chochonnet

Olen viime päivinä tutustunut erittäin läheisesti erääseen kamppailulajiin, joka on uusi ja moderni. Sen leviäminen joko pysyy nykyisellään tai yleistyy, joten sitä voisi kai kutsua jopa trendilajiksi. Lajin nimi on chochonnet^*

Alustan kertomalla chaussonista, jonka piirteitä löytyy muun muassa monissa savaten alatyypeissä. Tämä oli välimeren alueen merimiesten keskuudessa syntynyt "jalkamiekkailu", joka oli pelin tapainen menetelmä, jota voitiin käyttää myös itsepuolustuksessa. Lajille tyypillisiä ovat potkut, ja potkusarjat. Käsillä voidaan ottaa tukea, mikä kuvaa sitä että laivalla oli köysiä ja kaiteita, joista voi ottaa kiinni. Lajilla on suuri vaikutus chochonnetin kehittymisessä.

Chochonnetissa kamppailu suoritetaan lätissä, ja se on sovellettu tilanteeseen, missä vastustajana on sika. Sika saa purra, ja teloa sorkillaan. Ihmisosapuoli taas ei saa.

Ihmisen tavoitteena on jonkinlaisella painin ja kickboxingin yhdistelmällä saada sika menemään puntariin. Sika taas haluaa olla muualla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että se joka väsyy ensin, häviää. Chochonnet koostuu pääosin erilaisista matalista sweeppauksista ja sarjoista, joissa ei ole varsinaista impaktia. Jalkatekniikoiden tehtävänä on kammeta matalalla painopisteellä olevia sikoja, ja hallita niiden ryntäilysuuntaa. Ne eivät siis perustu perinteisiin potkuihin, joilla kampitetaan tai murskataan, koska matalan painopisteen vuoksi kampit eivät toimi normaalisti ja impaktit nyt ovat vaan pelin säännöissä kielletyt. Käsiä ei käytetä, koska niissä on joko lantakola - johon voi ottaa tukea, tai sitten jokin lomake, jota ei missään olosuhteissa saa tuhria ja johon ei saa nojata. Laji tuntee myös hypyt, joissa noustaan jopa yli metrien korkuisten lätin seinien päälle ja toiselle puolelle. Pääosa koostuu kuitenkin jalkatyöstä ja ympäriinsä ryntäilystä pienessä tilassa. Tätä siivittävät luonnollisesti erilaiset ehdottoman tarkasti ajoitetut KIAI -huudot, jotka on tyypillisesti pyhitetty Suomalaisille pakanajumaluuksille, kuten Perkeleelle.

Sikaosapuolen tekniikat perustuvat kovaan ääneen, suuren massan inertiaan, jota siivittää nopea vauhti, joka saavutetaan kiemuraisella juoksuradalla. Juoksuradan mutkikkuus johtuu siitä että ne suoritetaan erittäin rajoitetussa tilassa. Tekniikoissa on myös hampaiden ja sorkkien käyttöä. Kuitenkin pääosa kamppailusta koostuu nimen omaan pienessä tilassa ympäriinsä ryntäilystä.

Yleisesti voidaan sanoa että kamppailuetäisyys ei missään olosuhteissa nouse yli yhden metrin. Tämä takaa sen, että kummankin osapuolen reagointinopeus ja havainnointikyky ovat koko kamppailun ajan hieman jäljessä.

Laji syntyi väkivaltaisessa ja maanläheisessä sekä eksoottisessa Suomessa. Lajin harrastajien yleiskunto paranee, mutta toisin kuin muissa lajeissa, ulkonäkö muuttuu suttuisemmaksi. Lajia suositellaan kaikille aktiivisille ja luonnonläheisille ihmisille, joita kiinnostaa tieteen tukeminen, luonnolliset arvot. Lajin harrastajan tulee tuntea vetoa lajeihin joissa yhdistyvät jännittävä nopeatempoisuus yhdistettynä yksilösuorituksiin. Tämä korostuu sillä, että vaikka yksittäiselle ottelulle ei ole annettu aikarajaa, ihmisosapuolen on voittaakseen voitettava riittävän monta ottelua etukäteen annetuissa aikarajoissa.

* Nimen taustalla on tietenkin chausson. Takana on myös ranskan nimi jonkinlaiselle sialle, joka on cochonnet. Äänneasut ovat riittävän samanlaiset, ja nimi saadaan laittamalla nämä väkisin yhteen.