Hyvin kuviteltu on puoliksi nähty.

New Agen harjoittajilla on näkemys, jonka mukaan tieteen tekeminen on vajavaista. Kuitenkin he uskovat että kun tiedettä tehdään, alkaa sen löytämät totuudetkin lähestymään itämaisista uskonnoista peräisin olevia näkemyksiä. Näin syntyy vaikkapa kvanttimystiikkaa jossa itämaisten mystikkojen vertaukset tulkitaan siinä valossa miten ne sopivat kvanttifysiikasta saatuihin tuloksiin. Lisäksi tässä on vahvasti sellainen henki, jossa tieteen tulokset jotka sopivat näkemykseen ovat todiste New Agen puolesta, mutta jos tiede ei ole yhtenevä näkemysten kanssa, niin se kertoo vain siitä että tiedettä olisi muutettava.

Tähän liittyy vahvasti esitykset joissa selitetään miten nykytiede on rajoittunutta. Tämä konkretisoituu siten että "tieteentekijät eivät ole ottanut huomioon" esimerkiksi indeterministisen älyn vaikutuksia kokeissaan. Tämä puhetapa on luonnollisesti tieteestä lainattua - aivan kuten kvanttimystikoillekin. Sielläkin kokeiden tuloksia kritisoidaan siten että koejärjestelyissä ei ole otettu huomioon joitain asioita. Tämä tarkoittaa huolimattomuutta kokeenteossa, jolloin tulokset eivät ole yhtä luotettavia.

Kuitenkin tapa jolla "ei ota huomioon" on olennaisesti erilainen kuin New Agen ystävillä. Tätä ymmärtääkseen minun on selitettävä kahdenlaisesta virheestä:
1: Tilastollinen virhe on virhe otoksenottamisessa. Se liittyy siihen että kun meillä on olemassa havaintoja, ne voivat olla painottuneita. Koska tietessä käytetään jonkinlaisia yleistyksiä, tästä seuraa se että johtopäätöskin vääristyy. Kuvitellaan että tutkimme vaikkapa korppeja. Tulemme tulokseen että ne ovat mustia. Päättelemme tästä että kaikki korpit ovat mustia. Tämän jälkeen löydämme havaintoja valkoisista korpeista ja korjaamme tilannetta, nyt vaikkapa 1/1000sta korpista on valkoinen ja loput mustia. Kuitenkin otos voi olla vääristynyt siten että jossain onkin tiivis keskittymä valkoisia korppeja, jolloin paljastuukin että korppeja on peräti 1/100sta.
___1.1: Tässä kohden on hyvä huomata että virheen osoittaminen on tehtävä havaintojen kautta. On olemassa kahdenlaista vääristymää: (1) tiedettyä vääristymää joka nojaa siihen että otos on selvästi eisatunnaisesti - eli epäedustavasti - otettu. Tai havainnot ovat sitä vastaan, tiedämme että se on vääristynyttä. Tämä tarkoittaa sitä että jos tiedämme havaintoja valkoisista korpeista, meidän on otettava ne huomioon - ja meidän täytyy kritisoida - niitä jotka yhä uskovat että kaikki korpit ovat mustia. (2) Ennen havaintoa, tuntematon vääristymä, on sen sijaan saivartelua ja "voi ollaa". Siksi jos joku kuvittelee että jossain on valkoisten korppien jättilauma, joka muuttaisi näkemyksen korppien valkoisuudesta, hänen on osoitettava että tämä on "relevantti huomioon" otettava. Tyyppi joka selittää että "ei ole otettu huomioon tuntematonta korppilaumaa" ansaitsee kritiikin.
2: Systemaattinen virhe on enemmänkin katsantotapaan liittyvä virhe. Nämä ovat hyvin mutkikkaita asioita ja vaikeita. Esimerkiksi voi paljastua että nähdyt valkoiset varikset ovatkin tarkemmassa tutkimuksessa lokkeja. Ja raportti jättimäisestä valkoisten korppilaumasta olikin tehty ornitologin toimesta, jonka kuppiin oli salamyhkäisesti livautettu LSD:tä. Tässäkin kohden on kuitekin hyvä huomata, että vain tunnetut systemaattisen virheen aiheuttajat voidaan ottaa huomioon. Tälläinen tunnistettava ennakoitava asia olisi esimerkiksi se, jos esimerkkini korppeja punnittaisiin säkissä, jonne ne pääsisivät kakkimaan. Jos linnunpaskan kertymistä ei otettaisi huomioon, olisivat loppupuolella punnittavat linnut systemaattisesti painavampia. Tämä otetaan huomioon vaikkapa ravistelemalla pussi. Toisin sanoen huomioon ottamiseen liittyy tieto ja korjaamiselementit jotka veliminoivat tai huomattavasti pienentävät ongelmaa.
___2.1: Tässäkin virheessä on siis kaksi versiota. Riski tuntemattomasta uhasta ja tunnetun ilmiön aikaansaama virhe. On hyvä huomata, että tuntematonta uhkaa ei voida ottaa huomioon, koska sen vaikutus ja koko ovat molemmat epäselviä. Ja jos tuntematon uhka ei olekaan olemassa, olisi sen huomioon ottaminen, kompensointi, suorastaan virhe tehdä. Se vääristäisi tulosta, koska havaintoja manipuloidaan epätodella.

Yllä olevissa asioissa on se hyvä muistutus että tieteenteko perustuu korrelaatioihin ja induktioon. Tätä kautta niissä on aina oletus siitä että montaa elementtiä yhdistää jokin asia. Emme voi koskaan olla täysin varmoja että kaikki olennaiset elementit on otettu huomioon - niitä voi olla tuntemattomiakin. Siksi koko tieteen perusteet nojaavatkin yksinkertaisuuteen: Occamin partaveitsi vaatii sitä että oletukset rasittavat. ja Einsteinin kovasin vaatii selittämään havaitut asiat niin yksinkertaisesti kuin mahdollista mutta ei sen yksinkertaisemmin. Siksi oletus havaitsemattomista valkoisista korpeista jotka elävät parvissa ovat naurunaihe : Ne ovat "mahdollinen asia", jota ei ole syytä ottaa huomioon koska se toisi mukaan uusia oletuksia. Tämä tekee pakosti selityksestä mutkikkaamman. Sehän sopii havaintoihin joissa on tietty määrä mustia ja valkoisia korppeja vain olettamalla että näissä on jokin painotusta heiluttava uusi tuntematon elementti jota ei ole vielä havaittu. Toki tämä parvi voidaan löytää. Mutta se on otettava huomioon vasta löydön jälkeen. Ennen löytöä se on naurunaihe ja jälkikäteen se on otettava huomioon.
1: Jopa humanismissa tehdään tälläisiä yleistyksiä, joiden takana on odotus siitä että vähän selittää enemmän. Näin käy esimerkiksi kun selitetään miten joku ideologia on vaikuttanut, tai miten ihminen on toiminut jossain olosuhteissa tietyllä tavalla. Tai miksi historiassa on menty siten kuin on. Toisin sanoen oletusten ja ilmiöiden vähyys on sielläkin ihanteena. Asioita ei haluta selittää ottamalla "kaikkea kuviteltavissa olevaa huomioon", eli ei mietitä mitä ei tiedetä. Vaan tehdään yleistyksiä tiedetystä.

Tieteessä toisin sanoen oletetaan että otos on vakio. Tämä on oletus jota voidaan kritisoida havainnoilla, hommaamalla näyttöä niistä ilmiöistä. Tämän jälkeen ne on otettava huomioon tulevissa kokeissa ja niiden vaikutukset on muistettava kun luetaan tutkimuksia "ajalta ennen tätä löytöä", ja oltava siksi varovainen. (Minkä vuoksi tutkimukset voivat ihan oikeasti vanheta.) Syytös otoksen painotuksesta tai havainnon takana olevasta systemaattisesta virheestä on perusteltava, syytöksissä ei sisi saa vedota oikeaoppisuuden narraatioon, vaan tunnettuihin havaintoihin ja ilmiöihin.

Siksi "Paholaisen asianajajan paluu" -kirjassa moititaan parapsykologiassa usein käytettyä vetoomusta jonka mukaan kriittinen tarkastelu estää ajatustenluvun tapahtumista. Negatiivinen värähtely estää tapahtumat. Tässähän tosiasiat sovitetaan todellisuuteen, ne ovat ad hoc -selitys - vaikkakin ovat olennainen osa parapsykologian perinnettä ja tekosyynä hyvin vanha. Tämä ilmiö ei kuitenkaan ole mikään todistettu ilmiö. Tämänlaiset ilmiöt muuttuvat pelkäksi auktoriteettien puheeksi. Sillä siinä missä objektiivisuus tarkoittaa sitä että epäilijä joka uskoo että kokeessa ei ole otettu kaikkea huomioon, voi varmistua tekemällä kokeen itse, kenties mahdollisilla korjauksilla varustettuna. Tässä selityksessä tämä toiminta estetään. Tapahtumia ei voi varmistaa kriittisesti, koska se olisi negatiivisia värähtelyjä, joten jäljelle jää vain luottamus parapsykologin sanaan siitä että asia on ylipäätään edes tapahtunut silloin kun kriittistä tarkastelijaa ei ole ollut mukana. Ja vielä se, että tällöin sen takana ei ole voinut mitenkään olla mikään muu asia kuin juuri tuo. Tämän selityksen New Agelaiset nielevät purematta, vaikka juuri tässä jätetään huomiotta sellaisia tunnettuja ilmiöitä kuin taikatemppujen, peilien tai avustajien käyttö, ennalta järjestetty korttipakka ... ajatuksenlukutempussa - ja tapauskohtaisesti ties mitkä muut tunnetut ilmiöt.

Tätä kautta voidaan sanoa että vaikka lause "ei olla otettu huomioon" on lainattu tieteestä, mutta se on taustaasenteiltaan suorastaan antitieteellinen. New Agen näissä asenteissa on sisällä suorastaan "tieteen negaatiota". Sille tiede ei tee löytöjä vaan korkeintaan vahvistaa sen mikä tiedetään jo valmiiksi. Se ei perustu havainnoista rakennettuihin teorioihin, vaan se rakentaa kertomuksensa oikeaoppisuuteen joka vetoaa tietävänsä tuntemattomat ja todistamattomat ilmiöt todeksi, antaa itselleen luvan käyttää näitä oletuksia kuin ne olisivat vahvistettuja havaintoja ja teorioita, ja rakentaa näistä "voi olla mahdollisuuksista" itselleen tarinan. Kun teoria on korvattu tarinalla ja perustelu on tässä korvattu vakuuttumisen tunteella, ja tämä kaikki kaupataan tieteestä lainatulla jargonilla ja fraaseilla, on selvää mistä on kyse : Juuri tämänlaiset asiat ovat pseudotieteen määritelmän ytimessä. Voidaan oikeastaan sanoa, että jos tämä ei ole pseudotiedettä, niin mikä olisi?