Vaalit ovat tulossa ja ainakin Helsingissä jokainen paikka pursuilee erilaisia vaalimainoksia ja vaalimainostajia. Siinä, missä "Napoleonin Komplekseissa" tuntuu että kaikki ovat tarjoamassa kahvia ja että kaikki vaalimainostajat innolla näkevät äänestäjän mutta eivät ehkä ihmistä, ja rullaavat punaisen maton edessä maahan ja rullaavat saman maton perässä pois, olen saanut olla rauhassa. Itse asiassa jouduin kävelemään Helsingin keskustan korttelia kolme kertaa ympäri ennen kuin innokkaat laputtajat laputtivat minut. (Lähdin kierrokselle, koska ihmettelin kun en saanut ohimennessä yhtään lappua vaikka jakajia oli oikeasti monta.) Tätä ennen lappuja jaettiin mukavasti ennen ja jälkeen. (Minussa äänestäjää ei siis nähdä.) Tässä korttelia kiertäessä minulla oli tietysti aikaa miettiä kaikenlaista. (Ei, en ollut edes tympeän näköinen. Päin vastoin, minä katsoin kohti ihmisiä ja hymyilin.) Lopulta sain aikaan sähäkkää, kun tarjosin vihreälle kasvissyöntihepulle McDonaldsin hampurilaista ja katselin syntyneitä hämmentyneitä reaktioita. (Se oli lähes yhtä hauskaa, kuin käydä julistamassa Saatanasta Jehovan Todistajille, joka taas on aina yhtä rattoisaa. Ja tämä "yhtä" on varsin paljon.)
Olen huomannut, että aika moni hakee politiikkaan viittaamalla ympäripyöreästi arvoihin ; Esimerkiksi vaalimainoksessa voi olla sloganina että "oikeudenmukaisuus". Näissä sanoissa kätevää on tietysti se, että ne eivät itse asiassa ole aivan tyhjiä sanoja. Jotkut asiat ovat oikeudenmukaisia. Mutta näiden sisällöt vaihtelevat aika paljon. Näin ollen se, mitä poliitikko aikoo käytännössä tehdä jää auki.
Käytin tähän liittyvää strategiaa jutellessani pari sanaa näiden vaalimainostajien kanssa - kunhan olivat omassa kampanjassaan, eli lapunjakajalla oli sama naama kuin vaalimainoksessa. Kyselin että miten tiivistäisivät. Ja jos ideaksi tuli viitata vaalimainokseen, kerroin miten nuo sanat jäävät sisältöineen minulle auki. Näin kaivelin erilaisia asioita. Esimerkiksi opin että ekologisuus riippuu ihmisestä, se voi tarkoittaa mitä vain kierrätyksen painottamisesta yleiseen kasvissyöntiin ja sen edistämiseen tai polttoainepolitiikkaan. Nämä kertoivat enemmän kuin ympäripyöreä sana.
Toki ymmärrän että mainoksessa on hyvä viitata johonkin josta kaikki ovat yhtä mieltä ; Kukaan ei äänestä jotakuta joka on oikeudenmukaisuutta vastaan ja kaikki ovat oikeudenmukaisuuden puolella. (Ja minäkin laitan vaalimainokseen että "hyviä päätöksiä paremmalle tulevaisuudelle".) Sisältö vaatii kuitenkin jotain toimia, josta kaikki taas eivät ole samaa mieltä.
Politiikan ulkopuolellakin tämä asia on tietysti havaittavissa. Erityisesti se tulee vastaan uskontokeskustelussa ; Tässä ytimeen nousevat ns. "kovat arvot". Usein uskontoihin liitetään pehmeät arvot, ja hyvin yleinen näkemys onkin että ateismi on ahdistavaa ja johtaa kylmiin ja koviin arvoihin. Takana on osittain "kovien arvojen" määritteleminen ja osiltaan ekvivokaatio ; Esimerkiksi "materialistinen" sekoittaa fysikalistisen maailmankuvan ja rahanpalvonnan ja "mekanistinen maailmankuva" liittää ihmisen mielikuvissa helposti persoonattomaksi rattaaksi jossain tuotantokoneessa.
Toisaalta ateismiin liittyy vahvasti kuoleman lopullisuus, joka ei ole mukava asia. Näin se mikä on ateistille "realismia" näyttää uskovaiselle "pessimismiltä". Myös se, miten vaikkapa Sartre liittää angstin ja vastuun raskauden ja kirjoittaa miten ahdistavaa oman tarkoituksettomuuden tajuaminen on aluksi on tietysti "ateistien itsensä tunnustamaa kovuutta". Vaikka tosiasiassa Sartrella Jumalan määrittelemän tarkoitus tuntuu kovalta kunnes sen vaihtaa oman itsen tarkoituksen määrittelyyn - joka poistaa tajuamisen kovuuden. Ja jossa vastuun taakkaa "sokeroidaan" vapaudella, jolloin lopputulos ei olekaan niin ahdistava kuin voisi luulla.
Ja toisaalta myös uskontoa vastustetaan juuri sen "kovien arvojen" vuoksi. Uskovaisten nähdään olevan kovia ja julmia esimerkiksi homoseksuaalikysymyksessä tai suhteessaan naispappeihin. Uskovaisuus näyttäytyy ateistille helposti kovana myös siksi, koska siinä elämä mekanisoituu testiksi tuonpuoleista varten. Noitavainot näyttäytyvät tärkeässä osassa uskontokritiikkiä juuri siksi koska siinä on esillä kovia arvoja. Myös Helvettiin liitetään kovuutta, sekä sitä kautta että uskova joutuu pelkäämään ja varomaan omasta puolestaan, että myös sen vuoksi mitä hänen "vääräuskoisille läheisilleen" tapahtuu. Ateisteilla korostuu usein liberaali vapaus, jonka vastustaminen on jotain kovuutta.
Kuitenkin tämänlainen korostaa sitä miten kaikki kannattavat pehmeitä arvoja, ja määrittelevät "vastapuolen" kovien arvojen kannattajaksi siksi että heidän näkemyksensä "pehmeiden arvojen" sisällöstä on hyvin erilainen. Molemmat puolet kannattavat pehmeitä arvoja ja syyttävät erimielisiä kovista arvoista.
Juuri tämänlaiseen kuiluun kaikki tyhjänpuhujat, populistit ja demagogit iskevät. Politiikasta ja ideologiasta riippumatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti