Tässä kohden kysymys on tietysti siitä missä menee flirtin ja seksuaalisen häirinnän välinen raja. Ja tätä rajaa ei ole helppoa vetää. Esimerkiksi itse olen ollut varsin kiusaantunut naisten katseista. Ymmärrän miten se voi olla todella häiritsevää. Ero häirinnän ja flirtin kanssa on olemassa. Vaikka usein onkin hyvin erilaisia näkemyksiä siitä oliko jokin tilanne flirttiä vai ei. Mutta tässä tuijotuksessa kysymyksessä ei kuitenkaan ole "vähemmistösukupuoliasia". Kysymys on seksuaaliasiasta. Ja tämän toditaa juuri se, että katseen kohteeksi ei päädytä kiipijyyden vaan ulkonäön vuoksi. (Kuten Meriläinen omassa kolumnissaan tiedottaa.) Tilanne näissä kysymyksissä on kuitenkin hankala. Sillä vaikka seksualisointi on ahdistavaa, sen puute on myöskin ahdistavaa. Itseänikin loukkaa se, että näitä häiritseviä tilanteita on tullut vastaan niin vähän.
 |
| Vääristeleminen on helppoa. Esim ; Viaton satufantasia on helppoa muuttaa pervoksi. Ja suoraan valehtelematta yhtään. |
Seksuaalinen esineellistäminen luokittelee ja tätä kautta on ikävää kahta kautta. Ja tätä monimutkaisuutta voisi kuvastaa vertauksella. Olo voi olla vähän kuin trendihomolla joka nuorena joutuu väistelemään kiusaantuneena Rosa Meriläisen himokkaita katseita. Ja sitten se ihailu loppuu - vaikka tyylitaju kasvaakin samaa tahtia kuhin vatsa. Eikä ole miellyttävää sekään, kun ei imarrellu mieli niistä katseista joita ei edes ole! Ei ole ihmisen koskaan hyvä.
Tapahtuu yhtä niin katuu ja tapahtuu toisin niin katuu. Ulkopuolisen on vaikeaa toimia oikein. Jos mies flirttailee, hän katuu. Jos ei flirttaile, hän katuu myös. Samoin jos nainen on flirtin - tai ainakin liiallisen flirtin - kohteena hän kiusaantuu ja vaatii katumusta. Mutta jos ei saa yhtään flirttiä, se on loukkaavaa. Ja halutaan "muille flirttailijoille" asiaankuuluva rangaistus.
Ja kyllä. Miesten käytöksestä valittajat voivat olla joskus niitä jotka ovat "oppineet tavoille vasta kypsinä aikuisina". Eli he ovat nuorempana saaneet imartelevaa kohtelua ja sitten kun se loppuu, pahastutaan pinnallisuudesta. Omaa statusta muiden naisten silmissä voidaan korostaa (a) alleviivaamalla avioliittostatusta ja toisaalta (b) alleviivaamalla feministi -identiteettiään, joka antaa mielikuvia aktiivisesta älykkäästä ja itsenäisestä naisesta. Ja voipa joku tietysti korostaa omaa haluttavuuttaan oman miehensä silmissä vetoamalla mustasukkaisuuteen.
Tämä ei tietysti lopeta seksuaalisen häirinnän pahoja puolia. Ja tässä onkin itse asiassa se syvin ongelma. Asioihin ei näytetä suhtautuvan kohtuudella. Ne tahot jotka hyötyvät tästä ovat pikkusieluisuus ja röyhkeys. Pikkusieluiset voivat ottaa saamaansa mitä tahansa kohtelun esille ja saada tästä valtaa valittamalla, kun esimerkiksi johtajan viaton flirtti muutetaan seksuaaliseksi häirinnäksi. Ja toisaalta röyhkeä pomo voi olla ties miten rasvainen ja silti aina selittää että hänhän vain harjoitti viatonta flirttiä.
Tähän yleisenä nyrkkisääntönä pidetään feministien puolella reduktiota. Sen perusideana on se, että seksuaalinen häirintä redusoi kun taas flirtti ja erotiikka ottavat ihmisen kokonaisvaltaisesti. Tämä on pohjimmiltaan ajatustenlukukykyä vaativa erottelu, jossa on kuitenkin sen verran fiksu huomio että jos omissa asenteissa nainen on vaginankantoteline johon on kiinnittynyt loismaisella tavalla ns. "persoonallisuus" niin kannattaa miettiä onko toiminta kenties vain itsekästä paneskelunhalua. Mutta koska tämä vaatisi itsereflektiota johon ihmiset - olipa feministi tai sovinisti - eivät yleensä ole halukkaita. (Koska vain toisen analyysillä voi saada valtaa ja luvan raivota. Itsereflektiossa voisi joskus joutua häpeämään tai ainakin tunnustamaan olevansa kusipää eikä se joka on moraalisesti puhdas ja tätä kautta yliasemassa.)
"Panuhuoneessa" Höglundilta löytyy tähän erikoinen kannanotto. Hänen näkemyksestään saa sen huomion että feminismi toimii kenties naisiin, mutta miehiin se ei ainakaan toimi. "Jo pari vuotta sitten olen antanut tällaisille häiskille ohjeeksi seurata rohkeasti siittimensä ääntä ja tehdä ehdotuksia sellaisille tytöille, joiden kanssa on mukava olla ja joiden kanssa tekee mieli olla sukupuoliyhteydessä, vaikka näillä ei olisikaan samanlaisia harrastuksia eikä sitä kymppiriviä todistuksessa." ... "katkerat eukot tulevat tietysti tänne inttämään, että jo yläasteaikoina niitä kirjojen kanssa viihtyviä nörttejä muka kiinnostivat vain luokan kaunottaret. Ei pidä paikkaansa. Koska tällaisille pojille oli tolkutettu, että seksiä pitää harjoittaa vain rakkaudesta ja että rakkauteen tarvitaan mahdollisimman samanlainen ihminen, he koettivat saada huomiota niiltä kympin tytöiltä. Kympin tytöt elivät kuitenkin kaikki jo puoliksi koulumaailman ulkopuolella ja heillä oli yleensä jo kaksikymmentä täyttäneet poikakaverit. Niihin mukaviin ja nörttiäkin ihmisenä kohteleviin tuleviin hoitsuihin ei uskallettu ihastua eikä heille tehty ehdotuksia, vaikka kuinka olisi nörttipojankin mieleen, että tuollaisen kivan tytön kanssa olisi seksikin varmaan luontevaa eikä ollenkaan ahdistavaa. Kas, nörttihän olisi siinä seurannut sitä siittimensä ääntä, mutta juuri tätähän hän ei saanut tehdä, kun se olisi ollut niin kauheaa tyttöjen hyväksikäyttöä."
Tämä on ainakin rakentavampaa kuin kaiken miehen seksuaalisuuden demonisointi nykymallilla, jossa eivät hyödy ketkään muut kuin ne ihmiset joiden olisi kenties parasta mennä itseensä häpeämään eikä koskaan enää tulla ulos. Ja vaikka luulisi että tämä tilanne olisi vaikeinta "harmaan sävyn alueilla", niin tosiasiassa teema jossa tämä ongelma nousee kaikista vahviten esiin on pornografia. Sitä ei millään tavalla voi pitää kohteliaimpana seksuaalisuuden muotona.
Esimerkiksi Catherine MacKinnon on tuominnut pornografian luettelemalla siihen liittyviä piirteitä. Hän korostaa että pornografia redusoi ja väärin konstruoi naisen.; MacKinnonin mukaan pornofrafia tarkoittaa sitä että nainen esitetään kuvin, sanoin tai muutoin hänet tavalla jossa on mukana seuraavia piirteitä.
* Nainen on esitetty eihumanisoituna, eli hän on seksuaaliobjekti ja rinnastuu itsetyydytysvälineeksi.
* Naisia on esitetty seksiobjekteina jotka nauttivat nöyryytyksestä ja kivusta.
* Nainen esitetään kohteena joka nauttii raiskauksesta, insestistä tai muusta seksuaalisesta hyökkäyksestä.
* Naisia esitetään sidottuina, leikeltyinä tai pahoinpideltyinä, fyysisen väkivallan kohteina ja uhreina.
* Naisia esitetään asennoissa jotka korostavat alisteista asentoa. Palvelijana tai muuten nöyryytettynä ja päihitettynä.
* Nainen redusoidaan vaginaan, rintaan, takamukseen tai muihin ruumiinjäseniin ja nainen on vain näiden osien kantaja.
* Naiset penetreoidaan esineillä tai eläimien kautta.
* Naiset esitetään dehumanisoituina nöyryytetyinä, kidutettuina tai heidät on esitetty likaisina, verta vuotavina ja muutoin tilanteessa joka tekee näistä seksuaalisen.
* MacKinnon korostaa että jos mies, transseksuaali tai lapsi on naisen sijassa, se on myös pornografiaa. Nainen on siis perusyksikkö ja tämän korvaaminenkin muistuttaa jotenkin naisesta.
Ylläolevaa listaa katsoessa ei ole tietysti vaikeaa nähdä että pornografia on kamala asia. Sen ongelma vain on se, että jos katson pornosivutoja, on itse asiassa hyvin vaikeaa löytää MacKinnonin määritteet täyttävää pornoa. Porno on siis määritelty pahaksi joka eroaa voimakkaasti siitä mitä pornografian nimellä kulkeva "alakulttuuripiiri" toimii? Joko MacKinnonin kuvaus pornosta on oikea, jolloin se kuvaa varsin marginaalista ilmiötä. Tai sitten MacKinnonin kuvaus pornosta ei osu kohteeseensa. - Riippuen siitä otetaanko ilmiö joka yleensä käsitetään pornoksi ja haetaan tälle ilmiölle kuvaus jotta sitä voidaan ymmärtää. Tai sitten määritelmä otetaan perutaksi ja tästä lähdetään etsimään kohteita jotka osuvat siihen. - MacKinnonin kannalta ongelmallista on se, että hän väittää että pornografia konstruoi väärän kuvan naisista joten on luultavaa että hän on ottanut pornon tarkastelun ja ymmärtämisen kohteeksi tai hän ainakin käyttää määritelmäänsä kuin se olisi kuvaus yleisestä ilmiöstä.
1: Jos hän ottaisi asian muuten, MacKinnonin kuultaisiin kertovan siitä miten valtaosa pornosta on erotiikkaa joka ei täytäkään hänen määritteitään. Tätä emme häneltä kuule, vaan vaatimusta sensuuriin, joten on käytännössä selvää että mistä tässä on kykymys ; Ensin määritellään kohde ja sitten kritiikin kohteelle tehdään väkivaltaa laittamalla se luokitteluvankilaan jossa tätä olkiukotetaan. Eli tässä väärinkonstruoidaan pornografia ja tätä kautta leimataan ja tehdään väkivaltaa niille ihmisille jotka sitä ei MacKinnonin pornografiamääritelmää täyttävää pornoa seuraavat pornonkatsojaenemmistöt katsovat. MacKinnon tuomitsee siis itsensä omilla kriteereillään. En väsy koskaan tämänlaisille ihmisille nauramiseen.
2: Tosin tässä pahuusasiassa on tietysti poikkeuksena porno jossa kuvataan naisten itsetyydytystä. Se, että nainen käyttää dildoa ei nähdäkseni ole kovin vakavaa dehumanisointia. Ellei sitten ole liikkeellä asenteellisesti tavalla jossa on jo valmiiksi päättänyt että mitään asiallista tapaa kuvata seksiä valokuvin tahi muutoin ei ole.
Pornografia onkin siitä erikoista, että moni vastustaa sitä sen takia että sen ääripiirteet joihin MacKinnonin näkemys osuu, voi johtaa väkivaltaisuuden lisääntymiseen tai koska porno redusoi naisen lisääntymiselimistökseen. Tässä on taustalla relevantteja pelkoja, jotka koskevat kuitenkin aika marginaalista ilmiötä. Nämä vain määritetään yleiseksi. Itse olen toki kiinnostuneena odottamassa milloin ruokaohjelmat ja vastaavat kielletään koska ne redusoivat ihmiset ruuansulatusjärjestelmäkseen. Tätä ei tietysti tapahdu, joka kertoo siitä että seksiin liittyvät ruumiintoiminnot ovat oleellisesti erilaisempia kuin muut ruumiintoiminnot. Eli kysymys ei ole reduktiosta vaan reduktiosta tiettyihin asioihin. Tämä on valitettavasti moralismia, sitä jota feministit eivät tunnusta olevansa kun vastustavat pornoa. Eivät vaikka tässä kyseisessä aiheessa heidän kieltään kuvaakin vankka yhteys kristilliseen patriarkaaliksi miellettyyn moralismiin.
1: Carl Schmitt olisi varmasti ihmeissään siitä miten hänen huomionsa pätevät yhä tänäkin päivänä ; Hän nimittäin analysoi poliittisia tekstejä 1920 -luvulla ja hän havaitsi että politiikassa käsitteet ovat yleensä ottaen maallistuneita teologisia käsitteitä. ; Toki nykyään ollaan ovelampia ja asennekuvauksille voidaan antaa erialisia nimiä. Konseptit ovat yhä uskonnollisia. Arvon uusateisti Hitchens esitti Schmittin linjoilla laajemmin arvokeskustelusta ja politiikasta ja sanoi että "religion poisons everything". Kysymys on juuri samasta asiasta.
Ilmiö on juuri sama mikä on flirtin ja seksuaalisen häirinnän välillä. Pahimmalla kohkaamisella saa eniten julkisuutta. Röyhkeimmälle toiminnalle saa oikeutusta kun se voi piiloutua "vähemmän vakavan" suojiin - joka taas onnistuu koska hienohelmojen kohkaamista on niin paljon että aidostikin röyhkeät tapahtumat "hukkuvat kohinaan".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti