Välimerkkivirhe.

"Count Up" -blogissa kirjoitettiin siitä miten kuolema on aina ajankohtaista. Hän kirjoitti "Elämän loppu Pilkku vai piste" Piste tuntuu lopullisemmalta, pilkku odottaa vähintään sivulausetta. Välimerkkejä selvästi kaipailtiin. Samoin kuin yllä olevassa sisareni tekemässä kuvassa, jossa ilmoitetaan kuoleman luonne.

Välimerkeistä mieleen tulee tietysti se, että merkit sisältävät informaatiota, asia voidaan katsoa ilman merkitystäkin, tällöin on vain kasa bittejä. Tässä ideassakin kuolema on juuri olennaisesti välimerkkivirhe. Asiaa voidaan ehkä selventää syöpämetaforaa käyttäen. Umbrto Eco kirjoitti "Foucaultin heilurissa" muun muassa laajan kaaren tarinan mystikosta joka tutkii asioiden yhteyksiä vaihtelemalla kirjaimien paikkoja, näin syntyy uusia sanoja ja tämänlaiset löydöt ovat tämän mystikon elämän sisältö. Hahmo kuolee syöpään muistuttaen itse lopussaan että hänen solunsa ovat kokeneet samaa mitä hän on itse tehnyt tutkimuskohteelleen ; Mutaatiosta seuraa syöpä, ja kuolemasta saa varsin konkreettisen välimerkkivirheen.

Omalla kohdallani mieleen muistuu aina välistä oma väliaikausuus elämässä. Tässä, olipa tuonpuoleista tai ei, minua auttaa Camus. Hänelle tämänpuoleinen elämä oli absurdia, olemassaololle ei ole sen kummempaa syytä. Ja kuolema on väistämättömyys. Tätä kautta yksinäisyys, väliaikaisuus ja merkityksettömyys sävyttävät elämistä sellaisenaan. Tätä kautta kysymys siitä miksi tehdä tai ei tehdä itsemurha on hyvin keskeinen - ellei se kaikista keskeisin - kysymys. Hänestä elämästä voi kuitenkin nauttia, juuri sen perimmäisen absurdiuden vuoksi. Väistämättömän voi kohdata rohkeudella: Kuoleman edessäkin voi olla hieman kuten nurkkaan ajettu rotta, jonka ylivoimainen vihollinen on piirittänyt. Rotan epätoivoinen ja taatustu menestyksetön taistelu on eräänlaista riuhtomista joka tekee teosta jopa ihailtavaa.

Jos kuoleman välimerkit aikaansaavat kysymykset pelottavat ja inhottavat, lohtua tuo Camuksen maailma, josta voi napata ajatuksen siitä että elämäkin on välimerkkivirhe.

---

Kuva Julia Hämäläinen.