Luonnontieteiden tarkasta "oikeasta muodosta" käydään ahkeraa kinastelua, joka näkyy esimerkiksi siinä että keskustellaan siitä minkälaiset asiat ovat päteviä perusteluja, todisteita, evidenssiä jollekin teorialle - ja ylipäätään minkälaiset teoriarakenteet ovat tieteellisiä ja tätä kautta mahdollisia eli "luvallisia" käyttää. Tämä kinastelu on hyväkin asia, koska jos luonnontieteellinen ajattelu osoittautuukin vaikka vain "lajinmukaiseksi harha -ajatteluksi", se voidaan saada tietoon jos joku keksii siihen sopivat argumentit. Toisaalta kinastelu voi kertoa siitä että aihetta pidetään tärkeänä, keskeisenä ja kehittämisen arvoisena. Siis kunnia kinasteluille ja näkemyseroille. Kuitenkin kaikissa luonnontieteitä määrittelevien systeemeiden takana on muutamia ajatuksia, jotka ovat mukana käytännössä aina. Niiden huomaaminen on tärkeää, vaikka keskusteluissa esiin nousevat tietenkin aina kinastelun alla olevat aiheet, ja etenemisen kannalta on hyvä keskittyä siihen mitä ollaan selvittämässä eikä siihen mitä jo tiedetään. Silti kuitenkin päätin koota eräänlaisen yhteenvedon, joissa tärkeimmät peruslähtökohdat ovat mukana. Tämän tein vaikkapa sen takia että jos luonnontieteellistä ajattelua vastustaa -kuten jotkut todella tekevät- olisi syytä selvittää mitä näistä pääkohdista vastustaa.
1: Foundationalismi. Tämä tarkoittaa oletusta siitä että tarkkailemamme maailma on kaikille sama. (Se ei siis välttämättä oleta että maailma olisi tosi, se voi olla houretta, mutta se on kaikille sama. Kuitenkin naturalistinen ajatus fysikaalisen maailman konkreettisesta olemassaolosta on mahdollinen ja luultavasti yleisin tulkinta.)
___1.1: Foundationalismista seuraa vaatimus objektiivisuudesta. Selityksissä ei voida sortua henkilökohtaiseen näkemykseen tai mielipiteeseen, koska todellisuus on kaikille yhteinen, ei yksityiselle ole tämän vuoksi perustetta. Tutkimustulos on tutkimusasetelmasta sama, tekipä sen mistä maailmankuvasta lähtien tahansa.
_____1.1.1: Koska muuttuvat luonnonlait tekisivät maailmasta aina erilaisen, se esiintyisi tietämisen tasolla aina subjektiivisena. Tämän vuoksi foundationalismiin liitetään usein ajatus uniformitarianismista, jossa oletetaan että luonnonlait ovat samat menneisyydessä kuin mitä ne ovat nyt, kun niitä havainnoidaan. "Sama sääntö toimii aina". Tästä seuraa se, että jos luonnonlaki muuttuu, muutoksenkin olisi oltava lain kautta ymmärrettävä. Sama perustelu toimii siksi aina, eilen esitetty todiste on perusteltu myös seuraavana päivänä. Sääntöjä päättelyssä, koejärjestelyissä ja tulosten tulkinnassa ei voi vaihtaa tilanteen mukaan vaan ne on aina voitava perustella - ja tämän perustelutavan tulee toimia aina.
___1.2: Diskurssin eli keskustelun ja debatin eli erimielisyyksiä esiin nostavien argumenttien avoimen esiin noston, korostuminen sekä tiedeyhteisöllisyyden tärkeyden korostaminen : Jos todellisuus olisi kaikille eri, ei keskustelulla olisi merkitystä, jokainen voisi pitää oman mielipiteensä, ja vaikka maailma olisikin yksilölle järkevä, ei olisi takeita että se olisi samanlainen saati samansisältöinen kaikille muille. Tämä ajatus on sen verran keskeinen, että jopa hermeneutiikassa käytettävä ajatus ymmärryshorisontista nojaa siihen, että vaikka näkemykset ja logiikat mahdollisesti eroavat eri tahoilla, ymmärtäminen on mahdollista vain niiltä osin miltä henkilöiden käsitystapa maailmasta on yhteinen, sama.
_____1.2.1: Kun keskusteluun liitetään tiedemaailma, syntyy vaatimus julkisuudesta: Näkemys on tieteellinen vain jos tutkimusaineisto esitetään kaikille, jotta he voisivat vakuuttua sen oikeudellisuudesta, eivätkä esimerkiksi pelkästään esittäjän komeasta parrasta tai statuksesta.
_____1.2.2: Kun tähän liitetään ajatus uniformitarianismista, syntyy näkemys autonomisuudesta. Tällä tarkoitetaan sitä, että teorian toivottavuus tai sen vaikutus politiikkaan tai uskontoon tai kadunmiesten maailmankuvan saastumiseen ei saa olla merkittävää. Tiedettä ei saisi myöskään ostaa -esim. poliittisien tavoitteiden - välineeksi.
2: Syy-Seuraussuhteeseen luottaminen, jossa ajatellaan että ymmärrystä saavutetaan jos tiedetään koska, miten ja missä ehdoin jokin tilanne seuraa jostain toisesta tai toisista alkutiloista.
___2.1: Kun tämä yhdistetään foundationalismiin, on perusteltua noudattaa nimen omaan samanlaisena pysyvää logiikkasysteemiä tutkimuksessa : Jos yksi perustelutapa toimii yhdessä paikassa, emme voi vaihtaa logiikkasysteemiä vain siksi että jossain muualla se tuottaa tuloksia joista emme pidä. Tästä taas seuraa se, että teoriat, jotka yhdistävät asioita toisiinsa pärjäävät muita paremmin, jolloin pitkässä tähtäimessä "tieteenfilosofia kannustaa" Reduktioon, holismiin, supervenienssiin tai muihin vastaaviin näkemyksiin, jossa teoriat nivotaan yhteen ja niissä käytetään mielummin samoja elementtejä kuin toisia ; Jos -ja usein kun - korostetaan Okhamin partaveistä (~Jos asialle on kaksi selitystä, todennäköisemmin tosi on yksinkertaisempi selitys), toisilleen rinnasteiset teoriat saavat etua, koska niihin ei tarvita mukaan ylimääräisiä elementtejä. tällöin Syy-seuraukset jotka yltävät eri tieteentekolajien välillä korostuvat myös siten, että konsilienssin merkitys korostuu : Jos eri tieteenalat saadaan yhteneviksi siten että niiden voidaan katsoa käsittelevän samoja asioita eri näkökulmista - kuin yksi tarkastelee teleskoopilla, toinen käyttää suurennuslasia, kolmas mikroskooppia ja neljäs katsoo paljaalla silmällä - ne tukevat toisiaan, mikä antaa niille etulyöntiasemaa muihin näkemyksiin nähden. Tämän seurauksena todennäköisimmin syntyy tiedeverkko, joka ei ole sisäisesti ristiriitainen tai täysin erilaisiin ja irrallisiin tieteenaloihin jakautunut kokonaisuus. Päin vastoin, tavoitteeksi tulee yhteyksien etsiminen, jolloin syntyy sateenvarjotieteitä, joiden tutkimuksissa yhdistetään eri tieteenaloja.
3: Evidentialismi, joka tarkoittaa sitä että eli oppi, jonka mukaan tieto voidaan hyväksyä vain evienssin, "todistusaineiston" nojalla.
___3.1: Evidentialismin seurauksena syntyy automaattisesti eräänlainen "Fideismin karttaminen" ; Fideismihän tarkoittaa - esimerkiksi Kierkegaardin edustamaa - näkemystä siitä, miten uskoon ei tarvita tietoa - jossa tieto on jopa pahasta, "kunnon uskon" vastakohta. Jos lähtökohdaksi otetaan evidentialismi, sen vieminen loppuun asti johtaa siihen, että kaikkien perusteltujen asioiden tulee olla todistettavissa, jolloin tälle näkemykselle ei jää tilaa kuin mielipiteiden maailmassa.
___3.2: Kun tämä yhdistetään uniformitarianismiin, syntyy vaatimus siitä että tiedon tulee olla yleistä, mikä tarkoittaa sitä että tiedon tulee olla lainomaista ja informatiivista. Tämä tarkoitaa, että tiedolla on sekä selitysvoimaa että ennustusvoimaa.
4: Empirismi, joka tarkoittaa sitä että tieto perustuu kokemukseen, eikä sellaiseen kokemukseen joka saavutetaan pelkällä rationaalisella mietiskelyllä, vaan sen on perustuttava asioihin, joista meillä on kokemustietoa.
___4.1: Yhdessä evidentialismin kanssa tästä syntyy testattavuuden vaatimus; Keskeisintä on se että asiaa voidaan koetella. Asiaa kysytään luonnolta, ei matematiikan kirjalta tai papilta.
___4.2: Yhdessä foundationalismin kanssa tästä syntyy toistettavuuden periaate, jonka mukaan kokeen tulosten täytyy olla luonteeltaan sellaista, että koejärjestely voidaan tehdä muualla ja saada sama tulos.
___4.3: Tähän liittyy vahvasti myös ajatus kyvystä jonkinlaiseen itsekritiikkiin (Kehäpäätelmien ja ristiriitojen kielto: Perustelun on paitsi sanottava miten asia sopii teoriaan, myös tehtävä se siten että se kertoo miten, miksi ja millä mekanismeilla jotkut asiat tapahtuvat todennäköisemmin kuin toiset eivät.): Teoria, jossa todistusaineisto joka tapauksessa sopisi, ja jossa havaintoaineisto ei voisi millään lailla muuttaa näkemystä, on rationalisointi, ei empirismiä. (Näitä kahta on joskus vaikea erottaa, mutta ero on huikea. Loppupeleissä kyse on kuitenkin itsekriittisyyden asteesta. Alkuoletusvapaata tiedettä ei valitettavasti ole. Teorioita on usein myös luvallisesti ja sallitusti muokattavissa ad hoc -oletuksilla tai teorian hienovaraisilla muuttamisilla. Siksi on tärkeää tarkkailla nimen omaan sitä, onko näkemyksessä mitään joka on kritiikille altista, ja kiinnittää huomiota niihin sen sijaan että tuijottaisi sitä, missä itsekritiikkiä ei ole.)
5: Edistyvyys, joka tarkoittaa sitä, että uskotaan että tieteellinen näkemys auttaa tuottamaan uutta tietoa, sen tulee tarjota heuristiikka uusiin tutkimuksiin. Tämä johtaa siihen että tieteessä ollaan keskitytty uusiin tietoihin ja uusiin tutkimuksiin sen sijaan että pitäydyttäisiin vanhassa. Tästä seuraa se, että hyvällä tieteellisellä näkemyksellä on hedelmällinen tutkimusohjelman luonne. Tämä johtaa siihen, että teoriat jotka ovat helppoja ja halpoja testata saavat etumatkaa. Esimerkiksi Gordon Kanen "supersymmetria: svarkit, fotiinot - luonnontieteen rajoja etsimässä" -kirjassa mainitaan, että hyvä teoria on ikään kuin avainten etsintää pimeässä. Jos huomaat avaimesi pudonneen, etsit ensin katulamppujen läheltä. Etkä tee tätä siksi että ne todennäköisimmin ovat siellä, vaan siksi että jos ne ovat siellä, ne on helppo ja nopea löytää. Kun ensin karsitaan nämä helpot vaihtoehdot, voidaan myöhemmin siirtyä vaikeampiinkin maastoihin : Muualta etsiminen on kallista, koska se vaatii että "odotetaan aamua", eli sitä että joku keksii jonkin tavan, joka tekee kyseisen tutkimisen helpommaksi, tai haetaan lisävalaistuskeinoja, mikä on usein kallista. Tosin tässä kohden korostuu myös rahoituksen saanti: Esimerkiksi syöpätutkimus saa paljon varoja, joten se kehittyy, riippumatta siitä kuinka vaikeaa tämän tutkiminen on. Syynä tähän on siis se, että yleisesti kyseinen tutkimusala nähdään tärkeäksi.
Eipä siis ihme, että Ilkka Niiniluoto onkin esittänyt, että luonnontieteellinen tieto on objektiivista, julkista, kriittistä, falsifioitavissa olevaa(periaatteessa havainnot voisivat kumota teorian), autonomista, yleistä, edistyvää (sen tulee lisätä tietoa ajan kanssa, olla pohjana tutkimusohjelmalle.) Minusta pääsin tässä yhteenvedossa aika lähelle. (Tosin syynä voi olla se, että olen "lukenut Niiniluotoni", ja pidän hänen ajattelutavastaan paljon.) Tosin Niiniluoto korostaa minua vahvemmin fallibilismia - minusta fasifioitavuus sisältyy käytännössä jo ajatukseen kriittisyydestä jota korostean olen muotoillut sanan nimen omaan "itsekriittiseksi". Sen lisäksi näyttää siltä että korostan häntä enemmän teoriaverkkoa, johon sitten myös holismi, päältävyys ja reduktio liittyvät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti