettikuvastolla luodaan armottomuutta ja vihaa ja uskolla luvataan armo ja rakkaus ja paratiisi.) Ja se sopii hyvinkin yhteen edellämainitsemani "konservatiivisen vakautta korostavan yhteiskuntasuunnittelustrategian" kanssa.

Toki liberaalien puolelle on myöskin pakko iskeä miina. Sillä kun mietitään mitä tarkoittaa "eettinen". Se ei tarkoita samaa kuin oikeassaolemista. Kun ihmisellä on järkeä ja tunnetta, tämä helposti keksii erilaisia tekosyitä joilla oikeuttaa tekonsa. Tarkallen ottaen tästä päästään Aaron Jamesin "Assholes : A Theory" -teoksessa esittämään kuvaan jossa kusipää nimenomaan ei ole nihilististä oikeudentunnon murtumista jossa annetaan lupa toimia epäeettisesti. Vaan kusipää on nimenomaan sellainen ihminen jolla on ns. moraalinen oikeutus toimilleen ja joka siksi antaa itselleen teoksyitä joustaa "muita koskevissa säännöissä". Siis hieman kuten autoilija joka kyllä voi pitää liikennesääntöjä tärkeinä, mutta joka silti itse ajaa ylinopeutta koska liikennesäännöt on tarkoitettu huonoille kuskeille joka hän ei koe olevansa. Älykäs ihminen kokee helposti että normit koskevat niitä joiden elämänhallinta ei riitä sen parempaan. Että säännöt suojaavat tyhmiä.

Lyttääjiä ja kusipäitä. Niitä ovat poliitikot ja poliittiset ihmiset. (Joista jälkimmäiseen luokkaan saatan hyvinkin kuulua. Ja vaikka en kuuluisikaan, olen tietoinen siitä että olen kusipää.) Tämä ei tosin liene uutinen kenellekään.