"Eroakirkosta.fi" -palvelu on teknisenä ratkaisuna ideologiaton. Se myös palvelee kaikenlaisia ihmisiä jotka haluavat erota kirkosta. Se on myös toiminut useita vuosia, joten sitä kautta saadaan tilastollista vertailukelpoista materiaalia ja tietoa kirkosta eroamisesta. Lehdistö käyttääkin tietoja usein. Ne tuottavat halvalla uutisointia. "Kotimaan" ylläpito on tästä hieman loukkaantunut. "Haloo, mikä ihmeen eropiikki?" -uutisessa he nostavat esiin sen, että jotkut piikit ovat pieniä ja että eroakirkosta.fi olisi itse asiassa piikittelevä järjestö. "Eroakirkosta.fi teki sen taas! Lähetti medialle tiedotteen ja - läpi meni: "Helsingin piispa Irja Askola siunasi homoparin lähetystyöhön sunnuntaina 9.6.2013. Sunnuntaina ja sen jälkeen Eroakirkosta.fi-palvelun eromäärät ovat olleet kaksinkertaisia normaaliin verrattuna. Normaalisti tähän aikaan kesäkuussa eroaa noin 50 henkilöä päivässä. Sunnuntaina kirkosta erosi 112 kirkon jäsentä ja eilen 99." Uutinen on jo nostettu esimerkiksi Kalevan verkkosivulle ykkösuutiseksi. Kyllä. Yksi verrattuna kolmeen on piikki, ainakin periaatteessa. Yksi verrattuna kahteenkin on piikki. 50 verrattuna sataan on piikki. Pikkupiikkejä kirkon suuntaan tulee aina kun keskustelua käydään. Isompikin piikki on tullut ja saattaa sellaisia olla edessäkin. Saattaa myös olla, ettei niitä tule. Ettei vain Eroakirkosta.fi piikittelisi kirkon suuntaan."
Tämänlainen veto on hyvin huono monellakin tavalla. Itse asiassa se jättää auki vain kaksi tietä joista molemmat ovat huonoja. Sillä ero - aka. "piikki" - on olemassaoleva. Kysymys on enemmänkin sen "relevanssista".
1: Kotimaa yrittää olla ideologiajuntta joka tarttuu lehdistönvapauteen ja joka on kritiikin ulkopuolella kritisoimassa muita ja määrittelemässä hyvän, pahan, tärkeän ja turhan rahvaan puolesta. Eli sanoo mitä lehtimiehet saavat sanoa ja kirjoittaa ja mitä eivät. Tämä voi olla suoraa epämiellyttävän uutisen piikittelyä "piikittelystä" ja sen väheksyntää siksi. Tämä korostuu jos yritetään selittää että asia on ns. "nollatutkimus" tai "ei relevantti". Ero on kuitenkin olemassa. Ja kysymys tässä kohden palautuu väistämättä siihen että kirkko itse myy itseään tahona jota kiinnostaa. Ja jolle jokainen jäsen on tärkeä. Eropiikkien vähättely on suoraan näiden arvojen kiistämistä.
2: Tai hetkinen. Eihän niitä vaihtoehtoja ollutkaan.
Tosiasiassa asia on tätä monimutkaisempi. Sillä karkeasti ottaen "eroakirkosta.fi" on ideologisesti leimattu. Sitä pidetään ateistien ja liberaalien palveluna. Tämän taustan jälkeen "kotimaan" lausunto on järkevämpi. Se, mikä tästä kyseisestä tapauksesta on tehnyt kiinnostavan on juuri se, että se on selvästi "konservatiivien eropiikki". Taustalla oleva syy kun on se, että moni ei halua olla kirkossa jossa lähetystyöhön lähtee homoseksuaali. Kyseisen piikin eroajat ovat "arkkikonservatiiveja". Tavallisesti kirkosta eroamista ajavat sekulaarit hierovat kirkkoa koska tämä ei ole tarpeeksi liberaali. Nyt he moittivat että kirkko on liberaali ja konservatiivit eroavat. Eli perussävyksi voidaan sanoa että kirkon naamaan hierotaan lähinnä sitä että siitä eroaminen on suurin hyve. (Jos siis nähdään että "eroakirkosta.fi" on vain liberaalia sekularismia.)
Ajatus on hitusen huvittava. Sillä kirkosta eroaminen on tavalliseti nähty boikottiaseena jolla ohjataan kirkon päätöksiä. Jos kirkosta eroaminen olisi hyve sinällään, tässä ei olisi mitään järkeä. Sitä voisi ajatella että moni tekisi toisin. Kuitenkin ateistipuolella muutama jopa älähti siitä että saako kirkosta edes erota noin typerin syin. Ja henkenä oli vähän sekin että "eroakirkosta.fi" jotenkin kuuluisi erityisesti ateisteille. Eli että ne eroamispiikit olisivat jonkinlaista sekulaaria ateistista ja liberaalia voimannäyttöä. (Jossa sekulaarilla ateistiliberaalilla on arvo ja merkitys vain yhden kerran - ellei hän paradoksaalisesti sitten liity kirkkoon yhä uudestaan ja uudestaan.) Se tässäkin uutisessa itse asiassa oli oleellista ja merkittävää. Kyseessä oli konservatiivien eropiikki.
Ja tämä on oleellinen kun sitä verrataan liberaalien eropiikkeihin. Sehän on olematon. Tämä kertoo lähinnä siitä että arkkikonservatiiveja on loppujen lopuksi aika vähän tai he eivät ole niin voimaperäisesti eroamassa kuin mitä voisi luulla. Nettikohkaajia on siis vähemmän kuin voisi luulla, tai heillä on "paljon puheita, vähän tekoja" -asenne elämässä. Joko määrä on marginaalisempi kuin voisi luulla tai sitten asialla ei oikeasti ole niin paljon väliä. Tämä tieto voi olla oleellista kun mietitään ja ohjataan kirkon ratkaisuja vaikkapa tässä "homokysymyksessä".
Kaikista suurin merkitys tässä on kuitenkin siitä että konservatiivien eroaminen toi mieleeni "lähtekää vaan" -hengen. Sillä mitä vähemmän kirkossa on konservatiiveja jäljellä, sitä pienempi tappio heidän pillinsä mukaan hyppimättömyydestä tulee. Sama koskee tietysti liberaalejakin. Kun kirkon arvoja on yritetty ohjata eroamisilla, saadaan tietysti boikottiarvo. Mutta kirkko näyttää olevan äärimmäisen lepsu. Se ei liikahda tämänlaisen liikehdinnän edessä.
Kirkossahan ei oikeasti ole liberaalia linjaa ja konservatiivia linjaa, vaan linja jossa ollaan konservatiiveja ja linja jossa ollaan suopeita ja annetaan kaikkien tehdä mitä haluavat. Eli käytännössä niitä jotka ovat aktiivisesti fundamentalisteja ja niitä jotka suopeasti sallivat tämän. Liberaali aktiivinen linjama puuttuu. On vain niitä jotka joko ovat suvaitsemattomia tai niitä jotka suvaitsevat kyllä liberaalejakin mutta eivät ole suvaitsemattomia suvaitsemattomille. Liberaalia linjaa aktiivisesti edistävä joka olisi suvaitsematon suvatisemattomuudelle sen sijaan näyttää puuttuvan. Näyttää siltä että "leppoisto" on enemmistönä ainakin kun katselee koneen jähmeyttä.
1: Varma ei voi olla, koska kirkon arvot ovat pitkälti konservatiivien arvoja. Konservatiivit taistelevat aktiivisesti niiden puolesta ja leppoisto on passiivista. Paikallaanpysyminen on molempien ydinmehua. Se, ollaanko paikallaan aktiivisesti ja hampaat irvessä vai leppoisasti loikoillen ei selviä.
Ja tästä pääsemme Sartrelaisiin sävyihin. ; Sartren mukaan valitsematta jättäminenkin oli valinta. Juuri näin käy tällä hetkellä kirkolle, joka on yrittänyt olla valitsematta. Tämä on ymmärrettävää : Kirkko on oikeuttanut valtansa lähinnä yhdellä numerolla : Kannattajamäärillään. Näihin vedoten se puhuu itsestään kansankirkkona. Ja on tämän oikeuttamana de facto valtionkirkko ja osana esimerkiksi koulussakäymisrituaaleja.
Kirkon kannalta älähtämisessä ei olekaan järkeä. Koska aina kun se rikkoo liberaaleja vastaan, nämä boikotinomaisesti eroavat. Ja aina kun se rikkoo konservatiiveja vastaan, konservatiivit suuttuvat. Koska relevantit mielipiteet jakautuvat konservatiivi vs. liberaali -linjalla käy niin että aina kun kirkko sanoo jotain, joku eroaa. Kirkko siis valitsee minkälainen se haluaa tulevaisuudessa olla. Ja ollessaan lessukka, sieltä poistuvat sekä liberaalit että konservatiivit, ennen pitkää. Jäljelle jäävät ne joilla ei ole vahvoja mielipiteitä ja jotka luottavat lepsuun humanistihöpinään ja joiden vakaumusta ja arvomaailmaa leimaa enemmänkin perinteisiin nojaava rituaalien käyminen ja mukavuudenhalu kuin muu. Toisin sanoen ; Kirkko on tekemässä itsestään Nietzschen "Viimeisten aikojen ihmisten" laitoksen. Nietzschehän kuvasi näitä passiivisiksi, ihmisiksi jotka "eivät olleet kuumia eivätkä kylmiä". Joita kiinnostavat vain halvat huvitukset ja vaivaton mukavuus. Näille ihmisille oli nimikin. Se oli "nihilistit". Nietzschen yli-ihmisyys pyrki ylittämään tämän. Kirkko sen sijaan tuntuu tyytyvän ja ajavan juuri tämän asiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti