Käänteinen logiikka.

Jos filosofioita tarkastellaan niiden sisällön kautta, voidaan sanoa että toiset ovat selvästi skientistejä ja toiset selvästi spiritualisteja. Spiritualistit haluavat ihmetellä, ymmärtämättä. Skientistit taas tekevät rohkeita arvauksia jotta voisivat tietää jotain. Spiritualisteille skientistit eivät voi selittää kaikkea, ja skientisteistä spiritualistit eivät kykene selittämään mitään. Molemmat puhuvat eri säännöillä, yhteistä on vain sanat. Molemmat ovat myös oikeassa.

Vastakkain on tieteellinen yritys tietää sanojen, logiikan ja tutkimuksen kautta ja mystinen, jossa sanat, havainnot, testit ja logiikka ovat hämmennyksen välineitä, joilla tutkitaan korkeintaan pintaa, ja muu jää piiloon.

Pascal Boyerin "Ja ihminen loi Jumalat" -kirjassa nimittäin huomataan, että teologinen korrektius ei kuvaa uskovaisten toimintoja ja asenteita juuri lainkaan. Tätä kautta esiin voidaan kutsua Jussi K. Niemelää ja Kari Enqvistiä kumppaneineen. ; Oppisisältö ei ole niin tärkeää, kuin se, miten ihmiset toimivat. Sosiologisesti kristittyjä ovat ne, jotka kristityiksi itseään kutsuvat. Siksi kristinuskon nimissä tehdyt kauheudet ovat kristillisiä.
1: Saman tulisi tietysti koskea myös ateismia, ja tätä kautta esimerkiksi kommunisteja. Ateistitkin puolustautuvat tässä kohden sillä miten komministit muistuttavat uskontoja. He olivat kuitenkin nimellisesti ateisteja, joten puolustus on "oikeaoppisuuden kautta tehty sepustus".

Summonoin esiin näitä, koska Enqvististä saan mitä mainioimman tyyppiesimerkin skientististä. Niemelän anekdootti kertoo olennaisen : "kun eräs yleisön joukosta kysyi häneltä äärettömyydestä ja muistaakseni eräs toinen tyhjiöstä. Enqvist vastasi diplomaattisesti, ettei moisissa kysymyksissä lopulta kysytä mitään mielenkiintoista." Syy on se, että Enqvist erottelee totuuden mielipiteestä. Totuus on jotakin, jota voidaan koetella. Muu on arvailua, rationalisointia, mielipiteitä. Ei tietoa. Mielipiteistä taas ei voi kun riidellä.

Spiritualistit kieltävät skientistien ajattelutavan. Pinnallisesti katsoen heillä on aivan käänteinen lähestymistapa. Kunnes heidän toimiaan ruvetaan katsoaan. Transsendentin sanotaan olevan sanoin kuvaamaton. Kuitenkin mystiikalla ensisijassa oikeutetaan ideologia, jossa keskeistä roolia näyttelevät esimerkiksi kuolemanjälkeinen elämä Paratiisissa tai sulautuminen maailmaan. Jumala ja muu vastaava kuvaus on ikään kuin olennainen. Sanoin kuvaamattomasta kirjoitetaan hyllymääriä kirjoja, ja sitten vaikkapa pidetään kursseja joissa opetetaan joogaamaan. Iltarukouskin opetetaan ja kerrotaan että se liittyy kosmiseen järjelliseen toimijaan. Tuonpuoleinen ei olekaan järjellä käsittämätön, absurdi, vaan sitä lähestytään järkeillen. Tämä tarkoittaa sitä että tässä on väistämättä kikkailulla tehty omista tunteista ja vankoista mielipiteistä peruskokemuksia jotka eivät ole vääristyneet. Näissä on takana hyvinkin paljon hegemonioita, ja sitä miten oma maailmankuva on jäsentynyt. Itse mystikko ei välttämättä ole näistä tietoinen - ja tämä selittää muun muassa sen, miksi mystisissä kokemuksissa transsitila on kaikille kansoille yhteinen, mutta sisältö, esimerkiksi näkyjen kuvamaailma, on yksityiskohdiltaan usein sidoksissa siihen kulttuuriin jossa on eletty elämä. (Toki jotkut aineet antavat kaikille yhteisiä näkyjä esimerkiksi käärmeistä.)

Itse asiassa spiritualistinen logiikka on hyvinkin ymmärrettävää. Se on takaperoista. Tämä ei ole loukkaus vaan ilmoitettu tosiasia. Takaperoisuus näkyy kahtaa kautta:
1: Syy-seuraus -logiikka on vaihdettu seuraus-syy -logiikkaan. Tätä ajattelutapaa kuvaa se, että nykytila otetaan olevana ja tästä rakennetaan selitystä taaksepäin. Tätä voi kuvata korttipelillä, jossa syy-seuraus -logiikkaa seuraava pitää voittajaa yhtenä vaihtoehtona. Seuraus-syy -logiikalla voittaja on selvä, ja on löydettävä syy siihen miksi juuri tämä voittaa. Tätä kautta nähdään että voittaja on Jumalan valitsema. Samaa logiikkaa voidaan käyttää syntymässä, jolloin syy-seuraus -logiikkaa seuraava näkee että on sattuma että juuri tämä siittiö hedelmöitti tämän munasolun. Esimerkiksi minä ajattelen että vanhempani tapaisivat toisensa junassa sattumalta ja muutenkin tapahtumaketju on hyvin sattumia pullollaan. Eli juuri minä olen täällä "epätodennäköisyyksistä huolimatta", joka tietysti opettaa minulle nöyryyttä. Seuraus-syy -logiikka on egoistinen ja siinä ajatellaan että hän on ikään kuin tärkeä ja väistämätön seuraus. Siksi hän tulkitsisi että vanhempieni kohtaaminen junassa oli osa Suurta Suunnitelmaa. Vastaava logiikka voidaan toki kiistää vielä näissä esimerkeissänikin. Mutta katsokaa miten uskovaiset keskustelevat antrooppisen periaatteen ympärillä - tai Alvin Plantingan tae -teologiikan kohdalla - ja lopputulos on selvä. Logiikka on takaperoista.
2: Logiikassa ja tieteessä syy -seurausta pyritään tekemään niin että "johtopäätös on yllätys". Eli teoria voi ennustaa jotain mutta tämä ei välttämättä sovikaan. Ja näin johtopäätös voi joutua vaikeuksiin. Uuden paradigman keksijä on arvostettu, koska hän kumoaa vanhat johtopäätökset ja tuo mukaan uusia. Mystikot taas ajattelevat aivan toisin. Tämä on yhteistä sekä mystikoille että ideologiaa tuijottaville teologeille: Jo katolisen keskiajan aristoteelisessa tieteessä ei kilpailtu uusien tietojen etsimisessä, vaan keskiössä oli disputaatio, väittely, jossa puolustettiin jotain teesiä, ja keksittiin sille rationalisointeina vasta -argumentteja joille tuli sitten keksiä rationalisointeja jotka kumosivat ne. Johtopäätös on selvä, ja faktat ovat jotain jotka on tulkittava. Johtopäätös ei ole missään kohtaa riskissä, joten keskiössä onkin se, miten todistetaan se, mikä jo tiedetään sen sijaan että yritettäisiin löytää uusia teorioita. Keskiössä ei olekaan uusi paradigma, vaan Perinne. Itse asiassa kun mystikko puhuu siitä miten hänellä on uusi nouseva paradigma, hän selittää innolla miten ollaan palaamassa vanhaan, johonkin alkuperäiseen johtopäätökseen, jonka jälkeen uudet paradigmat ovat olleet vain erehdystä.

Mystiikan kohdalla mielenkiintoista on se, että se esittää olevansa antiobjektiivista, eli se ei käytä tieteen pintatasoista logiikkaa. Tätä kautta se käyttää ahkerasti subjektiivisia perustelutapoja, joissa henkilökohtainen kokemus - tai oikeastaan väite siitä että hänellä on sellainen, eihän tätä kukaan tarkistaakaan voi. Kuitenkin antiobjektiivisuus esitetään samanaikaisesti hyperobjektiivisuutena, perimmäisenä totuutena.

Nykyään tilanne on ehkä jopa pahempi kuin koskaan. Pinnallisesti, teologisen korrektiuden tasolla, annetaan tilaa yksilöille, kokemuksille ja mielipiteille. Kuitenkin ihmistasolla vaaditaan ehdotonta, yliobjektien kautta rakennettua Totuutta. On Jumala joka on Kuningas, suuri yksinvaltainen auktoriteetti. Erityisen paha tämä on fundamentalistien parissa. Ei ole tavatonta että pintatasolla ollaan sivistyssanoja kylväviä ja väitetään että halutaan vain keskustella. Mutta käytännön tasolla käy niin että Omaa Näkemystä käytetään paljon ja vuolaasti ja siinä esitetään niin paljon asioita että niihin ei ehdi tarttua. Toisille ei anneta aikaa vastata. Keskustlelu on julistamista, jonka sävy on omille joukoille puhumista ja vetoavaa käännytystyötä erimielisiin. Taspuoliseen dialogiin ei pyritä tai ei kyetä. Eikä omia näkemyksiä muuteta, vaan uusissakin tilaisuuksissa toistetaan ne samat asiat muuttumattomina. Keskustelu on yksisuuntainen, käännytys- tai riitatilanne.
1: Ja arkitasolla vielä enemmän. Kun on erimielinen, kehotetaan miettimään uudestaan. Vaihtamisen miettimistä ei ikinä kehoteta "oikeille uskovaisille". Ja käy kuten minulle Julistajan kanssa. Minulla on kuulemma lupa olla mitä mieltä tahansa, mutta Helvetti on niin kauheaa että kääntyminen olisi ainut järkevä tapa. Agnostikot on vääräuskoisia kutn ateistit. Ja ateistit on murhaajiakin, joten yhteiskunnallisestikin se pitäisi kieltää vaarallisena. Eli saan olla mitä mieltä tahansa kunhan olen kristitty.

Mystikot kritisoivat skientistejä siitä että nämä väittävät tietävänsä kaiken. Kuitenkin käytäntö näyttää että skientisti ovat Enqvistin kaltaisia, heille ei ole "syviä totuuksia" ja he eivät väitä omaavansa niitä. Skientistit sanovatkin että heillä on "paras tämänhetkinen tieto", ei edes lopullinen tieto. Ja syvistä totuuksista he sanovat että heillä ei ole niitä, eikä muillakaan ole. Mystikot kuitenkin esittävät tietävänsä tämän syvimmän totuuden aidosti ja syvällisesti.

Kysymys onkin: Kuka on ylpeilevä kaikentietävä, ja kuka on vaatimaton? Kuka projisoi omat syntinsä vastustajaan, kuvitellen että toiset ovat samanlaisia kuin he? Kuka väittää että kaikilla on samat syvemmät kokemukset - ja että ateistit vain kieltävät nämä Jumalaa koskevat tuntemuksensa? Tässä on muutamia kysymyksiä joiden kysyminen on kielletty. Siksi että niihin on vastaukset, jotka eivät sovi ennalta päätettyihin johtopäätöksiin.

Moni voisi luulla että olen tässä uskonvastainen. Tämä on kuitenkin enemmän uskontoihin kohdistuvaa. Mystistä argumentaatiota käyttävät ainoastaan naamioituvat ideaalinsa taakse. Transsendentti on näin käytettynä esimerkiksi automaatti suoja kritiikiltä, koska kritiikki perustuu kieleen ja logiikkaan. Aiheena on kuitenkin toteutuva, ei ideaali.

Tätä voi lähestyä epäskientistisesti. "Humanistisella logiikalla" voi ottaa käyttöön vaikkapa Feuerbachin. Hänen ideansa yksilöllisyydestä sopii hyvin yhteen transsendentin käsitteen kanssa. Sillä hänestä tunteet ovat yksityisiä, ja jos niistä kerrotaan sanoilla toisille, ollaan yleisessä. Yksityinen ei tässä siirry.
1: Tämä muistuttaa kovasti sitä, miten koemme aistivamme toisten tunteita, mutta tosiasiassa teemme tulkintoja toisten ilmeistä ja äänensävyistä. Meillä on tavallaan fotonien aistimiseen liittyviä valoaistimuskykyjä, mutta ei mitään totuusaistia, tai ajatustenlukukykyä, edes tunteiden kohdalla.

Yleinen taas on maailman hallintaa. Siinä missä luonnontieteilijä pyrkii hallitsemaan maailmaa välinein, kuten teorioin ja teknologisin keksinnöin, uskonnossa maailmaa muokataan halutunlaiseksi määrittelemällä se sellaiseksi. Tässä käytetään sanoja. Feuerbach korosti miten luonnon humanisointi, antropomorfismi, on keskeisessä roolissa. Sillä maailmaa muokataan ihmisen mielen mukaiseksi. Koska uskonnoissa esitetään uskonkappaleita, ne ovat aina "yleisiä". Näin ollen kyseessä on pyrkimys muokata ihmistä.
1: Näin ollen uskonto on ikään kuin informatiivinen extendet phenotype. Jos mehiläisen pesä on sen ruumiin lisäke, on tekojalka tai pitkämiekka ihmisen lisäke. Uskonto taas on ikään kuin yhdenlainen "raaja" jolla muihin ihmisiin tartutaan.

Tämän jälkeen tarvitsee vain muistaa että mystiikasta kirjoitetaan kirjoja. Ja miten hengellisyyttä pidetään ihmisille tärkeänä, jopa välineellisin syin. Mystikko voi korostaa sitä että meditointi antaa mielihyvää ja tarjoaa terapiaa. On selvää että tässä ihminen erotellaan ja hänen uskonnollisuuttaan käsitellään varsin propositionaalisesti.