Kun bussikuski on aina oikeassa

"Helsingin Sanomissa" oli tänään kirjoitus jossa islaminuskoinen feministi puolusti burqan käyttöä. Hänestä burqan käyttöön voidaan pakottaa ja silloin kyseessä ei tietysti ole mikään vapaus - ei siis edes uskonnonvapaus - mutta että tästä ei pidä tehdä sekoitusta siihen että kaikki budqaan pukeutujat olisivat hellan ja nyrkin välissä. Pukeutuminen budqaan kuitenkin suututtaa monia. Sitä pidetään uskonnon mainostamisena, naamioitumsiena ja vastaavana. Tämä linja yhdistää monia feministejä että perussuomalaisiakin. Puolustelut ovat tietysti eri kannoista ja argumenteista kumpuavat, mutta sävy on sama. Pukeutumisessa on siis jokin raja jota ei saa ylittää.

Ossi Ojutkangas taas otti esille hieman samantapaisen tilanteen. Tässä aiheena oli se, saako bussikuski käyttää turbaania. Palveluammateissa on usein rajoitteita. Itsekin olen pitänyt tiukasti määriteltyä uniformua vartijana, kauheaa keltaista firman virallista paitaa lomayrityksessä työskennellessäni, että bingossa vapaata pukeutumista mikä ei lohduttanut kun pukeutuminen ei saanut olla mummoja järkyttävää ja joka tapauksessa kaiken päälle laitettiin bingotyössä tärkeä lipunmyynti-essu/esine - jota voi sanoa kohteliaasti ja varovaisestikin muotoillen "neitimäiseksi". Ojutkankaan linkittämä uutinenkin korostaa tätä sävyä. Virallisesti argumentti ei ole edes sekulaari, vaan muunlainen. "Jo perehdytyksessä kerrotaan, että turbaania tai muuta työasuun kuulumatonta ei saa käyttää" ... "Matkustajien täytyy pystyä erottamaan kuljettaja työasun perusteella." ... "Jos sallii yhdelle jotain, pitää se sallia kaikille." En ole pitänyt pukeutumisrajoitteita oleellisina vapauden rajoitteina. Eivät uskonnonvapauden kannalta eivätkä ilmaisunvapaudenkaan kannalta. Vapaalla saankin sitten näyttää tatuointejani ihan miten mielin.

Kuitenkin tässä maailma on yleensä aika vapautumaan päin. Itse asiassa näkisin että Ojutkankaalla on hyviä pointteja. Esimerkiksi kun maahanmuuttajien kohdalla puhutaan kotoutumisesta, tätä kannattaisi kannustaa. Helppo keino tähän on "joustaa pikkuasioissa". Jos kotoutuminen tarkoittaa sitä että oma vapaus omaan uskontoon ja siihen liittyviin asioihin kiistetään lähtökohtaiesti - eikä vasta kun niihin liittyy väkivaltaisuutta tai vastaavia rikkeitä, kuten pitääkin rajoittaa - ei ole varmasti kovin motivoitua ryhtyä prosessiin. Kaikesta pitäisi luopua ja ottaa toisten arvot ja näkemykset suoraan. Ojutkangas korostikin että perussuomalaisilla on tapana että "maassa maan tavalla". Ja tämä on käytännössä jonkinlaista monokulttuuria. Tässä kulttuurissa uskonnonvapautta ei oikeastaan ole.

Mutta sitten hän keksii jotain melko omituista. Ojutkankaan tuntien yhteys ei yllätä, mutta tämä on kuitenkin omituista. Hän nostaa esille asian joka ei liity kyseiseen uutiseen mitenkään. Nimittäin bussiateistit. Uusateistien toimintajärjestö ei ole mukana rajoittamassa turbaania. Kukaan Jussi K. Niemelän tapainen uusateistiksi tunnustautuva ei tule esiin ajamaan asiaa. Ojutkangas päättelee että tietyt kommentit edustavat bussiateismia, ilman että sitoo tätä mihinkään sellaiseen kuin ihmisen taustojen tuntemiseen. Saadaan seuraavaa "Toisaalla näkyy edistystä, toisaalla oikein huudetaan kurkku suorana yhdenmukaisuuden perään. Varsinkin jos sitä rikkoo turbaanipäinen sikhi. Tatuoitu mies kassalla on varmasti useimmille uskonnon traumatisoimille bussiateisteille täysin ok, mutta turbaanipäinen sikhi aiheuttaa välittömästi veren pierentää. Uskonnollinen tunnusmerkki julkisella paikalla! Vaadimme katsomuksien tasa-arvoa! Ja näin kiihtynyt bussiateisti kannattaa joko turbaanin poistamista sikhiltä tai jonkun muun palkkaamista hänen tilalleen. Eivätkö säännöt olekaan samat kaikille? No eivät tietenkään ole, sillä bussiateisti on käänteiskuva tatuointeja paheksuvasta konservatiivista. Esimerkiksi kristillinen konservatiivi voi täysin samalla tavalla paheksua Lidlin kassalla työskentelevää, runsaasti tatuoitua miestä. Molemmat ovat samanlaisia mielensäpahoittajia, jotka "maan tapaan" vedoten itkevät, kuinka tällainen pitää kieltää. Tai vähintäänkin kauhistelevat niin, että kieltäminen tulee esiin rivien välistä." Ossi Ojutkankaalla rivit ovat aika suuria. Hän sovittaa niihin paljon sellaista jota voisi pitää hoopona.

Ojutkangas on nimennyt vastustamansa ateismin "bussiateisteiksi". Sen kohde tuntuu olevan ongelmallinen. Sitä kun ei oikeastaan sidota mihinkään määrättyyn ideologiseen ryhmään tavalla joka täyttäisi oikein minkään vaikutukset. Se on vähän sama kuin minä alkaisin haukkumaan "hihhuleita", enkä määrittelisi että keitä tähän ryhmään kuuluu. (Siksi sidon kritiikin fundamentalismiin, dominionismiin, teokraattisiin asenteisiin. Niillä on sosiologinen määrite.) Kun joku selittää että kuvaa huonosti ateisteja, Ojutkangas suojautuu selittämällä, että hän ei moiti ateismia itessään, vaan tätä bussiateismia. Auki jää, onko tämän abstarktion takana yhtään oikeaa ihmistä, onko kritiikillä edes kohdetta tai viiteryhmää. Tämänlaisella epämääräisyydellä saa toki aikaan kritiikki-immuniteetin, mutta se ei tarkoita samaa kuin järkevyys. Se on sen antiteesi.

Kuitenkin voidaan nähdä jotain. Ojutkangas kutsuu vastustamaansa ateismiryhmää "bussiateisteiksi". Häntä siis ärsyttää bussissa mainostaminen. Tämänlainen sensuuri on kuitenkin erikoista. Uskontojen mainontaa on busseissa toistuvastikin. Ateistien mainonta kuitenkin ärsyttää. Ja mikä huvittavinta - se, että haluaisi rajoittaa ateistejen bussimainoksia on itse asiassa sekularistista toimintaa! Ojutkangas on siis juuri sen lainen miksi hän muutkin kutsuu. Tämä onkin toki yleisinhimillistä.

Uusateismissa on kuitenkin ongelma.

Ojutkankaan moite osuu uusateismiin, tavallaan. Uusateismia nimittäin leimaa kaksi piirrettä : (a) Halu olla julkinen. Tämä näkyy uusateistiien high profile -väittelyissä ja debatointitilaisuuksissa. On kampanjaa, mainoskampanjaa ja vastaavaa. Selvästi he eivät vain myy kirjoja ja anna ihmisten lukea niitä kotonaan. Selvästi he haluavat että ateistit saavat ottaa osaa julkiseen keskusteluun ateisteina. (b) Taipumus korostaa sekularismia ratkaisuna uskonongelmaan. Eli he eivät ole pyyhkimässä uskontoa kielletyksi. Vaan joksikin jonka osuutta julkisessa keskustelussa halutaan rajata. Että uskonnon ja politiikan sekoittaminen on huono asia.

Vaikeaksi uusateismin tekee kuitenkin se, että se leimautuu liberaaliksi ja sekulaariksi. Mutta se jättää kuitenkin tosiasiassa määrittelemättä sen, mitä se tarkoittaa sekularismilla. Sekulaarissa on eri toten "poliittinen" joka pitäisi määritellä jotenkin. Kysymys on : Mitä he tarkoittavat politiikalla? Tämä kysymys on pakko tehdä, koska muuten ei tiedetä mitä he haluavat ja ajavat. Uusateismi on tietysti individualistinen, joten se ei voi tehdä tästä tiukkaa määritettä. Usein yksilöt saavat ihan itse valita mitä he tarkoittavat.

Ja tästä seuraa erikoisia.

Uusateistit ovat nimittäin klikkityneet tiettyihin aiheisiin. Niissä kuvaavaa on se, että niiden roolina on ns. osallistuttaminen. Eli he eivät moiti katujulistusta vaan moittivat epäkohteliasta katujulistusta. He eivät vastusta sitä että joku laulaa julkisesti uskontolauluja. He eivät halua että juhlia joissa he ovat mukana "saastataan suvivirrellä". Tätä kautta voidaan huomata että keskiverto ja yleisin uusateismin edustaja ajaa poliittisen melko tiukasti. Se tarkoittaa teokraattista tai etatistista puuttumista uskonelämään. Eli jossa uskonrituaaleista tehdään kansallista osallistumissoppaa, johon on pakko osallistua oli mitä mieltä tahansa. Näin ollen he valittavat jos uskonnollinen peruste on este miksi eikristitty ei saisi ostaa kaljaa kaupasta. He eivät kuitenkaan pakota uskovaisia juomaan olutta, jos nämä eivät sitä halua.

Kuitenkin individualismi tarkoittaa heterogeenistymistä. Ja itse asiassa Ojutkangas tekee ovelan ja oleellisen huomion uusateismista. "vihreitä äänestävät bussiateistit voivat vetää yhtä köyttä perusnuivien hommalaisten kanssa." Hän on toki väärässä väittäessään että erona on vain se, että "Homman väki eroaa tietysti siinä, etteivät he yritä esittää "hyviä ihmisiä" ja avoimesti nuivivat vieraita kulttuureja, uskontoja ja etnisiä ryhmiä." Sillä hommalaiset yrittävät nimenomaan olla asiallisia. "Ei olla rasisteja" ja "emme halua poliittista korrektiutta" ovat jotain mitä heiltä kuuluu. Hommalaiset ovat niin ärsyttäviä ihmisiä että voi olla vaikeaa nähdä että miten he yrittäisivät tai voisivat kuvitella tai esittää olevansa suopeita uskonnonvapauden kannattajia ja avomielisiä. Mutta karkeasti ottaen hommalaisen ärsyyntymisen takana on moraalinen närkästys. He kokevat olevansa nimenomaan hyviä ihmisiä. "Vihreitä äänestävät bussiateistit taas yrittävät olla "hyviä ihmisiä" väittäessään kannattavansa "katsomusten tasa-arvoa", vaikka todellisuudessa he ajavat vain omaa versiotaan suomalaisesta yhdenmukaisuuden vaatimuksesta." Tässä kohden Ojutkangas ei huomanne sitä että uusateistit ovat yleensä liberaaleja, mutta tämä ei tarkoita sitä että uusateisti ei olisi hommalainen. Uusateismi ei ole sidoksissa poliittiseen puolueeseen.

Avoin salaisuus - joka on kenties epämiellyttävä uusateisteille - onkin se, että uusateismia tarvitaan pääasiassa siksi että vanhat ateismin muodot ajoivat tietyt ihmiset ulkopuolelleen. Ateismi on nimittäin aina ollut liberaalia tai vasemmistolaista. Vapaa-ajattelijoissa on paljon kommunisteja. Ateistien perinnettä on myös vedetty ranskalaiseen filosofiaan, etenkin Sartren eksistentialismiin ja vastaaviin. Näissä "rivikommareita intellektuellimmissa suuntauksissa" luonnontieteellinen ajattelu tuomitaan "skientisminä / redusoivana naturalismina" jossa ei ymmärretä että "eksistenssi on ennen essenssiä". Näin ollen on ollut uskonnottomia tai ateisteja jotka ovat pitäneet luonnontieteistä. Ja on ollut uskonnottomia jotka ovat olleet perussävyltään oikeistolaisia. Ja he ovat jääneet ulkopuolelle. Uusateismi on tarjonnut tilaa näille ihmisille.

Ja näin ollen uusateisteissa on esimerkiksi kokoomuslaisia. "Ajatuksia olemisesta" -blogi esimerkiksi on perussävyltään sekä uusateistinen että hitusen oikeistolaisella ajattelulla sävyttynyttä epikurolaisuutta. Hän ei toki ole "perussuomalainen". Mutta hän ei tietysti ole kaikki se mitä oikeisto on.
1: Itse olen jonkinlaisessa välirauhassa uusateismin kanssa, koska olen evolutionisti, luonnontieteiden ystävä ja jonkinlainen "miltei sivistysporvari". Olen poliittisesti sekametelisoppaa, mutta kaiken kaikkiaan aivan rippusen oikealla. Ja olen konservatiivi jolla on liberaaleja mielipiteitä. Tämä kombo ei yksinkertaisesti sovi yhteen minkään klassisen uskonnottoman suuntauksen kanssa - ei vaikka unohdettaisiin se että olen agnostikko enkä ateisti. Uusateismi on paikoin hyvinkin erilaista kuin oma ajatusmaailmani. Mutta sitä lähempänäkään ei toisaalta ole mikään muukaan.

Uusateismiin liittyykin nähdäkseni sellainen alaryhmä joka on selkeästi perussuomalainen. Kun mietitään sitä että perussuomalainen vastustaa poliittista korrektiutta, voi pornon vaihto "Raamattuun" olla juuri tämän asian vetämistä. Tämä ei ole yllättävää, sillä tosiasiassa esimerkiksi Halla-aho, joka ei toki ole itse uusateistiksi identifioitunut, vetää perässään ns. "ateistista persulaisuutta". Ja osa näistä on hyvinkin uusateismin ystäviä. He ovat marginaalia uusateismissa, mutta he ovat olemassa. Ja teknisesti ottaen he eivät ole ristiriidassa sekularismin kanssa. He vain vetävät sitä pidemmälle. Yhdistäminen Halla-ahon islampuheisiin ei itse asiassa ole edes vaikeaa. Sillä uusateisteista Harris ja Hirsi-Ali käyvät vahvinta kinaa nimenomaan islamin kanssa.

Olenkin nauranut monesti päin naamaa niille ihmisille jotka väittävät että uusateistit moittisivat muka vain kristinuskoa - päin vastoin, se on "intellektuaaleina ja uusateismia parempina ja järkevämpinä ateisteina" pidettyjen ateistien ongelma. Esimerkiksi Sartren filosofiasta löytyy aivan suoraan se, että Jumala on käsite joka opitaan kulttuurista. Ja siksi jos länsimainen ottaa itselleen jonkun muun maan uskonnon, tämä uskonto tehdään jotenkin tämän "oman alkuperäisen Jumalamallin" kautta. Länsimainen ihminen ei siis voi ymmärtää tai samastua muihin uskontoihin sellaisenaan, vaan ne ovat aina jotenkin kristinuskoon sovitettuja, kristillistettyjä tai sitten kristinuskon antiteesejä. (Yksityiskohtien mukaan kaikki voivat toimia eri kohdissa samaa yhtä vierasta uskontoakin.) "Fatwaenvy" -väite jossa ateistit ei uskalla moittia väkivaltaista islamia ja haukkuvat siksi vain leppoisaa kristittyä - syntynee siitä että moni perussuomalainen on kristitty ja he ajattelevat että koko muukin puolue on. Ja kääntäen ; kun eiperussuomalainen uusateisti haukkuu islamia joku luulee häntä perussuomalaiseksi, eikä osaa yhdistää tätä ateismiin. (Tai sitten fatwaenvyä heitetään koska ollaan idiootteja jotka eivät tunne kritiikkinsä kohdetta. Varmaan kohderiippuvaista tämä.)

Uskonto rullalle ja rulla taskuun - tai uskontoon tulee.

Olen kaiken kaikkiaan huvittunut, kun Ojutkangas huomauttaa että "Mielestäni tässä koko keskustelussa ja turbaanin paheksunnassa näkyykin suomalainen ihanne yhdenmukaisuudesta. Jos yksikin ihminen erottuu liikaa joukosta, alkaa painostus ja pyrkimys palauttaa tuo kiusankappale takaisin ruotuunsa. Juuri näin on käynyt myös tälle bussikuskille." Sillä juuri tämä on se tilanne jota kohdistetaan ateisteihin ja uskonnottomiin. Kun huudan teokratiasta, valtionkirkosta ja etatismista ja uskonnonvapauden puutteesta, tämä on se joka itsellänikin on päällimmäisenä. Ja jonka poistamisen puolesta uusateistit taistelevat. Siinäkin yhteistä on esimerkiksi se, että uskonnonvapautta ei nähdä rikottavaksi, koska tämä koko käsite on määritetty tietyin ehdoin. (Puhutaan turvallisuudesta tai perinteestä eikä nähdä että "kyllä tämä ihan relevantisti voidaan liittää myös tähän  toiseen aiheeseen".)
1: Ojutkangas, toki, omien lausuntojensakin mukaan, kärjistää ja antaa itselleen luvan kärjistää koska ei identifioidu mihinkään ryhmiin. Mutta objektiivisa tämä ulkopuolisuus ei aivan selvästi tee. Hänellä on tietyt vihan kohteet jotka ovat varsin konsistentteja ja toistuvia. Hän antaa vähemmän löysää uusateisteille kuin mitä minä annan kristityille fundamentalisteille. Ja tämä on kova suoritus! - No, ainakin minä tunnustaudun kusipääksi. Toisin kuin uusateistit tai hommalaiset. (Ja tämä on käytännössä suoraa seurausta siitä että en identifioidu mihinkään ryhmään. - ja saanen sitten minäkin tätä kautta vastakärjistää häntä niin helevetisti ja täten mikään kritiikki ei muka voisi osua tähänkään tekstiin mitenkään, kun ei tajua että jos siinä on virhe se on vain korostus ja liioittelu!)

Tästä huvittuneisuudesta huolimatta ; Ojutkangas tekeekin tässä - toki väärillä keinoilla, epäloogisella rivien välien laajentamisprosesseillaan joissa joka rivin välissä tuntuu olevan "bussiateisti" tai "abortti" tai molemmat - ihan oikean huomion. Sekularismi ei toki yleensä osu hänen tiukkaan kuvaansa. Mutta sekularismi kuitenkin tarkoittaa äärimmillään sitä että vieraan uskonnon merkit pyyhitään pois kaikkialta yhteiskunnasta. Tällöin jopa ristikorun käyttäminen tai suomen lipun risti olisivat sensurointilistoilla. Ja tämä sopii myös perussuomalaisille - eli vaikka suurin osa uusateisteista on vihreitä ja liberaaleja, tästä ei todellakaan voi yleistää että he kaikki olisivat tai että vihreä tässä rikkoisi arvonsa. Heterogeeninen ryhmä pitää sisällään esimerkiksi perussuomalaisia uusateisteja.
1: Suomen lippua ei ole uusateistien puolella haluttu muuttaa, ei oikein löydy edes yksittäisiä hanuja vaatimaan. Ei ihme, minulle Suomen lippu symbolisoi ennakoivaa käsitystä siitä että risti on kaadettu. Katsokaa vaikka miten päin se risti siinä lipussa on!  Kyllä tämä ruopsuttaa gentlemannin sielua!

Ja ulkoilmassa näkyvä sikhin turbaani on (tietyssä määrittein) täsmälleen sama asia kuin "suvivirsikin". Julkisessa tilassa oleva uskonto on tällöin poliittista eli antisekularistista. Toki tämä hämmentää monia, koska heistä osallistuttaminen on se pääongelma. Eli uskonnonvapautta rikottaisiin jos kaikkien pakotettaisiin pitävän turbaania. Firman virallinen hattukin olisi tässä tietysti eri juttu, koska brändi olisi liikeyritys ja se liittyisi tylöidentiteettiin. Uskonto taas on vakaumusasia, ja uskonnollisen lakin päähän laittaminen voi olla pakote. (Paitsi jos työpaikka on kirkko tahi vastaava, jolloin olet vitun pälli jos menet töihin joita et voi tehdä. Tällöin sinulla on ongelma. Mene hoitoon! Tai ainakin vaihda työpaikkaa!)

Onkin tavallaan erikoista, että puhutaan uskonnonvapaudesta ja sekularismista samaan aikaan. Sillä sekularismi on aina vaatimus sensuuriin. Julkista puhetta rajoitetaan. Tämä on toki oikeutettu vapausfilosofialla jossa on tavattu jakaa vapaus positiiviseen vapauteen että negatiiviseen vapauteen. Vapaus olla tulematta hakatuksi on esimerkiksi aito vapaus ja oikeus, vaikka se rajoittaakin jonkun "ilmaisuvapautta". Kuitenkin tässä on kenties helpompaa luoda uusi käsite - vähän kuin "osallistuttaminen" joka kuvaa tasan tarkkaan mitä poliittisuus sana tämän yksilön sekularismissa tarkoittaa - ja puhua vaikkapa uskontojen tasa-arvosta. Eli jos uskonto saa mainostaa ja pakottaa muut laulamaan omia laulujaan, täsmälleen sama oikeus koskisi myös ateismia. Ja kun tätä ei hyväksytä, niin pitää sitten tasa-arvoistaa negatiivisen vapauden kautta ja ottaa esimerkiksi yhteisiin virallisiin tilaisuuksiin vapautta uskonnosta!

Kun Hitchens selittää että "religion poisons everything" hän aivan selvästi korostaa että uskonto sävyttää keskustelut hyvinkin tiiviisti. Politiikkaa tehdääön uskonnnollisin argumentein ja näiden kanssa erimielisyys nähdään loukkauksena uskoa kohtaan. Eli erimielisyys on aina pyhäinhäväistys jota ei saa tehdä koska pitäisi kunnioittaa sitä vakaumusta jolle tämä asia on tabu. Ongelmana on kuitenkkin mittasuhteet. Se, miten poliittinen määritellään. Uusateismilla ei ole tähän mitään selvää yhtä ja tiettyä linjaa. Ja ennen kaikkea he eivät taistele nätä omituisia näkemyksiä vastaan kovin mielellään. Olen useinkin törmännyt ateisteihin jotka eiväth alua lokeroida. Että ollaan yhdessä ateisteja.

Tämä johtaa johonkin joka on tuttu uskonto-uskovaisten parista, "uskovaisten sisäiseen solidaarisuuteen". Siinä oman jengin virheitä katsotaan helposti sivusta ja puuttumatta koska "hän on kuitenkin kristitty". ja tämä on yhdenlaista sääliönä toimimista. Tämä tarjoaa tilan ideologiselle väkivallalle, torppaamiselle, julmuudelle ja kaikelle paskalle. Tämänlainen ihmien on itse asiassa lähtökohtaisesti vastenmielinen - ja jatkuu sellaisena ihan loppuun asti riippumatta siitä hyväksyykö tämän lähtökohdan premissikseen.

Itse asiassa uusateistien liikettä kuvaakin samaa kuin normaaliuskontoakin. Omituinen tilanne jossa on enemmistö ja sitten muutama. Ja enemmistö selittää että tämä ei ole virallista kantaa. Uusateisti joka selittää, että persu -uusateismia ei ole olemassa on vähän samanlainen kuin kirkossa jossa tapana on hoitaa asiat vakiotavallaan. "Kuten tavallista, ne kirkon mukavat auktoriteettinössöt ovat tehneet asian julkitulon vuoksi ainoan aktion, mihin ikinä tällaisissa tilanteissa pystyvät: sanoutuvat kerran julkisesti irti ja sitten vajoavat takaisin toimettomuuteensa. Tällaiselle ei näemmä pystytä kirkon sisällä tekemään muuta kuin jälkikäteisiä irtisanoutumisia. Omaan mieleeni tulisi muitakin, ennaltaehkäiseviä vaihtoehtoja, ettei tarvitsisi aina parkua, miten meidän kivaa kirkkoa misrepresentoidaan meidän kirkossa vaikuttavien järjestöjen toimesta. Näin siis jos sellainen olisi siellä kirkkoihmisten prioriteettien joukossa." En jaksa välittää kuka edustaa ja ei edusta kirkon virallista kantaa, se on herttisen yhdentekevää, koska ratkaisevaa on että minkälaisia kantoja on olemassa ja miten kirkko niihin suhtautuu. Uusateistitkaan eivät saisi peittää tätä asiaa.

Loppukevennys

Kuitenkaan en jaksa ymmärtää sitä mtien Ojutkangas itse voi selittää miten tatuoinneista pahastuu osa, ja osa taas on tämän käänteisversio ja pahastuu uskonnosta. Hän itse pahastuu esimerkiksi siitä että ateistit bussimainostavat tai vaihtavat uskonnollisia kirjoja raamattuun. Kun mietitään tapa jossa bussiateismissa juuri bussimainos olisi erityisen loukkaava, päädytään omituiseen tilaan. Kysymys siitä onko bussi paikka jossa saa näkyä vakaumuksia, jopa itseä ärsyttäviä sellaisia, on hankala. Näyttää siltä että Ojutkangas on tässä kohden bussikuskien puolella. Uusateistien mainoskampanjan aikanahan muslimibussikuskeista muutama kieltäytyi ajamasta bussia koska siinä oli uskonnollinen merkki. Tämä bussikuski oli tässä tietysti sekulaari, kenties oikein laajasti ja pikkuasiat ohittaen jopa jonkin sortin osallistuttamista vastaan.

Ainut tapa ymmärtää kokonaisuus on se, että Ojutkankaalla on pappissääty joka saa etatistisesti määrittää mikä on missäkin oikein. Bussikuskeilla on siis erityinen mahti päättää näistä asioista. Ei sillä, mekanismi on tuttu monista uskonnoistakin - esimerkiksi meidän nykykulttuurimmehan on nimenomaan etatistinen ja luterilainen, sillä on erityisoikeuksia ja näkyvyyttä virallisissa tilaisuuksissa ja virallisessa kulttuurissa. Ja pastorit, hengenmiehet ja yhteiskuntaa ohjaavat poliitikot ovat tässä avainhenkilöitä jotka määrittävät soveliaisuuden rajat. Ja sanovat vaikkapa sen, että pukeutuminen ei joskus olekaan itseilmaisua koska työ on ikään kuin itsen ja oman yksilöllisyyden vähentämistä varten. (Tämä on yhdenlainen tapa määrittää sekulaari poliittinen peräti.) Tässä sivutuotteena on vain se, että joku joka on ihan relevantisti nähtävissä uskonnonvapaudeksi muuttuukin "ihan joksikin muuksi". Ja uskonnonvapausasiat näissä ovat terrvassa kahlaamista. Sillä ihmiset eivät näe tässä uskonnonvapauden rikkomista.

Ajatus bussikuskeista kuitenkin miellyttää. Sillä toisin kuin kaikki edellämainitut vaihtoehdot, he tekevät jotain konkreettista työtä. Ja voidaan nähdä että he tulevat yhteiskunnalle halvemmiksikin. En tosin tiedä miksi bussikuskisäädyn ohjaamaa uskontopolitiikkaa pitäisi sanoa? Logisteokratiaksi? Transsendektiksi transportationismiksi?