maanantai 28. kesäkuuta 2010

Serafin palavaa tulta.

Unelmoin sisäisestä kauneudesta ja yhteydestä.

Kaikki alkoi suuruuden ihailusta. Tämä innosti lähestymään asiaa lähemmin, kokemaan sitä aidosti suoralla kokemuksella. Näin lukitut ovet aukesivat. Historia lakkasi olemasta, sen tarkastelussa se paljastui vain sykleiksi ja permutaatioiksi, jotka toistuivat ja toistuivat kuin rituaali. Mediumin toistosta seuraa unio mystica, kokemus joka jättää sanat jälkeensä. Ja joka pakottaa suun Jumalalle omistettuun ylistykseen.

Heräsin aamulla, päätä särki. Pöydänkulmalla oli lasku.

Ei kommentteja: