Puolueellisuus

Luin Ben Shapiron teoksen "Porn Generation: How Social Liberalism Is Corrupting Our Future" (2005). Se on hyvin mielenkiintoinen. Kirjaa lukiessa on helppoa muistaa miten Ben Shapiro on eräänlainen aikamme Peter Pan, mies joka ei suostu kasvamaan suureksi. (Pituusvitsi. Ben Shapiron kohdalla kaikki tietävät että hän on lyhyt, mutta hänen ympärillään on myös kiistaa siitä että hän on valehdellut pituudestaan.) Kun tämän kirjan lukee, on selvää että Shapiro on syntynyt valmiina. Ja on todennäköisesti jo synnytyslaitoksella todennut että "this is literally 1984". (Se on Shapiron oikea syntymävuosi. Hän ei valehtele iästään.) Teos on siitä hyvä että siinä on miellyttävän vähän lähteitä. Ja kun lähdeviittaus löytyy ja jaksaa selata sen teoksen lopusta, selviää että lainatut asiat ovat esimerkiksi Shapiron itsensä kirjoittamia mielipidekolumneja lehdissä.)

Teoksen pääteesi on se, että ihmisten valinnanvapaus pilaa asioita. Shapiro näkee, että me elämme yhteiskunnassa. Ja ihminen ei voi vain sanoa, että hän tekee omia valintojaan ja ne eivät kuulu muille. Shapiron mukaan ihmisten valinnat vaikuttavat muiden ihmisten elämään suorasti ja epäsuorasti.

Kirjassa on paljon esimerkkejä jotka tukevat tätä pääteesiä. Kirjassa on esimerkiksi Shapiron kirjoittama kuvitteellinen vanha mies joka reagoi ja kertoo kuvitteellista nuorta naista seksuaalisuhteissaan. On huikeaa lukea miten Shapiron järki ei suostu sulattamaan sitä että älykkäät Harvadin käyneet nuoret suorasukaisesti haluavat seksiä. Ja tämä jollain tavalla on relevantti todiste.

Shapiro viittaa myös oikeisiin ihmisiin, jotka tuppaavat olemaan Harvardin käyneitä nuoria. ;  Tässä yhteydessä hän esimerkiksi kertoo siitä miten hänen ystävänsä oli kertonut siitä, miten vapaus on muuttanut asioita. ; Miten hänen vanhempansa ei tarvinnut valita sitä että he eivät harrasta seksiä. (Mikä on melko erikoisesti sanottu jos on tutustunut 1960 -luvun teiniraskaustilastoihin USAssa.)

Teoksessa on myös oma osio sille miten sen ajan nykyajan nuoret huijasivat neitsyysasioissa. Shapiron mielestä ilmoilla oli huikentelevaa kulttuuria jossa ihmiset voivat valehdella olevansa neitsyitä naimisiin mennessä vaikka olivatkin oikeasti esimerkiksi harrastaneet suihinottoja ja käsipelillä tyydyttämisiä. (Myös suutelu mainitaan, joten kirjaimellisesti lukeva voisi nähdä että Shapiron mielestä neitsyys menetetään suudeltaessa, mutta tämä saattaa olla myös lapsus. Kirjan kieliasu ja toimitus on suhteellisen heikkolaatuista.)

Moitetta saavat niin turmeltuneet RAP -lyriikat että koulujen seksuaalikoulutus jossa Shapiro rinnastaa kondomeista ja seksitaudeista kertomisen siihen että lapset tutustutetaan seksiin. Teoksessa on myös nostalgiaa herättävää valittamista Bill Clintonin seksikohusta. Ben Shapiron kirjassa nostetaan esiin pahastunut vanhempi jonka mielestä olisi oikeutettua haastaa Monica Lewinsky oikeuteen koska hän oli joutunut lapsilleen selittämään mitä suihinotto tarkoittaa. On tavallaan kiehtovaa että syytteessä oli juuri hyvin nuori aikuinen jota kirja muutoin näkee lähinnä manipuloitavana nuorena jne. Ei esimerkiksi valta-asemaansa väärinkäyttävä Bill Clinton. Tai edes molemmat heistä. (Tekisi mieleni miettiä että mitä konservatiivit ajattelisivat jos joku lähtisi haastamaan gop -poliitikko Matt Gaetzia sen vuoksi että hänen takiaan joku on joutunut selittämään lapselleen mitä pedofilia tarkoittaa.)

Kirjassa kiehtovaa on se, miten tämä on ikivanhan tuntuinen. Kirjassa termit ovat sellaisia että niitä ei enää juuri käytetä politiikassa. On mukavaa lukea vanhoillista materiaalia jossa ei jauheta kulttuurimarksilaisista vaan syytetään täsmällisemmin sosiaaliliberalismia.

Kiehtovaa on myös se, että Shapiro nykyään tunnustautuu libertaariksi. Ihmiset voivat muuttaa mieltään esimerkiksi hävittyjen debattejen kautta joten Shapiro on kenties kehittynyt paljonkin. Tosin omaan silmääni näyttää enemmän siltä, että Shapiro ei ole muuttanut varsinaisesti mieltään mistään kohteesta argumenttien murruttua. Homoseksuaalit ja muut vastaavat ovat hänellä edelleen kiukun kohteena. On kuin hänestä tärkeämpää on olla tietyllä poliittisella puolella. Shapiro on siis puolueellinen sanan poliittisimmassa mielessä. (Poliittinen puolue.) Monet arvokonservatiiviset dogmaatikot ovat maailmankuvanrakentajia. He eivät muuta mieltään perususkomuksistaan. Shapiro taas vaikuttaa enemmän siltä että hänelle vastustuksen kohde on pääasia ja argumentit ovat sekundaarisia. Maailmankuvan peruspalikat voidaan tarvittaessa jopa täysin vaihtaa ilman että varsinaiset mielipiteet vastustettavista asioista muuttuvat mihinkään. 

Toki Shapiro yleisesti ottaen vaikuttaa hyvin keinotekoisesti libertaarilta. Hän vaikuttaa monesti autoritaarilta joka ei uskalla kertoa mielipiteitään. Tässä kirjassa taas on rehellisempi ja vilpittömämpi maku. Ehkä Shapiron öljymiljonääreiltä saamat varat helpottavat sitä tuskaa että joutuu vähän jarruttelemaan rehellisissä mielipiteissään...

Seksuaalisesti häiritsevää

Kun katsotaan elokuvien ikärajoja ja niihin liitettyjä symboleita, voidaan nähdä että symbolit ovat argumentteja siitä miksi elokuvalla on ikäraja. Kauhuteema, seksi, väkivalta ja vastaavat kertovat tarinaa siitä miksi elokuva on kielletty jonkin ikäisiltä. ; Tähän liittyen olen hieman huvitellut ajatuksella jossa jokin elokuva saisi korkean ikärajan olemalla pelkästään häiritsevä. Siis ei sillä että se sisältäisi häiritsevää väkivaltaa tai häiritsevää seksiä. Vaan koska se olisi häiritsevä. En ole keksinyt miten tämän voisi tehdä.

Kuitenkin tavallaan elokuva nimeltä "Teeth" menee tässä aika lähelle. Siinä on väkivaltateemaa ja seksiteemaa. Mutta ne on kuitenkin kuvattu kohtuullisen laimeasti, lähinnä rajaamalla tapahtumia ruudun ulkopuolelle. ; Elokuva on periaatteessa vakavia sävyjä sisältävä kohtuu hyvin asiaansa argumentoiva kauhukomedia jossa teinitytöllä on hampaita muuallakin kuin suussaan. Elokuva käsittelee ns. vagina dentataa. (Hikipedia suomentaa käsitteen klassisesti muotoon "hammaspillu". Se tuskin lienee akateeminen suomennos.)

Elokuvan alussa päähenkilö kuuluu kristilliseen seksistä pidättyväiseen uskontoon. Hän pitää neitsyyttä arvokkaana. Aluksi puolustetaan myös sitä että seksuaalivalistuskirjoihin laitetaan tarroja joita laitetaan ennen kaikkea naisten sukuelimiä kuvaavien sivujen päälle kun taas penis saa olla peittämättä. Tätä perustellaan sillä että nainen on luonnostaan siveä ja vaatii suojelua kun taas mies on seksuaalisesti aktiivinen. Tästä lähtökohdasta sitten etäännytään.

Elokuva käytännössä läpikäy monia sellaisia tilanteita joissa naiset ovat vaginoinensa haavoittuvassa tilanteessa. Osansa saavat niin deittiraiskaajat kuin kovakouraiset gynegologitkin. Kuin myös sellaiset jotka iskevät naisia alkoholin ja iskemistaitojen voimilla vaikka tietävät että he ovat antaneet uskonnollisen valan joka on heille hyvin tärkeä ja merkityksellinen.

Prosessissa korostetaan miten perinteisesti vagina dentata on nähty ongelmana jonka joku sankari päihittää. Tämä sopii kulttuuriin jossa naisen sukuelimiä piilotellaan ja korostetaan neitsyyttä. Lopuksi korostuu kuitenkin se, että vagina dentata pureskelee miehisiä elimiä vain jos he ovat asiattomia. Ja näin ollen ei ole mitään valloitettavaa ja voitettavaa. Paitsi omat huonot käytöstavat.

Elokuva onkin läpeensä seksualismoralistinen, mutta hieman perinteisestä poikkeavalla tavalla.

Luciferinpäivä (ja tukasta nousee valo)

13. joulukuuta, eli pari päivää sitten, oli jokavuotinen Lucian päivä. Tämän juhlapäivän taustat ovat varsin häiritsevät. Tämän juhlapäivän taustalla oleva tarina on mielenvikainen. Sellaisella tavalla joka on uskottavaa vain teinielämää eläville. Mentaalinen tasapainoisuus on samaa kuin Shakespearen "Romeossa ja Juliassa" jossa pikaihastus johtaa itsemurhaan kun elämän rakkaus, johon on tutustunut vain hieman aiemmin ja jota hädin tuskin tuntee ulkonäöltäkään... Josin Lucian päivän tarina on monta astetta seksuaalisen pidättyväisyyden suuntaan.

Tämä taustatarina on saanut Arhi Kuittisen kirjoittamaan siitä miten tämä tarina ylläpitää neitsytkulttia. "Tänään on Santa Lucia -kultin päivä suomalaisissa kirkoissa. Eikä se näytä feministejä häiritsevän. Useimmat feministit luulevat että naitsyt tyttöjen palvominen kirkoissa on naisen ylistämistä." ... "Ei varmasti Pohjoismaissa juhlittaisi juhlavana joululegendana sellaista tarinaa, jossa nuori mies tekisi itsemurhan ennemmin kuin suostuu seksiin!" Taustatarina on tietenkin tosi. Ja Kuittinen on luonut omanlaisensa perinteen kertomalla Luciasta toistuvasti. Sisältö on aina suunnilleen sama. Tärkeintä Luciassa on muistaa "Suvun ylpeys: neitsyt. Kirkon ihanne kiltiksi ja kelpaavaksi nuoreksi: neitsyt. Tämä on aika järkyttävää, katolista pyhimyskuva-palvontaa: juhlitaan naista, joka silpoo itseään, jotta pysyisi neitsyeenä. Palvottava uhri, joka tekee kaikkensa pysyäkseen neitsyenä. Ja äidit ovat ihan ekstaasissa julkisesti neitsyttytöiksi julistettavien kulkuetta katsoessaan; äitien ja isien kontrollijuhla, lapsen seksuaalisuuden omistamisen ja väheksymisen rituaali."

Näkemyksen ongelma onkin siinä että se tarkastelee ns. teologisesti korrektia tasoa. Tässä tasossa rituaalin sisältö on historiassa. On perinne joka nojaa tarinaan. Tässä ylimmäisen arvon saa alkuperä. Ja oikeaoppisuus. Käytännössä tämä ei vain vastaa kovin hyvin sitä miten asioita sitten käytännön tasolla hoidetaan. Haasteena onkin se, että tosiasiassa perinteet ainoastaan vetoavat mielikuvaan ikuisuudesta. Tosiasiassa niiden sisältö modernisoituu hyvinkin helposti. Symbolit muuttuvat. Siksi olemme esimerkiksi riisuneet joulusta pakanalliset tarinat mutta pitäneet perinnäistavat. Juhlat on pidetty, ne on vain kristillistetty sisällöllisesti.

Jos Luciferinpäivällä olisi
nettimeemi, niin se näyttäisi
suunnilleen tämänlaiselta.
Juhlassa on perimmiltään
kysymys aivan perustavasta
asiasta : paloturvallisuudesta.

Lucia -juhlassa on kysymys hyvin yksinkertaisesta rituaalista. Kouluissa ja muualla pyritään pimentämään käytävät ja sitten nuori nainen, ja sitten lauletaan toistorakenteista laulua yhdessä. Kun on pimeää ja joku kulkee palavat kynttilät hiuksissaan, se on tavallaan siistiä. Lucian päivän tarinaa ei sen sijaan kerrota. Juhlan kerrotaan viittaavan "Lucian päivää vietetään valon juhlana 13. joulukuuta. Lucia-juhla on perinteeltään suomenruotsalainen, mutta myös suomenkielisille juhla on tullut tutuksi vuosittain valittavan Suomen Lucian kruunaustilaisuuden ja siihen liittyvän kulkueen sekä Lucia-markkinoiden kautta" ... "Lucia-perinne on sekä näytelmää että todellisuutta, se on sadun hohtoa ja sosiaalista vastuuta." Päivästä ei kerrota verenhurmeisia silvontatarinoita. Mikä tavallaan siivoaa siitä kaiken coolin, mutta toisaalta tekee siitä lapsille ja lapsenmielisille sopivan. Sitä ollaan edetty niin kauas tästä alkuperäisestä tarinasta että olisi kenties viisainta sanoa "Kunnia olkoon Luciferin, valontuojan". Juhlan nimeä ei tarvitsisi muuttaa montaa kirjainta.

Neitsyydenpalvontaa on siitä käytännön Luciatarinassa vain hyvin niukasti. Itse asiassa kun katsotaan että on jonkinlainen kunnia olla lucia -neito, on tässä juhlassa kaiken kaikkiaan hieman sellaisia sävyjä mitä on modernisti laitettu ns. missikisoihin. Lucia -neidon on oltava siveä ja nätti ja osattava laulaa. Missikisoissa naisella täytyy olla ulkonäköä ja jokin hauska talentti. Molempien on hyvä olla ainakin maineeltaan neitsyitä. Avioliitossa olevia ei hyväksytä. En silti lähtisi sille linjalle että esittäisin että missikisat olisivat jonkinlainen neitsyyden vahtimisen työväline. Erot eivät ole käytännössä vaan taustatarinoissa joita kukaan ei oikein jaksa muistaa. (Ja viralliset kirkon edustajat eivät ilmeisesti oikein kehtaa muistaa. Juhlaperinteen kauniit tarinat ja taustat löytyvät pääasiassa ateisteilta ja muilta vastaavilta uskontokriitikoilta.)

Monesti viitataan siihen että on tärkeää ymmärtää "Raamatusta" lainattujen sanontojen taustoja koska tämä näyttää miten kristinusko läpitunkee kulttuurimme. (Samalla kun henkilöt eivät nimenomaan halua tietää mistä nettimeemistä joku sanonta on nuorison kieleen pompahtanut vaan pitävät tätä hapatuksena.) Kuitenkin suurimman osan ajasta ihmisillä ei ole mitään hajua siitä mikä on oikeaoppinen tausta. Eikä tällä ole merkitystäkään. On virhe luulla että rituaali on teologiaa. Että rituaali on absurdi teko joka hakee voimansa akateemisen rationaalisesta teologiasta. Tilanne on toinen. Juhlat ja yhteinen toiminta on siistiä. Pimeässä ohikulkeva kynttiläkulkue on siisti perinne. Siksi uskonnot mielellään pitävät vanhoja perinteitä ja selittävät ne uusiksi. Sillä tosiasiassa teologia koostuu hiustenhalkojasaivartelijoiden absurdeista mietteistä joilla ei olisi mitään merkitystä ja arvoa jos ne eivät saisi oikeutustaan juhlista ja rituaaleista.

Tyhmät, morbidit, rituaalit

PolicyMixissä oli kirjoitus siveyssormuksista ja kristillisten fundamentalistien kulttuurista tähän liittyen. Usein ensimmäisten kuukautisten tienoilla pidetään esimerkiksi tanssiaisia joissa istä ja tyttäret tanssivat keskenään. Isän kunnia ja tyttären neitsyys ovat tässä yhteennivottuja ; "celebrate the beauty of [their] daughters and the glory of their fathers.". Itse juhlissa on rituaalisia vaiheita joissa on symboliikkaa. "The ceremony itself is rife with symbolism - some of it intentional, like when ballerinas clad in virginal white carry a large wooden cross to the middle of the dance floor: And some of it not, like when two men then stand before the cross, each holding out a sword".

Itse kirjoitus suhtautuu rituaaliin varsin kriittisesti. "In giving fathers (and by extension, future husbands) dominion over their daughters' virginity, Purity Balls both commodify female sexuality and completely rob women of sexual autonomy, instead granting power to men who, if Wilson's comments about "male beings" are any indication, have very little understanding of what it actually feels like to be a young woman". Tämä on, luonnollisesti, melko ymmärrettävää. Islamilaisessakin kulttuurissa - jopa machoimmassa patriottisessa kristillisfundamentalistisoikeistolaisessa konservatiivisiivessä, ellei peräti varsinkin siellä - kauhistellaan niitä puolia joissa korostuu kunniakulttuuri. Perhe muuttuu tällöin yksiköksi jossa yhden hairahtuminen on kaikkien kunniasta pois. Tähän liittyy sivutuotteena myös seksuaalisuuden kontrolloimista ja jopa kunniamurhia. ; Tässä kohden on helppoa nähdä analogisuutta.

Itse kuitenkin nostaisin esiin sen, jonka artikkelikin mainitsee. Nimittäin sen, että kristillisessä siveyskasvatuksessa ja siveyssormuksissa ja muissa on havaittu yksi asia. Ne eivät toimi. (Linkkaamani artikkeli lähteistää väitteet.) "And since purity pledges and abstinence-only education have both repeatedly been shown to be ultimately ineffective in preventing teens from having sex, what happens to those who inevitably slip, having been taught that their entire moral value is so contingent upon their sex lives (or lack thereof)?"

Kristillinen kunniamurha ei kuitenkaan ole mikään ilmiö. Eli valtaosa näistä siveyttä korostavista perheistä kohtaa siveettömyyttä. Syy on hieman erikoinen. Vähänkin pidempään fundamentalistien "parhaita ikivihreitä selityksiä" seurannut tietää smash hitin nimeltä "normissa epäonnistuminen ei ole normin rikkomista". Siksi siveitä arvoja kunnioittava nuori joka hairahtuu (muita todennäköisemmin) ei olekaan lutka (vaikka tekisi sitä toistuvasti) ja on täten vähemmän huono kuin siveästi käyttäytyvä arvoiltaan vapaamielinen ateisti (vaikka hänellä ei ole teiniraskautta, 18 -vuotiaana naimisiinmenoa ja sukupuolitautia). Tämä on vahvasti liitoksissa siihen mikä kristillisyydessä usein ahdistaa. Eli esimerkiksi siihen miten "Mahdollisuus muutokseen" aikanaan nosti moninkertaisen murhaajan, NBK -jengistä pahamaineiseksi tulleen, Johanssonin mallikristityn esimerkiksi. Tässä kohden tämä yleensä aika ikävänoloinen piirre tuottaa kuitenkin varsin hyväksyttäviä seurauksia.

Tässä mielessä onkin hyvä muistaa että jos puhutaan isistä ja tyttäristä, niin yhtä hyvin voitaisiin puhua pojista ja äideistä. Äidin ja lapsen suhdetta kunnioitetaan usein syvästi, eikä siinä kohden ole poliittisesti korrektia korostaa että naisilla on hirvittävän vähän käsitystä mieheksi kasvamisesta. Kyseessä on juhla ja rituaali. Ja siksi se kuuluu siihen uskonnonvapauteen kuuluvaan piiriin. Rituaali on hassu, psykologisesti omituinen, ja epäfunktionaalinen. Mutta se on kuitenkin tärkeä sillä hetkellä.

Toki on hyvä muistaa että yliluonnollista käytetään hengellisen väkivallan välineenä. Esimerkiksi "Johanneksen pojan" kotisivuille koostettu tuore seminaari hengellisestä väkivallasta pitää sisällään tiivistelmän Terho Miettiseltä, joka on koostamassa uutta hengellistä väkivaltaa koskevaa kirjaa, joka koostaa asioita nimenomaan Suomen näkökulmasta käyttäen esimerkkeinä suomalaisia uskonnollisen väkivallan ilmiöitä. Väkivalta ja sen keinot ovat tosia. Siitä huolimatta Miettisen herätti rituaali joka on mielestäni enemmän morbidi kuin aidosti mitään jota voisi kunnolla kauhistella. "Vuonna 2011 helmikuussa Terhon lähisukulainen päätti itse päivänsä. Hän oli helluntailainen saarnamies. Terho joutui tahtomattaan mukaan tilanteeseen, missä itsemurhan tehnyttä yritettiin herättää henkiin. Ruumiille oli tehty oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus. Se tarkoittaa, että kaikki sisäelimet olivat irrotetut, ja laitettu vatsaan takaisin. Myös aivot olivat vatsassa. Se tapaus sai Terhon tarttumaan tietokoneeseen ja kirjoittamaan." Minä kunnioitan huonoa hyvää makua. Minulle ajatus siitä että Jumala herättää kuolleista jonkun jonka aivot ovat vatsassa on aivan yhtä luonteva kuin ajatus jossa Lasarus nousee kuolleista usean päivän kuolleinaolemisen jälkeen, vaikka ruumis on jo haissut ; Johanneksen evankeliumi kertoo (luku 11:38-39) "Järkyttyneenä Jeesus tuli haudalle. Se oli luola, jonka suulla oli kivi. "Ottakaa kivi pois", käski Jeesus, mutta Martta, vainajan sisar, sanoi hänelle: "Herra, hän haisee jo. Hän on siellä nyt neljättä päivää." Jos kykenee uskomaan Pääsiäisen ihmeeseen, ei tämänlainen ole enää yhtään naurettavaa. ; Se ero mikä näiden välillä ei ole mikään oleellinen essentiaalinen ero. Kysymys on vivahteista, aste-eroista.

Tämänlainen henkiinherättämisrukoilu ei tietysti tule toimimaan. Se on jopa vähemmän funktionaalinen kuin teinityttöjen siveyssormusrituaali. Mutta uskonnonvapaus tarkoittaa nähdäkseni juuri sitä että ihmisillä on lupa uskoa epäfaktuaalisiin asioihin ja tehdä niiden yhteydessä rituaaleja ja temppuja jotka eivät kovinkaan todennäköisesti toimi ja jotka eivät välttämättä ole missään kytköksessä tosimaailmaan. Kaikki uskonnot ovat jossain määrin absurdeja. Ja siksi ratkaisevampaa onkin muistaa että kuolleelle ei voi tehdä henkistä väkivaltaa. Ja että rituaalilla ei vaarannettu osallistujiensa terveyttä, koska rituaalissa ei esimerkiksi syöty ruumista.

Minun silmissäni uskonnonvapaus joka ei tarkoita myös sitä että tyhmät ihmiset saavat olla tyhmiä ihmisiä, ja jossa ei ole lupaa siihen että idiootit huseeraavat absurdeja temppuja, ei ole mitään uskonnonvapautta. ; Henkinen väkivalta on toki oikea ilmiö ja hengellisen väkivallan uhriksi jotumisen uhka on mahdollisuus. Ja tässä kohden Miettisen lausunnoissa on järkeä ; yliluonnollisuus on kiistatta yksi väline jota tässä voidaan käyttää pahanteon välineenä. Ja niihin on ehdottomasti puututtava ja niiden sietämiseen on vain yksi oikea asenne, nollatoleranssi. ; Mutta jos katsotaan vain tehottomia tai morbideja rituaaleja, ne kertovat korkeintaan hämärtyneestä todellisuudentajusta, surkeasta tyylitajusta ja huonosta mausta. Mutta kun viimeksi katsoin, nämä ovat ihmisillä hyvin yleisiä piirteitä. Eivätkä ne ole laittomiakaan.

Koska aspergerit eivät ansaitse ketään.

Internetissä on teksti "21 Oblivious Men That Are Now Single For A Reason. Number 7 Is So Awkward." Siinä on deittimokia. Niissä on myös kantava teema. Ja se ei ole se, että röyhkeä sovinistisika kiusaa naisia. Tai missä ideologinen fantatismi, pahalta haiseminen, öykkäröinti ja huonot tavat olisivat syy. Osa on kepposen suuntaa, mutta vahva enemmistö kuuluu siihen luokkaan jossa "A girl once asked me to keep my dorm door unlocked so that she could wake me up in the morning. The next morning she crawled into bed with me and I couldn't understand why she would come over if she was so tired." ... "I once had cute female in my bed. Said she was cold. So ... I gave her another blanket."

Nämä ovat todennäköisesti vitsin vuoksi kerrottuja "perustuu tositapahtumiin samalla tavalla kuin "mothman" -kauhuelokuva" -tarinoita. Mutta se kuitenkin herätti keskustelua. Naisten puolestapuhujien kautta esille tuli esimerkiksi se, miten kiertoilmausten käyttö johtuu siitä, että naisten seksuaalisuutta on rajoitettu. Toisaalta tässä usein korostetaan sitä miten miesten tulisi vain ymmärtää ilman kovin vahvaa viestintää. ; Kun itse liitin viestin omaan facebooksivuuni skriptilä "koska aspergerit eivät ansaitse ketään", ei viestittely ollut yhtä ... vapautunutta. Ja syy on selvä. Linkin vitsit kun osuvat tyypilliseen "aspergerhuumorin" nicheen. Siihen jota itse laitoin hikipedian "aspergerin syndrooma" -artikkeliin. "Jos Aspergerin oireyhtymäinen pääsee treffeille ja kaikkia todennäköisyyksiä vastaan myös saatille, ja jos toinen kuiskuttaa hänen korvaansa pyynnön laskea housunsa, niin Aspergerin syndroomainen singahtaa tikkana vaatekaapille luetteloimaan." Se olisi raastavan hauskaa jos se ei olisi totta.

Itse asiassa, vaikka minulla ei ole aspergerin syndroomasta loppuunastivietyä diagnoosia, vaan ainoastaan vihje ja epäilys, niin suuri osa mainituista tempuista ovat juuri sitä mitä minä tekisin. Joka kertoo siitä, että tämänlaiseen käytökseen ei välttämättä ehkä tarvita edes minkään sortin diagnoosia tai poikkeustilaa. Ja minusta ne nimenomaan kuuluisivat ns. hyvien tapojen ja asiallisen kohteliaan kohtelun piiriin. Ja jos sellaisesta loukkaantuu, niin ei ole enää tekijän ongelma. Toki ymmärrän että moni ei pidä siitä että kosketusetäisyydelle pääseminen pitää ansaita.
1: Ja minun kanssani se pitää ansaita. Minuun ei kosketeta muuta kuin sellaisessa asiayhteydessä jonka ymmärrän ja koen turvalliseksi. Joka on esimerkiksi nivellukko ja heitto betonilattialle. Ja kysymys ei ole seksuaalisesta ujoudesta, vaan luottamuksesta joka ansaitaan. Esimerkiksi miekkailunopettajani on saanut erityisoikeuden koskettaa minuun keskustelun yhteydessä tai miehekkään selänläimimisen kontekstissa virallisesti vasta muutaman kuukauden. Aivan kaikki käyvät tämän prosessin läpi. Ja kun on huomioitava, että pidän miekkailunopettajastani, olen hänen faninsa, ja hän on ollut minulle reilu vuosikausia ennen tämän ansaitsemista, niin miksi sinä luulet voivasi oikoa asioita parissa tunnissa? (Mutta seksipuoli on tietysti hyvä syy. En ole "aivan kohtuuton".)

Olen toki keskustellut ns. aikuisten naisten kanssa siitä, miten heille ei deitillä pidä olla kylmä tai hitaasti lämpeävä mies, vaan pitää vähän tulisuuttakin olla. Nämä ovat luonnollisesti heidän mieltymyksiään ja heillä on oikeus siihen. Hankalaksi (kaltaisteni kannalta) tilanne muuttuu lähinnä jos siitä tulee kovin yleinen normi. (Ja uskokaa minua. Se on.)

En kuitenkaan jätä tätä aihetta vain tähän. Sillä tämä toimii mainiona alustuksena toiselle asialle. Nimittäin seksuaalisuudelle ja sukupuolisuudelle. Sekä sille miten se toimii yhteiskunnassamme.

"Takkiraudassa" kommentoitiin Tallink Siljan tuoretta valistusta-vai-uhrin-syyttämistä -vääntöön liittynyttä tapausta. "Taannoisessa keskustelussa joku totesi, että cool on aikuismaista, ja yhdistetään maskuliinisuuteen, kun taas kawaii on neoteenista, ja yhdistetään feminiinisyyteen. Eli että yhteiskunta olettaa miesten olevan cool ja käyttäytyvän mahdollisimman kypsästi ja aikuismaisesti ja ottamaan vastuun itsestään ja tekemisistään, kun taas naisilla tilanne on päinvastoin: naisen oletetaan olevan mahdollisimman epäkypsiä, lapsellisia ja kakaramaisia ja vierittämään syyt törttöilyistään jonkun toisen niskoille. Eli että jos nakkikioskilla mies saa turpaansa, se on miehen oma syy (mitäs joutui hakatuksi) kun taas jos nainen lärvää itsensä patologiseen humalaan ja tulee raiskaajaksi, se on aina raiskaajan vika (ei naisen itsensä). Kaksinaismoralismiako? Ehkä, mutta elämä vain on sellaista."

"Minä" (tästä lähtien "joku") olen toki esittänyt tämänlaista. Ja vaikka olenkin tyytyväinen siitä, että tämä huomio on kiinnostanut jotakuta, niin ihmettelen. Sillä jos mietimme seksuaalisuutta, on siveys ja se että ei raiskaa vastuullisuutta. Kuitenkin tosiasiassa hyvin monessa kulttuurissa on nimenomaan niin että naisen tehtävä on olla siveä ja suojella miestä tämän kyltymättömältä libidoltaan. Tämä vihjaa siihen että cool -teoria hakee aikuispiirteitä seksuaalisuudesta. Joka ei toki ole mitenkään neoteenista. Ja tässä mielessä naisten seksuaalinen vapautuminen ei olekaan sama kuin lapsellinen leikkimielisyys. 
1: Itse asiassa voidaan sanoa että tämä paljastaa, että aikuisuus vs. neotenia toimii paremmin ulkoisissa piirteissä kuin käyttäytymisessä. Käytösmalleissa on helppoa selittää mikä tahansa miksi tahansa. Jos siveys on aikuista kypsyyttä tai neoteenista aseksuaalisuutta, ja humalapäissä tapahtuva seksuaalinen koheltaminen on lapseksi latistumista tai aikuisen oikeuksien ottamista ja kypsää seksuaalisen leikkimielisyyden osoittamista.
     1.1: Mutta kun katsotaan sitä mitä cool -käsitteeseen on aikojen varrella liitetty, niin näyttää että varsin konsistentisti mies kantaa vastuuta kaikessa paitsi päihde-seksi-väkivalta -kolmiossa. Ja tämä muistuttaa siitä että tosiasiassa "miehenmuotoisuus" ei olisikaan oikeasti sitä mitä suurin osa miehistä oikeasti on. Vaan se on ihannemies, joka viittaa enemmänkin soturikulttuureissa tavattuun maskuliinisuuden tyyppiin. Soturit ovat cool ja miehekkyyden ihanne, jota vain harva mies oikeasti on koskaan noudattanut. ; Ajatus ei ole kovin vaikea ymmärtää, sillä hyveissä on usein arvostettu sitä että ne olisivat jotenkin saavutus. Erityisen miehekkääseen cooliuteen sopiva audatia -hyve on Fiore dei Liberin kirjoissa mainittu siksi että se on vaikeaa ja harvinaista. Jos hyve on yleinen ja helppo, se ei helposti pääse etiikan kirjan listoille.

Siitä huolimatta, jatkaakseni aloitettua (ehkä varsin ontuvaa ja kenties teloituksen arvoista) vertaustani loppuun asti, voidaan huomata miten naisten seksuaalinen avoimuus on tuonut uuden piirteen. Se ei ole ensimmäisestä tekosyystä raiskaava mies, tai naisten halukkuutta törkeän seksuaalisen häirinnän taustasyynä korostava mies. Se on se, että miesten siveys on muuttunut loukkaukseksi. Loukkaukseksi josta on tullut ymmärrettävä. Kaikki ymmärtävät että "Oblivious Men" -listan miehet toimivat jotenkin väärin kun eivät suostu seksiin. Naiset yhä nykymaailmassakin olettavat että mies on jonkinlainen panokone. Ilman tätä taustaoletusta voitaisiin miettiä että miten tasa-arvolle törkeää olisi tehdä luettelo jossa selitettäisiin tarinoita "naisista jotka eivät antaneet ensitreffeillä" ja sitten yhdessä sanottaisiin että onpa ymmärrettävä ja hyvä syy. Että on noloja nuo naiset kyllä. Uskoisin että tämäkin herättäisi keskustelua. Mutta lähinnä paheksuvasti. Että millaista sovinismia ja raiskausintoilua.

Kenties syynä onkin se, että kaikenmaailman soturikulttuuritoiveet ovat sittenkin naisten suosikkilistoilla. Kenties tasa-arvo on todellakin mennyt siihen että naiset ovat vapautuneet neoteniaan liittyvästä prinsessakultista. Mutta miehet ovat yhä soturikulttinsa vankeja. Ja että kenties se voima joka eniten tunkee miehiä sinne onkin tässä kyseisessä asiassa nimenomaan nainen, eikä mikään fallosentrinen patriarkaatti.

Syvälle sisimpään

Voicen uutinen edustaa uutta uskontojournalismin haaraa. Siinä ei puhuta teologiasta tai syvällisistä asioista ; Se kertoi pastorista, joka toivoi että hänen seurakunnassaan vierailevat naiset eivät käyttäisi alusvaatteita jotta Pyhä Henki pääsisi paremmin vierailemaan ihmisiin ilman maallisia esteitä. Syynä lienee enemmän alusvaatteiden "paheksuttavan seksikäs luonne" kuin halu tirkistellä.

En puutu asiaan tällä kertaa sen enepää kuin muistuttamalla siitä että seksi ja mystisyys kuuluvat usein yhteen. Pyhän Teresan mysteerinen jumalakokemus taipuu tarvittaessa mielenkiintoisiin asentoihin, sillä metaforat ovat hyvin samankaltaisia joita voitaisiin käyttää seksinkin kohdalla. Monessa kulttuurissa on hieros gamos -tyylisiä hedelmällisyyden rituaaleja joissa seksi on maallisen ja pyhän kontaktipinnassa.

Kristinuskosta vain tulee helposti ensimmäisenä mieleen moralismi ja neitsytkultti. Ja siksi kaikenlainen pervoilu vaikuttaa paitsi moralisoitavalta, myös tekopyhyydeltä. Ja kaikki tämänlainen on tietysti liian herkullista jätettäväksi vitsailun tai paheksunnan ulkopuolelle. Sillä mikään ei ole yhtä hauskaa kuin kaksinaismoralististen moralisoijien moralisointi.

Merennörtti

Kuvassa on merennörtti, kansanperinteestä tuttu hahmo, joka perustuu merenkävijöiden ja muiden maailmanmatkaajien kokemuksiin, siihen mitä nämä elämää nähneet ihmiset ovat kertoneet. Kun muinaiset merinaiset menivät tutkimusmatkoille ja ryöstöretkille vieraisiin kaukomaihin, he joutuivat elämään pienen laivan kannella pitkiä aikoja. Naisseurassa heillä syntyi seksuaalisia turhaumia. Ja koska he eivät voineet purkaa niitä pornoelokuvista tutuilla ja tyypillisillä konventioilla (koska pornoelokuvia ei vielä oltu keksitty) heidän turhaumansa purkautuivat ulos fantasioina merennörteistä, nuorista ja taatusti sukupuolitaudittomista mutta alati seksuaalisiin kohtaamisiin valmiista olennoista, jotka olivat puoliksi kaloja ja puoliksi ihmisiä.

Olisi lukijan yleissivistyksen ja järjen pilkkaa muistuttaa siitä että ylläoleva on "vain vitsi". (Tai hetkinen, kirjoitin tästä täsmennyksen tähän blogaukseen ... Olenko siis epäkohtelias yrittäessäni olla kohtelias?) Se kuitenkin muistuttaa siitä että asioissa on monenlaisia hierarkioita. Esimerkiksi ylläoleva tarina on varioitu merenneitoteemasta.

Joku voisi pitää sitä jopa hieman sovinistisena, koska se muistuttaa että merenneitokuvitelma ei ole pelkkää miesten harjoittamaa fallosentristä vainoa, jossa nainen esineellistetään objektiksi. Jo se, että vain toinen sukupuoli joutuu laivan kaltaisiin ikäviin ja nykyihmisen silmiin kaiken kaikkiaan epäinhimillisiin olosuhteisiin on itsessään sukupuolitettua vainoa, joka ei vain kohdistu naisiin. Abstrakti naisen leimaaminen ja konkreettinen miesten tallaaminen voitaisiin tulkita vitsin takana olevaksi voimaksi.

Toisaalta se viittaa myös ulkonäkökysymyksiin. Merimiesten merenneidot kuvataan yleensä kauniina. (Vaikka merenneitojen taakse on ajateltu esimerkiksi merilehmiä jotka ovat muodoiltaan varsin ... no, Rubensmaisia.) Merennörtti taas on mielikuvana jotenkin hideous. Joku voi nähdä että tässä loukataan naisia, koska heille tarjotaan jotain inhottavaa. Joku voisi nähdä että tässä yritetään ajaa sitä että merennörtistä loukkaantuvat naiset ovatkin pinnallisia koska he vaativat merennadoniksia joilla on kiiltävät vatsalihakset ja jättimeisseli (enkä tarkoita tässä työkalulaatikoa). Joku voisi nähdä että tässä yritetään kuvata sitä että naisten maku ei olekaan "nuijasta päähän-tukasta luolaan" neandertaali vaan henkevämpi olento.

Joku voisi katsoa sitä että tässä on sukupuolitettu kuva siveydestä. Nainen nähdään neitona ja kauniina ja haluttavana. Selibaattimies taas on jotenkin säälittävä rassukka. Että jos nainen on ilman, hän tekee tietoisen elämäntapavalinnan ja on siksi haluttava. Tai jos nainen on ilman, häneen kohdistuu julmia ja vääriä odotuksia joita hän ei halua täyttää eli alistua niihin. (Ja jos joku näkee tässä vian niin hän yrittää luokittaa naista johonkin kuosiin.) Mutta mies joka on ilman, on jotenkin väistämättä viallinen. Mutta toisaalta kyllä naistenkin kohdassa neitsytkulttia moititaan usein. Että naisen selibaattiin asettamisesta on tehty hyve, joka rajoittaa naisten vapautta aivan samalla tavalla.

Ja loput näkevät että tässä on nörttimiehen seksifantasiointia. Että tässä nörtti kuvittelee itsensä merennörtiksi ja luo mielikuvan laivallisesta puutteessa olevia naisia. Eli merennörtti onkin vain harha, jolla mielikuvia johdetaan syrjään. Että tässä mies fantasioi naisista yhä, eli mikään ei olisi muuttunut.

---

Tämä juttu tuli kirjoittajalle mieleen junassa. Tätä välittömästi edelsi tapaus; Kirjoittaja oli eräänä iltana junassa väsyneenä ja sai yllätyksekseen koomasta herättävän itselleen suunnatun kommentin "älä katso mun tissejä!" En tietoisesti tuijottanut, enkä tiedä yleisesti ottaen tuijottavanikaan. Kenties väsyneenä jokin esitietoinen evoluutiopsykologian aivoihin ohjelmoima kaava meni päälle ja kohdisti katseeni epäsopivasti. Vastaukseni oli "älä sinä tuijota mun silmiä!" Joka oli spontaaniudessaan ja röyhkeydessään - mutta toisaalta myös oivalluksena - ällistyttävä. Sillä katseen kohteena oleminen ja ruumiinosien suhde tähän on tavallaan omituien, mutkikas ja kenties jopa hyvin vaikea kysymys. Olen joka tapauksessa hyvin nolona, ja anteeksipyynnön velkaa, joskin en pahoillani tästä tapahtuneesta. Kyllä ne nimittäin olivat toisaalta ihan katsomisen arvoiset "tissit". ; En tosin osaa sanoa mikä looginen seuraussuhde tällä alaselityksellä ja itse vitsillä ja sen aukipurkamisella on. Mieleni syövereiden mukaan jokin yhteys on. En vain aivan ilmiselvästi tiedosta ja tunne tämän yhteyden perimmäistä luonnetta.

Yliseksualisoitu mutta aliseksistetty?

Perinteisesti viihteessä, kuten saduissa, naiskuvassa on usein vallassa neitsytkultti ; Ihanteena on "ritarirakkaus", jossa ihaillaan kaukaa. Siveyden kautta korostuu naisen hyveellisyys. Tunteita ei kielletty, mutta niiden aktualisoituminen tahraisi ihmisen, olisi syntiä. Ihanne olikin se, että tunteet olivat ja toimintaa ei ollut. Näin romanttiseen rakkauteen onkin tullut eräänlainen halu, joka ei täyty.

Saduissakin naiseuteen kuuluu myös ulkonäkö. Hyvän naisen tulee myös näyttää kauniilta. Tämä korostaa Naisen haluttavuutta, mikä tietysti lisää mahdollisuuksia toteuttaa niitä haluja. Näin niiden toteuttamatta jääminen ei ole jotain johon olosuhteet pakottavat, vaan joka valitaan.

Usein ajattelemme että tämänlainen naiskuva olisi menneisyyttä. Että nykyään nainen on moderni ja seksualisoitu. Suurin todiste tästä on se, että nainen nähdään mainoksissa kelteisillään. Usein kuulemmekin miten yhteiskunta on yliseksualisoitu. Ja kieltämättä vähäpukeisia naisia näkyykin mainonnassa melkoisia määriä.

Kuitenkin voidaan nähdä piirteitä, joissa korostetaan haluttavuutta, ei itse seksuaalisuutta. Lehdissä näkyy kieltämättä tietty seksikkyys.

Mutta on aivan vakavasti syytä miettiä, onko tämä hyvinkin paljon sitä perinteistä naiskuvaa, jossa ulkonäön korostaminen on saanut tämänlaisen korostetun ilmentymän. Voisin lainata Kuittista (jota on aina luettava yhtä varovasti) "Korostunut mediaeroottisuus ja esteettisyys naistenlehdissä opettaa naisille korostetusti etäisyyden, hallinnan, kontrollin ja pelkästään etäisen "houkuttelun" tyydyttävyyttä eli hierarkiaa sinänsä täyttymyksenä, mielikuvana mediakelpoinen seksuaalisuus ilman seksiä luo statusonnea."

Selvää on, että kulttuurimme seksuaalisuuskuva on pinnallista - Tästä ovat sekä kristityt että liberaalit samaa mieltä. Tunnepuoli ja seksuaalinen käyttäytyminen puuttuvat. Uskallankin sanoa että nykyään ei eletä missään pornoistuneessa yhteiskunnassa, vaan enemmänkin voimakkaan ja suorasukaisen flirtin läpitunkemassa yhteiskunnassa.

Mainonnan kohdalla tämän toki ymmärtää ; Halujen herättäminen on mainonnan eräs tärkeimmistä tehtävistä, sen sijaan halujen tyydyttäminen tuhoaisi sen ; Mainonnan kohdalla kaupallisuus hyötyy tyytymättömyydestä.

Vahvaniskaisen äpärän epäseikkailu.

"Tähkäpää" on hyvin tunnettu satu. Ajattelin käydä kyseisen tarinan läpi pääkohta kohdalta. Aikaisemmin sadussa on minua ihmetyttänyt lähinnä se, miten paljon tukka ja siinä roikkuvat tyypit painavat. Ja sen, miten Tähkäpää on eräänlainen pahan noidan äpärälapsi. Ja lisäksi tässä ei ole edes seikkailua. Eli Tähkäpää on enemmänkin passiivinen hahmo, kuin aktiivinen toimija. Vaikka hän on sentään sadun otsikossa asti. Hän on ikään kuin oman elämänsä sivuhenkilö.

Tälläisistä ajatuksista on tietysti vain yksi suunta. Suunta ajatusten kehittymiseen. Juuri mikään prosessi ei tee tuota enää pinnallisemmaksi ja heikkotasoisemamksi, joten mitään isoa pilaamisen riskiä ei ole. Näin sitä voikin kääriä hihat ja lähteä leikkimään psykoanalyysinmakuisella pyörittelyllä, välittämättä väistämättömän subjektiivisen tulkinnallisuuden mukaantulosta, lannistumatta epävarmuuden varmuudesta ja lopullisen tappion vääjäämättömyydestä.

Kohtaus 1: Kuinka opitaan että haluttavat turnipsit aidan vihreämmällä puolella...

Tähkäpää -satu alkaa hieman yllättävästi jostain muusta kuin Tähkäpäästä itsestään. Kyseessä on syntytarina, joka antaa Tähkäpäälle provenienssin. Vaikka kohtausta tuntuu loppusadusta hieman irralliselta, se on kuitenkin tavallaan tärkeä.

Alkukohtauksessa Tähkäpään vanhemmat ovat lapsettomia. Heidän pihallaan on korkealla aidalla ympäröity puutarha, jossa on herkullisia vihanneksia ja noita. Vaimo haluaa kovasti turnipseja puutarhasta. Mies varastaa vaimonsa haluamia asioita. Noita saa miehen kiinni, ja haluaa maksuksi heidän lapsensa. Sillä noita haluaa olla äiti. Näin Tähkäpää saa alkunsa.

Ei liene vaikeaa yhdistää tarinaa seksuaalisuuteen. Hedelmällinen puutarha voi kuvata salaisia haluja, jotka yhteiskunta on määrittänyt jollakin tavalla tabuiksi. Nämä halut ovat likaisia ja kiellettyjä, mitä symbolisoi alueen aitaaminen ja vartioiminen. Ei ole vaikeaa miettiä mitä vaimon haluama "turnipsi" tarkoittaa. On merkittävää huomata myös se, että aidattu alue on puutarha. Puutarha taas eroaa villistä maailmasta siten, että puutarha on keinotekoinen. Tätä kautta korostuu se, että puutarha ei ole itsessään kammottava tai vaarallinen - päin vastoin, siellä saa maistella herkullisia turnipseja - mutta aitaamalla siitä on tehty kielletty.

Noita taas on mutkikkaampi. Eräällä tavalla hän on tarinan ilkeä äitipuoli. Usein satuihin valitaan äitipuoli jotta perheeseen saadaan jokin ilkeä ja hallitseva naishahmo ilman että äitimyyttiä uhrautuvasta rakastavasta olennosta ei jouduttaisi luopumaan. Tässä(kin) tapauksessa noita voidaan tulkita "äitipuolen" sijasta "puoliäitinä". Tätä kautta tarinaan saadaan jopa sellaisia moralistisia sävyjä, että Tähkäpään äiti oli kenties innokkaampi omien kiellettyjen halujensa tyydyttämisestä kuin kantamaan vastuuta vanhemmuudesta.

Tähkäpää on seurauksena tabujen maailmassa vierailusta, kuten kaikkien lasten tapana on. Hän on konkreettinen muistutus ja todiste siitä, mitä on tullut tehtyä.

Noita voidaan nähdä Tähkäpään äidin syyllisyysminänä. Tyydyttymättömät halut tuovat elämään onnettomuutta, mutta niiden tyydyttäminen johtaa syyllisyydentunteisiin. Tähkäpään äiti traumatisoituu. Sellaisesta ei tietysti ole hyötyä vanhemmuudessa.

Kohtaus 2: Kuinka lapsi laitetaan torniin.

Tähkäpää siirtyy noidan valvontaan. Noita laittaa hänet korkeaan torniin, jonne ei ole portaita. Ulos on vain ikkuna. Täällä Tähkäpää varttuu ja hänelle kasvavat pitkät vaaleat hiukset.

On hyvä huomata, että noita on sekä puutarhassa että tornien rakentamisessa esteiden rakentaja. Tässä syyllisyysminä korostuu. Tähkäpää elää neitsytkultti -teeman mukaisesti eristyksissä. Ikkuna on tärkeä, koska sitä kautta Tähkäpäätä voidaan ihailla kaukaa (sekä eristyksen että etäisyyden kautta). Ja toisaalta Tähkäpää näkee myös mistä jää paitsi.

Tämä voidaan nähdä korjaustoimenpiteenä. Tähkäpään - syyllisyydestään noidaksi "vaihtunut" - äiti ei halua että Tähkäpää toistaa hänen omaa virhettään, eli ajautuu seksuaalisuuden epäsopiville maille. Torniin lukittu tyttö on ehdottoman siveä.

Kohtaus 3: Tähkäpäällä on pitkät hiukset.

Noita vierailee säännöllisesti Tähkäpään luona. Tätä varten Tähkäpään hiukset sopivat hyvin. Niitä pitkin voidaan kiivetä ylös torniin asti. Tämän näkee tietysti myös Tähkäpäätä ihaileva prinssi. Hän tietää tunnussanan vakoilemalla ja pääsee siksi torniin sisälle. Tähkäpää ja prinssi alkavat viettää aikaa yhdessä.

Toisin sanoen noita tarjoaa huolenpitoa ja yhteyttä tornin neitoon. Kyseessä ei siis ole heitteellejättö. Tämä korostaa tarinantulkinnan teemaa jossa eristys on nimen omaan seksuaalista. Hiukset ovat siitä hieno esimerkki, että perinteisessä naiskuvassa siveä nainen on ehdottomasti myös kaunis. Pitkät hiukset ovat hyvä naiseudellisuuden symboli. Ne toimivat myös kiertotienä ; Vaikka on rakennettu torni, halut muuntuvat siten että esteet voidaan kiertää. Toisin sanoen Tähkäpään seksuaalisuus muuntuu ; Joko sopeutuu vallitseviin oloihin, tai sitten se kieroutuu. Hiusten valtava ylipitkyys on hyvin epänormaalia, mikä vihjannee siihen että tapahtuu jälkimmäistä.

Toisaalta siveydessä on myös toinen puoli. Monet miehet kokevat sen myös seksuaalisesti kiinnostavana piirteenä. Tämä kun vahvistaa esimerkiksi valloitusteemaa ; Ei ole kummoinenkaan saavutus "saada sellaiselta joka jakaa kaikille". Omasta seksuaalisesta valloitusvoimasta kertookin nimenomaan siveän nappaaminen.

Tätä teemaa korostaa tietysti sekin, että torni on itsessään yleinen fallossymboli. Siveyssäännöillä Tähkäpää eristetään falloksen kärkeen ; Toisin sanoen seksuaalisen aktion sijasta hänet asetetaan seksuaalisuuden idean ytimeen. Tekojen rajoittaminen johtaakin mielikuvien voimistumiseen. Tämä liittyy luultavasti Tähkäpään seksuaalisuuden kieroutumiseen.

Onkin tavallaan irvokasta, että Prinssin tie Tähkäpään sydämeen käy samalla tavalla kuin noidan. Molemmat ovat kontaktissa Tähkäpäähän tämän seksuaalisuutta pitkin. Noidan vierailulle fantasiat ovat tärkeitä, koska ne ikään kuin varoittavat konkreettisesti siitä että seksuaalinen lankeemus voisi tapahtua helposti. Siveyteen olisi siis tarvetta. Prinssin seksuaalinen pohjavire tuskin vaatii enempää selittämistä kun muistetaan heteronormatiivinen maailma, jossa satu on aikanaan kirjoitettu.

Kohtaus 4: Noita saa tietää prinssistä - Ja prinssi myös kohtaa noidan.

Prinssi haluaa Tähkäpään pois tornista ja he suunnittelevat pakoa. Noita saa kuitenkin tietää asiasta. Siksi noita leikkaa Tähkäpään hiukset pois, siirtää Tähkäpään erakon luolaan, ja pukee ne itselleen. Kun prinssi seuraavan kerran kiipeää, noita pudottaa prinssin pensaisiin jotka sokaisevat prinssin. Prinssi elää sokeana syöden marjoja ja juuria ja ajautuu Tähkäpään luokse. Tämän jälkeen hän vie Tähkäpään valtakuntaansa.

Hiusten leikkuu kuvastaa tietysti äärimmäistä ajatuskontrollia. Jopa symbolinen seksuaalisuus halutaan poistaa seksuaalisten tekojen aktivoitumisen uhan edessä. Prinssin seksuaalinen invaasio on tässä kohden hyvin mielenkiintoinen, koska voidaan ajatella että siinä missä aikaisemmin hiuksia kiivetessä prinssi ja noita vaihtavat toiminnassa sijaa keskenään. Tässä taas noita ja Tähkäpää vaihtavat paikkaa. Voidaankin kysyä onko kyseessä enää Tähkäpään äiti, vai itse asiassa Tähkäpään äidin Tähkäpäähän siirtämät näkemykset seksuaalisuuden pahuudesta. Voidaankin varsin hyvin tulkita että Prinssi, ollessaan seksuaalinen aktiivinen toimija, joutuu kohtaamaan nämä siirretyt traumat.

Prinssin ja Tähkäpään itse asiassa uhkaa käydä samalla tavalla kuin mitä tarinan alussa on käynyt. Seksuaalisuudenkieltäminen siirtyy sukupolvelta toiselle. Prinssi järkyttyy tästä kohtaamisesta valtavasti - hänen havaintokykynsä maailmasta vääristyy asioiden näkemättömyyden, kiiston, tasolle ja hän taantuu, tarinassa peräti oraaliselle tasolle.

Tarinan lopussa Tähkäpää ja Prinssi toipuvat ongelmasta. Tästä voidaan kuvata tilanteena, jossa ymmärretään että syyllisyyden ongelma ei johdu seksuaalisuudesta, vaan tabuista itsessään. Erakon majaan ei enää ole seiniä. Tätä kautta Prinssin valtakuntaan siirtyminen on aivan uuden maailman avautuminen tarinan henkilöille. Sukupolvien tabu-syyllisyyskierre on katkaistu.

Jännittävintä tarinassa on se, mikä on Prinssin rooli. Noitaa vastaan ei taistella. Noitaa ei voiteta ja päihitetä. Sen sijaan noidan kohtaamisesta tullaan tietoisiksi. Tähkäpään eheytyminen vaatii myös oikeanlaisen puolison, sellaisen joka on valmis taantumaan ja kehittämään seksuaalisuutta pikku hiljaa, jotta toinen pääsee kypsymään. Joskus traumatisoitunut tarvitseekin ulkopuolisen hahmon, terapeutin.

---

Kirjoittajalla on pitkät hiukset ja kummallinen äitisuhde.

It's HC time?

IltaSanomat uutisoi räväkän otsikon "Twilight-elokuvissa ei nähdä enää pehmopornoa". Sen takana ohjaaja kertoo miten elokuvasarjassa on uusi linjaus. Elokuvissa ei näytetä pehmopornoa, vaan seksi näytetään hyvällä maulla. Tämä toki herättää kummallisia mietteitä, koska elokuvissa ei tähänkään asti ole näytetty pehmopornoa. Ja kun katsoo sitä öljyttyjen paidattomien miesten määrää, se hyvä makukin on elokuvan tekijöillä ollut melkoisen hakusessa.

Elokuvasarja on sinällään erikoinen. Sehän esiintyy modernina, muodikkaana ja vauhdikkaana. Kuitenkin sen tapa lähestyä seksuaalisuutta on hyvinkin konservatiivinen ja sukupuoliroolit perinteiset. Vampyyri on mies, joten hän on voimakas ja hänen tehtävänään on puolustaa ihmisnaista, joka on tietysti paljon hauraampi. Seksissä pidättyvyys on keskeistä. Vampyyrin, miehen, seksuaalisuus kun on petomaista, ja tästä voi seurata vain tuhoa ja kuolemaa. Siksi seksuaalisuus näyttäytyy pidättyväinen ritariromantiikkaa muistuttavana ilmiönä. Naiseuden ympärille rakennetaan neitsytkultti. Tämä on tietysti sitä perinteistä näkemystä, jossa mies haluaa alati seksiä ja jossa seksi on eläimellisen petomaisuuden asteelle romahtamista, eräänlaista ali -ihmisyyttä.

Kuittinen menee tässä askelta pidemmälle ja näkee elokuvasarjassa jopa pyrkimyksiä taistella koulujen seksuaalivalistusta vastaan ; "unelma seksittömästä erotiikasta, autuaasta puhtausihanteesta" Selibaattia ennen aviota. Amerikoissa moni itse asiassa vastustaakin seksivalistusta jossa opetetaan esimerkiksi kondomeista, koska heistä se voi johtaa ongelmiin. Yksi käytetyimmitä argumenteista perustuu kondomien rikkimenemiseen ja siihen että usein kumi unohtuu kiimassa. Ongelmana tässä on se, että vaihtoehtona esitetään selibaatin helppoutta. Jos kiima poistaa kondominkäsittelytaidot, luulisi sen vievän kuitenkin mielestä muitakin asioita.

En tosin näe elokuvissa seksivalistusta vastaan taistelua. Ehkä syynä on se, että mieleni on sumentunut, kun muistelen homoseksuaalin ystäväni ylistyksiä Edwardin kiiltävistä vatsalihaksista. Sen jälkeen on vaikeaa rakentaa antiseksuaalisia ja konservatiivisia mielleyhtymiä.

Paljon puhuttu, vähän nähty.

Televisiosarja "Columbo" on monella tavalla hupaisa sarja. Sehän on murhamysteerin selvittämistä mutta katsoja tietää jo valmiiksi murhaajan. Kiinnostavaa onkin se, miten Columbo ratkaisee rikoksen. Tätä kautta tarina menee helposti ratkaisijan persoonallisuuden varaan.

Columbossa on voimakas kontrasti. Tekijät ovat usein ylempää sosiaaliluokkaa, näyttelijöitä, upseereita, ja muita vastaavia. Columbo sen sijaan on suttuisesti pukeutunut. Jän esiintyy epävarman mutta kohteliaan oloisesti. Hän vetoaa usein siihen miten systeemi vaatii tekemään tietyt byrokratiat, ja miten tulee paperitöitä. Hän etsiskelee todisteita taskuistaan pitkällisesti mutisten jotain epämääräistä. Usein Columbo kysyy jotain, poistuu paikalta ja palaa sitten takaisin kysymään sen kuuluisan vielä yhden asian. Tällä syyllinen saadaan lepyteltyä turvallisuuden tunteeseen. Joskus tavat ärsyttävät ja tekijä provosoituu tekemään virheitä.

Columbossa voidaan nähdä julmakin puoli. Jokainen jakso kertoo siitä, miten Columbo ensin etsii syyllisen ja sitten kiusaa tätä kunnes hän tunnustaa. Columbo on kuin purkka tukassa. Hän saapuu, vie henkilökohtaisen tilan, antaa rauhan tunteen vain palatakseen takaisin. Hahmo on siis koominen ja julma samanaikaisesti.

Columbossa mystisintä on kuitenkin hänen vaimonsa. Hän viittaa häneen miltei jokaisessa jaksossa. Vaimoa ei koskaan kuitenkaan nähdä. Sarja jatkuu hyvin pitkään näin, ja katsoja on likimain varma siitä, että tosiasiassa vaimo on fiktiivinen. Columbo vain referoi hypoteesejaan ilmaan käyttäen viatonta perhe -elämää esimerkkinä. Tosiasiassa Columbo vain ajaa samaa turvallisuudentunteeseen ajamista kuin muutoinkin.

"Troubled Waters" -mysteerissä kuitenkin paljastuu että joku muukin on puhunut Columbon vaimon kanssa. Tosin tässä kohden jää auki, onko Columbo silti käynyt kaikkia epäillyille tekemiään keskustelujuttujaan tämän kanssa. Vaimo on kuitenkin olemassa. "An Exercise in Fatality" -jaksossa Columbo puhuu vaimonsa kanssa puhelimessa. Paljon puhuttu vaimo on siis näkymättömissä. Jakso "Rest in Peace, Mrs. Columbo" tekee vaimosta ehdottoman olemassaolevan, koska murhaaja yrittää tappaa hänet. Koko jakson ajan on epäselvää onko vaimo tapettu vai ei. Lopulta näytetään jopa valokuvia. Mutta paljastuu että uhri ei ole "rouva Columbo".

Sarjassa voidaan nähdä tietynlainen sukupuolirooli. Columbo on homssuinen, mutta hän on toiminnan ytimessä. Hänen vaimonsa on referoitava, abstrakti. Voidaan ajatella että Columbo on jopa välineellistänyt vaimonsa. Vaimo on vain objekti, johon viitataan keskusteluissa. Vaimon oivallukset ovat olennaisen tärkeitä, mutta Columbo kuitenkin saa kunnian rikoksen ratkaisusta. Vaimo, jolla ei ole näkyvyyttä, ääntä ja jonka sanomiset kulkevat maailmalle siinä määrin miten aviomiehelle sopii. Mies siis päättää mikä on tärkeää ja mielenkiintoista, naisen tehtävänä on vain sopeutua tähän rooliin. Tämä voi johtaa miettimään sitäkin, onko tässä kyseessä perinteinen sukupuolirooli, jossa nainen on miehen vallan alla. Naista ikään kuin ihaillaan kaukaa mutta naista samalla pidetään vangittuna.
1: Tämä ei voi olla tuomatta mieleen vanhan ajan neitsytkulttia, jossa ihanteena oli rakastaa kaukaa naisen abstraktiota, ja ihailla sitä että suhde pysyi tälläisenä. Naisen siveys oli tärkeää, koska muu olisi miehen aseistariisuvaa ja poistaisi abstraktin kaukorakkaussuhteen.

Toisaalta voi olla, että vaimon oivalluksia ylikorostetaan ja Columbo onkin itse asiassa vaatimaton. Tarinankerronnallisesti molemmat ratkaisut toimivat.

Seksuaaliterveyden moralismi & seksuaalitasa -arvohierarkia.

Seksuaalinen vallankumous muutti paljon asioita. Ennen sitä seksuaalikulttuuri oli tiukka. Asiaa käsiteltiin moralismin kautta, ja seksi nähtiin lähinnä lisääntymisen kautta. "Naisen piti laittaa silmät kiinni ja ajatella isänmaata." Seksuaalinäkemys oli patriarkaalinen ja heteronormatiivinen. Muunlainen seksuaalinen toteuttaminen oli jollain tavalla huonoa, olipa kyseessä sitten homoseksualisuus tai masturbaatio.

Nykyisin puhutaan seksuaaliterveydestä. Virallisesti tarkastellen nykyinen lähestymistapa eroaa vanhasta yhtä paljon, kuin poppamiehen sadetanssi meteorologin sääennustamisesta. Esimerkiksi suomalainen Ilpo Helén on sitä mieltä että aikamme seksuaalietiikkaa luonnehtii vahvasti liberalismi. Tämä on aivan totta, ainakin jos aiheena on naisten ja seksuaali vähemmistöjen oikeudet. Monenlaiset erilaiset suuntautumiset sallitaan. Sellaiset joita on ennen pidetty ehdottomasti syntisinä ja kiellettyinä.

Medikalisaatio, eli miten moralismi kitketään uudelleennimeämällä se.

Valtatyhjiöt ovat kuitenkin tässä(kin) kohden täyttyneet. Virallisesti puheissa ei olla moralisteja. Sen sijaan puhutaan seksuaaliterveydestä. Tässä mukaan tuleekin vanha kunnon medikalisaatio. Tätä arvojen lääketieteelliseen puheeseen kätkemistä on itse asiassa tehty ennenkin. Ennen sitä kohdistettiin homoseksuaaleihin. Poikkeavasta tehtiin perverssiä, poikkeavuutta, sukupuolielinten väärinkäyttöä, mielenvikaisuutta. Silloin puhetta pintapuolisesti tarkastellen näytti siltä että puhuttiin vain mielenterveydestä ilman että takana olisi tietyn uskonnollisen vakaumuksen tunkemista koko yhteiskunnan seurattavaksi. Nykyisin homoseksuaaleja ei tietenkään kohdella näin.

Medikalisaatio on yhdellä tavalla "the Oldest Trick in Book". Sen avulla voidaan ideologisia pyrintöjä piilottaa tehokkaasti. Piilottamisen jälkeen niiden esillesaamiseen tarvitaan oveluutta ja "hyvää tiedettä", joka on yleensä paljon työläämpää ja hitaampaa tehdä.
1: Esimerkiksi olen törmännyt väitteeseen että avioliittoa ei pidä sallia, koska perhe on ensi sijassa lisääntymisyksikkö. Tämä oli kuulemma "ihan biologiaa", eli mitään arvoja mukana ei ollut. Homoseksuaalisuus oli siis vain vääristymä, perversio, epäluonnollinen, epäterve ja muutenkin huono. Kun sitten esiin nostetaan se, pitääkö avioliitot rajata myös niiltä heteropareilta jotka ovat hedelmättömiä, ja vastaus ei ollutkaan "lisääntymisteorian" mukainen, oli selvää että medikalisoinnin takana oli tiettyjä arvoja.

Tätä kautta (jälleen) medikalisaatio on kikkana astunut moralisoijan rooliin. Sen kohdistumiset ovat muuttuneet. Osassa asioissa ei ole tapahtunut mitään muutosta : Käytännön suhtautuminen ja esitetty närkästys ei sisällöllisesti ole muuttunut. Vain esitystapa on. Yhtenä avainilmiönä tässä on "huolestuneisuus". Sanotaan suoraan, pelko.

Huolipuhe 1: Tytöt uhreina.

Nykyisin "paheet" eivät vie "Helvettiin", vaan "vääräksi leimattu seksuaalisuuden toteuttainen" "uhkaa seksuaalista terveyttä". Tämän määritelmä on yleisyydestään ja käytöstään huolimatta valtaosalle sitä käyttävistä "hakusessa". Kaikki puhuvat siitä mutta kukaan ei oikein osaa sanoa mitä se on. Ja silloin kun osaa, ei yleensä osaa selittää miten se eroaa vanhasta tavasta kokea moraalstista ylimielisyyttä jotain ryhmää kohtaan.

Varsinkin naiseksi kasvavista ollaan huolissaan. Susanna Paasonen onkin esittänyt että tässä on runsaasti "kolmannen persoonan" huolipuhetta. Huoli kohdistetaan aina joihinkin "toisiin ihmisiin". Tämä tarkoittaa sitä että esimerkiksi tyttöihin kohdistetaan huolia joita nämä itse eivät koe. Ideana on siis eräänlainen säälillä toiseuttaja. Jokin ryhmä nähdään pelkästään vaarassaolevana uhrina. Tämän päälle saadaan helposti rakennettua erilaista hysteriaa.
1: Tytöt ovat tässä perinteinen huolen kohde. Ennen naisten seksuaalisuutta pelättiin ja esitettiin jopa että nainen voisi tyystin menettää mielenterveytensä seksissä. Nykyisin pelkoa esitetään hyvin samalla tavalla. Nykyisestä huolesta voisi lainata Anna Kontulaa, joka on esittänyt että jos joku nuori tai esiteini kulkee liian lyhyessä hameessa, niin häntä säälitellään heti "pornoistuvan median uhrina". Kukaan ei sen sijaan mieti että on hienoa kun hän on alkanut ymmärtämään itsensä naisena ja kokeilee siihen liittyviä asioita. Tässä kohden aika ei ole itse asiassa muuttanut mitään.
___1.1: Tavallaan onkin erikoista, että nimen omaan vanhoillisimpia arvoja liittyy juuri feminismin nimissä esitettyihin asioihin. Se kun kuitenkin esiintyy puheissaan erityisenä vapauttajana. En usko että toiminta on niinkään "koko feminismissä", koska esimerkiksi Anna Kontula on feministi. Suurta linjaa puheissa se sen sijaan pitää.

Huolipuhe 2: Pojat viettiensä orjina.

Pojatkaan eivät tietenkään ole välttyneet "huolipuheelta". Siinä missä tyttöjen mielenterveyden katsotaan järkkyvän, pojista pelätään tulevan jonkinlaisia seksuaalisia ahdistelijoita. Tytöstä pelätään tulevaa uhria, pojasta rikoksentekijää. Tässäkin kohden näkemykset sukupuolista ovat hyvin vanhakantaiset. Kristillisessä näkemyksessä naisella on seksuaalinen valta tehdä miehet hulluiksi, ja siksi hyveellinen nainen oli siveä. Tästä syntyi ihanne, neitsytkultti. Palvotaan seksuaalisuutensa kieltävää ja kätkevää.

Epätasa -arvoinen asetelma tulee esille yhteiskunnassa monella tavalla. Muistan kuinka nuorempana pelleilin internetissä. Tein samanlaisen tarinan, jossa ideana oli kertomus baari -illasta, joka päättyi seksuaaliseen kieltäytymiseen ja siihen miten toinen oli ottanut aggressiivisen asenteen ja suuttunut. Tarinat oli eri foorumeilla ja toisessa toimijana oli mies ja toisessa nainen. "Sukupuolenvaihdos" teki yllättävän ison eron reagointeihin. Jos mies suuttuu kieltäytymisestä, tämä on sika. Sen sijaan jos mies kieltäytyy, tämä rajoittaa naista ja siitä on OK suuttua, mieshän suoraan vihjaa epäattraktiivisuudesta. Toisin sanoen mies nähdään vanhakantaisesesti "aina valmiina" -ihanteen toteuttajana. Miehen on haluttava aina, joten naiselle jää rooli kieltäytyjänä tai suostujana. Tämä tarkoittaa sitä että tässä diskurssissa päätäntävalta nähdään vain naiselle kuuluvana.

Tämä ei tietenkään ole "riittävän kattava" ollakseen mikään varsinainen todiste. Mutta vastaavaa ilmiötä on oikeastikin.

Ehkä hupaisin esimerkki tästä löytyy Anna Kontulalta. "Tästä äiti varoitti" -kirjassa on kaksi kuvaa suuseksistä. Toisessa on feministien "paheksuma tapa", jossa nainen on polvillaan hoitamaassa asioita. Se edustaa alistussuhdetta. Toisessa on feministien "hyväksymä tapa", jossa mies on polvillaan. Kontulan mukaan ne, jotka ääneen ilmoittavat hyväksyvänsä ensimmäistä, pidetään eräänlaisina "feminismin rintamakarkureina". Toisin sanoen vallankäyttö sallitaan toiseen suuntaan, mutta ei toiseen suuntaan. Tämä viittaa epätasa -arvoon suhtautumisessa eri sukupuolten välillä. Kontula itse esittää että voi olla feministi ja silti pitää näistä "feministisesti epäkorrekteista" toimintamalleista ja harjoittaa niitä. Koko feminismin sallitun kenttä voidaan vapauttaa.

Poikien kohdalla yksi suurimmista "kolmannen persoonan peloista" on pornografia. Olen melko varma siitä että tässä on juuri "kolmannen yksilön" pelkoa. Pelkääjät eivät itse ole olleet pornoa katsovia poikia. Tämä on itselle vieras taho, jota pelätään. Tästä yleisin pelonaihe on ns. "porno oppikirjana" -pelko.

Pelko ei tietenkään ole sinällään asiaton. Pornografiaahan ei voi sellaisenaan soveltaa. Syykin on oikeastaan ilmiselvä: Pornoa tehdään katseltavaksi, kun taas itse toimintaa tehdään "käyttömukavuutta silmälläpitäen". Eli pornografiassa maksimoidaan näkyvyyttä. Tätä kautta mukaan valikoituu akrobaattisia ja käytännössä toimimattomia ja epäkäytännöllisiä asentoja. Kun seksiä tekee itse, sitä harvemmin miettii että näkyykö tästä mahdollisimman hyvin katselijoillle. Nimittäin jos tunne katselijoista tulisi mukaan, voisi toiminta ns. vaikeutua.

Tässä ajatellaan että raju seksi opettaa pojista rajun seksin harjoittajia. Kuitenkin ainakin omakohtaisesti suuri osa pornografiasta on ollut "vertaisviihdettä". Eli sitä on käytetty jonkinlaisen kauhistelun kohteena. Esimerkiksi yläasteella kävin erään ystäväni luona, ja siellä sitten yksi kaveri otti hartioista kiinni ja toinen laittoi päälle "Villen videoita" (Ville oli vanhempi poika, ei kaveri mutta asui "kaverin kanssa samassa talossa samana perheenä"). Sanotaan näin että tarkoituksena oli järkyttää, sitä katsottiin ensisijassa uteliaan järkytyksen kautta. Eikä kyseinen video lisännyt ainakaan minun intoa tuplapenetraatioon, jota siinä näkyi, itse asiassa päin vastoin. Voidaan jopa sanoa että tämä oli "oppimiskokemus, jossa kasvatettiin tietoisuutta haluamisestaa sitä kautta että tietää mitä ei halua." (Jolla argumentein perustellaan mm. moniarvoisuutta.)

Seksuaalitasa -arvohierarkia.

Jos tasa -arvokeskustelu olisi nimensä mukainen, tuo otsikko olisi oksymoroni. Kuitenkaan kaikkiin ei suhtauduta yhtä hyvin. Kontulan esityksen mukaan arvohierarkiassa huipulla on heteropari, ja alimpana ovat seksityöläiset. Seksityöläinen on vahvasti uhri. Kontulan näkemyksessä isoa vääntöä saikin se, että hänestä seksityöläisyys voi olla emansipatorinen valinta. Seksityöläisten alemmasta arvosta ei siis ole ristiriitaa keskustelussa. Vain ja ainoastaan siitä kuuluuko sillä olla alempi hierarkia -arvo on keskustelun alla.

Karkeasti tässä käu seuraavasti: Seksuaaliset vähemmistöt ja sukupuolet sekä toteutustavat on arvotettuja. Valtahierarkian huippu on selkeästi arvotettu heteroseksuaaliselle naiselle, tämän seksuaalista toteuttamista tuetaan ja parannetaan sekä kehitetään. Homoseksuaaleja ja lesboja suvaitaan, eli niiden olemassaolo hyväksytään, kuitenkin "hopeasijalla". Muut tahot ovat toiseutettuja. Sovinistejen puheista huolimatta pohjalla ei kuitenkaan ole heteromies, vaan seksityöläinen. Ja nimen omaan naisseksityöläinen. Mieshuorassa voidaan vielä nähdä jotain vapautta ja yritteliäisyyttä. Naishuora taas on joko uhri, hyväksikäytetty tai mielenterveydeltään horjuva. Alimpaan kastiin ei päästä siis vihalla, jota kohdistetaan seksiä ostaviin miehiin. Alimpaan kastii pääsee alistuskeinoista tehokkaimmalla, säälillä.

Porno vs. terveysvalistus.

Kuitenkin voidaan kysyä onko porno kaikesta huolimatta "niin kaukana" kuin esitetään. Ainakin tästä herää vahvoja epäilyksiä, kun esiin nostetaan seksuaalivalistus. Seksuaalivalistuksen ja käytännön välillä on valtava kuilu. Ja tämä kuilu on ensisijassa emotionaalinen. Sillä siinä missä pornografiassa on mukana naurettavia tunteisiin vetoavia -elementtejä, kuten naisen ulvovia orgasmeja jotka tulevat siitä kun mies laukeaa hänen päälleen, on seksuaalivalistus kylmän mekaanista.

Seksivalistus ei sinällään tervettä suhtautumista seksiin. Se opettaa lähinnä selviämään siihen liittyvistä ongelmista.

Koulutuksessa ylipäätään itse seksuaalisuus nähdään akti(o)kuvauksena. Sen kulku kuvataan tapahtumasarjana. Esimerkiksi seuraavaan malliin (Turunen, "Ihminen", sivu 135) "Yhdynnässä siemenneste saatetaan emättimeen. Samalla tavalla kuin monilla muilla eläimillä, tapahtumaan liittyy edeltävää rituaalinomaista käyttäytymistä. Psyykkisillä tekijöillä ja ympäristöllä on suuri vaikutus sen onnistumiselle" ..." Emättimeen viedyn siittimen edestakaiset liikkeet ylläpitävät seksuaalisia ärsykkeitä. Emättimen läpimitta pienenee tässä vaiheessa etuosasta mutta laajenee takaosasta." ... Toki tämä on asiallista tietää. Toisena aiheena aina seksin ikävät puolet ja seuraukset. Kun "mies kovalla peeniksellään" tulee, on seurauksena sukupuolitauteja ja abortti. Kondomit auttavat, mutta voivat mennä rikki. Loppuun muistetaan sanoa "seksi on iloinen asia". Tässä kohden teksti on itse asiassa hyvin lähellä sitä vanhaa moralismia. Seksi on vaaran paikka, ja seksuaaliterveys tarkoittaa sitä että välttää asian tekemistä "suunnilleen viimeiseen asti".

Kun katsoo tätä ja muistaa millaista on elää hormonihirviöistä teini -ikää, niin ei ole ihme että porno kiinnostaa enemmän. Syynä lienee tietty "toivottavuus". Pornografiassa on aika usein myös ns. "kivaa". Koulussa esitetty on kylmempää, ja se tuntuu tätä kautta eitoivotummalta. (Joka laittoman usein tarkoittaa samaa kuin "se unohdettavampi asia".)

Kontekstiin asettaminen.

Koska tässä höpisin monenlaisista näkökulmista, on lopuksi hyvä muistuttaa mitä oikein ajoin takaa koko tässä prosessissa. Tämä on erityisen tärkeää koska mainitsin ideologiat. Moni ajattelee että mikä tahansa ideologinen sävytys tai tausta tarkoittaa että "on väärässä". Näin ei tietenkään ole. Tosiasiaväitteet ovat tosiasiaväitteitä : Se, että jokin ideologia kannattaa jotain on irrelevantti piirre.

Tässä en tietenkään moiti esimerkiksi koulun seksivalistusksen asioita itsessään. On esimerkiksi hyvää tietää miten kondomi auttaa sukupuolitauteja vastaan. On hyvä tietää että on olemassa kuppa joka voi hoitamattomana "syödä aivot". Ongelma on enemmän siinä että seksistä jää sen pohjalta tunteeton sävy. Kun valistuksessa irrotetaan aihe siihen liittyvistä tunteista, jää mieleen tyhjiötä. Sillä ainakin minä en ole koskaan kyennyt näkemään omaa seksuaalista toteuttamista tunteista irrallisena. Päin vastoin, se tunnepuoli on jopa monin kerroin tärkeämpi. Kun tunneilmaisu jää viileään "Seksi on iloinen asia" -tyyppisten sloganien alle, jää tilaa. Ja juuri tässä tilassa pornografian mahdolliset riskit saavat tilaa. Kun "itse tapahtumasta" saa vain "kylmää kliinisyyttä" ja "kaupallistettua näyttävyyttä joka esittää myyvänsä tunnetta", ei olisi ihan kovin suuri ihme jos näkemykset suoritteista vääristyvät. (Tosin luulen että suurin riski tässä on se, että seksiä harjoitetaan epäkäytännöllisillä ja koomisilla tavoilla. Raiskauksen teko pornon pohjalta on sen sijaan harhaluulo. Myytti joka on ideologisista ennakkoluuloista syntynyt ja propagandasyistä levinnyt ja saanut suosiota..)

Sama koskee tietysti myös "uhripuhetta". Uhripuheella yritetään normittaa. Toisaalta kuitenkin maailma ei ole myöskään mikään riskitön paikka : Nyky -yhteiskunnassa monet asiat on tehty paitsi sallituiksi, myös sellaisiksi että niitä odotetaan. Eli siinä missä asia olisi hyvä "luvallisena", siitä tehdään nyt jotain jonka viivästyminen on "epänormaalia", jollain lailla sairasta.
1: Tästä seuraa se, että lapset kyselevät että onko heissä jokin vika kun heitä "ei 15 veenä kiinnosta". Tai "oon jo 12, ei ole vielä menkat, olenko epänormaali". (Toki ymmärrän tässä takana olevaa huolta ja epävarmuutta : Olinhan itsekin lukiossa ennen kuin äänenmurros alkoi. Ja muutenkin olin "jälkijunassa" fyysisen kehityksen rintamalla.) Minusta tärkeintä onkin se, että asiaan ei liitettäisi "kehitysvaatimuksia".

Samoin olen sitä mieltä että seksiin liittyvään kieltäytymismahdollisuuteen on suhtauduttava tiukasti. Esimerkiksi minulla tärskäytti "moraalisennärkästyksen ja kolmannen persoonan huolen" kun luin seuraavaa: "Ammattiin opiskelevista tytöistä 12 prosenttia sanoi olleensa yhdynnässä vastentahtoisesti. Lukiolaistytöillä vastaava luku oli 5 prosenttia." Huolestuttavia lukuja.
1: Joku voisi ensin luulla että olisin ajamassa jotain pakkoseksiä, jossa odotettaisiin seksiä yhä enemmän ja vähemmillä rajoitteilla. Kuitenkin olen enemmänkin ajamassa sitä että henkilökohtaisesta rajasta osattaisiin pitää "ihan itse huoli". Tässä yhteydessä korostaisin jopa sellaista "epämaskuliinista" juttua kuin "kieltäytymismahdollisuutta miehille". Miehen kieltäytymisen mukana ei saisi mennä sukupuolen edustaminen. Kieltäytyvä mies nähdään helposti kyseenalaistavassa valossa. (Mitä ajaa sekä "sovinismi" että "telaketjufeminismi". "Asiallinen feminismi" taas harvemmin.)
___1.1: Tosin tässä kohden aika näyttää tekevän asioita hyvään suuntaan. Nimittäin : "Pojista 91-94 prosenttia ja tytöistä 95-97 prosenttia kokee, että on helppoa kieltäytyä sellaisesta seksuaalikäyttäytymisestä, jota ei halua."

Lisäksi uskon että terveyskasvattajat yrittävät tehdä työnsä hyvin. Moni varmasti jopa panostaa siihen että seksi saataisiin ilmenemään muutenkin kuin "rangaistustensa kautta", negatiivisesti sävyttyneenä. (Pirun vaikeaa se kuitenkin on.) Itse asiassa painottaisinkin tässä nimen omaan syyllisyyden siirtämistä pois instituutioilta. Koulu, feminismi, sovinismi, kristinusko.. ovat toki vaikutusvaltaisia. Mutta tosiasiassa suurin vaikuttaja tässä on yhteiskunnan yleinen jutustelu.

Arvot toimivat elämässä. Harvalla on akateemista todistusta, koulutusta tai muutakaan vastaavaa. Ne eivät siis vaikuta, koska niitä ei ole edes luettu, saati sisäistetty. Siksi tälläinen instituutioihin siirtäminen on tavallaan keskustelun siirtämistä "epäolennaiseen". Demonisoivat huolipuheet ja muut vastaavat huonot asiat käydään ensi sijassa kodeissa, kaduilla, kahviloissa, työpaikoilla, nettifoorumeilla...

LUBH

Kirjoitin aiheesta aikaisemmin. Tämä on asian ympäriltä kaartelua hieman eri tavalla.

Kreikkalaista jakoivat rakkauden kolmeen osaan, oli eros, filia ja agape.
1: Agapella, eli veljellisellä rakkaudella oli kaksi tärkeää vaikutusaluetta: (1) Jumalallinen rakkaus ihmistä kohtaan. (2) Ihmisen erityisen vahva ystävyys Jumalaa ja muita ihmisiä kohtaan. Agape on sitä rakkautta, jota kristittyjä kehotetaan tuntemaan Jumalaa kohtaan. Tämä tiedetään sitä kautta että Paavali seikkaili kreikkalaisten parilla ja tartutti kristinuskon sanomaa. Sama koskee myös ihmisen rakkautta lähimmäisiä kohtaan kuten itseään kohtaan. Tämä rakkauden versio on ollut keskeinen kristinuskossa. Toisaalta myös David Hume ajatteli että ihmisillä on yhteisöllinen tunne, sympatia ja lämpö jota tunnemme muita kohtaan. Hänen tapansa käsitellä tätä tunnetta on myös agape -rakkautta.
2: Eros on nähty muutamallakin tavalla. Platon näki että se oli hyvä asia, se oli ihmisen suuntautumista kohti kauniin ideaa. Tällöin rakkauden kohde ei ole rakastettu itsenään, vaan välineenä: Hän heijasti kauneuden ideaa. Eros on tällöin kauneuden kaipuuta, joka kohdistuu materiaalisen maailman ulkopuolella. Platonista siis rakastettu on eräänlainen väline: Tämä ajatus on sitä että esimerkiksi jonkun ryntäät voisivat olla mitä hienoimmat, mutta ne olisivat kuitenkin vain kalpea aavistus täydellisistä rinnoista. Ja sama koskee tietysti muitakin ominaisuuksia. Platon perusteli tätä sillä, että meillä on kyky asettaa ihmisiä jotenkin kauneusjärjestykseen ; toki voi olla vaikeaa erottaa lähes yhtä kauniita toisistaan, mutta hot-not -linja ei ole kovin satunnainen. Kun voimme tehdä tämän, se tarkoittaa että meillä on mielessämme ajatus jostain mitä lähempänä hotit ovat kun notit taas eivät. Tässä perustelussa on se ongelma, että jos kohteet muistuttavat kauneutta, kauneudella on muoto, ja silloin se selitetään itsellään. Tai sitten tarvittaisiin toinen kauneuden muoto, kauneus nro 2. Mutta tällä olisi samat ongelmat. Platon itsekin huomasi tämän vaikeuden, eikä keksinyt sille vasta -argumenttia. Joten hän teki kuten kaikki ihmiset, eli "kun parempaakaan ei keksitty, pitäydytään vanhassa." Kenties tätä tärkeämpää oli kuitenkin se, että Platonin eros ei ole sama asia kuin halut, jotka hänen persoonassaan olivat olennainen osa ihmistä. Sillä eros oli astetta ylevämpää. Nykyisin eros taas liitetään melko suorasukaisesti seksiin. Sanassa erotiikka se on jo nimessäkin mukana ja pornografiassa ei. Tavallaan tämä eros -sanan puute sanoissa valaisee hieman sitä, mikä ero haluilla ja eroksella oli Platonille. "Sitä voi olla vaikeaa nähdä, mutta sen tunnistaa kun sen näkee".
3: Filia taas on eräänlaista kiintymystä toiseen ihmiseen. Tämä ei ole sama asia kuin agape: (Kristinuskossakaan ei siis esitä että meidän pitäisi tuntea sympatiaa vihamiehiämme kohtaan ja pitää heitä samoin kuin kavereita.) Aristoteles esitti että filia oli mahdollista vain samanarvoisten ihmisten kesken, ja jotka tekevät meitä kohtaan ystävällisiä tekoja : Toisin sanoen filia onnistui sellaisten ihmisten kanssa, joilla oli suunnilleen sama asema, samoja päämääriä, joilla oli samanlaisia kaipuun alueita, joilla oli sama arvomaailma, jotka olivat tyyniä, rauhallisia ja jotka olivat reiluja, tasapuolisia ja oikeudenmukaisia sekä ystävällisiä. Aristoteleestä parhaat ihmiset olivat samalla myös parhaita ystäviä.

Lisäksi näiden lisäksi tunnetaan fin amour, jolla tarkoitetaan ritarillista rakkautta. Idea ei toki ole kristillinen ajatus, vaikka se saikin suosiota keskiaikana. Tämäkin idea on peräisin Platonilta Erikoista kyllä "platoninen rakkaus" ei muutoin suinkaan ollut epäseksuaalista, vaikka Platoninen rakkaus tarkoittaakin yleensä puheessa juuri fin amourin kaltaista seksuaalisesta vedosta vapaata rakkautta. On hyvä muistaa että monissa asioissa keskiaika, etenkin sen alkupuoli, oli filosofisesti melko pysähdyksissä. Se on puhtaasti seksivapaata, ja se ilmenee vain epäitsekkäin teoin ja hienolla käytöksellä. Eri tulkinnoissa tätä katsotaan joko hyvänä tai huonona asiana.
1: Nähdä tämä sublimaationa, jolloin voimavarat siirretään muualle. Tällöin ne voimavarat jotka muuten kuluisivat seksuaalisiin asioihin kanavoidaan muualle ja saadaan aikaan kasvua ja tulosta muualla.
2: Nähdä se tukahduttamisena, jolloin voimavaroja ei vapaudukaan vaan niitä käytetään itse asiassa säätelyyn ja ajatusten piilotteluun, jolloin itse asiassa ei saada aikaan kasvua ja tulosta muualla, vaan päinvastoin.
3: Kolmas tapa on nähdä se vain yhteiskunnallisena ilmiönä, perinnetapana. Tällöin se on neitsytkultti, jossa naisen seksuaalisuutta on pelätty ja se on kahlittu tätä kautta.

Tietenkin voidaan ajatella että ensimmäinen on "aitoa" ja toinen "yritettyä", ja kolmas "pakotettua" ja että ulkopuolinen ei kovin hyvin voi erottaa niitä toisistaan. Jokainen niistä voisi toteutua joskus, ja joskus ne olisivat toisiinsa sekoittuneinakin. Mutta se ei tarkoittaisi sitä että ne eivät toteutuisi tai että ne eivät olisi hyödyllisiä elementtejä asian ymmärtämisessä.

Modernissa maailmassa rakkaus on ollut mutkikas. Jos yksilön sisäinen on persoonaa, rakkauden kohde on vain heijaste tästä. Monesti rakkautta selitetään biologisena ilmiönä, joka selitetään vaikkapa evoluution luomana lisääntymisenvarmennusmenetelmänä. Tämä selittää miten se on ilmaantunut, mutta ei kuvaa itse rakkautta. Olennaisin kysymys on kuitenkin se, onko rakkaus itse asiassa pelkkää himoa, vai liittyykö siihen vain himon tunteita.

Jos vastaat että se on jotain muutakin, voit noudattaa esimerkiksi Platonin viitoittamaa tietä. Mutta jos rakkaus on sinusta vain himoa, et ole välttämättä mikään "Playboyn vakiotilaaja". Tässä lehdessähän korostetaan seksuaalisuuteen liittyvää iloisuutta, sitä kuinka se liittyy tietyllä tavalla moderniin elämäntapaan, ollen jonkinlaista aikuisten leikkiä ja sinällään iloinen asia. Mutta otan kuitenkin esiin niinkin masentavan tyypin, kuin pessimismistään tunnetuksi tulleen Schopenhauerin. Hänen elämäntahtonsa oli sokea voima, joka pyrki vain siihen että hankit sellaisia puolisoita, että saat mahdollisimman normaaleja jälkeläisiä. Tällöin poikamaiset etsivät tyttömäisiä, aggressiiviset rauhallisia, aktiiviset passiivisia ja niin edes päin. Tällöin ihmiset saavat mahdollisimman erilaiset puolisot kuin mitä he itse olivat ja tätä kautta heidän parisuhteensa oli onnistunut. Mutta onnellisuus ei kuulunut kuvioihin alun perinkään. Potra ja elinkykyinen jälkeläinen oli tärkeämpää. Schopenhauer korosti että tätä ei tehdä tietoisesti, vaan että jos esimerkiksi rakastumme ihmisen rahoihin, elämäntahto huijaa meidät luulemaan että rakastamme niiden omistajaa. Tätä kautta rahojen omistaja ei tule huomaamaan vilppiä ja jälkeläisesi saa käyttöönsä rahaa, joka auttaa tämän hengissä pysymisessä. Joka oli elämäntahdon tavoite. Schopenhauerin teesi lisääntymisen ja pessimismin vuoksi on tiivistettävästi ronskisti lauseeseen "Kaikki menee päin vittua." Sekä kirjaimellisesti että kuvainnollisesti.

Itse asiassa itseäni hieman häiritsee lähes kaikissa rakkauskäsityksissä, etenkin naisen ja miehen parisuhteeseen ja seksuaalisuuteen liittyvässä rakkaudessa, se että niissä ei juurikaan ajatella että rakastettaisiin kohdetta. Rakastetut tuntuvat aina olevan välineitä, eivät itsessään arvokkaita. Platonilla kauneuden tavoitteluun, Schopenhauerilla rakastettu on elämäntahdon toteutumisen välikappale, jolla on vain oikeat ominaisuudet, eli keinot päämäärään. Miltei tuntuisi siltä että filia, ei eros olisi lähempänä sitä romanttista rakkautta, jota ainakin viihde pursuaa. Ehkä se johtuu siitä että ainakaan perinteiset filosofit eivät ole saaneet tarpeeksi - toisin kuin elokuvaohjaajat, jotka ovat "lööpeistä tuttuja" aiheeseen liittyvistä elämäntavoistaan.

---

Sanskriitin sana lubh on likimain samaa kuin suomen sana kaipaus. Se on kuitenkin esimerkiksi englannin kielen love -sanan kantamuoto. Ismo Alanko ei liity asiaan tämän kummemmin.

Seksuaalista häirintää.

"Kuka on päällä / ja kuka on alla / ihan kohta mulle selviää / Sä minua kiusaat / etkö sä tiedä / tää on seksuaalista häirintää."
(Aki Sirkesalo, "Seksuaalista häirintää".)

Matti Ahde oli ensimmäinen toimitusjohtajan joka erotettiin sukupuolisen häirinnän ja ahdistelun vuoksi. Ahde ei ainakaan julkisuudessa myöntänyt kohdelleensa naisia väärin vaan piti tätä ajojahtina. Yleensä ottaen epätasa -arvon kohdalla ongelmallista on se, että siitä helposti syytetään "uhrin kokemuksen mukaan", jolloin sitä voi käyttää periaatteessa aseena jos ei satu pitämään jostakusta (mies)johtajasta. Toisaalta harva seksuaaliseen häirintään syyllistynyt haluaa tunnustaa harjoittaneensa pahuutta. Teko kiistetään, jolloin käytännössä jäljelle jää vain se uhrin kokemus.

Käyttäisin mielelläni sanaparia "sukupuolinen kiusaaminen", koska se kuvaa mielestäni ilmiön monisäikeisyyttä: Vakiintunut sanapari "seksuaalinen häirintä" kun tuo mieleen konkreettisen kopeloinnin ja ehdottelun, jolloin ilmiö latistuu sen nimen mukanaan tuomien assosiaatioiden vuoksi. Sukupuolisessa kiusaamisessa tulee paremmin esiin se, että se suuntautuu sukupuolellisiin ominaisuuksiin ja niiden arviointiin.

Lisäksi tietenkin tarvitaan jotain, jonka pohjalta voidaan arvioida tilannetta ilman että tästä tulee vain lyömäase, jossa syyllinen päätetään etukäteen ja sitten vain keksitään mitä hän on tehnyt väärin.
1: Siksi emansipaation kaltainen "sisäinen tila" olisi erityisen huono mittari. Kuten aikaisemmin kirjoitin esimerkinomaisesti, ulkoinen toiminta voidaan selittää erilaisilla syillä. Joko huonosti pukeutuva nainen on latistettu kiusaamisella olemaan välittämättä seksuaalisuudestaan tai sitten hän on emansipoitunut ja haistattaa pitkät miesten ulkonäkövaatimuksille eikä alistu himon objektiksi. Attribution theory nostaa tässä kohdin aivan liian helposti esiin rumaa päätään; Lihava tuomitaan joko ahneeksi ja itsehillintään kykenemättömäksi jos vihaamme häntä ja haluamme että hän on syyllinen, ja gastronomian ystävä, joka ei alistu yhteiskunnan ja mainosmaailman meille syöttämään ulkonäkömuottiin ja hyvän elämän muottiin jos pidämme hänestä ja haluamme että hän on syytön.
___1.1: Tämä on erityisen olennaista sukupuolisen kiusaamisen kohdalla: Siinä miehet on stereotypioitu ikään kuin kiimaisiksi eläimiksi ja naiset on määritelty sellaisiksi joiden siveys on tavoiteltavaa. Kun tässä kohden sekoittuvat sekä vanhoillinen neitsytkultti että feministinen individualismi, käy helposti niin että mies on myös aina syyllinen. Hänet nähdään ikään kuin luonnostaan vain seksiä haluavana ja mielenmaltiltaan tämän vuoksi heikompana astiana; Käy niin että mies on joko syyllinen tai vähintään haluaisi olla syyllinen. Ja valitettavasti miehet käyttävät aivan samaa tilannetta käänteisesti ja puolustautuvat raiskauksiaan sillä että nainen on pukeutunut paljastavasti, ikään kuin tämä miesten syntymäkiima olisi jokin vastaanpanematon tosiasia.
___1.2: Toisaalta myös tarkastelunäkökulma voidaan valita ja tietyt aiheet kieltää. Näin voi käydä niin että parannetaan vain yksien oloja ja toisen puolen heikkouksiin ei puututa. Tällöin tilanne muuttuu pelkäksi vallankäytöksi: Otan tästä esimerkin joka sivuaa aihetta, vaikka ei siihen täysin osukaan. (Koska se tuo asian mielestäni ymmärrettävästi esille.) Se jota väitetään kiusatuksi onkin muuttunut kiusaajaksi. Tämä tarkoittaa sitä että jos tavoittelemme tasa-arvoa, emme voi kiinnittää huomiota pelkästään niihin asioihin, joissa naisilla on huonompi asema kuin miehillä. Tämä on toki tärkeää, mutta olisi katsottava myös niitä kohtia joissa tilanne on toisin päin. Kun katsotaan että miehen euro on naisen 80 senttiä, olisi katsottava myös esimerkiksi lastensaanti tilanteita avioerotilanteissa sekä perhe -elämän osuutta. Siellä naisilla on selvä etuasema, ja jos miehen euro on naisen euro ja perhe on naisen perhe, ei voida puhua mistään tasa -arvosta. On vain tilanne, jossa vanhoilliset sukupuolinäkemykset ovat voimassa, mutta vain siten että toisella on kaikki oikeudet ja toisella kaikki velvollisuudet. Tämä on epäreilua vaikka se on institutionalisoitua. Itse asiassa se voi olla vielä epäreilumpaa kuin jos se olisi vain yksilöiden tekemää, koska tällöin sentään myönnetään että joku tekee väärin. Itse asiassa tälläinen institutionalisoitu näkemys on helpohko havaita työelämässäkin: Jos tyttö harrastaa aiheita jotka ovat "miesten aloja" hän osoittaa olevansa vapautunut, ja saa osakseen ihailua. Sen sijaan poika, joka on kiinnostunut naisellisista asioista, saa osakseen alentavuuta. Hän on ikään kuin "vähemmän mies" tai "tekonainen".

Sukupuolisesta kiusaamisesta voidaan kuitenkin ottaa selvää. Esitän esimerkin haukkumisaiheesta. Tarkastelu tuo esiin epätasa -arvon tietyillä ehdoilla:
1: Kun naisia haukutaan, käytetään sellaisia sanoja kuin "huora", "lutka" ja niin edes päin. Tämä viittaa ammattiin, joka liitetään nimen omaan naisiin. Heidän sukupuoltaan ja seksuaalista suuntautumistaan ei kiistetä. Sen sijaan sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen liitetyt negatiiviset yhteydet tuodaan esiin.
2: Kun miehiä haukutaan, ilmenee usein sellaiset sanat kuin "homo", "akka", "neiti"... Näissä yhteyksissä hänen seksuaalinen suuntautumisensa ja sukupuolensa kiistetään ; On huomattava että tässä tarkastelussa ei itse asiassa viittata siihen mitä "homot" oikeasti ovat, vaan siitä minkälaisia mielikuvia heistä on. Voi sanoa että tässä samalla loukataan homoja, ja vaikka homoseksuaalisuudessa ei ole mitään hävettävää, tämän kutsumisen tarkoituksena on silti halventaa.

Tätä soveltaen on huomattavissa aitoakin epätasa -arvoa: Kun miehet ovat sukupuolisesti avoimia, he saavat coolin maineen. He ovat miehekkäitä, he ovat "sitä mitä kaikki haluavat olla". Sen sijaan seksuaalisesti avoin nainen on "kevytkenkäinen" eikä häntä arvosteta. Tämän trendi on kuitenkin onneksi heikentynyt viime aikoina. Nykyään baareissa massapanee molemman sukupuolen edustajia, ja heitä kunnioitetaan ja halveksitaan (henkilöstä riippuen joko/tai tai sekä-että) sukupuolestaan riippumatta. Liikkumavaraa molemmilla sukupuolilla on yhä samemman verran, ja kenties minun lapsien aikana tämä eriarvoistus tuntuu jo vanhanaikaiselta, tuulahdukselta historiasta. Ja hyvä jos näin on.

Tästä päästäänkin erotiikan maailmaan. Tämä taas koskee juuri aihetta koska feminismin piirissä on laajalle levinnyt näkemys siitä että pornografia esineellistää naista. Mielestäni tämä on totta juuri sen suppean aineiston kohdalla, jota näissä keskusteluissa usein tuodaan esiin. Niissä kun esitetään usein sidontapornoa ja raiskausfantasioita. Toki kokemukseni erotiikan alueelta ovat aika rajoittuneita, mutta silti mielestäni tämä on hieman valikoitua:
1: Tein huvikseni pikahaun altavistan "tuhmien kuvien alueelle". En löytänyt feministien esimerkeissä esitettyjä juttuja "tyhjällä haulla", joka hakee aihepiiristä ikään kuin "satunnaishaulla", ennen kuin laitoin hakukenttään niitä tiettyjä taktisia sanoja jotka tuovat vain tätä aineistoa. Löysin erityisen lihavan naisen ja muita erikoisuuksia ennen kuin tätä väkivaltapornoa. Näyttää siltä että lesboseksi on jostain syystä suosittua, samoin kuin heteroseksi jossa on "kaksi iloista osapuolta". Ilmeisesti vainonäkemys tulee siitä että oletetaan että eroottisia kuvia katsovat enimmäkseen miehet, jolloin he luonnollisesti kiinnittävät huomiota erityisesti naiskauneuteen. Tämä epätasa-arvo voi itse asiassa pitää paikkaansa. Silti tuntuu erikoiselta että miespornonäyttelijä esitetään feministien teksteissä sortavana osapuolena, luulisi että hänkin olisi objekti, vain pienemmässä määrin. "Vähän uhri" ei minun logiikalla ole sama asia kuin "rikollinen". Kuvien viesti oli kuitenkin melko selvä: Ääriesimerkit eivät kuvaa ilmiötä, ja nämä usein esiin nostetut esimerkit ovat keinotekoisia: Sama kuin syyttäisi kaikkia muslimeita siitä että muutama heistä ajoi lentokoneita tornitaloihin.
2: Vanhassa vitsissä naureskellaan sille miten pornoelokuvat ovat aika keinotekoisia. Naiset esimerkiksi saavat aina orgasmin kun mies laukeaa heidän päälleen vaikka varsinaista kontaktia ei olisi. Tämä vitsi, joka taitaa olla karua todellisuutta kertoo osaltaan siitä että pornografia on eskapistista fantasiaa. Niissä mies onnistuu yhdessä, ja naisen orgasmi on mukana siksi että sekin kuuluu olennaisesti tavoitteisiin ja tuottaa miehelle ns. "iloa". Tämä taas kumoaa sen laajalle levinneen väitteen että miehille tulisi suorituspaineita erityisesti pornografian kautta koska niissä on taidokasta ja vaikeaa seksiä ; Akrobaattisuus ei useinkaan kuvaa pornossa kuvattua tilannetta kovin hyvin. (Toki jos siitä tykkää, niin oikeilla hakusanoilla varmasti löytää. Kyse on laajasta linjasta; Kun puhutaan ilmiöstä laajasti, poikkeukselliset yksityiskohdat ovat anomalioita) Porno voi tuottaa onnistumispaineita korkeintaan sitä kautta että niissä onnistutaan naurettavan helposti, mikä sitten tuottaa ongelmia kun tilanne koetellaan käytännössä. Sen sijaan asiaan viittaava roskapostimainonta voi olla ikävää itseluottamukselle, koska niissä esitetään että naiset odottavat mm. "metristä halkoa".
___2.1: Sen sijaan nostaisin esiin sen, että naisille suunnattu aineisto se vasta tuottaakin suorituspaineita. Olen "huviksi ja hyödyksi" lueskellut aiheeseen liittyvää ja selvästi naisille suunnattua kirjallisuutta. Niissä nousee usein esiin se, miten mieheltä on lupa vaatia onnistumista. Lisäksi niissä kerrotaan mm. multiorgasmeista sellaiseen sävyyn, kuin se olisi helpostikn saavutettavissa, kunhan mies vain hoitaa hommansa oikein. Tämä tarkoittaa sitä että tästä syntyy epärealistisia vaatimuksia.
3: Pornografian väitetään lisäksi tuottavan epärealistisia odotuksia naisista. Että pitäisi olla painoa 55 kiloa ja jättiläismäiset rinnat. Kuitenkin kun aineistoa selaa, huomaa että tässä on suurta vaihtelua. Ei ole vaikeaa löytää keski -ikäisiä naisia, tai naisia joilla on vararengasta ja niin edes päin. Luulenkin että tämä kuva pornografian sisällöstä tulee joko aineiston keinotekoisella rajaamisella, tai sitten ihan karkeasti sanoen cosmopolitanin tapaisista naisten lehdistä, joita lukiessa saa helposti sen kuvan että miehet odottavat naiselta tiettyä "ulkonäköominaisuuksia". Lisäksi niissä on muuten kuvattu "miesten virheettömiä vartaloita", joka naisten kohdalla oli jotain joka toi "epärealistisia odotuksia". Tästä ei feministien jutteluissa kuule tässä yhteydessä, jostain syystä sen sijaan kuulee siitä miten nämä vainoavat naista pakottamalla tätä tiettyyn muottiin, ikään kuin miehet opiskelisivat naisista niiden kautta (johon minä sanon tässä tilanteessa että "ups"). Mielestäni hieman huvittava juttu on siinä, että kun kerran mainitsin tästä asiasta pornografiaa vastustavalla naiselle, hän huomautti että havaitsemani juttu johtuu siitä että "miehet ovat sikoja, joille riittää se että naisessa on reikä". Hänen oli ilmeisen vaikeaa huomata, mitä tämä tosiasia tekee hänen "miesten yliluonnolliset vaatimukset" -kohdalleen. (Mutta pääasiahan on se että mies on syyllinen ja nainen uhri.)
4: Lisäksi pornografian väitetään kohdistavan miesten taipumuksia sairaisiin suuntiin. Esimerkiksi naisten "pyhimmän alueen" karvojen ajelua on väitetty jopa pedofiliaan yllyttämisenä. Olen tästä kohdasta hieman erimielinen sen takia, että sekundaaristen sukupuoliominaisuuksien manipuloinnissa ei ole tästä kysymys: Jos nainen toivoo että mies ajaa partansa, hän ei suinkaan yllytä pedofiliaan. Kyse on kuitenkin hieman samasta asiasta. Toki tämä voisi olla sitä -miehen naama on erilainen, kenties minua lukuun ottamatta joka vanhentaa ulkonäköään useita vuosia pitämällä naamakarvoitusta, kuin pojan naama, partaa tai ei- , mutta pornografiassa tähän on vaikea uskoa, sen verran siellä on havaittavissa niitä paljon puhuttuja "isoja tissejä" että tämä tuntuu aikamoisen epäuskottavalta. Tai sitten tyttölapsilla on yllättävää rintojen kasvua, josta en ole tietoinen ja joka on koko elämäni ajan jäänyt minulta täysin huomaamatta, ja olen siksi luullut virheellisesti että rintojen kasvu liittyy siihen että "puberteetti on läpikäyty".

Mutta tietenkin olen sitä mieltä että pornografiassa on sairaita suuntauksia joita ei pitäisi edes olla olemassa. (Sitä yrittää tunkea jopa sähköpostiini vaikka en haluaisi.) Tietenkin naisia kohdellaan joissain kohdissa väärin. Mutta tämä ei tarkoita sitä että kaikki miehet olisivat syyllisiä ja kaikki naiset uhreja. Mielestäni tilannekohtainen analyysi, jossa syyllinen ja syytön ei ole ennaltamäärätty, vaan on sen sijaan molemmat vaihtoehdot sisältävän tiedonhankinta -analyysin tulos, on rakentavampaa. Ihmistä ei tunnetusti saada myötämieliseksi tuomitsemalla tämä toiminnastaan huolimatta.

Käsitykseni tieteenhistoriasta.

Tieteen kehitys ei ole ollut mikään yhden portaan hyppäys. Päin vastoin, tärkein huomio on että siinä on useita välivaiheita. Se on vähittäisen kehittymisen tulos. Se, mikä on aikaansaanut sen kehityksen on riippunut kulttuurillisista olosuhteista. Ne olen lajitellut seuraavasti:
1: Abioottiset syyt. Tämä on Jared Diamondin "Tykit taudit ja teräs" -kirjassa esiintuoma resurssien virta. Tämä on perustana kaikelle. En siis väitä että jos yhteisölle annetaan riittävästi resursseja, se alkaisi jotenkin automaattisesti tuottamaan hyvää tiedettä. Mutta sanon, että jos tämä asia ei ole kunnossa, ei synny lainkaan mitään tiedettä. Syy on karkeasti sanoen Maslown tarvehierarkiassa. Ihminen ylipäätään miettii luovia kysymyksiä vasta kun hän ei ole kuolemassa nälkään tai puukkoon. Abraham Maslown näkemystä on toki kritisoitu siitä, että se olisi liian elitistinen: Hänhän teki tutkimusta ainoastaan älykkäiden tieteentekijöiden keskuudessa. Tässä kohden on siis huomattava, että vaikka myöntyisi tähän kritiikkiin, olisi silti hyväksyttävä tämä: Tiedettä tekevät tieteentekijät.
2:Kulttuurilliset syyt: Taustakulttuurissa on oltava tietynlainen henki. Jos tätä ei ole, resursseja käytetään johonkin muuhun. Sitä voidaan esimerkksi käyttää taiteeseen tai linnojen rakentamiseen.
___2.1: Viehtymys kieleen. Tämä taas on kaksitehoinen: Sitä seuraa (1) pyrkimys rationaalisuuteen. Toisekseen siitä seuraa (2) halu tiedon talletukseen. Tieteen teossa ollaan keskitytty kielellisesti ilmaistujen käsittelyyn kokeellisesti. Esimerkiksi kuvat ovat hyviä silloin kun pitää välittää tuntemuksia, tai tehdä analogioita. Kuvia voidaan käyttää myös eettisessä kannanotoissa. Päiviö Latvus onkin huomannut "ymmärryksen siivet" -kirjassaan sen, kuinka tieteen historiassa muutoksissa on ollut mukana monoteismi. Itse en korosta monoteismiä, se on vain markkeri siitä että toinen tärkeä elementti on mukana: Kun ajatellaan perusjakoa seemiläisiin ja indoeurooppalaisiin, muistetaan että seemiläinen kulttuuri keskittyy monoteismiin ja kieleen ja indoeurooppalainen taas polyteismiin ja kuviin. (Ja itämainen taas symboleihin ja holistiseen ajatteluun.) Kun tieto taas tallennetaan, se myös siirtyy seuraavalle sukupolvelle. Kun ajatellaan kultturia, on aivan varmaa, että oli ihmisiä joiden mielestä se että Pyhät Sanat kirjattiin saveen oli uskontoa häpäisevää, ulkoluku sen sijaan vaatii keskittymistä ja opettelua ja muuta ylevää. Heidän ajatuksiaan ei kuitenkaan ole säilynyt, koska niitä ei ole kirjattu ylös, heidän kannattajansa jäivät jälkeen koska siinä missä he opettelivat ulkoa jotain vaivalla, toiset voivat kuluttaa saman vaivan miettimällä jotain uutta.
___2.2: Viehtymys yleistyksiin. Tässä kohden olennaista on se, että ilman teoreettisia yleistyksiä, näkemykset jäävät irrallisiksi. Ne ovat toki premisseineen yhtenäisiä, mutta niiden avulla ei voida tehdä sovelluksia. Kun tämä yhdistetään edelliseen, saadaan aikaan se, että logiikassa on oltava sekä induktiivista että deduktiivista päättelyä.
___2.3: Viehtymys käytännöllisyyteen. Sekä induktiivinen että deduktiivinen päättely ei vielä riitä: Jotta systeemit toimisivat kunnolla, täytyy olla myös koettelu joka on suhteessa fysikaaliseen todellisuuteen. Ilman tätä vaihetta, tiede ei kehity, vaan jää loogisiksi systeemeiksi ja perusteluiksi, jotka ovat herkkiä rationalisoinneille. Systeemit ovat vain "mahdollisia" eivät "perusteltuja". Todistus pelkällä logiikalla jää "voi ollaksi". (Tämä on mielestäni olennainen lisäys ja parannus Latvuksen ajatteluun.)
3: Laskentateholliset syyt. Tämä tarkoittaa olennaisesti sitä, että asian eteen nähdään vaivaa. Lopputulos riippuu siitä (1) kuinka paljon vaivaa nähdään ja (2) miten sitä kohdistetaan. Lopputulos syntyy näiden yhteisvaikutuksesta.
___3.1: Populaatio. Tässä tarvitaan ihmisiä. Ihmiset voivat tiedon tallennuksen (2.1) avulla tehdä tämän ajallisesti ja paikallisesti erossa toisistaan. Esimerkiksi Baron-Cohenin tulosten mukaan on selvää, että tietty osa populaatiosta ajattelee tyypillisesti "oikealla tavalla". Syy voi olla geneettinen tai se on muusta syystä "kulttuurillinen vakio".
___3.2: Kohdentaminen. Tässä kohden on olemassa haittaavia ja tukevia elementtejä. Tukeva elementti on kriittisyys. Jotta järkeviin asioihin voidaan keskittyä, tulee voida ampua vääriä näkemyksiä jalkaan. Toisaalta jotta voitaisiin kehittyä, on oltava myös muutosta. Ja muutosta estävät aina ideologiat. Toisin sanoen, tiede tarvitsee avoimuutta. Kaikki ideat tulee tuoda kritiikin eteen. Jos jokin taho estää uusia ajatuksia, kehitys ei ole mahdollista. Toisin sanoen olennaista on huomata että nämä eivät ole ristiriidassa keskenään: Kaikki muutos ei ole kehitystä, mutta ei ole olemassa kehitystä joka ei olisi muutosta. Tämä taas ei tarkoita edes tieteen vallankumouksia ja uusia paradigmoja. Perustutkimuskin lisää ja täsmentää tietoa maailmasta. Myös käytännön tarpeet ohjaavat tutkimusta. Kreikkalaiset pitivät orjia, joten heidän ei kannattanut tehdä koneita muuta kuin Heronin leluiksi. Kun orjat tekevät halvalla saman työn, minkä koneet tekisivät kalliilla, ei ole mitään syytä satsata niihin.

Kun tämä ajatus lasketaan yhteen, olen vakaasti sitä mieltä, että Latvuksen huomaama naisten aseman tukeminen yhteydessä menestyviin kulttuureihin on ihan varmasti totta. Yleisesti ottaen kulttuurien tasoa voidaan arvioida sitä kautta miten niissä kohdellaan naisia ja lapsia. Miksi? Koska heille syydetään resursseja vasta kun vallanpitäjillä riittää jaettavaa. Se liittyy siis resurssien riittävyyteen. En kuitenkaan pidä sitä tieteen kehityksen syynä: Naisia alkoi olemaan tieteen teossa vasta myöhemmin. Lisäksi vaikka naisten ajattelu onkin tilastollisesti induktiivisempaa ja miesten deduktiivisempaa, tämä erojen korostaminen ei ole mikään kahden eri leirin taisto: Erot ovat tilastollisia ja mielestäni väite että naisten ajattelu aikaansaisi tieteen vallankumouksen on väärä, koska (1) induktiivisesti ajattelevia miehiä on ollut aina, kuten on lyhyitäkin miehiä. Myös pituushan on tälläinen "korrelaatio sukupuoleen" -ilmiö. (2) Tieteen alkuvaiheiden edustajat eivät olleet mitään naisten ystäviä. Esimerkiksi Newton oli harvinaien tapaus: On luultavaa että hän oli neitsyt. Itse asiassa on lähes selvää mistä induktiivinen ajattelu tuli tieteeseen: Se tuli maagisesta ajattelusta. Siinähän on induktio että käytännöllisyys: Onkin hyvä huomata, että sekä Latvuksen kehuma impetuksen keksijä Filoponos oli yhteydessä Aleksandrian filosofiseen koulukuntaan - siis yhteydessä induktion lähteeseen. Samoin kuin Newton oli alkemian ystävä. - itse asiassa hänen alkemian ystäväksi kääntymisensä ajankohta on juuri hänen tieteellisen tuotantonsa huippukausi. Selvästi kyseessä oli ajatusmaailmojen kohtaaminen. (Filoponoksen impetus ei saavuttanut suosiota, koska yleisesti ei tavoiteltu käytännöllisyyttä. Vasta tykistön tarpeet loivat edun tälläiselle ajattelulle.) Samoin Islamin tieteen huippukausi oli siitä merkittävä ja mielenkiintoinen, että astrologia ja astronomia olivat lujasti yhteydessä toisiinsa. (Kuten opimme lohikäärmeistä.) Euroopan puolella oli samankaltainen ilmiö: Alkemia ei kehittynyt kemiaksi sattumalta, vaan koska se oli käytännöllistä+induktiiivista (symboleihin ja analogioihin perustuvaa) ajattelua joka asetettiin toimintaan kulttuurissa joka oli kiinnostunut kielestä ja sen talletuksesta ja rationalismista (keskiaikainen filosofia oli logiikkakeskittynyttä ja itse asiassa tällä saralla erittäin hienostunutta, joskin kenties teologiakeskeistä.) Toki olen sitä mieltä että naisten pääsy tieteeseen kasvatti tieteen kehitystä lisää. Sehän kaksinkertaisi miettimiseen käytettävien tehokkaasti ohjattujen aivojen määrän. Valitettavasti tämä tapahtui kuitenkin "liian myöhään" ollakseen selitys tieteen lähdölle euroopassa - Naisethan hyppäsivät kelkkaan mukaan vasta kun oltiin jo lähdetty pitkän aikaa sitten eteenpäin. Ritariperinteestä naisten tuki ei missään tapauksessa ole voinut tulla, koska ritarien näkemys oli neitsytkultin mukainen. Ei arvostettu naisen ajattelua vaan sitä kuinka tämä kätki seksuaalisuutensa.

Sen sijaan näen Latvuksen mystiikan kritiikin osuvana siinä kohden, että siitä puuttuu halu ja pyrkimys käytännöllisyyteen. Magiassa tämä käytännön puoli sen sijaan oli mukana. Näen näiden ajattelujen erottelemattomuuden johtuvan kristillisestä perinteestä, jossa kritisoidaan muun muassa fantasiakirjallisuutta. Kun magia on kokonaisuutena vastustettavaa, se on helppo leimata kokonaisuutena huonoksi yksityiskohtien kautta. Kuitenkin kun Latvus korostaa induktiivisen ajattelun merkitystä, olisi syytä huomata että merkit, symbolit ja analogiat ovat olennainen osa mystistä ajattelua. Ja tämä taas on juuri sitä induktiivista päättelyä. Se, että tähän ei kiinnitetä huomiota on helppo ymmärtää kun sen näkee fundamentalistiskristillisen julistusperinteen jatkumona. (Se on siis samaa sukua sen kanssa, miten toisaalta valmis Latvus on kehumaan islamilaista menneisyyttä ja samanaikaisesti vastustamaan sitä kauheana nykypäivänä. Kun hän antaa tukea jollekin menneisyyden ilmiölle, hän voi osoittaa armeliaisuutta jota ei tarvitse kohdistaa konkreettisesti kehenkään joka on hänen kanssaan erimielinen. Hän kuitenkin haluaa kaiken tukensa monoteismille, joten menneisyyden islamin naismyönteisyyden korostaminen on kätevä apuväline tässä.)

Pystyn siis vetämään sellaisia ennustuksia tulevaisuudesta, että Latvuksen ennustama länsimaiden tiedeylivalta tulee romahtamaan. Syyt ovat tosin toiset, kuin mitä hän ajattelee. Syy on siinä, että länsimaissa väestönkasvu on saavuttanut huippunsa, jolloin tiedettä tekevien ikäisten määrä ei enää kohoa. Väkilukuhan ei kasvanut sen takia että oltaisiin alettu lisääntymään kuin kaniinit, vaan sen takia että ollaan lakattu kuolemasta kuin kärpäset. Hyvin ahmituissa länsimaissa on vähemmän lapsia per pärstä kuin kehitysmaissa. Muualla esteinä ovat olleet erilaiset haittaavat ideologiat. Samoin kuin euroopassa tiede pääsi valtaan vasta heti siinä vaiheessa kun tieteentekoikäiset eivät olleet uskontojen ristiriidassa poliittisen pelin välineitä eivätkä protestanttisten noitavainojen alaisia. (Sanon protestanttisen sen takia että katolilainen inkvisiitio oli lepsumpi kuin maineensa. Suurimmat noitavainot olivat protestanttien Saksassa - ja jopa pohjoismaissa - suorittamat. Protestanttisen noitavainon erottikin katolisesta noitavainosta juuri inkvisiitio: Katoliset antoivat edes jonkintasoiset oikeudenkäynnit, jotka olivat mainettaan kevyempiä, kun taas protestantit tekivät laajakirjoisia iskuja. Tosin väitän että protestanttien ankaran toiminnan alla oli se, että he olivat vähemmistö. Jotta he voisivat voittaa suuremman vihollisen tai edes pärjätä sen kanssa tasaveroisena, heidän oli käytettävä kovempaa voimaa.)

Ennustankin että tieteen kehitys suuntautuu isompien väkilukujen maihin: Ratkaiseva ei ole kristittyjen määrä maassa, vaan se miten vähemmän ideologisia maista tulee. Toisin sanoen, jos kommunistiset ideologiavaltiot romahtavat, ja korvautuvat, sitä parempi mitä vähemmän ankara ideologia sen korvaa. Ennustan että "rauhanomaisissa + monikulttuurisissa maissa", joissa ei voimavaroja kuluteta sisällissotiin ja uskondebatteihin, tai joissa valtauskonto ei vain "a priori" päätä mitkä tieteelliset teoriat ovat vääriä Pyhän Kirjansa perusteella, menestyvät parhaiten. Sen sijaan ne maat, jossa uskonto tai kommunistinen ideologia tai jokin muu taho estää, eivät tee tiedettä. Samoin maat joiden olot ovat kurjat, eivät tee tiedettä ennen kuin maan olot paranevat. Kurjissa oloissa olevat maat voivat tehdä tiedettä vain sen määrän mukaan, jotka ovat riittävän hyvässä asemassa, kiipineet tarpeeksi Maslown tarvehierarkiassa.