IDDIDIT? 7DFF94D4D2DE60E17921109D1648ABB5E334C33D 656E49DAA62F176A1D27DB8F46D99DA7

Jeesus on kuulemma palaamassa takaisin. Ehkä hänet naulittiinkin bumerangiin. Mutta jotkin asiat tuppaavat palaamaan. Esimerkiksi kreationismin on aiemmin kerrottu noudattavan ”myyrävuosia”, jossa se aina jollain tavalla nousee uudestaan muutaman vuoden tauon jälkeen. En tiedä onko näin, mutta minä olen palannut takaisin ID -materiaalien pariin. Olen siis vähän kuin Bruce Willis. Joka varmaan tekee Clane -elokuvia kuolemaansa asti. ”old habits die hard, you know.”

Olen seuraillut viime aikoina Intelligent Designin tärkeän toimijan, Discovery Instituten, viestintää. Tämä tapahtuu äärimmäisen pienimuotoisesti Seuraajamäärät ja kommenttimäärät ja keskustelu on hyvin minimaalista. Tämä ei ole tietenkään mikään yllätys. Rational Wikikin muistaa mainita Uncommon Descentin erikoisista julkaisutahdeista ja kommenttimääristä. Samanaikaisesti on hyvittavaa miten todella monet kommentit ovat täynnä … bravadoa. Darwinin kummitukset kalistelevat ja ID on voitokas. Darwinismi on jo voitettu ja katoava tiede. Jäämässä eläkkeelle. Tätä korostaa tietenkin myös Eero Junkkaalankin esillenostama uusi nimilista darwinin epäilijöistä.

Tärkeää on, että keskustelu on laatutasoltaan vielä matalammalla tasolla olevaa.

Esimerkiksi he eivät edes korkeimmalla tasollaan osaa oikein kertoa onko evoluutio jo falsifioitu vai onko se falsifioimattomissa oleva teoria jossa mikä tahansa voitaisiin selittää evoluutiolla.

Esimerkiksi otan kevyesti keskustelun jossa selitettiin, että evolutionistit ovat hölmöjä koska eivät osaa kunnolla vastata Intelligent Designin heille antamiin haasteisiin. Henkenä on se, että evolutionistit antavat liian voi-olla -ratkaisuja jotka eivät tarkkuudeltaan täytä ID -standardeja joita ID antaa omasta viitekehyksestään. Ja että siksi pitää aina pitää mielessä, että evolutionistejen selitykset ovat Tässä yhteydessä korostettiin konseptuaalista eroa joka on aktuaalisen ja mahdollisen välillä. Toisin sanoen evoluutio kuvaa asioita miten jokin asia on voinut tapahtua ja että tämä on eri asia kuin kuvaus siitä miten asiat todella ovat. Tämänlainen retoriikka on tietenkin vakuuttavaa kunnes tajuaa, että monesti tälläisiä vastauksia annetaan nimenomaan mahdottomuusväitteisiin. Ja jos me mietimme mikä on mahdottomuusväitteelle riittävä kumous, niin se on se että jokin asia on mahdollinen.

Erikoista oli, että kun esitin tähän logiikkaan liittyvän argumentin, niin sain vastaukseksi sen, että syynä on se että vapaata tahtoa ei voi olla naturalistisessa maailmassa. Johon sanoin, että on jännittävää että jos puhutaan siitä mikä kumoaa mahottomuusväitteen, niin että siitä derailataan johonkin tämäntapaiseen. Etenkin kun vastauksessa oli sellainen ongelma että se toisti sen saman ongelman. Minun ei tarvitse muuta kuin sanoa että on olemassa kompatibilismi jossa vapaa tahto ei ole ristiriidassa naturalismin kanssa. Ja jos väittää että on mahdotonta, on tämä falsifioitava. Tämä taas vaatii sen todistamista että todella selvittää tieteellä että (1) meillä on vapaa tahto (2) joka on libertaarinen vapaa tahto eikä kompatibilistinen vapaa tahto (3) tämä todella on ristiriidassa fysiikan kanssa sen sijaan että näin vain väitettäisiin.

Mutta tämä tavallaan alleviivaa ongelmaa.

Kun etsitään falsifiointikriteerejä evoluutiolle, ei tosiasiassa haeta mitään sellaisia juttuja joilla evoluutio voitaisiin falsifioida. Koska oikeasti käytössä on huono viitekehys joka toistaa samantyylistä väitettä jossa on aina sama virhe. ; Evoluutioteorian näkemys yhteisestä kantamuodosta kumoutuisi jos kaikilla eläinlajeilla olisi ihan erilainen tapa rakennuttaa itsensä. Sen sijaan, että olisi DNA:ta jossa on peräti aina koodattu kodoneilla eikä esimerkiksi kahden tai neljän mittaisilla jaksoilla.

 Samoin evoluutio falsifioituisi helposti jos kompleksia elämää jatkuvasti humpsahtelisi näkyviin. Monesti abiogeneesin vaikeutta pidetään evoluutiolle haasteena tässä ryhmässä, joten on tavallaan hauskaa miten ihmiset hämmentyvät tajutessaan että evoluutio tosiasiassa falsifioituisi aika kevyesti jos elottomasta aineksesta putkahtelisi nopeasti kompleksia elämää. Jos rätit todella helposti muuttuisivat rotiksi niillä ei olisi yhteistä kantamuotoa sarvikuonojen, ihmisten ja kaalien kanssa.

Mutta näitä ei haeta. Sen sijaan yritetään maalata todisteita. Ja tässä perinteinen tapa on väittää, että jokin on kompleksi niin että se ei voi syntyä evoluutiolla. Ja tässä on usein käytössä sivistyssanoja kuten todennäköisyys. Esimerkiksi Michael Beheä kuunnellessa voi vaikuttua älyllisyydestä kun kuuntelee hienoja sanoja todennäköisyydestä, kompleksisuudesta ja siitä miten evoluutio ei mahdollista tietyn monien neutraalien mutaatioiden ylittämistä. Mutta sitten kaikki muuttuu pettymykseksi kun konsepti pitäisi todistaa.

Jos Behelle antaa laskutehtävän jossa hänelle annetaan jokin proteeini ja hänen pitää laskea mikä on sen lyhin mahdollinen evoluutiohistoria, hän ei voi laskea tätä muuta kuin katsomalla jotain tiedettyjä välimuotoja. Toisin sanoen hän ei voi kuin väittää jonkin vaativan niin ja niin monta tai useampia neutraaleja mutaatioita.

Samoin CSI -informaatiota lurittuu mukamas ties mihin mutta tätä ei oikeasti koskaan osata laskea. On jännittävää miten ensin kuullaan että ID on jäsentävää tiedettä jossa esimerkiksi Dembskin eliminatiivinen filtteri on kuin alkuaineiden jaksollinen järjestelmä. Jossa jäsennetään asioita ja voidaan näyttää onko jokin syntynyt luonnollisesti, lainomaisuuden avulla vai suunnittelulla. Esimerkiksi jos antaa laskutehtäväksi selvittää onko tämän vlogauksen otsikko CSI:tä ja kuinka kompleksinen se on designiin nähden, ei oikein saada irti mitään. Ei edes sitä voidaanko sanoa että jossain on jokin määrä kompleksisuutta vai ilmentääkö se vain suunnittelua.

Haasteena on siis oikeastaan se, että esimerkiksi kompleksi spesifi informaatio ja palautumaton kompleksisuus ovat itsessään lähinnä työkaluja. Mutta tosiasiassa niitä ei koskaan sovelleta. Älyllisinkin keskustelu koskee näiden työkalujen olemassaoloa. Mutta sitten tosiasiassa ei nousta edes keskustelemaan potentiaalista. Eli siitä onko maailmassa potentiaalisesti yhtään asiaa jossa on CSI informaatiota ja jos on niin kuinka paljon. Behekin puhui paljon siitä miten palautumaton kompleksisuus tarkoittaa sitä miten moniosaisesta systeemistä ei voida poistaa yhtään osaa ilman että se menee rikki. Mutta Behe ei ole tehnyt järjestelmällistä knock out -koetta edes lempilapselleen bakteeriflagellalle. Hänen täytyisi jotenkin onnistua manipuloimaan näitä siten että todella voitaisiin järjestelmällisesti kokeilla voiko siitä poistaa yhden osan toiminnan rikkoutumatta. Joka tarkoittaa sitä että jokainen osa kerrallaan tulisi voida poistaa ja käydä kaikki järjestelmällisesti läpi. Se, että jonkin osan poistaminen rikkoo laitteen ei vielä ollut palautumaton. Se, että siitä ei voi poistaa ainuttakaan osaa olisi.

Tässä on tavallaan irvokasta puhua siitä miten darwinistit eivät ole riittävän aktuaalisia puhuessaan mahdollisista kehityspoluista. ID:llä on vaivaa joka evoluutioteoriassa tarkoittaisi sitä että olisi jotenkin vaikeaa määrittää mitä kehityspolku tarkoittaa. Jopa ID:läiset joutuvat myöntämään että kehityspolku on fiksu konsepti koska he väittävät että jonkin asian muuntuminen toiseksi on esimerkiksi jotenkin niin tai näin kompleksista ja että tästä asiasta ylipäätään voidaan puhua. ID:n konseptit eivät selvästi ole samalla tasolla.

Toisin sanoen perusongelma on se, että ID yrittää falsifioida evoluutiota tavoilla joilla he eivät kykene tarjoamaan leipää pöytään. On vaikeaa sanoa onko ”tuo ja tuo on niin ja niin kompleksia” edes oikea evoluution falsifikaatiokriteeri. Toisin kuin on ilmiselvää että kaikki antamani esimerkit ovat joten evoluutio ei selvästi ole falslfioimattomissa siitä huolimatta että nämä ID:n kumouspiirit eivät ole falsifiointikriteereitä. Evoluutio on falsifioitavissa mutta ei ehkä tuolla tavalla. Tai jos on niin mitä väliä kun asiaa ei saada testailtua ID huipputieteen laboratorioissa eikä Discovery Instituten viiden miljoonan dollarin vuosibudjetti selvästi riitä labratutkimusten tekemiseen, sillä saa vaan filosofisia blogauksia jotka korkeintaan rakentavat oletuksien ympärille erilaisia loogisia voi olla-käsienheilutteluja. Jotka ovat ongelmallisia siksi että ne ovat perimmiltään mahdottomuusväitteitä.

Ja tämä tavallaan nostaa esiin yhden asian. 

Sen, miten on jotain mielenkiintoisiakin juttuja. Yllättäviäkin. Ja tämän ytimessä on tavallaan se, että mahdottomuusväitteitä on usein heikennetty epätodennäköisyysväitteiksi. Ja tämä on tavallaan suurin osa hienostuneemman ID;n älyllistä ulottuvuutta. Ja tässä on nostettava esiin mies joka saa Discovery Instituten rajoitusta ”Mind Matters” -bloginsa pitämiseen. Mikä on kiehtovaa koska Discovery Instituten Cordova jakelee viittauksia siihen vähän sellaisella sävyllä kuin kyseessä olisi oma autenttinen toimijansa.

Tosin, rehellisesti sanoen ehkä näin onkin. Sillä kun puhumme Hollowaysta. Skeptical Zoneenkin on nimittäin päätynyt se miten Holloway on viime aikoina puhunut asioita joista minäkin olen puhunut vuosia. Nimittäin siitä, että nämä todennäköisyysasiat ovat oikeasti syvästi ongelmallisia Intelligent Designille.

Holloway huomauttaa ongelmasta joka eliminatiivisessa filtterissä on aina ollut. Ja joka on samanaikaisesti helppo tajuta ilman taustatietoja, ja mitä paremmin ID -argumenttin tutustuu sitä vahvemmin tämä helppo ongelma on se jota kiertämään, ei siis korjaamaan vaan kiertämään lukijan huomio pois asiasta,  suuri osa hienostuneesta puuhastelusta on. Dembski puhuu yhtäällä paljon sattuman ja lainomaisuuden eliminoinnista ja siitä miten ei tarvitse tietää Suunnittelijan toimintatapoja. Mutta samanaikaisesti suurin osa käytännön työstä on rakentaa esimerkkejä joissa yritetään rakentaa jonkinlainen mielikuva jossa kumotaan yksi vaihtoehtoinen sattumahypoteesi. Siksi esimerkiksi Caputo -kolikonheittoargumentissa ei kumota kaikkia mahdollisuuksia, vaihtoehtona on vain tasapuolinen kolikko ja huijaus. Ei esimerkiksi sattumalta painottunut kolikko tai muu lainomainen syy joka tuottaisi valtaosaan heitoista samaa tulosta.

Sattumahypoteesi olisi siksi laskettava täsmälleen parhaalla mahdollisella teorialla. Jos sen hetken tieto on vajaata, jokin parempi sattumahypoteesi olisi olemassa tai laskelma on muuten vajaa niin sitten laskelman lopputulos olisi epäluotettava. Ja siksi ei oikeasti oikeastaan voida olla varmoja ja luottavaisia siihen arvioon joka saadaan. Naturalismia ei siis tosiasiassa mitenkään falsifioidakaan uskottavasti. ; Toisin sanoen ei oikein auta että mahdottomuus muutetaan epätodennäköisyydeksi. Vika ei katoa. Muuttuu vaan vaikeammin demonstroitavaksi. ;

”If we can never be sure we account for all chance hypotheses, then how can we be sure we do not err when making the design inference? And even if absolute certainty is not our goal, but only probability, how can we be confident in the probability we derive?”

(Eric Holloway)

Onkin tavallaan kientovaa itselleni, että monesti tämä vika on yritetty jopa naamioida ID:n falsifiointikriteeriksi. Eli jos ID läinen saa jonkin kompleksin tuloksen niin evoluutikon tulisi näyttää että luonnolliset prosessit todella tuottavat tämälaisen asian.

Mutta tosiasiassa jos asia on CSI vasta kun kaikki luonnollisuus on jo käytännössä eliminoitu, on tämä lähinnä demonstraatio siitä miten huonosti eliminointi on tehty. Eli itse tiedonhankintatavan metodi on epäluotettava. Tätä kautta ennusteita ei ole, on vain aukkoja systeemissä. Tämä korostaa sitä miten aukkojen jumala -perustelutapa on tietämättömyyteen vetoamista jonka ytimessä on ristiriita. Siitä, että jotain ei tiedetä väitetään että jotain tiedetään. Emme tiedä miten jokin voisi syntyä naturalistisesti joten tiedämme että se on ID. Tämä ei muutu falsifioitavaksi luonnontieteen teoriaksi pelkästään sillä että jokainen ”aukkojen jumala” voidaan kumota tuottamalla lisää tietoa. Monesti koko ID:Tä tarvitaan juuri jotta voitaisiin kiertää ”aukkojen jumalaan” liittyvät ilmiselvät loogiset puutteet – kuten mainitsemani sisäinen ristiriita ”emme tiedä mitä josta päättelemme että tiedämme mitä”. Tämä korostaa miten aukkojen jumala kuitenkin kulkee mukana, piilotettuna paskaan eliminointiin jonka paskuutta yritetään naamioida kutsumalla sitä haasteeksi johon vastaamalla evoluutikot voivat kumota ID:n. Tosin ei oikeasi, vaan pelkästään tässä yhdessä käsiteltävässä aiheessa. Eli aika erikoista falsifiointia. Jos esimerkiksi oppisimme että kaikilla eliöillä olisi omanlaisensa itserakentamisen tapa, se kumoaisi ”makroevoluution” yhteisestä kantamuodosta kokonaisuutena. Mutta jos löydät evoluutioreitin jolla bakteeriflagella syntyy askel askeleelta, ei tämä kumoa kuin että juuri tämä flagella ei ole kehittynyt evoluutiolla ja ID voi siirtyä massaheittämään ”Muita haasteita evoluutiolle”. Kas siinä ero.

Holloway näyttää muutenkin olevan pettynyt nykyiseen ID -henkeen. Hän näkee koko skenen muuttaneen muotoaan. ID ei hänen mukaansa edisty. Eli alkuperäisten väitteiden toistaminen, eikä tutkiminen ja asioiden parantelu on jäänyt syrjään. Siitä on tullut enenmmän apologeetikkojen ja kreationistien jatkumo.

”ID has lost its way and become enamored of creationism vs evolution, apologetics and the culture wars, and lost the actual scientific aspect it originally had. So, ID has failed to follow through, and is riding on the cultural momentum of the original claims without making progress.”

(Eric Holloway) 

Se on muuttunut kulttuurisotajutuksi. 

”ID movement, with one or two notable exceptions, has not generated much positive science. It seems to have turned into an anti-Darwin and culture war/apologetics movement. If that’s what the Discovery Institute wants to be, that is fine, but they should not promote themselves as providing a new scientific paradigm.”
(Eric Holloway)

Tässä on muistettava, että Holloway tässä tavallaan puree kättä joka häntä ruokkii. Hänhän saa rahoitusta Discovery Institutelta. Itse en varmasti olisi yhtä rohkea. Itse asiassa, ollakseni täysin rehellinen, minusta saa kyllä rahalla ID -liikkeen innokkaan puolestapuhujan. 1500 euroa tunti ja olen Teidän. Se on mielestäni varsin halpa hinta älyllisen integriteetin, kunnian, omien mielipiteiden, itsekunnioituksen ja muiden vastaavien asioiden menettämiselle. Toki Holloway viittaa myös suurempaan kulttuurimuutokseen. 

Ja vastaava ero voidaan nähdä muutenkin. Esimerkiksi uusateistien liike on pitkälti muuttunut.

State Star Codexissa oli mielenkiintoinen tarkastelu tästä. Aikaisemmin ateismi korosti jumalatodistuksia. Nykyisin ateisteista suuri osa on sitten ateisteja jotka puhuvat vaikka sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Yhdeksi syyksi nähtiin internetin epänörtistymisen. Eli aluksi ihmiset olivat nörtimpiä ja luottavaisempia. He ajattelivat että voidaan debatoida väärää mieltä olevat suohon rationaalisesti.  Tämän kautta syntyi erilaisia datapankkeja jotka keskittyivät antamaan vahvaa casea omalle asialle.

Nykyään tämänlaisesta valistusihanteesta on luovuttu ja aika harva tekee pitkiä selostuksia ja saa yhtä pitkiä vastauksia takaisin. Ja prosessissa monet ateistit ovat kyllästyneet iänikuiseen vääntöön jo miljoona kertaa kumotuista jumalatodistuksista. Paitsi osa joka sitten taas on halunnut erottautua niistä riveistälähtijöistä jotka puolustavat vaikkapa feminismiä tai homojen oikeuksia.

Tässä mielessä Discovery Instituten ryhmä onkin kiehtova koska se on muuttunut tavallaan ajan hengen mukana. Ainoana ongelmana vain on vain se, että ID oli alun perin ongelmallinen. Se oli monelle lähinnä strateginen siirto kreationismista. ID:n suosio ei sattumalta liity konseptiin cdesign proponentists. Eli pukkiin joka tapahtui kun kreationistinen oppikirja muutettiin ”ei ehdottomasti kreationismia” olevaksi ID -tieteeksi muuttamalla etsi-korvaa -toiminnolla creationism -sanaa Intelligent Design -sanapariksi.

Ja uusateismissa ja Intelligent Designissä onkin tätä kautta ero. Uskonnottomuus ja sekulaarius on tilastoissa nousussa. ID taas rypee todella vähäisellä – ja melko trollaavallakin – seuraajakunnallaan juuri siksi että vain hyvin harva on kannattanut ID:tä sydämestään ilman strategisia syitä jotka ovat liittyneet spesifimpään kristilliseen maailmankuvaan ja sen levittämiseen. Kun strateginen hyöty on kadonnut ovat ID -fanit siirtyneet olemaan joko apologeetikkoja tai kreationisteja. Ja tässä mielessä onkin hassua että joku vanhan YEC -kreationismin ja muun vanhan klassisen pekkareinikaislaisen meiningin katsominen on relevantimpaa kuin ID -tieteen seuraaminen. Mutta vielä relevantimpaa on seurata fundamentalistiskristillistä politiikkaa jossa erilaiset rahat kiertävät. ; Ja tällä hetkellä on jännittävää kyllä juuri kuten Slate Star Codexissa kuvataankin; Huomio on siirtynyt seksuaalipolitiikkaan eikä ateismiin. Ja tässä ateisteilla on hyvin erikoinen tilanne. Hyvin erilainen kuin esimerkiksi seksuaalivähemmistöillä.

Sillä seksuaalivähemmistöjen määrä ei ole kasvanut. Mutta se on muuttunut paljon hyväksyttävämmäksi. Uusateismin kohdalla taas ei ole samanlaista edistymisen henkeä. Mutta samalla uskonnottomuus ja ateismi on yleistynyt vahvasti. Silti asenneilmapiiri ei ole muuttunut niin paljoa. Ateismikonflikti on tavallaan lähinnä lakaistu maton alle. Ja tämä asia, toisin kuin Intelligent Design, saattaa hyvinkin olla tulossa takaisin.

---

Viitteet:

WFXG, ”Outrage over Grovetown High student’s controversialyearbook quote”

Rational Wiki, ”Uncommon Descent”

Placozoan Ponderings, ”The Possible and the Actual”
Eero Junkkaala, ”Yleisönosastokeskustelua Raamatusta ja kehitysopista”

The Skeptical Zone, ”The Demise of Intelligent Design” 

Slate Star Codex, ”NEW ATHEISM: THE GODLESSNESS THAT FAILED”

Panda’s Thumb, ”Missing link: "cdesign proponentsists"” 

Ranneliike, ”Avoin homovihamielisyys lisääntyy Euroopassa”

Siegfried Scherer & Reinhard Junker, ”Evolution – ein kritisches Lehrbuch” (1998) [suom. ”Evoluutio – kriittinen analyysi”]
Helsingin Sanomat/NYT liite, ””Ok boomer” syntyi salamaniskusta millenniaalienvastaukseksi suurten ikäluokkien typerille jutuille – tästä on kyse”

Intelligent Designiä on yhä vaikeampaa erottaa kreationismista

ID on siitä hauska teoria että se ei ole keksinyt uusia tieteellisiä konsepteja sitten Dembskin "No Free Lunch" -teoksen. Sen näkyvyys on hyvin pientä. On tavallaan hauskaa seurata, miten kreationistit tuottavat yhteistyöprojekteina silloin tällöin kirjoja. Mutta ne ovat yhä populaarimpia, suuremmalla fonteilla kirjoitetumpia, ohuempia ja sisällöltään toisteisempia. ; Dembski ja Behe sentään kirjoittivat paksuja ja vaikeita teoksia joissa he hioivat klasissia kreationistiargumentteja niiden parhaimpaan mahdolliseen muotoon.

Tästä kenties vahvin esimerkki on Douglas Axen "Undeniable: How Biology Confirms Our Intuition That Life Is Designed". Teos on jotain joka selvästi alleviivatusti korostaa sitä että se on käytännössä täysin ja peittelemättä perinteinen kreationistiteos. Kirja ei ota kantaa maan ikään joten voidaan sanoa että se osuu johonkin joka voi olla joko YEC tai OEC -kreationismia. Mutta se on selvästi nimenomaan perinteistä kreationismia.

Douglas Axe ei teoksessaan itse asiassa tunnu edes yrittävän peitellä tätä. Kirjassa ei ole uusia argumentteja. Sen sijaan se on tyylillisesti ja filosofisesti paitsi yksinkertaisempi niin myös selvästi paluuta kohti perinteistä kreationistista kirjoittelua. Se on ohut kirja jossa on pilakuvia ja kevyttä tyyliä. Ja lisäksi teos on avoimesti kristusta evankelioiva. Axen teoksessa luoka on alleviivatusti ja eksplisiittisesti kristittyjen Jumala. Ei Behehenkistä saivartelua siitä että Jumala voisi olla avaruusolento. Tämä on kiinnostavaa koska ID -yhteisö on perinteisesti korostanut että ID ei ole uskontoa koska se ei ota kantaa Suunnittelijan persoonaan.

Toisaalta perinteistä kreationismia muistuttaa myös lähestymisessä käytetty tiedonfilosofia; ID saattoi joskus kevyesti sanoa että evoluutio on maailmankuva. Ja että kyseessä on maailmankuvien taistelu. ID:llä oli perinteisesti hyvin postmoderni ydin. Phillips Johnson käynnisti itse asiassa ID -liikkeen melkolailla sen ajatuksen perusteella että darwinismia dekonstruoitiin. Axe on sen sijaan perinteinen kreationisti. ; Luonnontieteet eivät tunne evoluutiota, eli aivan kuten 1980 -luvun kreationistimateriaalissa. Huomattavaa on myös se, että tieteenfilosofia on ehdollistunutta muutenkin hyvin kiinnostavalla tavalla. Axen teos on sarjakuvilla levitetyä asenteilua jota on totuttu tapaamaan evankeelisessa kreationistimateriaalissa. Toisaalta tässä on tuttua paluuta siihen että evoluutio on massiivinen salaliitto. (Eli aivan kuten esimerkiksi Kent Hovindilla.) Evoluutio ei siis ole vaan maailmankuva vaan ilmiselvästi väärässä oleva asia. Sellainen jonka väärässäolo on ilmiselvää kaikille joita ei ole täysin aivopesty.

Toisaalta jos Behe ja Dembski ja ID korostivat sitä että demarkaatio-ongelma on vaikea ja haastava ja tässä on erimielisyyttä, Axe pitää kysymystä helppona. Hänen ajatuksensa on se, että intuitio on tieteentekoa. Axen tiedonfilosofia on kuvattavissa lyhyellä suoralla lainauksella ; "We tend to overlook two key facts. One is that everyone validates their design intuition through firsthand experience. The other is that this experience is scientific in nature. It really is. Basic science is an integral part of how we live." Intuitio on tietenkin päätynyt myös teoksen nimeen. Tämä tieteen määrittely on hyvin lähellä sitä mitä YEC -kreationisti Ken Ham on käyttänyt vuosia materiaalissaan. Axe sanookin suoraan että kreationismin suosio on todiste siitä että se on tieteellistä. "Because everyone practices common science, public reception of scientific claims is arguably the most significant form of peer review. For professional scientists to assume that public skepticism toward their ideas can only be caused by public ignorance is just plain arrogant." Itse olen toki huvittunut koska suurin osa tieteestä on hyvinkin epäintuitiivista. Ja lähes kaikkeen löytyy denialismia joka on suositumpaa kuin (ID)kreationismi nykymaailmassa...

Oikeastaan ainut asia jota Axen kirja todistaakin on se, että ID on nykyään yhä vahvemmin kahta asiaa (1) huonoa tiedettä kun kreationismin kansansuosio katoaa ja katoaa vähintään samaa tahtia kuin ID -kirjallisuuden aivojen rasittavuustasot (2) ID on nimenomaan vakaumuksellista kreationismia jota yritettiin myydä myydä jonain muuna strategisena vetona poliittisista syistä kun esimerkiksi haluttiin vaikuttaa evoluution ja luomisopin opettamiseen kouluissa.

Nämä asiat tosin tiesin jo ennen kirjan avaamista. Ja Axen oman kirjan logiikan mukaan tämä on vähintään ironista. Hän nimittäin korostaa että uskottavuusarviointi on ihmisillä niin verissä että evoluution voi tuomita ilman että osaa evoluutioteorian konsepteja tai osaa sen teorioita tai edes ymmärtää niitä matemaattisia sääntöjä joilla esimerkiksi populaatiogenetiikkaa mallinnetaan. Axen logiikalla tämä oli tietoa. Toki kun tuomitsen kirjan näin joku voisi tuomita tämän intuitioni asennevammaksi. Mutta tälle tielle ei kannata mennä. Koska sen kanssa Axen tämä teoskin edustaisi pelkkää asennevammaa evoluutioteoriaa kohtaan. Asennevammaa joka johtuu siitä että evoluutioteoria ei sovi yhteen sen kristillisen maailmankuvan kanssa jota uskomaan hänet on tietenkin aivopesty, koska muutenhan hän tietenkin ymmärtäisi että se on lähtökohtaisesti naurettava...

Ennakoiva syntiyttäminen

William Dembski oli Intelligent Designin kantava voima. Hän oli liikkeen valovoimaisimpia, ellei peräti aivan valovoimaisin, stara. Ainoastaan Michael Behe kykeni kilpailemaan hänen kanssaan merkittävyydessä. Jopa ID -liikkeen perustaja Phillip Johnson jäi merkittävyydessä jälkeen. ID oli käytännössä pääasiassa Dembskin CSI -konsepti ja Behen IC -konseptien varassa. Ne olivat ideologian "raskasta tykistöä".

Kuitenkin kun Dembskin suosion romahdusta katsoo, on syytä huomata että liikkeen alkuvaiheessa oltiin kovin vihaisia siitä miten Dembskiä sorretaan. Se, että toiset tieteentekijät eivät halunneet keskustella CSI -asiasta tai olleet kiinnostuneita koko konseptista oli kauhistuttavaa. ID myikin itseään sananvapaudella.

Tässä suhteessa sananvapaus näyttää olevan sama kuin tarpeettoman monella maahanmuuttokriittisellä ; Pinnallisesti kannattavat kyllä sananvapautta. Mutta kuitenkin ei tarvitse kovin hirveästi raaputtaa kun löytyy ihmisiä jotka kannattavat sananvapautta mutta vihaavat suvakkeja niin että ratkaisuksi mielipide-eroon tulee (Itsekin pääsin toissa yönä seuraamaan keskustleua melko suuressa ja julkisessa foorumissa sitä miten jossa tosiaan komppaavat maahanmuuttokriitikot keskustelivat siitä tarvitaanko suvakkeja mihinkään ja mitä turhalikoille voidaan tehdä. Valitettavasti tämä ketju "katosi" moderoinnin myötä. Siitä olisi nimittäin varmasti saanut rikosnimikkeitä. Itse suosin evidenssin esillelaittoa ja jakamista vain ja ainoastaan kaikkialla. Nimet ja profiilikuvat ei-sensuroituina.)

ID -liikkeen kohdalla onkin seurannut se, että Dembski esitti kannanottoja Nooan arkista. Ja sen jälkeen on käynyt siitä erikoisesti, että häntä on haluttu kuulla aika vähän luennoimaan myöskään sananvapaudesta kiinnostuneiden kreationistien pariin. Jostain syystä tämä paariointi ei ollut sortamista, toisin kuin tiedemiesten kiinnostumattomuus. On hämmentävää miten Dembskin suosio romahti äärimmäisen vahvasti ja melko nopesti. Erityisen vaikeaa on ymmärtää miten sananvapautta ja akateemista vapautta niin kovasti puheissaan toitottaneet tahot tekevät tätä. Ja tekevät tätä niin suurissa määrin että yksi Nooalausunto muuttaa kaiken. ID oli kuitenkin aika laaja ilmiö.

Syynä on varmasti osaltaan se, että kyse on tavallaan moraalista eikä tieteestä. (Vaikka kreationistit eivät näitä kovin tiukasti toisistaan eriytä. Ja evoluutiota vastaankin soditaan hyvin ankarasti ad hominem -linjalla selittämällä että evoluution täytyy olla väärässä koska eugeniikka ja natsit nähdään sen hedelminä.) Dembski on valaissut tätä eroa tuoreessa haastattelussaan. Haastattelussa jonka pohja on kiinnostava. Dembski korostaa että kristittyjen tulisi voida keskustella asioista sisäisesti. Oikeaoppisuusvaateet johtavat siihen että kristityt toimivat huonosti. "There’s a mentality I see prevalent in conservative Christian circles that one can never be quite conservative enough. This got me thinking about fundamentalism and the bane it is. It’s one thing to hold views passionately. It’s another to hold one particular view so dogmatically that all others may not even be discussed, or their logical consequences considered. This worries me about the future of evangelicalism." Tämä on tietenkin helppoa nähdä hänen omien kokemustensa kautta. Itsestänikin tuntuu että kristityt aika harvoin kykenevät kesksuteluun. Oikeaoppisuutta vaaditaan aina vain enemmän. Ja kristinuskon ongelmien kritisointi on kiellettyä koska sen nähdään kohdistuvan koko kristinuskon essenssiä vastaan. Kristitty ei siis voi tätä edes tehdä muuttumatta paariaksi.

Onkin huvittavaa muistaa että ID -liikkeen sisällä tuotettiin, rummutettiin ja mainontakikkailtiin elokuva "Expelled: No Intelligence Allowed" jossa selitettiin miten ID -liikkeen hahmot eivät saaneet sanoa sanomisiaan yliopistoissa. Tätä kauhisteltiin ja pidettiin tieteellisen asenteen vastaisena. Dembski huomauttaa kuitenkin miten häneen kohdistettiin kritiikkiä. "Ken Ham went ballistic on it, going around the country denouncing me as a heretic, and encouraging people to write to my theological employers to see to it that I get fired for the views I take in it." Ken Ham on vielä suvaitsevaismainen kreationisti, koska hän on tiukkuudessaan sieltä löysemmästä ja liberaalimmasta päästä.

Toisaalta Dembski on tehnyt mitä ID -liike ei. Se kun ei kaivellut skismoja YEC ja OEC -kreationistien välille. Ei ollut väliä uskoiko tuhansien vuosien vai miljoonien vuosien ikäiseen maahan. "Suuri teltta" (Big Tent) oli tärkeämpi. Että saadaan yhteisvoimin riittävästi ihmisiä jotta darwinismi saadaan päihitettyä ja ajettua "Wedge" -dokumentin hengessä kulttuurista taiteita myöten. Dembskin mukaan YEC-OEC -skisman ydin on tavallaan pahan ongelmassa. (Nämä erot ovat varmasti joillekin ajatus siitä että ID ei ole kreationismia. Ero ei kuitenkaan ole kreationismin ja ei-kreationismin välillä vaan nuoren maan kreationismin ja vanhan maan kreationismin välillä.) Dembski esittää, että "The reason this divergence between young-earth and old-earth creationists is relevant to the problem of evil is that Christians have traditionally believed that both moral and natural evil are a consequence of the fall of humanity. But natural evil, such as animals killing and parasitizing each other, would predate the arrival of humans on the scene if the earth is old and animal life preceded them. So, how could their suffering be a consequence of human sin and the Fall? My solution is to argue that the Fall had retroactive effects in history (much as the salvation of Christ on the Cross acts not only forward in time to save people now, but also backward in time to save the Old Testament saints)." Eli nuoren maan kreationisteja huolettaa ennen kaikkea se, että maailmassa oleva kärsimys selitetään syntiinlankeemuksen kautta. Luonnossa on julmia tauteja, petoeläimiä, inhottavia parasiitteja ja vastaavia koska ihmiset ovat tehneet syntiä. Jos tätä menoa on ollut miljoonia vuosia ennen ihmisiä tämä koetaan uhaksi tälle selitykselle.

Karkeasti sanoen tästä on seurannut se, että erimielisyys koetaan synniksi jo ennakkoon eikä asiaan haluta tutustua. Koska syntiä pitää yrittää välttää. Näin OEC -asenne ja Nooan tulvan kritisoiminen syntiytetään ennakoivasti. Toisaalta Dembski tarjoaa ajatuksen siitä että Jumala ei ole ajallinen perinteiseen malliin. Ja siksi perisynti voi vaikuttaa ajassa taaksepäin aivan kuten Jumala voi pelastaa ihmisiä Taivaaseen vaikka nämä ovat kuolleet ennen kuin Jeesus on edes syntynyt, saati sovittanut heidän syntejään kuolemallaan.

Algoritmitaide

Viime aikoina erilaiset taidealgoritmit ovat saaneet suosiota. Teknologia on kehittynyt. Ne ovat vielä hieman gimmickinomaisia. Mutta ne tekevät varsin mielenkiintoisia asioita. Tietokoneohjelmien hahmontunnistus toimii merkittävän hyvin. Ja tämä on mielenkiintoista. Ennen kuvienkäsittelyn efektit, kuten maalauksennäköiseksi renderointi, oli parasta mitä voitiin tehdä. Tässä tekstuuria modifioitiin hyvin karkeasti. Tämä taso on selvästi menneisyyttä. Aihe on saanut uusia kierroksia.

Itselleni hyvin vakuuttava on Ostagram. Siinä ideana on se, että siinä ei ole Googlen DeepDreamin tyylistä vakiintunutta hahmontunnistusta. Vaan se hakee kahdesta kuvasta sille tyypillisen hahmonmuodostuksen. Ja yhdistää nämä. Lopputulokset ovat minusta varsin vakuuttavia ja taiteellisia.

Tässä suhteessa olenkin siinä mielessä huvittunut että Ostagram toi mieleeni maalauksia joita monet oikeat ihmistaiteilijat tekevät. Jos joku läimäisisi esiini Ostagram -kuvia ja kysyttäisiin näyttääkö se tietokoneohjelman vai ihmisen tuotokselta, vastaisin että se on ihmisen tuotantoa. Tämä tilanne on jokseenkin inhottava jos on vaikka ideologisista syistä sitä mieltä että taide on jotain joka on henkistä ja vaatii ei-naturalistisen komponentin. Että taide on jotain johon kylmä kone ei mitenkään koskaan ikinä taivu.

Intelligent Design -debatissa onkin tähän verrattavat kuhmut tullut jo käydyksi. ID -liikkeen eräs perusidea oli että biologisissa kohteissa olisi CSI -informaatiota jota luonnolliset prosessit eivät voisi tuottaa. Ja jos jokin kohde sitten näytti tuottavan designiä, se johtui siitä että algoritmit tekevät mitä ne ohjelmoidaan tekemään ja koodari salakuljettaa informaatiota algoritmiin. Odotankin milloin taideihmiset alkavat arvostamaan William Dembskiä, tuota informaatiotieteen Paris Hiltonia.

Kuinka aivojen tietokonemetafora on nykyajan Paleyn kelloseppäargumentti...

aeon:illa oli melko tiivis ja yksinkertaistettu juttu siitä miten aivojen tietokonemetafora on virheellinen. Se, mitä aivojen toimintamekanismeista tiedetään, kertoo että se ei systeeminä talleta muistoja samalla tavalla kuin aivot. Se ei prosessoi informaatiota samalla tavalla kuin algoritmit. "Here is what we are not born with: information, data, rules, software, knowledge, lexicons, representations, algorithms, programs, models, memories, images, processors, subroutines, encoders, decoders, symbols, or buffers – design elements that allow digital computers to behave somewhat intelligently."

Tämä ei ole mitenkään kovin kontroversiaali väite. Itse olen - suoraan ja karkesti - sitä mieltä että aivojen tietokonemetaforalle tulee jossain määrin tapahtumaan sama kuin Paleyn kelloseppäargumentille. Analogiaa tullaan luultavasti hakemaan myöhemmin jostain aivan muunlaisesta. Olen korostanut tätä sillä että ihmiset ovat hyviä siinä mikä on tietokoneille haasteellista. Ja toisaalta tietokoneet suorittavat tehokkasti ja helposti sellaisia asioita jotka ovat aiemmin vaatineet lujaa harjoittelua ihmisiltä. Vain korkeakoulutetut ovat voineet hallita loogisen prosessoinnin virheettömästi. Ja nykytietokoneet tekevät tämänkin silti virheettömämmin ja nopeammin. Tämä on oireellista ja viittaa siihen että taustalla oleva toimintaperiaate on hyvin oleellisesti erilainen. Ja tämä on tietenkin ongelma. Analogiapäättelyille epäanalogiat ovat yleensä mukanaolevia asioita. Mutta tämänlaisessa mittakaavassa ne ovat todellinen haaste.

Kysymys on tietenkin siitä hauska, että monesti tätä nähdään haasteena naturalismille. Tietokonemetaforan puutteellisuudesta on haluttu tehdä todiste siitä että luonnontieteet eivät ikinä ja lainkaan voi ratkaista aivojen ja ennen kaikkea ihmsien mielen kysymyksiä. Mielenfilosofiassa dualismia puolustetaan, vaikka sille ei ole oikeastaan mitään perusteita.

Toisaalta tämä dualismin välttely on sitten antanut kenties liikaakin valtaa tietokonemetaforan käyttämiselle. Esimerkiksi Kurzweilin ajatus teknologisesta singulariteetista, jonka mukaan tietokoneet ylittävät aivojen kyvykkyydet - hänen ennusteensa mukaan jo vuonna 2045 - perustuu siihen että laskentatehon kasvaminen jatkuu eksponentiaalisena kuten tähänkin asti. Ja lisäksi se taustaolettaa tietokonemetaforan pätevän ainakin riittävän osuvasti.

Näissä näkemyksissä on merkitystä sitä kautta että nämä saavat rahoitusta. Niistä siis yritetään tehdä tutkimusohjelmia. Ne eivät ole vain "pelottelua Terminatorista" vaan niihin sidotaan tutkimustyötä. Tämä on tietenkin hyvä asia näille projekteille. Ne eivät jää nojatuolifilosofioinniksi vaan niihin liittyviä väitteitä lähestytään tutkimustyöllä.

Huonona asiana voi sitten olla rahanhaaskaus. Tai kuten aeon kuvaa aivojen mallintamisohjelmasta ; Se oli valtava projekti jonka tulokset eivät ole olleet kovin vakuuttavia "$1.3 billion Human Brain Project launched by the European Union in 2013. Convinced by the charismatic Henry Markram that he could create a simulation of the entire human brain on a supercomputer by the year 2023, and that such a model would revolutionise the treatment of Alzheimer’s disease and other disorders, EU officials funded his project with virtually no restrictions. Less than two years into it, the project turned into a ‘brain wreck’, and Markram was asked to step down." Tämä muistuttaa siitä että tiede on hyvä ja hieno asia siinä mielessä että rahalla ja vallalla ei saa kaikkea. Poliittinen tausta voi rajoittaa hypoteesinmuodostusta eli sitä mitä ajatuksia ylipäätään keksitään ja ennen kaikkea mitä pidetään jatkotutkimuksen arvoisina. Mutta toisaalta tutkimusohjelman hedelmällisyys riippuu myös sellaisista asioista joita ei voi rahalla ostaa.

Paleyn kelloseppäanalogiasta ei saatu toimivaa tutkimusohjelmaa vaikka Discovery Institute kuinka tahkosi rahaa Intelligent Designin tukemiseen. Ja omien lausuntojensa mukaan Paleyn kelloseppäargumentin jatkokehittelyyn keskittyneet Michael Behe ja William Dembski olivat ensiluokkaisia neroja ja supertiedemiehiä. Karismaattinen pääomankeruu, älyllisten ihmisten tekemä perustyö, raha ja resurssit ja aivopääoma eivät yksinään ratkaise tutkimusohjelman hedelmällisyyttä. (Ne ovat jotain jotka ovat välttämätön mutta eivät riittävä ehto tutkimusohjelman hedelmällisyydelle.)

Tämä tarkoittaa sitä että väärä metafora on lähinnä rahankulua. Tutkimuksen avomielisyyden puutteesta syyttäminen on tietenkin helppoa, etenkin jos ajaa "avomielisesti" sitä että on lukkiutunut maailmankuvallisesti rajoittuneeseen tutkimusohjelmaan. Sellaiseen jossa "publish or perish" -nyrkkisääntö alkaa jo vaikuttaa relevantilta. Tämä on niitä asioita joiden vuoksi Dan Barken mukailu on perusteltua. Hänhän esitti, että Totuus ei vaadi uskoa. Tutkijat eivät yhdistä käsiään joka sunnuntai, laulaen, kyllä, vetovoima on olemassa! Minulla on uskoa! Olen voimakas! Minä uskon koko sydämestäni että se mikä menee ylös, ylös, ylös, tulee myös alas, alas, alas. Aamen! Ja jos he tekisivät niin, ajattelisimme heidän olevan kovin epävarmoja asiasta... Tämä on niitä syitä joiden vuoksi itse kannatan tutkimusohjelman hedelmällisyyttä ja sovellettavuutta muissa tutkimusohjelmissa yhtenä tärkeimpänä tieteellisyyskriteerinä. Se kun on sitä osaa joka ei riipu rahasta, vallasta ja maailmankuvasta. Naturalistina voisin tietysti ilahtua jos tietokonemetafora olisi tosi koska sitten saisimme nopeasti "jauhot suuhun" jokaiselle dualistille. Mutta tällä riemulla ja halulla ei saisi olla väliä tieteenteolle.

Discovery Instituten uusin kampanja

Kun Intelligent Design oli vielä relevanttia, Jonathan Wells suositteli että yliopisto-opiskelijat eivät puolustaisi omalla nimellään ID:tä. Vaan kävisivät ensin tutkinnon loppuun ja sitten kun tohtorius on taskussa, niin käyttää tätä ansaittua asemaa Intelligent Designin ajamiseksi.

Strategia on siitä mielenkiintoinen että se vaati vapaaehtoisia intomielisiä mutta kärsivällisiä oppilaita. Niitä on toki saatu jonkin verran ; Suomessa Tapio Puolimatka esimerkiksi kirjoitteli vuosia nimimerkillä "analyysi". Hän kieltäytyi silloin paljastamatta nimeään (vaikka se rehellisesti ottaen oli esimerkiksi minun tiedossani). Tämä kertoi luottamuksesta. ; Ja tuohon aikaan kreationismi noin ylipäätäänkin oli optimistista. Toistuva viesti oli että silloin oli "mielenkiintoinen aika olla kreationisti". Odotus paradigmanmurroksesta oli kova.

Sittemmin henki on muuttunut pessimistisemmäksi. Tämä henki näkyy esimerkiksi Matti Leisolan "joutsenlaulukirjassa" nimeltä "Evoluutiouskon ihmemaassa". Sen henki on jopa katkeroitunut. Teos onkin tulkittavissa pettyneen advokaatin jäähyväiskirjaksi.

Tämä henki näkyy Discovery Instituten nykytoiminnassa. Se on ollut ID -liikkeen keskeisin ja hallitsevin ajatushautomo. Sen kirjoilla on ollut alan suurimmat tähdet. Sellaiset "starat" kuin David Klinghoffer, Stephen C. Meyer ja William Dembski ovat olleet sen helmoissa alan suurina optimistisina päivinä. (Epäonnistumisen jälkeen ei liene tarpeetonta sanoa että juuri tuonlaatuinen "optimismi" tunnetaan poliittisesti epäkorrektissa versiossa "suuruudenhulluus.)

Miltä Wellsin alustama strategia näyttää nykypäivänä? "Panda's Thumbissa" kerrottiin D.I.:n pro I.D. -varojenhankinnasta ; He haluavat rahoitusta ohjelmaan jossa koulutetaan seminaareilla ihmisiä jotka sitten olisivat halutunlaisia. "Since its inception almost 10 years ago, visionary CSC donors have enabled us to focus on educating young people through our Summer Seminar on Intelligent Design and C.S. Lewis Fellows Program– programs designed to raise up a new generation of scientists and scholars who are not afraid to follow the evidence wherever it leads. These programs are made possible by those who recognize that science needs an infusion of new minds and ideas." Käytännössä kyseessä on maailamankuvan perusteella jaettu "stipendi"-"kurssitusjärjestelmä". Toisin sanoen jos ennen uskottiin että vapaaehtoiset soluttavat tiedemaailman ja nousevat sitten valtaan ikään kuin vapaaehtoisvoimin. Nykyään sen sijaan pitää enemmänkin "saarnata omille" ja toivoa että Discovery Instituten saamien lahjoitusten avulla koulutustuetut sitten tekisivät jotain jota evolutionistit eivät ottaneet opikeen ja vapaaehtoiset eivät toteuttaneet ilmaiseksi.

Tosin minusta tässäkin on vähän sellainen maku että tämäkin on lähinnä keino pyörittää Intelligent Design -ajatusmyllyn toimintaa vielä vähän aikaa tulevaisuuteen.

Luokittelevia filttereitä

Kuvitellaan, että saamme käsiimme taikasauvan. Tiedämme että sen päähän syttyy valo jos sillä osoitetaan kohteita jotka ovat "asdasdasdasdaa". Voimme osoitella sauvalla ja se osoittautuukin jossain määrin johdonmukaiseksi ; Kun sillä osoittaa laatikkoa se syttyy aina. Mutta ei koskaan kun osoitetaan kahvipannua. Kissat ovat "asdasdasdasdaa" mutta koirat eivät. Jotkin asiat, kuten mahutölkit voivat olla "asdasdasdasdaa" joihinkin kellonaikoihin.

Voimme kokeilemalla luoda hyvinkin tarkkoja arvauksia siitä milloin taikasauva syttyy ja ei. Tätä kautta tiedämme luettelomaisesti mitkä asiat ovat "asdasdasdasdaa".

Onko taikasauva tieteellinen? Osa näkee että tieteellisyyteen voisi riittää se, että se luokittelee asioita. Taikasauvan kohdalla ei tarvitsisi tietää että miten taikasauva toimii tai mitä taikasauva itse asiassa mittaa. Voisimme käyttää sitä luokittelevana filtterinä joka kertoisi mitkä asiat ovat "asdasdasdasdaa" ja mitkä eivät.

Kuitenkaan tämänlaisessa luokittelussa ei olisi sisältöä. Meillä on vain mittari jonka toimintaperiaatteesta meillä ei ole tietoa. Eikä mitään mitä mittarin tulos tarkoittaa. Meillä olisi käsillä vain luokitelma ilman merkitystä ja sisältöä.

Vasta kun meillä on lisää tietoa "asdasdasdasdaa" ei ole pelkkä nimilappu vaan se myös tarkoittaa jotain. Karkeasti sanoen empiristiset näkemykset ovatkin jotain jossa on luokitus joka on sidottu jonkinlaiseen syy-seurausketjuun. ("Classification with consequence.") Tämä seuraus voi olla käytännöllinen tai epäkäytännöllinen. (Sovellettavuus on mahdollista mutta ei väistämätöntä.)

Michael Dummett on esittänyt, että ollakseen merkityksellinen, sellainen jolla on mitään sisältöä, ei riitä että on konsepti. Ei riitä että on merkkijono, kuten "asdasdasdasdaa". Eikä riitä edes että on luokittelujärjestelmä jotka ovat "asdasdasdasdaa" ja "ei-asdasdasdasdaa". Sisällöllisyyteen ei riitä että on jokin reaktio joka tapahtuu jossain tilanteessa. Tästä sisällöstä täytyy tietää jotain. Tämä koski analyyttistä filosofiaa ja tiedettä.

Tämä on hyvin merkittävää. Se liittyy William Dembskin 10 vuoden ennustukseen. Hän ennusti paria kuukautta vajaa 10 vuotta sitten että evoluutioteoria kumoutuisi ja unohdettaisiin 10 vuoden päästä. (Tästä hetkestä parin kuukauden kuluttua.) Hänellä oli tässä apuvälineenään erityinen selityssuodatin. Intelligent Designistä intoutuneet selittivät että he eivät ota kantaa siihen mitä Suunnittelu on. He kuvasivat Dembskin eliminatiivista lähestymistapaa luokittelevana filtterinä. Filtterinä joka kertoi oliko kohde "designed" vai ei. Design oli "jämäluokka" johon päätyi jos ei ollut luonnonlainomaista eikä satunnaista.

Eliminointiprosessissa oli syviä matemaattisia ongelmia ja pukkeja. Ja vaikka se olisi onnistunutkin, käsissä olisi ollut konsepti joka ei olisi täyttänyt merkityksellisen konseptin sisältöä. (Toisin kuin ID -teoreetikkojen luokittelevaksi työkaluksi kuvaama alkuaineiden jaksollinen järjestelmä jossa luokittelu nojaa tietoon atomipainosta ja muusta koeteltavasta.) Ja tämän vuoksi vaikka ongelmia olisi ratkottukin, ei sillä olisi ollut siltikään analyyttistä tai tieteellistä arvoa. Ja tämän vuoksi nyt, 10 vuotta ennustuksesta, on käynyt niin että 10 vuotta sitten uusi ja mullistava uusi ID -paradigma on sellainen että kun otan sitä esiin blogiteksteissäni nykyaikana saan kuulla "hakkaavani kuollutta hevosta".

Toki ymmärrän että ID -kannattajilla oli toki merkitystä Design -konseptissa. Syynä oli se että vaikka he eivät ottaneet tieteellisesti kantaa siitä mitä "Suunnittelu" tarkoitti, heillä oli maailmankuvallinen mielipide siitä mihin tämä konsepti "oikeasti viittasi". Valitettavasti tämän mielikuvan ja "design" -filtterikuvauksen yhteyteen ei viitannut mikään. Ei edes ajatuskokeellinen taikasauva. Ja siksi he joutuivatkin niin paljon puhumaan siitä miten he "eivät ota kantaa" ties mihin.

Poststrukturalismi elää ja voi hyvin - mutta ei tavalla jota olet tullut ajatelleeksi

"Takkiraudassa" käsiteltiin postmodernismia, filosofiaa ja feminismiä. Näistä rakennettiin varsin erikoinen klimppi. Siinä on paljon kaunista. Se esimerkiksi moittii postmodernismia. Jota itsekin mielelläni moitin. Mutta paljon siinä oli myös ihmeellistä. Karkeasti ottaen siinä on paljon tosia detaljeja joita on käsitelty tavalla jossa johtopäätös ja kokonaisuus on varsin kaamea. Tässä pääsyynä on se, että asioita jotka ovat erilaisia käsitellään samanlaisina. Ja tämä samanlaisuus on sellaista että se on lopputuloksen kannalta oleellisissa kohdissa.

Perustalla on se, että tehtiin tiukka jako kahteen.

Tehtiin jako puhtaasti humanistisiin ja puhtaasti luonnontieteellisiin. Ja tämä määritellään samaksi kuin jako strukturalisteihin ja poststrukturalisteihin. "Luonnontieteilijät, mukaanlukien lääkärit ja insinöörit, ovat polaarisessa oppositiossa poststrukturalismiin nähden. He lähtevät siitä olettamuksesta että on olemassa objektiivinen, subjektiivisesta havainnoitsijasta riippumaton todellisuus, joka toimii omien lainalaisuuksiensa varassa riippumatta siitä, mitä havainnoitsija asiasta ajattelee." Tai oikeastaan tässä ei määritellä että ne ovat kaikki vaihtoehdot mutta tekstissä niitä käytetään kuin ne olisivat sellaisia. "postmodernismi kiistää tämän kaiken. Syystä että vain aniharva heistä a) ymmärtää luonnontieteistä yhtään mitään ja b) vielä harvempi heistä hyppää. Ja ruukinmatruunan silmissä postmodernismi perustuu sekopäisen peikon logiikalle."

Tässä lausutaan varsin omituisia. Esimerkiksi "relativismi ei ole muuta kuin nihilismiä frakki päällä. Juuri tämä relativismi on yksi syy länsimaiden nykyiseen alennustilaan. Menettäessään uskonsa absoluuttiin ja objektiiviseen totuuteen se on menettänyt samalla myös uskon itseensä ja oikeutukseensa." Joka on lähinnä demonstrointia sille, että hän ei (a) tunne kritiikkinsä kohdetta, ennen kaikkea nihilismin ja postmodernismin monenlaisia määritelmiä ja (b) hänen tapanaan on rakentaa argumentteja esittämällä tunteenomaisesti eri asioita synonyymeiksi ja sitten jatkamalla tästä. Ja jos tämän huomaa niin koko kokonaisuus romahtaa kuin korttitalo. Esimerkiksi moraalissa nihilismi on kaikkien arvojen kiistämistä. Relativismi on enemmänkin moniarvoisuutta. Synynymisaatio saadaan varsin omituisilla piilotetuilla aksioomilla joissa relativismi ei ole moraalia koska tosimoraali on määritelty klassisen objektiivisen moraalin mukaan niin että voi olla vain yksi ihmiskunnasta riippumaton oikea moraali ja muut ovat väärässä.
1: Esimerkiksi filosofeja kiinnostaa epistemologian ja ontologian jako eri kategorioiksi. Ja ajatus siitä että relativismi tarkoittaisi nihilismiä on siinä mielessä erikoinen että se vaatii lisäoletuksen siitä että se toimii oletusmaailmassa "jos jostain ei ole tietoa, se ei ole olemassa". Jos uskoo että todisteiden puute ei ole todiste puutteesta ei mielivaltaisuudesta ei voi päätellä että todisteiden puute on todiste puutteesta. Eli jos meillä on poststrukturalistien teesi jonka mukaan vaikka moraalia koskevat arvioit ovat lähtökohtasidonnaisia ja riippuvat siitä miten sen peruskäsitteet on määritelty, ei voida marssia suoraan ovet paukkuen nihilismiin jonka mukaan mitään moraalia ei ole edes olemassa. Toki on mahdollista olla sellainen, että hänestä todisteiden puute on todiste puutteesta jolloin voidaan tietysti ajatella että mielivaltaisuus on demonstraatio olemattomuudesta. Mutta tämä toimii vain sellaisella "skientisminmakuisella taustaoletuksella" joka on aika vieras poststrukturalisteille.

Sen lopputuloksena on "Ruukinmatruuna on vakaasti sitä mieltä, että yhteiskunta tulisi mainiosti toimeen ilman filosofeja ja humanisteja ja että heidän kouluttamisestaan on lähinnä haittaa. Mutta sellainen yhteiskunta olisi äärimmäisen kylmä ja kova, eikä ruukinmatruuna haluaisi elää putkiaivoisten luonnontieteilijöiden putkiaivoisessa yhteiskunnassa. Mutta kukapa osoittaisi, ettei filosofikeisarilla ole vaatteita?"

Filosofian turhuudesta ; Mitä siitä voisi sanoa?

En jaksa kiinnittää huomiota siihen miten "hyöty" on määritelty. Koska jos putkiaivoisten yhteiskunnassa on ikävää elää niin luulisi että tämän kestäminen olisi "hyötyä" aika monilla "hyödyn" määritteillä. (Koska tiedostan mikä ajatussuuntaus tässä "hyöty" -sanassa on ja pääsen palauttamaan asiasta myöhemmin tässä tekstissä.)

Sen sijaan voidaan lähteä siitä että tosiasiassa filosofia on yliopistossa humanistisessa laitoksessa. Mutta läheskään kaikki filosofit eivät ole poststrukturalisteja. Siellä on esimerkiksi loogikoita. Toisaalta myös löytyy humanisteiksi laskettavia teologeja jotka ovat aika usein ottaneet kantaa esimerkiksi objektiiviseen moraaliin tavalla joka ei ole postmoderni.

Jos otetaan esimerkiksi Ruukinmatruunan arvostama asia joka tässä hänen erikoisessa tekstissään tunnetaan strukturalismina. Hän lähestyy sitä aika validilla määritelmällä. "strukturalismiin, eli ajatuskantaan, jonka mukaan on olemassa tosiasioita joiden pohjalta voidaan muodostaa loogisesti tosia päätelmäketjuja eli struktuureja." Esimerkiksi Duhemin ja Quinen ympärille rakennetussa tieteenfilosofiassa ei hyväksytä ainuttakaan puhtaasti 100% a priorista maailmankuvallista premissiä, ja siinä tiedeverkon ulkopuolella ei ole mitään tietoa. (Joskin hänen maailmassaan on mahdollista rakentaa keskenään yhteismitattomia tiedeverkkoja jotka ovat yhtä tosia, joten se voi vaikuttaa poststrukturalismilta. Ei olekaan tavatonta törmätä ihmiseen joka näkee tässä "nihilismin frakissa".)

Mutta jos katsotaankin asiaa strukturalismin hyödyn kannalta, niin tiedetään että filosofit ovat erityisen hyviä yhdessä asiassa. Kriittisessä ajattelussa. Mitä enemmän filosofiassa on harjaantunut, sitä paremmin tietyt päättelytehtävät sujuvat. Esimerkiksi Jonathan Livengood on tehnyt tähän liittyen tutkimusta. Kriittinen ajattelu liittyy juuri siihen että tunnistetaan ja arvioidaan niitä mitkä "Takkiraudan" -blogin synynymisaatiomyllyssä on kutsuttu struktuureiksi. Itse asiassa filosofian arvosanoilla pärjätään hyvin verrattuna muihin koultuuksiin kun arvioinnissa käytetään LSATia, analyyttistä kirjoittamista, GREä jne.  Itse asiassa se on niitä oppiarvoja jotka pärjäävät hyvin monessa eri osiossa. Filosofiasta on siis hyötyä juuri jos haluaa välttää sitä "sekopäisen trollin logiikkaa" (Terminä Ruukinmatruunan käsissä suunnilleen yhtä akateemisen tarkasti käytetty ja terävä analyysityökalu kuin "nihilismi". Joka erikoista kyllä tässä tapauksessa on tavallaan samanaikaisesti sekä moite että kehu. Tavallaan. Ruukinmatruunan ajattelussa tietyt asiat toimivat ja toiset eivät. Ja ne jotka toimivat toimivat aina. Ja ne jotka eivät toimi eivät näytä toimivan koskaan.)

Syynä tähän on tietenkin se, että filosofia ei ole feminismiä ja poststrukturalismia. Ja tässä mielessä voisi olla hieman asiatonta jatkaa tästä pidemmälle. ; Luultavasti "Takkirauta" on tässä vain määritellyt filosofit uusiksi erikoisella tavallaan. Niin että strukturalistiset loogikot ja tieteenfilosofit ja vastaavat ovat sitten jotenkin "luonnontieteilijöitä tai sellaisiin oleellisesti verrattavissa". (Tämänlainen suvaitseminen vaatii, ironista kyllä, pluralismia juuri sellaisella tavalla jossa on relativismin sävyjä. Relativismissahan asioiden määrittelyä on lähestyttävä siten että kohde voi premissoida ne miten haluaa ja rakentaa niistä lopputuloksen.)

Perinteinen postmodernismi on kuollut ; tjsp.

Kun katsotaan postmodernismiin liittyvää kirjoittelua, voidaan huomata että "Philosophy Now" nostaa esiin Alan Kirbyn jonka mukaan postmodernismi on kuollut. Samassa teemassa kirjoitetaan myös "Prospect" -lehdessä, jossa mietitään mitä postmodernismin jälkeen. Senkin asetelma on siinä että postmodernismin suosio on laskenut jyrkästi. Kysellään jopa, että "muistaako kukaan edes muistamaan postmodernismia"?
1: Omalla tavallaan kuvaavaa onkin että jopa "Ruukinmatruunan" oma blogi muistuttaa tästä hyvin. Hän mainitsee nimeltä tiettyjä postmodernisteja tai sellaisiksi nimettyjä. (Kysymys on kiinnostava koska kaikki heistä eivät itse ole tunnustaneet olleensa postmodernisteja. Mutta heitä kyllä silti on usein kutsuttu sellaisiksi.) Minun ei tarvitse kuin laittaa syntymävuodet tähän yhteyteen ja tätä kautta voidaan nähdä "jotain" ; Jacques Derrida (1930), Jean-François Lyotard (1924), Jacques Lacan (1901), Luce Irigaray (1930), Jean Baudrillard (1929), Michel Foucault (1926) ja Julia Kristeva (1941). Onkin kuvaavaa että postmodernismia nähdään ties missä, mutta sitten kun katsotaan tausta-ajattelijoita ei löydetä kovin tuoretta materiaalia.

Toki puheet postmodernismin kuolemasta ovat liioiteltuja. Ja merkittävin asia on tietekin siinä että ironinen itsetiedostus elää hyvin internetissä riippumatta siitä mitä jotkut akateemiset tekevät uraputkessaan. ; Tosin sielläkin ajatus siitä että ei ole minkäänlaisia struktuureja on enemmänkin muuttunut käytännön elämässä. siihen suuntaan että omasta identiteetistä on tullut dogmaattisuuden lähde. Tässä ollaan itse asiassa käytännössä aivan yhtä ehdottomia kuin esimoderneina aikoina.

Tämän huomaaminen on vaikeaa. Ja ymmärrettävistä syistä. Postmodernismiin liitetään vahvasti ajatusta subjektiivisuudesta ja moniarvoisuudesta. Ja tässä unohdetaan usein se vanha vitsi jonka ateistit muistavat hieroa uskovaisten naamaan kenties tarpeettomankin usein. (Tosin voiko se olla tarpeettoman usein kun huomio ei mene tiedostamisen asteelle? Kenties he hierovat sitä tarpeettoman hellävaraisesti heidän naamaansa! Tai tälläiselle vaihtoehdolle on ainakin annettava tilaa.) Hyvin monessa uskonnossa on dogmaattinen näkemys objektiivisesta moraalista. Ja tätä kautta he näkevät että heidän uskontonsa ulkopuolella ei ole moraalia. Muut uskonnot ovat tietenkin väärässä vaikka ne uskovat omaan objektiiviseen moraaliinsa. Eri uskonnot luovatkin pluralismia jossa eri dogmat riitelevät keskenään. Tässä on hyvin vahva strukturalistinen asenne ilman esimerkiksi luonnontieteellä olevaa pohjaa.

Nykyaika ei ole suinkaan moraalin kieltämistä vaan sitä että moraalia lähestytään oman itsen kautta. Siksi humanistit esimerkiksi tuomitsevat uusnatseja kuin uusnatsit voitaisiin tuomita objektiivisesti tai jotenkin sellaisella tavalla jossa heidän tuomitsemisensa on paremmin perusteltua kuin ei-perusteltua. Nykyajan postmodernina näkyvä mekkalointi - ja näin itsenäisyyspäivän aikaan myös mellakointi - on luonteeltaan samaa mihin objektiiviseen moraaliin nojaavat - ja tätä kautta antiteesissä poststrukturaismin kanssa olleet - eri uskonnot kykenivät.

Kuolleiden hevosten hakkaaminen on tietenkin aina nautinnollista. Ja minäkin esimerkiksi kritisoin kreationismia. Vaikka esimerkiksi itse William Dembskikin on lopettanut ID:seen keskittymistään. (Ja samanaikaisesti jopa ID -puolella on samalla tunnustettu Dembskin argumenttien tiettyjen oleellisten osien tietyt ... sanotaanko suoraan ... kaikkien tuntemat virheet.) Tässä on kuitenkin syvempikin syy.

Anti-intellektuellismi elää.

Anti-intellektuellismilla on melko vankka ja kasvava kannattajakunta. Ja erikoista kyllä poststrukturalismin dekonstruointiin liittyviä menettelytapoja on napattu mukaan kulttuuriin joka on hyvin vahvasti postmodernia vastaan. (Tätä voi olla vaikeaa huomata jos ei osaa ajatella kriittisesti ja analyyttisesti vaan riehuu synynymisaatio edellä teeskennellen että edustaa sellaista persoonallisuustyyppiä joka opettelee asian kunnolla ennen kuin ryntää siitä huutamaan heti kun on lukenut aiheesta pari blogausta. Etenkin jos tämä persoonallisuustyyppi ei ole tieteellisesti validi vaan on vain hieman laadukkaampi kuin horoskoopit. Mutta mikä tahansa on mahdollista ihmiselle jonka mielestä antiikin kreikan Polybiuksen anakykloosi on tämän hetken yhteiskuntatieteiden paradigma, jokin josta jopa hommalaiset kutsuvat "osin todennettavissakin" ja josta ei löydy muuta kuin viittauksia Takkiraudan omaan blogiin. Onhan se, samaan tapaan kuin postmodernismi. Onhan se joskus historian varrella ollut aika suosittu näkemys.)

Karkeasti ottaen "maailmankuvallisuudesta" puhuminen voi olla vaikeaa huomata koska keskiverto konservatiivi tunnistaa postmodernismin nimenomaan feminismin yhteydessä. Eikä huomaa että jos "sukupuoli" korvataan "uskonnolla", "skientistisellä maailmankuvalla" tai "liberalismilla" ja päättelytavat pidetään ennallaan päädytään kohti tiettyjä asioita. Ja kun tämän tekee ei voi olla kovin ihmeissään että vastaan tulee nimenomaan konservatiivi. Joka on postmodernismia vastaan kunnes se uudelleennimetään ja muotoillaan anti-intellektuellismiksi. Tällöin se sopii tietenkin hyvin yhteen USA:n konservativismille tyypilliseen hallituksen epäilyyn. Yliopistokin on vain yksi instanssi jonka kautta tulee maailmaan kaikkia ikäviä ihmisiä jotka väittävät tietävänsä jotain jota arkijärkeään käyttävä omasta mielestään fiksu ja filmaattinen Dunning-Kruger -ihme on erimielinen. Ja sitten puhutaankin siitä miten tiedemaailmassa on liberaali bias.

Syynä on luultavasti ihan se, että konservatiivit ovat jossain määrin "vallankaapanneet" kieltä. ; Kun liberaalien argumentointitapa on selvästi toiminut ja he ovat saaneet aikaan "moraalisia vallankumouksia" sillä tavalla joka merkitsee konservatiiveille (eli poliittisia). Ja kun nämä keinot ovat toimineet niin konservatiivit ovat alkaneet käyttämään niitä itse. Kun asia toimii intressien lobbaamisessa, ei koherenssilla tai kriittisellä ajattelulla ole niin väliä. Ei etenkään jos pitää koherentisoimista "idealismina" jota harrastetaan jossain "tieteen norsunluutornissa". Ja miettii vain "käytäntöä ja hyötyä".

Ajatus on tietenkin itselleni varsin helppo tunnistaa sen takia että olen hakannut kuollutta hevosta nimeltä kreationismi.

Sen ID -muunnoksessa kun oli mukana vahvasti se, että yhteys postmodernismiin on jopa tunnustettu. Liikkeen perustaja Phillip Johnson korostikin että hän dekonstruoi evoluutioteoriaa. Ja hänen puheissaan toistuikin vahvasti teema jossa evoluutio on kulttuurinen maailmanselitys jolla on jalansijaa yliopistoissa ja että se ei halua luopua sille annetusta vallasta. Ja näin esimerkiksi postmodernista dekonstruktiosta tuttu demarkaatio-ongelman ylilaajentaminenkin tuli tätä kautta tutuiksi myös niille jotka eivät perustajajäsenen tapaan tiedostaneet postmoderneja juuriaan vaan nimenomaan dissasivat feministien aikaansaamaa moraalikatoa. - Samaa asennetta kohdistettiin muihinkin asioihin joille he näkivät poliittisesti epämiellyttäviksi. Konservativismi korreloi kreationismin kanssa ja ilmastonmuutokseen liittyvät vaateet olivatkin sitten varsin pian dekonstroinnin kohteita ja "skientistisiä". Kun moni ID -kreationisti teki samaa evoluutiolle ja ilmastonmuutokselle niin tämä kertoi vain siitä miten toisinajattelijoilla oli "nenää harhaopeille".
1: Ja täsmälleen samaa ajattelutapaa harrastavat kreationistitkin. He eivät tosin korosta premisseihin suhtautumisensa asenteen postmoderneja juuria. Ja ID-liikkeestä poiketen heillä mukana oli sekin että dekonstruktiota harrastettiin myös arkeologiaan ja historiantutkimukseen. Kenties siksi että YEC -kreationismissa on vahva ajatus siitä että maapalloa mitataan 10 000 vuoden tai vastaavien aikajanalla eikä eliökuntaa tarkastella esimerkiksi miljoonissa vuosissa.)
2: Tämä toki rapistui ID -piireissäkin herja-argumentaatioksi. On kuitenkin kiinnostavaa huomata miten kristillisissä piireissä ei tarvitse olla edes pesunkestävä kreationisti voidakseen selittää "naturalistisista premisseistä" ja niiden painolasteista. Ja siitä miten näiden premissien lopputuloksena Jumala torjutaan a priori ulkopuolelle ja siksi nämä tulkinnat ovat maailmankuvallisia.

Kreationismi on tietenkin vain filosofisesti äänekkäimpiä fundamentalistis-kristillis-konservatiivis-oikeistollisin maustein pyöriviä liikkeitä. (Oikeistolaisuus, konservatiivisuus ja edes fundamentalistikristillisyys ei ole sinänsä paha asia. Ja kreationisteissa on variaatiota. Kysymys on "tilastollisesti näkyvistä korrelaateista".) Ne kuitenkin heijastavat kannattajakuntansa yleisiä ajatustapoja ja asenteita. Ja tätä kautta ne toivat tutuksi ajatusmalleja. Itse asiassa ne toivat esiin ajatusmalleja jopa hyvin tarkasti koska kreationistit ovat kuitenkin siinä mielessä hyviä tyyppejä että he pitävät pilkunviilaamisesta ja asioiden eksplisiittisesti esiintuomisesta. Joten he usein kuvaavat normaalin konservativiin asenteita paremmalla pieteetillä kuin muutoin konservatiivit tekevät. Kuolleen hevosen piiskaamisesta on tässä mielessä hyötyä. Siitä oppii jotain muuta.

Loppuheitto;

Lopuksi voisin ottaa vielä asenteellisuutta. (Sen jakamisesta tulee hyvä mieli minulle itselleni.) En pidä "postmodernismista" lähinnä siinä osin missä se iskee "skientismiä" vastaan. Sen kritiikeissä on tässä kohden toki jotain filosofista pohjaa, mutta niiden tulokset tulkitaan liian pitkälle.

Karkeasti ottaen olen pitänyt relativismia jokseenkin perusteltuna jos kysymyksessä on metaetiikka. Eli kysymys etiikan taustoista. Siinä taustaoletukset moraalissa ovat mielivaltaisia. Eli a priori päätetään joitain lähtökohtia joita ei kyseenalaisteta ja tästä sitten jatketaan eteenpäin. (Aivan tyylipuhdas nihilismi sen sijaan olettaa että nämä premissit ovat paitsi mielivaltaisia niin myös vääriä. Joka on aivan yhtä mielivaltaista.) En ole pitänyt sitä läheskään yhtä validina luonnontieteissä. (Kritiikit tuntuvat nojaavan oletukseen jossa skientismin tulisi olla samaa kuin looginen positivismi. Joka on vielä astetta vanhempi juttu kuin postmodernismi. Jos viittaa loogiseen positivismiin relevanttina kritiikin kohteena nykyajan maailmankuvissa tai filosofiassa on käytännössä irrelevantti tai syyllistyy olkiukkoon eli siihen että vastapuolesta luodaan valheellinen helposti kritisoitava kohde jonka kritisoimalla ohitetaan se että se oikea vastapuoli ei olekaan yhtä helposti kritisoitavissa.)

Konservatiiveilla on olemassa sellainen siipi jonka mukaan evoluutioteoria ja ilmastonmuutosteoria ovat vääriä. (Tähän klikkiin liittyy, "crank magnetismin tapaan", holokaustin kiistämistä.) Näissä epäillään luonnontieteitä. Onkin huomattavaa että konservatiivien anti-intellektuellismi perustuu siihen että he periaatteessa kunnioittavat tiedettä mutta ovat kuitenkin antistrukturalisteja heti kun joku on heidän kanssaan erimielinen. Ja lopputuloksena on se, että uskontoa koskevat kysymykset ja etiikka ovat objektiivisia ja ehdottomia kun taas luonnontieteet ovat dekonstruoinnin kohteina. Eli heistä uskontoasiat ovat itse asiassa objektiivisempia kuin luonnontieteet. Luonnontieteitä taas koskee relativismi.
1: Tämä on toki jotain josta ääneenlausuttuna he ovat erimielisiä. Hekin ymmärtävät että on aika hoopoa pitää uskonasioita ja moraalia tieteellisempinä aiheina kuin vaikka gravitaatiota. Mutta kun katsoo heidän argumentaatiotaan, tämä on se mitä heidän metodinsa huutavat. Metodi taas on tärkeämpi. Ja jos omat mielipiteet eivät sitten tuolla pintatasolla seuraa omia päättelyjärjestelmiä niin sitten oma ajattelu ei ole ollut reflektoitua ja järkevän ihmisen ajattelua. Järkevä ihminen korjaa metodinsa niin että se vastaa näitä heidän päänäkemyksiään. Tai sitten hylkää päänäkemyksen siksi että hyviksi arvioidut perustelutavat vievät päättelyn sinne minne ne vievät. Jos näin ei tee, ratsastaa kahdella hevosella jotka ovat kulkemassa eri suuntaan.

Tässä kohden kysymys onkin niin että luonnontiededenialismissa ollaan relativisteja nimenomaan "gravitaatiota" ja muita naturalistisia konsepteja kohtaan. Mutta moraalia sen sijaan pidetään ehdottoman objektiivisena ja jonain joka ei ole mielipide- tai maailmankuvakysymys. Vaan joka on olemassa ikuisesti ihmisten mielipiteistä riippumatta. Ja tässä mielessä konservativismissa onkin paljon juuri sitä "sekapäisen trollin logiikkaa". Oman ideologian dogmat ovat objektiivisia moraaliarvoja. Ja jos tiede on niitä vastaan niin sitten sitä vastaan kritisoidaan sananvapauden, poliittisen korrektiuden vastustamisen ja akateemisen vapauden nimissä.

Ja näitä konservatiiveja on paljon. Heitä ei tunnista "postmodernisteiksi" sillä että he tunnustaisivat olevansa postmodernisteja. Sillä näennäisesti he vastustavat "postmodernismia" ja siihen liittyvää moraalikatoa.
1: Ja he voivat tehdä sitä jäämättä kiinni housut kintuissa koska ihmiset eivät jaksa analysoida. Ja heidän identiteettinsä ei luo mielikuvaa poststrukturalistisesta postmodernistista. Kuten kreationisteja koskevassa Salem -hypoteesissakin on todettu, he eivät ole humanisteja vaan insinöörejä. Kuten myös erityisen monet radikalisoituvat, jopa terroristisoituvat, fundamentalistit ovat insinöörejä. Ongelma voisi yllättää kunnes muistaa desisionismin, jossa omiin lähtökohtiin heittäydytään ja tästä tehdään itsen määrittävä valinta. Ja niiden ympärille sitten koherentisoidaan maailmankuva. Joka on hyvinkin täynnä ehdottomuutta ja rakennetta. (Ainoastaan sen lähtökohdat ovat mielivallassa.) Insinöörit, etenkin Diplomi-Insinöörit, joutuvat tankkaamaan monia juttujaan ulkolukuna ja lisäksi heille opetetaan itseluottamusta niin että kun he osaavat sen yhden asiansa, he osaavat monta..

Heidät tunnistetaan siitä että he käyttävät dekonstruoinnin menetelmiä samalla asenteella kuin poststrukturalistit. He vain valikoivat kohteensa niin että dekonstruktio koskee vain vihollisia kun taas heidän omat näkemyksensä ovat oikeita jos ne ovat vain koherentteja. Fiksuimmat heistä kiemurtelevat asian edessä ja viittaavat vaikka "pluralismiin". Mutta menetelmistään poststrukturalisti tunnetaan!

Miten ihmettelen sitä miksi useampi kristitty ei ole kompatibilisti?

"...by intelligence I mean the power and facility to choose between options–this coincides with the Latin etymology of “intelligence,” namely, “to choose between”."
(William Dembski)

Monesti kristityt korostavat että on alentavaa "redusoida" mieltä aineeseen. Jos olemme vain kemikaaleja, se jotenkin vähentää arvoa ja tekee meistä mekaanisia deterministisiä laitteita. Tässä korostuu usein se, miten heille on tärkeää että ihmisillä on vapaa tahto. Erityisesti determinismi siis ihmisen arvoa jotenkin objektiivisesti.

Osittain syyt ovat teologisia;
* On ymmärrettävää että uskova luottaa sieluun joka olisi jotain muuta kuin aivot.
* Pahan ongelman ja synnin käsitteisiin liitetään usein ajatus vapaasta tahdosta nimenomaan siinä muodossa että ihmisillä on vapaus valita kahden tai useamman eri vaihtoehdon välillä.

Itse kuitenkin näen, että kristityt käyttävät hyvin usein sen tyylisiä konsepteja joissa korostuu nimenomaan ennaltamääräytyvä ohjautuvuus. Tällöin puhutaan "kohtalosta". Esimerkiksi minun äitini ja isäni tapasivat junassa sellaisella tavalla joka saa kaltaiseni paatuneen naturalistin ylikäyttämään "(yhteen)sattuma" -sanaa. Tämä tilanne vaati sitä että molemmat olivat samassa paikassa. Jos heillä on vapaa tahto he olisivat voineet valita toisin. Joten miten se kohtalo olisi mahdollista?

Tämä ajattelutapa on hyvin arkijärjenmukainen. Ja sitä onkin käytetty esimerkiksi teologiassa. Suhteet näkökulmaan voivat toki olla erikoisia. Esimerkiksi kalvinistit ajattelevat että vapaa tahto loukkaisi Jumalan suvereeniteettia vastaan. Ja siksi ihmisillä ei ole vapaata tahtoa ja kaikki - mukaanlukien vanhempieni kohtaaminen junassa - ovat kohtaloa. Ihmispolon elämä on predestinoitua eikä hänen asiansa ole edes omien askeliensa ohjaaminen.

Itse en toki usko kohtaloon sanan täydessä mielessä. Katson enemmän niin että merkitys rakennetaan asioihin jälkeen päin. Jos vanhempani eivät olisi tavanneet junassa, he olisivat luultavasti kohdanneet jonkun toisen ja menneet tämän kanssa naimisiin, ehkä hankkineet lapsiakin. Ja tässä yhteydessä olisi varmasti jokin samantapainen tarina joka saa naturalistin ylikäyttämään sanaa "(yhteen)sattuma"...

Asiaa on kenties hedelmällistä lähestyä erikoisesta kulmasta.

Olen kompatibilisti, joten mielestäni se että aivot päättävät jotain ei ole vapaan tahdon menettämistä. Kannatan vapaalle tahdolle ehdoksi lähdettä. Jos minä olen lähde toiminnalle kontekstissa, kyseessä on vapaa tahto. Moni kuitenkin näkee että vapaa tahto syntyy jos ja vain jos toteutuu se, että esillä on vaihtoehtoja.

Ja tähän liittyen voin ottaa koulukunnan joka on "siltana tässä välissä". Näkemys on fysikalistinen kuten omakin näkemykseni. Mutta se on inkompatibilistinen, kuten valtaosan kristittyjenkin näkemys. Kyseessä on esimerkiksi Sam Harrisin kannattama neuroskeptismi (neuroscepticism). Sam Harris lähestyy vapaata tahtoa vankasti neurotieteen pohjalta. Hän onkin ammatiltaan neurotieteilijä joten tämä ei ole yllättävää. Teoksessaan "Free Will" hän kertoo että vapaa tahto on jotain joka on illuusio siinä mielessä että sitä ei ole olemassa. Ja hän tekee tätä nimenomaan korostamalla sitä, että meillä ei ole useinkaan esillä mitään aitoja valintoja. "The choice was made for me by events in my brain that I, as the conscious witness of my thoughts and actions, could not inspect or influence." Harrisin minusta tärkein argumentti onkin kiinnostava, relevantti ja faktapohjainen ; Hän käsittelee sitä miten neurotieteissä on havaittu tiettyjen esitietoisten prosessien tapahtuvan. Ja miten nämä ovat kytköksissä tiedostettuihin tietoisesti tapahtuviin mielentiloihin. Hän viittaa tässä klassisiin ja tärkeisiin Benjamin Libetin tekemiin tutkimuksiin joita on täydennetty ja vahvistettu. Usein voidaan nähdä päätös montaa sekuntia ennen kuin ihminen kertoo tiedostaneensa sen sisällön.

Tämä onkin siitä kiinnotsava, että se voidaan liittää esimerkiksi David Eaglemanin "Incognito" -kirjaan joka käsittelee mielen esitietoisia prosesseja. Sekin nojaa vahvasti neurologiaan mutta ponnistaa filosofiaan - vapaan tahdon filosofian sijasta vastuun filosofiaan, joka taas on perinteisesti ollut liitoksissa vapaan tahdon filosofian merkityksen tulkintaan. Eagleman korostaa että aivojen tutkimus tuo esiin yhä enemmän ja enemmän määrääviä elementtejä. Ihmisten tietoinen harkitseva puoli tulee esiin korkeintaan poikkeustapauksissa, muutoin sitä mennään yllättävänkin auto-ohjauksella. Ja monesti sekin mikä tulkitaan vapaaksi tahdoksi on itse asiassa konfabuloitua. Eagleman on sitä mieltä että perinteinen valisemiseen ja vastuuseen liittyvä perinne on kenties syytä muuttaa yhteiskuntaa suojeleviin argumentteihin. Koska koko ajan löydetään enemmän ja enemmän vapaata tahtoa rajoittavia puolia aivoista - ja näitä voidaan käyttää lieventävinä asianhaaroina valitsemista ja vastuuta korostavissa näkökulmissa - on kenties syytä korostaa juuri sitä että rikollinen pitää laittaa vankilaan koska hän ei mahda teoilleen mitään ja muita on suojeltava tältä holtittomuudelta.

Paluu itseen

Neuroskeptikoilla on selvästi puolia. Mutta itse en ole kovin tyytyväinen siihen että se hylkää lähteen ja itse asiassa se nojaa tässä kohden piilo-oletukseen siitä että jos aivosi päättävät jonkin asian esitietoisesti, valitsija et ole sinä. Itse näen että olemme aivomme joten tämä on hieman huvittavaa.

Asiaa tietenkin mutkistaa se, että pidän enemmän Daniel Dennettin "Tietoisuuden selitys" -kirjassa esitetystä monivedosmallista. Siinä kiistetään ns. kartesiolainen teatteri - eli koostettu yksi tietoinen minä joka olisi jokin "komentosillalla" oleva toimija. Dennettistä moni intuitiivisesti luottaa tämänlaiseen keskusjohdettuun tietoisuuteen joka sitten sijaitsisi jossain tai olisi abstrakti lokaatioton eifysikaalinen sielu. Dennett ei kiistä vapaan tahdon tai tietoisuuden olemassaoloa vaan määrittelee sen hyvin erilaisella tavalla. (Siksi hän ei kiistä tietoisuutta vaan pyrkii selittämään sen.)

Neuroskeptikko taas määrittelee vapaan tahdon vaatiman tietoisuuden hyvin kartesiolaisen teatterin sävyillä. Mielestäni on aika ilmiselvää että tässä määrittein ihmisellä ei ole "valitsevaa tietoisuutta". Ihan sen takia että kartesiolainen teatteri on monivedosmallissa "eräänlainen illuusio" - toisin kuin tietoisuus itsessään.

Olenkin palauttamassa asian siihen että jos omat aivomme valitsevat, ne ovat vapaita. Ja tämänlaisessa maailmassa voitaisiin ajatella että vanhempani valitsivat vapaasti mutta tämä ei olisi loogisessa ristiriidassa sen ajatuksen kanssa että jokin ylimmäinen säätäjä ohjaisi heidän toimiaan. Tässä mielessä ihmettelen että niinkin moni uskovainen pahastuu minun mielenfilosofiaa koskevista näkemyksistäni. Luulisi että tästä saataisiin jopa yhdistävä linkki...

Jos Intelligent Design -laboratoriota ei ole, sellainen pitäisi keksiä...

Silloin kun Intelligent Designin kannattajat olivat voimiensa tunnossa - joskus 10 vuotta sitten - heidän kantansa oli että ID oli tutkimusohjelma. Tämä keino oli siitä tärkeä, että sen avulla iso osa kritiikistä voitiin ohittaa. Itse asiassa mittaamista, teorian luonnetta, tieteentekoa ja muuta vastaavaa koskevat asiat luokiteltiin "maailmankuvallisuudeksi". Jos analysoi vaikka tutkimusmetodia, se oli filosofiaa joka johtui maailmankuvallisista premisseistä. Näin kritiikki enemmänkin mitätöitiin lähtökohtaisesti turhaksi kuin oltaisiin otettu kriittinen näkökulma ID -ohjelman kehittämiseen.
1: Jaottelu oli hyvin samantapainen kuin mitä löytää monilta konuilta pseudoskeptikoilta nykyään. Jotain jossa olisi olemassa jokin skientistinen tiede johon ei tarvittaisi lainkaan filosofiaa. Ja jossa usein hieman Puolimatkan tapaan korostettiin - warrantin tai muun oikeuttaman - jonkinlaista naïvia realismia jossa havaiseminen ja omat arkikokemukset ovat 1:1 totta. Tosin tämä on toki siitä ironista että konu pseudoskeptikko sentään tiedostaa että heidän pitää olla hiljaa loogisen positivismin kumoutumisesta. Kun taas kreationistit tarvitsivat maailmankuvallisuutta tavalla jossa on tärkeää hyökätä skientismiä vastaan. Koska empiria, luonnontieteet ja skientismi oliva evoluutioteorian puolella. Siksi ne olivat "naturalismia".

Vitsailin siitä että mitäpä ID tekisi laboratoriolla. Ihmeitä? Tämä on yksinkertainen vastaus. Jos ID on todella tutkimusohjelma - eikä joku filosofioiva näkökulma luokittelevine filttereineen - niin sitten sen täytyy tehdä tutkimusta. Tällä rintamalla ei mennyt hyvin. ID selitti tutkimuspuutteita vainolla. Ja siksi he rakensivatkin omia laitoksiaan jotka ottivat vastaan tutkimuksia, jotka arvioivat kaveripiirissään ja joita he kutsuivat vertaisarvioinniksi. Mutta viimeistään sen jälkeen kun heidän oma tutkimusjulkaisulaitoksensa "International Society for Complexity, Information, and Design" (ISCID) lopetti toimintansa tutkimusten vähyyden vuoksi, oli selvää että salaliiton pitäisi mennä niin pitkälle että ID -piirit vainoaisivat itseään. Etenkin kun ISCID oli mm. itsensä Dembskin perustama ja se keräsi aluksi taakseen nimiä jotka uskoivat ID:seen ja saivat 2000 kpl. Kun iso ihmismäärä yhdistetään asialle myönteiseen julkaisijaan ja saadaan lopputulokseksi laitos joka suljetaan kun tutkimuksia ei synny, tiedetään mitä "tutkimusohjelma" -sanalle voidaan tehdä.

Nykyään "ID on tutkimusohjelma" on jotain johon ei käytännössä törmää. Liike on siirtynyt avoimesti filosofioimaan, ja tätäkin perin asenteellisella tavalla.

Yleensä. "Discovery Institute" sai nimittäin juuri hyvin erikoista huomiota. ID -piirit loivat itselleen tärkeyden tuntua kuvaamalla omaa tutkijaansa Ann Gaugeria. Ja levittämällä videota he saavat tietenkin kuvaa tärkeydestä. Gaugerin takana oli laboratorioympäristö. (Aivan kun ID:n tuotokset - jotka eivät ole empiirisiä tutkimuksia vaan enemmänkin postmodernia käsiteanalyysiä ja filosofista premissikikkailua jota voidaan tehdä nojatuolissa - vaatisivat laboratorioita.) Paljastui että Gaugeria ei oltu haastateltu laboratoriossa työnsä keskellä. Vaan sen sijaan häntä oli haastateltu studiossa vihreän kankaan edessä. Taustalle oli sitten laitettu kuva netin kuvavarastosta. ID:n puolustus asiaan on ollut se, että moni muukin tekee vastaavaa. (Tu quoque kun on tieteellistä, laadukasta ja muutenkin asiaankuuluvaa argumentointia einaturalistisen filosofian maailmankuvassa. Ja muun väittäminen on pahaa natsi-naturalismia!) Tämä ei toki ole ensimmäinen kerta kun "Discovery Institute" joutuu pulaan siitä mitä on laittanut taustalle. Beatlesien "Imaginen" lainaaminen ilman Yoko Onon lupaa tuotti sille vaikeuksia.

Itseäni tässä kuitenkin kiinnostaa eniten se, että miksi ID ylipäätään on niin innostunut laboratoriokuvista ja laboratorioista. Mitä he siellä niissä labroissaan tekisivät? Ihmeitä?

Dawkins, tuo diletantti

Internetissä on huviteltu Richard Dawkinsilla. Hänen inkompetenssiaan korostetaan sanomalla "I studied biology - therefore I write books against religion and theology." Kysymys on mielenkiintoinen koska siinä viitataan asiantuntijuuteen.

Kuitenkin samalla samat ihmiset voivat kannattaa Eero Junkkaalaa joka ottaa kantaa evoluutioon. Hän on kuitenkin koulutettu teologi mutta ei biologi. Samoin monen uskovaisen tiedemiehen kohdalla korostetaan että he ovat tiedemiehiä ja uskovaisia. Ikään kuin tämä todella olisi jokin merkittävä meriitti joka tekisi uskonnosta fiksua. Eli biologin ammattitaito riittää siihen että kannattaa Jumalan olemassaoloa, mutta jos hän kiistää Jumalan olemassaolon niin sitten tämä sama ammattitaito onkin riittämätöntä.

Kysymys on erityisen mielenkiintoinen koska teistit, kuten William Lane Craig, ottavat kriittisiä kannanottoja esimerkiksi suhteellisuusteoriaan. Näitä pohdintoja pidetään kiinnostavina ja lukemisenarvoisina uskovaisten mielestä. Eli kysymys ei ole edes siitä että tiedemies saa uskoa eri alan tiedemiehiä ja ottaa heidän kantansa ikään kuin faktoina ja tosiasioina.

Ja muutenkin, teologit aivan standardinomaisesti ottavat osaa keskusteluun tieteestä. Puhuvat Esko Valtaojan kanssa fysiikasta ja niin edespäin. Eivät kieltäydy että "en voi, ei ole tutkintoa alalta". Eivätkä kristityt tässä kohtaa osoita sormella ja naura. (Eivät etenkään kreationistit joilla juristi Phillip Johnson ja matemaatikko William Dembski ovat enemmän kuin auktoriteetteja ottamaan kantaa aloihin joihin heillä ei ollut minkäänlaista tutkintoa.)

Tällöin uskovaiset nyökyttelevät teologian osuudesta tieteen kehittymisessä ja rationaalisessa älyllisessä keskustelussa myös tieteen alueella. Ja osaavat kertoa että olisi ad hominem ohittaa ihmisten käyttämät argumentit ja puhua pelkästään näiden ihmisten habituksesta, olemuksesta tai koulutuksesta.

---

Mitäs alaa opiskelikaan herra Charles Darwin?

Evoluutiolla on yhä enemmän selitettävää...

Kreationismin kohdalla on klassikkovitsi/vasta -argumentti. Se koskee välimuotoja. Ja se vastasi melko lailla sitä kokemusta mikä syntyi kreationistien kanssa keskustelusta. Kreationisti ensin selitti että välimuotoja asian A ja B välillä ei ollut. Ja sitten kun tähän toi esiin välimuodon, selityksenä oli että välimuoto ei ollut validi. Tarkassa analyysissä kun tämä välimuoto pitäisi selittää liittämällä se niihin pääsuuntiin. Ja näin ollen jokainen löydetty välimuoto lisäsi kaksi aukkoa todistustaakkaan. Toki kreationistit itse eivät ajatelleet asiaa näin, mutta argumenttien takana oleva henki oli juuri tämä. Jokainen välimuoto oli siis entistä suurempi ongelma evoluutiolle.

Ajattelin että tämä oli vaipunut niiden kliseiden joukkoon joita ei käytännössä enää käytetä. Mutta sitten luin Paul Myersin blogia. Aiheena on Paul Nelson päivän sankari, Paul Nelson. "Paul Nelson, Philosopher of Biology at the Discovery Institute, is a real corker. He has decided that nematodes could not possibly have evolved, because scientists (real ones, not creationist pseudoscientists) have produced an extremely detailed literature documenting their development."

Idea on sama. Kun ensin on vaadittu että evoluutiohistoria täytyy selittää, on evoluutiohistorian luominen pohjana jollekin jossa evoluutiolla onkin paljon enemmän selitettävää. Nelsonin retoriikka iskeekin siihen että jokainen uusi datapiste on uutta tietoa ja nyt tätä käytetään pohjana sille että tunnettu kohde onkin "kompleksi". ; Tähän liittyen tuon esiin pari ajatusta/huomiota. (Myersin kritiikki Nelsonille kannattaa lukea koska se on opettavainen ja tämä blogaus ei ole referaatti.)

Tämä luultavasti liittyy siihen että kreationistien maailmassa ollaan hyvin vahvasti lukkiuduttu siihen että vain deterministinen selitys on selitys. He vaativatkin evoluutikoilta selitysmalleja joissa pitäisi selittää miksi evoluutio on tuottanut juuri tuolla tunnetulla tavalla tuon tunnetun piirteen. Evoluutikot itse harvemmin nojaavat tähän. Sillä jos prosessissa on satunnaisuutta, tämän vaatiminen on yhtä järkevää kuin vaatisi että lottoarvonnan jälkeen selitettäisiin miksi juuri tietty lottorivi eikä jokin toinen selitys toteutuisi. Ja kaikki tästä poikkeava nähtäisiin antiselityksenä. (Mikä toki pakottaisi ajatuksia kohti "älykkäästä suunnittelua" koska vain huijaus voi tarjota selitysken jossa kerrotaan miksi juuri tietty henkilö on voittanut. Peli on pakosti eisatunnainen, eiarvonta ja sitä kautta jotain muuta kuin lottoarvinta.)

Tämä ei toki ole vierasta ID -piireille. He lainaavat yleisesti Stephen Gouldia. Ja Gould on useastikin nostanut esiin sen että evoluutio ei ole prosessi joka "toistuisi samanlaisena" jos ajassa voitaisiin mennä taaksepäin ja aloittaa jostain aiemmasta pisteestä uusiksi. ID -piirien probleema tässä onkin se, että he yrittävät tehdä evoluutioteoriasta ristiriitaista ja he tuntuvat hokevan "ei olla synnytty sattumalta" -tyylisiä asioita. Mutta sitten he luovat evoluutioon ristiriitoja joiden perusoletuksena on että evoluutio olisi ultimaattisesti täysin ei-satunnainen.

Lisäksi on toki hupaisaa katsoa CSI -konseptin rappiota. Aluksi sitä myytiin lajittelevana filtterinä joka tunnistaa kohteesta onko se Suunniteltu. Kontekstia ei tarvittu. Sattuma ja lainomaisuus eliminoitiin. Jos kohde oli kompelsi ja spesifi, se oli Suunniteltu. Siihen liittyi monia omituisia asioita kuten (a) Dembski näytti käyttävän aina erilaista metodia näiden arviointiin ja monet tavat olivat keskenään ristiriitaisia. Jolloin jokainen kohde saadaan kompleksiksi tai spesifiksi. (b) Hyvin usein kun katsottiin spesifioivaa patternia se olikin itse asiassa lainmukainen, jopa äärimmäisen lainmukainen, (näistä kenties pahin klassikkoesimerkki on ns. Caputo -case joka koostui lainomaisesta kolikonheittotulosrivistä). Ja kun patternin täytyi olla ei-lainomainen selvitäkseen eliminoivasta filtteristä oli tilanne hyvin omituinen. Eli asian täytyi olla samanaikaisesti keskenään ristiriitaisia asioita.

Näistä virheistä on, ihme ja kumma, otettu opiksi sen verran että niistä on joustettu. Nykyään spesifiys onkin todellakin alkanut näyttää siltä mitä Myers sanoo "“Specified”, as they use it in the term “specified complexity”, means something entirely different. It means built to a plan or specification; it implies a pre-existing blueprint that lays out the instructions to produce a desired end result. In the case of intelligent design creationism, it attempts to turn an assumption into evidence." Eli jos jokin nähdään spesifinä niin esioletetaan että kohde on suunniteltu. Suunnitellut kohteet ovat spesifejä ja spesifit kohteet ovat suunniteltuja. Näin joudutaan tekemään koska muuten paha evolutionisti antaa esiin pahoja salakirjoitustehtäviä. Jotka ovat kuitenkin helpompia arvioitavia kuin biologinen DNA -rimssut, joiden informaatiomäärät hyvät ID -soturit tunnistavat ilman matematiikkaakin.

Selvää on että Nelsonin logiikalla evolutionisteilla on koko ajan enemmän ja enemmän selitettävää. Valitettavasti samanaikaisesti on yhä vaikeampaa olla ajattelematta että Nelson on asioissaan aivan pihalla. En tiedä, jos hän on tuijottanut liikaa ontogeneettisiin syvyyksiin ja sitten tämä ontogeneettinen syvyys on tuijottanut häntä takaisin.

Intelligent Design ja ensimmäinen syy...

Intelligent Designistien "EvolutionNews" sisälsi todellakin uutisia. Uutisia siitä, että ID on uskontoa. "Darwin's Robot" -artikkeli pitää sisällään kannanoton jonka mukaan vapaa tahto on merkittävä ero darwinismin ja luomisen välillä. "The testimony of universal human experience is that humans are personal beings capable of willing and choosing -- which means their origin must be a personal Being, not the blind forces of nature. Even materialists often admit that, in practice, it is impossible for humans to live any other way." Eli ihmisen kokemus on että hän on vapaa, ja ihmisen on mahdotonta ajatella muutoin. Jatkokantana on että "But if humans "can't really live with" the implications of a worldview, is it a reliable map to reality?" Ja muistuttaa että Raamattu opettaa jotain tärkeää ihmisistä ; "The Bible teaches that humans are fallen sinners, but the fall did not make us less than human. It did not make us machines. Our actions are not simply links in a closed chain of causally connected physical events. We have the capacity to be first causes, starting a new chain of cause and effect."

Kysymys on erikoinen. Suoraan sanoen M; mielenfilosofian kannalta argumentti ei onnistu (a) vakuuttamaan että ihmisellä todella on vapaa tahto ja (b) että naturalismi ei mitenkään voi sellaista luoda.
1: Ensinnäkin on hyvä tiedostaa että itse tahdonvapausargumentti on rakenteellisesti hyvin heikko. Se nojaa premissiin että naturalismi ei voi tuottaa vapaata tahtoa. Ja jos tästä on erimielinen, koko rakennelma kaatuu. ID selittää että naturalismi vaatisi että ihmiset ovat mekaanisia koneita vailla vapaata tahtoa. Ja tätä vaadittaisiin koska vapaa tahto ei voi olla naturalististen ilmiöiden tuotos. Jos tämä ajatus ei tunnu uskottavalta ei ole itse asiassa mitään syytä uskoa että evoluution olisi pakko johtaa vapaan tahdon puutteeseen. (Moni toki tekee niin. Mutta ID -artikkeli nojaa sen varaan että tämä olisi ainut mahdollinen vaihtoehto.)
2: Toisaalta se nojaa hyvin vahvasti siihen että ihminen on warrant -tyylisessä tilassa jossa hänen kokemuksensa, intuitionsa ja arkijärkensä ovat sama kuin totuus. Kokemuksellisuuden ja totuuden välinen yhteys on hyvin vahva. Tätä käytetään jonain jolla luodaan ristiriita darwinismin ja todellisuuskuvan välille. Mutta kuitenkin jos katsomme warrant -tyylisiä evoluutiokriittisiä filosofeja kuten Alvin Plantingaa, heidän teemansa on juuri se että jos uskot evoluutioon ja olet ateisti niin sinun ei pidä uskoa että todellisuus on sama kuin kokemuksellisuusmaailmasi. Ei sinun aisteihisi luottaman pidä.

Joten tosiasiassa tässä ei rakenneta yhtään mitään ristiriitaa jossa evolutionisti joutuisi tunnustamaan jotain. Ei darwinisti joka uskoo olevansa "We Are Robots Designed Not to Believe That We Are Robots" tee yhtään mitään noloa tunnustusta jossa "Evolutionary Materialists Admit that Their Own Worldview Fails". Ei se että darwinistin intuitio ei hyväksy hänen maailmankuvansa sisältöä ole väistämättä ristiriidassa. Eksistentiaalinen ristiriita - jo sellainen nyt ID -piirien mieliksi oletetaan universaalisti kaikille darwinisteille, joka on itse asiassa äärimmäisen epäuskottava - ei tarkoita maailmankuvan virheellisyyttä. Ei paitsi niille jotka uskovat että Jumala on heille antanut erehtymättömät aistit ja järjen.

Suurin ongelma onkin sitten yllättävä. Se ei koske mielenfilosofiaa vaan ID:n omaa metodologiaa.

Voinkin itse asiassa alleviivata muutakin kuin sen, että tässä suoraan viitataan nimenomaan "Raamatun" Jumalaan. ID on perinteisesti väittänyt että siinä ei kysymys ole mistään uskonnosta. Mikä tahansa Suunnittelija, myös ei-jumalalallinen avaruusolento, kelpaisi. Kenties voidaan tehdä jotain. Ehkä voidaan äärimmäisesti venyttäen rakentaa tulkintaa ID:läisten puolelle. Sanottua voidaan vääntää heille mieleisesti venkoillen niin pitkälle että teksti ei sitä oikeastaan enää sano. Ja tällöin voidaan ajatella että ID ottaa kristinuskon Jumalan esimerkiksi, ja tosiasiassa kaikki Jumalat ja Suunnittelijat ovat tämänlaisia. On kenties vaikeaa ymmärtää miten avaruusolento voisi olla tämänlainen. Mutta ohitetaan tämäkin. Maksimireiluudessa.

Siltikin tuo malli on itse asiassa ristiriidassa ID -mekaniikan ytimen kanssa. He ovat selkeästi hyvin intoutuneet luonnollinen-yliluonnollinen -jaosta tuossa tekstissä. Ja kun joku ei ole naturalismia se on Designiä. Valitettavasti tässä on unohtunut se mikä on Behen solukoneissa ja Dembskin matematiikassa ytimessä. Paleyn ajatusperinne.

Ensimmäiseen syyhyn viittaaminen on tärkeää koska halutaan korostaa vapaata tahtoa. Mutta ID:n perushenki on nimenomaan se, että ihminen on analoginen koneelle ja roboteille. Ja että Suunniteltu ihminen ei eroa taskukelloista ja nämä voidaan erottaa kivistä juuri siksi. Tämän mallin mukaan voidaan luokitella luonnonlain mukaiset, satunnaiset ja rakennetut asiat toisistaan. Tämä näkökulma tosin korostaa sitä että ID itse asiassa uskoo että sama CSI -informaatio (jne) joita Jumala on lurittanut Shakespearen sonetteihin ja taskukelloihin on nimenomaan analogisuutta robottien kanssa. Ihminen on design koska hän näkee itsessään samaa mitä ihmisten suunnittelemissa asioissa.

Ja tämä juuri tässä yhteydessä on huvittava huomio. Sillä jos tiedämme jotain, niin tietämämme Suunnitellut asiat eivät omista vapaata tahtoa. Kun näemme taskukellon tiedämme että se ei ole tietoinen vapaalla tahdolla varustettu olento. Evolutionistin kohdalla ongelmia tulee vasta kun oletamme alkuun premissin että luonto ei voi vapaata tahtoa tuottaa. Kun taas ID:n kohdalla vaadittaisiin itse asiassa jo jotain jonka mukaan kellojen tulisi olla vapaalla tahdolla varustettuja jotta mekin olisimme. Tämä on melko ironista, ottaen huomioon tuon artikkelin sisällön.

"Ei pidä sekoittaa mekanismia ja suunnittelua"

Larry Moran saamastaan erikoisesta reaktiosta. Hän oli ihmetellyt miten Intelligent Designin kannattajat eivät ota neutraaliteoriaa huomioon kritiikeissään. Hehän aina moittivat evoluutiota kuvaten sen mutaation ja luonnonvalinnan kombinaatioksi ja vain täksi. ID -sloganhan asiaan on peräti "We are skeptical of claims for the ability of random mutation and natural selection to account for the complexity of life. Careful examination of the evidence for Darwinian theory should be encouraged." Tämä on hämmentävää sillä jopa sellaiset "arkkiadaptationistit" kuin Dawkins ja Coyne tunnustavat geneettisen ajautumisen ja muut neutraaliteorian mekanismit. Tässä kohden keskustelunaiheena on enemmänkin voimakkuusasteet, mittakaava. Moran kutsuukin tilannetta perustellusti joskin epäkohteliaasti muotoillen "The reason this is so upsetting is that the IDiots know full well that the complexity of life is due to far more than just mutation + selection. They also know that evolutionary biologists have been "examining" Darwinian theory for a century and have decided that it is not sufficient to account for evolution. The obvious question is: are IDiots stupid or liars, or both?" Tämä oli luonnollisesti saanut jonkinlaisia reaktioita. ID -puoli oli vastannut hänelle

"1. Dr. Moran fails to understand that ID is not inherently at war with every possible theory of evolution, or evolutionary biology as a whole. The fact that the ID movement doesn’t address your favorite part of evolution probably means that this part of evolutionary biology does not confuse mechanism and design.
2. Dr. Moran fails to understand that the shift of evolutionary biology away from Darwinian mechanisms shows that ID and its proponents were correct. ID was the one to predict this move, while everyone else was hailing Darwinism as the highest point of evolutionary biology. Darwinism is no longer the pivotal feature of evolutionary biology, thus ID was correct.
3. Dr. Moran fails to understand the different roles that different theories of evolution play, and why they are important. Genetic drift and neutral theory are not theories of the origin of complex adaptation, thus, they do not function as design substitutes like Darwinism does. They are theories of what happens to the organism after the design. These fail, too, when stretched beyond their bounds to become design substitutes, but that happens much more rarely. Many design opponents tend to agree with ID’ers assessments of this possibility."

Vastaus on monella tavalla asenteellinen ja absurdi samanaikaisesti. Vastaan lyhyesti numeroiden vastauksen samalla numerolla millä vastaus on annettu.
1. Ensinnäkin vastauksessa korostettiin että neutraaliteoria ei sekoittaisi mekanismia designiin. Syynä on varmastikin se, että ID on hyvin fiksoitunut funktionaalisuuden selittämisen korostamiseen. Heistä vain se mikä selittää luonnon hienosäädön voi uhata heidän teoriaansa. Tässä mielessä on ymmärrettävää että ID ei suoraan koe neutraalien ominaisuuksien heilahtelua uhaksi omalle näkemykselleen.
   1.1: Valitettavasti neutraaliteorian mallit kuitenkin iskevät juuri tälle alueelle. Sillä ID:tä voi uhata "ei oikeasti pahan ongelman kautta, vaikka siltä tuntuukin". Sen parissa on helpompi korostaa sitä että luonnossa on virheellisyyksiä joita evoluutioteoria ennustaa. Näin ollen ID:n moittimiset siitä että erilaiset surkastumat olisivat evoluutioteorian kannattajille yhtä ongelmallisia kuin ID:n kannattajille ovat väärässä. ID on joutunut tässä harjoittamaan omituista strategiaansa jossa surkastumat ovat toisaalta epäolennaisia koska ID ei tarkoita täydellistä suunnittelua. Joten ne eivät voi olla ongelma ollenkaan. Mutta kuitenkin kristittyjä faneja on pakko rapsutella niin että keksitään selityksiä sille miksi tosiasiassa surkastumilla onkin funktio ja ne eivät siksi ole oikeasti surkastumia. Jonka jälkeen ne ovat tärkeitä ID:n todisteita-
   1.2: Toisaalta ID on sitoutunut liikkeenä yllättävän vahvasti ajatukseen jossa DNA:ssa on pelkästään funktionaalisia osia. Kaikki se mitä he kutsuvat "roska-DNA:ksi" on heistä vain jotain jonka funktiota ei ole vielä keksitty. (Ja jos sitä ei ole keksitty, niin se keksitään tulevaisuudessa. Asenne josta he moittivat evolutionisteja mielellään.) Ja Neutraaliteoria on siitä ikävä että sen mekanismit määrittävät rajoja funktionaalisten geenien määrälle. Ei ole väliä onko neutraaliteoria tapahtunut "Designin jälkeen vai ei", sillä jos sen konseptit ovat tosia, DNA on väistämättä täynnä tilke-dna:ta. Tämän luulisi olevan hyvin keskeinen ID -motiivi kritisoida neutraaliteoriaa. Mutta he eivät tee tätä koska he eivät tosiasiassa ymmärrä evoluutiota kovin hyvin. Mielikuva neutraaliteoriasta ei tunnu uhkaavalta, eikä populaari-ihmiset usein tunne kuin luonnonvalinnan ja mutaation käsitteet (ja nekin vähän sinne päin), joten tälläisten asioiden kritiikki ei olisi PR -taktista. Moni voisi ahdistua kun on liikaa vaikeita konsepteja ja tieteelliseltä kuulostavia termejä darwinistisatanistien puolella.
  1.3: Tosiasiassa neutraalien mutaatioiden kasautumista on käytetty argumentaationa joilla selitetään ID:n konsepteja. Behen palautumaton kompleksisuus on tästä malliesimerkki. Eli tosiasiassa neutraaliteorian tarjoamat geenialleelien yleistymiset toimivat kanavina uudenlaisille ominaisuuksille. Se mitä evoluutio ei voisi tuottaa muuttuukin joksikin jota se nimenomaan voi tuottaa. Joten neutraaliteorian kritiikki olisi oleellista jotta voitaisiin suojella ID:n rakasta konseptia jota se pitää evoluutiokritiikkinsä kovimpana ytimenä. Behen perusongelma onkin tässä ollut se, että hänen päällään on tonni multaa. Hän on päätynyt laskemaan neutraaleja mutaatioita hyvin erikoisella tavalla. Nimittäin siten että hän ottaa valmiin tuotoksen ja arvailee todennäköisyyksiä sille miten vaikeasti juuri tämä yksi tietty piirre syntyy eikä jotain muuta. Tämä on erikoista sillä hän laskee kuin asian pitäisi syntyä sattumalta. Mutta jos pitää päästä yhteen tiettyyn lopputulokseen, väitetään että lopputuloksessa ei voisi olla variointia. (Jos pelaa lottoa, ei voi vaatia että voittaja selittää että miksi juuri hän on voittanut eikä jokin muu, se vaatisi oletuksen siitä että lotossa huijataan niin että kukaan muu ei voisi voittaa.) Behen pitäisi arvioida todennäköisyys sille miten todennäköisesti jokin yhtä todennäköinen syntyisi. Juha Leinivaaralla on tähän hauska vertaus siitä miten "apina rakentaa auton".
     1.3.1: Tämä sama ongelma oli toki myös Dembskin CSI -informaatioon liittyvässä universaalissa todennäköisyysrajassa (10¹⁵⁰) jonka hän laski kertomalla näkyvän universumin hiukkasten määrän näkyvän universumin pyörimällä ajalla (alkeishiukkasten reaktioajalla arvioiden). Hän esitti että jos jokin noin epätodennäköinen syntyisi itsestään niin se olisi mahdotonta. Ja ID -piirien henki on latistunut siihen että tämä tarkoittaa että käytännössä niin epätodennäköinen että on "mahdoton". Muistan huvittuneeni kun eräs Diplomi-Insinöörituttuni näki kaavan tietämättä mitä varten se oli tehty. Hän kertoi suunnilleen sen, että "Tuon kaavan mukaan näkyvässä universumissa, joka on fyysikoiden mukaan pienempi kuin koko universumi, 50% tuon todennäköisyyden asioista tapahtuvat itsestään." Eli jos löydämme noin kompleksisen niin ei nimenomaan pidä ihmetellä, koska pelkkä sattuma tuottaisi tuollaisia niin että puolet niistä toteutuisi.
2. Motoo Kimura esitti neutraaliteorian ajatuksen jo vuonna 1968. ID on myöhempi innovaatio. Itse asiassa ID osoittaa tässä miten jäljessä se on evoluution ymmärtämisessä. On hyvin vaikeaa nähdä millä logiikalla naturalististen teorioiden kehittyminen muutoinkaan kertoo että ID on oikeassa. Se, että "Darwin ei tiennyt kaikkea" ei tarkoita että yliluonnollinen selitys olisi tosi. Logiikka on sama kuin selittäisi että se, että Newtonin vanha hyvä fysiikka korjattiin tätä tarkemmalla suhteellisuusteorialla tarkoittaisi sitä että ne jotka ovat korostaneet luonnon yliluonnollisuutta ja fysiikan kaavamaisten selitystapojen heikkouden ovat olleet koko ajan oikeassa. Tuollaisia argumentteja heittävien parista minä en hae neuvoa. Paitsi ehkä jos haluan tietää millä huumeella saa pään nopeasti ja pahasti todella todella sekaisin.
3. Kolmas kohta ei itse asiassa ole edes uusi kohta. Se on käytännössä uudelleen muotoiltu ensimmäinen kohta. Argumenttien määrä ei kasva tämänlaisella redundanssilla.

Mieleeni tuli analogia.

Satuin miettimään näitä katsellessani erästä arkeoloaa koskevaa dokumenttiohjelmaa maksutelevisiosta. Siinä käytiin läpi Clovisin ihmisiin liittyviä asioita. Kykenin kuvittelemaan mieleeni nuoren maan kreationistin moittimaan dokumenttia. Kykenen tekemään tämän sillä olisin itse asiassa taitavampi kreationisti kuin moni ns. ammattikreationisti
1: Etenkin Suomessa ongelmana näyttää olevan se, että kreationistipiirit YECistä ID:hen (osittain siksi että nämä koostuvat suuressa määrin samoista tyypeistä) tarjoavat huononnettua kreationismia. He ovat lukeneet ulkomaalaisten kirjoittamia kirjoja ja yrittävät aukaista ja popularisoida näiden ideoita suomen kielellä. He eivät kehitä argumentteja eteenpäin, he toistavat niitä. Ja peräti tavalla jossa he tekevät niistä yksinkertaisempia ymmärtää. Tämä tehdään usein sisällön tarkkuuden kustannuksella. Lisäksi useat kreationistit ovat vakiohahmoja jotka ovat olleet kuvioissa kymmeniä vuosia. He eivät ole korjanneet vanhoja virheitään vaan enemmänkin toistavat niitä. ID -piirissä hahmot eivät ole konventionalisoituneet vanhoihin virheisiinsä samalla tavalla. Osittain juuri siksi että siellä ID keräsi nuoria uusia uskovaisia sen sijaan että vanhan polven YECit olisivat kääntäneet takkinsa opportunistisesti. Kuten Suomessa kävi.

Ohjelmassa oli yksi kallo. Se oli ihmisen kallo. Se oli hautautuneena maahan. Arkeologit laskivat kerrostumia. Näin he saivat arvion siitä millä ajalla kallo on maahan hautautuneena. Katsojakin näki kerrokset maassa omin silmin. Kun ne osuivat suunnilleen siihen aikaan mihin Clovisin ihmiset, tulkittiin että tulos oli uskottava. - Tässä YEC kreationisti tunnistaa klassikon ; He korostavat kehäpäätelmäargumenttia. Kerrostuman vanhuus varmistetaan sen mukaan mitä siitä löytyy. Ja toisaalta kallo ajoitetaan tämän saman kerroksen mukaan.

Koska kallo oli itse asiassa hieman syvemmällä kuin on totuttu, tämä olisi haastanut Clovis -teorian. Siksi siihen oltiin skeptisiä. Ajateltiin laskuvirhettä. YEC näkee maailmankuvan sokeuttavan. Että selvästi tuo osoittaa että kerroksien arviointi on mielivaltaista. Koko ajatus pitäisi siksi kumota.

Kallosta otettiinkin DNA:ta ja hiiliajoitus. YEC ei pidä näitä ajoituksia luotettavina, niissä on epävarmuutta. Siksi ajoitukset eivät merkitse mitään. Epäpätevää, epäpätevää, epäpätevää. Kreationisti nyökyttelee että ainut tapa tietää menneisyydestä on nähdä itse, että ajassa taaksepäin ei voi tehdä tiedettä kuin kirkonkirjojen ja luotettavien silminnäkijöiden avulla.

Kiinnostavaa kuitenkin on se, että hiiliajoituksen olisi sovittava hyvin tarkasti siihen samaan ikään mihin ne kerrostumat viittaavat. Asiaa mutkisti sekin että tosiasiassa kerros ei ole jokin jossa on vain yksi asia. Samassa kerroksessa voi olla muitakin eliöitä. Jos kerros ajoitetaan ihmiskallon avulla tiettyyn aikaan, niin miksi samasta kerroksesta löytyy mammutteja joita ajoitetaan samaan aikaan. Mutta ei tyrannosauruksia joiden ajatellaan olevan eri ajoilla. Jos kerroksilla ajoittaminen on mielivaltaista, näin tulisi tapahtua. Mutta näin ei tapahdu.

Tosiasiassa kreationistien ongelmana on se, että he yrittävät voittaa taisteluita. YEC omistaa kritiikit jokaista yksittäistä koetta kohtaan. Mutta suuremmassa kontekstissa niissä ei ole mitään järkeä. Jos katsoo tutkimuskokonaisuutta on selvää että argumentit ovat väärässä. Jos ajoitusmenetelmät olisivat epäluotettavia niin ne tuottaisivat mitä vai tuloksia eivätkä ne osuisi niihin kerroksiin ja kalloihin. Tosiasiassa kallojen avulla voidaan arvioida kerroksia vain sen vuoksi että ne sattuvat olemaan käytännössä aina näillä tietyillä kerroksilla eivätkä muilla. Näitä testaillaan ristiin. Se, että kaikki eri huonot menetelmät muka vain sattumalta antaisivat toisiaan tukevia tuloksia on hyvin hyvin epäuskottavaa. Kreationistit itse vetoavat usein epätodennäköisyyksiin tavalla joka vihjaa että heidän olisi ikään kuin vähän pakko ymmärtää miksi.

Mutta he eivät tee tätä. Siksi kreationistit taistelevat yksityiskohdista näkemättä kokonaisuutta. Tässä saattaa sitten jäädä huomaamatta vaikkapa neutraaliteorian vaikutus luonnonvalinnan ja sattuman kanssa yhdessä. Tai se että ajoituksen epäluotattavuus on oikeasti luottamusväli. Ja kun montaa mekanismia käytetään rinnakkain, kokonaisuus kalibroidaan yllättävän eksaktiksi. Ja sitten he ihmettelevät miksi me kutsumme heitä IDiooteiksi...