Puolisoni kävi tänään kaupassa ja pääsi tutustumaan uudehkon asuinkaupunkimme Keravan paikallisiin erikoispiirteisiin. Asumme aseman lähellä ja asemalla on aktiivinen fundamentalistien seurakunta. Ja asumme myös kaksi korttelia IRR TV:stä. Siksi tietty uskovaistiiviys ikään kuin tulee ilmiselväksi osaksi normaaliarkea. Matkalla hän nimittäin törmäsi innokkaaseen uskonmieheen, joka kertoi kaikille halukkaille ja vähän muillekin Jeesuksesta. Tässä ei tietysti ole sinällään mitään hirveän kiellettyä tai pahaa. Suomi on hyvä maa juuri koska se antaa luvan uskonhihhuleidenkin kannattaa, pitää ja levittää ehdottoman vääriä mielipiteitään. Ongelmana oli vain se, että hän oli asettunut keskelle kulkuväylää. Niinpä puolisoni, joka on kiltti ihminen, mutta suorastaan negatiivisesti kiinnostunut kristinuskonnosta, joutui pysähtymään. Mies oli ollut aika saastainen, narkomaaninoloinen. Hän kuitenkin jakoi ihan uskonjärjestöjen virallisia lappuja joten hän oli järjestön asialla.
Mies halusi antaa itsestään kuvan viisaana ja erikoislaatuisena miehenä. Vakavasti otettavana. Siksi hän kertoikin innokkaasti siitä, miten hänellä on erikoiskyky, jonka avulla hän saa suoraan neuvoja Jumalalta. Lahja antaa hänen julistaa oikeissa paikoissa. Esimerkiksi ohje voi sanoa että jos kävelee kaksi kilometriä johonkin suuntaan, sieltä löytyy henkilö joka on innokas kuulemaan Sanasta. Näin miehellä oli omakohtainen kokemus Jumalallisesta armolahjasta. Joten hänet tietysti pitäisi ottaa vastaan erityisen kunnioittavasti.
Kuitenkin tässä kävi niin kuin aina. Eli julistaja näyttäytyi suorastaan uskosta kauemmas ajavaksi. Se, että kertoo todellisuudentajun järkkymiseen yleensä liitettävistä "psykoosioireista" ei tuo uskottavuutta. Kun selitykset ja jutut on liian outoja, ne vahvistavat mielikuvaa siitä että uskovaisilla viiraa.
Joka taas ei liene kovin hyvä asia, kun muistetaan mitä ne ateistitkin aina sanoo. Näin ollen vaikka ihmeominaisuudet olisi tottakin, ei kannattaisi aloittaa kertoilemalla tämänlaisia anekdootteja. Päin vastoin, ne tulisi ensin todistaa tieteellisesti ja saada niille yleinen suosio. Siihen asti eiuskova ei pidä niitä ihmeenä vaan todisteena uskovaisen mielenterveyden vajauksesta. Juttu on yksinkertaisesti "liian iso pala" nieltäväksi aluksi. ; Erityisen omituista tässä mainitussa tilanteessa oli tietysti ollut se, että Jumala osaa ohjata henkilön puhumaan uskosta kiinnostuneille. Mutta hän päätyykin puhumaan jollekin joka ei ole kiinnostunut. Myös tapa, jolla mies torppasi sarjatulella viittasi pikemminkin siihen että tilastollisesti harvalukuiset halukkaat ja kiinnostukset löytyvät kun yritetään tarpeeksi ; Mies kiitti Jumalaa asiasta josta hänen tulisi kiittää omaa ahkeruuttaan. Lisäksi Jumala olisi voinut kertoa että hampaiden peseminen olisi hyvä keino tehostaa sanankuuntelemisen intoa.
Tärkein minun ohje on tietysti se, että ei välttämättä kannattaisi pelotella minun eukkoa. Enkä puhu mistään abstraktilla Helvetillä kertoilemisesta vaan sellaisen pelottelun jota saa aikaan kun narkomaanilta vaikuttava tyyppi estää kulkemista ja aloittaa kohtaamisen kertomalla hulluusoireistaan. Pelottelu ei liene kenenkään etu, eikä mikään innostus oikeuta tointa. Enhän minäkään voi innostua niin itsepuolustustekniikoista että unohdan Suomen Lain ja lähden murjomaan miekanpommelilla ihmisten suusta neljä hammasta vain siksi että keskiaikaiset taistelumanuaalit ohjeistaa tempun näin.
Puolisoni kävi tänään kaupassa ja pääsi tutustumaan uudehkon asuinkaupunkimme Keravan paikallisiin erikoispiirteisiin. Asumme aseman lähellä ja asemalla on aktiivinen fundamentalistien seurakunta. Ja asumme myös kaksi korttelia IRR TV:stä. Siksi tietty uskovaistiiviys ikään kuin tulee ilmiselväksi osaksi normaaliarkea. Matkalla hän nimittäin törmäsi innokkaaseen uskonmieheen, joka kertoi kaikille halukkaille ja vähän muillekin Jeesuksesta. Tässä ei tietysti ole sinällään mitään hirveän kiellettyä tai pahaa. Suomi on hyvä maa juuri koska se antaa luvan uskonhihhuleidenkin kannattaa, pitää ja levittää ehdottoman vääriä mielipiteitään. Ongelmana oli vain se, että hän oli asettunut keskelle kulkuväylää. Niinpä puolisoni, joka on kiltti ihminen, mutta suorastaan negatiivisesti kiinnostunut kristinuskonnosta, joutui pysähtymään. Mies oli ollut aika saastainen, narkomaaninoloinen. Hän kuitenkin jakoi ihan uskonjärjestöjen virallisia lappuja joten hän oli järjestön asialla. 
Mies halusi antaa itsestään kuvan viisaana ja erikoislaatuisena miehenä. Vakavasti otettavana. Siksi hän kertoikin innokkaasti siitä, miten hänellä on erikoiskyky, jonka avulla hän saa suoraan neuvoja Jumalalta. Lahja antaa hänen julistaa oikeissa paikoissa. Esimerkiksi ohje voi sanoa että jos kävelee kaksi kilometriä johonkin suuntaan, sieltä löytyy henkilö joka on innokas kuulemaan Sanasta. Näin miehellä oli omakohtainen kokemus Jumalallisesta armolahjasta. Joten hänet tietysti pitäisi ottaa vastaan erityisen kunnioittavasti. 
Kuitenkin tässä kävi niin kuin aina. Eli julistaja näyttäytyi suorastaan uskosta kauemmas ajavaksi. Se, että kertoo todellisuudentajun järkkymiseen yleensä liitettävistä "psykoosioireista" ei tuo uskottavuutta. Kun selitykset ja jutut on liian outoja, ne vahvistavat mielikuvaa siitä että uskovaisilla viiraa. Joka taas ei liene kovin hyvä asia, kun muistetaan mitä ne ateistitkin aina sanoo. Näin ollen vaikka ihmeominaisuudet olisi tottakin, ei kannattaisi aloittaa kertoilemalla tämänlaisia anekdootteja. Päin vastoin, ne tulisi ensin todistaa tieteellisesti ja saada niille yleinen suosio. Siihen asti eiuskova ei pidä niitä ihmeenä vaan todisteena uskovaisen mielenterveyden vajauksesta. Juttu on yksinkertaisesti "liian iso pala" nieltäväksi aluksi. ; Erityisen omituista tässä mainitussa tilanteessa oli tietysti ollut se, että Jumala osaa ohjata henkilön puhumaan uskosta kiinnostuneille. Mutta hän päätyykin puhumaan jollekin joka ei ole kiinnostunut. Myös tapa, jolla mies torppasi sarjatulella viittasi pikemminkin siihen että tilastollisesti harvalukuiset halukkaat ja kiinnostukset löytyvät kun yritetään tarpeeksi ; Mies kiitti Jumalaa asiasta josta hänen tulisi kiittää omaa ahkeruuttaan. Lisäksi Jumala olisi voinut kertoa että hampaiden peseminen olisi hyvä keino tehostaa sanankuuntelemisen intoa.
Tärkein minun ohje on tietysti se, että ei välttämättä kannattaisi pelotella minun eukkoa. Enkä puhu mistään abstraktilla Helvetillä kertoilemisesta vaan sellaisen pelottelun jota saa aikaan kun narkomaanilta vaikuttava tyyppi estää kulkemista ja aloittaa kohtaamisen kertomalla hulluusoireistaan. Pelottelu ei liene kenenkään etu, eikä mikään innostus oikeuta tointa. Enhän minäkään voi innostua niin itsepuolustustekniikoista että unohdan Suomen Lain ja lähden murjomaan miekanpommelilla ihmisten suusta neljä hammasta vain siksi että keskiaikaiset taistelumanuaalit ohjeistaa tempun näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti