Filosofiaa tehdään yleensä sanoilla ja logiikalla kuten matematiikkaa hyväksi käyttäen. On selvää, että tauluja harvemmin esiintyy filosofian kirjoissa sellaisinaan. Niillä kenties kuvataan jotain ilmiötä, jota selitetään sanoilla. Mutta pelkkänä kuvana taulua tuntuisi olevan vaikea käyttää.
Kuitenkin väitän, että tauluja voidaan käyttää aivan sellaisinaan moraalisissa ongelmissa, kysymysten asettelussa. Tämä onnistuu, koska katselemme tauluja sen vuoksi että saamme niistä tunteita ja ne vaikuttavat kokemusmaailmaamme - joskus oivallamme kuvataiteen avulla uusia asioita, tai ainakin kysymme uusia kysymyksiä.
Tälläisenään asia saattaa kuulostaa hieman kummalliselta, mutta otan yhden käytännön esimerkin. Se tunnetaan nimellä Trolley Problem. Tämä on moraalinen dilemma, jonka kehitti Philippa Foot. Se menee seuraavalla tavalla: Resiina (trolley) kulkee junarataa pitkin. Radalla on sen edessä viisi ihmistä, jotka kuolevat jos resiina ajaa heidän päälleen. On olemassa vipu, jota kääntämällä resiina siirtyy toiselle raiteelle. Valitettavasti tällä uudella raiteella kuolee yksi mies. Ongelmana on siinä onko passiivinen monen kuolemaan jättäminen parempi vai huonompi kuin yhden aktiivinen tappaminen. Vastaushan loppupeleissä riippuu siitä, laskeeko utilitaristisesti ihmishenkiä, vai lasketaanko teon aktiivisuuden määräävän moraalin. Tilannetta voi tietysti mutkistaa sillä, että jos vaihtoehtoraiteen sijasta on mahdollista työntää joku riittävän lihava ihminen resiinan alle. Toisaalta kysymyksenä on sekin, että jos olet tuo harvinainen erikoistapaus, eli tuo lihava mies, hyppäätkö? Tilannetta voi tietenkin vaihtaa myös laittamalla eri määrän ihmisiä ja eri -ikäisiä ja rotuisia henkilöitä ja tekemällä näistä variaatioasioita. Viisi lasta vai kolme mummoa? Kaksi vihaista ja aseistettua mustaihoista fundamentalistimuslimia vai kaksi uusnatsia? Hitler, Goebbels ja Stalin vs. Jeesus Nasaretilainen...
Näistä lukemattomista kombinaatioista voisi sitten tehdä vaikka taidenäyttelyn. Kun käyttää riittävän selkeää kuvitusta, jokainen eurooppalainen erottaa, mitä se hämmästyneen näköinen ratamestari siinä vivun varressa tekee. Sanoja ei tarvittaisi. Ja etiikassahan tunnetusti korostuu se, että kysymyksen esittäminen on erityisen tärkeää. Vastaaminen taas voi olla vaikeaa, tilanneriippuvaista, eikä sillä aina ole niin kiire.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti