Me kaikki varmasti kannatamme naisten oikeuksia. "Jesus and Mo" -sarjakuvassa jopa irvailtiin sillä, miten fundamentalisti -islamistitkin kannattavat naisen oikeuksia. Sitä, että naisen perintöosa on puolet miehen perintöosasta. Ja että naisen on oikeus saada ohjausta älykkäämmältä mieheltä piiskaamisen muodossa. Vitsi on kenties irvokas, mutta tässä on kuitenkin takana ideaa. Kaikki kannattavat naisten oikeuksia, he vain määrittelevät ne todella, todella, eri tavoin. Esimerkiksi evankelista Pat Robertson katsoo puolustavansa naisen oikeuksia, koska Jumala on luonut naisen ja miehen erilaisiksi, heillä on eri kyvyt. Näin ollen hänestä naisen toiminta voi olla keittiössä ja miehen töissä, koska ihmiset on suunniteltu sellaisiin sopiviksi. Hänestä tämä muuttuu epätasa -arvoksi vasta kun kotitöitä ei arvosteta. Hän pitää feminismiä vaarallisena, koska feministit ajavat avioeroa, ja muuta syntistä toimintaa. Hänen omat sanansa feminististä kuvannevat hänen näkemystään : "The feminist agenda is not about equal rights for women. It is about a socialist, anti-family political movement that encourages women to leave their husbands, kill their children, practice witchcraft, destroy capitalism and become lesbians."Feministit ovat erimielisiä. Se, että on erimielinen Pat Robertsonin kanssa on minun mielestäni hyvä indikaattori siitä että ihmisen sanoissa on järkeä. Se ei kuitenkaan vielä tarkoita että toinen olisi oikeassa. Ehto ei riitä. On tarkistettava enemmän.
Luin tässä kohden oikein opaskirjan aiheeseen. Liisa Huhdan ja Rosa Meriläisen "Feministin käsikirjan". Kirjassa kerrotaan aivan aluksi siitä, miten feminismi tarkoittaa samaa kuin tasa -arvon hakemista. Tässä kohden kuvassa esiintyy esimerkiksi murheellinen armeijaa käyvä mies. Feministi katsoo epätasa -arvoa ja korjaa sen. Näin feminismi on ihanteeltaan tasa -arvoinen.
Feminismi ilmiönä ei kuitenkaan näytä olevan ollenkaan tämän ihanteen mukainen. Meriläinen ja Huhta eivät tätä ääneen sano. Mutta kirjaa lukiessa tarkasti, tätä ei voi olla huomaamatta. Esimerkiksi siinä tuodaan esiin se, miten mies puhumassa feminismistä ja tasa -arvosta on vain puolustaumista feministejä vastaan, miehen aseman puolustamista. Toisaalta kirja mainitsee profeminismin, jolla tarkoitetaan feminismiä ja sen asiaa ajavia miehiä. Kirja kysyy tässä vaiheessa asiallisesti sen perään, johtuuko tämä siitä että miehet eivät halua leimautua, vai siitä että naiset eivät halua ottaa mukaan.
1: Minä sen sijaan kysyn jo sitä, että onko tätä ryhmää olemassakaan, jos kaikki feminismistä puhuvat miehet ovat miehiä puolustavia. Vai onko käytäntä se, että feministien sallima tukijoukon rooli olla hiljainen selkääntaputtaja? Selvää on kuitenkin että feministimiestä kutsutaan profeministiksi. Sillä kysymys on sukupuolesta.
Koen olevani määritelmänmukainen feministi. Minut kuitenkin määritellään feministien toimesta profeministiksi, ei sen vuoksi mitä ajattelen vaan sen takia mitä sukupuolta edustan. Ja argumentaatiota lukiessa teksti luetaan fallosentriseksi vainoksi, ja minut sovinistiksi. Ei sen takia että haen tasa -arvoa, vaan sen takia minkä sukupuolen tasa -arvoa haen. Nainen joka on feministi ja hakee tukea naisten asemalle ei tulkita vastaavalla tavalla telaketjufeministiksi.
Ei väliä sillä mitä teet tai mitä sukupuolta olet, vaan sillä mitä järjestöä ja perinnettä edustat.
Syynä ei väistämättä ole mikään feministien pahantahtoisuus. Syy on yksinkertaisesti se, että feministit tarkastelevat maailmaa siten että he syyttävät systeemiä. He panostavat vain niihin asioihin joita pitävät epäkohtina. Näin ollen hyvät asiat jäävät keskustelua seuraamattomilta huomaamatta : Ei tavallaan nähdä mistä vaietaan. Tämänkaltainen lähestyminen johtaa tietysti ajan kanssa väistämättä trivialisoitumiseen: Isot jutut on hoidettu ja jäljelle jää vain melko turhanpäiväisiä asioita.
Meriläisen ja Huhdan kirja pitääkin sisällään oikein luvun aiheesta "syytä systeemiä". Miestä siis ei syytetä, koska epätasa -arvo on yhteiskuntarakenteissa. Ongelmana tässä on vain se, että miehet edustavat ja hyväksikäyttävät yhteiskuntarakenteen epäkohtia, jolloin käy kuten yleensä käy. Käytännössä määrittelykikkailu ei muuta sitä että syytetään miehiä. Perinne on, että tasa -arvon hakeminen on naisten oikeuksien hakemista. Tätä kautta miesten ongelmat jäävät korjaamatta. Niihin ehditään sitten paneutua myöhemmin - elleivät nämä ole vain feministien vastaista fallosentristä vainoa ja tekosyitä.
Toinen merkittävä asia aihepiirissä on se, miten rooleja vastaan taistelu korostuu. Siksi vauhdikas poika kokee helposti vastustusta koska se on perinteinen pojan rooli. Ja tyttö joka on vilkas luokitellaan feministien mukaan positiivisella valolla, koska tämä rikkoo mallia. Jos toiminta on perinteenmukaista se "on joko väärin tai vähintään epäilyttävää", koska se sopii vanhan valtajärjestelmän sisään. Jos heteronormatiivien tai patriarkaalinen arvomaailma ei tarvitse kyseenalaistamista, se ei ole naisasian ajamista. Näin roolit ovat helposti yhtä tiukat mutta nurin päin kääntyneet.
1: Siksi esimerkiksi CFNM -pornoa kaupitellaan toistuvasti naisille sopivana seksinä. Siinä naiset kun ovat vapautuneita. Hallitsevassa asemassa. Jos roolit vaihdettaisiin ympäri, kyseessä olisi tietysti kauheaa miesten vallankäyttöä. Koska se on perinne.
Lopputulos ei ole tasa -arvoinen, vaan samoin toimivista toinen hyväksytään ja toinen hylätään sitä kautta mitä sukupuolta hän edustaa. Toisin sanoen uskallan väittää että feminismin määritelmällinen ihanne on tasa -arvo. Mutta käytännössä maailmaa ei suinkaan lueta sukupuolineutraalisti. Feminismin kritiikki voikin johtua paitsi Pat Robertsonin tapaisesta asiattomasta syyttelystä, myös siitä että sosiologisen toimijan tasolla toimiva liike jonka jäsenet tunnistetaan siitä että he kutsuvat itseään feministeiksi on ainakin paikoin suorastaan ristiriidassa tämän tasa -arvoihanteen kanssa.
1: Tekopyhän on turha vedota ihanteisiin joita ei noudata. Ongelmat eivät taikoudu hokkuspokkus pois tälläisillä retorisilla kikoilla. Ei vaikka olisi itse Pat Robertson, itsensä Kaikkivaltiaan Jumalan Ehdottoman Viisauden välitysmies.
Epätasa -arvoa voi esiintyä esimerkiksi aliedustuvuuden kautta. Tästä esimerkkinä on evoluution kehitystä kuvaava kuva, jossa apina muuttuu mieheksi. Tämä on kulttuurisymboli jolla naiset ikään kuin unohdetaan. Hankamäki on tässä kohden tuonut aika kuvaavan esimerkin epätasa -arvosta: Lehtihyllyt näyttävät naisia, ja miehet pääsevät kanteen jos ovat naisen kanssa. Feministi voi kuitenkin sanoa että tässä naiseus on tuotteistettu, jolloin kyseessä on välineellistäminen ja merkki naisen sortamisesta. Tätä ei kuitenkaan mietitä kuvassa jossa apina ja mies rinnastetaan.
Seksileluja ja panorooleja.
Kirja opettaa sanakirjassaan että dildo on naisen paras ystävä. Tämä on mielenkiintoinen huomautus, koska siihen liittyy vapauttamisen teemoja. Nainen on vapaa seksuaalisuuteen, eikä tarvitse miestä. Ja toisaalta miestä ei tarvitse ajaa touhuihin, jos ei vaikka jaksa tai miehilläkin on muuten vain tasa -arvoisesti pää kipeänä. Jostain syystä jos mies sanoisi että "puukolo on miehen paras ystävä", se korostaisi ihmiskuvaa, jossa mies olisi eläimellinen ja himokas runkkari. Seksilelulla itsensä tyydyttävään mieheen yhdistetään helpommin säälin tunteita.
1: Mutkikkaammaksi tilanne muuttuu, kun mukaan astuu pornografia. Pornografia nähdään helposti välineellistämisenä. (Huhdan ja Meriläisen kirja kuvaa pornoa yllättävän neutraalisti, se määritellään elokuvaksi jossa näyttelijät ovat alasti ja joiden juonet ovat huonoja.) Kuitenkin masturbaatiofantasiat voidaan katsoa ihan vastaavanlaiseksi toiminnaksi, ihmisen välineellistämiseksi. Mitä se nainen tekee dildon kanssa? Vaihtoehdot eivät ole mukavia: Seksin esineellistäjä joka purkaa mielikuvituksettomasti viettejä ajattelematta seksiä. Tai sitten hän välineellistää ja objektisoi miestä.
Epätasa -arvosta seuraa se, että usein toteutuu tasa -arvoa jonka voi löytää Italo Calvinon "Jos talviyönä matkamies" -romaanista. Siinä löytyy tarinanpätkä jossa esiintyy vallankumous. Kuvioissa on nainen joka haluaa vielä suurempaa vallankumousta kuin taistelua käyvät vallankumousmiehet. Kohta huipentuu siihen, miten nainen vaatii miehiltä naisellista taipuilua, fallisesta viivasuoruudesta luopumista jotta hänet voisi todella saavuttaa. Tässä nainen menee fallossymbolien tasolta vainotien loppuun asti. Jos fallossymbolien ripottelu on maskuliinisuuden ylikorostamista ja paha asia, ankara poristi vie miette loppuun asti, tai oikeastaan sen alkuun asti. Symbolia pitää vihata, joten symbolin viittaamakin on inhottava. Sen sijaan harvemmin - joskus toki - törmää tasapuoliseen ja aidosti tasa -arvoiseen tilanteeseen, sellaiseen joka löytyy Econ "Foucaultin heilurista". Siinä mies pyytää anteeksi koska on suorasukainen ja haluaa rakastella. Nainen sanoo että mies on mies-sika. Ja kun mies on lähtemässä, jatkaa että se on vain hyvä asia, koska hän itse on nais-sika. Toki tässäkin tavallaan ratkaisee "alhaisin yhteinen tekijä". Mutta se on sentään samanarvoista.
Perhe -elämä on hyvin tärkeässä roolissa lastenkasvatuksessa. Lapselle opetetaan jos ei seksiä, niin parisuhdetta. Minun äitini opetti minut aihepiiriin. Yksi opetus oli kuitenkin hieman epäkonventionaalinen. Oppi tuli useita kertoja miltei samoilla sanoilla. Älä koskaan mene naimisiin. Älä ikinä hanki lapsia. Pane puunkoloon. Opin ydin oli miltei eettinen ; Hänelle naimisiinmeno ja lapsien tekeminen oli elämän pahin virhe.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti