"You're wondering how can I pretend to be an honest seeker of truth while deep down inside I’m a douche bag who is too lazy to argue my point? Well, here's how you do it. You too can disguise the fact you're a douche bag by phrasing your douche bag comments in the form of a question."
("Don't Step on the Poop", "How to Use Questions to Hide the Fact That You're a Douche Bag")
Yksi hyvin yleinen denialistien käyttämä strategia on herättää epäilystä kyselemällä kysymyksiä. Taustalla on Gish -gallop -strategia, jossa juttuja heitetään ja erimieliset joutuvat vastaamaan niihin. Jos vastausta ei tule, vihjataan että tässä utelussa olisi vakavasti otettava vihje siihen että kysymyksillä kyseenalaistettu aihe olisi todella huono. Jos vastaus tulee, niin sitten siirrytään seuraavaan kysymykseen. Vastaus on tässä tilanteessa irrelevantti.
Yleensä tätä esitetään "esitän vain kysymyksiä" -strategialla. Silloin korostuu miten kysymykset olisivat vain jotain, jolla jokainen voisi sitten johtaa omia johtopäätöksiä. Tämä on strategiana tietysti ovela, koska silloin esitetään että utelu ei ollutkaan mitään kritiikkiä ollenkaan, vaan asioiden selvittelyä. Salaliittoteorioissa taktiikka on vakiokäytössä: "He's not introducing a conspiracy theory, that's for sure. He is simply asking a question; throwing it out there, this strange confluence of events. And they are fortuitious events for the "wackos," if you see what he means."
Vaikka kyselijä ei suoraan sano mitä hän kannattaa, se voidaan selvittää. Strategian implisiittinen taso on kuitenkin selvä. Valtaosa kommunikaatiosta on joka tapauksessa eisanallista ja lauseet yhdessä rakentavat kontekstin.
Denialisti ei nimittäin koskaan esittele kyseenalaistavia kysymyksiä kuin toiselle puolelle. Esimerkiksi rokotteiden toiminnan kiistävät kyselivät retorisia kysymyksiä joissa kyseltiin, tai oikestaan vaadittiin, todisteita rokotteiden tehoista ja vihjailtiin niissä olevista riskeistä, joiden suuruusluokat oli tietysti kaivettava. Näin hän pääsee helposti kylvämään epäilyä ilman kovinkaan merkittävää panosta itse keskusteluun. Ja vastapuoli joutuu työläästi hakemaan ne faktat, joiden löydyttyä siirrytään vain pakovaiheeseen, jossa vastauksen arvo irrelevantisoidaan ja siirrytään seuraavaan kyseenalaistavaan kysymykseen.
Perusasetelmana on se, että utelun alussa "rokottajat ovat pahoja ja kyvyttömiä vanhempia" implisiittisesti kritisoivaan vihjailevaan kyselyyn vastaaminen johtaa siihen että "kyselijästä jokainen saa kannattaa mitä haluaa ja että kysymys on mielipiteenvapaudesta". Tämänlainen inbalanssi diskurssissa paljastaa, että kysymykset ovat retorisia kysymyksiä joihin ei haluta vastauksia, koska vain tietynlainen vastaus toimii. ~ Kysymys on täsmälleen samasta, kuin USA:n konservatiivien syntymätodistussalaliitossa kävi tuoreesti. Ensin he selittävät kovalla mediajulkisuudella kysymyksiä siitä onko Obamalla syntymätodistusta. Tällä he haluavat kieltää presidentin oikeuden olla presidenttinä koska maan johtajalla täytyy olla syntymätodistus USA:ssa. Kun Obamalla oli esittää se julkisuudessa, keskustelu siirtyi siihen miten Obaman vastaus on turhaa sepustelua joka vie keskustelun syrjään pääaiheesta, eli USA:n taloudesta. Tämänlaista haaste-vastauspeli on rakennettu siten että "kruuna me voitamme, klaava te häviätte" -strategia toteutuu.
"Vain kysymys" on vastauksena vähättelevä. Sen pitäisi kiinnittää huomio siihen että uteleva ihminen tunnustaa kyselevänsä asian kannalta irrelevantteja kysymyksiä ja että hän ei itse asiassa oikein edes kunnioita saamiaan vastauksia eli sitä vaivaa jonka joku näkee etsiessään vastausta siihen hänelle vaikka esittääkin puolueetonta. Ja vaikka tilanne näyttää siltä että kyselijä onkin oikeasti vaan boostannut omaa näkemystään vihjailevilla syytöksillä joihin vastaaminen on näyttänyt syytökset faktuaaliselta tasoltaan perättömiksi ja joka tämän asian paljastumisen jälkeen ei anna faktan mitenkään vaikuttaa ennakkonäkemykseensä, vaan oikeuttaa hänet päin vastoin kyselemään ennakkoluulojensa värittämiä jatkokysymyksiä. Ja vaikka tilanne näyttää myös siltä että kyselyyn on saatu vastaus, joka näyttää selvästi että faktat ovat toisenlaiset kuin uteluissa on kyseenalaistettu, ja vastaus on peräti niin laadukas että siihen ei keksitä vasta -argumenttia vaan asiasta siirrytään ihan toiseen asiaan ja kysymykseen.. Silti tämä keino ei vie kasvoja, vaan päin vastoin näyttää pelastavan ne. jonka ei pitäisi olla mitään sellaista, jota järkevä ja päätöksentekoon tai ratkaisuun johtavassa keskustelussa vakavasti otettavana ihminen koskaan missään ikinä tekisi.
On selvää että jos kysytään että "eikö ole mahdollista että" vaikkapa denialistien näkemyksessä olisi jotain järkeä, ja ihmetellään mikä on väärin siinä että "vain kysellään kysymyksiä", niin vastaus on tietysti se, että kysymyksissä itsessään ei ole mitään vikaa sellaisenaan. Kysymys on siitä, että tämänlainen utelija itse asiassa ei esitä mitään kantaa. Sitä vain halutaan vihjailla jotain, ilman että olisi rohkeutta olla avoimesti jotain mieltä ja sanoa se suoraan, ja tämän pelkuruuden vuoksi valitaan itselle riskitön keino, jossa ei sanota suoraan mitä mieltä ollaan, mutta kysymyksillä kyseenalaistetaan silti aina vain toista puolta ja yritetään hakea sympatiaa toiselle puolelle. Jolloin kyse ei ole mistään tasapuolisuudesta tai selvittelystä. Jos tasapuolisuutta tavoitellaan, sen tulisi näkyä kysymyspattereissakin. Tästä poikkeama kertoo joko typeryydestä tai sitten asenteellisesta ideologialla oikeutetusta ilkeydestä. (Ja minä olen yleisesti ottaen optimisti ihmisten ongelmanratkaisukykyihin.)
Koska uteluihin vastaaminen kohtaa vihamielisyyttä - mikä olisi ihmeellistä jos ne kysymykset todellakin olisivat vain kysymyksiä ja tätä kautta niiden vastauksiin ei haluta mitään tiettyä vastausta asenteellisesti - runsain määrin. Koska näyttää siltä että tiettyä puolta ja näkemystä kyseenalaistava kysely on vapautta ja kysymyksiin tieteellä vastaaminen on kahlitsemista, olen päättänyt ottaa käyttöön vastastrategian. Koska retoriset iskulauseet toimivat niin hyvin, ajattelin vain kertoa että jos joku on "vain kyselemässä kysymyksiä", minä olen "vain vastaamassa niihin". Kysymyksiin vastausten ja tiedon saaminen on tärkeä arvo, ja vain näiden pohjalta voidaan tehdä perusteltuja ja hyviä ratkaisuja.
Siksi, sen sijaan että olisin tehnyt kuten tähänkin asti, ja esittänyt retorisia vasta kysymyksiä kuten "Oletko idiootti?", otan kohteliaan ja reilun keskustlijan roolin sanomalla täsmälleen samassa tilanteessa että "Minä olen vain esittämässä vastauksia." Se on kätevää, että "ehkä siinä ei ole perää" saakin vastauksen kautta "ehkä siinä sittenkin on perää" -sisällön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti