Eläkepummi

Helsingin pitäjän hautausmaalla
rikkalapio oli piilotettu onttoon puuhun.

Kun minä olin nuori - tai siis ainakin oleellisesti nykyistä nuorempi - puhuttiin eläkepommista. Sen piti olla kannustin jotta opiskeltaisiin. Henkenä oli se, että kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle, tapahtuisi kaksi asiaa ; Ensinnäkin vapautuisi paljon työpaikkoja koska eläkeläinen vapauttaa työpaikkansa nuoremmalle. Ja toiseksi työntekemisen tarve kasvaisi kun eläkeläiset tarvitsevat palveluja. Itse asiassa he tarvitsevat enemmän palveluja, esimerkiksi hoivapalveluja, kuin nuoremmat.

Tästä maalailtiin varsin toiveikasta kuvaa tulevaisuuteen. Että ironinen X -sukupolvi haettaisiin suunnilleen kotoa töihin niillä ehdoilla kun halutaan. Työtä kun piti olla tulossa ovista ja ikkunoista. Tarjontaa on vähän ja kysyntää paljon, joten ironisen sukupolven pitäisi tienata prosessissa kaikkien markkinatalouden sääntöjen mukaan.

Ja kun katsomme maailmaa, näin ei ole. Ironinen X -sukupolvi on luonut esimerkiksi akateemisten työttömien luokan - joka on tosin yllättävän pieni, mutta on selvästi olemassa. Syynä on maailman muuttuminen. Moni työ tehdään nykyään koneellisesti ; Itse asiassa moni sellainen työ jota tein nuorempana, kuten esimerkiksi mainosten sisäänpisto, on nykyään tyystin koneistettu. Niitä ammatteja ei edes ole olemassa. Maailman muuttuminen on johtanut siihen että eläkkeelle menijät enemmänkin purkavat työntekomaailman rakennemuutosta. Tätä voisi kutsua työkulttuurin rationalisoinniksi, jossa löysät jäävät pikku hilja pois. Tätä löysää ei ole voitu leikata kerralla koska se olisi tullut yhteiskunnalle liian kalliiksi.

Onneksi X -sukupolvi on ironinen, sillä se tarvitsee ironiaa. Sillä vanhemmat sukupolvet syyttävät heitä laiskureiksi. Kuitenkin kun katsotaan tätä työkulttuurin purkamista, huomataan se, että tosiasiassa suuret ikäluokat ovat tehneet pitkiä uria. Ja kun heidän eläkkeelle jäämisensä ei monestikaan tarkoita sitä että tarvitaan uusi tekijä, on aivan asiallista kysyä ovatko he tehneet mitään. Ainakaan viimeisinä vuosinaan. On selvää että vaikka muutos on ollut nopea, se ei ole ollut niin nopea. Suuri osa suurista ikäluokista on saanut uraputken ns. suojatyöpaikoista.

Suuria ikäluokkia vaivaakin oikeastaan se, että se on se sukupolvi joka on päässyt yllättävän helpolla. Heidän vanhempansa ovat eläneet elämää johon he eivät yllä. Vanhemmalla sukupolvella on kunnon kriisit. Ironisella X -sukupolvella ei tietysti ole edes tätä. He ovat taatusti saaneet parasta muovia mitä 1980 -luku on voinut kiinalaisten lasten selkänahasta repiä. Mutta X -sukupolven kriisi on työmarkkinoilla.

Sen suurimpana kriisinä on ollut se, että he ovat saaneet lapsena askeettisia joululahjoja. Siitä että he eivät ole saaneet riittävän hienoja leluja on tietysti venytetty sankaritarinaa jos toistakin, mutta ironinen X -sukupolvi - jota edustan - osaa kyllä nauraa huomatessaan miten joku samanaikaisesti korostaa vanhoja hyviä aikoja ja niiden raskautta. Ja joka syyttää nuoria sukupolvia materialisteiksi samalla kun he itse valittavat siitä että eivät ole saaneet riittävän hienoja leluja lapsena.

Nykyään mainostetaan että moderni nuori ihminen nauttii vaihtelusta ja vaihtaa siksi työpaikkaa. Pätkätyö kuitenkin de facto vituttaa lähes kaikkia. Mitään ei voi suunnitella, kun kaikki on sen varassa että saako seuraavan pätkätyön vai ei. Eläkepummi ei tälläisestä tiedä. Onkin huomattavaa että "pullamössösukupolvi" tarkoittaa itse asiassa juuri suuria ikäluokkia. Pullamössö, pullan ja maidon sekoitelma, kun ei sovi ironiselle 1980 -luvulle. Käsite on vain vaihtanut sukupolvea koska suurten ikäluokkien on tietysti haluttanut osallistua siihen ikuiseen kiertoon jossa kaikki on aina nykynuorten syy. He siirtävät nimityksen jolla heitä itseään on kutsuttu eteenpäin. Ironiset 80 -lukulaiset ovat kuitenkin hampurilaissukupolvea, joka on niin säilöntäaineiden ironisesti läpitunkevia että he jatkavat teinikapinaansa vielä haudassakin - koska he eivät maadu säädetyssä ajassa.

Siihen asti he ovat ironisia, koska suurten ikäluokkien kohdalla ei ole soveliasta sanoa tiettyjä asioita ääneen. Koska vian täytyy aina olla nuorissa. Niissähän se on aina ollut. Ei siinä vanhemmassa, viisaassa ja elämänkokeneessa sukupolvessa joka on toiminnallaan rakentanut yhteiskunnan ja työmaailman.

---

Ei ole nykyvanhukset niinkuin ennen! Kauhean turmeltunutta!