"Anarkismi ei ole pommeja, epäjärjestystä, kaaosta, ryöstöjä, murhia. Se ei ole sota kaikkien kesken eikä paluuta barbarismiin.Anarkismi on vapaata siitä, ettei kukaan orjuuta, tyrannisoi, omista toista. Se on keskinäistä veljeyttä, rauhaa ja harmoniaa."
(Alexander Bergman)
Kun anarkisteista puhuu joku eianarkisti, hän puhuu helposti rähinästä, aktivismista ja pommeista. Anarkistien itsensä mielestä anarkismissa taas korostuu vapaus. Anarkia on yksilökeskeistä ja rajoitteita vastaan. Jokainen on tavallaan aristokraattinen asiantuntija, oman elämän mestari ja asiantuntija. Siksi byrokratiaa ei anarkisteista tarvita.
Vastaavan lainen ajatus löytyy talousteorian puolella. Sitä kutsutaan näkymättömäksi kädeksi. Sen kehitti Adam Smith, jonka mielestä ihmisten syvillä tuntemuksilla ei ole väliä, koska ahneudestakin seuraa se, että joku tarjoaa ahneesti palvelua jota toiset haluavat ostaa: Koko yhteiskunta perustuu tavallaan siihen että maanviljelijää ei velvoiteta tekemään työtään siksi että hän haluaa ruokkia ihmisiä jalouttaan, vaan että hän ruokkii muita koska hän saa palkkaa. Näin maanviljelijä voi olla hyvää tahtova tai ahne, lopputuloksen kannalta tällä ei ole väliä. Tähän ajatukseen perustuu ns. "vapaa markkinatalous".
Kuitenkin anarkisteiksi itseään kutsuvat usein taistelevat markkinataloutta vastaan. He näkevät sen rajoitteena, vaikka se tavallaan toimiikin äärimmäisen anarkistisella tavalla. Suuryritys on omavaltainen. Usein anarkisti näkee tämän kontrollina.
Kuitenkin on hauskaa huomata, että yksilökeskeinen ja rajoitteita purkava rakennelma, joka on vapaan - ja ahneena ja tuhoisana usein pidetyn - markkinatalouden pääideoita, on tavallaan huipentunut anarkismiin joka itse korostaa olevansa vapaa - mutta silti erimieliset kokevat sen itsekkäänä ahneutena ja tuhoisana.
Tätä kautta voidaan lähteä miettimään sitä, että markkinatalous näyttää jotain anarkismin mahdollisia ongelmia.
1: Ensinnäkin anarkismi nojaa vahvasti oletukseen ihmisen pohjimmaisesta hyvyydestä. Tai oikeastaan Smithin tapaan ei ole väliä onko ihminen hyvä. Ajatus on, että ihminen tekee luonnostaan seurassa hyvää, vaikka hänellä olisikin itsekkäitä pyrintöjä.
2: Samoin markkinavoimat ja demokratia omistavat toisen yhteisen ongelman anarkismin kanssa: Se on herkkä populismille jossa valta alkaa "vapaaehtoisesti keskittymään" massoille. Jos populistin toimintaa ei ole lailla kontrolloitu, hän saa tartuttaa näkemyksiään.
Jotain erojakin markkinatalouteen ja anarkismiin voidaan saada. Instituutioituminen ei ole anarkismille ominaista, toisin kuin markkinatalouteen. Ja toisaalta markkinatalous nojaa konkreettisiin asioihin, materiaalisiin asioihin, joita ovat resurssit, tuotantovälineet ja lopputulokset. Anarkismi taas keskittyy enemmän immateriaalisiin asioihin.
1: Anarkismi toki kritisoi tuotantosuhteita - mutta vain siksi että markkinatalous keskittyy siihen, joten vastustamiseen tarvitaan tätä aihetta koskevaa keskustelua. Ei siksi että anarkismi keskittyisi siihen, vaan siksi että vallitseva anarkismin vastustama asia tekee niin ja nojaa oikeutuksensa näihin asioihin.
Toinen erityinen ero on löydettävissä asennoitumisesta. Vapaassa kaupassa ihmiset leimataan menestyjiksi. Eli markkinataloudessä pärjäävät ovat yritteliäitä ja onnistuvia. Ihmiskuva on kauttaaltaan positiivinen. Anarkisteille olennaista taas on uhristatuksen hakeminen. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä että anarkismi tekisi heikoksi - moni toki ajattelee että uhristatuksen hakeminen tarkoittaisi samaa kuin se että aate heikentää. Itse olen tässä pessimistisempi. Näen että uhristatuksen hakeminen - olipa kyseessä "vapaa -ajattelija" tai "anarkisti" - on retorinen strategia jolla haetaan itselle etuasemaa. Nykyään kun tavallaan kuuluu mennä sen heikomman ja pienemmän puolelle, joko monikulttuurisen arvomaailman ja/tai kristillisen maailmankuvan kautta. Heikkoudella voidaan myös hakea kompensointietua: Kun olemme heikkoja, saamme käyttää rajumpia keinoja.
Tätä kautta anarkismiin voidaan kohdistaa "vapautuksia", joka tekee kapitalismia vastustavan anarkismin. Kuitenkin herää myös kysymys voiko yhteiskuntaa jossa materiaaliset asiat eivät ole jotenkin järjestetty, olla ollenkaan. Toki materian valta on hyvin paljon jo nyt muuttunut immateriaaliseksi informaatioksi. Mutta silti resurssit ruoasta lähtien ovat yhä pakko järjestää jotenkin. Jotenkin tuntuu että tässä täytyy olla jotain lakeja.
1: Luonnonmukainen omavaraisuus olisi toki yksi vaihtoehto, jolla tätä kierretään, mutta tässä jokainen velvoitettaisiin viljelemään, huvitti tai ei. Jos taas kuvioon tulee palvelus-vastapalvelus, niin huijaamisen kiertämiseksi mukaan astuu helposti jokin yhteinen ja sovittu kalibrointitapa. Tämä taas on rahaa.
Kuvassa on tänään valokuvaamani kahlaaja, jolla oli kova kiire. Liekkö vapautta vai oravanpyörää, mutta kiire ja huuto oli joka tapauksessa kova.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti