tiistai 11. kesäkuuta 2013

Joten mikä antoi Jumalalle tämän merkityksen?

Frankensteinin hirviö, liharobotti, on mekaanis-tekninen zombiemainen hahmo. Sitä käytetään yllättävän usein vertauksena naturalistien ihmiskuvalle. Esimerkiksi kreationistien vakiotoisteena on selittää siitä että jos evoluutio on totta, niin sitten me ihmiset olisimme pelkkiä robotteja, Frankensteinin hirviöitä joita miljoonien vuosien yritys-erehdys -ketju olisi punonut erilaisista osista ja kokeiluita. Että olisimme epäsikiöitä ja frankensteinin hirviön kaltaisia; Tässä ihmisellä olisi sama arvo kuin mudalla. Ja ihmisen saisi tappaa ja tuhota, koska hän on "vain esine, biokone".

Nähdäkseni tämä on kuitenkin enimmäkseen luonnon halveksuntaa jossa peruspremissinä on olettaa se mihin kaikkeen luonto pystyy ja mihin ei pysty. Ja tämän lisäksi nihilismi, joka filosofisesti olisi yksi vaihtoehto, vain oletetaan vääräksi sen sijaan että se olisi asian tila. Jos jostain on seurauksia, ne ovat sen seurauksia. Se, että niistä tehdään kritiikkiä on itsessään vain perusoletus. Mutta jos kuitenkin uskomme, että maailmassa eläminen ja elämiskokemus ei ole nihilistinen tai julma, voimme kuitenkin jatkaa eteenpäin. Itse asiassa loppu kulkee tämän eettisen perussävytyksen kautta.

On erikoista että luonnon rajat - kuten se voiko luonnonlait tuottaa elämää, voiko tietoisuus redusoitua aivokemiaan, ja voiko etiikkaa olla fysikalistisessa todellisuudessa - tunnetaan juuri niiden kreationistien toimesta jotka muutoin selittävät että emme edes ymmärrä luonnontieteellisiä perusperiaatteita ja että maailma on mysteeri ja tietämisen ulkopuolella ja tämän takia tarvitaan Jumalaa.
1: Laadukkaimmillaan he viittaavat matematiikkaan ja Gödeliin ja selittävät että matematiikka ei ole koskaan täydellistä. En kuitenkaan ymmärrä että mitä väliä tällä on. Koska matemaatikotkin jatkavat yhä matemaattisten ongelmien purkamista. Ratkovat matematiikan mysteereitä eivätkä vain selitä että "N=NP! `Ei hajuakaan eli Jumala". Ei, he etsivät sitä matemaattista ratkaisua yksittäisiin ongelmiin. Rajoite kun ei suoraan kosketa yhtään yksittäistä tiettyä ongelmaa, vaan kokonaisuutta. Teologian ja ontoligisen naturalismin kanssa tehdään samantyyppinen virhe - kokonaisuutta koskevan rajoitteen soveltamisen joka ikisen yksityiskohdan irrottamattomana ja vähentämättömänä piirteenä - myös luonnontieteissä. He kaivavat esiin sen että täysin metafysiikatonta luonnontiedettä ei ole ja yrittävät sitten oikeuttaa tällä koko systeemin purkamisen ja sen että metafysiikkaa saa tunkea mukaan miten paljon haluaakin. Tavoitteena on kuitenkin metafysiikan minimointi. Matematiikan rajallisuus ei tuhoa matematiikkaa tai anna lupaa tehdä eimatemaattisia temppuja kun väittää asioita matematiikasta. Samoin jos käsittelee luonnossa olevia asioita kuten ihmisiä ja heidän alkuperäänsä ja tietoisuutensa syntyä ja luonnetta ei voi vain metafysikoida ongelmaa erilaisilla saivareilla syrjään ja kutsua näitä ratkaisuiksi. "Olette paskoja" ei muutu millään osumistehokkuudellaan "Me ollaan hyviä ja oikeassa" -perusteluksi.

Itse asiassa juuri tähän viitaten usein kuuleekin selitettävän miten ilman Jumalaa ei olisi mitään objektiivista absoluuttista merkitystä tarkoitusta tai muutakaan arvoa maailmassa. Ja meiltä puuttuu jopa korkein varmuus logiikasta ja tieteestä. Kuitenkin me elävinä olentoina, vaikka vain naturalistisina olentoina, selvästi olemme elossa ja tarkoitamme asioita joten on selvää että tätä ei voi pitää merkkittävänä haasteena. Voimme luoda logiikkaa ja tiedettä ; Voimme ottaa matemaattisen mallin ja yhdistää siihen havaintojamme. Ja jos samanlaiset havainointioperaatiot tuottavat samanlaisia tuloksia, päättelemme tästä taustalla olevasta todellisuudesta jotain. ; Tässä perusajatuksena on se, että Jumalalla on samoja piirteitä ja hän jotenkin siirtää ne luomuksiinsa. Että ilman tätä prosessia ei olisi mitään. Tämänlainen "Jumalan kuva" -analogisuus ihmisen ja Jumalan välillä koetaan jotenkin rationaaliseksi, tärkeäksi ja järkeväksi. Ja tätä kautta rakennetaan oletus siitä että jos se tuo järkeä meille, sen puutteen on johdettava saamiemme asioiden antiteesiin.

Joka on ajatuksena hyvin omituinen. Se on valtava non sequitur. Se on pohjimmiltaan sama kuin selittäisi että kivi ei voi olla pääasiassa tyhjän avaruuden tuotos koska avaruus on harvaa ja kivi on kovaa ja tiheää. Se on pohjimmiltaan sama kuin se, että koska avaruus on kylmä, ja koska lämpö entropian sääntöjen mukaan harvenee, ei gravitaatio voisi vetää yhteen kaasua ja rakentaa aurinkoja meitä lämmittämään. ; Attribuutit käsitetään teologisessa argumentaatiossa liian jäykästi. Eikä mietitä oikeasti sitä mitä tiede tarkoittaa. Sitä että jokin piirre selitetään jollain syyllä joka (ainakaan aina) ei ole se itse. Systeemin ominaisuudet ovat sen osasten ominaisuuksien seuraus, mutta se ei tarkoita että systeemillään on suoraan ne ominaisuudet jotka näemme sen osasissa.
1: Tai jos olen väärässä, niin en tiedä miten yksikään ihmiskone nostaa useita tonneja painoa, kun olen nähnyt ne insinöörit, joiden punttisalitulokset ei ole edes kummoisia monesti. Ilmeisesti Jumala tekee muutakin kuin nostaa niin suuria kiviä että ei itse jaksa nostaa niitä. Että Jumala onkin se voima niiden nostokurkien takana. Oma tekniikan ymmärrykseni on sillä tasolla että tämä menisi kyllä läpi ihan sukkana. Jos joku vaatisi että "ei ole mekaniikkaa vaan ihme" ja vaatisi todistamaan väitteen vääräksi "tekemällä tempun itse" en onnistuisi. Kuten en monissa muissakaan vastaavissa vaatimuksissa.

Kun attribuutit nähdään liian tiukasti siirtyvinä ei tietysti tunnu järkevältä että koska me olemme tavoitteellisia toimijoita joilla on aivan selvästi kyky arvioida arvostelmin, nähdä arvoa toisissamme ja tavoitella onnellisuutta ja nähdä kauneutta. Että ne olisivat syntyneet jostain jolla näitä kykyjä ei olisi. Kun tämän keinotekoisuuden ymmärtää, ei välttämättä kumoa Jumalaa, mutta kuitenkin ymmärtää sen verran että jos olemme vain kosmisia sattumia emmekä syntyneet siten että jokin taivaallinen voima on tehnyt meitä täyttämään omia a tavoitteitaan, se ei vie arvoamme. ; Tunteemme eivät siis ole "vain" aivokemiaa, sillä tämä reduktio ei mitenkään välttämättä tarkoita juuri mitään siitä mitä mielikuvia siihen liitetään. Tämänlaiset "vain" -etuliitteet ovat pohjimmiltaan vain kemian ja aivojemme halveksuntaa. Ja tässä muodossa kenties jopa jumalanpilkkaa.

Vaan ehkä jopa päin vastoin. Sillä tosiasiassa kun mietimme Frankensteinin hirviötä, niin meidät erottaa tästä liharobotista ennen kaikkea se, että me olemme vuosimiljoonien yritys-erehdys -ketjun punomia kokeita ja epäsikiöitä. Kun taas Frankensteinin hirviö oli älykkäästi suunniteltu. Frankensteinin hirviö oli luotu tyydyttämään rakentajan rakentamishalu, "Luojan Luomishalu". Robotti on aina alisteinen isäntänsä suunnitelmille ja tavoitteille. Frankensteinin hirviö päin vastoin vetää meidät miettimään sitä että jos asioille ja niiden ominaisuuksille tarvitaan selitys, ja tämä selitys vaatii sen että se saadaan jostain, eikä sitä voi luoda itse, niin mikä ihme antoi Jumalalle tämän merkityksen? Jumala on päin vastoin moraaliltaan itseriittoinen. Ja juuri tämän vuoksi voimme ajatella hänen olevan Suuri, Majesteetti ja Ihailemisen arvoinen. Tämän piirteen - itseriittoisen kyvyn luoda omat merkityksensä - vuoksi Jumala ei ole merkityksetön Frankensteinin hirviö. Eikä edes voi olla.

Ei, me emme ole Frankensteinin hirviöitä. Me olemme eläimiä. Sillä vaikka sotkisimmekin alkuperän ja lopputuloksen, evoluutio liittää meidät eläinkuntaan. Karkeimmat "teologistit" siirtävät tässäkin attribuutteja ja selittävät että koemme yhteyttä eläimiin. Että halveksuttavaa on että olemme "vain eläimiä". Tässä tietysti halveksutaan eläinkuntaa. Ja toisaalta sanotaan että me emme ole sen arvokkaampia kuin muutkaan elkäimet. Että sialla on sama arvo kuin ihmisellä. Itse uskaltaisin nousta jopa vihreyden yläpuolelle ja sanoa että jos itseriittoisesti luomme arvomme, voimme varsin hyvin huomata että ihmiset arvostavat itseään sikojen yli. Olemme siis sikoja arvokkaampia itsellemme. Samalla toki tajuamme myös sen, että sika ajattelee juuri päin vastoin ; Ne puolustavat porsaitaan uhkaksi näkemiään vastaan - joskus harvoin jopa eläintenhoitajiaan vastaan hyökäten, kun saavat paranoidin vaihteen päälle. Evolutiivisesti tässä on tietysti paljonkin järkeä. (Jos luonnossa olisi ihmisen ulkopuolinen mittari, voisimme kysyä että miksi eievolutiivisesti luonut Jumala ei ole laittanut sikoihin Oikeaa Arvojärjestystä.)

Ja ei. Edes uskovaiset eivät ole Frankensteinin hirviöitä. Sillä jos mietimme asiaa logiikan ja tieteen kautta, ei tieteen teko eroa mitenkään. Meillä on havaintoja joita liitämme laskelmiin. Matematiikka antaa samat tulokset ja mittarit näyttävät (ainakin kunnolla sokkoutettuina) samoilta tekipä niitä ateisti tai teisti. Ja jos näissä on yhteys, teemme tiedettä. Pohjimmiltaan ero on siinä että teisti ei halua epäonnistumisen mahdollisuutta. Ja koska ihminen on rajallinen, hän olettaa että logiikan ja tieteen takana on suuri voima. Ongelmana on se, että tiede näyttää joka tapauksessa samalta. ; Ja jos Jumalaa ei ole ja teisti tämän olettaa laskelmien taakse, hän päin vastoin tekee virheoletuksen yrittäessään välttää sellaista. Tiede ei muutu varmemmaksi prosessissa, ateistikin epäonnistuu Jumalasokeudessa, mutta ei tieteessä.

 Jumala ei kosketa oikein millään tavalla tiedettä tai logiikkaa, vaan metatiedettä ja metalogiikkaa. Ja sielläkin se tosiasiassa koskettaa sitä aluetta joka koskee ihmisen subjektiota ; Uskova kokee suhteensa tieteeseen eri tavalla kuin ateisti. Tämä on sinänsä hupaisaa, että usein jos naturalistisen etiikan ydin nostetaan esille, tätä kuvausta pidetään kategoriavirheenä koska teisti ei selitä että naturalistilla ei voisi olla havaintoja tai tunteita vaan että nämä tunteet olisi sidottu Absoluuttiseen, Ikuiseen ja vastaavaan. Eli että naturalistilla ei ole ihmisestä riippumatonta objektiivista absoluuttista moraalia, tiedettä ja arvostuskenttää. ; Uskova ei ole yhtään paremmalla tolalla millään tavalla koska jos hän viittaa erehtymättömään tahoon hän nojaa omaan inhimilliseen konseptointiinsa. Ihmisaivot luovat käsitteen "erehtymättömyys" joka on loogisessa päätelmäsuhteessa johtopäätökseen. Jos ihmisjärki pettää, se pettää myös tässä. Jos ihmien viittaa kohteeseen Jumala ja kutsuu tätä erehtymättömäksi, hänellä on kohde jonka olemassaolon ja luotettavuuden hän arvioi inhimillisellä ymmärryksellään. Jos tämä ymmärrys on vajaa, niin on myös tämä nojaussuhde.
1: Absoluutin, ihmisen yläpuolella olevan varmuuden, ontologinen naturalistikin yleensä myöntää, ja pitääkin näitä konsepteja itsensä kannalta turhina ja epäkiinnostavina. Heille moraali redusoituu ihmisaivoihin, joten on irrationaalista puhua tätä ylemmistä konsepteista. (Kuten puhua kovasta avaruudesta vain koska edessämme on kivi jonka kovuus pitää selittää jollain.) Niisä on sama kuin selittäisi että ei voi pelata shakkia jos on teoriassa mahdollista että häviäisi pelin.; Tosiasiassa tämä ei ole kategoriavirhe vaan pelkästään eri tavalla tehty määritelmä. Eri premissit ei kategoriavirhe. Kategoriavirhe on sitä että otetaan uskovaisten viitekehys ja sovelletaan sitä toisen ajattelumaailmaan ja väitetään että siitä syntyy jotain tuloksia. Eli se "vain kemiaa" -sekoilu on tätä kategoriavirheiden tekemistä. (Että naturalistille annetaan teistien vaatimukset absoluuttisesta ihmisen ulkopuolisesta moraalista ja selitetään että ominaisuudet siirtyvät attribuutteina eivätkä nouse ilmiöiden yhteisvaikutukista.)

Ei, uskovaiset ovat käytökseltään ja ominaisuuksiltaan ja tunteiltaan aivan samanlaisia kuin naturalistitkin. He eivät ole sen enempää frankensteinin hirviöitä kuin ateistitkaan. Jos naturalistit ovat eläimiä, he ovat farmieläimiä. Farmieläimiä jotka haluavat vapauden sijasta takaisin turvallieen parteen ja karsinaan tuottamaan hyötyä isännälle. En pidä tätä huonona. Pidän tätä valintana.

 Kysymys on pohjimmiltaan siinä tosiasiaväitteessä "ovatko ateistit sokeita vai hallusinoivatko uskovaiset?" Ja siinä eettisessä väitteessä joka kysyy että "onko arvokkaampaa että uskoo auktoriteettina annettua moraalia ja näkemyksiä ja seuraa käskyjä mukisematta vai se, että keksii arvonsa ja merkityksensä itse ja seuraan sitten niitä?" Näiden kysymysten perusteemana on se, että olemmeko eläimiä vai farmieläimiä. Ja jos päätämme olla farmieläimiä joudumme vastaamaan siihen "miksi jokin antoi Jumalalle tämän arvon ja merkityksen". Ja tämän tehdessämme olemme kuin muutkin eläimet. Ja tämä ei ole luonnon tai eläinten halveksuntaa. Miltei ei edes ihmisten.

Tämä on enemmän "kaunokirjallisuutta" kuin varsinainen argumentti. Tämä on jopa jossain määrin ironinen teksti. Älä siis ota sitä liian vakavasti. Ota se sopivan vakavasti. Suosittelen tätä ohjetta kaikkeen muuhunkin elämässänne.

Ei kommentteja: