(Richard Carrier, "Are the Odds Against the Origin of Life Too Great to Accept?")
On hyvin tavallista että kreationistit viittaavat tilastotieteeltä haiskahtaviin termeihin kun he yrittävät osoittaa että elämän syntymisen mahdollisuudet ovat niin pienet, että se olisi mahdotonta. Tällä asialla ovat olleet perinteiset YEC -kreationisti Henry Morris termodynamiikka -argumentaatioissaan, jolloin asiaa on perusteltu fysiikalla. Myöhemmin sellaiset kuin William Dembski, joka käsitteli asiaa abstraktina, matemaattisella kielellä lähestyttynä CSI -informaationa.
Olennainen osa tätä argumentaatiota on se, että tästä epätiedosta tehdään omituinen epälogiikka jossa tämä johtaisi Jumalan olemassaoloon. Että vaadittaisiin Luoja koska esimerkiksi termodynamiikka ei onnistu. Tämä on tietysti jo itsessään aukkojen Jumala -argumentaatiovirhe, eikä sitä siksi tarvitse ottaa vakavasti ollenkaan. Se, että emme tiedä miten jokin voisi syntyä jotain ei tarkoita että tietäisimme sen syntytavan.
1: Asiasta esiintyy jopa agnostisena esiintyviä versioita. Siinä esitetään että ei väitetä että Jumala on todistettu tällä tietämättömyydellä. Sen sijaan argumentti esittää vain että aukko on tosi ja ateismi on siksi mahdotonta. Et voi uskoa pelkkiin luonnonlakeihin vaan on otettava lisäksi muuta. Tässä on kuitenkin takana selvästi sellainen asenne, että lähtökohtaoa on, että Jumala on tai ei ole (olemassaolo on kaksijakoinen "kyllä tai ei"). Ja ateisti ei saa olla. Ja tästä saa vetää omat johtopäätökset ja se että asiaa ei sanota ääneen on agnostismia. Noin yleisesti ottaen tämänlainen vituttaa agnostikkoja joista uskonto ja ateismi ovat molemmat suunnilleen yhtä huonosti perusteltuja. (Asian lähestyminen negatiivisesti on kiva tapa. Kääntäkööt optimistiseksi ne joiden mielentilaan se sopii.) Syyksi kelpaa esimerkiksi se, että epätodennäköinen ja mahdoton sekoittuvat ; Tosiasiassa naturalistista selitystä ei kumota. Joten ratkaisussa tehtävä tiedollinen argumentti vaatii sen, että vertaillaan kahta selitystä. Ja se, jonka selitys on todennäköisempi -oli se sitten miten epätodennäköinen tahansa- on tosi. Tässäkin naturalistikriitikko itse asiassa pelaa piilokorttipeliä. On yksinkertaisesti tiedettävä millä todennäköisyydellä Jumala on olemassa JA millä todennäköisyydellä Jumala on sellainen että se SEKÄ voi ETTÄ haluaa tehdä elämää. Vasta tätä kautta voidaan arvioida todennäköisyystaso, se kumpi selityksistä on parempi (mikä mahdollisesti hyvinkin epätodennäköisistä vaihtoehdoista on todennäköisempi, eli tiedollisesti perustellumpi, paremmin perusteltu uskomus).
Näkemys ei ole aina ollut huono. Esimerkiksi virtausfysiikassa merkittäviä tuloksia tehnyt Pierre Lecompte du Nouy laski "human destiny" -kirjassaan vuonna 1947, että elämän synnyn todennäköisyys on 1:10243. Hän laski kuinka todennäköisesti keskimääräinen molekyyli syntyisi sattumalta.
Tämän argumentin on sittemmin kumonnut esimerkiksi Prigoginen nobeltulokset termodynamiikassa ; Ne muuttivat tiedettä jonka avulla tulokset oli lasketut, näin laskelmasta tuli tieteellisesti vanhentunut. Sekä tietysti se, että kukaan ei väitä että molekyyli syntyisi itsestään - niissä on takana evoluutiota. Siksi luonnonvoimien unohtaminen ja asian lähestyminen pelkästään sattuman kautta on ison luokan virhe.
Laskelmissa on tyypillisesti tehty se virhe, että siinä ignoroidaan todellisuuden kontingentti luonne. Eli ei lasketa mahdollisista tilanteista, vaan tuijotetaan pelkästään toteutunutta tilaa. Tästä virheestä kenties arkijärjellä käsitettävimmässä - pseudokohtelias muoto kuvauksesta "virheen karkeimmassa muodossa" - on tehnyt luultavasti Dean Overman kirjassaan "A Case Against Accident and Self-Organization". Hän vertasi
biogeneesin todennäköisyyttä Shakespearen sonetteihin. Hänen käyttämällään laskutavalla hän sai tuloksen jossa Shakespearen sonetin syntymahdollisuus oli 1:10536 Valitettavasti hän käytti laskelmassa yhtä tiettyä sonettia ja laski kuinka todennäköisesti juuri tämä tietty sonetti syntyi. Kuitenkin hänen tulisi laskelma tehdäkseen voida laskea kaikki mahdolliset sonetit. Niiden määrä on tietysti moninkertainen. Ilman että kaikki vaihtoehdot on otettu lukuun, ei saada oikeaa arviota. Sama ongelma tulee vastaan hänen elämän epätodennäköisyydenkin kanssa. Hän olettaa juuri tietyn ja yhdenlaisen elämän.
1: Logiikkavirhe voi tuntua abstraktilta. Mutta lottokansana suomalainen osaa kuitenkin tietää tämän argumentin onttouden. Lottorivin mahdollisuus on hirvittävän epätodennäköinen. Koska lottorivi voi syntyä monellakin eri tavalla. Jos lottoarvonnan jälkeen katsotaan toteutunutta riviä ja saadaan epätodennäköinen tulos, rivi jonka syntyminen olisi sattumalta todella epätodennäköistä, ja tästä pääteltäisiin että lottorivi on virallisen valvojan manipuloima, ei arvioijaa otettaisi kovin vakavasti.
Tuloksia lasketaan joko olettamalla ensimmäinen eliö jonkinlaiseksi (lasketaan vaikka 100 merkin mittainen proteiini). Tai sitten lasketaan tapahtuma jostain olemassaolevasta. Näissä kohdataan usein "bakteeriongelma" ; Me kenties pidämme bakteereita yksinkertaisina, mutta niidenkin takana on valtava evoluutiohistoria. Se peittää alleen sen, mitä eliöt ovat olleet aluksi, kun ne ovat syntyneet. Ne voivat olla nyt hyvinkin erilaisia.
Usein näitä yhdistetään ja laskelmassa on todellinen proteiinikoneisto, jolle oletetaan syntytapa (otetaan vain yksi, ei kaikkia syntytapoja) joilla juuri tämä (eikä muita) saadaan syntymään täysin sattumalta. Yhdistettynä siihen että todennäköisyys lasketaan pelkän sattumaltamuotoutumisen kanssa on tulos tietysti sellainen että sitä ei voi ottaa ollenkaan vakavasti. Tämä muistuttaa siitä että pelkkä lukujen laskeminen ja eksponenttinumeroiden saaminen ei ole tiedettä. Ei vaikka abstraktiota kutsuisi paperilla "proteiiniksi". Jos aito syntytapavaihtoehtoisto ei osukaan kohdalle, laskelma on arvoton. Laskelmien on oltava todellisia.
Voisin jatkaa aiheesta pidempäänkin, mutta en viitsi. Sillä asiasta on jauhettu internetissä paljon ja argumentteja ei ole vaikeaa löytää. Esimerkiksi Richard Carrier kirjoittaa (viitteistetysti) aiheesta otsikolla "Are the Odds Against the Origin of Life Too Great to Accept?" Sen lukemisen pitäisi riittää enemmistölle - tai hän ainakin selittää jutut mielekkäämmin kuin itse osaisin sepustaa.
Hänen juttunsa loppupuolelta löytyy kuitenkin mielenkiintoinen argumentti, jonka julkeasti käännän. Hän esittää että elämän epätodennäköisyyden kohdalla on aina sama ongelma ; Sen tekemiseksi täytyy tietää minkälainen ensimmäinen elävä olento oli. Joku voi yrittää laskea nykytiedon mukaan, mutta tämä kertoo enemmän nykyteorioiden vaiheesta. Kun lopullista ratkaisua ei ole, on nykytiedon mukaan valittu yksinkertaisinkin eliö vain arvaus. Laskelmassa kun ei lasketa yksinkertaisimman eliön syntyä, vaan yksinkertaisimman ihmisen tällä hetkellä olevan eliön synty. - Tässä tiede kehittyy ja arviot tietysti yksinkertaistuvat. Hyvä esimerkki tästä onkin du Nouyn argumentaation jääminen vakavasti otettavasta laskelmasta tieteenhistorian kuriositeetiksi.
Tästä päädytäänkin siihen että elämän syntyä ajavat tutkimukset ovat samalla tutkimuksia siitä miten yksinkertaista ja todennäköistä elämä voi olla. Tosiasiassa teoria jolla elämän synty selitetään tuleekin siksi olemaan se teoria, joka generoi eliöitä suhteellisen helposti. Teoria joka saa pienimmän epätodennäköisyyden elämän synnyttämiseen, on paras selitys. Tällä hetkellä naturalistinen elämän synnyn tutkimus tekee työtä ja selvittää asiaa.
Kreationistit taas tekevät laskelmia jotka parhaimmillaankin selittävät sitä, miten tällä hetkellä elämän synnyn parhaat selitykset ovat kesken. Tämä ei liene yllätys kenellekään asiaa tutkivalle naturalistille, koska heillä on tutkimusohjelmia joilla he haluavat selvittää em. asiaa. Jos asia olisi jo ratkaistu, ei sen työläs ja monisyinen etsiminen nykymalliin olisi järkevää ; Sen sijaan olisi jonkinlainen paradigmamallinen yksi selitys jateoria, jonka yksityiskohtien tarkistamista tutkimus lähinnä olisi. Nykytilan puutteellisuus on jotain josta kaikki ovat yksimielisiä. Se, onko tämä samaa kuin luonnontieteellisen selityksen mahdottomuus, onkin sitten aivan toinen asia.
1: Ongelmana on tavallaan "vielä keksimättömien hypoteesien käsittely" joka vaaditaan sille että luonnontieteellinen selitys voidaan eliminoida mahdottomaksi. Tämä liittyy olennaisesti Dembskin CSI -informaatioon. Näkemystä kun on puolustettu siten, että CSI -konsepti olisi falsifioitavissa ja kumottavissa siten että näyttää että jokin luonnollinen prosessi synnyttää CSI -informaatiota. Kuitenkin tämä johtaa siihen että jos CSI:tä havaitaan biologisen suunnittelun alueella, niin mietintä siirtyisikin siihen että onko tämä luonnon Suunnitelmallisuutta vai kertooko se siitä että käytetty mittaristo on väärä. Koska CSI -informaatiossa olennaisessa osassa on eliminatiifinen filtteri, jossa sattuman lisäksi kaikki mahdolliset (myös vielä keksimättömät) hypoteesit eliminoidaan, eikä tätä voida tehdä, analyysi jää aina kesken. Tämä johtaa kummalliseen tilanteeseen, jossa CSI -filtterin antama tulos on analysoitava. Ja analyysiin tarvitaan juuri se tieto, jonka CSI -filtterin pitäisi ratkaista. Tämä osoittaakin että järjestelmä on enemmänkin sitä, että jokin asia oletetaan Suunnitelluksi ja sitten tätä oletusta pidetään johtopäätöksenä. Syntyy koherentti tulkinta joka on valitettavasti kehäpäätelmä (Ja kaikki kehäpäättelyt ovat koherentteja.)
Kreationistit ovat tässä pelissä heikoilla koska he eivät etsi parempia selityksiä. Sen sijaan he heittävät hanskat tiskiin, sanovat pelkästään "mahdotonta ja mysteeri". Ja siihen loppuu se tutkimus. Tätä kautta kreationismi on tutkimuksenkieltoa, elämän synnyn selvittämisen estämistä. Se on sitä että asiaan ei edes haluta ratkaisua. Tätä kautta kreationisteilla ei olekaan tutkimusohjelmaa aiheesta. He vain kiistävät koko tutkimusohjelmien mielekkyyden "koska Jumala".
Kirjoittajasta elämän synty naturalistisesti on nykytiedon pohjalta mahdollinen. Kreationistit ovat sen sijaan yleisesti ottaen aivan mahdottomia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti