keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

(Vainoa!) Ne estää meitä tekemästä asioita joita emme osaa tehdä.

John Pieret nosti esiin uuden kirjan, josta löytyy - paitsi mielenkiintoisia viittausasioita kyseenalaiseen henkilöön - myös argumentti koskien uskontoa ja tiedettä. Asian sisältö selviää lainauksella ; "Richard Lewontin offers us two very interesting confessions regarding the relation between science and materialism: on the one hand, "It is not that the methods and institutions of science somehow compel us to accept a materialist explanation of the world, but on the contrary, that we are forced by adherence to materialist causes to create an apparatus of investigation that produces materialist explanations."" Taustalla on ajatus siitä, miten metodi rajoittaa. Kun meillä on metodi, päädymme metodinmukaisiin tuloksiin.

Larry Moran näyttää vastaavaa logiikkaa toisaalla. Siellä lainataan Humea ; "Hume famously remarked, "A miracle is a violation of the laws of Nature; and as a firm and unalterable experience has established those laws, the proof against a miracle, from the very nature of the fact, is as entire as any argument from experience can be." But we only know that the "experience" against miracles is "firm and unalterable" if we already know that all reports of miracles are false. And we only know that all reports of miracles are false if we already know that miracles never occur. Both naturalists and supernaturalists accept that it is a logical fallacy to argue in a circle, that you must not assume in your argument what your argument purports to show." Tässä korostetaan metodin vaikutusta ; Jos otetaan luonnolliset totuudet lähtökohdaksi, niin siitä poikkeavat näkemykset estetään. Ja jos otetaan yliluonnollinen mahdolliseksi, niin päätetään valmiiksi että ihmeitä tapahtuu. Kyseessä on petitio principii -rakenne.

Tämäntyyppiset tekstit ovat yleisiä. Niiden perusvaikeus on siinä, että epistemologia on pohjimmiltaan pakosti luokittelevaa tavalla jossa toisia asioita kielletään. Jos esimerkiksi tiedämme että jossain on kana, päädymme rajaamaan kielletyksi näkemyksen jossa "tässä kohden ei ole kanaa" on väärässä. Vastaavalla logiikalla voitaisiin moittia matematiikkaa siitä, että se hyväksyy vain matemaattiset totuudet ja siksi matemaatikot löytävät vain matemaattisia ratkaisuja. Asia on sinällään totta, mutta asiat nyt vain ovat näin. Matematikot ei kuitenkaan ole sortajia vaikka he luokittelevatkin eimatemaattiset ratkaisut kielletyiksi. Ja mikään akateeminen vapaus tai mielipiteenvapaus ei anna laskea laskuvirheitä matematiikankokeisiin ilman että tämä vaikuttaa arvosanaan. Ja kyseessä ei ole matematiikanopettajien kansainvälinen salaliitto vaikka tämä "ryhmäkurista poikkeaminen" johtaakin aina ja kaikkialla esimerkiksi uskottavuuden vähenemiseen vakavasti otettavana matemaatikkona.

Kukaan ei selviä tästä haasteesta. Siksi se, että tunnustaa sen että sekä naturalistit että supernaturalistit ajautuvat petitio principii -tilanteeseen on selviö ja tekee toisenlaisen epistemologian kritiikistä helposti pelkän "pata kattilaa soimaa musta kylki kummallakin" -tilanteen. Sellaiseen joka pakottaa kysymään miksi itsestäänselvyyksien hokemisella on mitään väliä tai miksi sen pitäisi vaikuttaa yhtään mihinkään missään.

Tosin Hume -tilanteesta on keino ulos. Jos aloitamme tilanteen sillä, että maailman ei automaattisesti tarvitse olla ristiriidaton. Tämä oletetaan jotta voitaisiin tutkia. Kyseessä on ns. hyödyllinen työhypoteesi, jolla on aksiomaattista luonnetta. Mutta se ei ole kaikki. Osmo Pekosen "symbolien metsässä" auttaa selventämään asiaa. Luonto ei ole välttämättä matemaattinen, mutta jos valjastamme matemaattisen työkalun löydämme matemaattisia totuuksia. Mutta jos maailma ei sovi matemaattiseen työvälineeseen, siitä tulee hedelmätön. Se, että matematiikka toimii hyvin viittaa siihen että matematiikan arvaus viittaa aivan oikeaan todellisuuden luonteeseen. Matemaattisten löytöjen määrä on jotain johon ei voi vaikuttaa. Larry Laudan muistuttaakin, että luonnontieteellinen metodi on samaan tapaan saanut a posteriori tukea.

Se, mitä taustalla tapahtuu selittyy esimerkiksi Quinen tieteenfilosofian kautta helposti. Ytimessä on se, että koherentisoinnin sijasta konsilienssiin keskittyvässä tieteennäkemyksessä ei ole mitään apriorisia oletuksia joita ei voitaisi periaatteessa kyseenalaistaa. Itse asiassa tieto kasvaa tätä kautta a posteriori -muodossa, eikä mitään lopullista metodisidonnaisuutta ole ; Se, mitkä työmenetelmät ovat hedelmällisiä johtavat työmetodien kuvauksen ja tieteenfilosofian näkemysten muutokseen. Suunta ei ole yhteen suuntaan vaan molempiin suuntiin. Analyyttisen ja synteettisen välinen ero katoaa. Näin se, mikä Humen kohdalla on vain sitä että lasketaan todennäköisyyksiä siten että Bayesin kaavaan on apriorisesti oletettu mitä on todennäköistä ja lopputulokseksi saadaan sama, katoaa.
1: Onkin merkittävän jännittävää, miten metodologianrajoitteiden kritisoijat lähestyvät tieteenfilosofiaa aina nimenomaan loogis-koherentisoivassa, eivätkä koskaan konsilienssipohjaisessa näkemyksessä. Näin tapahtuu se, että kritiikki ei koskaan osu konsilienssipohjaiseen näkemykseen. Luultavasti syynä on se, että se on sekä (1) pirun hyvä että (2) sisällöltään eitoivottu.

Usein tässä kohden einaturalisti puolustautuu sillä, että mahdollisuuksia ei anneta. Kuitenkin tilanne on usein jotain aivan muuta. John Ronsonin "Vuohia tuijottavat miehet" kertoo konkreettisesta mahdollisuudesta joka parapsykologialle on annettu. Kokeet eivät tuottaneet tulosta, joten selvästi kyseinen tutkimusohjelma oli lievästi sanoen hedelmätön. Näin se ei ole saanut a posteriori -tukea vaikka mahdollisuus olisi. Itse asiassa tämänlaiset epäonnistumiset näyttävät että niitä oletettuja taustatapahtumia ei ole syytä olettaa; Sekä korrelaation olemassaolo ja korrelaation löytyminen ovat molemmat havaintoja, saatuja tietoja.

Sama "ollaan jo annettu roppakaupalla niitä chäänssejä, luuserit" -tilanne koskeekin itse asiassa monia muita asioita.
1: Esimerkiksi dualismi olisi periaatteessa mahdollinen, mutta se ei ole ollut hedelmällinen vaikka se olikin filosofisessa ajattelussa valta -asemassa useita satoja vuosia ; Sen voisi toki nykyäänkin osoittaa helposti, sillä tiettyjen pysyvien luonnonlakien kautta syntyy aineen ja energian säilymislakien pakollisuus. Näin dualismi näkyisi siten että aivot rikkoisivat aineen ja energian säilymislakia. Energian syöttö sisään ja ulos ovat fysikaalisia suureita, eli arviot rikkoutumisesta ei ole mikään "suoralta kädeltä heitetty mahdottomuus". Olisi pakko heittää pysyvät luonnonlait syrjään tai ottaa ulkopuolinen vaikuttaja. Ja pysyvät luonnonlait ovat olleet sen verran hedelmällinen tutkimusnäkökulma, että niiden poisheittäminen taatusti rikkoisi esimerkiksi Duhemin-Quinen teesiä vastaan.
2: Vaikka Intelligent Design on käyttänyt perusargumenttinaan että se on tutkimusohjelma, joka voi selvittää ovatko kohteet Suunniteltuja vai eivät, käy selväksi että arviota tästä ei voida tehdä. Kompleksin spesifin informaation selvittäminen on oleellista jotta voitaisiin tunnistaa onko kohde suunniteltu, mutta kukaan ei osaa tehdä asiaanliittyviä laskelmia. Vaikka Intelligent Designin kannattajat syyttävät rajoitteista, heidän omat tutkimuslautakuntansa eivät saa mainittavissa määrin julkaistavaksi tutkimuksia, ne jopa lopetetaan kaikessa hiljaisuudessa tämän hedelmättömyyden vuoksi. He siis rajoittavat itseään omilla metodologisilla valinnoillaan? Kenties, sillä he tuntuvat haluavan sensuroida esimerkiksi mietelmiä siitä, mistä käytännön piirteistä piilotetut uskonnolliset agendat voidaan tunnistaa, joka viittaa vahvasti sensuroimisjunttaajattelutavan syväänjuurtuneisuuteen.

Jos joku ei osaa tehdä jotain, ei se että hänen annetaan tai ei anneta tehdä sitä, vaikuta yhtään mihinkään. ; Näin voidaankin aivan suoraan sanoa, että toiset asiat ovat "hyvin perusteltuja uskomuksia" ja toiset "paskasti perusteltuja uskomuksia" ; Jos ennen uskottiin että muuttolinnuille tapahtuu transformaatio talvisin erinäköiseksi, on se korvautunut paremmalla tiedolla muuttomatkoista. Vanhan vaihtoehdon esittämisen naureskelu ei ole epäreiluutta, vaan päin vastoin ; Vanhan version näyttäminen samanarvoisena olisi erehdys.

Siksi ihmeisiin vetoava maailmankuva ei ole suoraan naurettava. Tilanne ei ole se, että taikausko on automaattisesti määritelty vääräksi. Päin vastoin, taikauskoon on ennen luotettu ja sille on annettu mahdollisuuksia näyttää kyntensä esimerkiksi ihmisten parantamisessa, sekä luonnonolentojen luonteen selvittämisessä. Valitettavasti lääketiede toimii paremmin kuin rukouskiroilu. Ja biologia tunnistaa eläimiä paremmin kuin demonologia. Tämä on paljastunut vasta ajan kanssa, eikä takana ole ollut mikään vainokampanjointi.

Ehkä yhtenä syynä onkin se, että koko ihmeen määritelmä on loogisesti ristiriitainen, epäkoherentti ; Se, että ihme vaikuttaa materiaalisessa maailmassa tarkoittaa sitä että sitä voidaan tutkia evidenssillä. Siksi empiirinen välineistö voi ylettää kaikkeen paranormaaliin. Jos enkeli tulee ja nostaa auton alle jäävän lapsen päältä auton, on täsä nostovoima joka voitaisiin mitata. Siksi tarvittaisiin vain enkeli nostamaan autoja laboratoriossa. Tämä tuskin on sen haitallisempaa uskolle, kuin se, että kertoo ehdottomana faktana että enkelit nostelevat autoja ja väittää että tätä kautta järkevä ihminen kääntyy kristityksi "kun on silminnäkijähavainnot ja kaikki" niin että enkelit ovat "ihan tiedettä" ja perusteltuja ja selvästi tosia.

Ristiriita ihmeen luonteessa johtaakin aukkojen Jumala -argumentointiin. Ihmeitä ei koskaan osoiteta, eli ei koskaan näytetä että asian taustavoima tiedetään. Sen sijaan selitetään miten asiaa ei voida selittää (ja usein tämä vaihtoehtoinen lähestyminen estetään, kriittinen tutkimus nihiloidaan). Asian voisi selvittää lainauksella Larry Moranin "Sandwalkin" kommenteista. "Just because science can not currently explain (or even be bothered to waste valuable resources trying to explain) various spontaneous remissions, bleeding statues, images of the virgin mary on cheese sandwiches and the backsides of dogs, etc., etc., ad nauseum does not mean that the theist explanation is true. The claims made by theists for miracles are no different than claims made by those who have been abducted by aliens, had rectal examinations by extra-terrestrials, had their cattle mutilated or know where JFK and Elvis currently reside. The onus on on the ones making the claims to provide evidence, there is no onus on anyone else to disprove such claims. The default position is to assume that such claims are false until sufficient evidence is provided."

Tätä kautta näkemys "syrjinnästä" on vahvasti liioiteltu. Korkeintaan tieteessä syrjitään typeryyttä ja pseudoempiriaa. Uskoa tässä ei kielletä, vaan uskon lähteen todistaminen. Eikä sitäkään suoralta kädeltä, vaan vahvan vuosisataisen kokemuksen kautta. Asian voi tietysti muuttaa tulevaisuudessa, mutta tässä kohden "mieluisa lopputulos" ei ole kokemuksiemme pohjalta odotettavissa. Siksi todistustaakka on tässä kohden selvästi ihmeiden puolella. Eikä kyseessä ole Humelainen suoralta kädeltä valinta. Ihmeet vaan ovat epäonnistuneet odotuksissaan, ne ovat empirian maailmassa vakiintuneita luusereita, jotka eivät koskaan näytä menevän töihin vaan jotka jäävät aina kotiin polttelemaan höpöheinää ja haaveilemaan tulevaisuudessa tapahtuvista valloituksista ja onnistumisista. Ja jotka syyttävät aina olosuhteita siitä että tähän asti haaveissa ei ole onnistanut.

Ei kommentteja: