Onneksi abortti-kuolemanrangaistus luo meille vähemmän synkeän maailman...

 J. Albert Heikkilä esitti kirkollisessa ryhmässä seuraavantyylisen lausunnon.
"Olen tässä huomannut jo aikaa pienen ristiriidan monella… ei onneksi kaikilla:
He jotka vastustavat aborttia kannattavat kuolemantuomioita.
He jotka vastustavat kuolemantuomioita kannattavat aborttia."

Tämä on hyvin erityinen lausuma. Etenkin kun kritisoin hänen lausumaansa puhtaasti loogiselta kannalta ja hän esitti, että "Onneksi kaikilla jos kaikki olisivat noin olisi tämä entistä syvenmän musta maailma." Edustin siis synkeyttä ja mustaa maailmaa. Vaikka hänhän antoi tilaa maailmalle jossa ihminen voi kannattaa sekä aborttia että kuolemanrangaistusta. ; Hän esitti että mielipiteet ovat toisiinsa sidottuja. Hän tietenkin itse yritti nähdä vain puolet logiikan sallimasta ristiriidattomasta tilasta ja näki että aborttia ja kuolemantuomiota olisi molempia vastustettava. Mutta väitteidensä perusteella ristiriidatonta olisi todellakin fanittaa sekä kuolemanrangaistusta että aborttia. Huomautin että kysymys ei ole siitä mistä minä pidän, vaan mitkä ovat logiikan reunaehdot.  

Ymmärrän toki, että Heikkilä harjoittaa yleistä tapaa huomautella ihmisten kaksoisstandardeista ja ristiriidoista. Ymmärrän myös että hänen logiikkansa menee siitä, että jos on jokin periaate jossa kaikki elämä on arvokasta ja mitään ihmistä ei saa tappaa ja molemmat, niin kuolemaantuomittu kuin abortoitava on ihminen, joten tämän yhden periaatteen valossa voi syntyä ongelmia.

Mutta asia ei itse asiassa ole kovinkaan simppeli jos asiaa katsotaan logiikan eli oikean ristiriitaisuuden kautta. Tämänlaisen ymmärtäminen hämärtyy varmasti nykyaikana koska politiikassa tämänlaisten asioiden hoitelu on usein sellaista että puolueen olemassaolo riippuu oikein kovasti siitä että tämänlaista ei ymmärretä.

Uskaltaisin sanoa että Heikkilän argumentaatio nojaa ns. partikulaariin taustaperiaatteeseen. Tämä onkin itse asiassa käytännössä välttämätöntä. Koska abortti ja kuolemanrangaistus eivät ole sisällöltään keskenään identtisiä; Kuolemanrangaistus esimerkiksi on rangaistus rikoksesta, abortti ei. Ja koska ne eivät ole sama asia on niiden samalla tavalla käytettäväksi ylipäätään käytettävä jotain periaatetta. Ja tämä periaate ei ole abortti eikä kuolemanrangaistus vaan jokin eettinen maksiimi jonka sovelluksen alla olisi sekä abortti että kuolemanrangaistus.

Tähän tietenkin löytyy hyviä periaatteita jotka voisivat toimia tämänlaisena liimana. Esimerkiksi mainitsemani häslinki elämän absoluuttisesta arvosta lisäoletuksineen voisi olla hyvä keino tähän. Mutta oikeasti jos ristiriita on, se on ristiriita tämänlaisiin maksiimeihin, ei asiaan itseensä. Ja tässä ongelmana on se, että monesti monilla on erilaisia maksiimeja.

Kieltämättä kaksoisstandardia voidaan rakentaa sitä kautta että olettaa sekä kuolemanrangaistavan että sikiön ihmiseksi ja eläväksi ja sanoo sitten, että mitään ihmiselämää ei pidä tuhota. Mutta ne pätevät vain jos joku on sitoutunut tähän maksiimiin. Mutta monesti tilanne on se, että abortti ja kuolemanrangaistus nojaavatkin aivan erilaisiin maksiimeihin.

Itse asiassa joku voisi aivan täysin olettaa, että joku kannattaa aborttia sellaisella argumentaatiolla jolla ei ole mitään tekemistä kuolemanrangaistuksen kanssa. Tällöin kanta aborttiin ei sido kuolemanrangaistusta mitenkään. Kaikki omaan kehoon liittyvät argumentit itse asiassa ovat sellaisia että sikiölle voi tehdä sellaisia mitä ihmisille ei.

Ja tästä tavallaan päästään siihen että ristiriita ja kaksoisstandardi pätevät vain aika kristillistin taustaoletuksin. Täytyy olettaa monta asiaa sikiöstä ja elämästä jotka eivät välttämättä millään tavalla kosketa yleisesti. Ristiriita ja kaksoisstandardi esitellään partikuulissa maksiimissa mutta se on kaikkea muuta kuin kaikkien tilanteiden ristiriitatilanne. (Puhtaasti logiikan ja loogisen päättelyn rakenteiden kautta.) Näin argumentaatio "pakosta aborttikannan ja kuolemanrangaistuksen tietynlaisuuteen" on vetoilevaa ja olkiukottelevaa eikä perustelevaa ja todistavaa. Mikä yhdistettynä puheeseen logiikasta, ristiriitaisuudesta ja muusta tekee argumentaatiosta myös perin juurin loukkaavan typerää. Koska tässä nyt selvästi yritetään väittää perusteluksi jotain sellaista joka ei rakenteellisesti ole mitään sinne päinkään.

Periaatteessa maksiimeja voi olla vaikka miten paljon. Joku voi esimerkiksi nähdä että "murhaajia on rangaistava samankaltaisuuden periaatteella" ja siksi äiti saa tunkea lapsiinsa lasikuulia mutta ei tehdä aborttia mutta murhaajan saisi teloittaa, jopa nykymallista poiketen siten että kuolintapa olisi sama kuin tekijällä. Mahdollisten erilaisten maksiimien avaruus on käytännössä mielikuvituksessa. Ja näin oikea kaksoisstandardi ja ristiriita vaatiikin sitä että kritisoitava sitoutuu täsmälleen niihin taustaoletuksiin ja maksiimeihin joita kritisoija siihen esittää. Kategorisesti ei voi tehdä jotain jos sitä hoitaa vain partikulaaristi. (Jos jokin toimii vain tiettyjen rajojen sisällä tietyssä erityistapauksessa se ei todista että se toimii jokaikisessä tapauksessa. Aivan arkijärkistäkin tämä.)

 Mutta samalla tämänlaisten tilanteiden takaa löytyy syvällinen ongelma ja haaste.

Kaikista pahinta on, että oikeasti periaatekiertojen loogisesti pätevät kiertotiet ovat hyvin helppoja. Erilaisia ad hoc- ja post hoc -selityksiä ja muita vastaavia soveltaen lähes mikä tahansa ristiriitatilanne voidaan halutessa peittää. Ja usein tämä ei vaadi edes "erilaisia maksiimeja".

Esimerkiksi abortin kohdalla ihmiset näkevät että sikiöllä ei ole tietoisuutta tai persoonaa. Ja näin ihminen voi vastustaa kuolemanrangaistusta mutta kannattaa niin koomapotilaiden eutanasiointia kuin aborttiakin. (Kysymys ei tässä ole siitä mitä minä pidän hyvänä ja arvokkaana vaan siitä mitä logiikka sanoo ristiriidasta ja kaksoisstandardissa olemisesta.) Toisin sanoen kun reunaehtoja muutetaan niin maksiimin sovellusala lakkaa toimimasta ja ristiriita saadaan pois.

Toki tämänlaiset ovat vaikeampia kristityille. Jotka usein huutavat kannattavansa näitä partikulaareja maksiimeja. Ja harva on lähtenyt argumentoimaan että murhaajat eivät olisi tietoisia kokevia ihmisiä joilla on persoona. Näin ollen ristiriitaa ei yleisesti ottaen ole juuri yhtään liberaaleilla. Mutta ristiriita-kaksoisstandardi kristityillä on relevantimpi. He itse huutavat omia periaatteitaan joten maksiimi on juuri sitä partikulaaria mallia johon Heikkilän argumentti puri. 

Jos jokin osuu siihen sovellusalaan periaatteessa joka ei yllä kaikkiin tapauksiin niin se ei päde niihin jotka ovat sen sovellusalueen ulkopuolella mutta pätee niihin jotka ovat sovellusalueen sisäpuolella. Tässä "erilaisessa tilanteessa liberaaleilla ja konservatiiveilla" ei siis ole mitään loogista ristiriitaa tai perustelurakenneongelmaa. Kysymys ei ole siitä mistä minä pidän vaan logiikan rakenteista. Erot minun ja muiden maailmankatsomusten välillä tältä osin voivat olla epäsuhtaisessa asemassa jos minua kiinnostaa loogisuus kun moni ei näytä edes ymmärtävän mitä se oikeasti on.

Tosin kyllä se pelastus löytyy kristityillekin. Itse asiassa se on hyvin klassinen. "Älä tapa" -käsky kymmenessä käskyssä on siitä mainio, että sen sovellusalasta on väännetty paikkamateriaalia kautta vuosituhanten. Tässä kielto koskisi "asiatonta tappamista" jonka alla sodat ja kuolemanrangaistukset eivät ole. Näin abortti olisi "asiatonta tappamista" mutta kuolemanrangaistusten jakaminen ja sotiminen ei olisi. (Mikä onkin hyvin mielenkiintoinen huomio koska "älä tapa" -käsky on samassa kirjassa joka käskee kivittämään ihmisiä kuoliaaksi ties mistä. Todistin juuri että Jumala ei tältä osin vaadi sisäistä ristiriitaisuutta jakaessaan kuolemantuomioita homoseksuaaleille. Mikä, jos jokin, viimeistään todistaa että kysymys ei ole siitä mistä minä pidän.)

Eli; Logiikka on vain perustelurakenteita joissa johtopäätös seuraa annetuista taustaoletuksista. Usein ristiriidat on varsin helppoa peittää esimerkiksi ad hoc-oletuksilla. Näin ollen epäloogisuussyytökset ovat hämmentävän usein perättömiä logiikan kannalta. Se, mikä on toivottavaa on sitten hyvin toinen juttu. Logiikka ja looginen päätelmä kun ei sellaisenaan välitä tunteita ja ajatuksista siitä miten toivoisi asioiden olevan. Se huomioi nämä vain jos ne ensin tungetaan premisseihin tai pääsääntöihin.

pro potentiaalinen kristitty

Kristityt korostavat olevansa pro-life. Elämän puolella. Kuitenkin hyvin usein on selvää että tämä on heitto jota ei kovin konsistentisti seurata. Henki on samanlainen kuin ihmisellä joka on ensin selittämässä "All life matters" kun joku moittii sitä että erityisesti mustat tulevat polisien ampumaksi. Mutta jotka sitten iloitsevat kun laittomat maahanmuuttajat palautetaan hengenvaarallisiin oloihin. Samoin voidaan nähdä että kuolemantuomioiden kohdalla aika moni kristitty kannattaa niitä vaikka on pro-life. Koska elämän arvo ei olekaan heille ehdoton ja absoluuttinen vaan sen voi menettää tietyillä ehdoilla.

Voidaan sanoa että ei tämä tähän jää. Kristityt ovat halukkaita puolustamaan potentiaalista elämää mutta vain hyvin harvoin oikeaa elämää. Abstraktiosta tehdään konkreettista ja konkretia unohtuu. Pro-lifeläisten elämä ja argumentisto onkin reifikaation läpitunkemaa. Tätä ei voi pitää enää edes järkevänä tai älyllisenä maailankuvallisuutena. Se säilyy domeenispesifisti siksi että ajatteluperiaatteita ei laajenneta koskaan niiden spesifeistä ympäristöistä muualle. Näin kokonaisuus on epäkoherentti tavalla jossa "voitetaan taisteluita" siten että kaikkiin on yksittäisiä argumentteja. Mutta kokonaisuus tuhoutuu. Tämä on siis jotain jota ei enää voi oikeuttaa muulla kuin järjen hylkäämisellä. Toisin sanoen tämänlaisen puolustaminen kulttuurisena onnistuu vain uskonnoilla. (Ideologiat joutuvat koherentisoimaan näkemyksiään koska heillä ei ole kaikkivaltiasta joka voi tietää yksityiskohdat puolesta.)

Kristillisyydessä onkin sellaisia hyvin yleisiä linjoja joissa puolustetaan abstraktia asiaa ja tämän edessä ollaan valmiita tuhoamaan aktuaalisia asioita.

Esimerkiksi nykyajan kristitty maahanmuuttokriitikko korostaa että hän ei ole rasisti vaan maahanmuuttokriittinen. Kritiikin kohde on yleisesti ottaen islam. Prosessissa otetaan kulttuurinen kehitelmä - kristittykin varmasti on iloisesti sanomassa että Allah ei ole mikään titeteen objektiiviseksi tosiasiaksi todistama Tosi Jumala - on jokin jonka kautta voidaan aivan oikeasti asettaa ihmisiä hengenvaaraan. Pro life ei selvästi koske "laittomia ihmisiä".

Toisaalta kristityt haluavat että he elävät kristillisessä valtiossa. Ja siinä asuvia saman maan kansalaisia ei sotatilan tullen kohdeltaisi yhtään sen paremmin. He saavat eläessään kuulla moitteita siitä miten heidän pitäisi puolustaa Suomen kristillistä kulttuuria jolle ovat loisia, vapaamatkuistajia tai turmelijoita. Ja sitten heidän muka jotenkin pitäisi kuolla sotimalla tämän järjestelmän puolesta. Ja tässä yhteydessä valtio ja sukupuoli ovat kiinnostavia. Sitä ei olla sotaa vastaan vaan sitä mieltä että miesten tulisi sotia henkensä selvästi vaarantaen siksi että on kaksi konseptia (1) uskonto ja (2) isänmaa. Tässä yritetään vedota normaaliin omien läheisten puolustamiseen mutta tosiasiassa valtio on täysin inhimillinen abstraktio. Ihmisten pitäisi esimerkiksi suojella maan rajoja. Valtiot ovat kuitenkin kulttuurisia sopimuksia eivätkä ne rajatkaan ole mitään konkreettisia asioita jotka olisivat olemassa ihmisten keinotekoisen sopimusympäristön ulkopuolella.

Ja älkää ymmärtäkö minua tässä väärin. Itse kannatan termejen käyttöä monessakin mielessä ; Ensinnä on olemassa luonnontieteeseen liittyviä ilmiöitä joihin liittyy tietämistä. Episteeminen pohja on hyvä asia käyttää käsitteitä. Toisaalta valtio ja kulttuuri ovat hyviä siinä mielessä että ne ovat käytännöllisiä. Esimerkiksi rahalla on väliä vaikka se on sosiaalinen sopimus. Sosiaalinen sopimus on ihmisten luomaa mutta kätevää.

Mutta selvää on että näitä abstrakteja asioita käytetään tilanteissa joissa ei selvästi puolusteta elämää ehdottomana ja vaalittavana asiana. Ja syy siihen miksi näin tapahtuu niinkin usein ei ole mitenkään yllättävää. ; Argumentaatio löytyy suoraan fundamentalistien raamatuntulkinnoista ; Kun katsotaan vanhan testamentin tulkintaa vastaan tulee se miten Vanhan testamentin puolella Jahve käskee israelilaisia tappamaan kanaanilaiset. Kanaanilaisten raskaana olevien naisten vatsat tuli halkaista esimerkiksi. Tätä käskyä on teologisoitu runsaasti. Ja toistuvana teemana on se että pro-lifeilylle löytyykin kivasti poikkeuksia joka tekee siitä varsin ei-pro-lifen. Esimerkiksi William Lane Craig ja Pat Robertson ja monet muut fundamentalistien kovasti kovasti ja vielä enemmän arvostamat ei-pahat-naturalistit ovat selittäneet sitä miten kanaanilaisten vauvoista olisi tullut vääräoppisia ja osa heistä voisi jopa kostaa vanhempiensa kaltoinkohtelun.Nämä vauvat olisivat siis päätyneet kuoltuaan Helvettiin ja siksi heidän tappamisensa oli asianmukaista.

Tämä tarkoittaakin sitä että eivät he puolusta edes potentiaalista elämää. He puolustavat näkemiään potentiaalisia kristittyjä. Tämä selittääkin miksi esimerkiksi "laittomien ihmisten" raskaanaolo ei ole tuntunut vaivaavan moniakaan sellaisia Pohjanmaalaisia Hyviä Kristittyjä jotka ovat minulle tuomitsemassa naturalismin moraalirappiota vedoten siihen että elämän arvo on absoluuttinen ja abortti on murha. Eivät nämä ihmiset ole koskaan olleet pro-life. (Tosiasiassa osa heistä voisi nauttia myös siitä että ampuisivat minua päähän. Se ilahduttaisi kovasti heidän kristillisen rakkauden pullistamia kikkeleitään.)

Pragmatismi vai kompensaatio?

Tuttavani oli taloudellisissa vaikeuksissa. Syynä on se, että nykyajan työttömyyskorvaus ei tunnu elävän maailmassa jossa ihmisillä on muitakin kuluja kuin vuokra. Tähän normaaliin sometuskailuun ilmestyi perin juurin erikoista kommentointia. Innokas kertoi, että "mä en tykkää siitä että ihmiset valittaa vaikka saa ilmaista rahaa. Monessa maassa ei ole sosiaaliturvaa ollenkaan". Tätä sävytettiin eettisellä teorialla "ite nään sosiaaliturvan bonuksena" Mukana oli myös kehoitus "vedä ittes jojoon".

En pidä tämänlaisista ihmisistä. On aivan erityislaatuista hienoutta kun ihminen pyytää toista tekemään itsemurhan rahaongelmien vuoksi. Ja olettaa että hänen näkemyksensä etiikasta, esimerkiksi siitä onko hänestä "sosiaaliturva bonus" vai ei painaisi jotain jossain jonain perusteluna. Ja se, että käyttää "mä en tykkää" -tyylistä banaalisuomea ei ainakaan auta luomaan parempaa kuvaa ihmisen muustakaan kognitiosta.

Muistutinkin että tosiasiassa kun katsotaan montaa maata ja historiaa niin moni asia on toisin. Se, että jokin on toisin ei ole kovin vahva argumentti. Tai jos on niin kommentoija itse on pulassa. Kivaa että yhteiskunnassamme on niin suvaitsevainen ilmapiiri ja lainsäädäntö että kaiken maailman psykopaatteja ei vaan saisi haastaa kaksintaisteluun ja tappaa. Kuten vanhoina aikoina. Monien "poliittisesta korrektiudesta" valittavien tulisikin muistaa että heidän itsensä hengittämisoikeus on jossain määrin "vain bonus". Eivätkä he tavallaan osaa olla kiitollisia. Itselleni ei tulisi mieleenkään moittia suomen oikeusjärjestelmää ja yksilönsuojaa. Se kun pitää minut ja tuon jojoonvetämissomeilijan elossa, Olen sillä lailla naurettava pehmo. Ja lisäksi - tai ennen kaikkea - olen sen verran egoistinen, että en halua taistella kaksintaistelua kuolemaan monta kertaa vuorokaudessa.

Taustalla on kuitenkin syvempikin keskusteluteema.

Taakse voidaan nähdä toisenlainen erimielisyys. Voidaan nimittäin nähdä että useille sosiaaliturva ja muut vastaavat asiat ovat ehdollisia tietyistä syistä. Taustalla on ajatus ansaitsemisesta tai potentiaalisesta ansaitsemisesta. Toisin sanoen työttömyyskorvauksen idea on se, että ihminen maksaa työtä tehdessään veroa ja tätä käytetään ikään kuin "vakuutusmaksuna" jos hän sattuukin jäämään työttömäksi. Työttömyyskorvauksen taakse nähdään siis joko ajatus entisistä jo tehdyistä ansioista tai ajatus siitä että tulevaisuudessa kykenee tuottamaan ansioita niin että yhteiskunta hyötyy. Näin työtöntä kannattaa elättää, kyseessä on investointi joka maksaa itsensä takaisin sitten kun työtön pääsee taas jaloilleen ja alkaa maksamaan veroja. (Tai vähintään tämä toimii tilastollisesti jos ei jokaisen yksilön kohdalla toteudukaan.)

Voidaankin nähdä että tässä on vahva ansaitsemisen teema. Tätä vastaan asetetaan usein absoluuttinen ihmisarvo. Tämä on monesta suosittu ja hyveellinen ajatus. Tässä sosiaaliturvaa annetaan jotta ihmiset tulisivat toimeen ilman työtä. Ihmisiä elätetään jotta he eläisivät. Jos ihmisyys on arvokas asia ja absoluuttisesti arvokas, ei raha ole tällöin jokin jota olisi eettisesti sopivaa edes miettiä. Jos ihmisen arvo on ääretön, hänen pelastamisensa on perusteltavissa vaikka tästä tulisikin tappiota valtion kassaan. ; Tässä mallissa eläkemummo joka ei ole elämänsä aikana tienannut voi ansaita sairaalahoitonsa vaikka hän todennäköisesti ei työllisty ja tuota veroilla rahoja takaisin. Tässä mielessä voidaankin huomata missä asioissa harjoitetaan ehdollista ja ehdotonta auttamista. Nämä voidaan liittää suoraan siihen onko ihminen konsistentisti absoluuttisen ihmisarvon puolesta tai vastaan.

Tässä mielessä kysymykset ovat tietenkin hankalia ; Rehellisesti sanoen en ole tavannut vielä tahoa joka oikeasti noudattaisi absoluuttista ihmisarvoa kovinkaan pitkälle. Jopa kristinuskossa jokainen on arvokas mutta pelastumisella on ehto, oikea vakaumus.

Tästä hyvän kuvan saa lukemalla Jukka Hankamäkeä.

Hänen sinällän mielenkiintoinen blogauksensa abortista on kiehtova. Siinä on toki joitain hyvin helposti spotattavia virheitä, mutta ne ovat sentään kiinnostavia virheitä. Hän vetoaa absoluuttiseen ihmisarvoon "Mikäli ihmisarvo hyväksytään lähtökohdaksi, abortteja ei voitaisi oikeuttaa. Ongelma voitaisiin ehkä kiertää kaventamalla ihmisarvon alaa, mutta myös se vaikuttaa vaikealta. Mihin ihmisarvoisuuden raja voitaisiin vetää? Ihmisarvon käsite ei ole käsitteellis-aprioristen ominaisuuksiensa vuoksi relatiivinen vaan absoluuttinen – ihmisarvoahan ei saisi eikä voisi kiistää." mutta toisaalta sitten kuitenkin menee ehdolliseen ihmisarvoon ja puhuu tuomitsemisesta ja ansaitsemisesta. "Voidaan ajatella, että tuomitun täytyy kärsiä rangaistus, joten kuolemantuomioita vastustavien mielenosoittajien äänenpainoja vaimentaa tuomiovallan vaakakupissa oleva punnus, joka nojaa aritmeettisen oikeuden tasapainoon. Sikiö puolestaan ei ole ehtinyt tehdä moraalista pahaa, joten kuolemanrangaistus elämän aluksi tuntuu kohtuuttomalta. Tosiasiassa kyse onkin puolustuskyvyttömän elämän lopettamisesta, josta vastuu lankeaa päätöksen tekijöille, toteuttajille ja oikeuttajille."
1: Hän heittää absoluuttisen ihmisarvon kohdalla kategoriavirheen ; Ihmisarvo on absoluuttinen mutta on silläkin jotkin ehdot. Sillä esimerkiksi kivillä ei ole ihmisarvoa. Näin ollen abortoitavan sikiön määritteleminen ei-vielä-ihmiseksi onnistuu. (Sperma ja munasolukin on "potentiaalinen ihminen" jonkin syy-seurauslogiikan kautta. Ja jos liennytyksiin lähtee niin vaatii se munasolu ja solupallokin tietyn kontekstin jotta syy-seurausketju menee syntyneeseen lapseen asti.) Näin vaikkapa Gazzanigan hermoston rakennepuutosten kautta perustellulle ihmisyyden määrittelemiselle tietoisuuden kautta on jotain jolle jää tilaa. Ihmisillä on absoluuttinen ihmisarvo, joka siis 
2: Kuolemantuomion kohdalla hän puhuu aritmeettisesta oikeudesta joka sisältää ehtoja jotka sitten muka jotenkin rajoittavat niitä ehdottomuuksia jotka eivät ole käsitteellis-aprioristisien ominaisuuksiensa vuoksi relatiivinen vaan absoluttinen. Joka on tietenkin hyvin erikoista. (Loogisesti kokonaisuus on vähän kuin kolmikulmainen ympyrä.)

Tämä on hyvä esimerkki siitä miten absoluuttista ihmisarvoa ei noudateta, esimerkiksi kuolemantuomittujen kohdalla.

Ei tämä koske vain sosiaaliturvaa ja aborttia.

Kun mietitään teemaa laajemmin voidaan huomata että sosiaaliturvan ja abortin lisäksi on monia muitakin asioita joihin tämä sama teema menee. Yleisimmät itse asiassa koskevat rikoksista vangitsemisia, sairaanhoidon oikeuttamisia ja muita vastaavia asioita. Omia sävyjä mukaan saa puhuttaessa maahanmuuttajien vastaanottamisesta.

Mutta itse menen vankilaan, vierailemaan suoraan vankilaan, käymättä lähtöruudun kautta. Sillä itse olen hylännyt absoluuttisen ihmisarvon. Tässä mielessä jopa suhtautumiseni lakiin on varsin kyyninen. Kun moni katsoo lakia hän katsoo sitä kategorisesti ; On vain asioita jotka on määritelty rikoksiksi ja asioita joita ei ole määritelty rikoksiksi. Itse näen rangaistuksen enemmänkin relatiivisena hintana. Näin ollen esimerkiksi murha ei ole Suomen lain mukaan estetty ja kielletty vaan se on toiminta josta joutuu maksamaan tietyn mittaisen vankilatuomion. Toisin sanoen vankilaanmenokysymys muuttuu kysymyksestä "saako niin tehdä" muotoon "onko sen tekeminen vankilatuomion arvoista".

Sen lisäksi minulla on "yleiseen hyötyyn" viittaava ajattelu joka on utilitarismin ja pragmatismin ristisiitos. Sellainen joka on hyvin vieras tunteellisille kompensationaristeille. ; Parhaiten tämä ero näkyy siinä, että moni haluaa että vankilarangaistukset ovat, paitsi pitkiä ja valvottuja, niin myös tuskallisia ja ikäviä. Toisin sanoen takana on ajatus siitä että rangaistuksen olisi oltava jotenkin sellainen että se kompensoi aikaansaadun vahingon (compensation). Oma näkemykseni on sen sijaan suojelukeskeinen (protection). Näin ollen vankilarangaistuksia voi olla syytä pidentää. Mutta on irrelevanttia onko se vankilassa olevalle tuskallista vai ei. Rangaistuksen tehtävänä on pitää rikollinen luonteenlaatu - eli ihmisjoukko joista moni rikollinen aktio "on sen arvoista" - lukkojen takana niin että me vähemmän ansiota eri asioissa näkevät voivat elää turvassa. Tässä mielessä on ihan oikeasti tavallaan yksi ja sama pelaako vanki playstationia kaikki päivät vai elääkö mutakuopassa kirput seuranaan. ; Osaltaan tämä näkökulma toki sallii myös sen että vanki saataisiin kannattavaksi osaksi yhteisöä, jolloin paapova terapointi voisi olla periaatteessa hyväksyttävä asia.

Sama voidaan laittaa aluksi mainitsemaani sosiaaliturvaan. Jos kompensaatiokeskeinen ajattelee sitä että joku makaa kotona laiskana, on pragmaattinen kyyninen suojelunäkökulmani sitä mieltä että tosiasiassa sosiaaliturva maksetaan juuri jotta ihmiset passivoituisivat. Sillä jos ihmiset eivät tule toimeen, he ryhtyvät kapinoimaan. Tästä seuraa ryöstelyä ja väkivaltaa. Ja kapinoita. Ja jopa vallankumouksia. Historia on täynnä tilanteita joissa elannon tuottavan työn saaminen on ollut vaikeaa eikä valtio ole riittävissä määrin panostanut köyhyysongelmaan. Tässä käy helposti niin että yhteiskuntajärjestys romahtaa, väkivaltaisuudet yltävät. Ja joskus vallanpitäjätkin pääsevät eroon monista asioista, esimerkiksi päistään. Niitä ei mitenkään helposti kasvateta takaisin edes modernilla teknologialla, tiettävästi. Ei edes rikkaille. Saati keskituloisille sosiaalipummeista sosiaalisessa mediassa itkeville.

Tässä mielessä ero tunnepitoisen kostonhimoisen kompensaationäköökulman ja suojelua koskevan näkökulman välinen ero on jotain jotka voidaan laittaa jossain tilanteissa synteesiin. Matt Ridleyn "Jalouden alkuperä" on itselleni tärkeä kirja joka käsittelee peliteorian ja evoluution ja altruismin suhdetta. Siinä korostettiin että monissa paikoin yhteistyö on sellaista että yhteisyötä luova järjestelmä kutsuu ns. "loisimaan". Kannattavin strategia on hyötyä systeemistä ja muiden avusta pistämättä rikkaa ristiin. Tätä estetään ns. ylikompensaatiolla. Nashin tasapainotila yhtälössä muuttuu kun uhri uhraakin hirveitä tappioita itselleen tuottaen ihan vain että voisi rangaista rikollista. (Moni rankaisu vaatiikin aikaa ja työtä ja tässä mielessä playstationilla passivoitu vanki on varsin helppo ja halpa verrattuna vankiin jota hakkaamaan on palkattu erityinen pieksemisen asiantuntija.) Ylikompensaatio, se että rangaistaan hirvittävän kovaan suhteessa menetettyyn tappioon, on jotain joka ei ole täydellistä kompensaatiota. Mutta kiukuntunne tuntuu kuitenkin lietsovan sekä ylikompensaatiota että kompensaatiota korostavaa arvokeskustelua.

Lopuksi;

Toki oma näkemykseni on hieman mutkikkaampi kuin kuvattu. Olen tunnetusti kostonhimoinen ihminen. Mutta tässä kohden muistutan että minun kompensaationäkökulmani eivät ole yhteiskuntaa koskevia vaan henkilökohtaisia. En haluaisi että yhteiskunta menisi lainkaan minun ja kaunan kohteeni väliin. Moni kysyykin minulta että enkö haluaisi tuskallisia ja pitkiä tuomioita vaikka sellaisille jotka pedofilioisivat pieniä sisariani tai sukulaisiani. Olen kahden vaiheilla sen kanssa pitäisikö heille vastata että tosiasiassa haluaisin heille mahdollisimman lyhyet tuomiot...

Sokrateen kuoleman filosofinen ongelma

Kaikki tietävät Sokrateen kuoleman. Tässä kohden muistetaan ennen kaikkea oikeudenkäynnissä saatu kuolemantuomio. Usein tässä muistetaan massan tyhmyys ja muut vastaavat demokratian ongelmat. Eli vanhat äijät päättivät keskenään tuomita kaverin kuolemaan mitättömistä syistä. Tässä tarinasta halutaan tietenkin saada opetus. (Opetukset ovat tärkeitä, kts. Hannu ja Kerttu.) Kuitenkin Sokrates jätti samalla käsiimme syvän käsiteanalyyttisen ongelman ; Millä termillä hänen kuolemaansa pitää kutsua?

Epäoikeudenmukaisuus saisi monet varmasti ajattelemaan, että kyseessä olisi murha. Murha on vahva sana ja se tehdään kun ihminen kuolee toisen ihmisen toiminnan kautta niin että mukana on tahallisuutta ja suunnitelmallisuutta eikä kyseessä ole vahinko tai hairahdus.

Mutta jostain syystä emme katso vain että kuoleeko ihminen, vaan myös miten hän sen tekee. Juridisesti määrättyjä kuolemia, eli sellainen joka Sokrateelle tapahtui, on yleensä teloitus.

Mutta tilanne on mutkikkaampi. Sillä Sokrateelle annettiin paljon tilaa väistää. Hän olisi helposti voinut välttää teloitustuomion, häntä suorastaan houkuteltiin tähän suuntaan. Sokrateen selvää asioiden ohjaaminen on varmasti syynä siihen että hänen kohtaloaan kutsutaan joskus Sokrateen itsemurhaksi. Teloituksessa on selvästi niin paljon Sokrateen omaa ohjausta että syy-seurausketjuun helposti liittää mukaan jo ajatuksia siitä että Sokrateella itsellään täytyy olla jokin vastuu, ainakin niin että puhdas teloitusteema kyseenalaistuu.

Juridinen itsemurha on kuitenkin hyvin poikkeuksellinen. Itsemurha ei maistu sekään oikealta termiltä. Tässä kontekstissa voi muistaa että Sokrates oli itse asiassa hyvin vanha mies - asia joka usein tai helposti unohtuu tässä kohden - joten kenties Sokrateelle annettiin tässä eutanasiaa. (Myrkkymaljan juominen itse on muuten sekin hyvin ei-teloituksellinen mutta hyvin eutanasiahenkinen toimintatapa.)

Ehkä on kuitenkin turvallisinta sanoa että Sokrateelle tapahtui myöhäinen jälkiabortti, josta kaikki olivat yhteisesti sitä mieltä että myrkytys on jotain joka on paha asia ja joka tehdään vain olosuhteiden pakosta, mutta se oli kuitenkin tehtävä.

Lasten uhraamista ja teloituksia

Kristillisen oikeistolla on usein vaikeuksia sen kanssa mitä on pro life. Ei ole tavatonta, että heille jokainen elämä on pyhä, ja siksi esimerkiksi abortti on kiellettävä. Mutta kuolemanrangaistus on kuitenkin hyväksyttävä.

Tätä voi demonstroida siten miten Floridan kristityt ovat pistäneet kasaan aloitteen. Aloite koskee abortin kieltämistä. Perusta on melko tavanomainen "The people of Florida murder 72,000 babies every year while the ‘pro life’ politicians we’ve elected to protect them attempt to regulate the practice of child sacrifice as if it were healthcare, instead of addressing it as murder." Toki olen käsittänyt että lasten uhraaminen vaatisi rituaalimenoja, mutta kenties heille kaikki epäkristillinen on saatananpalvontaa.

Mutta he eivät vain halua kieltää aborttia. He haluavat abortista rangaistavaa. Kuolemanrangaistavaa. "The Supreme Court cannot make murder legal. Pro-life politicians have passed incremental regulations for decades, but it’s time to abolish abortion by recognizing it for what it is - cold-blooded murder - and prosecuting it accordingly."

Sillä he aikovat tehdä juuri sen, että abortista tehdään juridisessa mielessä nimenomaan murha. Ja Floridassa murhasta voi joutua kuolemantuomituksi. Tämä on varsin kaksinaismoralistista ja tekee pro life -kannanotoista varsin omituisia.

Toki tässä kristityt ovat kuitenkin tavallaan sisäisesti ristiriidattomia sellaisessa asiassa jossa valtaosa kristityistä ei ole. Usein kristityt huutavat että abortti on murha. Mutta he eivät kuitenkaan elä tämän hokeman mukaan. Päinvastoin he usein selittävät miten he ovat oikeasti maltillisia eivätkä halua että abortista rangaistaisiin elinkautisella. Mikä on tietenkin omituista jos kyseessä todella on murha. (Tai ehkä nämä kristityt oikeasti haluavat että jokainen voi vapautua murhasta vankilasta kunhan vaan pari kertaa käy kristittyjen kerhoissa ristimässä kätensä ja alistuu heidän kulttijohtajiensa vallan alle. Epäilen kuitenkin että ihan näin pahasti asiat eivät ole. Eli he ovat sisäisesti ristiriitaisia eivätkä kieroutuneella tavalla pahoja.)

Mietitään hetki

Törmäsin argumenttiin joka on tavallaan uskottava. Se koskee inkvisiitiota. Katolinen inkvisiitio on mainettaan parempi. Inkvisiittorit olivat juristeja jotka yrittivät selvittää tekijän syyllisyyttä. Näin he itse asiassa vapauttivat suurimman osan syytetyistä. Näin ollen inkvisiitio estää ihmisten kuolemista.

Logiikka on toki siinä mielessä rautainen että väkilukuun suhteutettuna pahimmat noitavainot ovat tapahtuneet luterilaisilla alueilla, esimerkiksi ruotsin valtakunnan noitavainoissa, oli enemmän lynkkausmielialaa jossa oli tärkeämpää epäillä, syyttää ja rangaista kuin minimoida riskit.

Kuitenkin jos halutaan antaa katoliselle uskolle synninpästöä, unohtuu että inkvisiitioilla kuitenkin oli vakaumusrikoksia. Joista oli rangaistuskena kuolemanrangaistus. Inkvisiition mainetta pesevä argumentti on sama kuin selittäisi että ISIS olisi humaani heti jos se palkkaisi uskonoppineita jotka tarkasti analysoisivat onko syyllinen todella aidosti islamista luopunut kerettiläinen tai muu vääräoppinen. Ja että suuri osa jäisi teloittamatta tämän vuoksi.

Olisihan se toki parempi kuin. Mutta olisivat ne silti barbaareita.

---

Sitä sanotaan, että ei saa tuomita kristillisiä kulttuureita nykyajan kriteerein. Mikä on erikoista koska tyypit selittävät että uskonto on yhteiskuntien arvomuisti tai uskonto on peräti pääsy objektiiviseen moraaliin. Itse näen että menneet julmat ajat ovat todellakin olleet erilaisia kuin nykyaika. Silloin kristinuskolla on ollut enemmän valtaa ja se on tehnyt ympäröivästä maailmasta enemmän, vahvemmin ja kristillistä. Ja tätä ei voi kiertää muuta kuin selittämällä että uskonnot itse asiassa eivät olekaan yhteiskunnan arvomuistia.

Tuhmageenien eliminointia Herran lailla

Hyvin usein kreationistit korostavat että eugeniikka on darwinistinen projekti. Evolutionismia liitetään tähän hyvin vahvasti. Evoluutiota näytetään kuoleman oppina. Ja siksi korostetaan että hyvä kristitty on elämän puolella. Kun taas evoluutiossa heikot voidaan tappaa vahvojen tieltä. Ja tämä liitetään aborttiin, eutanasiaan ja jo mainittuun eugeniikkaan.

Kuitenkin kun asioita hieman kaivelee, ei voi olla huomaamatta että melkoisen usein eugeenisia ajatuksia ja niiden kannattamista nykypäivänä löytyy vaikeasti evoluution kannattajien mutta sitäkin useammin oikeistolaisten konservatiivien puolelta. Ja tässä kulmassa kytkökset uskontoon ja kreationismiin ovat olemassa.

Tästä hyvänä esimerkkinä on fundamentalistikristitty ja kreationismin levittäjä Kent Hovind, joka vankilasta käsin tekemässään haastattelussa kertoo kuolemanrangaistuksesta. Hän puolustaa "Vanhassa Testamentissa" määrättyjä kuolemanrangaistuksia. Ja puolustus nojaa vahvaan mikroevolutiiviseen periaatteeseen. Periaatteeseen siitä että käyttäytyminen on vahvasti geneettistä. "I think it's something in their genetic code that deals with dispositions towards gentleness or meanness." ja siksi rikollisten, murhaajien ja vastaavien teloittaminen on hyvä koska sitä kautta ihmiskuntaan jää vähemmän ilkeitä geenejä ("mean genes.") Kuolemanrangaistuksista Hovind sanoi että "It's just, it's right".
1: Toki tässä on erikoista huomata se linkissä mainittu homoseksuaalisuuspuoli että vanhassa testamentissa homoseksuaalejakin halutaan teloittaa, ja se taas ei ole fundamentalistikristittyjen mielestä geneettistä vaan valinta. Ja sen yhteys siihen miten pastori kehuu sitä että Raamattu käskee tappamaan homoseksuaalisesti toimivat koska se on "cure for AIDS" sen sijaan että tuhlattaisiin miljoonia dollareita.

Selvää on että kun johonkin asiaan sidotaan uskonto, syntyy kaikkea mielenkiintoista. Ja hyvin harvoin asioita puolustetaan kokonaisuutena. Hovindkaan tuskin suostuisi muuttamaan pro life -näkemystään abortista koska siitä on hänen uskonnossaan tehty Jumalan käsky. Ei vaikka se tehtäisiin geenitestillä jossa on ilkeitä geenejä. Sillä kyseessä ei ole koherenttius tai se että luotaisiin järkevä kokonaisuus jossa noudatetaan tiettyjä periaatteita. Kyseessä on uskonnon puolustaminen tiettyjä argumentteja vastaan. Ratkaisua haetaan vain tässä yhdessä kontekstissa ja siitä miltä kokonaisuus näyttää ei välitetä.
1: Hovindin tilanne kuolemanrangaistuksen kanssa tuokin jossain määrin mieleen William Lane Craigin ongelmat ns. hyvien kansanmurhien kohdalla. Hän kun toisaalta puolustaa objektiivista moraalia, mutta toisaalta hänen täytyy puolustaa Jumalaa joka on vanhasta testamentissa käskenyt surmaamaan kaikki, miehet, naiset ja lapset ja halkaisemaan raskaana olevat naisetkin.

Kosto ja kuolema

Kuolemanrangaistusta ajavat filosofiset argumentit ovat perinteisesti rakentuneet kompensaation varaan. Ideana on, että teloitettava on jonkinlaisen "silmä silmästä-hammas hampaasta" -prosessissa. Tätä, rehellisesti kostamisen, teemaa kutsutaan retributivismiksi. Tämä valinta ei ole kovin yllättävä. Sillä muissa rangaistustavoissa voidaan korostaa muiden suojelua joka onnistuu ilman tappamistakin, kuten pitkillä vankeustuomioilla. Ja toisaalta voidaan jopa ajatella että vankilan tulisi olla terapialeiri joka muuttaa rikollisen yhteiskuntakelpoiseksi. Joten tässä mielessä on ymmärrettävää miksi kuolemanrangaistusta tarjotaan.

On kuitenkin hyvä muitaa George Carlin. Hän kuvasi eräässä stand-up -rutiinissaan sitä miten heillä USA:ssa rangaistaan kuolemaan ja elämään. Tämä tuo esiin sen, että kenties elämäkin voisi olla rangaistus. Vitsistä argumentiksi asian saa muokattua itse asiassa varsin helposti.

Voidaan itse asiassa keskustella kuoleman filosofiasta.
* Moni kristitty korostaa, esimerkiksi pahan ongelman vuoksi, sitä että kuolema ei ole paha asia. Teemana on usein se, että maailmanjärjestyksessä on kuolema joka on neutraali tai ehkä vähemmän hyvä asia kuin elämä. Mutta kuolema itse nähdään jonain ei-pahana.
* Ja monissa muissa maailmankatsomuksissa asia on vakavampi. Sillä esimerkiksi epikuros näkee että ihminen ei kärsi kuoltuaan, eikä koe sitä. Joten kuolema on hyvinkin ei-rangaistuksenoloinen.

Voidaan itse asiassa nähdä että hyvä kompensaatio voisikin olla se, että armelias, hyvä tai ainakin neutraali kuolema voitaisiin korvata ihan yleisellä sosiaalisella savustuksella. Vaihtoehdoksi retributivisti voisi laittaa vaikka "Raivon ensyklopedian" periaatteen : "Hän ansaitsee tietää olevansa mitätön nolla, joka on häpeäksi lajillemme. Ja hänen on pysyttävä elossa voidakseen tämän velvoitteen täyttää."

Mites olisi "Lakialoite yksityishenkilöiden poikkeuksellisen vahvojen voimankäyttötilanteiden oikeuttamisesta"?

Muistan kun törmäsin kerran junassa vanhempaan naiseen, joka selitti miten ennen lehdissä levitettiin väkivallantekijöiden ja raiskaajien tiedot. Hän huvitteli - siis oikeasti huvittuneena - jopa sillä miten otsikoissa oli ollut "Karhu pani Oravaa" -tyylisiä otsikoita. (Sukunimet eläinten nimiä.) Hän oli mainio ihminen. Sittemmin journalistit ovat päättäneet että väkivaltarikollisia ja pedofiileja ei usein tuoda nimellä ja naamalla julkisuuteen. Tällä yritetään välttää lynkkaamismentaliteettia. Eli tavoitteena on ennaltaehkäistä tulevia väkivaltarikoksia. Nykyään suosiota ovat kuitenkin saaneet paikat/julkaisut joissa tämäntapaisia tietoja jaetaan. Sitä myydään tiedostamisen nimellä. Mutta pelottavinta näissä on oikeastaan se, että kun näiden julkaisuja ei ole virallistettu ja valvottu, voi journalistisen tarkkuuden kanssa olla vähän miten sattuu. Ja tällöin mukaan saattaa tulla ihmisiä jotka eivät ole oikeasti pedofiileja. Ja tämän riski on se minua huolestuttavin yksityiskohta.

Kauhistelun erikoisia puolia on tosin muuallakin. Viime päivinä on puhuttu siitä miten kolmeen lapsen raiskaukseen ja murhaan syyllistynyt on vapautumassa. Näissä keskusteluissa on noussut jopa esille "kaksoisstandardi". Kuitenkin näen että tässä ongelmana on se, mikä usein on näissä "kaksoistandardi" -keskusteluissa. Tosiasiassa syvin ongelma on se, että laki on sama kaikille. Kun taas normaali ihminen näkee että rangaistukset ovat vääränlaisia (yleensä liian lieviä) heidän omaan oikeustajuunsa nähden. Näin ollen "kaksoisstandardi" voi olla vaikka se, että saat pidemmän tuomion piratoimalla ahkerasti jonkun taiteilijan levyjä, kuin hakkaamalla tämän em. taiteilijan sairaalakuntoon. Asia tuntuu epäreilulta, mutta takana on kuitenkin konsistentti lainsäädäntö joka on sitten sama kaikille. Se, voiko "oikeustajutestejä" pitää vakavasti voi olla kahta mieltä. (Tai oikeasti, vain yhtä.) Se onko laki reilu on irrallinen siitä onko laki sisäisesti ehyt ja ristiriidaton. Ihmisille näin ei ole. Laki ilmeisesti on jonkinlainen ihanne jonka ajatellaan karkeasti ottaen säätävän sen mikä itsestä tuntuu reilulta. (Mitä tuohon uskomukseen voi sanoa. Good luck with that!)

Pedofiilit ovat rikollisia jotka todella kaivavat ihmisiä jostain oikein syvältä. Ja rehellisesti sanoen, I totally get that point. Monilla ihmisillä tuntuu kuitenkin olevan hyvin heikko kyky erottaa moraalista vihaa koston oikeutuksesta. (En ole varma onko heidän "moraalinen kompassinsa" rikki vai luottavatko he liikaa "moraaliseen kompassiinsa" jotka ovatkin vain tunteilua ja kohkaamista.) Moni ajattelee että pedofiileihin kohdistuva moraalinen raivo olisi oikeudenmukaisuutta. Minä kykenen näkemään eron (tavallisten) raivontuntemusteni ja tekoon oikeuttavan (korkean) kynnyksen välillä. On tietysti ero lynkkaamisesta fantasioinnin ja lynkkauspartion välillä. Mutta kun asiasta keskustellaan ikään kuin vakavasti otettavana vaihtoehtona, on jokin oleellinen moraalinen kynnys monilla pelottavan alentunut. Ja minä pelkään jossain määrin heitä enemmän kuin pedofiileja. (Toki ehkä siksi että en ole lapsi eikä itselläni ole sellaisia.)

Lynkkaaja Hannu Kiuru -paradoksissa

Tässä kaikessa sotkussa tuntuu tapahtuvan virhe johon törmäsin Hannu Kiurulla hänen tuoreessa blogauksessaan. Hän blogasi asiasta joka on hyvin vanha. "Journal of Medical Ethics -lehdessä julkaistun artikkelin mukaan vastasyntyneet eivät ole vielä "oikeita ihmisiä" eikä heillä ole "moraalista oikeutta elämään." ... "Artikkelin ovat kirjoittaneet Oxfordin yliopistoon kytköksissä olevat Alberto Giublini ja Francesca Minerva, joiden mukaan vanhemmilla pitäisi olla oikeus antaa lapsensa surmattavaksi, jos lapsi syntyy yllättäen vammaisena."
1: Itse asiassa kirjoitin aiheesta omaan blogiini vuonna 2012. Tein siitä logiikkapohjaisemman lähestymistavan, joka itse asiassa korosti sitä että "kysymys on premisseistä". Kiurun analyysiä lukiessa korostuu se, että hän esittää johtopäätöksiä eikä päättelyketjuja. Joka taas on oma pinnallisuuden määritelmäni. Asia on tärkeä siinä mielessä että artikkelia lukeva voi huomata että temppuna on abortin argumenttejen laajentaminen. Joten eetikko voi oikeasti tuon tuloksen pohjalta päätellä sellaisen erikoisen asian että jos jälkiabortti on pahasta niin se on argumentti myös aborttia vastaan. Tämä taas miellyttää monia kristittyjä aivan taatusti.

Hannu puhuu kristillisestä näkökulmasta, arvoiden johtopäätöstä omilla premisseillään. Tämä on hieman hassua mutta tavallista. Siihen on syytä antaa jonkin verran tilaa. On tosin hyvä tiedostaa että mistä on kysymys. Mutta arvokeskustelussa on kysymys hyvin usein nimenomaan erilaisista moraalilähtökohdista, joten asia ei ole virhe sanan vahvimmassa mielessä. Hieman hupsua se toki on. Kun sentään käsitellään tiettyä tutkimusta ja kaikkea. Osa meistä elää vielä todellisuudessa jossa kaipaillaan ajatusta jossa kritiikin kohteen tunteminen olisi kritisoinnin minimivaatimus. Tässä omalähtökohtakeskeisessä painotuksessa se ei ole välttämätöntä.

Kiuru puhuu ihmisarvosta "Kristinusko on aina pitänyt elämää pyhänä. Kyse on Jumalan antamasta lahjasta tai pikemminkin lainasta. Meille on annettu elämä elettäväksi alusta loppuun. Elämän pituus vaihtelee, mutta vain Jumalalla on oikeus päättää, milloin laina-aika on täysi. Hän on mitannut jokaiselle elämän pituuden, pannut määräajan, jota ihminen ei voi ylittää. Alittaa (ikävä) kyllä voi." Tämä on ironista, kun nostetaan huomioon Kiurun taannoinen tempaus minun kanssani. Mutta ironia ei ole tärkeää. Tärkeää on tiedostaa että Hannu Kiurulla on statement jonka mukaan ihmiselämä on pyhää. Kun kysymykset ovat "Mistä asiantuntijat mahtavat hakea oikeutuksensa määritellä, ketkä ovat oikeita ihmisiä? Mitä tarkoittaa moraalinen oikeus elämään?" hän puhuu absoluuttisesta ihmisarvosta. Siitä että moraalinen oikeus elämään on tavallaan siinä että on syntynyt. Että siinä ei ole ehtoja.

Mutta valitettavasti ilmoille nousee se, että tämä eettinen tutkimus on saanut tappouhkauksia. Tämä onkin totta ja osa kohukiemuraa. Hannu Kiurun suhtautuminen näihin tappouhkauksiin on jännittävä "En yhtään ihmettele tappouhkauksia. Asiantuntijaparat saisivat näin maistaa omaa lääkettään. Asennevamma kun on paljon pelottavampi vammautumisen muoto kuin kehitysvamma. Niille, jotka tekevät pahaa pienille ihmislapsille, pitäisi Jeesuksen mukaan laittaa myllynkivi kaulaan."  Ymmärrettävää. Ja tästä saadaan statement jonka mukaan ihmisen hengen riisto, lynkkaaminen, on joskus oikeutettua.

Valitettavasti tappouhkailu on lynkkaamisen legitimoinnissa oleellisessa osassa. Ja ihminen joka esittää että elämällä ei ole ehtoja, ei voi sanoa että teloittaminen, kuolemantuomio tai lynkkaaminen voivat olla koskaan oikeutettuja. (Koska niissä henki riistetään ehdoin.) Siksi ihminen joka elämän arvoa pyhittäen lähtee kirjoittamaan tappouhkailuja ja lynkkailemaan esittävät ultimaattumia ja statementia jonka mukaan elämän arvo on ansaittava joillain kriteeriattribuuteilla. Kuten "ei-pedofiili" ja "ei etiikan premissejä tavanomaisesta poiketen julkistava tutkija". (Hyvään kansalaisuuteen on sitten liitetty erilaisia instrumentalistisia attribuutteja aivan tavallisesti. Kysymys liittyy kuitenkin vain löyhästi ihmisen elämän arvoon. Tosin ilman ansaittua kansalaisuutta absoluuttisen arvokas elämä on helposti viheliäinen. Tähän kulmaan uskovaiset puuttuvat yllättävän harvoin. Kenties siksi että heistä moni näyttää komppaavan siihen liittyviä ajatuksia paljonkin.) Nuo ovat toki hyviä ja humaaneja ihanteita jokaisen noudatettavaksi. Mutta sävy on liian pitkälle menevä.

Tämä ei tietenkään yllätä. Kirjoitin hyvin kauan aikaa sitten tekstin jossa huomasin että vaikka abortissa ollaan "pro life" niin samooissa piireissä kuolemanrangaistusta kannatetaan. Ja tarkastelu huomasi itse asiassa että molemmat nähtiin rangaistuskontekstissa. Aborttia ei siis tavallaan kielletä elämän arvon takia sanan filosofisessa määritteissä. (Tai ainakaan oikeudenmukaisuusasiat eivät seuraa tätä koherentisti.) Lapsi on synnin palkka. Kun elää haureudessa pitää kärsiä seurauksista.

Näkisin että Hannu Kiuru -paradoksin reflektointi on edessä jokaisella lynkkausfantasioijalla. (Siis myös itselläni joskus, pakko tunnustaa. Mikä tuskin yllättää kovin montaa ihmistä. Olen niitä tyyppejä joiden emootiomaailmassa koulukiusaajia ei pidä ymmärtää vaan heidät täytyy yksinkertaisesti tappaa.) Jos elämä on niin arvokas ja pyhä asia, että sen puolustamiseksi ollaan valmiita tappamaan, ollaan varsin erikoisilla linjoilla. Ollaan, vaikka ideologia puoltaisi miten.

Entä sinusta?

Onko demokratian ja sananvapauden mukaista rakentaa pystyyn kansalaisaloite kuolemanrangaistuksesta ja sitten keskustellen ajaa tätä agendaa julkisessa keskustelussa?

Onko demokratian ja sananvapauden mukaista rakentaa pystyyn kansalaisaloite kuolemanrangaistuksesta murhaajille ja sitten keskustellen ajaa tätä agendaa julkisessa keskustelussa?

Onko demokratian ja sananvapauden mukaista rakentaa pystyyn kansalaisaloite kuolemanrangaistuksesta pedofiileille ja sitten keskustellen ajaa tätä agendaa julkisessa keskustelussa?

Onko demokratian ja sananvapauden mukaista rakentaa pystyyn kansalaisaloite kuolemanrangaistuksesta islamisteille ja sitten keskustellen ajaa tätä agendaa julkisessa keskustelussa?

Onko demokratian ja sananvapauden mukaista rakentaa pystyyn kansalaisaloite kuolemanrangaistuksesta muslimeille ja sitten keskustellen ajaa tätä agendaa julkisessa keskustelussa?

Onko demokratian ja sananvapauden mukaista rakentaa pystyyn kansalaisaloite kuolemanrangaistuksesta tummaihoisille ja sitten keskustellen ajaa tätä agendaa julkisessa keskustelussa?

Onko demokratian ja sananvapauden mukaista rakentaa pystyyn kansalaisaloite kuolemanrangaistuksesta juutalaisille ja sitten keskustellen ajaa tätä agendaa julkisessa keskustelussa?

Tapettavat homot

"Helsingin Sanomissa" uutisoitiin erikoisesta tilanteesta. "Kalifornian osavaltiossa Yhdysvalloissa on käynnissä merkillinen oikeudellinen väittely, joka liittyy homojen ja lesbojen tappamista vaativaan kansanäänestyshankkeeseen. Oikeusoppineiden mukaan näyttää siltä, ettei osavaltion oikeusministerillä ole valtuuksia pysäyttää selvästi perustuslain vastaista hanketta alkuunsa." Homojen tappamista voisi pitää hyvinkin ei-kristillisenä. Kuitenkin kun USA:ssa on kuolemanrangaistus, on periaatteessa mahdollista keskustella siitä millä teoilla ja asenteilla ihminen on tämän kuolemanrangaistuksen alla.

Olipa tästä mitä mieltä tahansa niin asenne ei ole kovin kaukana siitä miten moni erittäin voimakkaasti itsensä kristityksi identifioivat ovat mieltä Suomessakin. Mieleen tulee ainakin seurakuntavaalikohu parin vuoden takaa. "Jyväskylässä poistettiin Seurakuntaväen ehdokaslistalta kirkkovaltuustoon pyrkivän Eero Talvion vastaukset, joiden mukaan "homot on hävitettävä kansasta". Jyväskylän seurakunta pyysi poistamaan kommentit.
– 3 Moos 18:12 ja 18:22, 3 Moos 20:13 jne. Homot on hävitettävä kansasta. Room 1:26-31. Ansaitsevat kuoleman, perusteli Talvio kantaansa kysymykseen rekisteröityjen parisuhteiden kirkollisesta siunaamisesta.
– Yksi toinen tilanne on ollut, missä ehdokas ja seurakunta kävivät keskustelua ja vastauksen perusteluista pieni osa poistettiin ennen vaalikoneen avaamista. Siinä oli käytetty varsin voimakasta kieltä, kertoo Kirkkohallituksen verkkoviestintäpäällikkö Sami Kallioinen."

Kristitty Sami Liedes edustaa tähän erikoista kantaa. Hän esitti tämän USA:n kohun yhteyteen, että "Minä en ymmärrä, miksi lakialoitteet pitäisi pystyä pysäyttämään tai puolueet kieltämään, oli sitten millainen natsipuolue tahansa. Esimerkiksi kohu Hollannin pedofiilipuolueesta oli minusta samanlainen. Luulisi, että nimenomaan lainsäädäntöteitse pitäisi saada ajaa mitä tahansa; oikea tapa torpata huono aloite on hylätä se, ei kieltää sen esittämistä." Hän edustaa jotakuinkin kantaa jota karkeasti jollain vähän lievemmällä aiheella kannatan. Asioita on käsiteltävä. Pedofiilejen lakialoitteet ovat lakialoitteita. Keskustelu on hyvä asia. Sitten asia voidaan lakaista kielletyksi. Ehdottaminen ei ole lailliseksi tekemistä. Se on vasta yritys tehdä lailliseksi.

Toisaalta voidaan ajatella että joitain asioita pitäisi torjua suoraan. YK:n ihmisoikeuskysymykset kuuluvat lähtökohtaisesti sivistysmaihin, joten suoraan niiden vastaisia lakeja pitäisi ehdottaa syvällä varovaisuudella. Ellei ole jotain aivan erityistä perustetta miksi laki pitäisi saada läpi tämänlaiset voisi kieltää automaattisesti. Kysymys tässä on esimerkiksi harmiperiaatteesta. ; Pedofiilit yrittävät oikeuttaa asiaansa selittämällä että siitä ei ole haittaa lapsille. He joutuvat debatoimaan tästä lujasti, sillä näkemys on loogiikan kannalta mahdollinen mutta tietojen perusteella äärimmäisen epäuskottava ja epätodennäköinen. Nähdäkseni murhaaminen on kuitenkin itsessään suoraan haitta, joten sen kanssa ei voi edes yrittää kikkailla.

Kuitenkin jos kysymys on ihmisten murhaamisesta, on pakko viitata johonkin muuhun kuin siihen että "tämänlaiset tuskin menevät läpi". Godwinin laki pakottaa tämänlaisissa tilanteissa muistuttamaan siitä että Hitlerin juutalaisvastaisuudella oli takanaan hyvinkin ns. "kansan tuki". Samoin Ruandan kansanmurhassa media lietsoi "torakoita vastaan" käytävää sotaa populistisesti. Demokratia ei ole yksinkertaisesti sitä mitä ajattelemme sen olevan.

Sitä en kuitenkaan ymmärrä miksi kristittyjen parista löytyy tämänlaisia lausuntoja. Etenkin kun Liedes on muiden ohella ollut sitä mieltä että Suomen arvokeskustelun nykytila on hunningolla. Että ilmapiiri on niin kireä että kristittyjä sorsitaan ja lähes vainotaan. En voi olla näkemättä jonkinlaista kontrastia näiden ajatusten välille. Kristityillä onkin usein voimakas marttyyri-identiteetti ja heille on tärkeää olla vainottuja. Siksi on jokseenkin hämmentävää miten haasteellista heidän asenteistaan on saada mitään koherenttia kuvaa. Että mikä on sananvapauden ja demokratian vastustamista ja mikä on vainoa. Miksi ateistit ovat militantteja laittamalla busseihin mainoksia mutta tämänlaisia aloitteita ei pidä sensuroida vaan ne pitää esittää ja pistää demokratiakiertoon ja torpata.

Hulluja on tietenkin jokaiseen ideologiaan. Mutta selvästi ateistejen parista tulee nykyään hyvin harvoin tämänlaisia ideoita. Vaikka heitä kutsutaan militanteiksi, ei ole helppoa löytää sellaisia ehdotuksia joissa kristittyjen massamurhaamista tai muuta vainoa ehdoteltaisiin. Enemmän se on sellaista pikkumaista "emme halu laulaa suvivirttä" -henkistä puuhastelua. Kristityiltä tulee tämänlaisia lakialoitteita ja ehdotuksia julkisuuteen asti. Ja jopa useita kertoja.

Minä ihmettelen vain että kummat ovat kovemman ja vakavamman uhan alla. Kristityt vai ateistit.

Aataminpojat

Anti-Hitler sanoo pöö, hei, ei ole mitään pelättävää...

Kävin lauantaina Suomenlinnassa Kurja Viapori -kierroksella. Ilmeisen monilla ihmisillä on makaaberi maku, koska kaikki kierrokset olivat loppuunmyytyjä. Kierroksella käsiteltiin monenlaisia asioita vaatetäin sotilasvoitoista siihen miten "mennä Suomenlinnaan" on tarkoittanut sukupuolitautiklinikalla käymistä. On toki mielenkiintoista kuulla siitä miten Augustin Ehrensvärd, toisin kuin hänen vaimonsa, viihtyi Suomenlinnassa. Ja että hänellä oli mamselli joka ei osannut laittaa ruokaa, mutta joka sen sijaan synnytti mitä ilmeisimmin Ehrensvärdin lapsen. Teko, joka oli rikollista mutta josta ei jostain syystä tullut oikeudenkäyntiä, saati tuomiota. Samantapaisesta vallasta kertoo sekin miten eräs neiti selvisi oikeudessa kun tuomari jääväsi itseään ja eräs upseeri otti hänet suojelukseensa. Neidon siveys oli ilmiselvää koska syyte oli haureudesta ja hänestä oli aikaisempia merkintöjä kuppapotilaana. (Ja kuppa parantunut ei sen ajan hoidoilla.)

Kuppa, mikä ihana tekosyy..

Mutta mielenkiintoni vei muukin kuin kuppa. (Jota kiistän sairastavani, vaikka neurosyfilis aikaansaakin suuruudenhulluutta.) Siksi aion lähestyä tätä ylimääräisin lähtein. Päsmäröin ihan näin turismipohjalta.

Kiertueella nimittäin kerrottiin lopuksi Kerpeikkarista aka Juhani Aataminpojasta. Hän oli Suomen pahin sarjamurhaaja. Merkillistä on myös, että hänet armahdettiin teloitustilanteen jo alettua. Tai oikeastaan häntä ei armahdettu, tuomio säilyi kuolemantuomiona. Tätä ei vain pantu täytäntöön. Hänet kahlehdittiin muurattuun ahtaaseen koppiin, jossa hän ei mahtunut edes oikaisemaan. Hän kitui hengiltä puolitoista vuotta. Sakari Topelius oli käynyt itse katsomassa herraa ja hänestä tuollainen armahdus ei ollut todellakaan mikään armahdus. Mikä luultavasti oli rankaisun tarkoituskin. Rikokset olivat hyvin poikkeuksellisia, joten todennäköisesti kuolemantuomio nähtiin liian lempeänä ja se vaihdettiin kidutustuomioon. Tuomio oli "pelotuksen ja varoituksen muille jumalattomille". (Sen ajan lakitekstiä jonka sanavalinnat kertovat siitä miten uskonnottomuuteen on suhtauduttu menneinä aikoina. Suunnilleen samoin kuin nykyään.)

Kahdentoista uhrin surmaaminen useassa vaiheessa, jossa mukana oli äidinsurma, oli siitä erikoinen että Aataminpoika oli aiemmin syyllistynyt pienempiin rötöksiin. Merkittävää oli myös se, että hän vaikutti selväjärkiseltä mutta ei katunut tekojaan, jotka kuitenkin olivat ulkopuolisen silmin melko mielivaltaisia. Jos mies lyödään hengiltä sauvalla vinoilun vuoksi, sitä voisi luulla jonkinlaiseksi pikaistusteoksi. Mutta tietenkin jos tässä yhteydessä kiertää köyhiä torppia satunnaisia ihmisiä surmaten, tämä hetkellinen mielenhäiriö olisi kestänyt melkoisen kauan. Toki mukaan mahtuu myös tuttuja rikollisuuteen liittyviä tunteettomuuteen liittyviä sosiopatian ja psykopatian elementtejä, mutta kokonaisuus on hyvin hämmentävä.

Itse asiassa Juhani Aataminpojan teot ovat olleet jotain johon perinteinen profilointi ei ole purrut. Teot eivät siis ole olleet poikkeuksellisia vain omana aikanaan, vaan ne ovat olleet poikkeuksellisia globaalisti ja verrattuna muihinkin sarjamurhaajiin. Hän on ollut hyvin erikoinen. Tiettävästi tällä hetkellä Aataminpoikaa onkin tutkittu sitä kautta että hänellä olisi ollut jokin sairaus. Esimerkiksi syntymässä saatu kuppa.

En siis sittenkään siirtänyt huomiota pois kupasta. Kaikki oli hämäystä, huijausta ja petosta!

Siihen aikaan oli
filmillä toimivia kameroita.
Sellaisia joista tehtiin valokuvia.

Mielenkiintoista tässä on se, että Kerpeikkarin sellin tarkkaa paikkaa ei ole enää nykyään tiedossa. Oppaamme tosin vihjasi että se todennäköisesti sijaitsi niillä main missä hän kertoi miehen elämästä. Siinä tapauksessa se sijaitsi Susisaarella alueella jossa minä olen aiemmin käynyt taskulampun kanssa. Tämä ei ole tietenkään kovin yllättävää, koska olen kolunnut siellä hyvinkin paljon. Yllättävämpää on tosin se, että jos tämä pitää paikkaansa, niin olen seikkaillut siellä ensimmäisellä Suomenlinnan reissullani 1990 -luvun lopulla, jolloin kiertelimme alueen "rotankoloja" Suvi Harjun kanssa. Jossain määrin pelottavaa.

Nollatoleranssi

Koomikko George Carlin on ihmetellyt sitä miten kuolemanrangaistuksia kohdennetaan. Hän ihmettelee miten kuolemanrangaistusta jaetaan väkivaltarikollisille. Sekä sitä miten sitä on haluttu laajentaa huumediilereihin. Sillä Carlinin on nähnyt että näissä rikollistyypeissä on usein kysymys ihmisistä jotka joutuvat jatkuvasti kohtaamaan kuolevaisuutensa. Huumejengiläiset joutuvat tulitaisteluihin keskenään. Eivät he pelkää kuolemaa joten kuolemanrangaistus on tuskin heille mikään pelote. Sen sijaan hän ehdottaa että kuolemanrangaistusta kohdistettaisiin ihmisiin joihin se tehoaa. Ihmisiin jotka pelkäävät kuolemaa ja jotka hakevat turvallisia olosuhteita. Sellaisia kuin huumejengien rahoja pesevät valkokaulusrikolliset juristit.

Ajatuksessa on jotain. Jotain joka sopii erityisen hyvin koulukiusaamiskysymykseen. Erityisesti ns. nollatoleranssiin. Hyvin usein poliittisessa puheessa nostetaan esiin nollatoleranssi. Koulukiusaamiselle halutaan loppu asettamalla sille tämänlainen. Idea on muutoin mainio, mutta tosiasiassa "nollatoleranssia" on tietääkseni noudatettu aina. Jos nollatoleranssi ratkaisisi jotain, se olisi ratkaissut asian jo. Sille, että tekee samaa virhettä uudesatan ja uudestaan ja odottaa erilaista lopputulosta. Tälle tilalle on ihan oma nimensä. Ja poliittinen keskustelu näyttää jumiutuneen juuri tähän tilaan. (Osittain siksi että kun asiaa ei korjata sillä saa ääniä kassaan jatkossakin. Ja toisaalta tämä nollatoleranssi kiusaajia kohtaan on sääliöiden ratkaisu, ja heitä on kuitenkin enemmistö ihmiskunnasta.)

Jo minun lapsuudessani korostettiin nollatoleranssia siinä mielessä että tietoon tulevat kiusaamistapaukset keskusteltiin läpi. Syyllisiä eivät ole edes inkompetentit opettajat vaan se, että he tekevät mitä voivat. Ja lisäksi nämä mainitut prosessit kohdistuvat kiusaajiin.

Mutta kuten olen aikaisemmin usein toistanut, kiusaajat eivät olleet se pahin asia. Pahinta ovat sääliöt, eli ne ihmismassat jotka katsovat mutta eivät toimi. He todennäköisesti paheksuvat kiusaamista mutta eivät tee mitään muuttaakseen asiaa. Kiusaaja saa heihin valtaa juuri sillä että hän on aktiivinen ja toimii. Hän näyttää että hänellä on valtaa ja sivustakatsojat eivät kykene puuttumaan siihen.

Tässä kohden onkin kenties tärkeintä huomata että kiusaajat elävät paheksuttuna. Moralisointi ei vaikuta heihin. Kiusaaminen vaatii usein väkivaltaa ja joskus kiusattu yrittää pistää vastaan. He ovat tekemisissä fyysisempienkin rangaistusten kanssa. Heihin on hyvin vaikeaa tehdä vaikutusta. He ovat jossain mielessä jengiläisiä jotka eivät pelkää kuolemaa ja ainut mitä yhteiskunta heille tekee on se, että se uhkailee niillä asioilla joita he eivät pelkää.

Mutta sääliöt. He ovat aivan eri asia. Heidän perusluonteeseensa, kenties irrottamattomana ja muuttumattomana osana aidointa itseään, on pelkuruus. Heihin on helppoa vaikuttaa. Väittäisin että jos kiusaamisen näkemisestä ja siihen puuttumattomuudesta tehtäisiin rikollista niin että siitä ropsahtelisi hirveitä sakkoja ja koulu antaisi jälki-istuntoja aina jos sitä havaittaisiin. (Ajatus ei ole niin omituinen, onhan esimerkiksi auttamatta jättäminen sairaala-apua tarvitsevan kohdalla lain edessä rangaistavaa.) Niin koulukiusaamistilanteita huomattaisiin enemmän ja niihin puututtaisiin paljon tehokkaammin. Väittäisin että kiusaaminen saataisiin laskemaan hyvin nopeasti.

Liian hauskaa ollakseen totta

Internetissä kiertää myytti jonka mukaan "St.Lawrence" on palomiesten ja kokkien suojeluspyhimys. Tähän selitykseen on myös liitetty tarina. Hänet teloitettiin koska hän oli jakanut köyhille rahat jotka olisi pitänyt viedä keisarille. Hän oli selittänyt että köyhät ovat suurin aarre. Siihen aikaan varojen kavalluksesta voitiin tuomita kuolemaan. Ja siksi hänet laitettiin halsteriin poltettavaksi. Hänen kerrotaan olleen varsin stoalainen ja käskeneen pyöveleitä kääntämään hänet toisin päin koska toinen puoli oli jo paistunut. Ja tämä olisi se syy miksi hänestä on tehty palomiesten ja kokkien suojeluspyhimys.

Kyseinen pyhimys, suomeksi Pyhä Laurentius aka. Pyhä Lauri, on siis melko erikoinen suojeluspyhimys. Tosin katolisista pyhimyksistä kiinnostuneet voivat tietää, että St. Florian eli Pyhä Florianus on palomiesten, nuohoojien, saippuantekijöiden, Linzin ja Krakovan suojelija. St Honore taas on leipureiden ja Apostoli Tuomas kokkien suojelija.

Tässä tarinassa erikoista on se, miten uskomaton mieli tarvittaisiin jotta ajatus Pyhän Laurin kokkiudesta voitaisiin hyväksyä. Palomiespuoli olisi helpommin käsitettävä. Mutta minkälaatuinen kannibalistinen perverssi mieli vaadittaisiin jotta tämänlainen ajatus todella menisi läpi? Ja koska katoliset ottavat (suojelus)pyhimyksensä melko vakavasti ja ne virallistetaan ei riittäisi että joku keksisi kyseisen ajatuksen vaikka vitsinä. Se pitäisi saada myös läpi vakavamielisten kardinaalien ja muiden kirkonmiesten puolelta. Tämä on yksinkertaisesti liian hauska juttu ollakseen totta. Internetissä kiertää useilla sivuilla kaikenlaista joka vihjaa kritiikittömään lukemiseen. Ihmisten pitäisi tietää että jos tämänlainen tarina tulee käsiin, niin sellainen pitäisi kohdata suurella varovaisuudella. Johan sen sanoo järki!

Tai näin voisi luulla siihen asti kunnes päätyy katolisille pyhimyksiä luokittelville sivuille joka paljastaa sen mikä pyhimyksissä on tärkeää. Ensimmäinen on se, että joissain tehtävissä on useampikin pyhimys. Toinen on se, että internet on todellakin väärässä. Pyhä Lauri ei ole palomiesten ja kokkien suojeluspyhimys. "Patron Saint of: Cooks, Poor" Ja sitten väittävät että moderni aika tappoi "Pahkasian".

Päiden katkomisesta ja muusta brutaaliudesta

Viime aikoina ISIS -joukot ovat saaneet näkyvyyttä. Erityistä huomiota eivät ole saaneet heidän väkivaltaiset iskunsa eri paikkoihin. Vaan ne tavat joilla he harjoittavat kuolemanrangaistusta. Tämä on järkyttänyt jopa niitä amerikkalaisia, joiden suhtautuminen kuolemanrangaistukseen on ollut perinteisesti varsin salliva. Siksi asiasta puhutaan teloituksina.

Ärsyyntyminen onkin johtunut kahdesta hyvin näkyvästä piirteestä. Ensinnäkin amerikkalainen kuolemanrangaistusjärjestelmä on melko privaatti kun taas ISIS tekee temppunsa julkisesti. Toinen asia on sitten metodiikka. Amerikkalaiset hiovat humaaneja teloitusmetodeja. Tai ainakin pyrkivät siihen suuntaan. ISIS taas voi harjoittaa mitä vain joka on brutaalia ja pelottavaa. Siksi sapeliteloitukset ja hengiltä polttamiset ovat sen kannalta käteviä temppuja. (Se miten suhtaudun tämänlaiseen käytännönläheisyyteen on se, että en oikein enää laske ISIStä terrorismiksi. Sen sijaan se harrastaa puhdasta terroria.)

Mutta on kenties syytä vilkaista hieman tätä sapeliteloitusperinnettä.

Päiden katkominen on ollut vanha metodi. Tämä ei ole yllättävää sillä pään irtileikkaaminen on siitä käytännöllinen että se on varma keino. Sillä saa toisen ihmisen hengiltä nopeasti ja varmasti. Mestauksen suosio ei tässä mielessä ole kovin suuri yllätys.

Esimerkiksi Stonehengen läheltä löytyneistä tuhansia vuosia vanhoista luurangoista on löydetty merkkejä päiden irtileikkaamisesta. Näitä pidetään "rituaalisina". Joka viittaa teon uskonnollisuuteen. Historia on siitä kiinnostava yhdistettävä päiden irtileikkaamiseen että ISIS ei tavallaan vahingossa lyö ihmisiltä päitä irti. Sen sijaan teloitus tällä tavalla on samaan tapaan islamia kuin kivittäminen on osa juutalaisuutta. Koraanissa on mainintoja siitä että milloin dekapitointi on asiaankuuluva rangaistus. Aivan samaan tapaan kuin Vanha Testamentti ja Toora sisältävät kivityspykäliä.

Useimmat perinteet ovat tietenkin oppineet pois tämänlaisista pykälistä. Mutta on kenties mielenkiintoista ajatella asiaa humaaniuden kannalta. Nimittäin moni on pitänyt pään irtileikkaamista humaaneimpana vaihtoehtona tai osana teloitusta.

Haluan että pääni leikataan irti, koska se on humaania.

Japanissa asia on melko ilmiselvä. Seppukuperinteessä kun kuolemanrangaistus hämärrettiin itsemurhaksi sellaisella tavalla johon vain kunniakulttuuri kykenee. Ja kuolintapa ritualisoitiin vatsan aukileikkaamiseksi joka ei ole kovinkaan nopea, kivuton tai muutenkaan pragmaattinen tapa. Se demonstroikin äärimmäistä tyyneyttä. Onneksi tätä kuitenkin inhimillistettiin siten että mukaan otettiin kaishakunin (介錯人) joka oli avustaja. Hänen tehtävänään oli lyödä pää irti. Kohtelias kaishakunin osasi peräti lyödä pään irti niin että ohut ihokaistale jäi pitämään päätä paikallaan. Eli pää oli käytännössä irtileikattu mutta ei lennellyt mielivaltaisesti ympäriinsä biillä suttuisilla tavoilla joilla irtopäät voivat olla vaivaannuttavia. Ymmärrettävistä syistä kaishakunin oli seppukuntekijän paras ystävä.

Euroopassa näkemys oli hieman erilainen. Mutta täälläkin teloitus miekalla oli kunniallinen. Se oli itse asiassa varattu aatelisille. Syynä oli osittain se, että miekka oli jotain johon ritarit ja muut vastaavat voivat odottaa kuolevansa taistelukentällä. Ja tämä loi jonkinlaista gloriaa miekkateloituksen ympärille.

Mutta tämän lisäksi oli käytäntö. Vaihtoehtona oli kirvesteloitus. Ja vaikka teloituskirveet olivat massiivisen ja mahtavan näköisiä, todellisuus oli melkoisen karu. Kirves toimii lähinnä massalla ja osumapinta-alalla. Kun taas miekalla impaktin lisäksi kyseessä on yleensä viiltävää liikerataa. (draw-cut / pull-cut) Sapeliteloituksessa tämä on tietenkin vahva. Mutta jopa länsimainen teloittajien spesiaalimiekka oli taistelumiekoista poikkeava. Niiden pelkkä terä oli noin neljä jalkaa (120 cm), niissä oli pyöristetty ja tylsä kärkiosa. Kädensija oli kahden käden käyttöön. Ja terä oli mittaan nähden hyvin leveä. Ja ne hiottiin käsittämättömän teräviksi. Itse asiassa teloitusmiekat hiottiin niin teräviksi että ne menettivät käytännössä taistelutehokkuuttaan. Miekat piti hioa erikseen joka ikisen teloituksen jälkeen.

Jos otetaan esimerkiksi vaikkapa Maria Stuart, joka teloitettiin kirveellä vuonna 1587. Hän oli riutunut kauan vankilassa ennen kuolemaansa. Hänen kapean ja ohuen kaulansa irtiläimimiseen "massan ja kiilan voimalla" vaati kolme iskua. Siksi onkin ymmärrettävää että Anne Boleyn oli helpottunut kun hänen teloitustaan varten hankittiin erikseen ranskalainen miekkamies. Sellainen joka tiesi alan salaisuuksia. Kuten sen, että kun teloitettavan silmät sidottiin (väistörefleksin välttämiseksi koska teloitettava joutuu istumaan polvillaan kun kirvesteloituksessa pää on pölkyllä) ja tämän kädet sidottiin selän taakse (jotta tämä ei laittaisi käsiä tielle tai muuten kävisi teloittajaan käsiksi) niin jos teloittaja hieman tönäisi teloitettavaa hartioista niin tämä refleksinomaisesti oikaisi selkäänsä, laski hartioitaan ja nosti päätään niin että kaulaan oli helppo osua tavalla joka irrotti pään siististi yhdellä iskulla.

Tämä päiden katkomisen "humaanius" saavutti sitten Thomas Edison -asteensa ranskan vallankumouksessa. (Thomas Edison eli myöhemmin. Mutta hän tuotti sähkötuoli-innovaation iloksemme. Hän halusi korostaa vaihtovirran vaarallisuutta mustamaalatakseen kilpailijoitaan. Ja se ei mennyt hyvin. Sähkö oli vaarallista mutta jumalauta ei näin!) Charles Henri Sanson kuvasi ranskan vallankumouksen haasteet erikoisella tavalla. Hän kuvasi miten teloitukseen käytetty miekka on ehdottoman tärkeää hioa teräväksi joka ikisen teloituksen jälkeen. Ja miten Pariisin pyövelillä oli käytössään vain kaksi miekkaa. Aiemmin ei ollut ollut tarvetta enemmälle. Mutta koska ranskan valistushenkiset ihmiset halusivat ratkaista tämän ongelman jotenkin muutoin kuin vähentämällä teloitettavia, saatiin levitettyä ajatusta giljotiinista. (Joka innovoitiin kätevästi vuonna 1792.) Jota sitten myytiin sekä humaanina että tehokkaana että valistushenkisen sopivasti mekaanisena. Ja tämä humaanius ei olisi uskottavaa minkään muun kuin miekkateloituksen humaanin maineen varjolla.

Siksi on tavallaan erikoista että pidämme ISIS -järjestön miekkateloitusta jonkinlaisena äärimmäisenä barbariana. Aatehistoriallisesti ajatus miekkateloituksen brutaaliudesta on melkoisen nuori.

Do no harm

Eutanasia voidaan nähdä itsemurhaksi, mutta kaikkia itsemurhia ei voida laskea eutanasiaksi. Siksi onkin hyvä ottaa esille se, miten aikaisemmin argumentoin että itsemurhaa vastustetaan yleensä anti-individualistisin argumentein.

Eutanasian kohdalla tämä on tietysti hyvin vahvasti läsnä. Tämä oikein kumpuaa tuoreesta sosiaalisessa mediassa levinneestä sosiaalipornosta. "Opposing Views" -sivusto (joka edustaa varsin valtavirtaista ja konservatiivista ajattelua) otti talteen ja jatkolevitykseen ns. avoimen kirjeen jonka kuolemansairaat naiset lähettivät ihmiselle joka oli myös kuolemansairas ja joka halusi kuolla. Teksti pursusi ajatuksia joissa itsemurha nähtiin hyvin eieutanasiahengessä. Että yksin mennään hirteen. Näkökulma oli vahvan sosiaalinen ja anti-individualistinen. "In your choosing your own death, you are robbing those that love you with the such tenderness, the opportunity of meeting you in your last moments and extending you love in your last breaths." Tähän ei tietenkään voi sanoa oikein muuta kuin että
* Eutanasiassa viimeisen hetken ihanuus voidaan jakaa. Mikään ei periaatteessa estä että eutanasialiemen juomisessa ei olisi läsnä yleisöä, ystäviä, tuttavia ja kylänmiehiä. - Tämä todennäköisesti jopa estäisi sen että lääkäri byrokraattisesti manipuloisi ja maanittelisi tekemään itsemurhan kauniimmalla nimellä.
* Itse asiassa kuoleminen tuskaisasti ei ole mitään kivaa ja henkevää seurattavaa omaisille, ja Sokrates oli tässä mielessä onnekas voidessaan kuolla myrkyllä ennakoituna aikana jotta hän voi hyvissä ruumiinvoimissa sanoa hyväiset ja älykkäät lohdulliset viimeiset sanat ystävilleen. Tähän ei suustaan paskova tuskissaan kieriskelevä terminaalisyöpäpotilas kykene.
* Viime hetken privaattius riippuu muutoinkin "ihan sikana" siitä miten itsemurhan tekee, yksin hirteenmenolla on vaihtoehtoja. Ja nämä huomioiden voidaan jopa huomauttaa että kenties itsemurhan estäminen ja yleinen negatiivisuus itsemurhiin estää itsemurhaajia jakamasta viimeisiä hetkiään muiden kanssa. Jolloin itsemurhaa vastustavat asennevammat estävät tätä arvokasta asiaa jota nuo kuolemansairaat eutanasia/itsemurhan vastustajat tuossa kuvaavat.
* Miksi omasta kuolemasta ylipäätään pitäisi tehdä jokin julkinen performanssi. Miksi kuoleva hyötyy viime hetkiensä yleisöstä? Kuolema voi olla nolo, paskainen, verinen ja muutenkin sellainen että erilaiset särkylääkkeet ja muu on vienyt kyvyn koherenttiin itseilmaisuun. Nämä nähdäkseni iskevät niihin asioihin jotka olisivat omassa itsessäni oman identiteettini kanssa kohtuu oleellisia. En tiedä miksi haluaisin jättää muille sellaisen muiston että "siinä oli tyyppi joka ei kuollut kuten pyrki elämään".

Mutta samalla tässä korostetaan että itsemurha ei olisikaan yksinäinen piilossahirteenmeno vaan juuri sellainen jossa viimeisen hetken asiat voitaisiin jakaa, ja viimeiset sanat sanoa ja viimeinen halutunlainen ateria syödä. (Ja muita kuolemantuomioanalogioita.) "The doctor that prescribed you that pill you carry with you that will hasten your last breath has walked away from the hippocratic oath that says, “first, do no harm.” He or she has walked away from the oath that has protected life and the beautiful dying we are granted. The doctors agreeing to such medicine are walking away from the beautiful protection of the hippocratic oath." Tämä kyllä riippuu melko suuresi siitä mikä lasketaan haitaksi - ja laajemmin mikä on tappamista.
* Eutanasian perusideanahan on yleensä se, että potilas itse nielee pillerin. Tällöin tohtori ei tapa potilasta, vaan antaa potilaalle tämän pyynnöstä ainetta jota potilas pyytää tietäen mitä lääkeaineen syömisestä seuraa. Potilas tappaa itsensä tietäen tekonsa, ei lääkäri.
* Ja toisaalta haitan aikaansaaminen ei välttämättä tarkoita elämän väkisin pitkittämistä kiduttavissa olosuhteissa. Kenties voidaankin ajatella että juuri subjektiivinen kärsimys vailla toivoa paranemisesta on se ratkaiseva haitta jota lääkärin täytyy estää. Do no harm ei tarkoita sitä että saisi kävellä kärsimyksen ohi passiivisesti kuten laupiaan samarialaisen leeviläinen. Mutta aika usein näissä Hippokrateen väkisintulkinnoissa on sellainen henki että tekeminen on aktio ja passiivisuus ei olisi haitantekemistä. Itse näen että kärsimyksen pitkittäminen ilman eutanasiamahdollisuuden sallimista tekee lääkäristä kiduttajan. Ja kiduttaja on haitantekijä par excellance.

Onko abortti evolutionistinen? Entä ateistinen?

Mikael Torppa kirjoitti kirjoituksen abortista. Hänen mukaansa evoluutioajattelu on aborttia vastaan. Ja sen lisäksi hän arvioi että "Raamattu" pitää sikiöitä elävinä. Itse otin asiaan melko kevyesti kantaa. Lähestyin asiaa lähinnä "Raamatun" kautta. Ja tämä takaa sen, että minulla ei ole oikein mitään emotionaalisia kytköksiä asiaan. Sillä mitä "Raamattu" sanoo tai ei sano, ei ole minulle oikeastaan mitään merkitystä. ; Jos "Raamattu" kieltää jotain asioita niin se lähinnä osoittaa että kyseinen teos ei sovi nykyaikaan. Ja jos myöntää niin sitten se vain näyttää että uskovaisetkin vetävät ajatuksiaan liian pitkälle eikä asia ole edes teologisesti fiksua. Kävi niin tai näin niin lopputulos on win-win. Tämän vuoksi voin tietysti keskittyä tärkeisiin asioihin. Kuten vinoiluun.

Torpan blogaus ja sen
keskustelu ovat täysin
Hadri_____sta.

Tässä tekstissä en kuitenkaan ajatellut vinoilla Torpan kustannuksella. Hänen tekstinsä on toki hyvin heikosti argumentoitu. Mutta tavallaan tämä onkin se koko pointti jonka vuoksi tätä blogausta tarvitaan. Nimittäin tuomaan esille se argumentti jota Torppa tekstissään pilaa. Se on itse asiassa ihan kohtuullisen hyvä huomio. Sitä vain voi olla vaikeaa huomata kaiken sen ryönän takaa.

Sen lisäksi haluan erikseen korottaa ja huomauttaa että minua motivoi tähän tekstiin se, että vaikka Torppa on argumentatiivisesti niin heikko että on ikään kuin pakko kyseenalaistaa hänen järjenlahjansa, niin tämä ei ole kaikki. Minun silmissäni hän on kuitenkin asenteeltaan varsin miellyttävä tyyppi, kelpo kaveri. Pidän hänestä, virheellisistä statementeistaan ja huonosta argumentaatiostaan ja puutteellisesta logiikastaan huolimatta, sillai ihmisenä. Ja siksi on hyvä vähän kompensoida sitä että ikään kuin on tarpeettoman vinoileva. Etenkin kun "Raamattu" on tässä tilanteessa aiheena siitä kenkku, että minulla ei ole mitään väliä mitä tapahtuu. Mutta Torpalla asiassa on kiinni koko maailmankuva.

Tästä tulee pitkä juttu.

Torpan ajatuksen voi tiivistää siihen että kysymys ei ole siitä uskooko Jumalaan vaan se, miten suhtautuu ihmiseen. Torppa toki muotoilee tämän varsin erikoisesti "Evoluutioaate sikiön kehitysvaiheista ihmiseksi on abortin hyväksymisen takana. Näin siitäkin huolimatta että koko sikiön kehitysvaiheet ovat täysin vääräksi todistettu." ja että Raamattu näkee asian toisin, hän esimerkiksi lainaa Raamatusta (Aamos 1:44) "Sillä katso, kun sinun tervehdyksesi ääni tuli minun korviini, hypähti lapsi ilosta minun kohdussani." Torpan tekstissä huomio saattaa tosiaan kiinnittyä huomio siihen että hän on idiootti. Silloin voidaan esimerkiksi huomata että
1: Tosiasiassa abortin kannattajat uskovat sikiön tietoisuuden syntyvän jossain vaiheessa. Jolloin Raamattu ei itse asiassa edes kerro sitä onko sikiö minkä ikäinen. Ja näin se ei toimi relevanttina tai täysin vakuuttavana perusteluna sille että sikiöllä olisi ihmisarvo hedelmöityksestä lähtien. Tietoisuushan liitetään hermostoon joka syntyy tietyssä vaiheessa.
2: Torppa sekoilee hyvin klassisella kreationistitavalla rekapitulaation kanssa. Se on näkemys joka on sitä Haeckelia johon kukaan ei ole uskonut pitkään aikaan. Ja se ei todellakaan ole kumonnut sikiönkehitystä. Sikiönkehitys on yhä aivan validi tieteenala. Itse asiassa tässä ei ole mitään järjelle ihmeellistä. Kun on hedelmöittynyt munasolu, ulos synnytyksessä tuleva vauva, ja välissä on aikaa, ja vauva ei näytä hedelmöittyneeltä munasolulta ja hedelmöittyneen munasolun esitetään kehittyneen vauvaksi, on aivan selvää että sikiö muuntautuu tässä välissä jollain tavalla. Rekapitulaatio-oppi tarkoitti näkemystä jossa sikiö toistaisi evoluutiokehityspolkunsa. Joka on siitä erikoinen oppi, että se ei ole evoluutioteorian taustan mukainen. Stephen Gould on aivan suoraan kuvannut sitä että mutaatio voi tapahtua mihin tahansa kohtaan alkionkehitystä, joten on selvää että olisi omituista jos sikiönkehitys vain toistaisi evoluutiopolkuaan ilman muutoksia. Toki Gould täsmentää että tämä ei poista sikiönkehitystä tai sitä että sikiöiden vaiheita ei voitaisi käyttää fylogenioiden rakentamisessa. Sillä näitä voidaan rakentaa mistä tahansa ominaisuuksista. Gouldin "Ontogeny and Phylogeny":n mukaan sikiönkehityksen yhteneväisyydet ovat evolutiotodiste, kun niiden pohjalta rakennetaan fylogeniapuita. Syy on sama kuin miksi aikuisiakin yksilöitä voidaan. Evoluutio ennustaa, että sikiönkehityksessä löytyy osia/jäänteitä varhemmista kantamuodoista ja näitä yhteneväisyyksiä voidaan tutkia. Torppa on sen verran idiootti että hän ei todista että on tieteellisesti aivan eri asia väittää että "joillain eliöillä on tiettyjä yhteisiä piirteitä ja että nämä piirteet liittyvät evoluutiohistoriaan", kuin väittää että näiden eliöiden sikiönkehitys "toistaisi tarkasti evoluutiohistoriansa." Mutta tässä hän on kaltaistensa seurassa. Muistan kuinka kun "Prisma" esitti Lennart Nilssonin sikiökuvia ja näytti valokuvia myös muiden lajien sikiövalokuvista, Pekka Reinikainen lähetti YLE:lle karvasta kritiikkiä. Siinä niitä rinnastettiin Haeckelin sikiökuvamanipulointeihin. Kukaan ei väittänyt että valokuvat olisivat rekapitulaatiota, ja niitä on paha pistää väärennöksiksikään.

Mutta jos näiden ei anna hämmentää voi kuitenkin huomata jotain. Torpan perusajatus siitä että aborttia vastustetaan ja kannatetaan eri syin on ihan osuva. Nähdäkseni tässä on huomattava että sikiö oletetaan ihmiseksi ja persoonaksi pro-life -puolella. Kun taas aborttia sallitaan esimerkiksi sen tyyppisillä perusteluketjuilla joita saa rakennettua neurotutkija Gazzanigan "Eettiset aivot" -kirjassa esittelemällä tavalla ; Hän korostaa että sikiön tietoisuus herää vähä vähältä sen jälkeen, kun sähköinen toiminta 13. viikolla laajenee aivorungon yläpuolelle. Tätä nuoremmalla ei siis ole tietoisuutta ja sitä ei voi pitää kärsivänä olentona tai persoonana.
1: Ja näin tätä nuoremman abortille ei välttämättä tarvitse nähdä mitään ongelmaa. Tämä ei toki sano että sikiö ei tämän jälkeen tunnustelisi ja oppisi asioita kohdussa. Sikiö voi siis "Ison Kirjan mainitsemaan tapaan" iloita kohdussa. "Raamattu" ei siis suoraan falsifioi sikiön kehitykseen keskittyvää aborttiteoriaa, mutta se toki sallii sen tulkinnan että sikiö olisi jo alusta pitäen ihmisarvoinen. Näin Torpan jakeet ja ilmaisut eivät itse asiassa erottele kumpi näkemys on oikea. (Mikä johtunee oikeastaan osittain siitä että "ikuinen totuus" on noussut "oikeaksi mielipiteeksi" laajassa mielessä vasta 1960 -luvulla.)

Torpan blogauksen kommentteja lukiessa voikin huomata miten siellä on pääasiassa (a) Torppaa tukevia kristinuskon Pyhä Kirja edellä menemää riemuhihhulointia (b) Torppaa kritisoivia joissa korostuu se, että sikiöön tulee tietoisuus joskus myöhemmin ja että siksi vaikka raiskatun on ihan hyväksyttyä ottaa abortti. Huomiossa on siis jotain oleellista. Maailmankuvaero sallimisen ja torjumisen välillä on käytännön tasolla jotakuinkin juuri siinä mihin Torppa sen määrittelee. Ja tämänlaatuinen asia ei ole koskaan tyhjä ja humpuukina ohitettava asia. Ei vaikka se tulisi minkälaisen hörhön suusta.

Siksipä siirryinkin abortin psykologiaan ; Eli onko abortti murha vai oikeasti vain tappo.

Jos katsotaan mitä sitten tein argumenttejeni kanssa, niin korostin jotain joka on havaittu psykologisissa tutkimuksissa. Kurzban on kuvannut kirjassaan "Why everyone (else) is a hypocrite" -kirjassaan sitä miten aborttikeskustelussa toistetaan usein sitä että abortti on murha. Mutta sitten tätä ei viedä konsistentisti loppuun asti, eli vaadita abortista murhatuomiota. Samaa asiaa on esille tuonut myös Jonathan Haidt. Se on hämmästyttävä uskontoon liittyvä piirre. Ihmiset todella vakaasti uskovat että abortti on murha. Mutta rankaisu on sitten hyvinkin erilaista.

Siksi nostinkin Raamatusta esiin vertailevaa aineistoa. Sen sijaan että olisin kaivanut esiin yksittäisiä jakeita annoin niiden luoda kontekstin. Niiden tarkoituksena oli tuoda esiin se, että tosiasiassa aborttikanta ei loogisesti määrity vielä sitä kautta onko ihminen persoona vai ei. Kantana on laajempi. Raamatun suhde tappamiseen. Ja tässä kohden asia ei ole niin yksioikoinen kuin, sinänsä naïvin leppoisa, Torppa esittää. Että asia on "älä tapa" ja se siitä.

Siksi nostin esiin sen, että "Raamattu" sanoo (2. Moos. 21:22-23) "Jos ihmiset tappelevat keskenään ja samalla töytäisevät raskaana olevaa naista, niin että hän saa keskenmenon mutta hänelle ei aiheudu muuta vahinkoa, lyöjä maksakoon sakkoa sen mukaan, mitä naisen aviomies vaatii tai miten asia oikeudessa ratkaistaan. Mutta jos muuta vahinkoa tapahtuu, annettakoon henki hengestä" Joka sanoo aivan suoraan että sikiön kuolema on rangaistuksen paikka, sakon paikka. Ei siis mikään pikkuasia. Mutta se kuitenkin kontekstoituu siihen miten vasta äidin kuolemasta tuli kuolemantuomio. Kuitenkin sen ajan lainsäädäntö antoi murhasta varsin selvän tuomion ilman mitään sakoilla leikkimistä. Näin ollen jopa Vanhan Säädöksen aikaan sikiön surmaaminen ei ollut täysikasvuisen murhan arvoista. Haidtin ja Kurzbanin tiedot nykyajasta toteutuvat siis jo noina ammoisina aikoina. Kyseessä lienee jonkinlainen Ikiaikainen Totuus. Sikiö on kenties elossa, mutta sen surmaaminen ei ole murha.
1: Torpan argumentaatio on tässä kohden hyvä ottaa esille. Hän ottaa "Vanhan Biblian" vuodelta 1776 ja kohdan jossa sanotaan samassa kohdassa (2. Moos:22-23) "Jos miehet tappelevat keskenänsä, ja loukkaavat raskaan vaimon, niin että hänen täytyy hedelmänsä kesken synnyttää; ja ei kuoleman vahinko tapahdu: niin hän pitää rahalla rangaistaman, sen jälkeen kuin vaimon mies häneltä anoo, ja se pitää annettaman arviomiesten ehdosta; Mutta jos kuoleman vahinko tulee, niin pitää hänen antaman hengen hengestä." ja esittää että kuolema on sikiön kuolemaa koskeva. Tämäkin jae voidaan katsoa nimenomaan jonain jossa vaimon kuolema on muuttuja, mutta Torppa muotoilee ja tulkitsee tätä lakia. "Jos raskaana olevalle naiselle aiheutuu vahinkoa väkivallan seurauksena, niin että hänen tulee synnyttää ennenaikaisesti ja lapselle ei tapahdu vahinkoa, eikä lapsi kuole kohtuun, niin väkivallan tekijää tulee rangaista rahalla (sakko). Jos raskaana olevan naisen kohdussa oleva lapsi kuolee väkivallan teon seurauksena, niin siinä tapauksessa väkivallan ja lapsen kuoleman aiheuttanutta rangaistiin kuolemalla. Raamattu sanoo tällaisessa tapauksessa henki hengestä." Tässä paistaa läpi niin keinotekoinen saivartelu yhdistettynä historiantajuttomuuteen että pitäisi itkettää. Aiheesta voi saada selvää vaikka tutustumalla juutalaiseen näkemykseen. "Talmud" sanoo aivan suoraan (Sanhedrin 57b) että sikiö kuolee jakeessa joka tapauksessa. Eli jae koskee nimenomaan sikiön kuolemaa, joka tuossa tapahtuu koko ajan. Äidin kuolema olisi se muuttuja joka määrää eron sakon ja kuolemanrangaistuksen välillä. Asiaa on kuitenkin mahdollista punnita Torpalle mieluisasti. Raamatullisen lain ja sikiön suhde on tässä kohden jotain jossa juutalaisten kielenkäyttö on ollut sen verran epämääräistä että siinä on koulukuntaeroja. On vaikeaa sanoa tuleeko sakko ennenaikaisesta synnytyksestä vai abortista. On vaikeaa sanoa onko "enempi vahinko" naista vai sikiötä koskeva. Itse korostan tässä kuitenkin sitä että tuolloin ei eletty lääketieteellisesti kovin kehittyneessä maailmassa. Jo normaali synnytys oli vaarallisempi, lapsivuoteelle kuoltiin usein. Ilman keskoskaappia jaottelu keskenmenon ja kuoleman välillä tuntuu liian marginaaliselta jotta siitä kannattaisi tehdä erottelu. Yleisesti ottaen fundamentalistit kiistävät vaihtoehdon mahdollisuudenkin. Ja kenties juuri tämä teologisen tulkinnan sitominen on takana siinä miksi aborttiasia on muuttunut fundamentalistien parissa niin ehdottomaksi 1960 -luvun jälkeen.

Argumenttini onkin itse asiassa siinä että esimerkiksi käsky "Älä tapa" on hyvin jännittävä. Sillä se ei todellakaan kieltänyt kaikkea tappamista vaan "asiattoman tappamisen". Siksi Vanhassa Testamentissa oli "älä tapa" -käsky mutta esimerkiksi erilaisista rikoksista teloittamiset sallittiin. Sikiönlähdetyksen kannalta tällä on se relevanssi että teloituksessa kuolee varmasti elävä ihminen jolla on sielu jolla on kohtalo, todennäköisesti Helvetti. Tappaminen on nykysuomessa vahvempi kuin alkukielessä. Ja siksi ei ole suoraan epäkristillistä kannattaa kuolemantuomiota. Tai kuten Sami Liedes, kristitty, on asian ilmaissut "Yleensäkin kuolemanrangaistuksen vastustaminen Raamatun perusteella tuntuu yleensä perustuvan joko vahvaan päätelmään kääntäjän valitsemasta sanasta ("älä tapa"; alkukielessä sana tarkoittaa nimenomaan oikeudetonta tappamista) yhdistettynä muiden raamatunkohtien huomiotta jättämiseen tai älyttömän laajentavaan tulkintaan Jeesuksen ja aviorikoksesta kohdatun naisen kertomuksesta. Minä vastustan kyllä kuolemantuomiota, mutta en parhaalla tahdollanikaan voi väittää tämän aatteen nousevan suoraan Raamatusta kuin ehkä tangentiaalisesti, lempeyteen ohjaavien periaatteiden osalta. Historiallisesti taas kuolemantuomio on minusta ollut ihan paikallaan. Miten muuten vakavista rikoksista käytännössä voisi rankaista vaikkapa jossain painentolaiskulttuurissa, jossa vankeus ei vain ole vaihtoehto (ellei sitten mennä johonkin sharia-tyylisiin käsien katkomisiin)?"

Tämä selitys on luonnollisesti tarpeen sillä Jumala komentaa ja toteuttaa tiettyjä asioita Pyhän Kirjan sivuilla (Aamos 1: 13-15) "Näin sanoo Herra: - Koska ammonilaiset ovat tehneet rikoksen rikoksen jälkeen, en päätöstäni peruuta. He viilsivät auki raskaana olevat naiset, kun ryntäsivät valloittamaan Gileadia. Sen tähden minä sytytän palamaan Rabban muurit, ja tuli nielee kaupungin palatsin sotahuudon kaikuessa taistelun päivänä, pyörretuulen riehuessa myrskyn päivänä. Heidän kuninkaansa viedään vieraaseen maahan yhdessä hallitusmiestensä kanssa, sanoo Herra." Tämä muistuttaa siitä että vatsan halkaisussa kuolee kyllä myös sikiö. Teknisesti tämä ei tietysti ole mikään abortti. Mutta siinä lapsi kuitenkin kuolee kohtuun. Ja jos kyseessä on ihmisarvoinen elämä jonka kuolema on murha, on raskaana olevan naisen surmaaminen vatsa halkaisemalla tuplamurha. Tässä ei selvästi ole hajuakaan siitä Torpan sinänsä miellyttävästä ajatuksesta jossa raiskaus ei ole syy aborttiin koska isän syntien ei pidä olla lapsen ongelmana.
1: Toki "Raamatussa" on toki tarjolla (4. Moos. 5:11-31) myös testi, jossa abortti liittyy kuvioon. "Ordeal of Bitter Water" tuo tietoa googlenkin kautta englannikielentaitoisille kiinnostuneille. Tässä uskottomuudesta epäillylle naiselle juotetaan kirousliemi, ja jos nainen on ollut petollinen hän saa keskenmenon ja tulee hedelmättömäksi ja jos hän on ollut siveä ja rehti, ei tapahdu mitään. (Ja kysymys on tosiaan keskenmenosta sekä naisen tulevasta hedelmättömyydestä.) Jumalan yliluonnollinen suora vaikutus tapahtumiin on tässä mukana. Ja selvästi äidin synnit voidaan rangaista sikiölle. Kuten muuten Aadamin ja Eevan synnit niillekin jotka eivät ole Hyvän ja Pahan Tiedon Puusta ahmineet.

Tämä kaikki on tietysti tarpeen koska esimerkiksi Pat Robertson muistuttaa että kristillisen maailmankuvan mukaan ihmisen arvo ei ole ehdoton ja poisottamaton. Hänhän on selittänyt miksi Jumala Raamatussa käskee tekemään kansanmurhan. Hän puolustaa kansanmurhaa sopivana tuossa tilanteessa. Samasta asiasta on tullut kuuluisaksi myös William Lane Craig, joka tässä vastaa kritiikkiin sanomalla lähinnä että "I’ve seen those kinds of responses, too, Peter, and find them disappointing because they fail to grapple intellectually with the difficult questions raised by such stories. Emotional outbursts take the place of rational discussion, leaving us with no deeper understanding of the issues than before we began." Heille on itse asiassa helppoa nauraa. Tai järkyttyä. Mutta kun asiaa miettii hetken aikaa, voi tiedostaa että jos kannattaa kuolemanrangaistusta, tai selittää että sodan käyminen on jossain tilanteessa perusteltua, selittää että jossain tilanteissa ihminen saa kuolla. Absoluuttinen ihmisarvo on siis hieman kuten "abortin murhaluonne" fundamentalisteille. Totta kunnes pitäisi miettiä implikaatioita. Sodassa ja abortissa kuolema onkin lähempänä "surmaa" tai "tappoa" kuin kylmäveristä "murhaa. Torppa toki, reiluna miehenä, pitää Robertsonia ja Craigia kylmäsydämisinä. Hänkin on niitä ihmisiä että jos joku filosofia antaa oikeutuksen jollekin teolle, niin asiaa ei pidä katsoa "filosofisesti ja intellektuaalisesti". Se on sen pahempi sille ideologialle jos niin käy.
1: Itse asiassa minullakin on kriteerit sille että missä tilanteissa on asiallista surmata ihminen itsepuolustukseksi. (Minulla on tästä henkilökohtainen ehtokaavio oikein. En laita sitä nyt tähän kyllä.) Samaa mieltä näyttää olevan Jumala. Ihmisillä ei ole absoluuttista pelastuarvoa, koska osa ihmisistä päätyy helvettiin kitumaan ikuisesti. Tai ainakin kadotukseen ja tuhoutumiseen. On turhaa puhua absoluuttisesta arvosta ja Rakkaudesta jos siinä on ehtolause "kunhan uskot". Itse asiassa kristittyjen kannattama ajatus "Juoksuhaudoissa ei ole ateisteja" korostaa sitä miten kristitty voi osallistua sotaan. Jos "murhaajia,smurhaajia" -kortti todella toimisi, niin silloinhan juoksuhautojen pitäisi olla pullollaan ateisteja.

Ja tästä Torpan "sen pahempi" -tilanteesta päästään jatkoasiaan.

Torppa ei tyytynyt vain selittämään että kristinusko ei pidä abortista, ja että fundamentalistit perustavat näkemyksensä tässä Raamattuun. Ja että lähtökohta on että ihmisarvo alkaa hedelmöityksestä. Tämä olisi hyvin klassista ja kliseistä. Sen sijaan hänen jatkonsa oli ottaa esille toinen klisee ja selittää että evoluutio-oppi on abortinoikeuttamisen takana. Tässä teoria näyttää nojaavan siihen että rekapitulaatio -oppi oli evoluution kannattajan tekemä näkemys. Ja että ilman rekapitulaatiota ei ole sikiönkehitystä, ja että rekapitulaatio on se mitä koulussa opetetaan kun puhutaan sikiönkehityksestä. Toinen kortti hänellä on siinä että evoluutikoista ihminen on vain kemiaa, joten ihmiselämä on tässä arvotonta.
1: Itse asiassa Torppa tekee tässä virheen. "Sikiöön ei hedelmöittymisen jälkeen lisätä yhtään mitään muuta kuin ruokaa, happea ja vettä. Täydellinen ihmisen kasvua aikuiseksi ohjaava perinnöllinen ohjelma (DNA) on olemassa hedelmöityshetkestä lähtien. Ei ole olemassa mitään muuta loogista hetkeä ihmiselämän alulle biologisin syin." on argumenttina naturalistinen. Jos siis aikuisella on elämän arvo niin olisi sikiölläkin, tällä samalla logiikalla. Mutta en jatka tästä sen enempää, koska on syytä keskittyä siihen mikä Torpalla oli hyvin.

Olen toki käsitellyt tätä "vain kemiaa" -puolta aikaisemminkin. Se on siis argumenttina melko heikko. Asiaan ei tältä osin tarvitse palata. Otan sen kuitenkin tässä kohden esiin siltä kannalta että samanlaatuinen argumentti toimisi myös Intelligent Designin kohdalla. Intelligent Design kiistää ottavansa kantaa Suunnittelijan persoonaan tai tavoitteisiin. Jopa avaruusolennot ovat heille vaihtoehto. Tämä tarkoittaa sitä että ihminen otetaan metaforana. DNA sisältää informaatiota. Soluissa on solukoneita. Tämä latistaa ihmisen koneeksi. Ja tätä kautta mukaan tulee se, että jos ateistin kohdalla on sanottu että "Ateismi ei kuitenkaan velvoita ihmistä mihinkään, vaan Jokelan Pekan ateismi on ihan yhtä lailla ateismia kuin Suomen humanistiyhdistyksen puheenjohtajan ateismi." niin on sanottava että jos joku Intelligent Designin kannattaja rikkoo (lue tappaa) ihmisiä ja eläimiä, koska esineen särkeminen on pienempi rikos kuin biologisen eläimen tappaminen, niin tämä I.D. on aivan yhtä I.D. kuin joku Leisolan Matin I.D. Että jos evoluution mukaan olemme eläimiä niin I.D:n mukaan olemme koneita. Eli I.D. olisi vielä pahempi ongelma.

Tämä paljastaa sen että argumentti ei olekaan niin vakuuttava. On selvää että siinä on jotain oleellista. Mutta siinä on heikkouksia. Ensimmäinen huomio on tietysti se, että on huomioitava teistisen evoluution mahdollisuus. Evoluutiohan on oppi siitä miten ihminen on syntynyt. Ja jos Torppa nyt olisikin oikeassa siinä että kristitty ei voisi olla evolutionisti, niin maailmassa on muitakin teismin malleja. Ne ovat kenties harhaoppia ja kerettiläisyyttä, jos Torppa on oikeassa tässä asiassa. Mutta ne ovat teismiä. Ja siis ei-ateismia. Evoluutio ei siis sinällään opeta että olisimme "vain" kemiaa. Aivan samasta syystä kuin I.D. ei automaattisesti tarkoita että olisimme "vain" robotteja ja koneita.

Tämä puute onkin tarpeen. Sillä esitin Torpalle erään fundamentalistien kohtuu usein toistaman argumentin. Sen mukaan abortti olisi nimenomaan evoluutioteorian vastaista. Syynä oli se, että evolutionisti panostaa kelpoisuuteen. On fittnessiä haittaavaa tehdä abortti. Lisääntymään pääseviä jälkeläisiähän evolutionisti perimmiltään kaipaa. Ja jopa seksi on tässä vain välineenä sille fittnessille. Tämä kulma korostaa sitä että eugeniikka oli evoluutiolle ymmärrettävä suunta koska siinä jalostettiin rotua, ja luonnonvalinta sanoi että "might make it right". Ja että vahvat menestyvät. Abortti taas nähdään tämän antiteesinä. Ja suoraan sanoen tässä argumentissakin on jotain oleellisesti oikein. Päätelmä on koherentti ja siinä on selviä tosiasioita. Evoluution sisällöstäkin on ymmärretty jotain oikein.

Koska argumentti ei selvästi ole väärin, tästä seuraa perspektiivien pluralismi ; Torpan mukaan evoluutiossa abortti on automaattisesti hyvä ajatus ja sen vasta-argumentin mukaan se on huono. Molemmissa on jotain oleellista. Miksi meillä sitten on kaksi validia päätelmää joissa on kohtuu nieltäviä premissejä, mutta keskenään ristiriitaiset johtopäätökset?

Evoluutio ja tieteellinen moraalikäsitys.

Torpan perusongelmana on se, että hän nojaa liian vahvasti naïviin objektiiviseen moraaliin. (Ei, kaikki objektiivinen moraali ei ole naïvia. Minä vain en pysty ottamaan mitään niistä kovin vakavasti.) Hän ajattelee että jos elämä on perimmiltään redusoituvissa kemiaan, niin kombinaatioista viis. Ja että tästä seuraa jonkinlaatuinen suora päätelmä siitä mikä on oikein ja mikä väärin. Tässä prosessissa mukaan livahtaa piilo-oletuksia. Melko vahvojakin. Kuten esimerkiksi vahva yhteys evoluution ja ateismin välillä. Ja muita vastaavia.

Tässä kohden on kuitenkin syytä muistuttaa vaihtoehdosta. Tähän hyvänä esimerkkinä on toinen ateisti-evolutionistejä dissaava hahmo, Ossi Ojutkangas. Hänellä on hassu fiksaatio aborttiin ja hän on kieltämättä varsin vajain argumentein mellakoiva crank. Mutta häntä on vaikeaa sovittaa mihinkään kohtaan dark triadia (narsismi, machiavellismi, sosiopatia) joten pidän häntäkin ihan hauskana kaverina. (Sellaisena jonka käytös selittynee osittain hänen aspergerin syndroomallaan.) Hän kuitenkin korostaa toista puolta. Sitä että ateismi olisi arvotyhjiössä. Abortti, joka on etiikkaa, olisi siis automaattisesti jotain jonka miettimisessä se ei olisi hyvä. Siinä missä Torppa on sitä mieltä että evoluutio määrää tiettyjä asioita jotka nähdään epäeettiseksi, Ojutkangas on sitä mieltä että naturalismin etiikka on arationaalista. "Newsflash: ihmisarvo on arvo - sitä ei voi todistaa tieteelliseksi oikeaksi." Tässä mielessä hänkään tuskin lähtisi selittämään että sikiöllä on ihmisarvo koska sikiönkehityksessä siihen liittyy vain atomeita. Koska Humen giljotiinin, is-ought -ongelman, vuoksi tosiasiat ja arvot ovat erillään.

Tämä onkin sitten vakavammin otettava asia. Sillä Ojutkangas nosti esiin sen miten Dawkins on todella twiitannut siitä että abortti on paitsi jotain jonka voi tehdä, niin myös jotain joka jossain tilanteessa tulisi tehdä. Down -sikiö olisi hänestä moraalitonta jättää abortoimatta. Ajatus on tietysti suututtanut monia ateistejakin. Esimerkiksi ateistien äänitorveksi kutsuttu P. Z. Myers on blogannut siitä miten hänestä on yhtä väärin sanoa että abortti on pakko kuin että sitä ei ollenkaan saisi tehdä. Kuitenkin Dawkins on sekä ateisti ja evoluutikko, joten hänen mielipiteensä jossain määrin selvästi kuuluu tähän genreen.

Ja syy tässä lienee suunnilleen siinä minkä takia Torppa voi olla erimielinen nimekkäiden ja taitavien kristittyjen, Robertsonin ja Craigin, kanssa. Syynä on se, että moraaliasioissa tulkinta syntyy yllättävän vahvasti temperamentin ja luonteen kautta. Eksegeettisten kysymysten - ja laajemmin moraaliasioissa ylipäänsä - tulokset riippuvat paljon tunnustettua enemmän siitä, millainen yksilö tulkinnan tekijä on ; Kusipää tuottaa kusipäistä teologiaa, paskiainen tuottaa paskiaisetiikkaa. Mutta kusipääkin on ihan oikea uskovainen ja paskiainen on maailmankuvassaan ja ilmaisussaan moralisti ; Kenties humanistiliiton ja koulusurmaajan yhteys, ja ID -aggroajan ja Leisolan yhteys onkin yllättävän oleellinen muistettava. (Itse olen kusipää, ja tätä kautta luultavasti tuotan kusipäistä etiikkaa. Mutta se sanoo että juuri näin olisi asian laita.)
1: Dawkinsista voi sanoa sen verran että hänen laustuntonsa oli sen laatuinen että mieleni teki postuloida jotain sen suuntaista että "olisi epäeettistä olla lyömättä tiilellä tiettyjä evoluutiotutkijoita aatetovereineen" mutta jätin asian sitten vähemmälle. Sillä Dawkinsin kusipääetiikka saattaa syntyä siitä tosiasiasta että hän on aikamoinen kusipää. "The Spectator" näyttää että hän on esimerkiksi rahastanut itsellään luoden omituisen henkilökultin jossa statusta ja piireihinpääsyä saa riihikuivalla rahalla. Itse olen ajatellut että uskonnoista kannattaa pysyä erossa ihan sen takia että päästäisiin eroon tuonlaatuisesta toiminnasta.

Toki Ojutkangaskaan ei ole asiassaan täysin rehellinen. Tai kovin hyvä argumenteissaan. Dawkinsin kohdalla hän puhuu hieman väärin. Hänen pitäisi tietää että Dawkinsin moraali ei vetoa mihinkään empiirisyyteen. Ojutkangas on siis värittänyt Dawkinsin "tieteellisestä maailmankuvasta" olkiukon jota hän pieksee. Tämä virhe on toki yleinen. Hänen pitäisi miettiä miten objektiivinen moraali menee ateismin kohdalla. Toki hänen tulisi huomata myös se, että tosiasiassa kaikella objektiivisella moraalilla on samat vaikeudet. Ja itse asiassa humen giljotiini ei koske vain luonnontieteellisiä kysymyksiä. Se koskee kaikkea olemassaoloa. Se iskee kyntensä myös siihen että "Jos Jumala ON olemassa niin tästä seuraa eettisesti että PITÄISI OLLA X" Tämä on sitä filosofian 101:tä jonka moni amatööri unohtaa teismi-innossaan. Ajatus siitä että humen giljotiini koskisi vain luonnontieteitä mutta ei teologiaa on raivostuttavan yleinen. (Vastaavia vertailukohtia ei toki tarvitse hakea kaukaa. Skientisminvastustajilla on erikoinen taipumus nojata filosofisiin konsepteihin joiden sisältö on heille hyvin vierasta.)

Lisäksi Ojutkankaankin on hyvä huomata että hän kohtelee humen giljotiinia kovemmin kuin on kenties tarpeen. Itse asiassa jopa Hume itse korosti että humen giljotiini on näyte epätäydellisyydestä eikä siitä että asia kannattaa suoraan heittää roskiin. Hän rinnasti sen induktion onglemaan. Joka heikentää tieteen tulosten kaikkitietävyyttä ja absoluuttisuutta, mutta ei lopeta sitä että tiede on kelpo väline. Tämä mielessäpitäen voitaisiin sanoa että Dawkinsista eroavia moraalikäsityksiä löytyy muilta ateisteilta. Ja he eivät ole niin auttamattoman väärässä kuin joku tampiompi kaveri voisi "newsflashata".

Sam Harris on rakentanut "Moraalisessa maisemassaan" moraalimallin joka perustuu siihen että hän määrittelee objektiivisen moraalin ihmisen lajinmukaiseksi käytökseksi, jossa korostetaan pitkämielisyyttä, eli sitä että ei seurata spontaaneja tuntemuksia ja impulsseja vaan epikurolaisuuden tapaan tähdätään pitkälle tähtäimelle. Hänen mallissaan on toki niitä ongelmia joita teologiassakin on objektiivisen moraalin kohdalla. Eli taustaoletuksia on. Mutta Harrisin mallin kunniaksi on sanottava että JOS etiikka on hänen määrittelemäänsä ihmisten lajinmukaista käyttäytymistä ja sitä minkälaisia kokemuksia ne pitkässä aikajänteessä suuressa ihmisjoukossa herättävät, niin etiikka muuttuu empiirisesti lähestyttäväksi. Se on toki kuivaa, hieman kuin lähestyisi estetiikkaa kultaisen leikkauksen tai matalan Kolmogorov -kompleksisuuden kautta. Mutta se on mahdollista. Ja jos näin on, niin tiede voi selittää ja määrittää mikä on oikein ja mikä väärin. Is-ought -oletus toki tehdään moraalin luonteen määrittelemisen kohdalla. Mutta se ei ole yhtään vähäisempää teologien kohdalla. 

Teismin kohdalla onkin hupaisaa heittää väliin vaikka pieni vitsi. (Hikipedia, luokka:synnit) "Uskonnoissa tunnetaan synnit. Ateisteilla ei ole syntiä koska heillä ei ole minkäänlaista moraalia. Jumala on hyvyys. Ylijumala on ylihyvyys. Ilman Jumalaa on vaikeaa päättää mikä on hyvää ja mikä pahaa. Ja siksi tulee arvotyhjiö. Siksi on hyvä palvoa Jupiteria ja miettiä mitä Jupiter tekisi. Sitten sitä osaa toimia oikein ja moraalisesti. Jahdata neitsyitä höyhenpuvussa. Ampua tyyppejä salamalla. Pitää hirveitä bakkanaaleja ja jahdata lisää neitsyitä. Ilman Jupiteria sitä vain oltaisiin ateisteja ja ryvettäisiin synnissä." Maailma ei ole niin yksinkertainen. Teismi ei itsessään takaa moraalin absoluuttiutta tai osuvuutta. Tai edes takaa että käytös muuttuu mihinkään. Jupiterinpalvojan synnissä rypeminen ei muutakaan toimintasisältöään vaan ainoastaan määritteitään. Ja tätä kautta Jumalan olemassaolon lisäksi mukana livautetaan itse asiassa kaikkea muutakin. Eettiset dogmit ovatkin lähinnä mielipiteitä jotka on delegoitu Jumalalle.

Loppukaneetti

Mutta näkisin kuitenkin että tästä huolimatta Ojutkankaallakin on jotain vakavaa opetettavaa meistä jokaiselle. Virheistä huolimatta hän oli kenties hyvin oikeilla jäljillä korostaessaan intelligentsian ylikorostamista Dawkinsin kohdalla. Nimittäin on pakko huomioida se, että valtaosa ihmisistä on aivan saatanan tyhmiä. Keskivertoihmisen tapaamisen jälkeen ei voi kuin puistella päätä. Ja muistaa että puolet ihmisistä ovat keskivertoa tyhmempiä. (Sen jälkeen ei tarvitse kuin muistaa kenties sekin, että jos parametrit vain valitaan - monen mahdollisen vaihtoehdon joukosta - oikein, jokainen meistä saadaan sinne keskiverron väärälle puolelle.) Ja is-ought ja muut vastaavat mallit ovat selkeästi liian vaikeita hyvin monelle. Niiden toimintarajoja ei mietitä. Ihmiset tekevät koko ajan ja säännönmukaisesti huonoa filosofiaa. Jokainen meistä tekee joskus huonoa filosofiaa. Ja tämä ei voi olla vaikuttamatta etiikkaan.

Luonne ja maailmankuva määrittää syntyvää etiikkaa hyvinkin vahvasti. (Riittää kun katsoo sitä että evoluutikkoateistien vastustaminen yhdistää Ojutkangasta ja Torppaa. Ja miten erilaisia heidän moraalimaailmansa ovat keskenään, toisiinsa verraten. Yhteinen vihollinen ei merkitse kaikkea!) Ja moraalin kohdalla on huomattava, että moni näkee eettisyydelle eri portaita. Joista osat ovat kognitiivisesti rasittavampia ja vaativampia kuin toiset. Teismin kohdalla on hyvä muistaa että Jumala on latteimmillaan "taivaallinen kyylä" jota totellaan auktoriteettina. Fiksummat ihmiset pitävät tämänlaisia Jumalia jonain joka ei ole sofistikoitunutta teologiaa. Ja jonkalaatuisiin Dawkins ja kumppanit puuttuvat liikaakin. Ja valittavat miten helppoa tälläisiä on kumota. Mutta samalla on helppoa huomata että vaikka tämänlaisen Jumalan tottelussa on vakavia moraalieettisiä ongelmia ja auktoriteettiin vetoaminen ei missään tapauksessa muutu validiksi argumentiksi vain siksi että vedotaan seurauksiin (kuten helvettiin). Niin siltikin tampiot ihmiset eivät mieti tämänlaisia asioita. Ne ovat liian hienoja ja vaikeita heille. Joten he eivät välitä niistä.

Ja tässä mielessä ateismin ongelma onkin juuri siinä että se ei kykene tarjoamaan helppoa etiikkaa idiooteille. Ja se on kenties sen suurin heikkous, ei filosofisesti vaan ihan ideologian käytännöllisyyden kannalta. Ihan siksi että suurin osa ihmisistä on saatanan tyhmiä. Jollain toisenlaisella fiksuusrakenteella ongelmaa ei kenties ole. Mutta tällä on mentävä. Ideologia joka ei toimi ihmisillä, ei ole hyvä. Dawkins voi luoda omia mielipiteitään, mutta ne muuttuvat helposti henkilökultin tottelemiksi dogmeiksi. Tämä toki sotii Dawkinsin individualistisen etiikan kissojenpaimentamisnäkemyksiä vastaan. Mutta seuraajien huonotasoinen järjenjuoksu takaa että tällä ei ole suurtakaan merkitystä. (Eikä Dawkinskaan puutu asiaan jos saa sivutuotteena lompakontäytettä.)

Tätä kautta on ymmärrettävää että evoluution kannattamisesta huolimatta etiikassa on eroja (a) Dawkins kannattaa aborttia hyvin vahvasti, jopa niin että sen poisjättäminen on joskus epäeettistä. (b) Myers on tässä neutraalimpi, korostaen valintaa jossa abortti on enemmänkin neutraali kuin hyvä tai paha. (c) Ja miksi itse voin kannattaa evoluutiota mutta pitää pääasiana neurologiaa. Ja korostaa sitä että abortin teon ylärajaa pitäisi kenties varovaisesti jopa laskea, eli tehdä abortista nykyistä vaikeampaa. Ajatukseni on että abortti on vähän kuten fundamentalistin hakkaaminen tiiliskivellä. Kenties sitä haluaa tehdä sellaisia. Kenties se on jonkun mielessä jopa hauskaa. Ja joskus se on kenties myös ihan käytännön syistä tarpeen, vaikka itsepuolustukseksi. Mutta silti asiaa pitäisi kenties kohdella vähän kuten juutalaisilla oli tapana. Eli jotain josta sakotetaan mutta jota ei kohdella täytenä murhana. "Abortti on siis paha mutta ei murha". (d) Siltikin se fundamentalistin abortin antievolutiivisuus -argumentti on jossain määrin sekä relevantti että etenkin loogisesti aivan validi.

Tämänlaiset erot ovat odotettavia ihan sen takia että etiikka on aina jonkinlaista asenteen ja kokemusten ja maailmankuvan yhdistämistä tosiasioihin. Etiikalla on aina empiirisesti havaittava sovellus ja se perustellaan ainakin osittain empiirisesti havaittavilla seikoilla, kuten odotetuilla syy-seurauksilla. Mutta etiikan kohdalla ongelmana on se, että riippumatta siitä onko etiikka perimmiltään objektiivista vai ei, niin tässä kohden ihmisen tiedoissa on liikaa epävarmuustekijöitä. Ja näin jopa Raamatun todeksi hyväksymisellä päästään aika lyhyelle. - Ja kääntäen Raamatusta luopuminen ei poista epäeettisyyttä ja kusipäisyyttä. - Sillä perimmiltään ihminen tekee etiikkaansa oman persoonallisuutensa mukaan. Etiikka tavallaan ilmenee meidän asennevammojemme kautta.

Siksi on kenties oleellista huomata, että
1: Kristitty joka esittää että ateistilla ei väistämättä olisi moraalia tekee selvän virheen. Ongelmat eivät ole sen kummallisempia kuin teisteilläkään. Filosofisesti. Karkeasti sanoen voisi esittää että ateistit puhuvat moraalista ja uskovaiset synnistä. Se, että kristinusko ja muut uskonnot pitävät syntiä ja moraalia samana on vain hyvin kapeastimääritelty - ja moraali filosofian kannalta perimmiltään melko mielivaltainen - väite. Ja itse asiassa kaikki ateismin moraalittomuuteen tuomitsevat harjoittavatkin jotain jossa he puhuvat siitä miten ateisteilla ei ole syntiä. (Jopa silloin kun synnin sijaan puhutaan substituuttiversioista sanoista etiikka tai moraali.) No ei heillä olekaan syntiä. Mutta kysymys onkin moraalista. Ja on filosofisesti aika omituista vaatia että ateistit määrittäisivät moraalinsa kristittyjen ehdoilla mutta kristittyjen ehtoja ei sitten saisi määrittää ateistien toimesta miten mielitään.
2: Ja kun tätä kaikkea käsitejahkailua katsoo, voi samalla tiedostaa sen miten harva jaksaa tämänlaiseen tuhraamiseen uhrata aikaa. Ja tämä tuhraamisen puute johtaa siihen että kenties teismin eettisyyskannassa on jotain järkeä. Tämä ei synny sillä klassisella tavalla jossa teistit olisivat älykkäitä, koherentteja ja johdonmukaisia. Uskonnon moraaliarvoissa suurin voima on siinä että uskovaiset, kuten monet muutkin ihmiset, ovat saatanan tyhmiä ja epäfilosofisia ja ennen kaikkea älyllisesti laiskoja. Ja juuri siksi he tottelevat naurettavaa taikamiestä paremmin kuin ryhtyisivät saivartelemaan moraalifilosofialla syvemmin. Pinnallinen moraalifilosofian osaaminen kun johtaa vain kaiken suhteellisuuteen. Joka tavallaan syö moraalista sen ytimen.
3: Mutta kenties kaikista merkittävintä olisi kuitenkin iskeä suoraan asennevammoihin. Sillä jos inhimillisen toiminnan tasolla tarkasteltava moraali syntyy ja määrittyy jostain niin niistä. Siksi olisi kenties rapsutettava joskus hieman Ojutkangasta ja Torppaa. Vaikka he ovatkin kenties intellektuellilla tasolla ihan saatanan pihalla.