keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Kuinka annoksen vastakohta on otos.

Eräs mihin monet skeptikot juuttuvat huomaamattaan, on nimenomaan placebo-käsite. He epäonnistuvat näkemään sen, että se minkä he selittävät placeboksi, on hieman hupsua sillä placebohan on nimenomaan mystiikan maailmasta, se on jotain mitä tiede kuten me sen tunnemme ei ole voinut selittää. Silti se vetoaa siihen, eli yksi yliluonnollinen ilmiö vaihdetaan toiseen."

Yllä oleva teksti on peräisin vaihtoehtohoitojen vahvalta ystävältä. Tässä esityksessä vihjataan että placebo on samaa kuin paraneminen jolle ei ole tieteellistä syytä. Ja siksi tämä tarkoittaisi sitä että tämä olisi samaa kuin mystinen parantaminen. Eli placeboilmiön voimakkuus todistaisi että on olemassa tieteelle tuntematon parannusvoima, jonka suuruus voidaan peräti mitata.

Tässä kohden on tietysti pakko mainita että placebo -ilmiölle itse asiassa tiedetään useita "luonnollisia syitä" ja lähteitä.
1: Placeboon liitetään usein näkemys "usko parantaa lääkkeen tehoja". Tämä ei vielä tarkoita samaa kuin kosminen paraneminen. Mieliala voi vaikuttaa ilman että siihen liittyy kosmisia voimia. Uskon vaikutus ja uskon kohde tavallaan sekoitetaan toisiinsa jos tälläisiä rinnastuksia tehdään.
2: Kaksoissokkokokeelle tarvitaan tilaa myös siksi että jos potilas tietää saako hän mitäkin ainetta, hän voi vastata eri tavalla. Hänen ei edes tarvitse vastata väärin, koska muutokset voivat olla pieniä, jolloin rajatapauksia voidaan katsoa ihan eri tavalla. Sokeripillerin saanut voi tulkita samanlaisen tilanmuutoksen "merkityksettömäksi" koska tietää että sokeri ei paranna. Ja lääkettä saanut kutsuu tätä "pieneksi paranemiseksi", joka sekin on parantamista. Luottamus tehoon tai ajatus toimimnattomuudesta taatusti vaikuttaa myös tunnetiloihin, jotka taas vaikuttavat verenpaineeseen, ryhtiin ja tätä kautta kipuihin - ja moneen muuhunkin asiaan. Tämä tarkoittaa sitä että hoitovaikutus ei ole pelkästään paranemisen tehostumista, vaan myös mittaustulkintakysymys, jossa vaikuttavat esimerkiksi tutkittavan asenteet. Ja yleisesti ottaen vaikkapa juuri tämän lääkkeen -tai lääketieteen yleensä- vastustaja tai - samanlainen - innokas kannattaja voisi jopa valehdella, jotta tulokset sopisivat haluttuun. Tarinatkin saadaan erotettua todellisuudesta, kun koehenkilö ei tiedä mitä pitäisi sanoa jotta haluamansa seuraisi.
3: Toisaalta tiedetään että ihan samalla tavalla esimerkiksi tarkastajan ennakkoasenteet voivat vaikuttaa jos hän tietää kumpaa lääkettä potilas on saanut, lumelääkettä vai aitoa. "Rajatapaukset" tai "pienet vaikutukset" livahtavat siihen puolelle mihin se odotetaan. Näin ollen verrokkiryhmän lisäksi tehdään niin että mittaaja ei tiedä, mihin ryhmään potilas kuuluu, lumelääkkeen vai testattavan lääkkeen.
4: Eikä placebo edes ole edes mikään vakio, ja joskus se vaikuttaa jopa haittaavasti. Tämä tarkoittaa sitä että placeboon nojaaminen voi joskus haitata paranemista, ja tämänkaltaisetkin asiat on otettava huomioon kun kriittisesti lähestytään sitä, onko jokin asia lääkettä vai ei.

Kaiken kaikkiaan Placebo ei siis edes tarkoita samaa kuin "tuntematon syy". Usein syitä paranemiseen onkin hyvin monenlaisia, eikä niitä voida kaikkia kontrolloida. Esimerkiksi jos potilas juokin kotona teetä jolla on sattumalta juuri tähän sairauteen auttava vaikutus, tapahtuu paranemista joka ei johdukaan pelkästä lääkkeestä. Ja toisaalta jokin vastaava arkinen asia voi pahentaa tautitilaa. Näitä kaikkia on mahdoton kontrolloia, joten niiden vaikutukset hukkuvat kun käytetään koeryhmiä; Lukuisat pienet sattumat jäävät syrjään.

Mutta vaikka se tarkoittaisikin, niin tietämättömyys taas ei tarkoita samaa kuin yliluonnollinen. Se, että emme tiedä mitä asian takana on ei voi tarkoittaa sitä että tiedämme mitä sen takana on. Luonnolliset syyt on järkevä olettaa näiden mysteerien taakse, koska tiedämme monia luonnollisia asioita tapahtuvan, mutta yhtään todistetusti yliluonnollista ilmiötä ei ole jäänyt todisteista haaviin. Tämä on induktiivista päättelyä, joka on tieteessä yllättävän keskeisessä roolissa. Toki parhaat todisteet olisivat testattuja korrelaatioita, mutta tälläinenkin induktio on parempi kuin ei mitään - tai analogiat tai yksittäistapauksiin tai onnistumiskokemuksia keräilevät tarinat. (Jokainen arkielämässäkin tietää että toiset arvaukset ovat fiksuja ja toiset typeriä. Suuruusluokkia ja todennäköisiä tapahtumia voi esimerkiksi arvioida etukäteen. Lottorivin arvaaminen voi olla puhdasta mäihää, mutta hoito joka tehoaa ei ole arvontaa vaan toimiva ilmiö.)

Vaihtoehtohoitajat pyrkivät korjaamaan tilannetta yksittäistapauksilla, anekdooteilla. Tämä on huono tapa ensinnäkin sen vuoksi että tarinoiden oikeellisuuttakaan ei voida tarkistaa. Kun luikurinlaskettelun mahdollisuutta ei oteta huomioon, käy niin että vaihtoehtohoitaja voi sanoa ihan mitä vain - vaikka asiaa ei olisi tapahtunut. Ja loukkaantua siitä että toinen ei luota häneen, ja kutsua tätä ad hominemiksi. Tämä yleinen strategia ei kuitenkaan ole mikään pilkka, koska havaintojen saaminen, toistettavuus, käytetyt mittaustavat ja muu vastaava on "standardia". Kaikilta vaaditaan ne. Kun puhutaan perustelusta, luottamus on aina eräällä tavalla ansaittava: Jopa logiikassa ja rationaalisuudessa asia on hyväksytty vasta ansioiden jälkeen: On oltava tietynlainen looginen perusteluketju.

Ja näidenkin jälkeen jää isoja ongelmia. Yksi yllättävä niistä on tilastomatematiikan puolella. Yksittäistapauksissa, etenkin silloin kun havaittava ilmiö on erikoislaatuinen ja harvinainen, "väärät positiiviset" ja "väärät negatiiviset" johtavat yksittäistapauksissa isostikin harhaan. Siksi tilastosta yksilöön soveltaminen ja yksilöstä yleistäminen ovatkin virheitä. - Näin ollen yksittäistapaus joka ottaa itsensä esimerkiksi on otoskooltaan 1 ja tietysti täyttää 100% aineistosta, mutta ei ole silti vakuuttava todiste. Ja tämä on syy varmistustestien tekemiseenkin: Se, että koe kuitenkin on esimerkissäkin melko luotettava, johtaa siihen että se hyvin epätodennäköisesti menee aina ja aina samalla tavalla pieleen. (Onnistumisten ja epäonnistumisten suhde on sairaalla ja terveellä eri, joten jos näin ei olisikaan, niin iso kasa testejä antaisi tuloksen.)

Parantamisen logiikka perustuukin induktioon. Lääkettä annetaan koska se todennäköisesti toimii; kysymys on massoista ja todennäköisyyksistä, ei yksittäisistä ihmisistä. Lääkkeen ideana on se, että parantuminen yleistyy, joskus huomattavastikin. Potilas voi joskus parantua muutenkin. Eikä mikään estä sitä että lääkityksen alla vaikka hän voisi parantua muutenkin, joten tarina ei koskaan yksilön kohdalla kerro varmasti kummalla hän parani. Joskus potilas suorastaan paranee lääkityksestä huolimatta. Tämän vuoksi tarvitaan otoksia, jossa on mukana kontrollia jossa katsotaan sekin, miten usein hoito epäonnistuu ja miten osein onnistuu.

Eli tarvitaan sitä roinaa, mitä lääketieteen tutkimuksissa käytetään ja joita vaihtoehtohoidoissa ei kohtaa koskaan. Vaihtoehtohoitajat ovat siitä erikoisia, että heistä hoidon lääketieteellinen osoittaminen on liian kallista ja vaikeaa. Kuitenkin heillä itsellään on tieto siitä että hoito toimii. Siksipä heillä täytyy olla todisteet väitteelleen. Puolustukseksi ei kelpaa paranemisen yliluonnollisuus - sairaus on tila, samoin kuin tilan paraneminen. Nämä voidaan mitata ja saada todennäköisyyksiä joita voidaan verrata siihen kun hoitoa annetaan ja kun hoitoa ei anneta. Hoidon vaikutus, paraneminen, nähdään vaikka - juuri tätähän tarinat "kissalla oli korvatulehdus jonka homeopaatti paransi" -kertomuksissakin on! Ne täytyisi vain tilastoida ja tarkastella kriittisesti niin että myös epäonnistuneet hoidot on mukana, ja katsoa sitten miten kissojen korvatulehdukset paranevat kraanavesihuuhtelulla ja kumpi on todennäköisempää.

Luottamus tehoon on kova, joten selvästi vankat todisteet ovat vaihtoehtohoitajien hallussa jo nyt. Eiväthän he ole päästään, uskonvaraisesti, tätä tehokkuutta keksineet, eiväthän? Eiväthän he muuten kauppaisi tuotteitaan rahaa vastaan?
1: En sentään ole niin halveksittava että heittäisin heidän päälleen heidän omia moitteitaan: Esimerkiksi sitä miten koululääketiedettä moititaan toistuvasti "tuntemattomista riskeistä", niin miten vaihtoehtohoitajat tietävät että heidän hoidollaan ei ole niitä? En käytä näitä koska nämä syytteet eivät ole rationaalisia.

Ei kommentteja: