Arkijärjellä ajatellen valtion verotus nähdään aika helposti ahneuden kautta. Tällöin syntyy tilanne, jossa ajatellaan että verottamisen tiukentaminen lisää valtion verotuloja. Tämä synnyttää tietysti haluja kontrolloida valtionahneutta ; Ajatuksena kun on, että jos veroja korottaa niin valtio saa paljon enemmän ja sitten kansalaisille jää paljon vähemmän. Tämänlainen nollasummapelimäinen ajatus on helppo.
Kuitenkin jo "Robin Hood" -tarinat näyttävät miten verotus tämänlaisella suoraviivaisella ahneudella ei toimi. Liian kova verotus estää ihmisten maanviljelyä, heillä ei ole pesämunaa mitä kasvattaa. Ja ihmiset rupeavat tekemään muuta kuin työtä - esimerkiksi alkavat kokoontumaan iloisten veikkojen kanssa metsään tekemään jotain muuta kuin tuottamaan verotettavaa joka ansaittuna vain livahtaisi valtion kassaan. On selvää että verotus on niin kovaa, että saadut verotulot eivät liene valtaisat.
Kuitenkin verotuksessa tunnetaan ilmiö nimeltä Lafferin käyrä. Se perustuu oletukseen, jonka mukaan valtio saa verotuloja siten, että veronkorotus ei aina tarkoitakaan lisää valtionkassaan. Ajatusta on helppo lähestyä ääripäistä ; Jos veroprosentti on 0, verotus ei tietysti rajoita toimia, mutta valtio ei saa tuloja. Jos veroprosentti on 100, tulonhankinta on turhaa ; Työtä tekemättä kenties kuolee nälkään mutta työtä tehden kuolee nälkään töitä tehden. Tuloja ei tule tekevän käteen. Näin verotulo on selvästi hyvin pieni ; Työtä tekisi vain muutama ihminen joka tekisi sitä muuten kuin taloudellisista intresseistä.
Näin voidaan kuvitella käyrä, jossa jossain on huippu, jonka kohdalla verotuksen korottaminen alkaakin vaikuttamaan haitallisesti. Siksi Ronald Reagan, kunnon konservatiivien tapaan verojen vihollinen, laskikin veroja viitaten siihen että näin valtion käyttöön saataisiin enemmän verotuloja.
Ongelmana on se, että Lafferin käyrä on ennen kaikkea yksinkertaistus. Sen huipun paikkaa ei itse asiassa tiedetä. Näin ollen, vaikka onkin lähes ilmiselvää että verotuksen tiukentaminen johtaa verotulojen pienentämiseen. Kysymys on vain, missä vaiheessa tämä tapahtuu. Toki ongelma ei ole niin dramaattinen, koska yleensä valtion tehtävänä on kerätä veroja "yleispalveluihin" kuten kouluihin ja muuhun tarpeelliseen, ei välttämättä niinkään maksimoida verovarojaan.
Syitä on useita ; Esimerkiksi taloussysteemi on hyvin dynaaminen ; Esimerkiksi valtion saamien verojen määrä riippuu myös työntekijöiden palkoista, joka taas riippuu työnantajien kilpailukyvystä, joka taas riippuu siitä miten paljon myynnille on kysyntää. Ja kysyntään vaikuttaa se, miten paljon palkkaa jää verojen jälkeen käteen. Tämä johtaa kausaaliseen takaisinkytkentään: verotus vaikuttaa verotukseen. Näin talouteen saadaan mukaan iteratiivista luonnetta. Systeemissä yhden elementin muuttaminen vaikuttaa moneen paikkaan, ja sama muutos ei siksi aikaansaa aina samaa muutosta kokonaisuuteen ; Jokin muu asia on eri tavoin. Tämä vihjaa esimerkiksi siihen että taloudessa syntyy kaaosteoriasta tuttuja ilmiöitä kuten alkuarvoherkkyyttä. (Ongelma on myös se, kuinka paljon näin käy.)
Lafferin käyrä on siksi hieman huono isäntä ; Se yliyksinkertaistaa monisäikeistä kokonaisuutta tarpeettomasti, eikä se siksi vastaa helposti kuvattavasti maailmaa. Se voi kuitenkin olla hyvä renki, ja sitä voidaan käyttää apuvälineenä esimerkiksi verosuunnittelussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti