maanantai 14. kesäkuuta 2010

Erilaisten kohtaaminen.

"Mitä vain pyydätkin, / sanon ettei se käy edes myöhemmin. / Et muita saa tavata, / ettet tajua vertailla. / Tai vajoan. / Pyydän vain yhtä / vaikka vähän sallin, / mutta jos niin sopii, / se sinua suojelee."
("Absoluuttinen nollapiste", "Iiris")


Suvaitsevaisuus, monet uskonnot. Erimielisyydet nähdään rikkautena ja jopa sisällissotien lähteenä. Nykyisin etenkin monikulttuurisuus - ja moniuskonnollisuus - on tuonut esiin keskustelua suvaitsevaisuudesta. (Roduista ei enää niin puhuta kuin ennen.)

Ensimmäisen muistuttaa että kohtaaminen lisää helposti erimielisyyttä. Että hyväksyminen olisi järkevää vain kun toiset ovat kaukana. Voitaisiin tavallaan puhua kauimmaisenrakkaudesta. Yksikulttuurisuus nähdään näissä harmonisena yhteytenä, jossa erilaisuutta voidaan arvostaa koska sen kanssa ei jouduta elämään.
1: "Syvemmällä" -blogi kirjoittelee julistavasta ja keskustelevasta kohtaamisesta. Hänestä julistaminen lisää erimielisyyttä. Asiasta tulee vääntöä ja tätä kautta poteroihin mennään syvemmin. Kääntymisen sijasta syntyy erimielisyyttä ; "kun ihmiselle alkaa puhua agendana muuttaa tämän käsitystä asioista, on kyseessä henkinen väkivalta. Siitä syystä tuputus ärsyttää ihmisiä, teki sitä sitten uskomaton tai uskova. Kyseisen "keskustelun" tai pikemminkin väittelyn luonteen vuoksi siihen osallistuvat henkilöt poteroituvat ja päättävät jo etukäteen, että näistä ei nousta, tuo ei saa käyttää valtaa ylitseni. Ei sielua pelasteta tekemällä sille väkivaltaa."
2: Kun tässä lähimenneisyydessä kun kohtasin erään persoonana ja nimenä minulle tuntemattoman uskovaisen joka innolla ja minulta lupaa kyselemättä kyseli minulta Helsingissä sitä että onko elämäni hyvää, ja vastasin "kyllä" hän esitti puheita ikiaikaisen elämän toivosta kuoleman jälkeen. Koin että hän asetti ehtoja sille mikä on onnellista elämää. Tämä tuntui samalta kuin syyttäisi minua valehtelijaksi - tai typerykseksi joka ei tajua hyvää elämää. Ja tämän lisäksi se tuntui holhoavalta. Koin että en ole tilivelvollinen, eikä minulle ole asetettu huoltajaa. Joten tuollaisia määritteitä minun ei tarvitse ottaa vakavasti. Ilmoitinkin että ikuinen kuolema tuntuu hyvältä. Ja että koen eettisenä velvollisuutenani mennä Helvettiin mielipidevangiksi. Olisin juuri kuin jokin ihailtava sankari, totalitaarisen kulttuurin vastavoima, joka joutuu kidutuksen piinaan. En usko että kohtaaminen sai uskovaa kääntymään. Päin vastoin, luulen että molemmat poteroiduimme. Ylläoleva näyttäisi siltä että monikulttuurisuudella olisi pahoja vaikeuksia.
3: Samaa näyttää tietysti vaikkapa tämä keskustelu: Husein Muhammedin kommentit uskonnon kouluopetuksesta herättivät kränää. Hän koki että "Kaikkia tulee kohdella yhdenvertaisesti katsomuksesta riippumatta. Nykyjärjestelmässä mennään vieläkin käytännössä evankelis-luterilaisen enemmistön ehdoilla. Muslimeja on kuitenkin oppilaista koko ajan kasvava joukko ja jossain kouluissa heitä on Helsingissä jo enemmistö. Silti muslimit valtavirtaluterilaisuudessa kokevat helposti olevansa toisen luokan kansalaisia - muista vähemmistöuskonnoista ja uskonnottomista puhumattakaan. Myös viimeksi mainitut ryhmät ovat kuitenkin kasvussa." Tämä viesti sai aika raivokkaita vastauksia : Opimme suunnilleen sen että ateismi on nykyään samaa kuin pornografian kannattaminen. (Aina yhtä opettavainen hikipedia on siis luettu.) ja on yhdistettävä muuhon moraaliseen rappioon. Ja kouluissa opettavat kristityt toimivat omien parissa. Ja Suomessa on perinteet. Ja että kaikki suvaitsevaisuus on peräisin kristillisyydestä. Siksi vähemmistöuskoisten eriarvoistava kokemus on ilmeisesti OK.

Toisen näkemyksen voisi ottaa autonvalmistaja Henry Fordilta. Hän oli varma siitä että auto lisäsi suvaitsevaisuutta ja vähensi sotia, koska ihmiset voivat matkustaa naapurikaupunkiin ja naapurimaahan ja nähdä että nämä eivät ole vihollisia.
1: Suomen evankelisluterilainen kirkko on tehnyt tutkimuksen, jossa tulokset ovat hyvin mielenkiintoisia. "Henkilökohtaiset kontaktit moniin uskonnollisiin yhteisöihin lisäävät suvaitsevaisuutta kulttuurisiin ja etnisiin vähemmistöihin. Kontakteilla on myös taipumus vahvistaa uskonnon merkitystä yksilön elämässä. Uskonnollisesti vaihteleva elinympäristö tai lähinaapurusto sinällään ei kuitenkaan näytä vaikuttavan asenteisiin samalla tavoin." Toisin sanoen monikulttuurisuus lisää suvaitsevaisuutta. Lähimmäisenrakkaus olisikin hallitseva teema. Selvästi kohtaamisessa on tapansa. Siksi näyttää olevan paljon järkeä siinä kun "Syvemmältä" vaati (aikaisemmin linkkaamassani kohdassa) asennetta ja toimintaa höpöttämisen ja väittelyn sijaan.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä että yksinäisyydessä ei synny vihaa. Et voi vihata mistä et ole kuullut. Sosiaalisessa kanssakäymisessä voidaan saada vihollisia. Mutta kuitenkin tätä useammin saadaan ystäviä. Tässä ei mitään "yhteiskuntatasoa" tavallaan tarvita: Sehän toimii juuri samalla tavalla ihmistenkin kanssa. Kun globalisaatio on jotain jota ei voi estää, onkin hyvä miettiä maahanmuuttajien henkilöiden tarkastamisen ja rajoittamisen lisäksi sitäkin minkälaista asennetta maahanmuuttajia kohtaan harjoitetaan - koska tämä aivan varmasti vaikuttaa esimerkiksi tappeluiden (lisäämisen tai vähentämisen) kautta rikostilastoihinkin.
Kuva napattu "vapaasta lähteestä" :Hikipedia:"Suomen kristillistyminen".

2 kommenttia:

mm kirjoitti...

Kiitos hyvästä vihjeestä tuonne Syvemmällä-blogiin. Viittaamasi kirjoitus ja sen keskustelu antoi miettimisen aihetta.

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

Oman huomion kiinnitti erityisesti bloginkirjoittajan tekstin sisällön ja kommenttireagointien välinen suhde, sosiaalinen rakenne on mielenkiintoinen.

Mielessä kävi kieltämättä myös kysymys "onko ideologian X seuraajan leimaaminen automaattisesti antisosiaaliseksi antisosiaalista toimintaa."

Tavallaan kommenttiketju tietysti "proves the point".