"Riippumaton" Magneettimedia esitti aprikoosin siemenet tehokkaaksi lääkkeeksi syöpään. Artikkeli ilmoittaa syövän olevan puutostauti "Vuonna 1952 biokemisti Ernst Krebb San Franciscossa tajusi syövän olevan huonon ruokavalion aiheuttama aineenvaihdunnan reaktio ja avain syövän voittamiseen olisi nykyihmisen ruokavaliosta puuttuva tärkeä ravintoaine." Sen lisäksi se väittää aprikoosinsiemenien tehoavan "ilman sivuvaikutuksia." Tieto tietysti salataan koska syöpä on tehokas keino tuottaa rahoja lääketeollisuudelle. Ja siksihän lääketeollisuus on kautta aikojen toiminut siten että esimerkiksi isorokkoa ei taltuteta. Sillä seuraava flunssan mutaatioversio ei ole tulossa seuraavan mutkan takaa koskaan missään ikinä.
Ratkaisevaa onkin oikeastaan se, minkä jokainen pieni myrkynkeittäjä tietää. Aprikoosinsiemenet sisältävät syanidia. Tämä on hyvä muistutus siitä, miten vaihtoehtohoidoissa usein aineen lähde ratkaisee. Koska aprikoosit ovat luonnontuote sitä ei kuvata vaarallisena. Sivuvaikutuksia ei voi olla, etenkin kun kyseessä on aprikoosin kaltainen "arkielämästä tuttu tuote" joka ei pelota. Jos sen sijaan samaa ainetta tungetaan virallisessa lääketieteessä lääkkeeksi, se on kemiallista ja pahaa.
Aprikoosi hedelmänä on tietysti herkkua, mutta sen siemenet ovat myrkyllisiä. Ja tämä ei ole mitenkään poikkeuksellista. Myös omenan siemenet, karvasmantelin siemenet, ja viinirypäleen siemenet pitävät sisällään syanidia, samoin kuin pellavansiemenet. Tämä on hyvä muistutus evoluution selitysvoimasta ; On vaikeaa nähdä miksi siemenet olisivat todella myrkyllisiä jos Jumala olisi antanut hedelmät sellaisenaan ihmisten syötäväksi. Ikään kuin bonuslahjaksi. Luonnossa kaikki toimii kuitenkin toisin. Ei tuhlata energiaa siihen että vain ruokitaan jotain toista lajia. Sen sijaan hedelmän tarkoitus on houkuttaa syömään ja levittämään siemeniä. Siemenet taas ovat kovakuorisia ja sisältä myrkyllisiä, jotta ne kulkisivat rikkoutumattomana vaikkapa linnun elimistön läpi. (Siemenen syöminen ja siemenen rikkominen ja syöminen ovat kasvin kannalta oleellisia eroja.)
Myrkyllisyyttä ei edes voi vähätellä. (Tai oikeastaan voi, mutta jos teet niin olet idiootti.) Otetaan esimerkiksi omenan siemen. Se sisältää keskimäärin 0.6mg HCN:ää (aka. sinihappoa) grammassa kuivattua siementä. Tappava annos HCN:ää on 50mg, joten tarvitset 85 grammaa kuivattuja (mutta muutoin käsittelemättömiä, eli mitään syanidin rikastamista ei tarvitse tehdä) siemeniä. Tämä on puoli kupillista. Se vaatii pirun monta appelsiinia. Eli käytännössä yksilölle ei ole haittaa vaikka söisi omenansa siemenine kaikkineen, koska sitä määrää omenaa ei syö että sen sivutuotteena tulisi 85 grammaa kuivattua siementä. Mutta jos sitä ostaisi kuivattuna rouheena, määrä ei ole vaikea vaikkapa kakkuun piilotettavaksi. (Että tervetuloa vaan meille kylään!)
"Medical News Todayn" artikkeli tarjoaa vastaavaa aiheen kannalta oleellisemman aprikoosin kohdalle. on hyvä huomata että B17 -vitamiini on normaalinkin lääketieteen mukaan immuunisysteemin tehostaja. Mutta "Apricot seeds are taken by many people as a cancer
treatment as they contain high doses of Vitamin B17, an immune system
enhancer. However, apricot seeds also contain cyanide, a poison." Myrkyllisyydestä saa lisää tietoa "ISPUB":in kautta. Aprikoosin siementen tiedetään johtaneen ongelmiin käytännössä, eli niitä voi käytännössä syödä niin paljon että ongelmia tulee. Mutta tarkka määrä siemeniä on ollut epävarma. "A single apricot kernel contains about ½ milligram of cyanide (Committee on Toxicity, 2006; there is variation, however; see Holzbecker, Moss and Ellenberger, 1984). Laetrile proponents claim that about ten kernels per day (5 mg of cyanide) is considered to be sufficient to prevent cancer and as many as 50 kernels is recommended to combat an existing cancer (25 mg of cyanide)" ... "According to the report of the Committee on Toxicity (2006), a lethal dose of cyanide is considered to be between .5 to 3.5 mg/kg of body weight. For a 175 pound man, this means 40 mg (80 kernels) to 280 mg (560 kernels) per day, and for a 140 pound woman, 32.5 mg (65 kernels) to 227.5 mg per day (455 kernels)" Käytännössä ongelmia ei kuitenkaan tule kovin usein. Ammattikirjallisuus tuntee kuolemantapauksia, mutta vain muutamia. "Deaths from consuming apricot kernels appear to be rare. I could find only two publications describing lethal consequences (these two reports, however, are widely cited in anti-Laetrile publications). Sayre and Kaymakcalavu (1964) report that between 1957 and 1962, two children died of cyanide poisoning in a hospital in Central Turkey after eating apricot kernels. No information was provided on how many kernels were consumed."
Selvästi syövän vastaista vaikutusta ei piilotella. Eli kyseessä ei ole "vaihtoehtohoitojen tyypillinen" eli kaksoissokkokokeissa havaitsematon ilmiö. Valitettavasti tämän tehon näyttäminen muuttaakin konseptin ; Asiaa ei salailla, vaan asia on enemmänkin kontroversiaali. Ja tässä ytimessä on riskien ja hyötyjen välinen suhde. Tehoja ja haittoja on, ja erimielisyys on balanssista. (Eikä kyseessä ole teknisesti ottaen "puutostauti" sanan varsinaisessa mielessä.) On hyvä muistaa että syöpää hoidetaan esimerkiksi säteilyllä ja kemoterapialla, jotka ovat nekin kaikkea muuta kuin karkkia. On kuitenkin hieman huvittavaa miten luontaishoitoihmiset ovat halukkaita huomaamaan riskit tässä "allopatrisessa lääketieteessä" mutta vähättelevät kaikkia ongelmia "vaihtoehdossa". Aprikoosinsiemenien syanidi unohtuu ja kaikki onkin täysin riskitöntä. Sillä ilmeisesti kuolema ei ole sairaus eikä oire vaan osa luonnon normaalia kiertokulkua.
Kirjoittaja ei yleensä leiki salaista agenttia. Mutta kun hän tekee, hän ensin suodattelee omenansiemenistä syanidia josta tekee itsemurhakapselin jota sitten kantaa muassaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti