Löysin netistä ilmeisesti jostainpäin "Christian Apologetics and Research Ministryn" sivuilta napatun argumentin jossa selitetään miten uskonnoton maailmankatsomus ei voi olla mitenkään rationaalinen. Syyksi se sanoo filosofisen ongelman.
Tiivistelmä.
Argumentin rakenne perustuu siihen, että logiikka sitoutuu universaaleihin totuuslausumiin, joita kutsutaan logiikan laeiksi. Tälläiset lait ovat esimerkiksi ristiriidankielto. Ideana oli että nämä totuuslauselmat ovat jotain johon rationaliset lauseet perustuvat. Ja jos niitä vaihdetaan syntyy erilaisia järjestelmiä. Tämä johtaa siihen että eri aksioomat johtavat erilaiseen lopputulokseen. Tämä tarkoittaa sitä, että Totuus riippuisikin tilanteesta ja henkilökohtaisista mielipiteistä. Se ei olisi logiikkaa.
Tai sama englanniksi "universal truth statements are what rational arguments are based upon. If these additional laws changed depending upon the situation, location, time, or an individual's personal preferences, then there is no basis for rationality and truth could not be known. Truth would then depend upon situations and personal opinions. If that were the case, then I could say that blue sleeps faster than Wednesday and whatever I say is always true because I claim it. But, this is not rational and you and I both know that isn't."
Ratkaisuksi esitettiin että kristityistä Jumala antaa universaalit totuuslauselmat. Toisin sanoen Jumala oikeuttaa ne. Jumala ei anna ehdotuksia (proposition) vaan vaatimuksia (statement). Logiikan toimivuuden ytimeen tuleekin koherenssin sijaan vastaavuus maailman kanssa. Truth ei siis tarkoita sitä että jokin logiikkataulu sanoo että asia on Tosi. Vaan että se yhteensopii maailman kanssa. Jos logiikkataulu sanoo Tosi silloin kun se ei toimi maailmassa, on valittu väärä logiikkataulu.
Ateistit ovat ihmisiä, jotka ovat älyllisesti rajallisia. Kaikki ihmiset ovat. Tätä kautta he ovat epätäydellisiä, eivätkä siksi voi konstruoida ehdottoman varmoja totuuslauselmia. Lisäoletukseksi otetaan että loogisuus ei ole vain sääntöjoukko, vaan että looginen rakenne ei voi syntyä ilman mieltä. Tästä johtuu se, että logiikan lauseiden täytyy olla mielen tuottamia. Vaaditaan rajaton ymmärrys ja mieli joka pitää logiikanlakien mukaisen universumin pystyyn.
Ateisti sen sijaan joutuu esittämään että logiikka on ihmisen luoma mutta että luonto samalla noudattaa logiikan lakeja. Logiikkaa voisi kuitenkin manipuloida kemikaaleilla jotka vaikuttaisivat ihmisten mieleen. Hän korostaa että logiikan lakeja ei voi mitata, ei punnita eikä havaita. Ja tästä seuraa se, että ateisti ei voi olla järkevä.
Ruotimista.
On helppoa havaita että argumentissa on vahva Plantingan warrant -argumentaation lukemisen sävy. Se tosin koskee vain logiikkaa, eikä empiriaa, eli on tässäkohden lähempänä argumentin alkutilaa, sitä muotoa jossa Descartes sen esitti. Tässä ongelmana on kuitenkin se, että Jumala ei tuokaan turvaa ;
1: Inhimillinen ymmärrys generoi oletuksen rajattomasta Jumalasta ja arvioi että Hän on luotettava eikä valehtele. Tämä valinta on aksiooma, universaali totuuslause. Ihminen ei voisi tehdä sellaista itse. Tästä päädytään siihen että oletus oletuksen varmuudesta perustellaan olettamalla sen luonne. Tämä johtaa
2: Mukana on kauan tunnettu kehäpäättely, ns. kartesiolainen kehä ; Perustelussa on Jumalan takaus logiikalle ja logiikkaa käytetään oikeutuksena Jumalalle. (Olen kirjoittanut tästä aiheesta aiemmin pitkällisesti, jopa liikaa, joten en näe tarpeelliseksi kertoa tästä sen enempää.)
Onkin hyvä muistuttaa että suvaitsevaisuusargumentaation takana ei olekaan suvaitsevaisuus. Pluralismia ja monismia käytetään hyvin ahkerasti rinnakkain. (Itse asiassa jopa tämän argumentin peilikuva, logiikan epäonnistumisen välttämättömyys ja rajattomuuden näyttö esiintyy...)
1: Monismissa selitetään, aina jotakuinkin tässä esittämäni argumentaation tapaisesti, että vain kristillinen logiikka voi olla tosi, ja on seurattava havaintoja minne tahansa ne vievätkin, jolloin väärä maailmankuva on hylättävä. Erilainen järjestelmä on tällöin epälooginen, väärässä ja typerä.
2: Ja pluralismissa muistutetaan että samoitsa havainnoista saa erilaiset tulkinnat ja että syynä on maailmankuvien erilaiset aksioomat. Tällöin korostetaan että universaalin sijasta onkin maailmankuvakohtainen logiikka, jossa maailmankuvan ennakkoluulojenkin pohjalta saadaan koherentisoida mitä vaan, josta seuraa se, että mitä tahansa voidaan perustella, pohjimmiltaan sillä että on mielipiteenvapaus, ja asiansa saa saa sanoa ääneen. Tarvitaan vain riittävästi käänteistä logiikkaa, presuppositionismia ja tästä saatavaa loogisuuden kokemusta.
Tälläinen johtaa tietysti miettimään, joko sitä ovatko näitä argumentteja heittelevät uskovaiset typeriä. Vai onko tavoitteena se, että yritetään aina onnistua ja voittaa ja kun tässä ei onnistuta, niin tehdään voittajasta uskontoa, ja tämän jälkeen yritetään tehdä kaikista uskoista samanarvoisia, jotta voidaan voittaa lopullisesti. - Ja minulla on ystävällisenä miehenä tapa katsoa asioita hyväntahtoisuuden periaatteen kautta ja uskoa että ihmiset ovat järkeviä suhteissa intentioihinsa. Ja luotan kivana miehenä ihmisten prosessointikykyyn muutenkin.
Tosiasiassa esitetyt kohdat ovat paitsi keskenään vastakohtaisia, myös jotain sellaista että ei ole pakko valita jomman kumman välistä. Itse asiassa koska puhdas looginen matematiikka on abstraktio ja empiria on ainoastaan logiikkaan liittyvä asia, on itse asiasa järkevämpää ottaa se kolmas vaihtoehto. Siinä logiikan totuusarvot ja todellisuudenkaltaisuus kohtaavat. - Eikä ole vain määritelmän sisällön vaihto, ekvivokaatio, kuten käsitellyssä argumentissa jossa Logiikan "True" vaihdettiin lennosta todellisuusväite "Truen" -kanssa...
Siinä missä abstraktina konstruktuona matematiikkaa ja logiikkaa kuvaa se, että puhdas matematiikka ja logiikka ei ole tieteellistä ja tiede ei ole puhdasta matematiikkaa, onkin otettava tosiasialiittyvämpi kanta. Tässä ratkaisuna on -yllätys yllätys- koherenssipohjaisen logiikkakäsityksen sijasta konsilienssipohjainen logiikkakäsitys. Sellainen kuin esimerkiksi Quinen tieteenteoriassa on. Tai johon Laudan viittaa. Tämän jälkeen hedelmällisyys on mittari, ja tämä auttaa inhimillistä järkeä löytämään universaaleja lakeja.
1: Tässä olennaista on huomata, että analyyttisen ja synteettisen jaottelun järkevyys katoaa - ja tämä taas on "logiikan laki vs logiikan määrittelystä seuraava päätelmä" -lähtökohta katoaa. ; Voidaankin sanoa että logiikan universaalit lait ovat yhtä kovasti testissä - näin esimerkiksi kvanttimekaniikan huomiot voivat saada tutkijat miettimään minkälaista logiikkaa superpositioon tulee soveltaa ; Perinteinen "1 or 0" ei toimi ; tarvitaankin jotain jossa voidaan olla "T ja F" samaan aikaan. Näin toisen poissuljetun laki ei toimisi kvanttimaailmassa, se onkin vain makromaailmaan sopiva sääntö. Näin esimerkiksi vaikka matematiikassa onkin euklidisen geometrian lisäksi epäeuklidinen geometria, joka on erilaista, voimme tietää kumpi soveltuu takapihan mittaamiseen. Syynä on se, että saamme mittaamalla "likiarvoja" joita kautta selviää kumpi logiikka vastaa todellisuutta. Suunta ei siis ole vain logiikasta tulkintaan, vaan koko systeemi on mukana testissä.
Tässä kohden onkin hyvä huomata, mikä suhde induktiolla on. Meillä voi olla induktio. Emme voi olla täysin lopullisen varmoja sen toimivuudesta. Tätä kautta meillä voi olla totuudenkaltainen teoria, olemme voineet generoida sen. Voimme myös koetella tätä induktiota modus tollens logiikan kautta. Saamme sille vahvistuksia ja joskus havaita että se on uskottavasti väärä. - Toki meidän täytyy aina punnita, onko koherentimpaa heittää modus tollens -laki vai teoria roskakoriin. Tähän ratkaisuna on katsoa kumpi menetelmä on sovellettavampi ja hedelmällisempi työkalu.
Lopputulos ei ole kenties ikuinen ja absoluutti. Mutta tosiasiassa tämä ei ole ongelma. Sillä vain uskovaiset olettavat ja vaativat ikuista ja absoluuttia. He kuitenkin vain olettavat sen ja auktorisoivat tämän Jumalalla. Ja päätyvät näin tehdessään kehäpäättelyyn joka on rikos niitä ihania logiikan universaalilakeja vastaan, joita he innolla kannattavat ja joiden noudattaminen on sitä loogisuutta ja rationaalisuutta. Kun muistaa että kaikki lähti siitä että he halusivat muistuttaa että ateistit ja uskonnottomat on epäloogisia ja naurettavia, tulee mieleen jonkinlaisia sanontoja esimerkiksi omaan jalkaan ampumisesta, padasta ja kattilasta ja monesta muusta vastaavasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti