Jehovalaiset mainostaa (panettelua ja roskapuhetta)

Ylläoleva kirje ei ole tullut minun kotiini. Se on tullut eräälle toiselle, Järvenpäässä asuvalle, ihmiselle. Pyysin häneltä lupaa käyttää kuvaa ja hän antoi sen. Suomen kirjesalaisuuslaki on siitä mielenkiintoinen että minun ei tarvitse kysyä mitään lupia lähettäjältä. Kyseessä on Jehovan Todistajien mainos ja siihen on mukaan liitetty kirje. Kun ovikello ei soi, on kehitetty muita keinoja. Kyseessä on tavallaan mainos, joten jos ovessa ei ole mainoskieltoa sen lähettäminen tuskin rikkoo mitään lakia. Ihmiset saavat lähettää postia. Keino on kuitenkin asenteellisesti kyseenalainen. Siinä on sellaista irvokasta päämääräsuuntautunutta tuputtamista joka tuskin kantaa tulosta.

Samoin kuin tietysti on asenteellista sekin että en ole pyyhkinyt kirjeen lähettäjän nimeä yli. Sekin voi olla hieman asenteellisesti epäreilua. Mutta kun ihminen on aloittanut toimimisen lain mutta ei hyvien tapojen hengessä, on käytännönläheistä ja emotionaalisesti tyydyttävää palauttaa palvelus lähettäjälle. Miellyttävää on tietysti myös se, että käyttää julkisia tiedonhankintakeinoja ja hankkii selville kyseisen Jehovan Todistajan osoitteen. Hänen ovensa taakse voidaan sitten putkahdella soittelemaan ovikelloa. Ja hänelle voidaan lähettää postia. Postia jossa kerrotaan luonnonvalinnan pelastavasta voimasta. Valaisevaa! Väkevää!

Mutta takana on muutakin.

Jos mietimme Jehovan Todistajia liikkeenä on selvää että he eivät ole "julistuksellisia" vaan "käännytyshenkisiä". Siinä missä moni karismaatikko paasaa monologihenkisesti ja kääntyminen on kaiken huutamisen toivottu sivutulos on Jehovan Todistajilla ideana juuri se, että se on tehnyt uskonnosta - aivan kirjaimellisesti - ovelta ovelle -kauppaa. He yrittävät lähestyä henkilökohtaisesti mahdollisimman monia.

Ja tässä sillä on ongelma. Jos nimittäin kysymme miten Jehovan Todistaja päätyy soittamaan ovikelloasi, syynä on se että he kiertelevät vähän kaikkialla. Itse kutsun Jehovan Todistajia säännöllisesti kotiini nykyään ja he kertovat että Jehova tukee käännytystoimintaa ja jokainen joka päästää heidät kotiin on todiste Jehovan konkreettisesta vaikutuksesta. Mikä on höpöä koska tottakai he näkevät pirusti eiavautuvia ovia, se tuon kirjeen kirjoittamisenkin takana on ollut. Se, että joku avaa oven ei ole mitään johdatusta vaan odotettavissa mistä tahansa toiminnasta jossa ideana on Brute Force.

Mutta jos mietitte miten Jehovat tulevat takaisin, tilanne muuttuu jännittäväksi. Suomi nimittäin suhtautuu hyvin ankarasti henkilötietorekistereihin. Tästä hyvänä esimerkkinä on tuore oikeudenkäynti jossa halutaan rangaista 50 000 euroa sakkoa satojen ihmisten tietojen keräämisestä. "Syytteen mukaan mies oli kerännyt, ryhmitellyt ja tallentanut muistitikulleen yli 300 henkilön valokuvat ja arkaluonteisina pidettäviä tietoja heidän yhteiskunnallisesta, poliittisesta ja uskonnollisesta vakaumuksestaan. Henkilötiedot oli jaettu noin kymmeneen pääryhmään, jotka oli nimetty muun muassa oikeistoksi, vasemmistoksi, juutalaisiksi, rotupettureiksi ja eliittiseuroiksi". Nämä ovat isoja asioita. Toki tuomioita ei voi saada sillä että opettelee henkilöitä ulkoa. Pään sisäiseen muistiinsa saa toki painaa vaikka puhelinluetteloita, ongelmia onkin siinä että paperille tehdyn tai tietokoneelle talletetun rekisterin voi helposti kopioida ja sähköpostittaa vaikka satoihin eri osoitteisiin muutamalla klikkauksella.

Jehovan Todistajilla on hieman sama ongelma. He eivät toki ole yhtä ison sakkouhan alla. "Tietosuojavaltuutetun mukaan ovelta ovelle -työssä on merkitty muistiin esimerkiksi ihmisten nimiä ja osoitteita ilman lupaa. Henkilötietolain mukaan tietojen keräämiseen tarvitaan ihmisten suostumus." Haasteena onkin se, että Todistajat eivät muista tulla uudestaan tai eivät osaa karttaa osoitetita pyyntöjen jälkeen jos heillä ei ole mitään rekisteriä. Moni haluaa että "jehovalaiset" tulevat uudestaan. Ja erityisen moni haluaa että "jehovat" nimenomaan poistuvat häiriköimästä. Molempia varten tarvitaan osoitetiedot. Joka tarkoittaa sitä että lähes väistämättä Jehovan Todistajilla jotka lähettelevät postia laatikkoosi on henkilötietorekisteriin verrattavissa oleva asia. Jota tuskin käytetään lain vaatimalla tavalla. Mutta ilman sitä he vain kiertelisivät ovilla entistä satunnaisemmin.

Jehovan Todistaja ei voi vähätellä asiaa ilman että hän ilmoittaa halveksivansa lakia. Tämä tie ei tietenkään ole kovin kannattava. Asia johtaa mielenkiintoisiin kiertelyihin. Esimerkiksi meillä vierailleet todistajat sanoivat suoraan Helsingin Sanomien juttuun viitaten että tietorekisteriasia on roskapuhetta ja panettelua. Pienellä utelulla paljastui kuitenkin että todistajamiehellä oli kalenteri johon merkittiin tapaamisaikoja ja tapaamispaikkoja. Jotta hän osaa olla oikeana päivänä oikeissa paikoissa. Hän ei ilmeisesti käsittänyt että lain silmissä tuokin on henkilötietorekisteri. Toki on tärkeää tiedostaa että Jehovan Todistajat mielellään "tulkitsevat" lakia kohdissa jonka juridiset tulkitsijat ovat tietosuojavaltuutetut. Ja asiaan on ohjeistuksia, jotka kiistävät muistiinpanojen rekisteriluonteen ja kiertävät luvansaamispykäliä.
1: Samoin kuin tuon alkuun laittamani kirjeen lähettäjä tuskin tiedostaa että voidakseen tulla tapaamaan niitä henkilöitä jotka tuohon kirjeeseen tarttuvat hän tuottaa rekisteriä. Kirjeen saanut henkilö ei ole kutsunut Jehovan Todistajia kylään tai muutakaan, joten voidaan olettaa että sitä on lähetetty useille, juuri sellaisille joita ei ole tavattu. Joten tämänlainen informaatio on entistä väkevämpää. Hän ei voi vain muistaa missä "Tuomo" asuu. Koska nimi ei sano mitään, avuksi tarvitaan osoite.

Rekisteri kun helposti viittaa vain johonkin exeltaulukkoon tai paperilomakkeeseen jossa on ruudukoita. Mutta jos saisin käsiini tuon henkilön kalenterin tai jos hän hukkaisi sen, kalenterin mukana katoaisi arvokasta tietoa. Varkaita saattaa kiinnostaa sellaiset tiedot kuin että milloin kukakin on kotona. (Siitä saa vähintään vinkkiä milloin ei kannata murtautua taloon.) Ja tämä kulma on se syy miksi rekistereitä yleensä pantataan. Huolimaton käsittely voi johtaa muiden käsiin informaatiota joka ei heille kuulu. Joka vihjaa siihen suuntaan että nuo tietosuojavaltuutetun lausunnot ovat kaikkea muuta kuin panettelua ja roskapuhetta.

Avoin kirje kaikille avointen kirjeiden kirjoittajille

Oikein hyvää vuorokaudenaikaa jona satut törmäämään tähän tekstiin.
(Ei tosin siksi että olet kokemassa sitä vaan koska toivon mukaan itse elän kyseistä aikaa joten toivon ihan itsekkäistä syistä että se on mukiinmenevä.)

Olen pahoillani että löysit tämän kirjeen netistä sen sijaan että olisin lähettänyt sen vaikkapa postissa kotiisi jotta olisit voinut tutustua siihen rauhassa. Mutta koska olen kokenut vuoksesi niin paljon, ja olen ihmisenä vastuuton heikko paskiainen en voinut hoitaa asiaa herrasmiesmäisesti kasvoista kasvoihin. Voisin pyytää anteeksi, mutta en ole pahoillani. Sillä pesäero ja tämän kirjeen negatiivinen sävy ovat täysin oikeutettuja. Muun sanominen olisi vähän kuin sanoisi erotessa että "Se ei johtunut sinusta, se johtui minusta". On ilmiselvää että se on kohteliasta, mutta se ei myöskään ole totta. Ikinä.  En voi täsmentää sinulle juuri enempää seuraavaa. Tämä on ehdottomasti sinusta.

Suosimasi konsepti, Avoin kirje, on hieno keksintö. Valitettavasti tapasi käyttää sitä ei vain käytännössä aja niitä asioita joissa siihen ihastuin teoreettisena konseptina. Tässä suhteessa sinä olet minulle hieman kuten ne nettitreffit joissa luvataan 20 vuotiasta DD -kuppien silikoniblondia jotka sitten treffeillä paljastuvat 10 -vuotiaiksi pojiksi jotka ottavat sinusta videota ja laittavat sen nolosti nimetylle YouTube -sivustolleen jossa kaikki voivat nauraa tyypeille jotka eivät saa ketään ja jotka ovat niin epätoivoisia että etsivät kumppania internetistä. Ja kyllä. Sinä, hyvä avointen kirjeiden kirjoittaja teet tavallaan juuri tätä. Olet säälittävä ja epätoivoinen ihminen joka etsii kumppania internetistä. Kykenen näin ollen samastumaan. Tosin sillä erolla että minä sentään käyn niillä treffeillä. Kenties epäonnistuvilla ja YouTubeen päätyvillä treffeillä. Mutta treffeillä yhtä kaikki.

Sillä tapasi käyttää "avoimia kirjeitä" ei ole kommunikaatiota. Sen kauniina ideanahan olisi se, että se toimisi kirjeenä jossa kuka tahansa henkilö jolla on tärkeä kysymys johon ei saada vastausta tai kelpo kikka jolla voisi parantaa maailmaa voi saada yhteyttä ihmiseen jonka hallussa tämä kysymys ja tieto voisi valistaa yhteisöä oleellisesti ja kiinnostavasti tai parantaa yhteiskuntaamme. Avoin kirje tarjoaa kommunikaatiotavan jossa kirjeen saaja pystyy vastaamaan julkisesti usealle ihmiselle kerrasta. Niin että ei tarvitse vastata vaikka useisiin kirjeisiin aiheesta. Näin yksilön ruohonjuuritasollakin saamalle asialle saadaan näkyvyyttä ja samoihin kysymyksiin ei tarvitse vastata kerran toisensa jälkeen. Mutta sinä hyvä avoimien kirjeiden ystävä. Käsissäsä tämä kaunis ideaali on muuttunut käytännössä joksikin jolla haetaan julkisuutta sellaisille herjauksille ja loukkauksille joita varten on kehitetty kirjesalaisuuden kaltaisia konsepteja.

Ja Sinä hyvä paha avoimen kirjeen kirjoittaja ; Kirjesalaisuus näyttää olevan konsepti jonka olet sekä ymmärtänyt että et ole ymmärtänyt. Ja olet tehnyt tämän varsin kammottavalla tavalla. Kirjesalaisuuden ideahan on suojata kirjeen vastaanottajaa. Saamansa kirjeen voi vuotaa julkisuuteen, jotta voi puolustautua ilkeyksiltä. Ja sen voi jättää julkaisematta jos se on hankalaa. Avointen kirjeiden kirjoittamista käytetään usein lähinnä sen vuoksi että tämä kirjesalaisuuden tuoma suoja nähdään inhottavana esteenä omalle huomiohuoraamiselle. Olet siis oivaltanut että kirjesalaisuus ei aja agendaasi ja avoin kirje on keino kiertää tämä siitä huolimatta että olisi eettisempää etä sitä ei kierrettäisi. Tämä tekee sinusta, avoimen kirjeen kirjoittelijasta, melkoisen vastenmielisen olennon.

Sinä muistat kertoa että maailma muuttuu. Korostat, että avoimen kirjeen konseptin tulee muuttua mukana ja kun viestintäteknologia kehittyy, ruohonjuuritason vaikutus tehostuu hienosti. Tosiasia onkin että maailma on muuttunut ja potentiaalisesti se olisi jopa tehostusta vanhaan avoimen kirjeen ideaaliin. Käytössäsi avoimen kirjeen käyttäminen onkin muuttunut, ja ottanut teknologian edut hyödykseen maksimaalisesti. Mutta muutos on ollut pahempaan suuntaan. Näyttääkin että teknologian kehityksestä olet osannut raapia kaikki heikentävät ja huonontavat piirteet ja hylätä ne edut. "Minimoidaanko hyödyt vai maksimoidaanko haitta" ei ole kovin tehokas, mutta se ilmeisesti miellyttää Sinua.

Nykyään tilanne avoimien kirjeiden kohdalla onkin muuttunut sähäköityneeksi. Sinun perusideanasi on se, että aivan minkä tahansa ideologisen blogauksen nimeäminen "avoimeksi kirjeeksi" erottaisi sen jotenkin kaikesta muusta siitä ranttaamisesta ja henkilöä vastaan hyökkäämisestä jota netti on joka tapauksessa pullollaan. Sanapari muuttaa sen ikään kuin tärkeämmäksi viestiksi johon olisi jopa jonkinlainen velvollisuus vastata. Asiaa pahentaa se, että tekniseti nämä eivät ole mitään "avoimia kirjeitä" vaan ne ovat netin syöverehin vuodettuja kirjoituksia joiden olemassaolosta ei jakseta ilmoittaa "avoimen kirjeen" kohteelle.

Pahinta on se, että monesti joku muukin kuin sinä tekee avointa kirjettä jossa on oleellisesti samoja kysymyksiä. Olette hengenheimolaisia ja näytätte silmiini samalta. Mieleenne ei näytä kuitenkaan tulevan sellaisia konsepteja kuin yhteistyö. (Ja mahdollisesti kielenhuolto ja se että kirjeet olisivat esimerkiksi retorisesti laadukasta ja sisällöltään mielenkiintoista luettavaa.)  ; Käytännössä avoimien kirjeiden saajana oleminen on varmistettava toistuvalla googlella tehdyksi salapoliisiksi jossa huomaa olevansa pian suossa jossa koko elämä on muuttunut eri paikkoihin vuodettuihin mitä ihmeellisempiin ja aivottomimpiin kysymyksiin ja syytöksiin vastaamiseksi. (Vaadit mina vastaamaan suoraan että olenko vapaamuurari? Uskotko jos sanon että "en"? Arvasin että et.)

Näyttäkin siltä että sinä olet ymmrätänyt että avoin kirje siinä muodossa jossa sitä käytät Ei Ole Mikään Kirje. Se on jotain johon et halu vastausta. Suurin osa avointen kirjeiden tekijöistä uskoo laillasi että mitään vastausta ei tule. Ja tämä on se syy miksi "avoin kirje" kirjoitetaan in first place. Henkenä on se, että vastaamattomuus tarkoittaa sitä että avoimen kirjeen saaja "ei uskaltanut vastata haasteeseen". Ja näin tämä määritetään sinun eli avoimen kirjeen kirjoittajan voitoksi. Ja näin hiljaisuus tarkoittaa sitä että vuotamasi epäilykset ja moitteet ovat jotenkin relevantteja. Ja kyllä. Kysymys avoimissa kirjeissänne on aina moittimista. Sillä jostain syystä sävynne on positiivinen - tai edes informaatiohakuinen. Kyselet niissä aina henkilökohtaisia tai syytät ja haukut jostain. Ja voitat kun sinulle ei vastata. Tämä on toki melko irrelevantti voitto koska Ketään. Ei. Kiinnosta.

Minä - ja luultavasti jaan tunteen monen muun kanssa - en vain jaksa vihailevaa kateutta ja ilmiselvää huomiohakuisuuttasi. Koet olevasi tapahtumien keskiössä. Mutta olet niitä ihmisiä jotka tunnetaan bensa-asemakulttuurissa varsin hyvin. Ne "sosiaaliset" ihmiset jotka ovat oikeasti niin yksinäisiä että puhuvat aivan kenelle tahansa joka kuuntelee ja jotka pitävät itseään tämän vuoksi sosiaalisesti aktiivisina. Niitä ihmisiä, jotka sitten näissä keskusteluissaan kertovat siitä miten heillä on kontakteja moniin ihmisiin. Tarkalleen ottaen nämä kontaktit voidaan jakaa kolmeen päätyyppiin ;
1: Niihin ihmisiin jota he ovat häiriköineet bensa-asemalla ja joita nämä pitävät siksi ystävinään. Siis vaikka nämä ihmiset ovat vain ystävällisiä eivätkä halua olla töykeitä kun tajuavat miten säälittävä toinen ihminen on.
2: Niihin ihmisiin joille nämä ihmiset ovat lähettäneet fanipostia. Ja jotka siksi ovat kontaktissa. Tämä on omituista, mutta oikeasti - eihän tämä eroa laadullisesti siitä bensa-asemalla tapahtuvasta häiriköinnistä. Se on samaa "sosiaalisuutta" paperimuodossa.
3: Niihin ihmisiin joille he ovat lähettäneet avoimia kirjeitä. Nämä ovat vihollisia, mutta ollakseen merkittävä ihmisellä täytyy olla vihollinen joka on tietoinen tästä. Tosin tässä on vain se ongelma että avoimien kirjeiden saajat harvemmin edes jaksavat muistaa saamiaan "avoimia kirjeitä". Ja jos paperikirjeiden aikana tilanne oli paha, on tilanne sähköpostiviestinnän - saati pelkän puskaiseen blogiin laitettuun "avoimeen kirjeeseen" - kohdalla pahempi. Roskapostisuodatin, klikkaamattomuus ja se että se blogi ei kiinnosta ketään ovat vahvoja esteitä joiden vuoksi mitään tietoa lähettäjästä ei koskaan rekisteröidy "avoimen kirjeen" saajalle.

Huvittavinta asiassa on tietysti se, että usein "avoimen kirjeen" konseptia käytetään jotta saataisiiin mielenkiintoa omalle viestille. Ja näin esimerkiksi blogiin saataisiin lisää lukijoita. Mutta ei. Oikeasti "avoimet kirjeet" ovat keskimääräistä blogausta vaativampia, kovempia ja inhottavampia myös lukijoille. Ne eivät ole vietintää ja asioiden puimista avoimesti, vaan ainoastaan puskasta huutelua ja ranttaamista. Se voi olla mukavaakin luettavaa, mutta kokemukseni mukaan ärhentely ja sekoilu ja raivopäisyys kiinnostavat kun niitä ei kohdisteta avoimina kirjeinä. Silloin ihmiset ottavat ne joko vitseinä tai sitten kirjoittajan kusipäisyytenä. "Avoin kirje" konseptina etäännyttää, koska siinä ei ole huumoriarvoa ja kusipäisyys projisoidaan kirjeen saajalle. (Saajalle, joka ei tietysti oikeasti saa mitään koska "avoimien kirjeiden" kijoittajat ovat laiskoja puskasta huutelijoita eivätkä yleensä muista lähettää sitä oikeaa kirjettä sille kohteelle.)

Ihmiset sietävät mielipuolisuutta yllättävän hyvin - tälläkin blogilla on enemmän lukijoita kuin lukijat uskaltavat tunnustaa tai ihmisiin positiivisesti suhtautuva nämä järkeviksi olettaen haluaisi uskoa - mutta avoin kirje on konseptina melko sairas. Sinä ja hengenheimolaiset olette kirjoittaneet netin pullolleen "Avoimia kirjeitä". Ja suurin osa niistä ovat loukkaavia. Ja vielä useampi aivan idioottimaisia. Sinä hyvä "avoimen kirjeen kirjoittaja". Sinä et ole mikään Jumalan lahja ihmiskunnalle. Sinulla ei ole mitään näkemystä, ja tiedän että tämä sekä yllättää että loukkaa sinua, sillä oletat olevasi ainutlaatuinen ja ainut jolla on minkäänlainen näkemys. Suoraan sanoen sinä olet paskainen mediapeliä pelaava syöpäläinen. Jos Jumala olisi olemassa ja hyvä, hän todennäköisesti tunkisi maahan asti sen Monty Pythonista tutun jalkansa ja tallaisi sinut mutaan, josta olet tullut ja jonne olet jälleen palaava. Tätä ei tapahdu ja se haastaa hitusen uskoani. Mutta ei riittävästi, sillä tiedostan yhden asian ; Jumalalla on ilmeisesti jotain muuta, mahdollisesti tärkeämpää, tekemistä. Ymmärrän tämän, sillä et ole kovin kiinnostava tahi relevantti.

Kirjeen lopussa kuuluisi toivottaa jotain. En voi toivottaa teille "kaikkea parasta" tai mitään sellaista. Minä kuitenkin toivotan sinulle "pikaista paranemista". Tai sitten lähetän omaisilleni "osanottoni" - samanaikaisesti nykytilan pessimismin tiedostaen että toiveikkaasti tulevaisuutta ja sen tarjoamaa väistämätöntä muutosta odottaen.

Epäyst. terv. Tuomo ja kumpp.

PS. Tekisin tästä "addressin", mutta se olisi liian kusipäistä jopa Sinua kohtaan.

Scriptum, nonpost.

Hei lukija!

Tämä on 500 blogiviestini. Melkoinen määrä. Tapanani on ollut miettiä blogaamista aina näiden satalukujen taittuessa. Tämä ei ole poikkeus. Tämä on hieman aikaisempia oudompi.

Tällä kerralla lähestyn asiaa siltä näkökannalta, että viestini olisivat kirjeitä. Tietenkin nykysuomen sanakirjan virallisen määritelmän mukaan ne eivät ole: Sen mukaanhan kirje on "Kuoreen pantuna tai muuten suljettuna tavallisessa postissa lähetettävä tiedonanto." Sen sijaan käytän epävirallisempaa versiota jossa kirje on kirjoitetussa muodossa lähetettävä viesti joko luonnolliselta- tai juridiselta henkilöltä toiselle. Kirje on ollut aikaisemmin merkittävä matkojen päähän kommunikointikeino. Kirjeet ylläpitivät ystävyyssuhteita ja kertoivat vähintään siitä että oltiin elossa, hengitettiin ja mietittiin toisia.

Muutenkin pitäisi miettiä, minkälainen kirje blogiviesti on ja ei ole. Tämä on tarpeen koska kirjeitä voi tietysti olla monenlaisia, ja vain osa on relevantteja.
1: On liiketoimien vuoksi lähetettyjä, yksityiskirjeitä, kerjuu, kiristys, kiitos ja rakkauskirjeitä, joita lähetetään yhdeltä taholta toiselle. Nämä ovat yksityiskirjeitä.
2: On laajemmin lähetettyjä, avoimia kirjeitä, jotka ovat useiden luettavissa. Näitä voivat olla esimerkiksi lähettämisen lisäksi myös lehdistön julkistamia viestejä.
3: Kolmas päätyyppi on taiteelliset viestit, jota edustaa esimerkiksi Runebergin "Vanhan puutarhurin kirjeitä", joka on kaunokirjallisuutta joka on esitetty kirjeen muodossa.
4: Kenties vaikeinta luokiteltavaa on tietenkin taiteelliset kirjeet jotka eivät ole fiktiota. Esimerkiksi Ciceron kirjeet ovat muodoltaan hyvin erikoisia. Ne on lähetetty kohdehenkilölle, mutta ne on myös julkaistu kirjoina. Tämä taas oli siihen aikaan hyvin erikoista, yleensä kirjeitä ei säilytetty ja niistä tehty kirjoja. Cicero ei julkaissut omia kirjeitään, vaan ne julkaisi hänen orjansa Tiro. Erikoista on kuitenkin se, että Cicerolla oli lähettämänsä viestit tallella; Ilman niitä Tirolla ei olisi ollut mitään julkaistavaa. Kirjeidenhän kuuluisi olla vastaanottajillaan. Tämä tarkoittaa sitä että kirjeistä on otettu kopiot, ja tämä vihjaa siihen suuntaan että Cicero olisi halunnut jossain vaiheessa julkaista kirjeensä. Ciceron kirjeet käsittelivät mm. politiikkaa ja ne eivät tietenkään muuttuneet fiktioksi julkaisemisen jälkeen. Toinen roomalainen jonka kirjeet ovat monille tuttuja on Ovidius, joka kirjoitti sekä faktaa että fiktiota. Hän kirjoitti muun muassa mytologiaa "Heroides" -kirjeeseen ja hänen runomuodossa kirjoittamansa faktakirjeet "Epistulae ex Ponto" hän kirjoitti maanpaossa ystävilleen.

Selvästi blogiviestini ei ole yksityinen kirje. Lisäksi se tuskin kuuluu kirjesalaisuuden piiriin; Kirjesalaisuudellahan suojataan vastaanottajaa; Vain vastaanottaja saa lukea ja vain hän saa esimerkiksi julkistaa lehdessä saamansa kirjeen. Toki lähettäjäkin voi tehdä viestistä kopion lehdistölle, mutta tämä tekee kirjeestä avoimen. Vastaanottajan tekemä julkaisu tekee siitä tavallaan vain julkaistun.

Nämä ovat siis eräänlaisia avoimia kirjeitä.

Toinen tärkeä tapa luokitella kirjeitä on sen muoto. Tätä eroa on pidetty tärkeänä: Retoriikan mestari Quintilianus on esittänyt että yksityiskirje on yksinkertainen ja kehittyneempi tyyli sopii vaikkapa filosofiseen kirjoittamiseen. Tosin epistulata voisi hänestäkin olla kaunokirjallisuuden laji, jos sen tyyli olisi riittävän mutkikas.
1: Kirjeen kieli on usein tuttavallista, mutta muodollisiakin kirjeitä tunnetaan. Samoin muukin kielenkäytön tapa voi olla joustava ilman että viesti lakkaa olemasta kirje. Esimerkiksi Ovidius kirjoitti usein kirjeitään runomuodossa, koska tämä oli hänelle helpompi tapa kuin proosa.
2: Tavallisesti ajatellaan että kirjeellä on muoto, jossa aloitetaan tervehdyksellä ja lopetetaan lopukkeella. Siinä on usein tieto kirjoittajasta, vastaanottajasta, kirjoitushetki, allekirjoitus, salaus, lähetyshetki, saapumishetki, lukuhetki ja liitteet. Ongelma on siinä, että mikä tahansa näistä tiedoista voi puuttua. Voi olla että kirje itsessään ei ole niinkään mikään tietty formaatti, kuin julkistamisen ja levittämisen muoto. Tässä vaiheessa voidaan miettiä vakavasti, miten suuren loikan olen tehnyt miettiessäni sitä onko blogaamiseni kirjeiden kirjoittamista.

Miksi lähden tarkkailemaan asiaa juuri kirjenäkökulmasta? Vastaus löytyy Roomasta.

Plinius nuorempi oli retoriikan, puhetaidon, ystävä. Hänet tunnettiin taitavana oikeudessa esiintyjänä. Aikansa lakikettu siis. Hän kirjoitti kirjeitä, joita hän selvästi halusi julkaista. Tämä julkistamisinto tiedetään muutamasta syystä: (1) Pliniuksen kirjeet olivat tyylillisesti todella hiottuja. (2) Niiden sisältö ei juurikaan koskenut kohdehenkilöitä joille ne oli lähetetty. (3) Kirjeissä on paljon lainauksia taiteesta. (4) Hänen kirjeensä käsittelivät yksityisiäkin asioita yleisestä näkökannasta. Toisaalta hän on kirjeissään Tacitukselle esittänyt että kirje oli ystäville tarkoitettu, kun taas historiankirjoituksella oli erilainen kohdeyleisö. Hän ei siksi mainitsekaan että hänen kirjeitään olisi tarkoitettu laajemmassa seurassa ääneen luettavaksi. Recitatio -eli luentotilaisuudet olivat right out.

Ideana on tietenkin se, että korostan tiettyä seikkaa. Plinius nuoremman kirjeitä pidetään kaunokirjallisena ennen kaikkea siksi että ne on julkaistu ja hän on taiteilija. Samaan tapaan kuin monien kirjailijoiden päiväkirjat ovat kaunokirjallisuutta vaikka niiden kirjoittaja ei ole tarkoittanut niitä julkaistuksi.

Kun esitän juttujeni olevan kirjeitä, viittaan että ne on kenties tarkoitettu hieman pienemmälle ihmisjoukolle. Nykyisille ja ehkä tulevillekin ystäville. Ja että ne eivät mistään taikaiskusta muutu filosofiaksi, koska en ole filosofiassa kuin amatööri, joskin innokas sellainen. Siksi pidän ajatuksesta siitä että ne ovat kirjeitä. Päiväkirja ne eivät kuitenkaan ole. Sillä niitä pidän henkilökohtaisempina. Sellaisina, joissa mainitaan sellaisia asioita, joita ei haluta edes läheisten tietävän. Siksi niissä on ne pienet lukot. Siis kirjeitä.

Teidän Suosioonne Sulkeutuen: Tuomoh.