Olla olevinaan.

"Onko tuo nyt sitten olevinaan hauskaa?"
"Ehdottomasti, jos ei muuta niin on olevinaan."

Oleminen on kuitenkin jännittävä ilmiö, koska se ei ole koskaan puolittaista. Jokin kappale voi olla pieni ja toinen suuri, mutta molempien olemassaolo on sama, ainoastaan ominaisuuksissa ja niiden määrissä on eroja.

Siksi on jännittävää miettiä, mitä on jos joku ei "ole" vaan "on olevinaan". Tämä viittaa jonkinlaiseen illuusion ajatukseen. Mutta toisaalta, kuten Kant meille opetti, vaikka todellisuus olisi illuusiota, ainakin nämä illuusiot olisivat olemassaolevia koska kerran havaitsemme ne. Ne olisivat mielessämme, ja niitä kutsuttaisiin houreiksi, koska niissä havainnoilla ei ole yhteyttä mielen ulkopuoliseen maailmaan. Havainto ilman havaittavaa.

Ilmeisesi siksi "olla olevinaan" viittaa aina jonkinlaiseen adjektiiviin. Niissähän taas tärkeätä on se, että jokin asia voi olla olemassa olematta suuri tai punainen. Näin "olla olevinaan adjektiivi" on merkittävästi erilainen kuin "olla olevinaan" vaikkapa kivi. Jokin tylsä vitsi voi olla tarkoitettu hauskaksi, mutta se ei olekaan hauska. Itse vitsi on silloin olemassa, sillä ei ole tiettyä ominaisuutta.

Toisaalta näyttelijät ovat olevinaan vaikka joitain tiettyjä kuuluisia henkilöitä ja ylpeät rikkaiston tädit voivat "olla olevinaan", mikä tarkoittaa sitä että he ovat ylpeitä. Tätä ylpeyttä ei vain mainita, mutta se on olemassa adjektiivina. Ja näyttelijäkään ei itse asiassa väitä olevansa se kuuluisuus eivätkä ole se kuuluisuus. Näyttelemisessä - vaikkapa huijausmielessäkin tuotetussa- kun yritetään simuloida ominaisuuksia jotka ovat tai olivat imitoidulle tai näytellylle henkilölle tyypillisiä.