Tosin nyt ajattelin kertoilla hieman kulttuurirelativismista. Tämä on tärkeä aatesuunta, koska sen mukaan eri rotuiset ja eri aatteet eivät luokita ihmisiä paremmuusjärjestykseen.
Christophe Gansin elokuvassa "Le pacte des loups" (The Brotherhood of the Wolf) käsitellään Gévaudanin petoon liitettynä uskonnon ja tasa -arvoisuuden teemoja. Elokuvassa on "kung-fu -intiaani", joka on päähenkilön paras kaveri. Muut tuon ajan ylhäisöläiset sen sijaan pitävät muun rotuisia pakanoina, vähempiarvoisina. Elokuvassa historian mysteeriksi jäänyt Gévaudanin peto, joka "elokuvan ulkopuolella" oli 1760 -luvulla Ranskanmaalla riehunut peto, joka tappoi ihmisiä, ja jonka luonne on jäänyt hämärän peittoon.
Elokuvassa peto oltiin valjastettu syrjijien palvelukseen. (Koska se oli elokuvan sanoma, Kung - Fu -intiaanin akrobatian lisäksi.) Ulkomailta oltiin salakuljetettu hyeena, jota oltiin koulutettu. Tavoitteena oli päästä eitoivotuista ihmisistä eroon, näitä voitiin syyttää pedosta, jota syrjijät väittivät esimerkiksi Jumalan kostoksi vääräuskoisille. Valistushenkinen päähenkilö ei tietenkään uskonut tätä asiaa. Hänen ateisminsa luultavasti vahvistui kun salajuonen takaa paljastui joukko ääriuskovaisia.
Oikeastaan tässä elokuvassa tuli esille se, miksi kulttuurirelativismi on nykyisin hallitsevana.
Vainoamisella on pitkä historia, sitä voisi kutsua "yleisinhimilliseksi". Aina on ihminen ollut valmis liittoutumaan vihollisensa kanssa väliaikaisesti voidakseen lyödä jotain jonka nämä kokevat yhteiseksi viholliseksi. Tätä on sitten oikeutettu ties millä. Apuna on ollut myyttejä ja jumalien käskyjä. Myös Aristoteleen hierarkia ja von Linnén luokittelut, joissa oli erityinen luonnonjärjestys, jossa arvotettiin "luomakunnan portaat". Siinä ihminen oli huipulla ja eläimet tämän alapuolella. Tästä tehtiin sitten erilaisia tulkintoja, joista osassa luokitteltiin kristityt muita ihmisiä paremmiksi. (Harmittomimmillaan tämä eriarvoistaminen johti vain siihen että kristityt menivät harjoittamaan lähetystyötä, pelastamaan villejä ennen kuin näiden tuhansia vuosia kestäneet sosiaaliset systeemit "romahtavat omaan mahdottomuuteensa" ; Käännytystyössähän asettaudutaan aina jollain tavalla ylemmäs, joksikin jonka tulee koulua heikompi kulttuuri paremmaksi.) Näkemys oli aika yleinen: Esimerkiksi George Berkeley tuli aikanaan tunnetuksi siitä, että hän edusti pehmeitä arvoja, koska hänestä orjat olivat sen arvoisia, että heille kannatti opettaa kristinuskoa. Hänestä orjat olivat tämän jälkeen parempia orjia. Kun miettii, että tuollainen näkemys on ollut 1800 -luvulla "pehmeä" ja "suvaitsevainen", ymmärtää kontekstin mistä puhutaan - kenties jopa paremmin kuin esittelemällä niitä hurjempia tai keskimääräisempiä näkemyksiä.
Toki hieman ennen Berkeleytä esiintyi sellainen henkilö, kuin Jean-Jacques Rousseau joka vastusti kulttuurien ja rotujen eriarvoistamista. Hän edusti näkemystä jalosta villistä ; Hän oli sitä mieltä että ihminen oli luontaisesti hyvä, mutta kulttuuri ja tieto on turmellut hänet. Hänestä sivistys olisi pitänyt vaihtaa ja palata takaisin luontoon. Hän sai jonkin verran suosiota, mutta mitään valtaisaa suunnanmuutosta hän ei saanut aikaan.
Kauheimmat esimerkit eivät löydy kristinuskon miekkalähetyksestä, vaikka ne ovatkin aika tunnettuja. Ne löytyvätkin lähempää. Tällin puhutaan tietysti Natsi -Saksasta ja Pääosin englannissa tapahtuneesta eugeniikasta:
1: Natsismia voi ymmärtää hieman romantiikan kauden luonteen kautta. (Johon on lisättävä poliittinen tilanne, jota en tässä kuitenkaan käsittele. Mutta jotta totuus ei unohtuisi...) Kun romantiikka kyllästyi valistuksen maailmankuvaan liian "mekaanisena", haluttiin tilalle tunnetta. Romantiikkaan liittyy kansallisromantiikka, joka tuotti sivutuotteinaan kansallistunnetta: Ei ole sattumaa että Kalevala koottiin silloin kuin se koottiin. Samoin ei ole ihme että Sibelius on kansallissäveltäjämme. Sillä romantiikan ajan hengelle sopivasti he olivat symboleja kansallistunteelle. Ja kuten demokratia on heikko populismille, myös romantiikka oli heikko hieman samantapaiselle ongelmalle. Liiallisuuteen vietynä siitä tulee rasismia. Saksassa tästä taas tuli populistista nationalismia, jossa tiedenäkemyksistäkin hyväksyttiin vain ne, jotka olivat riittävän "Volkish".
2: Eugeniikka taas oli "rotuhygieniaa", käytännössä "jalostusta ihmisillä". Siihen kuului vammaisten pakkosteriloinnit (aivan kuin vammaisten vaikeus saada puolisoa olisi jotenkin niin hyvä että tätä tarvitsisi erikseen tukea...) Eugeniikkan puolesta argumentoitiin evoluutioteoriaan vedoten - tosin taustalla oli edelleen Linnén ja Aristoteleen ajatus kehitysportaista. Tämä on sinänsä jännittävää, sillä saman aikaisesti evoluutiota syytettiin siitä, että se alensi ihmisen eläimen tasolle, ja poisti tuon hierarkian. (Juuri samasta asiasta syytettiin myös Karl Marxia ja Sigmund Freudia.) Eugeniikka ei kuitenkaan ollut pelkästään evoluutiota kannattavien ideologia, vaan esimerkiksi William Tinkle, joka oli muun muassa fundamentalistiuskovainen ja kreationistisen instituutin perustaja - ja ennen kaikkea tunnettu ja aktiivinen evoluution kritisoija. (Hän kiisti jopa sen että ihmiset olisivat eläinkuntaa, hän kritisoi koko luonnonvalintaa - ja tätä myötä "mikroevoluutiota") Hän myös tuotti eugeniikkaa tukevia kirjoituksia, ja kannatti eugeniikaa muutenkin itse. Mutta evoluutioon vetoamista tässä yhteydessä ei kuitenkaan voida myöskään kiistää. Eri kysymys sitten onkin se, kuinka paljon jo taustalla olevia ajatuksia rationalisoitiin. (Karkeasti voisi sanoa, että perustelussa yritetään katsoa faktat ja seurata niitä johtopäätökseen, rationalisoinnissa alussa on johtopäätös ja sitten mietitään miten faktat valitaan ja tulkitaan että ne sopivat siihen. Tämä näkyy yleensä ainakin siten, että rationalisoinnit ovat poikkeuksetta falsifioimattomissa, ts. näkemystä ei voisi kumota millään kuviteltavissa olevalla havaintoaineostolla.)
Sekä natsismia että eugeniikkaa yhdisti rationalisoinnin henki. Ne eivät olleet hirmutekoja, joita tekivät hullut ihmiset, vaan hirmutekoja joita tekivät tavalliset ihmiset, joille oltiin esitetty asiaa tukevia rationalisointeja. Tämä on tärkeä muistaa: Natseja ei vihata siksi että he olivat hulluja, vaan siksi että he olivat tunteettomia tiettyjen kansanryhmien kärsimykselle koska he olivat perustelleet tämän oikeutuksen itselleen riittävän vakuuttavasti.
Kulttuurirelativismi sai suosiota, kun natsien ja eugeniikan kauheudet huomattiin. (Eli toisen maailmansodan jälkeen.) Tässä korostettiin sitä, kuinka ihmiset ovat kulttuurista ja rodusta riippumatta samanarvoisia : Homoseksuaalit, japanilaiset, Zulut ja hindut ovat samanarvoisia kristittyjen valkoisten miesten kanssa. Koska eugeniikka tahrasi genetiikan, eikä hirmutekojen - ihan hyvästä syystä - haluttu toistuvan, tästä seurasi se, että selityksiä kansallisiin eroihin haluttiin selittää muutoin kuin genetiikalla. Ajateltiin että kasvatus ja kulttuuri vaikuttavat siihen minkälainen ihminen on. Tämä näkyy siten, että esimerkiksi naistutkimuksen tutkimusnäkökulma on sellainen, että se käsittelee enimmäkseen sitä, miten naiset kokevat itsensä osana ryhmää ja miten he kokevat roolinsa ja yhteiskunnan paineen. Tämä tarkoittaa siis sitä, että naisten naiseutta ja eroa miehiin tutkitaan kuin se olisi kulttuurillista. Karkeasti voisi sanoa että kulttuurillisia eroja tutkitaan ja geneettisiä ei. Geenien vaikutusta ei kuitenkaan suoraan kielletä.
Toisaalta kulttuurirelativismi ei onnistunut siinä, mitä se - aivan syystä - halusi vastustaa. Tämän syykin on selvä:
1: Kun sen mielestä mikä tahansa kulttuuri on yhtä hyvä, se antaa luvan myös despotismille. Samoin kulttuuri, joka kannattaa natsismia tai eugeniikkaa on sen omien normien mukaan "Erilainen mutta samanarvoinen".
2: Kulttuurirelativismi on herkkä dhimmitudelle (aggressiivisen kulttuurin edessä väistämiselle) joka suoritetaan siirretyllä nationalismilla (antamalla muille erioikeuksia jotka itselle laitettuna olisivat rasismia.) Tässähän vain tuetaan "toisenlaista kulttuuria" ja vältetään "kulttuurien välistä skismaa" eli pohjimmiltaan suvaitaan ; Se on siis erityisen herkkä ilmiölle, jota Edward Wilson kutsuu uskonnollistetuksi etnisyydeksi. Tämä taas tarkoittaa sitä, että kun kulttuurirelativismi kieltää jonkun etnisyyden ilmoittamisen paremmaksi, etninen ryhmä voi tehdä itsestään uskonnon, jolloin se on kulttuuria jota tulee kunnioittaa. Tyypillisesti uskonnollistettu etnisyys näkyy siinä, että toisilta halutaan ottaa oikeuksia pois, koska ne ovat heidän oman
Gévaudanin peto on yhä keskuudessamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti