Jos aletaan jauhamaan ihanneideaalistani, minun on vastattava yhteen kysymykseen. Ja yhteen kysymykseen ainoastaan. Mikä on miekkamies?Miekkasta; aristokraattinen vapautettu.
Miekankäyttäjään liittyy vahvasti termi gentleman. Nuija johon on lyöty naula tuntuu barbaariselta, ja iso kaksiteräinen taistelukirves antaa toisenlaisen ja aggressiivisen kuvan. Tikarilla taas varustautuu mielikuvissamme rosvo tai salamurhaaja. Ei ole todellakaan merkityksetöntä minkälaista lelua katsoo kantavansa. Miekka on symboli.
Miekkaan on aina liitetty mystisiä ominaisuuksia. Sen valmistaminen on ollut vaikeaa, jolloin ei ole ihme että sen valmistaminen on ollut erityistaito joka on tuntunut jopa taikuudelta. Takkiraudassa esitelty Seppä Wayland metodeineen voi tuntua jopa nykypäivänä kansantarinalta ja poppauskolta. Joltain jonka toiminta ei tunnu järkevältä vaikka on. Miekkoihin on liitetty mystisiä ominaisuuksia, esimerkiksi kuningas Arthurin miekan ajateltiin tekevän voittamattomaksi. Teräs olikin kova juttu, ja excalibur on johdettavissa otsikon lauseesta, ja kääntyy "kivestä vapauttamiseen." Miekka vedetään/irrotetaan kivestä.
Koska miekka oli vaikea valmistaa ja kallis, se tarkoitti sitä että voit saada sen haltuusi muutamaa kautta: (1) Olit yksinkertaisesti rikas. Tämä tarkoittaa aristokraattisuutta ja maallista mahtia. (2) Olit saanut sen lahjaksi, jolloin kyseessä oli kunnianosoitus jostain hyveestä, kuten rohkeudesta tai avuliausuudesta. Miekan antaminen kertoo myös siitä että sinuun luotetaan. (3) Olit tappanut vihollisen jolla oli miekka ja kerännyt voitonmerkin. Tämä tarkoitti että olit ansioitunut soturi.
Siksi on selvää että miekalla on tietynlainen kuva. Skientisti ei voi päästä juurikaan tätä lähemmäs mystistä.
Miekka vapaan miehen tunnuksena.
Terry Brown on erikoistunut englantilaiseen miekkailuun. Hänen mukaansa miekkaa pidettiin vahvasti symbolisena eleenä, jossa korostettiin kantajansa vapautta. Vapaan miehen tuli kantaa miekkaa.
1: Vaikka miekankäyttö tietysti liittyykin sortajienkin mahtiin, on tässä mielenkiintoinen mutka englannin kohdalla. Brownin mukaan englannissa miekan käyttöä haluttiin loppuvaiheessa rajoittaa vahvasti, koska tässä vaiheessa sen ei enää katsottu sopivan kristilliseen elämään, ilmeisesti liian moni aatelinen valistusherrasmies oli ateisti ja miekan ystävä. Tämä alakohta oli tietysti sitä varten että voin laittaa tähän vitsailua vapaasta ajattelusta ja vapaa -ajattelijoista. [ En keksinyt mojovaa, joten kuvittele se tähän.] Kirkko ei toki tuhonnut miekan asemaa : Miekan vei mahdista tuliaseiden kehitys. Taisteluetäisyydet muuttuivat niin että miekalle ei ole tarvetta. Kuopissa, juoksuhaudoissa ja muissa ahtaissa lähitaistelutilanteissa puukot ja tikarit ovat lyhyitä ja paremmin tilanteeseen sopivia. Miekka helposti vain kolkkaisi reunoissa ja esteissä. (Ja sitäpaitsi miekan etäisyyden saa hoidettua kivääriin liittyvällä pistimellä.
Miekkaa kantava oli siis kyvykäs puolustamaan kannanottojaan, näkemyksiään ja oikeutta. Näin jos joku yriti tallata oikeuksia, hän ei jäänyt toisen vallankäytön ja pyrintöjen alle koska hän kykeni puolustautumaan kunnioitettavalla ja pelottavalla pätkällä silpovaa metalliterää.
1: Kun otan tässä kohden avukseni Cannettin, jonka mielestä kaiken vallankäytön takana kummittelee aina väkivalta, miekka soveltuu symboliksi kaikkeen nykyajan vallankäyttöön, olipa se sitten argumentaatiota, manipulaatiota tai mitä tahansa.
Tässä on tietysti sanottava pari sanaa kaksintaistelusta. Sillä miekka liittyy vahvasti kaksintaisteluperinteeseen. Kentällä pidemmät aseet olivat suositumpia. Ja sisätiloissa ei ole useinkaan tilaa käyttää miekkaa koko sen potentiaalilla. Miekka ei ole välineenä ylivertainen missään, se on vain kohtuu hyvä kaikkialla. Kaksintaisteluihin se kuitenkin sopii perinteen mukaan erityisen vahvasti. Tässä on olennaista ymmärtää, että kaksintaistelu ei ole salavihkainen hyökkäys. Se ei ole myöskään itsepuolustusta. Se on "ritualisoitu apinatanssi", jossa keskiössä on herrasmieskunnia ja se miten sen puolesta ollaan valmiita kuolemaan. Tämän pitäisi tuoda mieleen - ei toki sitä että mentäisiin silpomaan toisia palasiksi - vaan sitä, että se mitä tekee pitäisi tehdä niin että olisi oikeasti valmis kaksintaistelemaan asian puolesta. Tämä lisää asioihin merkityksellisyyttä ja sen pitäisi rajoittaa epäreiluja temppuja elämässä. Näin kaksintaistelun haluttavat ominaisuudet tiivistyvät kolmikkoon : Valta. Vapaus. Vastuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti