Tosiasia on myös se, että homoseksuaaleihin liittyvät kohut synnyttävät massaeroamisia. Esimerkiksi Päivi Räsäsen lausunnot televisiossa ja Nuotan filmi nostivat eropiikin isoksi. Pedofiilien kohdalla näin ei käy.
Ensivilkaisulla tämä voisi tukea näkemystä, jonka mukaan medialietsoo homojen oikeuksia. Intressiryhmien lobbaaminen, ei etiikka, on erojen takana. Pedofiilit ilmoitetaan toki provosoivasti ja tästä ollaan vihaisia. Mutta homoseksuaalien käsittely on merkittävämpää. Tähän epätasapainoon viitataankin uskovaisten puolelta aika usein.
Että mediajulkisuus painaa enemmän. Tätä haittaa tosin se, että pedofiileistäkin uutisoitiin aika voimakkaasti. Ja tästä provokatiivisesta ilmiöstä moitittiin ateisteja. Pedofiilipapeista kertomisenkin katsottiin tarkoittavan uskonnonvastustamista. Tässämielessä näyttääkin siltä että mediatyhmyystulkinnassa on jotain isompia ongelmia.
Kenties siinä että homoseksuaaleista tehdyt puheet johtavat eroamisiin onkin jotain muuta kuin siitä että massat tyhmästi seuraavat uutisointeja ja lobbauksia. Kysymys ei olekaan siitä että homoja hyysätään lapsia enemmän. Vaan siitä että instituution tasolta katsoen tilanteet ovat aivan erilaisia. On hyvä katsoa, onko jonkun idean takana ryhmittymä vai ei.
Pedofiilit ovat yksilöitä, eikä mikään kristillinen suuntaus yritä lisätä pedofiilejä uskontoon. Homoseksuaalisuuteen taas kohdistetaan järjestelmällistä, ideologialla oikeutettua, vainoa. Näin voidaan sanoa että pedofiili on tosiaankin "yksilö, josta ei voi yleistää". Sen sijaan homoseksuaalisuusasia viittaa laajaan toimintaan, jossa taakse voidaan nähdä ideologiassa olevat epäeettiset suuntaukset joita ideologia ei suonkaan vastusta vaan joita tuetaan ideologialla. ;
Pedofiilejen paljastumisten kohdalla korostetaan miten he eivät ole kunnon kristittyjä. Homoseksuaalisuuskysymyksessä osa näkee että heillä on vakaumuksenoikeuden kautta lupa ja oikeutus olla tätä mieltä. Pedofiliaa ei esitetä teologisesti korrektina - homoseksuaalisten vastustaminen sen sijaan pyritään esittämään sellaisena.
Näin ollen ihmiset voivatkin olla aika fiksuja, kun kohdistavat erot nimen omaan silloin kun ideologialla boostataan ja lobataan toimintaa johon he suhtautuvat kielteisesti. Jos kristillisyys todella tarkoittaisi sitä että tulisi suvaita niitä jotka haluavat vainota homoseksuaaleja, on oikea ratkaisu tehdä niin että antaa kirkolle luvan olla "oikeaoppinen" - tai näitä oikeaoppisuutta korostavien mielipiteitä suvaitseva ja hyysäävä - ihan yksinään.
Kirjoittaja kannattaa Kirkon oikeutta vainota oppiensa pohjalta ihan ketä tahansa. Hän kannattaa myös sitä, että ne jotka eivät näitä vainoamisia hyväksy, erottautumaan kyseisestä liikkeestä joka ei selvästi vastaa heidän arvojaan eikä siihen kuuluminen siksi ole järkevää. Näin kirkko saa ihan yksinään vainota ja suvaita vainoajien mielipiteitä ihan rauhassa. Kenenkään mielipiteitä ei sensuroida. Ristikkäiset arvot ja niihin liittyvät valtapelit vain asetetaan demokraattisesti järjestykseen, tavalla jossa jokainen äänestää jaloillaan ja kukkaroillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti