Iltalehti otti kantaa lestadiolaisten parissa tapahtuneeseen pedofiliaan. Taustalla on se, miten asemaa hyväksikäyttävä maallikkosaarnaaja oli käyttänyt hyväkseen useita lapsia. Muistelen vain sitä, miten omassa lapsuuskaupungissani, Järvenpäässä, paljastui yksi pedofiilitapaus. En itse törmännyt siihen, mutta se oli vakava kohun paikka yhteisössä. Etenkin uskovaisten yhteisössä.Pedofiliaa esiintyy kaikissa ihmisryhmissä. Mutta kaikista pedofiliatapauksista ei puhuta yhtä paljon. Papit ovat tässä erikoisasemassa. Muut pedofiilit ovat helposti vain pedofiileä. Mutta pedofiili pastori on pedofiilipappi, nähdään vakaumuksensa ja asemansa kautta. Teologinen korrektius kertoo enemmän kuin ne "omenat jotka kertovat puustaan". Pappien kohdalla puolustuspuheet korostavat sitä, miten pedofiilit yksilöitä eivätkä niinkään ideologiansa edustajia. Vallan ja vastuun kohdalla ei tätä kautta ole vastaavaa kytköstä, joka lokaa helposti koulun maineen jos sieltä paljastuu pedofiili. (Ja kyllä! Uskallan väittää että jokainen pedofiili on yksittäistapaus.)
Tässä on taustalla idealisoinnin murtuminen. Uskonnoille on annettu asema, jossa siihen liitetään laajakantoisesti etenkin moraalius. Uskontoa perustellaan hyvin laajasti etiikalla ja sillä miten se auttaa ihmisiä olemaan parempia ihmisiä.
Ideaali antaa pedofiileille "kohuarvon", joka tekee siitä messevämmän uutisen. Pedofiilipappi on uskonnon eettisyysnäkemyksen dekonstruktio joka rajuudellaan ja konkreettisuudellaan hieroo itseään ihmisten kasvoihin. Tätä kautta taustavoimiksi pääsevät yhteiskunnassa vallitsevat peruskäsitykset.
Esimerkiksi työtön alkoholisoitunut pedofiilimies on ihmisten silmissä "todennäköinen", joten siitä ei saa aikaan kovin suuria uutisia. Sen sijaan esimerkiksi opettajien tai uskonmiesten kohdalla sitä helposti ajattelee, että he olisivat tämänlaisten asioiden yläpuolella. Heihin liitetään mielikuvissa status ylevyydestä. Pedofiilipappi tai pedofiiliopettaja hyökkää tätä ideaalia vastaan ja murtaa hegemonisen diskurssin, jonka mukaan pappi on hyvä ja opettaja sivistynyt ja ylevä kansankynttilä.
Pedofiiliksi paljastuvan opettajan kohdalla yhteisö kuitenkin saa helposti lokaa. Pastoreilla on tässä kohden erikoinen tila. He menevät lokaan yksin ja on tyystin normaalia että heidän kollegansa muistuttavat vain taikasanan "vääräoppinen". - Tottakai tässä on sen verran perää, että vaikka Jeesus pyysikin lapsia tulemaan hänen tykönsä, ei hän sentään pyytänyt hänen tykönsä tulevan lapsiin. Mutta tämä taso on melko epäkiinnostava, koska ideaalia ei oikeutella itseriittoisesti ideaalilla itsellään : Vaan sen sijaan ideaalin totuudenmukaisuuden ratkaisee ideologian hyvyys joka toteutuu pragmaattisesti arkielämässä. Aivan kuten se Raamatun viittaus puun laadun tunnistaminen hedelmistäkin kehottaa.
Tämä idealisoituminen voi johtaa myös yhteen toiseen asiaan. Pedofiliatapauksissa on nimittäin yllättävän paljon metelöity siitä, miten kohu tarkoittaa sitä että ateistit ovat pahoja. Uskovaiset muistuttavat esimerkiksi että pedofiileissä on paljon eilestadiolaisia, ja että enemmistö lestadiolaisista ei ole pedofiilejä. Näin siinä missä tavallisesti pedofiili värittää yhteisön ja leimakirvesargumentaatio johtaa siihen että yhteisö nähdään pahana, uskonnon kohdalla pedofiilipastori ei muutakaan uskontoa kyseenalaiseksi vaan uskonnonvastustajat kyseenalaiseksi. Tämä asia nostaa mieleeni muutaman pääteeman:
1: Kouluammuntojen tapahduttua Pekka "Luonnollinen valitsija" Auvinen oli uskovaisten, etenkin lestadiolaisten ja muiden aktiivimpien suuntien argumenteissa se hedelmä josta puu tunnetaan. Auvinen kertoi heistä kuinka ateismi ja evoluution kannattaminen kertoo olennaisia asioita maailmankuvan ongelmista. Asiat olivat yleistettävissä, ja piti muistuttaa miten arvotyhjiö on riski, josta kenties joku vahva selviää, mutta joka lisää mahdollisuutta ryhtyä murhaajaksi. Osa uskovaisista vaikeni. He eivät halunneet hyökätä pilkkakirveiden rivissä. Mutta olennaista on huomata, että samaan aikaan he eivät astuneet puolustamaankaan näitä pilkattuja. Sen sijaan he korostivat että fundamentalistikin on uskovainen, jotain jonka näkemyksiä tulisi kunnioittaa. Minun ohjeeni näille kohteliaisuusvaikenijoille on ; Noudattakaa omia ohjeitanne konsistentisti. Kun kerran kouluammunnalla ratsastaneiden fundamentalistien suvaitseminen oli ihannoitavaa epäaggressiivista passiivista vastarintaa, niin tarjotkaa toki nyt sitä samaa ihailtavaa käytöstä näitä lestadiolaispedofiileillä ratsastaville!
2: Käsittääkseni tästä asiasta ei olekaan väitetty ateistejen - edes uustateistejen - parissa. Sen sijaan on hyökätty sitä ideaalia vastaan, jonka mukaan uskonto tekee erityisen hyviksi. Pedofiilipappi on kieltämättä todiste siitä että uskonto itsessään ei tee autuaaksi tai hyväksi. Ateistisen kannanoton ytimessä näyttäisi ainakin minun silmiini olevan yleensä enemmänkin uskovaisen inhimillistäminen, laskeminen jalustalta normaalin ihmisen tasolle. Näin uskovaisten puolustautuminen kohulta on lähinnä olkiukko.
Peppeihin liitetty idealisaatio on kaiken kaikkiaan niin kova, että keskustelu näyttää vakavasti siltä, että uskonto on "joko uskonto on täysin pyhä tai se on täysin roskaa ja vaarallista ja moraalitonta". Tämänlainen on kuitenkin epäuskottava kahtiajako, väärä dikotomia. Ainakin minun tavoitteenani on uskonnon inhimillistäminen. Ei uskontokielto, vaan se, että vakaumuksella ei saa mitään erityistä arvoasemaa tai paikkaa. Se, että ihmiset eivät ymmärrä tätä vaan tuntuvat kokevan että inhimillistämisprosessi on leimakirveenomaista halveksimista kertokoon kaiken olennaisen.
Kirjoittaja muistuttaa vain siitä, että kannattaa tarkkaan miettiä mitä siementä heittää missäkin. Kaikki tulkinnat, symboliset ja kaksimieliset tulkinnat ovat mahdollisia ja ne yhdessä vievät Paratiisi(i)n.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti