Train: Tasapainosta ja luottamuksesta.

Olen lopettanut junissa istumisen, koska niissä voi seistä. Train on juna ja harjoittelu englanniksi. Minä taas olen onnistunut tekemään tästä sanaleikistä totta.

Seisominen junassa kun on melko tasaista, mutta ei kuitenkaan ihan tasaista. Näin pääsen harjoittelemaan tasapainoa. On vain mietittävä miten jalat ovat, että selkä on suorassa ja missä häntäluu on. Tämän jälkeen kaikki on rentoudesta. Juna saa täristä melkoisen lujaa ennen kuin nämä temput yhdessä pettäisivät. Siksi ei tarvitse nojata tai mitään.

Tästä harjoittelusta on valtavasti hyötyä miekkailussa, jossa vakaus haetaan olennaisesti samalla tavalla.

Vakaus ja luotettavuus taas ovat monissa asioissa toisiinsa rinnastettavia. Niinpä rinnastan. Pääsen sanomaan pari sanaa luotettavuudesta. Exäitini suosikkihokemia on ollut se, että "jos ei ole luotettava pienissä asioissa ei ole luotettava suurissakaan." Olen tässä erimielinen ja esitän että pienissä luotettava on taatusti luotettava suurissa. Koska suurissa asioissa luotettavana oleminen on helpompaa. Pienen rikkeen tekeminen, vaikka punaisia päin kävely, on helpompaa tehdä kuin vaikkapa iso yrityskavallus. Erimielisyydestä huolimatta luotettavuuden arvo punnitaan pienten asioiden kautta.

Olin eräänä päivänä junassa seisomassa. Ihan tyytyväisesti ostin lippuni kondyktööriltä. Maksoin käteisellä. Jatkoin intensiivistä mutta rentoa seisomistani.

Vartin päästä kondyktööri Franklin Lauton aivan itse tulee huomauttamaan, että olin antanut kaksi vitosen seteliä päällekäin. Ne olivat olleet hyvin tarkasti päällekäin koska en ollut huomannut niiden lukumäärää. Teko oli minusta luotettavuudesta olennaisest kertovaa, koska tässä vaiheessa oli aikaa mennyt sen verran että olisi selvää että (1) minä en ollut huomannut asiaa ja (2) hän olisi voinut vedota vahinkoon koska tapaus oli selvästi mennyt ohi. Se, että hän palasi ja sain viiden euron setelini saikin minut siksi reagoimaan siten että "Olisit vaan pitänyt sen." Toki kyseessä on tietyllä tavalla paradoksaalinen tila, koska jos hän ei olisi palauttanut sitä, hän ei tavallaan olisi ansainnut sitä.

Kotona vielä tarkistin että taskujeni sisältö täsmäsi, eli että olin saanut oikeasti minun setelin. Olin saanut. Harvoin sitä on yhtä ilahtunut siitä että maksoi matkalipusta sen verran kuin pitää ja kuuluu.