"I can see it in your face, the fear, the conflicted yearnings. A subconscious desire to find fulfillment through another. Intimacy through co-dependency."(X files, "How the Ghost Stole Christmas")
Ihmiset ovat laumaeläimiä. Me tykkäämme kokoontua samanmielisten keskuuteen. On myös mukavaa kehitellä näitä yhteisiä ajatuksia. Tätä kautta poliittiset puolueet ja kirjakerhot ovat sellaisia että hakeudumme mielellämme niihin. Mukana on toki muutakin.
John Pieret kirjoitti käytännön tapaukseen viitaten siitä miten konservatiiveillä on vahva taipumus kiinnittää huomiota sanojaan sanottavan asian sijasta. Liberaaleja lähteitä ei tarvitse ottaa vakavasti, koska ne ovat liberaaleja. Täsmälleen sama ajatus löytyy toki muualtakin: Juha Leinivaara kirjoittelikin homeopaatikoista. Homeopaatikkojen strategia on tiivistettävissä tokaisuun : "Jos tiede ei todista homeopatian ihmeitä, niin tieteen täytyy muuttua." Ja miten "Siinä samalla sanotaan, että ihotulehdus johtuu vauvalle annetusta rokotteesta. Sitä ei tarvitse erikseen selittää, sillä homeopaattien parissa rokotteet ovat kyseenalaista toimintaa, joka liittyy allopaattiseen lääketieteeseen."
Tämä liittyy vahvasti rypäytymiseen. Erilaiset näkemykset eivät ole ihmisillä satunnaisesti, vaan yksi mielipide ikään kuin ohjaa ottamaan toisista asioista mielipiteitä. Se, mikä jää ehkä huomaamatta on se, että tässä muodostuu ideologinen oppijärjestelmä. Siinä on intressejä.
Intressistä syntyy oikeaoppisuuskäsitys, ja tähän liittyy vahvasti taistelu vääräuskoisia vastaan ; Toisin sanoen itseen kohdistettua kritiikkiä otetaan vainona, mutta toisiin suhtaudutaan vihamielisesti. Kysymys on tällöin oikeaoppisuudesta. Tämä on tavallaan loikkaus menneisyyteen. Sillä katolinen kirkko vastusti Galileo Galileitä koska hän keskittyi teorioihin ja testaamiseen, empiriaan, sen sijaan että olisi kiinnostunut siitä onko asia kristillisteologisesti oikeaoppinen vai ei.
Nyttemmin kaikki pseudotieteet käyttävät postmodernistisia ajatuksia. Vastustajat dekonstruoidaan ja kiinnitetään huomiota pelkästään heidän intresseihinsä ; Ikään kuin se, että henkilöllä on vakaumus estäisi häntä olemasta oikeassa. Omaan näkemykseen tätä dekonstruktiota ei tietenkään tehdä. Sillä erilaiset tulkinnat olisi hyväksyttävä. Pennock onkin huomauttanut tämän strategian erikoisesta piirteestä. "shows in a striking manner how radical postmodernism undermines itself and its own goals of liberation. If there is no difference between narratives - including no differ- ence between true and false stories and between fact and fiction - then what does liberation come to? Are scientific investigations of human sexuality really no more likely than the Genesis tale of Eve’s creation from Adam’s rib? Those original goals - the overthrow of entrenched ideologies that hid and justified oppression - that motivated the postmodern critique were laudable." Itse sanoisin saman siten että kun postmodernismi on kehitetty taistelemaan ideologioita vastaan, ja keskittyy suvaitsemaan erilaisia tulkintoja, vedetään tieto pois mahdottomana tavoitteena ja jäljelle jää pelkkä valtapeli. Sillä tulkinnantekijä ei välttämättä keskity tutkimukseen vaan tulkinta voi syntyä pelkästään oikeaoppisuutta tavoittelemalla. Näin ollen postmodernismi ei onnistukaan olemaan "Galileimainen" valtapelien murskaaja vaan sen avulla palataan esi -Galileilaiseen aikaan jossa on vain ja ainoastaan erilaisia dogmia, jotka ovat ideologisia, eivät tietoa vaan pelkkiä uskontoja ja niiden dogmaattisia oppijärjestelmiä.
Oppijärjestelmä on siitä hyvä, että sen kautta voidaan tavallaan etsiä mitä jo valmiiksi tiedetään. Näin oppirakennelma hioutuu havaintoaineistojen edessä jos sille tulee vaikeuksia jolloin sitä paikataan ad hoc -oletuksin tai muuten anomalioita keräämällä. Mutta se on silti näidenkin jälkeen sisäisesti koherentti. Tälläiset dogmaattiset oppijärjestelmät kun eivät välitä itsekritiikistä - ja vielä vähemmän falsifioinnista joka mahdollistaisi näkemyksen kumoutumisen. Tätä kautta niitä voidaan rakennella koherentiksi ikuisesti. Ne kestävät minkä tahansa vastaesimerkin.
Näin kritiikin perinteet kokevat ison muutoksen. Siinä missä ennen on varottu huolimattomuutta, virhettä tai valehtelua, antaa postmodernismi luvan varoa kerettiläisyyttä ; Jokaisellahan on lupa tulkintaan, ja kaikki tulkinnat ovat samanarvoisia. Näin kriitikon moite voidaan aina lakaista alas sillä että kriitikko edustaa argumentoijalle kerettiläisyyttä, jotain joka on "suppeakatseinen", kun ei hyväksy Oikeaoppisuutta.
1: Minunlaiseni skientisti tietysti on sitä mieltä että tulkinnat ovat kiinnostavia vain jos ne luovat tutkimusta. Pelkkä "perinteeseen sopiminen" itsessään on hyvin epäkiinnostavaa, tulkinnoilla saivartelu on enemmän kuin väärin - se on turhaa. Tämä ei toki kiellä oletuksia: Esimerkiksi fysiikka nojaa oletuksiin, kuten esimerkiksi foundationalistiseen oletukseen jossa ulkopuolellamme on maailma jonka jaamme samanlaisena muiden kanssa. Tämä on kuitenkin "mielenkiintoinen työhypoteesi", joka on merkittävän hyvä koska se tuottaa paljon tutkimusta.
Asia on melko suuri ja näkyvä. Ilmankos olen kirjoittanut tämänkaltaisesta toiminnasta aikaisemminkin - joskin aiheen rajaus oli aiemmin erilainen. Ja Unkurissakin kirjoitetaan puolileikillisesti käsityksistä sivistyksen kuolemasta, jossa on huomattu miten "humanistit ovat osoittautuneet aurinkokuninkaan lipeviksi hovimiehiksi, jotka heittelevät kulttuurin kirjavia palloja toisilleen ja kumartelevat taidokkaasti. toisilleen. jää nähtäväksi, kaipaako uusi sivistys heitä narrikseen." Toki tämä kertoo enemmän kulttuurin tekijöistä ja sivistyneistöstä kuin kulttuurista ja sivistyskestä itsestään. Mutta käyttötapa ja toiminta on kuitenkin hyvä nostaa esiin. Sillä ne liittyvät olennaisesti niihin pelottaviin intresseihin.
Haluaisin kuitenkin jatkaa tästäkin vielä eteenpäin : Sillä laaduntarkkailu on aina jonkinlaista sensuuria. Tätä kautta päädytään esimerkiksi siihen, että jos pseudotieteilijä haluaa "Nature" -lehteen, hän voi yrittää. Kun vertaisarviointi ei mene läpi, saa tästä kokemuksen sensuroimisesta, ja tämä tuntuu helposti vainolta: Paperiin laitettuun asiaan on sidottu omaa identiteettiäkin, jolloin julkaisun torjunta tuntuu hieman samalta kuin oman itsen torjunta.
Se, mikä innostaa pseudotieteilijöitä tähän toimintaan on merkityksen saaminen elämään. Kirjakerho tuo yhtenäisyyttä ja hallinnan tunnetta. Kokemus ymmärtämisestä joka on "niin paljon parempi kuin tiedemiehillä" sisältää pakosti aimo annoksen itseriittoisuutta ja ylpeyttä. Tämän vuoksi tulee luontevana systeeminä vaatia julkaisukäytännön muuttamista. Sehän on vain vainon poistamista. Huomaamatta jää kuitenkin se, että "Nature" -julkaisulla on väliä koska se on laadukas lehti. Ihmiset pitävät "Natureen" pääsyä saavutuksena ja luottavat että siinä julkaistu materiaali on hyvää. Jos sen laaduntarkkailuun puututaan, muuttuisi samalla juuri se asia, jonka vuoksi "Natureen" pääseminen on ollut tärkeää in first place. - Ellei julkaisija sitten tunnusta että halu päästä "Natureen" johtuu vain siitä, että siinä olevia arvostetaan ja julkaisu halutaan tehdä ensisijassa valtapelillisistä syistä, se olisi omalle ideologialle hienoa PR:ää ja mainosta. Tätä kautta voidaan tehdä vaikkapa seuraava tulkinta taustalla olevista piilevistä ideologioista : "'Cause you're a lonely man. A lonely man chasing paramasturbatory illusions that you believe will give your life meaning and significance and which your pathetic social maladjustment makes impossible for you to find elsewhere."
(X files, "How The Ghosts Stole Christmas")
Tarkkaavainen huomaa, että teen dekonstruktion dekonstruktion, ja käytän samoja psykologisoimisen keinoja kuin näissä tiedevastaisissa puheissa. Jos argumentaatiotapa toimii, on tämäkin pakko hyväksyä. Ja jos ei hyväksy ajattelutapaa on reiluuden vuoksi kohdeltava muitakin samaa ajattelutapaa käyttäviä samalla tavalla.
Kuvan ylämaski kuvaa sitä miten oikeaoppisuus varustaa niin että asiat nähdään rajoitetusti. Samoin kuin metallihansikas takaa että toiseen ei tarvitse koskea paljaalla kädellä, vaan kovaa metallilla, jolla voidaan tarttua "viholliseen", vääräoppiseen. Molemmat ovat samanaikaisesti suojautumista varten. Intressin sisällä opiskelukin on lähinnä oman kuoren vahvistamista ja vastustajaan tutustutaan vain jotta tämä voitaisiin päihittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti