Juutalaiskysymys ja oikeiston rasistinen islamofobia

Historiaa ajatellessa ajattelu tyypittyy helposti. Historiaa on helppo ylitulkita ja vääristää tapahtumia. Esimerkiksi USA:n sisällissota tavataan esitellä tavalla jossa etelävaltiot sotivat orjien pito-oikeudesta. Ja jossa pohjoisvaltiot taistelivat orjuutta vastaan. Kuitenkin Lincoln ei presidentinuransa alussa halunnut kajota orjuuskysymykseen, etelävaltioiden puolella moni suurista sotajohtajista oli orjuutta vastaan. Sillä toisena suurena intressinä oli puuvillan prosessointiin liittyvä ; Etelän rooliksi uhkasi jäädä raaka-aineen tuottaminen kun taas suuret tuotot menisivät pohjoisen puuvillan jalostamiseen keskittyneisiin laitoksiin.

Näin ollen toistettu näkemys USA:n sisällissodasta ei ole yksinkertainen taistelu rasismilla oikeutettua orjuutta vastaan. Taistelu käytiin jostain muusta - ja kenties sen vuoksi esimerkiksi mustien ja valkoisten segregaatiota vastaan on jouduttu taistelemaan vielä kauan sisällissodan jälkeenkin. Karkeasti sanoen rotukysymys on red herring, jolla keskustelu siirretään syrjään olennaisesta kohti kiinnostavaa.

Tämä on vietävissä myös nykyaikaan. Etenkin kysymykseen jossa mietitään miksi oikeistolainen fundamentalismi on kovasti islamvastaista. Helpoiten miettien kyseessä olisi rotu. Ihmiset ajattelevat että asenne johtuu rasismista. Ei se kuitenkaan johdu. Toinen ajatus voisi ajatella että juutalaisuus olisi oleellista ; Että juutalaiset ovat vähemmän harhaoppisia kuin islamilaiset. Että vaikka juutalaiset eivät usko armoon, niin olipa Jeesus kuitenkin itse juutalainen, joten juutalaisuuteen voisi suhtautua suopeammin.

"Why are Right Wing Extremist so Anti-Islamic?" käsittelee tätä toisesta kulmasta. Sen mukaan rasismilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Eikä edes juutalaisilla. "Here’s the real reason the leading right wing extremists are anti-Islamic. It has nothing to do with being pro-Jewish. In fact, most of them would just as soon have anything to do with Jews as they would with Muslims. They are not pro-Jew. They are pro-Israel. There’s a difference." Tämä onkin hyvä huomio koska konservatiivifundamentalismissa ollaan usein myös juutalaiskammoisia ; Esimerkiksi mediaa hallitsevasta juutalaiseliitistä liikkuu niissä piireissä erilaisia salaliittoteorioita.

Israelin rakastamisessa on yksinkertaisesti  kysymys teologiasta. "They want their JESUS to come back. And he ain’t comin’ back unless he has an ISRAEL to come home to!" Israelilla on tärkeä osa ns. ylöstempaukseen liittyvää profetointia. Fundamentalistinen oikeisto odottaa ylöstempausta ja sitä seuraavaa kärsimyksen aikaa ja sitä seuraavaa lopullista maailmanloppua. Eikä se odota sitä milloin tahansa : Se odottaa ja toivoo sitä mahdollisimman pian. Tähän ylöstempaukseen liittyy profetioita joissa toistuvat tietyt teemat. "Rapture, Antichrist appears, Temple in Jerusalem rebuilt. Three and a half years later, Antichrist enters temple, declares himself God, kills two-thirds of Jews. Remaining Jews become Christian. Too bad for the two out of three who didn’t “see the light” and are burning in Hell. Ironic, since Jews don’t believe in Hell." Tämä tekee Israelin puolustamisesta oleellista. Sillä jos Israel vaikka vallotettaisiin, kävisi profetian totuusarvolle köykäisesti. "But if Israel is destroyed BEFORE the rapture? That means the prophecies are wrong. Or we misinterpreted them. And there’s no way THAT’S possible. So, we gotta keep Israel around long enough for the Jews to return to Israel and when Jew # (whatever magic number God has in mind) sets foot on Israeli soil, THAT’S when the Rapture can happen and the truly saved will go to heaven without having to die first and the rest of us are pretty well fucked." Ennusteet ovat siitä mielenkiintoisia, että myös juutalaisten uskotaan kokevan tuskia. Tähän liittyykin oikeistolaisten ajatus siitä että juutalaiset murhasivat Jeesuksen. Näiden kärsimysten ja siihen liittyvän epäeettisyyden kohdalla lausunnot ovatkin jotain jota kirjoittaja kuvaa asenteella "Don’t blame US! Blame JESUS! And after what the Jews did to HIM"

Natsien holokaustikin on tämän vuoksi heistä kammottava aivan eri syistä kuin voisi luulla. "Holocaust could be seen, if one wanted to look at it that way, as Satan’s attempt to keep the Second Coming from happening by destroying all the Jews. No Jews, no Jesus coming back." Tämä on hyvä muistutus kun mietimme sitä miksi oikeistofundamentalistit ovat käsitelleet pahan ongelman yhteydessä erikoisia asioita. Swinburne on argumentoinut holokaustin oikeutusta ja W. L. Craigin puolustaa Raamatussa Jumalan käskemiä kansanmurhia eettisinä. Nämä ovat tietysti itsessään vain filosofisia tekstejä, mutta ratkaisevaa onkin se, että konservatiivinen kristillinen oikeisto on ottanut nämä argumentaatiot osaksi omaa repertuaariaan. ; Syy on karkeasti ottaen se, että oikeistofundamentalisteilla ei ole mitään kansanmurhaa vastaan itsessään. Heillä on tilaa ns. hyville kansanmurhille. Tämä kulma selittää miksi oikeistofundamentalismissa on samanaikaisesti rinnastettu darwinismia holokaustiin, kauhisteltu juutalaisten kohtaloa että suututtu kun holokaustin muistomerkkien yhteydessä muistetaan sen homoseksuaaleja uhreja.

Kysymys ei ole etiikasta, ihmisyydestä tai rodusta tai siitä ovatko juutalaiset vähemmän vääräuskoisia kuin muut kansat. Nämä ovat red herring, jota tarvitaan koska poliittinen keskustelu ei toimi kristillisen teokratian lainalaisuuksilla ; Demokraattisesti ajatellen riittävän moni ei yksinkertaisesti ota vakavasti jos jotain asiaa puolustetaan vain siksi että sen takana on profetia joka pitää saada toteutettua että saadaan Lopullinen Totaalituho aikaiseksi.

Tämä on tietysti sinänsä ikävä huomio, että se voidaan liittää myös ilmastonmuutoksen vastustamiseen joka on oikeistolaisen kristillisen fundamentalismin suosiossa. He korostavat että se on vääjäämätön. Ei nimittäin ole tavatonta että jos joku pitää Ilmestyskirjaa satukirjana - vaikka kutsumalla sitä asiallisesti vaikkapa houreiseksi symbolikasaksi  jota kristityt vääntelevät after the fact ja väittävät tätä ennustamiseksi - niin saa kuulla siitä miten modernissa tieteessä maailman loppumista on otettu vakavasti ja että ympäristökatastrofi on vakavasti otettava asia. Ei ole järkeä estää saastumista jos ennuste sanoo että Jumala tulee ennen maailmanloppua. Koska Jumala ei voi olla väärässä (kuten ei Israelkaan) pelastus on tulossa ennen kuin on liian myöhäistä. Siksi onkin lohdullista jos tämä liian myöhäistä saadaan tulemaan mahdollisimman pian. Sehän on miltei kuin Jeesuksen tuloa nopeuttaisi.

Hyvää viimeistä vuotta!

Minulta ei tavallisesti tule mitään kovin optimistisia uuden vuoden tarinoita. Suhtautumistapani ja odotukseni ovat hyvinkin matalalla. Pidän tätä kyynisyyttä jopa realismina, ja epäonnistumiset (näissä ennustuksissa) ovat juhlan paikka. Uusivuosi kuvaakin tunnelmiani sitä kautta, että räjähdykset voidaan nähdä paitsi kauneutena, myös destruktiona. Tämä yhdistelmä sopii aiheeseen.

Tähän uuteenvuoteen onkin hyvä laittaa niin positiivinen asia kuin maailmanloppu. 2012 on hyvin suuresti mainostettu maailmanlopun päivä, jonka taakse asetetaan paljon odotuksia Esimerkiksi "paranormaaliblogi" muistuttaa arvovaltaisesti vuosien kokemuksella, että "Maailmanloppu 2012. Maailmanloppuun kannattaa alkaa valmistautua nyt, sillä se on lähellä. Niin muinaisten mayojen, kiinalaisen I Chingin kuin Merlin-velhon ja antiikin oraakkelienkin väitetään ennustaneen maailmanlopun tulevan vuonna 2012. Voivatko ne kaikki olla väärässä?"⁰ Arvostettavat tiedemaailman norsunluutornin hyljeksimät toisinajattelijat ovat MuroBBS:ässä¹ osanneet valistaa meitä viisaudella jossa maailmanloppu on kenties vain maailmanlaajuinen katastrofi.² Uskottavaa arvovaa huokuva nimimerkki "professoriX" ilmoittaa että maailmanloppu 2012 on - sanasaivarteluista huolimatta - vakavasti otettava ilmiö ja tosiasia. "Sumerilaisten mukaan aurinkokuntaamme kuuluva nykytieteelle tuntematon planeetta, jonka elliptinen kiertorata on 3600-vuotta, palaa 2012 ja aiheuttaa suuren luonnonmullistuksen maapallolla. Nibirun magneettikenttä sotkee maapallon magnettikentän tms. On huhuja, että NASA olisi vahvistanut tämän ja laskenut, että esimerkiksi suurin osa mantereista peittyy veden alle magneettikenttien muutosten ja maanjäristysten seurauksena. Mutta tietenkään tietoja ei olla kerrottu kaikelle kansalle, koska silloinhan tulisi täysi kaaos. Nibiru planeetta on täysin totta. Nyt on kyse astrologisesta tutkimuksesta ja tieteestä."

Sillä aikaa, kun mietimme vakavalla hartaudella huhua luotettavana metodologisena tiedonhankintamenetelmänä ja pohdimme astrologista tiedettä ³ ja sen vaikutuksia maailmanlopun ennustuksiin, ja mielemme alkaa siirtymään miettimään sellaisia kysymyksiä kuin tuleeko kaloille maailmanloppu eri päivinä kuin leijonille, voinemme kuitenkin siirtää silmämme toiseen maailmanloppuun. Siitäkin on puhuttu paljon. Kyseessä oli vuosi 2000, jonka vaihtumisessa nähtiin suurtia uhkia. Esimerkiksi "Cracked" muistuttikin mukavasti näin uuden vuoden pohjalla meitä artikkelilla "10 real Survival Guides for One Very Fake Apocalypse" Se muistuttaa jälkiviisauden voimalla, että ennakkoaavistukset ovat vielä huonompi ja nolompi tapa tietää asioita kuin jälkiviisastelu. Se muistuttaa omalta osaltaan, miten vakavasti asia otettuun kaikkine Y2K -kauhukuvineen joissa yhteiskunta yht'äkkiä romahtaa kivikaudelle ja hurskaat fundamentalistihäijyläiset⁴ temmataan taivaaseen.

Siksi olenkin iloinen että tämä on ehdottomasti totaalisen viimeinen uusivuosi. Ehdottomasti viimeinen vuosi kun meidän tarvitsee kuunnella tätä 2012 -roskaa. Olen tavoistani poiketen hyvin optimistinen tämän asian suhteen ja iloitsen tästä maailmanloputa "the end of the world as we know it" on todellakin nurkan takana.⁵

---

0 Toivon että tämä on ns. retorinen kysymys joka huutaa implisiittisen automaattista "tottakai voivat" -vastausta. Mutta mikäli tämä on vain sitä "vain kysyy kysymyksiä", niin sitten ei ole mitään syytä pahastua koska minä "vain vastaan kysymyksiin" - ja ainakin minä pystyn nauramaan päin naamaa tämän asenteeni kriitikoille vielä vuonna 2013, jos olen oikeassa.
1 BS ei tule sanasta "BullShit", mutta kenties pitäisi.
2 Joka on optimismissaan yhtä ihastuttava kuin monien uskovaisten selittämät lievennykset heidän maailmanlopun ennustuksiin. Kenties ennen maailmanloppua tuleekin ylöstempaus. Ja tätäkin spektaakkelia ennen saattaa tulla vain pienempiä tuskan aikoja, jotka radikaaliudessaan vain muuttavat maailmamme sellaisena kuin se nyt tunnetaan.
3 Näkemys jossa astronomia vaihdetaan astrologaan - ratkaisuna yhtä perusteltu ja uskottavan rationaalinen kuin jos vaikkapa sellaiset normaalitieteen osaset kuin ajoitusmeneltemät tai evoluutiobiologia vaihdettaisiin ns. "creation science":en
4 "Häijyläinen" ei kuulunut näiden maailmanlopun profeetoiden sanomaan, mutta tein induktiivisen yleistyksen jonka rakensin sen pohjalta minkälaista persoonallisuustyyppiä nämä varoittelijat näyttivät virheettömästi ja ilman poikkeuksia edustavan. Jos sinulla on jotain valittamista, niin muistutan vain että näkemykseni on vähintään saatanan paljon paremmin perusteltu kuin näiden ennustajakohkareiden maailmanloppi 12 -vuotta sitten. Eikä tämä epäsymmetria estänyt näitä kohkareita kaahottamasta ja vittuilemasta.
5 Tosin pessimistisiä tunteita herättää se, että tässä käy vain juuri samoin kuin on käynyt esimerkiksi kreationistien paradigmanvalloitustarinoiden kanssa koko kreationismin olemassaoloajan ; He liu'uttavat aikajanaa pikku hiljaa eteenpäin, niin että itse asiassa viimeiset ties kuinka monta kymmentä vuotta ollaan fundamentalistien maailmassa odotettu pikaista tilanteenmuutosta ns. "säällisen ajan sisään". Paradigmanmuutoskelloa tupataan uudistaa aina joka ikisen isomman yksittäisen kreationistikirjan tullessa markkinoille. Että juuri tämä näkemys on sen uuden paradigman ytimessä, katsokaa tätä! Mutta tässäkin "nollaamisessa" on sentään se hyvä puoli, että vaikka se on paskaa, niin se on sentään uutta paskaa.

Peli jossa on arvot kohdallaan

Psykoanalyytikot katsovat että unien tulkinta on tärkeää. Esimerkiksi ihmisten painajaiset kertovat heissä olevista traumoista ja haluista. Sama näkyy tietysti ihmisten tekemässä taiteessa.

Tämänlaisia ajatuksia voi tulla mieleen, kun kuulee eräästä kristillisestä tietokonepelistä. Sen nimi on "Left Behind : Eternal Forces". En ole pelannut sitä (mutta hankin sen jos vain jotenkin voin) on alusta loppuun puhtaasti kristillinen, sitä mallia jossa kristityt esittävät että kristillisyyden on oltava tietynlaista ollakseen puhdasta.

Juoni on siinä, että ylöstempaus on tapahtunut. Hyvät kristityt on temmattu taivaaseen. Maassa on kovat ajat. Ihmiset eivät ole kuitenkaan vielä Helvetissä, heillä on viimeiset ajat tehdä parannus. Ja itkua ja hammasten kiristystä. Sekä konetuliaseita. Pelitekniikka on sitä että käännytetään ihmisiä, ja joskus kun he eivät käänny, heidät on paras ampua. Miehet osaavat rakentaa, naiset eivät, joten miehien käännyttäminen muuttuu ratkaisevan tärkeäksi. Lisäksi taistellaan pahoja voimia vastaan. Pahaa edustaa maailmanhallitukseen, jota johtaa antikristus. Pahikset ovat joko sotilaita (jotka [yllättäen] näyttävät YK:laisilta), heavymetalmuusikoilta sekä sekularisteilta.

Moninpelimoodissa toinen pelaaja voi ottaa pahan joukot valtaansa ja käännyttää ihmisiä sekularismilla ja sähkökitaroillaan. Ja ampua konetuliaseilla. Loppudemoja saa voittajan mukaan. Luvassa on taivasta jos kristilliset voittavat. Ja jos pahan joukot voittavat, nähdään pelattava hahmo kärisemässä Helvetissä.

Peli on melko graafinen, joten siinä on kuvattavissa varsin realistisesti taistelut ja väkivalta. Asennemaailma välittää realistisesti kristittyjen maailmankuvan apokalyptisimmät piirteet ja ihmiskuva, jossa kaikkien elämän ydin on se käännyttäminen ja se että kaikkien on oltava samaa mieltä kuin sinä.

Ei sillä, tämä on hyvää vaihtelua "Disgaea" -pelisarjalle, jota olen viime aikoina pelannut. (Dood?) Sehän on absurdi komedia suoraa Helvetistä ja sen valtakahinoista. Tähän suhteutettuna luvassa olisi hyvinkin mahdollitsa nähdä että kristillinen maailma tarjoaa absurdilla maailmankuvallaan riemastuttavaa viihdettä jota me sähkökitaristisekularistitkin voimme nauttia. Emme toki vakavissamme. Sillä me emme jaa fundamentalistien traumoja.

Onnelliset ihmiset eivät keksi maailmanloppua (eikä järkevät usko niihin ennustusten jo epäonnistuttua.)

Martti Mäkisalon ja Tony Dunderfeltin "Apokalypsis" oli kirjoitettu 2000 -luvun vaihtuminen mielessä ; Ilmassa oli maailmanlopun meininkiä. Hieman vastaavaa oli myös viime aikoina, kun ylöstempaus ennustettiin. Näin kirja on tietyllä tavalla ajankohtainen nytkin.

Kirja on teologin ja psykologin yhteispanos. Siinä näyttää korostuvan se, että uskonnon rooli maailmanlopun kuvauksissa on olla arkijärjen intuitioita hellivä, ei rationaalinen. Uskonnon järkevyys liittyy toimissa enemmän sosiaalisen suosion kautta toimimiseen.

Tämä näkyy esimerkiksi siinä, miten maailmanlopun tarinoita eivät keksi onnelliset ihmiset, vaan ne johtuvat yhteiskunnan, ryhmän tai yksilön ahdistuksesta. Pian tuleva palkinto ja pahojen rankaiseminen innostavat nimen omaan vaikeina aikoina. Näin selittyy suuri osa maailmanlopun tarinoiden arkkityyppisyydestä ; Tarinat ovat kulttuurista toiseen samankaltaisia.

Samalla paljastuu erikoinen piirre ; Epäonnistuneet maailmanlopun ennustukset lisäävät myös julistusintoa. Kun ihmiset pettyvät maailmanlopun odotuksissaan, he aktivoituvat. Lähetystyö ja julistus on vastaus kognitiiviseen dissonanssiin joka tulee siitä että maailmankuvan ennustukset eivät toteudu. Rationaalisen uskon hylkäämisen sijasta siirrytään toiseen vaiheeseen, jossa epävarmuus uskon ytimen luotettavuudesta purkautuu siihen että jos saadaan muita mukaan uskomaan, niin oma uskonto muuttuu järkevämmäksi ja omakin usko vahvistuu.

Tämä selittää sitä tosiasiaa, että ennustettu maailmanloppu ei usein johdakaan apostasiaan, vaan pikemminkin uskon ilmenemisen vahvistumiseen. ; Jehovan Todistajien maailmanloppujen epäonnistumisten putki ei ole haitannut juurikaan järjestön oville kolkuttelua. (Meilläkin käyvät.)

Jos uskon dogmat epäonnistuvat, vain harva on rationaalinen ja hylkää väärän näkemyksen. Ihminen pitää omasta näkemyksestään typerästi kiinni, lähes väkisin. Ihmiselle on helpompaa keksiä jotain outojakin selityksiä joilla epäonnistuneen maailmanlopun kaltaisista ongelmasta "päästään eteenpäin". Näin päädytään helposti "rationalisoituun" näkemykseen, jossa ei tajuta että koko ylöstempauksen idea on keksitty tarina jonka todistamiseksi ei ole tehty mitään, ja huomataan vain että on irrationaalista väittää jotain tiettyä päivää maailmanlopun päiväksi. "...really sophisticated theologians still believe in all that crap, they just don't like to talk about it, and consider it rude if you do..." Näin päädytään siihen että vaikka "pikaista loppua" olisi odotettu - sanotaan nyt vaikka pari tuhatta vuotta - tapahtuvaksi jos ei nyt niin huomenna tai pian, niin maailmanlopun (kuten Tuomiopäivää tai ylöstempausta) pidetään tarinana yllättävän laajasti järkevänä, uskottavana ja vakavasti otettavana jos sen päivämäärä vain pidetään mysteerinä eikä siitä oikein puhuta ääneen ettei uskonnoista leviä sillai naurettavaa mielikuvaa.

Maailmanlopun julistajat eivät siis olekaan kovassa uskossa, vaan heikossa. Eivätkä he kaupittele mitään onnellisuutta tuottavaa maailmankuvaa, vaan he lähinnä houkuttelevat mukaansa onnettomia. Mutta mikä tahansa menee, kun muistaa että uskonnon rationaalisuus on sitä että ihmien saa intuitiivisen kokemuksen siitä että hänellä on maailmanselitys ja että hänellä on jengi joka ajattelee samalla tavalla. Ei siitä että tämä ns. toimisi tosiasioiden kanssa asioita oikeasti ennustavasti ja muutenkin perustellusti.

Ateistien profiilista

Michael Martinin "Ateismi" -kirjassa on kokonainen luku siitä, mitä sosiologiset tutkimukset liittävät ateismiin. Luku on nimellä "Ateistien psykologinen profiili". En referoi lukua, jokainen lukutaitoinen voi lukea sen. Mutta nostan esiin joitain sen esiin nostamia ajatuksia. Tämä on siis enemmänkin lyhyehkö kommentaari, joissa yritän laitella tilastoja johonkin kontekstiin.

Ensin jotain haja -ajatelmia:
1: Tutkimukset näyttävät että ateistiset ihmiset ovat esimerkiksi hieman taipuvaisempia auttamaan köyhiä. Tosin kirjasa mainitsematta jäävät tutkimukset joissa mukaan on otettu esimerkiksi käännytystyön kaltaiset elementit, sen jälkeen uskovaiset ovat suunnilleen yhtä paljon hyväntekeväisyyteen antavia, joku voisi sanoa että hyväntekeväisyyspainotukset muuttuvat. - Ja vähän häijympi, kuten minä, voisi sanoa että uskovaiset antavat hyväntekeväisyyden symbolille ja unohtavat näin tehdessään itse hyväntekeväisyyttä.
2: Sen lisäksi ateismi liitettiin liberalismiin ja yleiseen suvaitsevaisuuteen. Vieraiden ajatusten pelko sitoo vahvemmin omaan kulttuuriin, joka maissa yleisesti ottaen on uskonto. Tässä ideologian yleisyys varmasti vaikuttaa aika paljon, joten ateistit saavat etumatkaa ihan sillä että he ovat vähemmistö.
3: Toisaalta havaittiin että ateistiksi siirtymiseen vaikuttavat samanlaiset elementit kuin uskontoon kääntyminenkin. Esimerkiksi etäiset välit vanhempiin, elämässä koetut vaikeudet. Tässä kohden on hyvä huomata, että nämä samat asiat korreloivat myös mielenterveyden ongelmien ja toisessa päässä suurten saavutusten kanssa. Näin on vaikeaa sanoa miten ateismiin kääntyminen on verrattavissa. Asiassa on paljon sekä positivista että negatiivista, ja on vaikeaa sanoa mitkä realisoivat ateistiksi siirtymisen.
4: Toisaalta ateismi liittyy älyllisyyteen. Koulutus vähentää uskonnollisuutta. - Ja toisaalta uskovaiset yliopistot ovat hieman heikompia tieteellisessä tuotossaan, eivätkä ole yhtä hyvässä maineessa. Ja jostain syystä kirkossa käyminen haittaa tieteentekouraa. Mielenkiintoista on myös se, että jos tieteentekijän ala on kaukana uskonnollisista kysymyksistä, uskovaisia on tilastollisesti enemmän. Psykologit ja muut jotka käsittelevät mieltä ja ajatuksia ovat taas hyvin ateistisia.
5: Myös sukupuoli vaikuttaa. Uskonnottomuus on jostain syystä enemmän miesten asia. Syyksi katsotaan naisten hieman voimakkaampi turvallisuushakuisuus, joka liittyy uskonnollisuuteen. Näin biologia tai kulttuuri ajaa naisille toimintatapaa, joka ikään kuin tekee uskovaisuudesta heille luontevampaa.
6: Ateistit ovat jostain syystä tavallista lainkuuliaisempia. Rikollisuus korreloi uskonnollisuuden kanssa, sekä alueissa ja ihmisissä. Tosiasiassa tässä syynä voi olla se, että epätoivo lisää pelkoja ja rikollisuutta. Näin ollen tästä ei saisi vetää liian pitkälle vietyjä johtopäätöksiä. Kuitenkin tämä näyttää sen, että mikään ei näytä, että ateistien moraalittomuus, julmuus ja muut usein toistetut syytökset perustuisivat mihinkään havaittuun tosiasiaan. Uskovaisten osuus rikollis- jne. tilastoissa onkin lähinnä selittää miksi heille epämieluisa korrelaatio ei tarkoita sitä että uskonto aikaansaa moraalittomuutta tai rikollisuutta.

Juutalaisuus on sitten oma aivan erityinen osansa. Selviää että siinä ollaan "perinteen vuoksi". Ja juutalaisuus korreloi voimakkaasti uskonnottomuuden kanssa. Toisin sanoen juutalaisuus on yksi ateismin identiteetti. Moni seuraa juutalaisia perinteitä tavan ja perinteen voimalla, vaikka ovat de facto ateisteja. Tämä ajatus on hyvin yllättävä, ensinnäkin siksi että intuitiivisesti juutalaisuus liittyy uskonnollisuuteen, peräti siihen monoteismiin joka täällä Suomessakin on tuttu. "Juutalaisillahan on melkein sama Jumala kuin kristityillä!" Mielikuvissa juuri mikään uskonto ei tunnu yhtä kristilliseltä!

Toinen tämän tuoma yllätys on kuitenkin fundamentalisteissa. Heillähän on eräänlaisena teologis-poliittisena ohjenuorana että "Israel ei ole koskaan väärässä". Juutalaisten paluu liittyy kristillisessä fundamentalismissa lopun ajan tulemiseen. Ja ylöstempauksen jälkeen juutalaisilla on erikoisrooli ; He huomaavat että kyseessä on Heidän Uskontonsa tapahtuma. Ja he aloittavat tuskien aikoina uskonnollisen työn, joka takaa "vihonviimeisen" mahdollisuuden pelastua.

Siksi fundamentalistit ovatkin usein koonneet tilastoja joissa juutalaisuutta kehutaan. On esimerkiksi korrelaatioita Nobelin palkintoihin, ja muutenkin juutalaisten erityisestä kyvykkyydestä. Tätä on peräti tavallisesti pidetty todisteena ateistisen ajattelun huonoudesta ; "Miltei kristillinen monoteismi" näyttää tehokkalta. "Jumalan Valittu Kansa" vetää näissä teksteissä uskottavuutta oikeistokristillisyydelle, vaikka oikeistokristityt eivät itse ole niitä jotka tekisivät tilastoihin samansuuntaisia juttuja kuin juutalaiset, (vaan pikemmin päinvastoin).

Kun kaiken heidän kovan työnsä liittää "ateistien psykologiseen profiiliin", tulos on varsin mielet poksauttava. Harvoin on ihmisen "nähty kaivavan omaa hautaansa" yhtä innolla.

Paradoksaalisessa toiveajattelumaailmassa eläjät

Miltei kaikki ihmiset kuulivat uudesta maailmanlopun ennustuksesta. Uutista levittelivät lähinnä "hupiuutisia" levittävät tahot, jotka halusivat karnevalisoida ihmisten "taikauskoisen irrationaalisuuden". Sekä uskovaiset saarnaajat joista kyseessä ei ollut taikauskoinen irrationaalisuus vaan totinen tosi ja viimeinen turvallinen parannuksentekomahdollisuus.

Maailmanloppuahan selitettiin nimen omaan Raamatun avulla. Hyvin moni kristitty kannattaa ylöstempausta - jossa oikeauskovaiset otetaan taivaaseen ennen maan päälle tulevia tuskan aikoja jotka päättyvät maanpäälliseen totaaliseen tuhoon - ja tämä ennustus oli sidottu juuri tähän ylöstempausteologiaan.

Iltalehti kertoi, miten maailmanlopun tapahtumattomuuteen on valmistauduttu ympäri maailman. "... auttavia puhelimia on perustettu niille uskovaisille, jotka masentuvat tavallisen elämän jatkumisesta." Tämä ei toki ihmetytä, koska Iltalehti kertoo reaktioiden voimakkuudesta seuraavaa: "... seuraajat olivat myyneet kotinsa, jättäneet työnsä ja lahjoittaneet omaisuutensa maailmanlopun alla." Masentumisilmiö ei ihmetytä, onhan maailmanlopun koittamattomuus maailmankuvaa uhkaava erehdys, joka johtaa kognitiiviseen dissonanssiin. Maallisen omaisuuden menettäminenkin ahdistaa. Ahdistusta tietysti aikaansaa myös se, että moni tappoi lemmikkieläimensä tai teki itsemurhan ennen "h-hetkeä" / "d-daytä".

Yllä olevat korostavat tietysti sitä helppoa mielikuvaa jonka mukaan maailmantuho olisi negatiivinen asia. Jotain joka on hyvin pessimistinen skenaario. Mutta maailmanloppu nähdään myös positiivisena ja optimistisena skenaariona.

Onkin hyvin mielenkiintoista tarkastella maailmanloppuun ja ylöstempaukseen liittyvää optimismia. Maailmanloppu tuhoineen edustaa uskovaisille nimen omaan toivoa. Totaalinen tuho on se, jolla he herkuttelevat ja jota he pitävät oleellisen ihanana odotettavana asiana. He eivät toki nauti kärsimyksestä itsessään, vaan tuhoon ja kuolemaan liittyvät odotukset on vain liitetty muihin asioihin, kuten pelastukseen. Ja koska Jumala ei voi olla paha, ei tämä maailmanloppukaan voi sellainen olla ; Näin uskovaisille rakentuu montaa kautta ambivalentti ja hieman epäterve suhtautuminen tuhoon ja kärsimykseen.

Asiaa ei tietysti auta ressentiment, kaunaisuus. Uskovaiset kokevat kiusaamisena sen, että heidän innokkaaseen julistukseensa suhtaudutaan mitenkään muuten kuin hyväksyen. Ignoraatio kertoo arvovääristymästä joka ahdistaa, puhumattakaan närkästyneestä, kärkkäästä ja kriittisestä lausumista jotka ovat sitten jo kovempi pettymyksen lähde. Ihmisille ei käy mitenkään näiden lausuntojen jälkeen, joten julistajalle syntyy helposti nautiskeleva mielikuva siitä miten kaikki häntä kiusanneet joutuvat kohtaamaan sanojensa ja tekojensa seuraukset.

Tämä optimismi tarkoittaa sitä että maailmanloppuun liittyy paitsi pelkoa myös innokasta odotusta. Ja tätä kautta näihin ennustuksiin liittyy myös annos toivoa. Toiveajattelu on se moottori, jolla maailmanlopun ennustukset otetaan vakavasti. Itse olen pessimistisempi ; Haluan varmistella. Näin ylöstempausteologia on kannaltani kätevä, koska lupaan kääntyä aktiiviseksi kristityksi heti kun se tapahtuu.

Sillä haluan perusteita ennen kuin toivottavuutta. Olen mielummin varmemmin oikeassa, kuin leikin kuvitelmatasoisia "voi olla" -skenaarioita ja valitsen sen, jossa lopputulos on itselle helpoin ja miellyttävin. Ja sitäpaitsi maailmanlopun ennustuksia on - ahkerasta rakentamisinnosta huolimatta tai peräti sen vuoksi- mennyt aikojen saatossa pieleen useammin kuin onnistunut. Näin skeptisyys ennusteisiin tarjoaa mahdollisuudet kohteliaaseen riemujuhlaan, joka sivistynesti konkretisoituu elossaolemisesta ja pulpahtaa ystävällisesti riehakkaaseen elossaolon tiedostumiseen, kun kuolema ei tullut vaan eletään ihanaa elämää vaikka toisin luvattiin ; Kun ihminen, peloista riippumatta, heittäytyy rohkeasti järjen vietäväksi, saa hän onnistuessaan tämänlaisia kasvattavan kehittäviä elähdyttäviä kokemuksia.

---

Kirjoittaja heräsi maailmanlopun jälkeiseen ensimmäiseen maanantaiaamuun ja meni töihin. Tämä herätti tietysti mietteitä siitä, että entä jos maailmanloppu todella tapahtui. Silloin tämä olisi jonkinlainen tuonpuoleinen tai virtuaalinen todellisuus. Internetissä pyörivät uskovaisten tekstit, joten olen samassa todellisuudessa heidän kanssaan näkemässä heidän lausuntojaan. Siksi tämän paikan jossa elän täytyy olla Helvetti.

Factum est autem in diebus illis (Ph'nglui mglw'nafh Cthulhu R'lyeh wgah'nagl fhtagn!)¹

Monissa kristityissä perheissä uskontoon kuuluu odottaminen. On adventtia, jolloin odotetaan lasta syntyväksi, lasta joka tulee jouluksi, ja tämä nähdään siitä että tähti vaeltaa taivaalla. Kristityillä on myös paastoon laskeutumista, jolla odotetaan pääsiäistä, jossa ytimessä on kuoleman väistämättömyyden kohtaaminen ja sen käsittely. Eniten monet kristityt kuitenkin odottavat maailmanloppua ; Joko omaa kuolemaa ja sen jälkeistä olotilaa. Tai sitä että tulee koko maailman kattava apokalypsi, jolloin Sota, Nälkä, Rutto ja Kuolema kiertävät. Tarinat kertovat odottajille, että monelle maailmantuhoon liittyy henkilökohtainenkin tuho. Ja että osalla on erikoistila, jossa heidät ylöstemmataan taivaisiin ennen muita.

Aamen, Aamen!

Ymmärrän että toisten uskomuksista on kaunista ja hyvää kuulla. Näin ihminen voi lähestyä toista kulttuuria ja kokea yhteyttä. Suurta ja syvää. Siksi haluan kertoa että meidän perheessämme odotetaan, että tähdet ovat oikeassa asennossa. Sitten Kun tähtien asento on oikea, Cthulhu herää ja aiheuttaa hävitystä koko maailmassa. Ja meidät oikeaoppiset syödään ensin!

Iä, Iä!

---

1 Yes. This is totally the right place to bamboozle you with dead languages and comparative religion!

Ympäri leikataan yhteen tullaan.

Juutalaiset tekivät Jeesukselle jotain kauheaa. Joku voisi mainita ristiinnaulitsemisen, mutta se on ikävä kyllä kristinuskon tärkein ilonlähde ja minun on oltava varovainen että en kutsuisi jonkun uskonnollista näkemystä väkivaltaiseksi, julmaksi tai muuten inhaksi. Se ei siksi ole oikea vastaus. Jäljelle jää ympärileikkaus. Jeesus ei toki ollut ensimmäinen. Tapa on vanhempi.

Se ei ole jäänyt vain historiaan, terä koskettaa valtaosaa miehiä nykyaikanakin. Juutalaisten ja muslimien parissa se on yleistä. Tosin "Koraani" ei mainitse tai komenna ympärileikkaukseen, ja monet juutalaiset itse asiassa ohittavat suoritteen vaikka Jahven kanta miehille luomaansa ihosuikaleeseen on selvä.

Lisäksi kristityt ovat ottaneet asian tärkeäksi, etenkin moderneina aikoina. 1800 -luvun loppupuolella nousi valtaan käsitys, jossa masturboinnilla nähtiin vakavia vaikutuksia. Ympärileikkausta kannatettiin koska se vaikeutti tätä suoritetta. Kenties kuuluisin on Kellogg (muroistakin tuttu), joka kannatti siveyttä hyvin suuresti. Hänen murojensakin tarkoituksena oli vähentää seksuaalisia himoja ja auttaa siveässä elämässä. Ympärileikkaus oli tietysti luonteva osa tälläistä maailmankatsomusta. Kellogg suositti että toimenpide tehtäisiin jos poika saadaan kiinni masturboinnista. Toimenpide olisi samalla eräänlainen tuomionpide. Siksi ympärileikkausta ei saanut puuduttaa. "A remedy for masturbation which is almost always successful in small boys is circumcision, especially when there is any degree of phimosis. The operation should be performed by a surgeon without administering anaesthetic, as the pain attending the operation will have a salutary effect upon the mind, especially if it be connected with the idea of punishment." Ne olivat niitä vanhoja hyviä aikoja ne.

Sittemmin siveysargumentaatio on jäänyt vähemmäksi. Seksuaalisuuden sijaan esiin nousi hygieni ja taudit. Tämä näkemys korostui etenkin maailmansotien aikana. Ympärileikatun pesullakäyminen siis yksinkertaistuu. Lisäksi ympärileikkauksen on havaittu suojelevan HIV:lta ja sukupuolitaudeilta. WHO tietää tämän faktan. Ympärileikkaus on keino AIDSia vastaan taistelussa.

Toisella puolella ovat tietysti ihmisoikeudet ja komplikaatiot. Temppu ei ole mitenkään riskitön. Suojautumista haetaan muun muassa hyvin harvinaisiin tauteihin, kuten penissyöpään. Seksuaaliseen tuntemuksiin, eli ihmiselämän tärkeään osa -alueeseen tulevat vaikutukset ovat sen sijaan hyvin yleisiä. Peseytyminen esinahan kanssa on helppoa. Lisäksi oikeutusta koristellaan retoriikalla kuin "pieni leikkaus". Kyseessä on leikkaus, joissa on aina riski. Lääkäritkin joutuvat muistamaan tämän leikkaussalissa. Pieni operaatio on jokin joka tehdään "jollekulle muulle kuin itselle".

Ympärileikkauksesta seuraa ongelmia, joista osa on psykologisisia oireista komplikaatioihin. Itse asiassa vaikka ympärileikkauksia tehdään paljon, niiden seuranta on hyvin heikkoa. Kun puolustajat viittaavat siihen miten osaava tekijä suorittaa teon, on toiminta käytännössä jokin muu kuin tämä lähes riskitön ideaalitila. Kuitenkin tiedetään, että joskus ympärileikkaus menee niin pieleen, että lapselle tehdään sukupuolenvaihdosleikkaus.

Sosiologisesti keskustelukenttä on kuitenkin hyvin viisto.

Ympärileikkauksen puolustavat argumentit keskittyvät aikuisikään. Ympärileikkaus tehdään yleensä kuitenkin lapsille, jotka eivät levittele HIV:tä ja sukupuolitauteja.

Toisaalta taudilta suojautumisen argumentaatio on hyvin vaikeasti yhteensopiva niiden näkemysten kanssa, joita ympärileikkauksen puolustajilla on ; Siveysargumentaatio ei ole hävinnyt näistä kulttuuripiireistä. Ehkäisy nähdään riskinä joka kannustaa siveettömään käytökseen, ja esimerkiksi naiten papilloomarokotus, joka suojaa sukupuolitaudilta, on kohdannut vastarintaa juuri sen vuoksi että sen nähdään vähentävän pelkoja sukupuolisen hurjastelun edestä. Siksi näyttääkin siltä, että argumentaation sijasta itse asia on keskiössä.

James DeMeo onkin esittänyt, että ympärileikkauksen puolustaminen on nähtävänä nimen omaan kulttuurillisena ja uskonnollisena ilmiönä. Se ei ole lääketieteellisesti perusteltua. Kyseessä on uskonnolliset tunteet ja negatiivinen suhtautuminen seksuaalisuuteen.

Suomessa suhtautuminen aiheeseen on yleensä ohittava. Juutalaisia ei pidetä pahana, mutta aihe tuntuu olevan hieman kiusallinen. Sille löyty kuitenkin vereviä puolestapuhujia. Heistä tietää sen, että he näyttävät edustavat fundamentalistiskristittyä näkemystä, jossa siveyden sijasta korostetaan teologisia syitä. Sitä, että juutalaisilla on tärkeä rooli ylöstempauksen jälkeen. Kun oikeaoppiset välttyvät kauhuilta, juutalaiset ovat kauhujen aikana tukemassa uskoa jotta moni pelastuisi vielä tämänkin jälkeen. Tässä teologiassa juutalaisia on puolustettava eikä Israel ole koskaan väärässä missään ikinä.

Kiertolänkkärit ja nuorison tuho.

Jussi K. Niemelä kirjoitti Vihavaisen kirjasta. Aiheeksi nousee nostalgia aikoihin joita ei ole ollut. Tämä ei ole uutta tämän aiheen tiimoilta. Aion kuitenkin tarttua länkkäreihin, ja unohtaa Vihavaisen maahanmuuttokritiikin.

Vihavainen korostaa Sergio Leonen elokuvien julmaa sankarikuvaa. Niissä yksinäinen tappaja on nostettu sankaritoimijaksi. Niemelä on oikeassa siinä, että aivan kuten kautta historian "nuoriso on ollut turmeltunutta", ja yhteiskunnan tuhoa on odotettu epäonnisesti kerta toisensa jälkeen kuin USA:laisten fundamentalistien ylöstempausta ja maailmanloppua. (Toistaiseksi, sanovat fundamentalistit), ovat sankarit tavallisesti olleet väkivaltaisia.

Miehiset miehet eivät kuitenkaan olleet "uutta". Leone nimittäin todellakin toi esille uudenlaisen sankarikuvan. Perusta ei ole itse väkivallassa, vaan sen perusteluissa. Sillä perinteisesti väkivalta on oikeutettu erilaisella ajattelutavalla. Ajattelutapa taas on tullut tutuksi itselleni erään ninjutsun harrastajan kautta. Hänestä vihalla ja väkivallalla on paikkansa. Hän korostaa että on oikeutettua vihaa ja väkivaltaa, jota tehdään yhteisön puolesta. Ja pahaa vihaa ja väkivaltaa jossa haetaan omalle itselle hyötyä.

Ennen sankarit ovat taistelleet jonkun puolesta. Leonen sankarit sen sijaan olivat individualisteja. Tosin hänen elokuvansa ovat mainettaan vähemmän väkivaltaisia, ainakin jos body -counteja lasketaan, on monissa elokuvissa enemmän tappoja.

Näitä elokuvia ei paheksuta, koska siinä puolustetaan vaikka isänmaata tai yhteisiä arvoja. Leonen elokuvissa aiheet ovat kuitenkin yksilöllisempiä. "Hyvät pahat ja rumat" motivoi väkivallan aarteella, josta riittäisi jaettavaksi. Mutta eivät jaa. Paitsi Blondie, ja hänkin hyvin rajatuilla ehdoilla.

Leonen sankarit ovat siis korostetun modernistisia. Täsä kohden Vihavainen siis tuo esiin aivan oikean yksityiskohdan.

Toki historiasta löytyy muitakin individualisteja. Esimerkiksi Odysseuksen harharetkien sankari on tältä kohden varsin moderni. Mutta hänkään ei yllä Leonen tasolle. Mielestäni Leonen synti on kuitenkin enemmän realismi kuin mikään muu. Usein sankarit ovat olleet epärealistisen idealistisia. Tämän vuoksi esimerkiksi monet sotiin menevät Amerikkalaiset olivat järkyttyneitä ensimmäisistä taistelutilanteista. Kun ihmiset, vastustajat ja taistelutoverit, eivät vain kaatuneet ja kuolleet, vaan menivät kitumaan ennen tätä, eivät kuolleetkaan samalla tavalla kuin elokuvissa. Leonen elokuvissa väkivalta on toki sävyltään raaempaa. Toki elokuvissa ei näy paljoa verta, mutta kerronnan tyyli korostaa jännitteitä. Aikanaanhan "Hyvien Pahojen ja Rumien" loppukohtauksen kaksintaistelu kohtasi kritiikkiä väkivaltaisuutensa vuoksi. Nykykatsojaa tämä voi ihmetyttää, koska kohtaus on melko veretön ja siinä odotetaan varsinaista väkivaltaa paljon enemmän kuin mitä siinä on varsinaista toimintaa. Sama rytmitys kulkee tosin läpi koko elokuvan. Väijytyksissäkin katsotaan rauhallisia katuja ja rauhallisesti ohi käveleviä koiria.

Valitettavasti oikea väkivalta ei ole oikeamielistä edes sodassa. Ja mielestäni on osittain aivan oikea teko että tästä ei maalata kuvitteelista satukuvaa. Leonen edustama sankarikuva toki hyökkää nationalistis-romanttista macho -bullshittiä vastaan. Niitä edustavissa elokuvissahan kuolema ei ole pelottava asia, ja kuolemaa kylvetään moraalitta ja surutta.

En ole ihmeissäni siitä, että pysyvyyttä kaipaavat elävät nostalgiassa joka kohdistuu mielikuviin jostain ajoista. Se on enemmän sääntö kuin poikkeus. Siksi uudet ja omasta näkemyksestä poikkeavat tavat ovat dekadenssia. Tämä reagointi on ollut aina, olipa kyseessä sitten maalauksissa esiintyvät alastomat naiset, Aku Ankan hämärät perhesuhteet, elokuvat, lävistykset, "nuorisomusiikki" (jolla Rock and Rollia, esim "Beatlesia" kutsuttiin ennen näissä piireissä), lävistykset, tatuoinnit, mustat nahkavaatteet, irokeesit, pitkät tukat, kaljut..

Nuoriso on kenties universaali ja pysyvä sallitusti moitittava ihmisryhmä. He ovat aina tuhon siemen. Ja aina niistä on kuitenkin tullut harmaan massan toimijoita ja yhteiskunnan mukana toimivia yksilöitä. Ehkä nuoriso tuntuu pelottavalta kahdesta syystä. Heistä juuri pahimmat näkyvät ja kuuluvat eniten, ja juuri näillä on tapana kuolla pois häiritsemästä. Ja toisaalta pelot johtuvat siitä että vanhat pelkäävät uusia ja vieraita asioita, sekä erilaisia ihmisiä. Kuten monet muutkin ihmiset.

Itse asiassa taaksepäin katsellessa nuoriso saattaa kauhistella vanhempien ihmisten moraalikäsityksiä. Minäkin kauhistelen usein, kun lueskelen minkälaista laki ja oikeus ovat olleet monissa asioissa esimerkiksi 1950 -luvulla. Mitä on kielletty ja sensuroitu kiellettynä. Ja mitä nykyaikana rikolliseksi määriteltävissä olevaa toimintaa silloin on tehty jotta tilanne saadaan pysymään sellaisena.

Yllättävä Jumala

Karkeasti sanoen muistimme, psykologinen suhtautumisemme tietoon ja havaitsemisen toimintamme keskittyy siihen että poikkeava herättää huomiomme erityisesti. Esimerkiksi kun odotukset rikkoutuvat, meille syntyy helposti kognitiivista dissonanssia. Kun emme ylläty, tälläistä erityistä ei käy. Riemu onnistumisestaki tulee helposti juuri "haasteen voiton" kautta. Tällöin mukana on ollut voimakaskin yllättymismahdollisuus, eli jonkinlainen riski.

Meillä on ikään kuin näkemys, ja tähän suhtautuen jokin tapahtuma on epäkiinnostavaa nollatietoa ja siitä poikkeavat herättävät huomiomme.

Tätä kautta ihminen joka on aina iloinen ei iloisena ollessaan ole yhtä selvä signaali kun silloin kun hän on pahalla päällä. Samoin kärttyisen ihmisen iloisuuteen "kannattaa erikseen kysyä syytä", koska se on jotain "perusnäkemyksestä poikkeavaa". Tietenkin joskus luonne muuttuu elämäntilanteen mukaan ja sitten "kärttyisestä" tuleekin vaihtaa "iloiseen" peruskuvaan, koska muuten valtaosa elämästä olisi yllättymistä, ja silloin ihmisen luonne olisi väärin ymmärretty ja suhtautuisit häneen väärin: Suhtautuisit perustilaan poikkeuksena ja päin vastoin. "Kerro erityinen syy sille miksi olet tänään normaali" -tilanne toistuvasti ei ole paras kohentamaan sosiaalisia suhteita. Se kertoo että kysyjä ei ole ymmärtänyt toista. Ja tähän tehdään yleensä johdos "ei tiedä koska ei kiinnosta".

Tätä kautta voidaan rakentaa eräänlainen analogia, jonka kautta tieteenfilosofiaa voidaan käsitellä.

Jos ajatellaan että on "itsestäänselvyyksiä", ne ovat asioita jotka vallitsevat tieteen näkemykset tai muut vahvasti hyväksytyt taustaoletukset tuottavat. Niistä poikkeaminen on yllättymistä. Silloin itsestäänselvyys ei olekaan toteutunut. Tätä kautta voidaan ajatella että hyvä tieteellinen teoria tuottaa erittäin vähän yllättymistä, ja tieteen tavoite on yllättymisen pienentäminen mahdollisimman pieneksi.

Tätä kautta esimerkiksi nollatutkimukselle voitaisiin saada kätevä määritelmä: Kun siihen tavallisesti liitetty arki -ilmaisu "itsestäänselvyys" on useille filosofeille kirosana, voidaan se kiertää näppärästi ottamalla "nollatahoksi" vallitseva tieto, jolloin nollatutkimus rämpii tutkimuksessa jonka tulos on jo olevan nykytiedoilla juuri tietty. (Toisaalta näissä tullut yllätys, poikkeama odotetusta, onkin sitten isompi yllätys nieltäväksi.)

Nollatutkimus on tässä kontekstissa tutkimus, jonka tulos on taustatietojemme nojalla ilmiselvä jo ennen koetta, mutta joka tehdään siitä huolimatta. Perustutkimus olisi sellainen, joka karsii "odotettavissa olevasta" vaihtoehtoja, eli tulokset eivät sisällä paljoa yllätystä. Paradigmanvaihdos taas olisi se, kun edellisen systeemin jo rakentaneet ongelmalliset yllättymiset, anomaliat, pakottaisivat vaihtamaan näkemykset sellaiseen, jonka piirissä yllätyksiä ei tule.

Tätä voidaan soveltaa sitten vaikkapa uskontoon. Tai oikeastaan ihmeisiin.

Nimittäin erittäin usein kuullaan kertomuksia siitä, miten ihmiset ovat kokeneet ihmeparanemisia rukouksella. Samoin Jumala tekee muita erikoisia asioita, Raamattu on pullollaan mitä ihmeellisempiä mahtitekoja. Nämä ihmeet ovat arkielämän kannalta erikoislaatuisia. Siksi niitä kai kutsutaankin ihmeiksi: Ne ovat harvinaisia ja siksi aikaansaavat ihmetystä. Ne ovat siis yllätyksiä.

Sellaisenaan kertomuksia voidaan verrata barbaarielokuvissa esiintyvään macho bullshittiin: Ne ovat ihmeellisiä ja niiden juttuun laittaminen ei tee niistä uskottavia. Itse asiassa jos joku baarissa väittää toisintaneen niitä, oikea reagointi ei ole uskoa että hän on kova karju joka katkoo hirttoköydet kaulalihaksillaan, vaan että hän puhuu kännirehentelyjä, ja huonoja sellaisia. Mitä suurempia ja ihmeellisempiä väitetyt teot, sitä epäuskottavampi asia. Tätä kautta esitetty yllätys jota väitetään tapahtuneeksi on sitä epäuskottavampi, mitä yllättävämpi se on. Jos joku kertoo sen sijaan saaneensa turpaan lähipubissa, sekin voi olla yllättävä harvinainen juttu, mutta ei vastaavanlainen. Se on lähtökohtaisesti uskottavampi.

Tämä on siis tila "ennen testiä". Toiset jutut "on jo valmiiksi tyhmiä" ja "toiset järkeviä". Mutta tietenkin olisi älyllisesti laiskaa jättää juttu testaamatta. Ehkä meidän olisikin yllätyttävä kunnolla, jotta voisimme yllättyä vähemmän tulevaisuudessa. "Mutta saavutetuista eduista ei tietenkään luovuta". Tavoite on mahdollisimman pieni yllättyminen. Se ei synny vanhaan jämähtämiseen, koska ilmiselvä jatkuva yllättyminen ei minimoi yllättymistä. Mutta jos olemme jo kohtuu pienessä yllättymise tasossa, siitä muuttaminen sisältää riskin siitä että vaihdos on huonompi. Siksi on oltava avomielinen että kriittinen. Näin saadaan paras lopputulos, joka ei ole puupäisyyttä eli yhteen jämähtämistä eikä höseltämistä eli vaihtamista vaihtamisen vuoksi.

Jos ihmeet ovat todellisia, ne muokkaavat näkemyksiämme. Sillä yllättymisen pienentäminen on tärkein tehtävä. Jos ne taas eivät ole todellisia, tila "ennen testiä" jää samaksi kuin "jälkeen". Esitettiin että yllätys olisi, mutta se ei sitten ollutkaan.

Tässä avuksemme tulee onneksi karkeasti sanoen määrä. Yllätys ei aina tarkoita mitään: Meteoriitin tiedetään surmanneen koiran vuonna 1911. Tämä tarkoittaa sitä että harvinaisiakin tapahtumia sattuu, yksittäin ne ovat anomalioita ja yksittäin anomaliat ovat harmittomia.

Mutta kun niitä sattuu toistuvasti, meidän on pakko muokata näkemyksiä. Jos meteoriitti tappaa yhden koiran, se ei tee meteoriitin putoamisesta yllättävää. Mutta jos meteoriitit tappavat kerran kuussa koiran, tiedetään että meteoriitti ei ole yllätys, vaan päin vastoin, niihin tulisi varautua jotenkin vakavasti. Koirat on pelastettava! Haukuille pitää ostaa vähintään kypärät ja kevlarliivit.

Raamatussa ja uskovaisten kertomuksissakin ihmeitä tapahtuu toistuvasti. Joka pitäjällä on omia rukousparannuskertomuksia. Toisin sanoen näitä tapahtuu paljon. Tässä on minimitaso sille että ne ovat uskottavia. Niitä on tapahduttava "sattumaa enemmän".

Kaikkia kertomuksia ei tarvitse tietenkään todistaa, kuten ei jokaista meteoriitin tappamaa koiraa tarvitse kaivaa haudasta voidaksesi osoittaa että meteoriitteja ropsahtelee usein haukkujien päähän. Kun ihmeitä tapahtuu usein, niiden todistamisen pitäisi olla sitä helpompaa, mitä yleisempiä ne ovat. Jos taivaalta sataa meteoriitteja, ei niiden surmaaman koiran löytyminen ole vaikeaa. Itse asiassa niitä löydetään useita. Koska jos meteoriitteja ropsahtelee, meteoriittikuolemissa ei olisi mitään eksoottista. Yllätys on mielessämme, ei todellisuudessa. Yleisyydestä seuraa kuitenkin myös muuta: Lähtötilan looginen seuraus: Kun ihmeitä tapahtuu jatkuvasti, niin ne täytyy voida todistaa helposti.

Tässä oltiin vasta valmistauduttu itse testiin. Koejärjestelyjen miettiminen on kuitenkin erittäin olennaista, ylläolevassa oli monta oleellista asiaa. Siinä on ehdot ja sitoudumme niihin. Tässä mukaan astuu eräänlainen haaste: Jos yllätymme meidän tulee sopeutua siihen - Ja jos emme ylläty, tulee yllätysten ystävien sopeutua.

Varsinaisessa testissä voidaan vaikka läpikäydä ihmekertomuksia. Markus Hirsilän ihmerukousparannusten läpikäynti perustui siihen että jos paranemisia tapahtuu muutenkin usein, se ei ole yllättävä parantaminen. Jos nuha paranee usein itsekseen, ei rukous jonka jälkeen nuha loppuu vielä tarkoita mitään. Sen sijaan kun amputoidut eivät parane normaalisti, sellaisen teko rukouksella olisi yllättävää. Ja moni muu tähän verrattava asia. Lisäksi paraneminen piti nostaa kertomuksen yläpuolelle, eli antaa lääketieteellinen aineisto todisteeksi. Jos sinun amputoitu kätesi oli parantunut, täytyi olla osoitus siitä että sitä kättä ei ole joskus ollut, ja että sinulla nyt on se.

Näin simppeli proseduuri osoitti että useissa tapauksissa ihmeiksi väitetyt ei ollutkaan harvinaisia, vaan sellaisia paranemisia joita tapahtuu jatkuvasti muutenkin. Tätä kautta kävi ilmi ikään kuin että väitetyt meteorin tappamat koirat olivatkin kuolleet normaalisti, epäyllättävästi, esimerkiksi lasten tekemään kivitykseen ja onnettomuuksiin ja vastaaviin.

Toki uskovaiset yhä viittaavat "niihin kaloihin joita ei ole saatu kiinni", eli niihin ihmekertomuksiin joita ei ole vastaavalla tavalla käsitelty. Että "voi olla että niissä on parannuttu". Mutta kun heillä on niitä, he voisivat niitä tietysti helposti osoittaa oikeiksi käyttämällä vaikka Hirsilän proseduuria. Nämä kertomukset ovat ennen testiä juuri niitä "kertomuksia baarissa".

Ja koska ne ovat tiedetyn perusteella "yllättäviä", ne on fiksumpaa hylätä. Tavallaan tämä ei tietenkään puhu mitään Jumalasta. Mutta sen sijaan tämä kertoo uskovaisten tarinoiden itsekriittisyyden tasosta ja tätä kautta suoraan niiden laadusta ja luotettavuudesta. Toki voi olla että huomenna tapahtuukin sellainen yllättävä ihme(joukko) joka pakottaa meitä muuttamaan näkemystä. (Olisi siistiä jos se olisi ylöstempaus, jossa kaikki uskovaiset tempautuisivat taivaaseen ja maa jäisi odotustilaan. Itse odotan tätä päivää innolla, paitsi sen vuoksi että voisin ilolla sinä päivänä ottaa Jeesuksen sydämeen, myös sen takia että en ole tullut kovin hyvin toimeen näiden uskonmiesten kanssa. Se olisi siis tuplavoitto.)

Mutta ehkä tämä valotti sitä mitä tutkimuksessa ja perusteluissa on kysymys. Ei lopullisesta totuudesta, vaan siitä onko asia "hyvin perusteltu uskomus".

THE END.

"Uh-Oh, overflow, population, common food / but I'll do / Save yourself / Save yourself."
(REM,"It's the end of the world as we know it")

Maailmanloppu on elokuvissa ja uskonnoissa usein käytetty aihe. Sitä käytetään pelotteena, sille annetaan päivämääriä.

1: Yleensä maailmanloppu liittyy (1)kaikkeuden, (2)universumin (3)maan tai (4)ihmiskunnan tuhoutumiseen. Tämä tarkoittaa esimerkiksi universumin kiihtyvän laajenemisen aikaansaama jäähtyminen, auringon muuttuminen punaiseksi jättiläiseksi, meteoriitti -impaktia tai vaikkapa sitä kun mytologiassa ragnarök tuhoaa Jumalat ja maan.
2: TEOTWAWKI (the end of the world as we know it). Tässä ei kyseessä olekaan niin lopullinen loppu, vaan maaimanjärjestys muuttuu niin totaalisti, että emme tunne sitä samaksi. Tämä sisältää viestin esimerkiksi ylöstempauksesta, jossa uskovat temmataan maailmasta ennen kuin lopullinen tuho tulee. (Jolloin siihen liittyy myös 1: luokan maailmanloppu.) Tämä voi tarkoittaa myös "Terminator" -elokuvasarjan "judgement day", jona tietoisuuden saavuttanut tietoverkko kaappaa vallan ihmisiltä ja aloittaa robottien aikakauden. Kuuluisin TEOTWAWKI oli ennustelu Y2K -sta, jolloin ajateltiin että tietokoneiden kellot sekoavat kun vuosi 2000 vaihtuu, ja tämä sotkisi koko tietotekniikan.

Määritelmien sisällä on vaikea sanoa esimerkiksi onko Jehovan Todistajien esittämä loppuskenaario, jossa suurin osa pelastuu maan päälle maailmanloppu, vai vain järisyttävä maailman muuttuminen. Toisaalta monet dystopiakuvaukset alkavatkin olemaan melko lähellä TEOTWAWKI -todellisuutta ; Esimerkiksi ydintuhon jälkeiseen maahan liittyvät scifitarinat ovat tältä osin "maailmanlopullisia".

Maailmanloppuennusteet liittyvät tyypillisesti fundamentalistiseen millennialismiin. Itse asiassa jopa siinä määrin E. Marty ja R. Scott Appleby ovat luokitelleet fundamentalisteja ja (1) millennialismi, eli odotus maailmanlopusta, on yksi sen tunnuspiirteistä. Muut piirteet ovat: (2) Huoli ryhmän omasta säilymisestä ja sen aseman huononemisesta yhteiskunnassa kasvattaa ajatuksen tuhosta ja toisaalta se tuo ratkaisun siihen. Maallisen tuhon pelko menettää merkityksensä. (3) Kiistasta ja pelastuksesta syntyy moraalidualismi, jossa todellisuus jaetaan hyvään ja pahaan. Lopussa on vain valo ja pimeys, joten moraalissa ei ole kompromisseja. Tästä taas on lyhyt tie (4) absoluuttiseen oikeassaoloon, jossa Pyhille Teksteille annetaan absoluuttinen asema. Jos jokin on niitä vastaan, se on yksinkertaisesti väärässä. Ja näiden johdosta syntyy organisaatio, jossa (1) jäsenet ovat valittuja, pelastuvia. On erityisen tärkeää olla osa tätä ryhmää. (2)Rajat ovat jyrkät, koska tuhoutuminen ja pelastuminen ovat selvärajaisia. (3)Uskonnon johtajat saavat auktoriteettiasemaa. Erilailla ajattelevat menettävät uskottavuutensa ; Ollaan valmiita ainoastaan keskustelemaan miksi ja miten he ovat väärässä. (4) Ryhmällä on selvät käyttäytymisvaatimukset.

Muut piirteet voidaan siis ymmärtää viimeisen tuomion, joka liittyy olennaisesti jonkinlaiseen maailmanloppuun, kautta. Tämä ei ole ominaista pelkästään kristinuskolle, vaan vastaavaa tuhoajattelua löytyy monista idän uskonnoista. Esimerkiksi hinduilla on käsite maailmanlopusta. Ajan sykli johtaa tuhoon ja uudelleenluomiseen.

Minusta on mielenkiintoista huomata, että lopullista maailmanloppua on perinteisesti ennustettu uskontojen toimesta.
1: Esimerkiksi William Miller ennusti 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa ennusti maailmanloppua, ja hänen tulkintansa ovat adventistien sekä useita maailmanlopun ennustuksia esittäneiden Raamatuntutkijoiden liikkeiden takana. Myös uusia ennustajia on ilmaantunut, esimerkiksi Daavidin oksa -lahkon johtaja David Koresh ennusti maailmanloppua. Tuhoennustuksia on valtavasti nykyäänkin. Tälläiseen tuhoon liitetään dramaattisia tapahtumia. Hyvä ja paha punnitaan. Tuho on totaalinen, ja jos ei seuraa oikeaa uskontoa, käy henkilölle itselleen ohraisesti. Tuhosta pelastumisessa on yleensä oljenkorsi, vaikka tuho onkin totaalinen.
2: Kuitenkin suurta suosiota ovat alkaneet saada laimeammat versiot.:Nykyisin ylöstempauksen ajankohtaa ja avaruusolentojen maahan saapumista ennustetaan aktiivisesti. Lisäksi monet vanhat ennusteet, joiden päivämäärät ovat siis menneet ohi, selitetään joko merkityskettömiksi tai jos mahdollista, ne siirretään TEOTWAWKI -genreen. Malliesimerkki tästä on Jehovan Todistajien vuosi 1918, jolloin alun perin piti seurata maailmanloppu, mutta joka nykyisin selitetään Jeesuksen näkymättömän läsnäolon alkamisajaksi. Maailmanloppu määritetään näissä kohdissa tavallaan uudestaan. Assimilaatiossa pieleen mennyt maailmanlopun ennustus muuttuu suureksi muutokseksi - joka ääritapauksissa on peräti sellainen että sitä ei voida havaita empiirisesti tai edes arkielämällisesti.
3: Lisäksi kuitenkin maailmanloppuun liittyy nykyisin yhä enemmän tieteellisiä kannanottoja. Fyysikot tutkivat universumin loppuhetkiä, maapallon loppuhistoriaa tutkitaan auringon kautta. Ja ilmaston lämpenemiseen liitetään tuho. Näille tuhoille tyypillistä on se, että oljenkorsi ei riipu siitä uskooko henkilö tieteeseen vai ei.

Maailmanloppuun suhtautuminen on siitä erikoinen asia, että siihen on vaikea suhtautua. Jos ennustus on totta, siihen pitäisi suhtautua vakavasti.
1: Jos uskonnon ennustama maailmanloppu tulee, se vaikuttaa konkreettisesti elämään.
2: Jos ilmastonmuutos on totta, ja suomalainen tuottaa valtavia, muutamien tuhansien tonnien, hiilijalanjälkiä, hän tuhoaa itsensä, muut ihmiset, omat lapsensa ja niin edespäin.
___2.1: Tällöin suhtautumatta jättäminen on eräällä tavalla vakavampi rikos kuin väärä usko, sillä tässä "tuomitaan"/"tuhotaan" myös muita ; Uskovainen voi pelastaa itsensä, eikä ateisti voi hänen pelastustaan murtaa. Ateisti yksilönä joutuu Helvettiin.
___2.2: Monien uskontojen egosentrinen suhtautuminen, jossa esitetään että "Maailmanloppu tulee nopeasti koska Jumala ei salli että ihminen tuhoaa itsensä" -asenne tuntuu todella vastuuttomalta. Toisaalta tämmöinen kikka on myös tehokkaampi vallankäytön väline. Jos uskonto rakentaisi sellaisen normin, että jokainen ateisti tuhoaa kristittyjen pelastuksen, olisi seurauksena vahvempaa totalitarismia.

Loppujen lopuksi ihminen kuitenkin suhtautuu asiaan sen mukaan miten paljon hän luottaa tiedon antavaan tahoon. Jos luotat saarnaajaan, suhtaudut vakavasti hänen sanomisiinsa ja jos et luota häneen, et välitä. Naureskelet vain että "puolen tunnin päästä menee taas yksi deadline". (Kuten minä olen muutaman kerran tehnyt.) Ja jos luotat tiedemaailmaan, suhtaudut ilmastonmuutoksen vakavasti. Kyseessä on siis riskianalyysi, jossa tapahtuma saa jonkun todennäköisyyden ja sen vakavuus suhteutetaan tähän. Tilastollisesti emme voi tehdä asiasta todennäköisyyttä vakuutusyhtiöiden tavalla, koska he arvioivat todennäköisyyksiä tilastolliselta pohjalta : otetut vakuutukset suhteessa tapahtuneet onnettomuudet määrittävät "hinnan" riskiarvioille; Toteutuneita maailmanloppuja ei toistaiseksi ole havaittu. Tämä ei tarkoita että niitä ei voisi lainkaan tulla.

Loppujen lopuksi se, miten mihinkin maailmanloppuun suhtaudutaan, on siis pohjimmiltaan enimmäkseen lähdekriittisyyttä, lähteen luotettavuuden arviointia.

Mistä on pienet oikeistokristityt tehty?

"Fundamentalismi on vain uskonnollista konservatiivisuutta, mutta se tarkoittaa, ettei tarvitse koskaan sanoa 'olin väärässä' : Sillä jos filosofia alkaa ihmetyksestä, fundamentalismi loppuu siihen."

Lueskelin brännäriä Markku Ruotsilan historiikkia, "Yhdysvaltojen kristillinen oikeisto." Kirjan mukaan Amerikkalaiset ovat aina olleet kirjaimellisessa uskossa, ja että modernismin noustessa Amerikkoihin, syntyi sille vastavirtauksia. Fundamentalismia (lat. fundamentum, perustus, pohja) eli Raamatun kirjaimellisesti tulkitseminen, ja tieteen ja etiikan perustaksi asettaminen, ei tätä aikaisemmin ollut varsinaisesti esillä ja eriteltynä, koska käytännössä aikaisemmin kaikki kannattivat Raamatun kirjaimellista tulkintaa. Kirjassa kerrotaan että vaikka USA:ssa kirkko erotettiin valtiosta varhain, vuonna 1787, se kuitenkin perustettiin yhdeksi kansakunnaksi jonka laki pohjautui Raamattuun. Ja tämän vuoksi fundamentalismi on samanaikaisesti vanha että läpeensä nykyaikainen ilmiö. (Itselle syntyi ajatus, että fundamentalismin "nykyaikaisuus" johtuu osittain siitä että aiemmin ei ollut ristiriitaa tieteen ja uskon välillä. Tiede oli työkalu Jumalan luoman maailman ymmärtämiseen. Tulkinnassa oltiin vapaita, koska Totuus oli monitasoista: Yksi oli allegoriaa, vertausta, toinen mitattavaa todellisuutta. Molemmat olivat yhtä arvokkaita. Vasta modernistien synnyttämä uskontokritiikki, joka on kohdistunut uskonnon kaikille osa -alueille ja joka salli erilaisen, ei kristillisyyteen perustuvan ajattelutavan, pakotti vakaumuksellisia kehittämään reagointitavan, joka julisti Raamatun totuutta kaikilla tasoilla ainoana totuutena.)

Kirja kertoo myös että USA:n presidentti G. W. Bush on ollut maineestaan huolimatta melko lepsulla linjalla verrattuna uskonnollisiin tahoihin, joiden sätkynukkena hänet on haluttu nähdä; Vaikka hän ennen vaaleja esittikin rajaavansa homojen oikeuksia ja harkitsevansa abortin kieltämistä, hän ei kuitenkaan konkreettisesti tehnyt asialle mitään. Bush ei hyökännyt Roe vs. Wade -päätökseen, joka teki abortista perustuslaillisen oikeuden, toisin kuin esimerkiksi presidentti Ronald Reagan teki. Bush ei myöskään ole ajanut aktiivisesti monien oikeistouskovaisten näkemyksien ajamista. Esimerkiksi YK on monien oikeistokristittyjen mielestä antikristuksen järjestö, ilmestyskirjassa mainittu lopun ajan portto. Maailmanpankkia ja Kansainvälistä valuuttarahastoa syytetään okkultistiseksi juutalaisten dominoimaksi Illuminati -järjestön alajaostoksi. (Kuten toki muitakin tahoja.) Ja Illuminatia taas johtaa - kuinkas muuten - itse Saatana/Antikristus.

Kirjasta selviää valtavasti asioita. "Jokaisen ateistin pitäisi lukea tämä kirja." Eikä pelkästään siksi että siinä on messeviä ja ikäviä yksityiskohtia arvon kristityistä, vaan sen vuoksi että eivät menisi eri oppisuunnat sekaisin : Ettei hän olkinukettaisi kristittyjä, näkemättä mitä tämä itse asiassa kannattaa. Niputtaminen on helppoa, ymmärtäminen vaikeaa. Tosin on myönnettävä että kirjaa selailtua uskonnollisen oikeiston ymmärtäminen on entistä vaikeampaa. Eniten kuitenkin siksi että on selvää että he vaativat muilta ymmärtämistä vaikka he itse ovat kaikista vähiten valmiita sitä muille tarjoamaan. Valitettavasti ne asiat näyttävät siltä että Amerikan oikeisto on rakennettu vainoharhasta, evoluution, homojen ja abortin vastustamisesta, ja ylemmyydentunnosta. (Oikeistokentän hengen voi ilmaista sanomalla kaksi sanaa: "epäily" ja "tuomitseminen". Tai lauseen muodossa voisi sanoa että "Doubt is our weapon in fight for justice - which is in our side") Kirja sisältää myös paljon tietoa erilaisista näkemyksistä. Toki tämä johtaa myös siihen että kirja on hitusen raskas. Ruotsila ei myöskään leimaa oikeistoa pelkästään pahaksi vaan kirjassaan ymmärtää myös syitä miksi oikeisto toimii, kuten toimii: Iskee vastaan kun omaa uskontoa ajetaan nurkkaan valta -asemasta. (Voin silti kuvitella muutaman tahon, jotka eivät kirjaa tule mainostamaan.) Minä suosittelen.

Tiivistetysti voisi sanoa että fundamentalismiin sisältyy käsitys Raamatun erehtymättömyydestä, näkemystä jonka mukaan Raamattu on vähäisintä yksityiskohtaa myöten erehtymätöntä jumalallista ilmoitusta. Mutta jatkan kuitenkin hieman kuvaamaan fundamentalistista uskoa. Sillä vaikka se toki julistaa olevansa ainut oikea Totuus, myös oikeistolaiset kristityt jakautuvat useisiin erilaisiin aatesuuntiin. Tätä ei ole tehty kirjan pohjalta, mutta kirja on ollut sille suuri inspiraatio. Myönnän että näkemys on pintaraapaisu, sillä erilaisia ajatussuuntauksia on todella runsaasti tälläkin osa -alueella. Keskittymisnäkökulmani on tässä tapauksessa ensisijaisesti suhde politiikkaan, ei uskonasiat. Samoin olen pyrkinyt jättämään "hassuilla opeilla" retostelun muille. Niille joita sellainen kiinnostaa ja jotka näkevät sen asiaankuuluvana.

1: Dispensationalismi (lat. dispensatio, erivapauden myöntäminen) on eskatologinen (eskatos, äärimmäinen, logos, tieto), eli lopun aikoijen tietämiseen perustuva suuntaus. Olennaista on siksi viimeisten aikojen julistaminen. Dispensationalismin eräs keskeisimmistä ajatuksista on seurakunnan ylöstempaus, jossa oikein uskovat otetaan kirjaimellisesti maan päältä taivaaseen. Dispensationalismin perustajana voidaan pitää John Nelson Darbya, joka rakensi ajanjaksoja, ja jakoi nämä osiin ikään kuin viikoksi, ja esittämällä jokaiselle ajalle tietynlaisen sisällön. (Numerologisella luvun 7 korostamisella ja yhdistämällä tämä viikonpäiviin saadaan joidenkin intuition vakuuttava rinnastus.) Tapahtumien ketju ajatellaan siten, että ensin tulee ahdistus ja sitten tulee loppu. Vaivan aikaa (joka kestää 7 vuotta.) edeltää seurakunnan ylöstempauksen, koska hyvä Jumala ei salli omilleen ahdinkoa. Tämä ylöstempaus tapahtuu yllättäen, ilman ennakkovaroitusta, kun kaikki "elävässä uskossa olevat" kristityt temmataan taivaaseen. Tämän jälkeen juutalaiset käsittäisivät Jeesuksen luvatuksi Messiaaksi ja evankelioisivat kansaa. Myös Antikristus nousisi valtaan, ja tämän jälkeen alkaisivat Ilmestyskirjassa kuvatut hirveydet. Tässäkin maailmassa uskoon tuleminen on mahdollista, mutta heidän pelastuksensa tapahtuisi vain marttyyrikuoleman kautta. (Miksi siis odottaisit todisteita, eli tempausta?) Tämän jälkeen Jeesus palaa ja alkaa 1000-vuotinen valtakunta juutalaisten hallitseman maan päällä. Dispensationalistit siis korostavat tempauksen läheisyyttä ja pelottelevat uskon heikkoudesta : Lyhytaikainekin hairahtuminen uskon tieltä olisi vaarallista, koska tempaus voi olla vaikka yöllä kun nukut. Tässä näkemyksessä Jeesuksen paluu ei ole merkittävin vedenjakaja, vaan se kun uskovaiset temmataan. Jäljelle jäämisellä pelotellaan. Esimerkiksi Tim LaHaye ja Jerry Jenkins ovat korostaneet kuinka jäljelle jääville koittaa pelottavat hetket jo sillä kun valtava ihmisjoukko katoaa samalla hetkellä. Suomessa tästä on tietääkseni käytetty ainakin nimeä armotalouskausi. Dispensationalistit tukevat erityisen suuresti juutalaisia, koska he näkevät juutalaiset jumalan valittuna kansana. Tämä tarkoittaa sitä että dispensationalistit pyrkivät politiikassakin tukemaan Israelin valtiota ja juutalaisten oikeuksia, ja suhtautuvat vihamielisesti kaikkia sellaisia tahoja kohtaan jotka suhtautuvat juutalaisiin yhtään kriittisesti.

2: Karismaattinen liike (kreik. kharismata, armolahja) painottaa erityisiä Jumalan tarjoamia armolahjoja ja Pyhän Hengen suorittamaa uudistusta ihmisessä. Armolahjat tarkoittavat jotain selvästi havaittavaa merkkiä, kuten kykyä parantaa sairaita rukouksella, profetoimisen lahjan, joka kykyä kertoa muille tai vaikka jollekin henkilölle Jumalan tahdon siitä miten hänen tulisi toimia jossain tilanteessa. Tai vaikkapa glossolaliaa, ei ihmisten käytössä olevalla erityisellä enkelten kielellä puhumista. Osa saa tietysti lahjan tämän kielen tulkintaan. Liike korostaa sitä että kontakti Jumalaan on henkilökohtainen. Tosin armolahjat voivat myös antaa valtaa liikkeessä, kun voimakkaan armolahjan saaminen kuitenkin tarkoittaa yhteyttä Jumalan kanssa, mikä luonnollisesti liikkeen kannattajien mielestä tuo luottamusta ihmisen sanomisiin. Oppiin kuuluu myös se, että hyvään uskonelämään kuuluu uskosta juopuminen. Kuuluisin karismaattinen liike Suomessa on luultavasti helluntaiherätys. Karismaattisen liikkeen edustajat eivät välttämättä ole innokkaita politiikkaan vaikuttajia, koska liike kuitenkin korostaa henkilökohtaisuutta. (Toki myös poliittisesti aktiivisia on.)

3: Dominionismi. (dominion, yliherruus) Liikkeelle tärkeässä sijassa on ajatus siitä, että seurakunta on maailmanlaajuisen herätyksen kynnyksellä. Tämän herätyksen uskottiin tuottavan voittoisan seurakunnan, ja pyhät saavuttaisivat synnittömän täydellisyyden. Siten täydellinen seurakunta perisi maan ja hallitsisi kansoja. Liike siis (ts.) uskoo että pian valtava määrä ihmisiä kääntyy heidän uskoonsa, ja sen jälkeen heidän uskonsa saa valta -aseman elämän jokaisessa osa -alueessa, syntyy käytännössä kristillinen valtio. Ja kun tämä projekti toteutuu, Jeesus palaa. Liikkeessä keskeisenä sijana oli aluksi impartation, joka tarkoitti sitä että Pyhän Hengen voimaa voitiin jakaa toisille. Tämä tarkoitti sitä että liikkeen tärkeimmästä keskuksesta, Pensascolasta, voitiin hakea kyky muuntaa tajuntaa, saada hypnoottisia tiloja ja muita transsikokemuksia, mutta tästä näkemyksestä luovuttiin. Dominionistien tavoitteena USA:ssa on kristillinen teokratia, uskon hallitsema valtio. Heidän mukaansa USA:n perustajien todellisena tarkoituksena oli perustaa kristillinen valtio, ja virhe pitäisi korjata. Tietenkään mikä tahansa kristillisyys ei kelpaa, vaan sen täytyy olla nimen omaan dominionismia. Uskonnonvapaus on heistä haitallista, koska se sallii väärät näkemykset. Dominionismi on siis (ts.) konservatiivinen, poliittisesti aktiivinen ja kristillinen liike jonka tavoitteena on joko vaikuttaa sekulaareihin ajatuksiin tai kontrolloida niitä poliittisella toiminnalla. Tähtäimenä on joko valtio jota johtavat kristityt jotka ymmärtävät kristillisen lain ja hallitsevat sen pohjalta, tai valtio jossa ei ole kuin kristittyjä dominionisteja.
___3:1. Dominionismin luultavasti levinnein alatyyppi on rekonstruktionismi (reconstruction, ennallistaminen.) Siinä ei kannateta ylöstempausta. Sen sijaan korostetaan näkemystä, jonka mukaan uskovaisten tulee ensin pystyttää Kristuksen Valtakunta maan päälle, jotta hän voisi palata. Tämä näkemys on korostetun tärkeä suurelle osalle uskonnollita oikeistoa siksi että he saavat tästä oikeutuksen, suorastaan velvollisuuden, voimakkaalle politiikkaan sekaantumiselle: Kristuksen valtakunta kun ei tule Jumalan kautta vaan se on rakennettava evankelioinnilla ja Raamatun lain toteuttamisella. On tärkeää huomata, että rekonstruktionistien laki on puhtaasti Raamatullinen laki, johon sisältyy kuolemanrangaistus abortusta, homoseksistä, väärästä vakaumuksesta, jumalanpilkasta... Tämä katsantokanta näkyy voimakkaasti Yhdysvalloissa, jossa on henkilöitä jotka haluavat tehdä USA:sta kristillisen teokratian. Tämän opin kuuluisin harjoittaja on luultavasti Pat Robertson.