Nigga stole my bike's essence (Without notice)

Ylläoleva kyltti Lontoossa huvitti minua hieman, sellaisella sanaleikkimäisellä tasolla. Sillä jos joku vie polkupyöräni, niin kyllä minä sen huomaisin. If you remove my bicyckle, I definetly would notice that one! Se voitaisiin tietysti filosofioida pois siten että tosiasiassa pyöräni osat jätettäisiin paikalleen ja se mikä poistuu aidasta on vain tämän pyöryys. Voisin jurnuutella paikalta huomaamatta että pyöräni on menettänyt esoteerisen essenssinsä, ikään kuin sielunsa. Minulla olisi pyörästä jäljellä vain se mikä on filosofisen zombien versio ihmisestä.

Vitsi on tietysti itsessään typerä koska kaikki tietävät että kyseessä on ilmaus. Eikä se vitsikään ole kovin laadukas silti. Kuitenkin tässä on takana erikoinen filosofiaa hyvin syvästi raastava ongelma. Nimittäin asioiden suhde olemassaoloon ja totuuteen. Karkeasti sanoen olemassaolo ja totuus rinnastetaan ikään kuin yhdeksi ja samaksi asiaksi. Ne eivät ole vain keskenään analogisia vaan suhde on se, että se mikä on totta on olemassa.

Kuitenkin näitä konsepteja käsitellään yleensä hyvinkin eri tavalla. Totuus nähdään mallin suhteena olemassaolevaan. Totuus on siis erilaisten arvostelmien ominaisuus. Se on vahvemmin sidoksissa käsityksiimme, tietoon, sekä erilaisiin kulttuurillis-historiallisiin konventioihin ja käsityksiin. Totuus pitää aina perustella. Totuuden kannalta pitää selittää alkuperiä ja oikeuttaa se erillisellä perustelulla. Oleminen taas kohotetaan tälläisen mielivaltaisuuden yläpuolelle ja sitä pidetään meistä riippumattomasti olemassaolevana. Sitä ei tarvitse todistaa, se on ikään kuin itseriittoisesti itseperusteleva.

Tästä seuraa sellaisia seikkoja, että esimerkiksi Newtonin laki fysiikassa tai ristiriidan laki logiikassa ovat totta vasta kun ne on keksitty - siitä huolimatta että ne ovat olleet olemassa jo tätä ennen. Totuudesta tulee kaikesta objektiivisuudestaan huolimatta suhteellista. Voidaan jopa sanoa niin kuin Heidegger esitti. Eli että Newtonin laki on totta vain niin kauan kuin on ihmisiä ja tiedettä joka kannattaa ja näkee tämän konseptin - ilman tätä se vain on olemassa. Eksistentialisti sanoisi että tieteessä totuus on eksistenssiä, olemassaolo essenssiä. Siksi totuus voi paljastua - asia paljastuu totuudeksi vaikka todellisuus itsessään on perimmiltään sama - olemassaolo taas lillii ikuisuudessaan ja se ei siksi "paljastu" milloinkaan.

Totuutta käsitellään siis aivan eri suunnasta kuin olemassaoloa, ja koska totuutta ja olemista liitetään kuitenkin yhteen, syntyy kaikkeen filosofiaan vakavia jännitteitä. Totuus on siksi liitoksissa perusteluihin ja tiedettyihin ominaisuuksiin. Olemassaolo taas ei tälläistä vaadi. Siksi olemassaolo lähtee joskus omille teilleen, hieman kuten minun ajatukseni voivat hukku assosiaatioiden virtaan tavalla jossa brittiläiset mahdollisesti tummaihoiset virkamiehet vievät polkupyörän ytimen koskematta sen ominaisuuksiin.