Hiljentykäämme.

Larry Moran pisti esille videon nimeltä "Storm". Siinä oleellista on huomata, miten tavallinen tilanne itse asiassa on, että skeptikon on aivan tavallista törmätä tilanteeseen, jossa "someone announces that all knowledge is relative, alternative medicine is better than real medicine, and science relies on faith - just like religion". Tilanne on suorastaan arkipäiväinen ja se kuuluu nykyään johonkin jota on täysin sopivaa ja soveliasta sanoa.

Tässä diskurssissa on tavallista hyvyysluokittelu. Niissä kenties vedotaan siihen miten maailmankuvat ovat suhteellisia, mutta kuitenkin opimme ensi sijassa että "skientisti-skeptikot" ovat väärässä, heidän maailmankuvansa on kylmä ja kova sekä toivoton. Unohtamatta tietysti arvotyhjiötä.
Pintatasolla näissä vedotaan pehmeisiin arvoihin ja erilaisten maailmankatsomusten suvaitsevaisuuteen, mutta sitä kuitenkin ollaan ensisijassa varsin kovasti tuomitsemassa itselle erilainen maailmankuva.

Tämä paradoksaalinen tilanne on hyvin normaali. Ja se on selitettävissä joko sillä että skeptikko-skientistejen vastustajat ovat asiansa rationaalisen miettimisen unohtaneita tai asennevammaisia. Tai molempia. (Surullista, mutta vaihtoehdot ovat todellakin nämä, näkemykset ovat niin syvästi yhteensopimattomia.)

Onkin mielenkiintoista huomata, että jos skeptikko käyttää samantapaista asennetta muihin, heidät tuomitaan syrjivinä ja herjaavina. ; Tässä nousee esille hyvin usein se, miten skeptikot ovat vaientamassa muita. ~ Tässä vaiheessa unohdetaan usein se, mitä eroa on ääneen erimielisenä olemisella ja vaientamisella. Kun skeptikoita moititaan etiikaltaan ja arvoiltaan alhaisiksi, metafysiikaltaan pinnallisiksi ja ontoiksi ja psykologialtaan vääristyneiksi että tosiasiatasoltaan erehtyneiksi, kyseessä on vain muistutus tärkeistä asioista ja skeptikon paikalleen laittaminen. Tässä kohden skeptikkoja kritisoivien piirissä "ei huomata tai haluta ilmaista että huomataan", että paikka on jotain jonne skeptikko laitetaan ulkopuolisella määrittelyllä, valtapelillä.

Näin ollen tapa jolla moite nähdään riippuukin siitä onko "omalla puolella" vai "eri puolella". Oman puolen kritiikki on vain uusi mielipide, jonka ääneenlausuminen on oikeus ellei velvollisuus. Ja toisen puolen kritiikki ei olekaan mielipide, vaan mielipiteen vaientamista. Kuitenkin mielipide, sen kritiikki ja tämän "kritiikin kritiikkikin" on aina mielipide ja näkemys. Jossa on mukana jonkinlainen "vallankumouksen siemen".

Olisikin hyvä huomata että valtapeliä ei pääse pakoon, ja tämänlainen kikkailu näyttääkin vain sen, että tosiasiassa keskustelutilanne ei ole lainkaan reilu. Näin ollen asennevammat olisi ennen korjattava ennen kuin mitään kunnollista keskustelua olisi mahdollista edes käydä. Toisin sanoen poliittisesti korrekti ilmapiiri selittää miten "Kaikki ovat tasa-arvoisia, mutta toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset." Ja tässä tilanne ei ole lainkaan "skeptikko-skientistien" puolella,vaikka näin usein väitetäänkin. Itse asiassa tämä valtapeliasemakin on syytös, jolla oikeutetaan se, että skeptikko-skientistit ovat eettisesti kyseenalaisia muiden junttaajia ja lyttääjiä.

Kuitenkin jo pinnallinen keskutelujen ja niiden tarkkailu näyttää että käytännön tasolla tilanne on "jotain aivan muuta" ; Esimerkiksi uskonnonkritisoiminen kohtaa standardinomaisesti syytteen siitä että se loukkaa uskonnonvapautta ja tämän ihmiset osaavat yleensä sanoa ääneen. Ja tämä tuo sympatioita. Näin skeptikko ei saisi esimerkiksi moittia mitään uskonnollisia näkemyksiä niiden pseudotieteellisyydestä. Mutta jos joku mainitsee skeptikoita koviksi ja kylmiksi, niin tätä maailmankuvaa ei puolusta mikään vastaava vetoomus. Tätä asiantilaa pidetään ilmiselvyytenä. Se on jotain, jonka kaikki ikään kuin tietävät.