tiistai 31. toukokuuta 2016

Entä jos

Entä jos senkaltaiset ihmiset, jotka järkyttyvät siitä että joku näkee heidän lausumissaan, kuten sanaparin "lopullinen ratkaisu" -käyttämisessä kansanmurhahenkisyyttä ja natsikytköksiä, demonstroivat tässä uunoudessaan sen että he tietävät niin vähän kansanmurhista ja natsiudesta että he eivät oikeasti kykene antamaan itsekriittistä analyysiä itsestään?

maanantai 30. toukokuuta 2016

"Ajax", vahvempi kuin keikkalaiset

"Ajax - Stronger than Grease" -pesuaineslogan viittaa antiikin kreikan mytologioihin. Ajax oli kaikista kreikkalaisista vahvin. ("Stronger than all of Greece".) Mainoslause on siis sanaleikki. Olin pitänyt asiaa yleissivistyksenä. Mutta ilmeisesti näin ei ollut. Mitäköhän siellä historiantunneilla oikein on opetettu kun tämänlaiset asiat eivät ole ilmiselviä?

Tulevaisuudessa tilanne ei varmasti ole yhtä synkeä. Sillä yliopistoja ja koulutusta on ohjattu politiikan avulla uuteen suuntaan. Sipilä leikkaa rahoitusta ja on sanonut että välttämättömyys on paras innovaation lähde. Tämä innovatiivisuus näkyy jo nyt. Suomen Akatemian sivuilta voi lukea Tapio Lokin ajatuksia ja huomioita. "... huhtikuussa näin kävi, kun Tampereen yliopistossa oli avoinna kolme yliopistotutkijan paikkaa. Hakuilmoituksessa ei pyydetty tutkimussuunnitelmaa, ainoastaan suunnitelma tutkimusrahoituksen hankkimiseksi. Eli olemmeko jo tulleet siihen pisteeseen, että on aivan sama, mitä tutkii, kunhan hankkii rahaa taloon – ja mielellään mahdollisimman paljon?"

Moni on tietenkin iloinen koska näin tutkittavaa tulee vain sellaisiin aiheisiin joille tulee sovelluksia joita todella tarvitaan. Tämä käytännöllisyys ja ei-käytännöllisyys onkin monelle se jakolinja aidon tutkimuksen ja nollatutkimuksen välillä. Näkemys on toki siitä kiinnostava, että kun Michael Faradayn sähkömagneettisten ilmiöiden tutkimuksen relevanttia lähestyttiin, teoreettisuus vaivasi. Faradayn kerrotaan sanoneen, että kenties sähköä voidaan joskus kuitenkin verottaa.

Samalla tässä unohtuu, että tutkimusaiheiden lisäksi voi olla motiiveja vaikuttaa lopputuloksiin. Tieteellinen integriteetti iskee joskus rahoitukseen. Esimerkkinä tästä olkoot se kun Euroopan Panimoliitto tilasi olutmyönteisen tutkimuksen. On selvää että tämänlaiset asiat ovat merkittäviä jos tiedettä tehdään ennen kaikkea ja käytännössä vain rahoitus edellä. Rahoittaja antaa aiheen ja rahoitusehdot. "And beggars can't be choosers." Keikkatyöläisiksi muuntuneet tiedemiehet eläisivät pätkätöissä tutkimussuunnitelmasta ja rahoitussuunitelmasta toiseen. Tai jäisivät työttömiksi erilaisten työllistävien tukitoimien alaisiksi.

Mutta historiasta tullee kuitenkin yleissivistävämpää. Voin jo kuvitella mielessäni miten meille opetetaan miten jo muinaiset Roomalaiset tiskasivat Ajaxilla koska kreikkaa vahvempi pesuaine takasi maksimaalisen tehon minimaalisella vaivalla. Kun lapset ovat kasvaneet tässä kulttuurissa he tietävät varmasti kaikki "vahvempi kuin kreikkalainen" -vitsit. Kun sitten ei tule noloja "ei munkaan jälkikasvu tuotakaan tiennyt vaikka luulin yleissivistykseksi" -hetkiä sosiaalisessa mediassa niin voi joskus illan liken klikkailun päätteeksi huokaista tyytyväisenä, että olipa hyvä että silloin 2016 yhtiöitettiin koulutus. Nykyajan historian on paljon parempia, ja meillä on kotonakin tosi puhtaat lautaset!

Totuudesta, uskomuksista ja perusteluista

Perinteisesti tietoa on lähestytty siten, että siinä on erilaisia alakriteereitä. Kaikista klassisin tiedon määritelmä sanoo että "tieto on tosi, hyvin perusteltu uskomus". (~justified true belief.) Jaottelun osat vaikuttavat aivan järkeviltä.
1: Tosi. Jotta jokin olisi tietoa, sen täytyy olla totta. Emme esimerkiksi voi tietää että kuu on juustoa.
2: Uskomus. Sinun täytyy uskoa että lausunto on tosi. Voi esimerkiksi olla totta, että Helsingissä on tasan 100 000 polkupyörää. Mutta koska kyseessä on arvaus, se ei ole tietoa. Voin olla oikeassa, mutta en luota arvaukseeni joten se ei olisi tietoa vaikka se osuisikin oikeaan.
3: Hyvin perusteltu. Toisaalta tiedossa täytyy olla myös jonkinlainen oikeutus. Esimerkiksi jos joku käy ennustajalla ja saa tältä ennustuksen, ennustuksessa käynyt voi uskoa että ennustus pitää paikkaansa. Usein jopa käy niin että ennustus osuu oikeaan. Mutta silti ei ole kovin perusteltua nähdä että ennustajalla käynyt olisi tästä huolimatta tiennyt lopputuloksen.

Tämä määritelmä on monin paikoin ongelmallinen. Modernina aikana erityisesti Gettierin ongelma iskee tätä hyvin opeteltua perinteistä näkemystä vastaan. Gettierin ongelmassa on kysymys siitä että ihmisillä on perusteita joiden avulla he ovat sattumalta oikeassa. Tähän voidaan liittää yksityiskohtien tasolla esimerkiksi ajatuksia tieteen edistymisestä, eli näkemysten muuttumisesta.

Tästä on esitetty jopa plutovertaus. Pitkään uskoimme että aurinkokunnassa on 9 planeettaa. Sitten planeetan määritelmiä hiottiin ja Pluto menetti planeetan statuksensa. Ja viime aikoina osa on arvellut että aurinkokunnassa saattaisi olla yksi planeetta enemmän. Olisimme olleet 9 planeettaan uskoessamme olleet vahingossa oikeassa. Se olisi true justified belief. Mutta oleellisesti eri tavalla ja tässä syntyy sellainen ajatus että jokin on melkoisesti syrjässä siitä ajatuksesta joka tiedosta noin ylipäätään on.

Uskallankin sanoa, että perinteisessä tiedon määritelmässä on seuraavia haasteita;
1: Totuus on siitä hankala, että siihen ei usein ole pääsyä. Empiristeillä on ylipäätään ajatus siitä että kaikkia asioita pitäisi päästä tökkimään. Näin ollen se mille on perusteita on totta. Ja tämä näyttää joko tietämättömissä olevalta, rendundantilta tai kehäiseltä. (Riippuen miten asiaa lähestyy ; Jos totuus ei ole tiedettävissä sellaisenaa, siihen viittaaminen ei auta selvittämään onko jokin asia tietoa vai ei, eli se on kriteerinä absurdi. Jos oikeutus on jotain jolla syntyy totta, se on identtinen perusteluosan kanssa. Ja jos .) Tieteen itseäänkorjaavuus vihjaa pikemminkin että mitään verifioitua varmistettua Totuutta ei ihmisillä ole. Joten on kenties tarpeen muistaa että menneisyydessä voitiin tietää flogistonteoriasta. Tämä tieto on sittemmin vaan korjattu ja muuttunut. Tätä kautta tiedon ei välttämättä tarvitse olla totta, vaan sen hetkistä parhaiten perusteltua näkemystä.
2: Uskomus taas on psykologinen konsepti. Tämä on tavannut jakaa filosofeja. Vuosituhannen alkupuolella käytiin syvää keskustelua siitä, että onko niin, että hyvä filosofi esittää vain sellaisia perusteita joiden oikeutukseen hän itse uskoo. Itse olen sitä mieltä että jos minä kirjoitan jonkin argumentaation, se olenko itse sen johtopäätösten kanssa samaa mieltä tai en on melko merkityksestöntä. Se on turhin osa koko prosessia. Toki voidaan nähdä että ihanteellinen filosofi on sellainen joka ei valehtele. Ja että ihanteellinen filosofi on myös sellainen että jos hänelle esitetään järkevä argumentti jonkin näkemyksen puolesta, niin hän muuttaa mielipidettään tai esittää argumentin joka on parempi kuin esitetty ja oikeuttaa tätä kautta hänen eriävän mielipiteensä ja tekee täten vähemmän vakuuttavaksi. Toisaalta näen että psykologisena olentona ihmiset voivat pitää uskomuksistaan aika tiukasti kiinni, joten on usein parasta että artikkelit arvioidaan niiden prosessin hienouden mukaan. Jos jokin argumentti on rakennettu hyvin, ei tunteilulle pitäisi antaa tilaa.
3: Perusteluissa ongelma eroaa muista. Se on jotain joka selvästi kuuluu tiedolle. Perusteluissa ongelmat ovat sitten se, mikä on se metodi jolla perusteluja tuotetaan ja minkälaista varmuutta tai uskottavuusastetta ja perustelua pidetään riittävänä. (Onko se absoluuttista, vai pitääkö sen olla suhteellista eli vaikka parasta sen hetkistä tietoa.) Nämä seikat ovat toki sen verran kaikenkattavia että jopa tässä blogauksessa antamani "ennustajaeukkoesimerkki" on sellainen että joku pitäisi ennustajaa nimenomaan jonain joka tuottaa perustaa ja oikeutusta uskomukselle..

Siksi onkin kenties syytä tiivistää oma näkemykseni siitä mitä tarkoittaa että tietää. Se on sidoksissa jossain määrin siihen minkälainen on hyvä kriittinen filosofi. Lipmanin määritelmä kriittiselle ajattelijalle on tässä mielessä yllättävän käytännöllinen ; Hän on kertonut, että nuorempana hän liitti kriittiselle ajattelulle piirteitä jotka hän sen jälkeen liitti nimenomaan ajattelijan itsensä attribuuteiksi. Kummassakin tapauksessa ytimessä on asioita joita on syytä korostaa kun puhutaan siitä miksi pitäisi luottaa johonkin lausuntoon enemmän kuin eiluottaa. Niin että esimerkiksi normaaliolosuhteissa onnistuisi jossain asiassa useammin kuin toisilla metodeilla. (Tai useammin kuin ei, jos ei pidä suhteellisesta tiedosta jossa vertaillaan eri tiedonhankinnan tapoja jostain aiheesta.) Lipmanin määrittelyssä (1) esitetään arvostelmia, joita tuotetaan siten että on (2) jotain kriteereitä ja mittapuita joissa on (3) osattu ottaa huomioon arvostelman konteksti ja (4) jossa ollaan valmiita ja joudutaan korjaamaan käsityksiä jos tilanne ja tulevat havainnot niin vaativat.

Tämä lähestymistapa korostaa hyvin vahvasti osaa "hyvin perusteltu". Ja osana hyvää perustelua on kriittisyys. Eikä kriittisyys sillä tavalla jota Totuuteen ja Uskomuksiin fiksoituneet usein tekevät. He kun tietävät arvostelmien ja perusteiden ulkopuolelta mikä on uskottavaa. Ja he uskovat tähän niin lujasti että heille uskomus on synonyymi totuuden kanssa. Ja ajavat tästä sitten sen, että vain näiden kanssa yhteensopiva voi olla sellainen peruste joka päästää aitoon tietoon jossa on kaikki osat. Tämä joustamaton totuuden ja uskomusten painotus johtaa siihen että kriittisyys on sitä että vastustetaan itselle epämiellyttäviä johtopäätöksiä hyvinkin tiukasti. Tässä kriittisyys on sitä että osaa kyseenalaistaa kaiken omasta näkemyksestä ja varmuuksista poikkeavan. Lipmanin kriittisyys taas on jotain joka ei ole negatiivisuutta, vihollisille esitettyjä kovia vaatimuksia tai torjuvaa asennetta jossa ei hyväksytä asioita. Se on nimenomaan sitä että ollaan itsekriittisiä ja demonstroidaan kykyä korjata havaintoja uusien havaintojen myötä.

Mielestäni tämä näkökulma auttaa suhteuttamaan Gettierin ongelmaa tavalla joka on hedelmällistä.

Siniristitön lippumme

Viime päivinä on keskusteltu Finlandia -hymnistä ja Maammelaulusta. Siitä että kansallislaulumme voitaisiin vaihtaa ; "Finlandia-hymni on hieno ja arvokas sävellys, jonka säätäminen Suomen kansallislauluksi olisi hieno tapa juhlistaa itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlaa, lujittaa suomalaisten yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja kunnioittaa Suomen kansan perinteitä, puoluehallitus linjaa."

Mielestäni Finlandia -hymni ei sovi kansallislauluksi koska se ei ole kovin helppo yhteislauluksi. Se on kuitenkin symbolisesti Suomeen sidottu, kulttuurisesti tärkeä ja itse asiassa oikein kaunis kappale. Lisäksi ihmiset osaavat sen sanat paremmin kuin Maamme -laulun hirvittävän monet säkeistöt. Kenties vakuuttavin argumentti on tietenkin se, että Finlandialla on minuun itseeni hyvin läheinen ja merkityksellinen suhde.

Tämä muistuttaa siitä että kansalliset symbolit on vaihdettavissa. Monet pitävät esimerkiksi Suomen vaakunaa jonain jota ei voi rukata uusiksi. Teoriassa pystyy. Tätä tehdään harvoin, mutta se on mahdollista. Itse asiassa hyvin monissa maissa lippuja, vaakunoita ja kansallislauluja löytyy tuskastumiseen asti. (Jos ette usko, suosittelen tutustumaan "Napoleonin kompleksien" keskeneräiseen mutta massiiviseen kansallissymboliprojektiin.)

Itse olisin huvittunut jos samassa yhteydessä tehtäisiin, ihan siksi että voitaisiin, ottaa pois se kovasti symbolinen ja keskusteluissa esiintynyt risti siitä Suomen lipusta. Tämä vaihto olisi mahdollista tehdä. Sillä olisi siinäkin mielessä arvoa, että nykyinen SSS -politiikka on esittänyt #koultuslupaukseen liittyviä toimia jotka alleviivaavat sitä että se arvostaa puhdasta mieltä joka on mahdollisimman tabula rasa. Ja jos kristinusko on ollut maan perustalla ja meillä on ollut historian varrella valtionkirkko sanan vahvassa mielessä, voidaan huomata että kirkko on jokin joka kritisoi nykyhallitusta harvinaisen tiukasti. Joten kenties valtio on syytä siivota kirkosta, ei tosin niistä syistä joita vapaa-ajattelijat kannattavat. Lisäksi valkopesu voisi olla etnisyyteen koskeva kanannotto joka viehättäisi monia niistä joista esimerkiksi suomen kansalaisen pärjääminen kauneuskilpailuissa on jotain joka olisi syytä tehdä etnisyys edellä.

Lipun valkopesemisen ainut huono puoli olisi siinä, että sen jälkeen se voisi tarpeettomasti sekoittua Ranskan armeijan sotalippuun.

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Uusi lisätwisti "orjamoraaliin"


Jos kuuntelemme Pastori Scarboroughia, ja miksi emme kuuntelisi, hän esittää uskonnon nimissä lääketieteellisen väitteen. Jumalalla on erityinen suhde rintasyöpään. "God Would Cure Breast Cancer If Our Women Stopped Having Dirty Fantasies" Tämä kertoo paljon. Ennen kaikkea tämä kertoo siitä että usko Jumalaan ei paranna tyhmyyttä. Eikä kenties impotenssia ja kateuttakaan. Mutta ainakaan tyhmyyttä se ei selvästi paranna. Tämä ei kuitenkaan ole tästä. Osoittaminen ja negatiivisten attribuuttien listaaminen on Scarboroughin kohdalla helppoa, aivan liian helppoa.

Mutta se opettaa toisenkin asian. Nimittäin siinä on kannanotto siitä että Jumalalla on ikään kuin oikeus vaikuttaa ihmisten ruumiisiin. Ajatus Jumalisesta kirouksesta ei ole usein kaukana. Jos voidaan ajatella että rintasyövän parantamatta jättäminen on passiivista niin aktiivisesti kostavaa Jumalaa ei tarvitse hakea Juhani Starczewskia kauempaa. Hänhän esitti että esimerkiksi omaisen kuolema ei ole ainakaan siunaus. Ja se voidaan sitoa siihen mitä ihminen on tehnyt. Tässä Jumala voi siis vaikuttaa ihmisten elämiin aktiivisesti. Jopa niin että omat tekemät pahat teot ovat kollektiivisesti hänen läheistensä kannettavissa. Jumalalla on toisin sanoen oikeus iskeä vaikka ihmisen ruumiilliseen koskemattomuuteen ilman että tämä olisi Hänelle eettisesti ongelmallista.

Tässä ei tarvitse kuin kysyä yksi kysymys : Miksi? Ja vaikka Starxzewski ja Scarborough voidaan nähdä marginaalisina kristittyinä, niin ajatuksen takana on huomattavasti laajempia teemoja. Voidaan puhua valtavirran kristinuskosta. Olen ollut jokseenkin kiinnostunut erilaisista Faustisista tarinoita (aivan pienestä asti) ja niiden kohdalla vastaani on tullut se, että sielun myyminen on itse asiassa mahdotonta. Sillä ihminen ei vastaa omasta sielustaan. Ihminen ei määrää sielunsa kohdalla. Ihminen ei voi myydä sellaista mikä ei ole hänen myytävänään. Ihmisellä ei ole omistusoikeutta sieluunsa. Ja tämä on tärkeää koska Jumalalla on valtaa päättää sielujen kohtalosta. Jumalalla on oikeus tehdä tämä koska sielut jollain syvällisellä tavalla ovat hänen hallinnassaan. Eli omistuksessaan.

Kun - vaikka itsemurhan tai eutanasian kohdalla - puhutaan siitä että elämä on Jumalan lahja, on kyseessä eräänlainen teologinen valkoinen vale. Elämä on enemmänkin vuokralla. Ihmisen tulee siksi pitää vuokraamaansa elämää tietyissä raameissa. Ihminen ei saa tehdä mitä haluaa ilman että vuokraehtoja rikotaan.

Orjamoraalin synty

Tämä voidaan sitten johtaa Friedrich Nietzschen ajatuksiin. Ajatuksiin niin kristinuskosta kuin yhteiskunnastakin. Nietzschen "Moraalin alkuperässä" on ajatus sinä että kristinuskon moraalikäsitykset eivät palaudu tai johda yliluonnolliseen moraaliin. Vaan ovat peräsiin jostain muusta. Hän käsittelee synnin ja velan välistä yhteyttä. Ja tekee sen tavalla joka lienee helpohkoa ymmärtää antamieni esimerkkien kautta. ; Omatunto, valta ja moraali nivoutuvat yhteen.

Kaupankäynti ei perustukaan usein tasa-arvoisuuteen. Tämä on mielenkiintoista koska siinä on kuitenkin kaksi osapuolta. Usein tilanne ei kuitenkaan ole tasaväkinen. Kaupassa kiinnostavaa onkin se, että on velkasuhteita ja luottosuhteita. Velka ja luotto ovat jotain jotka ohjaavat ihmisten käytöstä. Nimenomaan velallisuuden käsite, ja syntisyyden käsite, ovat niitä naruja joista vetämällä rakennetaan moraalinäkemyksiä. Velan ja synnin yhteys on mielenkiintoinen koska tavallisesti on demonisoitu itse ostotilanne. Ostaminen ja kauppaaminen on nähty molempien osapuolten ahneuden osoituksena. Ja ahneutta on moitittu. Mutta kuitenkin voidaan sanoa että velka on kenties tärkeämpi ajatus.

Onkin mielenkiintoista huomata että oikeistolainen fundamentalismikristillisyys on usein talousasioissa äärimmäisen uusliberaalia. Max Weber liittikin kalvinistisen teologian - joka jostain syystä on maassamme vääristynyt kielenkäytössä nimenomaan luterilaiseksi työmoraaliksi - tämänlaisiin asenteisiin. Hän piti kapitalismia kalvinistisen kristinuskon tuottamana yhteiskuntarakenteena. Tämä on mielenkiintoista koska usein Nietzsche nähdään jumalattomien ja Weber teistien filosofina. Mutta tässä teemassa heillä on kohtauspinta.

Ei ole vaikeaa nähdä, että kalvinistisessa maailmassa, jossa nähdään usein että Jumalan apu näkyy myös maanpäällisessä elämässä olevina siunauksina, on tekemässä jotain jossa hyvä ihminen on maksukykyinen ihminen. Maksukyvystä tulee, jos ei suorastaan moraalin mitta, niin ainakin moraalisuuden indikaattori. Siksi kaupankäynnin ahneusmetaforan sijaan onkin korostettu köyhän laiskuutta. Kokonaisuudesta muodostuu jotain melko irvokkaanoloista ; Jumala auttaa niitä jotka hän on predestinoinut auttamaan itseään.

Laajennetussa mielessä tämä voidaan liittää aika erikoisella tavalla orjamoraaliin. Ei sitä kautta että oltaisiin puhumassa moraalista. Vaan sitä kautta että ollaan puhumassa aivan oikeasta orjuudesta. David Graeberin näkemyksessä orjuudella ja velalla on ollut - ja on tavallaan yhä - syvä yhteys. ; Orjuus on käytännössä syntynyt pääasiassa kahta kautta. Elämän velkaa olemisen tai pelkän rahan kautta. Otan tästä pari esimerkkiä;
1: Sodan kautta saatu orjuus perustuu siihen, että sodassa antautuminen merkitsee elämän loppumista. Sotavanki voidaan teloittaa niille sijoilleen. Ja jos tätä ei tehdä on vanki tavallaan elämänsä velkaa. Tämä velka on vangin kannalta melko absoluuttinen. Hänen vanhat velkasuhteensa ja velvoitteensa raukeavat ja on vain hänen ja hänen omistajansa välinen velkasuhde. Joka on orjan kannalta absoluuttinen. Toisaalta orjanomistajan omistussuhde on kuvattavissa hyvinkin rajallisena. Sillä orjia voidaan myydä ja vaihtaa. Orjakauppa tekee sen, että orjalla on orjanomistajalle hyvinkin rajallinen vaihtoarvo. Orjuuden merkitys on tätä kautta epäsymmetrinen. Absoluuttinen velka voidaan myydä rajalliseen hintaan toiselle. Mittarina on usein orjan työstä saatava hyöty. Velka elämästä on toisaalla kauppatavaran mahdollistaja. Toisaalta hinta määräytyy siten että onkin kyse vain työvoimasta.
2: Velkaorjuus taas muodostuu toisella tavalla. Esimerkiksi Graeber kuvaa että muinaisessa babyloniassa avioliittoon meneminen ei ollut omistussuhde. Esimerkiksi omaa vaimoa ei voinut myydä. Kuitenkin jos perheen mies velkautui, velkojat veivät ensin irtainta omaisuutta, sitten lampaita tai muita tulonlähteitä. Myös vaimo ja lapset saatettiin ottaa orjiksi. Ja tietenkin velallinen itse. Orjuus on tässä eettisestis idottu ainoastaan suhteessa rahaan. Mutta käytännössä orjan elämän ja työtehtävien ja omistussuhteiden kannalta on melko sama onko orja napattu velkavankeuteen vai orjuutettu sotavanki.

Graeberin näkemyksessä velka on yhteiskunnan perusta ja olemus. Se, että ollaan velkaa joko vanhemmille, yhteiskunnalle, universumille tai Jumalille on kaiken yhteiskuntatoiminnan takana. (Esimerkiksi sana schuld on saksaki sekä velka että synti. Nietzschen kieliperusta on voinut helpottaa ajatuksen kehittämistä.)

Tämä ajatus on hyvin siirrettävissä kristinuskoon.

Jos mietimme kristinuskoa, niin ihminen on ikään kuin rangaistusta vastaan velvoitettu tekemään tiettyjä asioita. Jumala voi vaatia uhreja. Tai vähintään uskon kaltaisia mielipiteitä. Ja ei riitä että Jumalaan uskoo, Häntä täytyy myös rakastaa ja kunnioittaa. Ja tämä näkyy noudattamalla erilaisia sääntöjä ja toimia. Jotka osoittavat että ihmisen elämän tehtävänä ei ole edes askeltensa ohjaaminen. Jumalalla on omistusoikeus. Syntymän ihme ei olekaan lahja vaan jokin josta ollaan velkaa.

Nietzschen pääajatus siitä että tavanomaisuutta hakeva yhteiskunta on rajoite niille jotka haluavat elää eri lähtökohdista tai eri perustasta on tätä kautta helposti liitettävissä. Orjamoraaliin liittyvät ajatukset voidaan liittää ajatuksiin siitä että yhteiskunnassa epäsymetrinen markkinapaikka nostaa konflikteja. Joten markkinoiden olemassaolo vaatii jonkinlaisen väkivaltakoneiston joka rauhoittaa alueen.

Kapitalismissa, uusliberalismissa ja vastaavissa tämä on tarkoittanut usein sitä että poliisi nähdään erityisen perustavana. Mutta oikestaan kaikki muu on haluttu tehdä sopimuksenvaraiseksi.

Ja tätä kautta syntyy helposti konflikteja siivoava - kenties vain väkivaltaan puuttuva, mutta moraaliasioissa on mahdollista mennä konfliktisiivoamisen puolella myös moralisointiin jossa on poliittista korrektiutta tai uskonnonvapauden, mielipiteenvapauden ja sananvapauden rajoittamista - näkemys yhteiskunnan merkityksestä. Eli yhteiskunnan tehtävänä on varmistaa turvallisuus ja kaikki muu olisi sitten Herran tai hänen näkymättömän kätensä harteilla.

Toki asiaan voisi nyhtää myös pienen nyky-yhteiskuntatwistin.

Jos katsotaan uusliberaalia, raaputtamalla takaa löytyy usein jotain muuta. Yleensä joko moderni "jumalaton" anarkisti joka vain pitää kaupankäynnistä eikä ole siksi vasemmistolainen anarkisti. Tai vaihtoehtoisesti kunnon konservatiivinen kristitty jolla on jonkinlaisia kalvinistisia asenteita. Jälkimmäinen voi kannattaa vapaata kauppaa mutta korostaa yhden tietyn uskonnon merkitystä.

Yhden valta-asemassa olevan uskonnon teeman voi kuitenkin hyvin liittää siihen että uusliberaali vapaa markkinatalous todellakin tuottaa "pitkiä häntiä". Eli syntyy tilanteita joissa on vaihtoehtoja mutta käytännössä markkinoita hallitsee yksi tai kourallinen suuria pelaajia. Muut eivät käytännössä voi kilpailla näiden kanssa vaan ne joutuvat tyytymään siihen että hakevat fraktioita sieltä mitä suurpelaajien segmentoinneista on jäänyt kaahittavaa. Jos nähdään että uskonnollinen julistaminen on mainontaa, ja synti on velkaa, voidaan nähdä ostotapahtumia. Joten kenties moralisointi voidaan nähdä ihmisten ostokäyttäytymiseen ja kilpailijoiden mainontaa vastaan tehtynä kilpailustrategiana. Ja "yksi Jumala" on seuraus siitä että jokin jumala on joko de jure monopoli tai on de facto monopolinkaltainen. Näin ainakin yksi fundamentalistien jännite voidaan purkaa ; Ajatus velvollisuudesta yhteen Jumalaan on vaikeasti sovitettavissa yhteen arvostetun uskonnonvapauden kanssa. Ja usein tämä jännite vaikuttaakin kaksoisstandardilta.

Toisaalta jos valtionvelka on jotain joka palauttaa muinaisen jumalanpilkkalain kollektiiviset rangaistukset ja niihin liittyvät valvontatavat. Kun ennen pelättiin Starczewskiläisiä kollektiivisia kostoja, tehtiin jumalanpilkasta kovia rangaistuksia. Sillä kyseessä ei ollut yksilön vaan yhteisön asia. Tässä twistissä velkainen valtio on moraaliton valtio. Laiskana makaava valtio joka ei vaan yritä tarpeeksi auttaa itseään. Orjaksi joutuva valtio. Helvettiin ajautuva valtio. Tälläisessä ilmapiirissä voinee ymmärtää sitä miksi talousvetoinen uskovaisen lestadiolaisen johdossa olevassa valtiossa esiintyy sellaisia ajatuksia joissa väärä mielipide maahanmuutosta tekee sinusta "maanpetturin". Jokin josta ansaitsee rangaistuksen. Ja samalla sama ihminen puhuu mielipiteenvapauden suuresta arvosta ja poliittisen korrektiuden huonoudesta. Vaikka jos väärän mielipiteen tekeminen johtaa maanpetturuuden kaltaiseen juridiseen eksaktiin syytökseen, niin siinä tilanteessa olisi vaikeaa nähdä mitään mielipiteenvapautta koko aiheessa..

Tässsä ei ole enää oikein tilaa muuhun kuin Huxley -sitaattiin : "Maybe this world is another planet's hell."

I got "fuck zoned"

Kun puhutaan friend zonesta, termistä liikkuu kaksi määritelmää tai kaksi käsitystä siitä. Olen aavistuksen pahastunut siitä että ilmeisesti osa leimaa hyvin vahvasti termiä käyttävät sen yhden määritelmän mukaan. Riippumatta siitä mitä määritelmää sanoja itse sanoessaan erikseen eksplisiittisesti kertoo käyttävänsä.

On kuitenkin mielenkiintoinen konsepti avata näitä mielipidesolmuja. Se onnistuu tavallaan kätevästi. Sillä ihmissuhteissa on usein kaksi osapuolta. Ja tilanteen kääntäminen toisen osapuolen suuntaan on hyvin valaisevaa. Samalla voidaan miettiä asenteellisuuden ja syyllistämisen konsepteja tässä yhteydessä.

Siksi onkin hyvä ajatella että jos on yksi osapuoli joka on "friend zoned" on toinen osapuoli joka on "fuck zoned". Sitten mietitään miltä tilanne näyttää toiselta puolelta. Ja sitten mietitään miten tämä vaikuttaa eettiseen puheeseen.

Minulla on ollut elämässäni tilanteita joissa minut on laitettu "fuck zoneen." Joskin "friend zonessa" oleminen on itselleni tutumpaa. Ja uskallan kertoa että tilanne on kiusallinen. Pääasiassa siksi että siinä joutuu torjumaan tärkeässä asiassa jonkun josta periaatteessa tykkää. Tämä tuntuu vittumaiselta. Myös friend zoneen joutuminen on tietenkin kova pettymys. Tilanne on eitoivottava ja sille ei oikein voi kummallakaan puolella tehdä mitään. Platoninen rakkaus on kuluttavaa ja tämä vaikuttaa myös fuck zonessa olevaan. Usein seurauksena on rajoitteita esimerkiksi sosiaalisessa käyttäytymisessä. Ja kiusallisia tilanteita. Jotka vaikuttavat siihen ystävyyspuoleen. Joka taas tuottaa murheita joita haluaa jakaa. Tai jotka haluaa abstraktioida ja huutaa niistä internetissä ikään kuin kyse olisi laajemmasta periaatteesta eikä omista kokemuksista.

Jos otetaan "sovinistimiesten konsepti" tai se miten feministit näkevät kaikki friend zone -sanaa käyttävät. Jos joku fuckzonetetaan, niin voisiko hän syyttää että hänet on petetty. Että hän on halunnut vain kaveruutta ja ajanut kaveruusasioita ja sitten toinen ikään kuin ei ymmärrä tätä ja ylittää omat rajansa.

Että syyllinen on se joka puhuu tunteistaan ja puhuu jostain friend zonesta. Tilanne on siitä huvittava että sovinistimiehen kohdalla moni voi havahtua tässä kohden tilanteeseen. Mutta toisaalta aika moni feministi tuntuu syyttävän friend zone -tilanteesta miestä. Joten jos pidät friend zonessa olevaa paskamaisena sekstaajana ja irvokkaana limakiimailijana tai petturina tai strategisesti vain pöksyihin tunkevana, niin onneksi olkoot. Ja jos asenne on sama kuin sovinistilla on kyse vain käänteisestä sovinismista. (Ja tätä näkyy siinä kun friend zone -termistä tai ilmiöstä puhuja halutaan väkisin, työllä ja uskomattomalla saivartelulla saada sanomaan sellaista mikä ei ole johdettavissa hänen sanomistaan asioista.)

Itse näen että rakentavampaa onkin lähestyä siten että friend zone ei ole kumpaankaan suuntaan mikään petos tai velvollisuusrike. Ihminen joutuu friend zoneen koska hän ei saa vastarakkautta. Tämä osio ei ole hänen hallussaan. Myös omat tunteet eivät ole hänen hallussaan. Toisaalta fuck zonekin on relevantti ilmiö johon liittyy kiusallisuutta ja ongelmia. Ja jos fuck zoneen joutumisen ikävistä puolista haluaa puhua niin on aivan turhaa vähätellä ongelmaa ja mitätöidä kokemusta. Ja selittää että kenelläkään ei ole velvollisuutta vaan ihastuminen on laillista. (Mikä on triviaalisti ottaen aivan totta. Mutta ei friend zone -termin käyttäjäkään mitenkään automaattisesti selitä että jokaisella olisi oikeus parisuhteeseen. Tai vastarakkauteen. Suurin osa uskoo sellaiseen konseptiin jossa molemmilta osapuolilta kysytään että "tahdotko".) Tilanne on kenkku - osittain jopa juuri siksi että ihastuminen on laillista ja hyväksyttävää - ja siitä tulee saada puhua. Ilman että fuckzonettu leimataan väkisin vaikka "tunnekylmäksi joka ei tajua että ihastumista ei voi päättää on/off -päälle/pois".

Tämä on tietenkin vaikeaa sillä feminismi rullaa rakenteet edellä. Intentioilla ei ole tässä juurikaan merkitystä. (Esimerkiksi naisviha ei siellä yleensä tarkoita sitä että vihaa naisia vaan sitä että uskoo valtarakenteisiin jotka esimerkiksi kertovat mitä nainen saa ja ei saa tehdä. Moni naisvihaaja kokee nimenomaan arvostavansa naista ja naisen roolia.) Kyseessä on myös syyllisyyskulttuurista jossa on uhreja ja pahantekijöitä, valtaa ja vallakäytön kohteita. Tämä on toki tärkeä näkökulma. Ongelma ei tässä kohden ole näkökulman vääryys vaan sen soveltamisen mittakaava.

Veronmaksajasta kuluttajaan ; Maksa itte monopolipoliisisi.

Sain eiliseen AY -liiketekstiini kommentin. Se on mielestäni kohtuu tärkeä. Ja siihen vastaaminen vaatii (ainakin minulta) hyvin paljon sanoja. (Toki minua myös provosoi rinnastus kommunistinuoriin. Mutta tämä ei ole koko totuus.) Kommentissa oli tiettyjä ansioita. Ja toisaalta niihin vastaaminen täsmentää kantojani. Ja sen jälkeen kommentilla ei välttämättä ole ihan niin suurta relevanssia.

"Et oikein ymmärrä että mitä eroa on kartellilla ja monopolilla. Tai että miten eroaa oikeus fyysiseen koskemattomuuteen ja oikeus ilmaiseen terveydenhoitoon." Koska tässä on kaksi kohtaa, vastaukseni rakentuu kahteen "lukuun".

Kartelli/Monopoli.

Tässä kohden viittaus monopoliin oli ilman lisätäsmennystä selvä. Koska kyseinen kirjoitus käytti sanaa monopoli. Eikä kartelli. Syynä oli se, että "rivien takana" viittauskohtani koski itse asiassa keskiajan kiltoja. Ne olivat sekä monopoli että AY -liike. Ja ilman tätä erityisluonnetta teksti ei olisi syntynyt siinä muosossaan missä se on syntynyt ; Itseäni tilanteessa huvitti eniten se, että kun luin kuvauksia kiltojen vaikutuksesta korostui että erilaiset liikemiesten herrakerhot ja muu kapitalistinen olivat ne jotka syntyivät kiltojen pohjalle. Joka on totta. Mutta toisaalta kun katsoi kiltojen toimintaa, mieleen syntyi hyvin vahva mielikuva AY -toiminnasta. Tämä huvitus oli se joka sai minut kirjoittamaan asiasta mitään.

Kartelli -sana olisi varmasti ollut täsmällisempi ja se olisi johtanut mietteitä vähemmän harhapoluille. En kuitenkaan pidä monopoli -sanan käyttämistä kovin ongelmallisena. Sillä monopoli μονοπώλιο on taloustieteessä tilanne, jossa markkinoilla on vain yksi tietyn palvelun tai tuotteen tarjoaja. Tämä määritelmä ei pidä takanaan syntymekanismia.

Esimerkiksi ymmärrän että Alko ei ole sellainen monopoli joka rakentuu tai nojaa vapaaseen markkinatalouteen. Useat monopolit syntyvät ei-vapaalla markkinataloudella. Mutta valitettavasti tunnetaan myös luonnollinen monopoli on muodostuu tilanteessa, jossa yksi tuottaja pystyy toimimaan markkinoilla niin tehokkaasti, että muiden ei kannata tulla markkinoille. Tällöin yrityksellä on tuotannossa tavallisesti skaalaetu tai vaihtoehtoisesti markkinoille tulon kustannus voi olla hyvin korkea. Vapaa markkinatalous tuottaa näitä monopoleja.

Kuitenkin samalla on selvää että markkinatalouden tapana on tuottaa "pitkiä häntiä". Eli tosiasiassa markkinoilla on yksi tai hyvin harvalukuinen määrä suuryrityksiä. Ja suurimman osan kannalta on itse asiassa yksi ja sama onko kilpailu sallittu sellaisessa abstraktissa mielessä. Jos todennäköisyydet lähteä markkinoille ja saada suuri markkinaosuus on minimaalinen, on kyseessä käytännön tasolla vastaava ongelma.

Näin ollen monopoliasia ei ole virhe. Markkinoilla voi olla yksi osaaja. Tai ne voivat olla de facto tähän verrattavissa. Kun sanoin, että vapaa markkinatalous tuppaa tuottaamaan monopoleja, on muistettava että tämä on totta. Tässä ei ole mitään ongelmallista. Se, että sanoin, että järjestelmä A tuottaa asiaa Z ei muutu sillä että sanoo että järjestelmä B tuottaa samaa asiaa Z. Täytyisi osoittaa, että vapaa markkinatalous ei missään tilanteessa johtaisi monopoliin. Vapaassa markkinataloudessa ei kuitenkaan, melko määritelmällisesti, ole sellaisia tilanteita joissa esimerkiksi luonnollinen monopoli vain lakkaisi automaattisesti olemasta näkymättömän käden vaikutuksesta. Toisin sanoen tässä maistuu se, että argumenttiani on hieman ohjailtu johonkin tavalla joka kovasti muistuttaa loogista päättelyvirhettä. Tosin tämä harhautuminen olisi kieltämättä ollut estettävissä jos olisin käyttänyt mainittua kartelli -sanaa. Koska siihen liittyvät mielikuvat ohjaavat ajatuksia vain yhteen paikkaan.

Fyysinen koskemattomuus vs. oikeus ilmaiseen terveydenhuoltoon

Tämä onkin sitten vaikeampi beast. Sillä ensimmäinen ja helpoin tapa lähestyä asiaa on huomauttaa, että kommentoijan esitys pitää sisällään ensi sijassa eettisen premissin. Ja jos tämän eettisen premissin kanssa on erimielinen, niin argumentin vaikuttavuus melkolailla lakkaa. Tässä mielessä huomio voisi palata monesti tekemääni uskontokritiikkiin. Jossa vikana on se, että jotain eettistä jako päsmäröidään muiden yli niin että jos he eivät tätä jaottelua hyväksy niin he eivät ole vain erimielisiä vaan myös väärässä. Itse näenkin että on arvostettava sekä negatiivisia että positiivisia vapauksia. Ja täten jos uusliberalisti näkee että jaotteluero on tärkeä, niin sitten uusliberalismi on väärässä.

Mutta tämä on kuitekin tavallaan epäreilu tapa lähestyä asiaa. Blogitekstini ansaitsee oikeutensa mielipidekirjoituksena. Mutta jos se pyrkii olemaan yhtään mitään enempää, niin se on vaikeuksissa. Koska ottamalla eri eettiset premissit ei osoiteta että uusliberalismi olisi sisäisesti ristiriidassa. Uskovaiset tekevät vastaavaa asennoitumista siten että he ottavat esimerkiksi naturalistin ja sovittavat tähän ei-naturalistien ehtoja. Ja sitten juhlivat siitä että naturalisteilla olisi jokin sisäinen ristiriita. Tosiasiassa naturalistit ovat ongelmissa vain suhteessa tiettyyn dogmaan. Ja kenties tätä kautta voidaan nähdä miksi naturalistit ovat skismaattisia kyseisen dogman kannattajien kanssa. Sanotaan näin, että en välttämättä halua mennä tälle tielle.

Ja siksi otankin viittauksen. Kommentoija ystävällisesti antoikin siihen referenssin. (Tämä on tarpeen koska en rehellisesti ottaen muista suurinta osaa siitä mitä olen kirjoittanut. Kirjoitan joka päivä tai pyrin tähän. Ja usein käytän jotain jäsentelytyökalua vain siksi että sitä voi käyttää. Joten en aina edes kirjoita siitä mitä mieltä olen.)

"Yövartijavaltio" -juttuni on mielestäni jotain johon uskallan kuitenkin nojata astetta enemmän kuin pelkkänä mielipidekirjoituksena. Tämä vaatii astetta enemmän pohdintaa. Tämä vaatii sitten hieman uusliberaalinmakuisia lähestymisiä.

Kun pointtinani oli että rikkaat eivät halua maksaa kaikille terveydenhuoltoa mutta ovat halukkaita siihen että poliisi hoitaa oli mielessäni tietenkin ensi sijassa se, että niin poliisi kuin terveydenhuoltohenkilökuntakin ovat työntekijöitä. Lisäksi molemmat ovat ammatteja joista on tavattu pitää aivan normaalisti ei-valtiollisia ja valtiollisia versioita. On julkinen ja yksityinen lääkärilaitosto. (Joiden ammattitaitoa valtio toki ei-markkinataloudellisesti kyylää ja hyvä niin.) Sen lisäksi suomessakin on niin poliisi kuin yksityisiä turvallisuusalan toimijoita. Aihe ei ole markkinatalouden ulkopuolella. Jos jokin maa hoitaisi poliisityöt pelkästään yksityisillä vartijapalveluilla, se ei rikkoisi millään tavalla vapaata markkinataloutta vastaan. Päin vastoin. Siinä olisi kyse täydestä kilpailusta.
1: Uusliberalismissa onkin usein makusteltu asioita tavalla jossa uuslibearlismi on hyvin domeenispesifisti argumentoitua. Ja laajentaminen yhdestä fraktiosta toiseen nähdään virheenä. Mutta mitäpä ei voisi odottaa ihmisiltä jotka toisaalta usein korostavat objektiivisuutta ja strategioita. Mutta jotka sitten heti vähänkin uhattuna alkavat tuottamaan etiikkapuhetta vapaudesta. Ja joilla on paljon konsepteja reiluudesta ja epäreiluudesta. Joka sidotaan ansaitsemiseen ja loisimiseen sellaisella arvottavalla tavalla joka tuskin ainakaan humen giljotiinia noudattaa...

Monissa maissa yksityinen turvallisuuspuoli on hyvinkin paljon laajempaa kuin meillä. Eikä tässä yhteydessä ole tavatonta että rikkaat aidoittavat hyviä asuinalueita joissa on turvallisuusasiat kunnossa. Ja sitten katsotaan että köyhät ovat jotenkin syyllisiä yrittämisen puutteeseen kurjuudestaan. Tämä asenne ei ole uusliberalismin vastaista. Ja yksi syy on juuri siinä että jos kannattaa matalaa verotusta, niin kaikessa, myös poliisin kohdalla, tilanne menee siihen että joku maksaa turvallisuudesta. On esimerkiksi turhaa vedota John Stuart Millin oikeudenmukaisuusteorioihin tai Immanuel Kantin moraaliperiaatteisiin jos siihen ei liity työvelvoitetta. Jos verotus vedetään minimiin on selvää että myös turvallisuuspuolella menee niin että työ muuttuu käytännössä siihen että veronmaksajan sijaan toiminta maksetaan käytön mukaan.(Uusliberaaleilta kuitenkin tulee aivan oikeasti iskulauseita joissa 50% verotus on 50% orjuutta. Eikä tämä ole ristiriidassa uusliberaalin filosofian oppejen kanssa.)

Ja sama käytäntö sanoo että olipa eettinen periaatteisto mitä tahansa, niin uuslieralismi haluaa minimoida yhteiskunnan ja hallituksen rahoituksen. Ja muuttaa asioita ansaitsemispohjaiseksi. Ja että näistä seuraa esimerkiksi se että jollakulla ei ole senhetkisellä työllään varaa sairaalahoitoon. Kenties ruokaankaan. Josta taas käytännössä seuraa se että nämä yritteliäät ihmiset käytännöllis-kyynisesti mieluusti ryöstävät rikkailta (siksi että heillä on rahaa) ja antavat ne köyhille (itselleen). Joten käytännössä esittämäni hyötyristiriita on aika konkreettinen. Jos halutaan ajaa ihmisiä nurkkaan luodaan väkivaltaa joka kohdistuu itseen. Joten on aika ilmiselvää että muita nurkkaan ajavan kannattaa vaatia että joku muu jakaa kuluja siitä että häntä itseään ei puukoteta-ryöstetä-kidnapata-syödä. Koska jos kysyntä ja tarjonta kohtaavat niin aggressiivisten epätoivoisten ihmisten lisääntyminen lisää poliisin tarvetta ja jos se kohdistuu tiettyihin yksilöihin se myös vaarallistaa heidän tehtäviään. Ja tälläisestä sitä haluaa mieluusti rahaa. (Huonoa palkkaa saava poliisi ei muuten ole motivoitunut tekemään työtään ; Tämä näkyy aika vahvasti monissa Afrikan maissa. Joissa poliisi on käytännössä byrokratianavaaja jolle maksetaan lahjuksia. Näin käytännössä, vassokuu.)

Mutta tämä kyynistäminen ei kuitenkaan vielä riitä. Sillä uusliberalismin sisällä on kuitenkin nyt esitetty filosofinen jaottelu. On jotenkin epätyydyttävää jäädä siihen miksi asiat nyt vaan menevät siihen että niiden pitäisi mennä myös oikeudenmukaisuuden mukaan. Uusliberaalit saisivat siis kuitenkin oikeudenmukaisuuden pointin itselleen. En ole kovin vakuuttunut tästä. Viittaan tässä taustatempun nojaavan aiempaan filosofiseen ihmisoikeustekstiini. Siinä nojataan sellaisiin konsepteihin jotka ovat käteviä kommentoijani kannalta. Sillä siinä korostetaan että kaikki oikeudet eivät ole samanarvoisia. Tästä kautta kommentoijalla onkin pointinjyvänen. On nähtävissä esimerkiksi että "velvollisuus olla hukuttamatta" on erilainen kuin "velvollisuus auttaa hukkuvaa".

Se ei vaan valitettavasti kanna kovin pitkälle. Sillä rehellisesti sanoen;
1: Uusliberalismissa on hyvinkin usein otettu nimenomaan positiivisia vapauksia jotka tallaavat muiden negatiivisten vapauksien yli. Jos mietitään uskonnonjulistusta, tulee mieleen kaduilla huutaminen. Tälle ratkaisuksi tarjotaan sekularismia, valtion ja uskonnon erottamista. Jos mietitään mitä markkinamies tekee julistaessaan, aletaan puhumaan mainoksista. Onko ihmisillä tärkeämpi "vapaus jostain" vai "vapaus johonkin"? Toki uusliberaali korostaa tässä että jokainen saa mainostaa mutta mainontaa ei saa ulkopuolelta tukea. Pointti ei ole kovin täydellinen. Mutta siinä on kuitenkin pieni twisti joka ei ole uusliberaaliudelle ainakaan eduksi. Jaottelu pelkkiin negatiivisiin vapauksiin ja positiivisiin vapauksiin ei olekaan niin ilmiselvä.
2: Toinen on se, että tosiasiassa ruumiillinen koskemattomuus ei ole mikään absoluutti. Voisin alleviivata sitä että poliisi on valtion väkivaltakoneistoa. Maissa joissa ei ole kuolemanrangaistusta puututaan kuitenkin ruumiilliseen koskemattomuuteen. Poliisi saa pamputtaa (ehdoilla) ja tekee täten jotain jota pahoinpitelijä tekee mutta laittomasti. Korostaisin kuitenkin enemmän sitä, että jos ruumiillinen koskemattomuus on absoluutti, niin esimerkiksi monille uusliberaaleille tärkeä autoilu ja vapaa liikkuvuus ovat jotain joita voitaisiin rajoittaa. Sillä autojen kanssa kuollaan. Sama koskee toki montaa muutakin asiaa. Uusliberaali voisi silti sanoa että pointti kertoo lähinnä että ruumiillinen koskemattomuus ei ole ehdoton itseisarvo. Mutta että se on kuitenkin oleellisesti erilainen koska siinä puututaan ihmisiin jotka vievät muilta vapauksia. Kun taas sairaanhoidossa joku toinen maksaa jonkun toisen hoidon. Ja ihmisillä olisi kutenkin ikään kuin vapaus hoitaa omat asiansa (johon heillä ei ole varaa.)
3: Tärkein pointti on kuitenkin se, että kun puhutaan ruumiillisesta koskemattomuudesta ja sen suojelusta, niin tässä on nähty oleellisista muuttujista siivottu karvalakkimalli. Nähdään että ruumiillinen koskemattomuus on jotain joka koskee vain uhria. Tosiasiassa käy kuitenkin niin että ruumiillista koskemattomuutta suojelee poliisi. Jolla on infinitesimaalista suurempi riski vammautua tai jopa kuolla prosessissa. Kysymys ei markkinataloudellisesti ja eettisesti ole siitä että onko uhrin ruumiillinen koskemattomuus eri asia kuin köyhä jonka sairaanhoito maksetaan. Kysymys on siitä miksi poliisilla olisi velvollisuus riskeerata oma ruumiillinen koskemattomuutensa jonkun ventovieraan puolesta. Markkinataloudellisesti kyseessä on sopimus jossa raha vaihtaa omistajaa. Eli kyse ei ole mitenkään eri asiasta. On jokin taho joka maksaa ja jokin taho joka hyötyy. On jokin taho jonka ruumiillinen koskemattomuus uhrautuu joka tapauksessa. Eikä uhri ole mitenkään automaattisesti arvokkaampi ihminen kuin poliisi. Siksi voisi olla aivan hyväksyttävää sanoa että poliisi pitäisi muuttaa veronmaksajakeskeisestä mallista käyttäjäkeskeiseksi. Eli ne jotka käyttävät palvelua maksavat siitä ammattilaiselle. Ja ne jotka haluavat loisia verovaroilla ja säästää killinkejä oman turvallisuutensa maksukuluista ovat samanlaisia yhteiskunnan varoja leachaavia loisia kuin ne jotka eivät maksa omia sairaalakulujaan. Siksi jos haluaa turvata oikeutensa ruumiilliseen koskemattomuuteen voi olla aivan oikeutettu pitämään abstraktin oikeutensa. Aivan kuten sairaalahoitoja maksamaan kykenemätön köyhä on oikeutettu siihen että hänellä on abstrakti oikeus omaan henkeensä ja elämäänsä. Ja jos haluaa mennä tämän pidemmälle ja riskeerata muita ihmisiä niin maksakoot täyden markkinahinnan ilman yhteiskunnan hyysäämistä. (Joka vaatii verorahojakin!) Tai ostakoot itselleen luotiliivit. Ne tulevatkin tarpeeseen kun yhteiskunta on noin muutoin, esimerkiksi sairaalahoidon, puolesta ajettu täyteen epätoivosia ja hyväosaisia vihaavia ihmisiä. Siinä voi sanoa että naura pajatso!

Itse toki toivon että jokainen uusliberaali ja hänen perheensä sairastuu parannettavaan tautiin. Mutta jonka hoito olisi 10 000 euroa enemmän kuin mihin hänellä on varaa ja pankista annettavat lainat päälle. Ja sen jälkeen heidät hoidettaisiin julkisessa terveydenhuollossa. Ja sitten saavat olla ikään kuin velkaa näiden kanssa. Kenties tässä muuttuisi ihmisten mieli ja suhtautuminenkin.

Algoritmitaide

Viime aikoina erilaiset taidealgoritmit ovat saaneet suosiota. Teknologia on kehittynyt. Ne ovat vielä hieman gimmickinomaisia. Mutta ne tekevät varsin mielenkiintoisia asioita. Tietokoneohjelmien hahmontunnistus toimii merkittävän hyvin. Ja tämä on mielenkiintoista. Ennen kuvienkäsittelyn efektit, kuten maalauksennäköiseksi renderointi, oli parasta mitä voitiin tehdä. Tässä tekstuuria modifioitiin hyvin karkeasti. Tämä taso on selvästi menneisyyttä. Aihe on saanut uusia kierroksia.

Itselleni hyvin vakuuttava on Ostagram. Siinä ideana on se, että siinä ei ole Googlen DeepDreamin tyylistä vakiintunutta hahmontunnistusta. Vaan se hakee kahdesta kuvasta sille tyypillisen hahmonmuodostuksen. Ja yhdistää nämä. Lopputulokset ovat minusta varsin vakuuttavia ja taiteellisia.

Tässä suhteessa olenkin siinä mielessä huvittunut että Ostagram toi mieleeni maalauksia joita monet oikeat ihmistaiteilijat tekevät. Jos joku läimäisisi esiini Ostagram -kuvia ja kysyttäisiin näyttääkö se tietokoneohjelman vai ihmisen tuotokselta, vastaisin että se on ihmisen tuotantoa. Tämä tilanne on jokseenkin inhottava jos on vaikka ideologisista syistä sitä mieltä että taide on jotain joka on henkistä ja vaatii ei-naturalistisen komponentin. Että taide on jotain johon kylmä kone ei mitenkään koskaan ikinä taivu.

Intelligent Design -debatissa onkin tähän verrattavat kuhmut tullut jo käydyksi. ID -liikkeen eräs perusidea oli että biologisissa kohteissa olisi CSI -informaatiota jota luonnolliset prosessit eivät voisi tuottaa. Ja jos jokin kohde sitten näytti tuottavan designiä, se johtui siitä että algoritmit tekevät mitä ne ohjelmoidaan tekemään ja koodari salakuljettaa informaatiota algoritmiin. Odotankin milloin taideihmiset alkavat arvostamaan William Dembskiä, tuota informaatiotieteen Paris Hiltonia.

HELLP

As some might know, I am not very good at languages. I can read english and even swedish. But building sentences : That is hard. My Finnish, the "indian language" (google translate) of mine, is also "complicated". I don't get much praise.

But sometimes it's even worse. (Finnish say that we overcome ourselves, but that make no sense. It is not possible to jump or climb over yourself.) That manifests sometime as a cry for help.

Like when you are struggling with english courses and send plea for your teacher. When you notice that you can not manage get courses through unless you get some compensatory education, developmental education or remedial education. And what you manage to generate goes like "My english is so bad that I need all the help I can get and threesome."

Then you just wait the reply. And hope it is not something like "that come out wrong ... or did it?" I don't know is it better or worse if teacher is male.

Kristillisestä toivosta

Uskonto myy itseään toivolla. Tämä näkyy esimerkiksi siinä että uskonto on pullollaan erilaisia uskonnollisia iskulauseita jotka kohdistuvat nimenomaan kriisitilanteisiin. Englanninkielisellä alueella näistä on tehty aika kuvaava lista. Kriisissä oleminen onkin jotain joka on kristityille rakasta ja hankalaa. ; Ihan sen takia että jos olet ateisti ja kriisissä, korostetaan että uskonto antaa voimaa. Toisaalta uskonto näyttää tekevän myös jotain muuta. Kun voimien antamisen lisäksi korostetaan, että "God will never give you more than you can handle." syntyy tilanne jossa kriisi on Pahan ongelman kourissa. Uskonto sekä elää siitä että maailma on perisynnin turmelema että siitä että kriisit tulee trivialisoida.

Siksi tilanne muistuttaakin sitä että jos ihminen on ollut pulassa, ja pyytänyt apua, ja ajautunut itsemurhayritykseen, uskovainen joka ei ole kertojan elämää elänyt osaa kyllä kertoa selityksiä joiden teologinen ja älyllinen ja ymmärtävä ydin on siinä että 1) et ollut tarpeeksi syvällä paskassa 2) et pyytänyt vilpittömästi 3) Jumala ei ole vastausautomaatti, eli ei hän oikeasti välttämättä tarjoa mitään apua tai voimaa jokaiseen kriisiin.

Tässä asenteessa on itse asiassa vaikeaa tehdä muuta kuin napata itseensä jotain Nietzschemäisiä sävyjä. Hänhän esitti teemaan liittyen monenlaista. Esimerkiksi, että "The Christian resolution to find the world ugly and bad has made the world ugly and bad." Ja toisaalta, että "Christianity was from the beginning, essentially and fundamentally, life's nausea and disgust with life, merely concealed behind, masked by, dressed up as, faith in 'another' or 'better' life.  Hatred of 'the world' condemnations of the passions, fear of beauty and sensuality, a beyond invented the better to slander this life..."

Tämä on hyvin oleellinen näkökulma. Sillä se korostaa että kristinuskossa on perisyntiä korostava kulma jossa keskitytään tuonpuoleisen hyvyyteen. Ja tähän luodaan merkitystä ja haluttavuutta korostamalla miten maailma on paha paikka. Kristinuskon vaikuttavuus elää hyvin pitkälle tämän kontrastin myötä. Tämä johtaa siihen että kristinuskossa korostetaan jalostavaa kärsimystä. Mutta toisaalta samanaikaisesti se trivialisoi tämän kärsimyksen. Kristinuskon teemana onkin juuri se, että aito kärsimys jotenkin maalataan pois. Pahan ongelmaa ei pidetä relevanttina vaikka koko ajan korostetaan maailman turmeltumista ja sitä miten maailma menee yhä huonompaan suuntaan. Siksi ei olekaan erikoista että konservatiivien moraalikatopelottelu on läheisessä suhteessa kristinuskoon. Siinä korostetaan että elämä on kauheaa jotenkin ylitsepääsemättömästi syntistä. Tai jos ei ole, niin se on hirvittävän triviaalia ja merkityksetöntä ja siksi ylitsepääsemättömän syntistä ja epätyydyttävää elettäväksi. Ja samalla korostetaan tämänpuoleisen kärsimyksen merkityksiä.

Joka sitten johtaa siihen että esimerkiksi masentuneita suisidaalikoita kohdellaan usein "ota vaan itseäsi niskasta kiinni, Jumala ei oikeasti voi antaa sinulle enempää kuin pystyt kantamaan" sen sijaan että tultaisiin avuksi ja vaikka pestäisiin masentuneen pyykit. Sillä onko tämä asennevamma oikeaa teologisesti korrektia kristillisyyttä vai ei on aika merkityksetöntä. Sillä kristityn identiteetillä ympäriinsä heiluvista ihmisistä erityisen moni kuitenkin toimii juuri noin ja on samalla joka paikassa ideoligisen identiteettinsä kanssa esillä. Ja nämä kokoontuvat enemmänkin yhteen ja muodostavat liittoutumia kuin olisivat jotain jonka kaikki kristityt ajaisivat keskuudestaan samalla tavalla kuin Jeesus ajoi kaupustelijat temppelistä.

Nietzschen "Human, all too human" kertookin : "There is not enough love and kindness in the world to permit us to give any of it away to imaginary beings." Näyttää siltä että kärsimyksessä rypevät tekouhriutujat ja kärsimyksen trivialisoijat noudattavat jotain prosessia jossa hyvä todellakin siirtyy jonnekin Taivasten valtakuntaan. Koska täältä sitä ei ainakaan löydy. Täytyykin toivoa että kaikki kristittyjen hyvyys menee Taivaaseen. Ja toivoa että tämä Taivas on olemassa. Ja toivoa että se kasvaa siellä korkoa korolle.

lauantai 28. toukokuuta 2016

Naiset naisten ympärileikkausten puolesta.

Facebookissa on ryhmä nimeltä "Islamic Female Circumcision". Sen fokus on melko selvä Ryhmä on kuvannut ihanteensa seuraavalla tavalla. "Our aim is to clear misconceptions of the Islamic practice of female circumcision and counter misinformation against it." Kuvaus on tiivis ja vaikuttaa hyveelliseltä. Samaa puhuu myös ryhmä muutoinkin. Sen kuvastossa on hymyileviä islamilaisia naisia. Yleensä keskenään. Lähtökohtana ei ole miesdominanssi vaan se, että modernissa maailmassa rakastava ja hyveellinen ja nuorekas iloinen islamilainen nainen hyväksyy ympärileikkauksen.

"Clear misconseptions"?
"Counter misinformation"?
Sivuston ideaalina on tukea naisten ympärileikkausta. Ja siinä sivussa miehenkin ympärileikkausta. Miehen ja naisen ympärileikkaus on jotain jota tekee jos rakastaa eikä halua partnerilleen syöpää jne. Monia asioita opettavat teepussiaforismeilta näyttävät kuvat. Kuvat joissa ei korostu Allahin viha. Tämä on sitä pehmohöpömainontaa joka iskee länsimaisiinkin ihmisiin. Vain aihe on meille poikkeava. Rokotteiden vastustamisen tai homeopatian puolustamisen sijaan ajetaan ympärileikkausta tarpeellisena. Niin tarpeellisena että jos sivusto olisi oikeassa niin ympärileikkaus olisi lähestulkoon jokaisen järkevän ihmisen velvollisuus.

Jos islamista tulee mieleen jihad ja päänkatkonta niin kannattaa tutustua tähän "mammaryhmään". Mieleen tulee paikoin esimerkiksi rokotehysteria ja vaihtoehtohoidot enemmän kuin fundamentalistiryhmät tai maahanmuuttokriittiset vihasivustot. Itse asiassa ryhmää ei voi oikein nähdä aggressiivisena. Hössöttävänä ja hyysäävänä sitäkin vahvemmin. Tämä ei tietenkään yllätä kun tiedostaa että facebook on modernia mediaa. Ja ihmiset harvoin ovat ideologiaan täysin aivopestyjä ja ideologiaansa täysin tottelevia. (Jopa parhaansa yrittävät uudelleensyntyneet kristityt tekevät syntiä vaikka saavat kuulemma supernaturaaleja apuja kaikkivaltiaalta Jumalalta)

Itse asiassa ryhmän asenne ja ilmapiiri on sellainen että se tuo mieleen länsimaisen vaihtoehtohoitokulttuurin hyvinkin vahvasti. Jos ette muuten usko niin katsokaa alla olevaa teepussiaforismikuvaa...

Toinen mainittava asia ryhmässä on se, että siellä on hämmentävä määrä valkoihoisia keski-ikäisiä kristittyjä miehiä jotka kommentoivat ennen kaikkea siihen että minkälainen ympärileikkaus on ja ei ole "islamin mukaista". Tässä ei hämmentävästi täsmennetä mistä islamin suuntauksesta puhutaan. Mutta toisaalta he ovat niitä jotka näyttävät kovasti puhuvan myös kristillisyydestä monoliittina jossa ei ole miljoona dogmaattista ties mistä erimielisyyttä pumppaavia lahkoja...

Miksi miehet eivät ole siveäpuheisia?

Olen "Kysy mitä vain – muut vastaavat (K18)" -ryhmässä. Siellä on varsin erikoista menoa. Hyvin usein eri miehet kysyvät tuhmia. Kysyvät pimppien näyttämistä ja vastaavaa. Tähän monet naiset suhtautuvat paheksuvasti. Ja asiasta on jopa kysytty asiasta. "Kysynkin nyt teiltä miehet jotta miksi te tykkäätte nin kovin pimpeistä ja pano jutuista?" ja "Mikä teitä ihmisiä vaivaa 😂 😂? Puhutaan muun muassa ja tässä ryhmässä "panisitko, sinkku /parisuhde juttuja"." Kysymys on ymmärrettävä. Ja on huomioonpantavaa että vaikka palstalla on ns. vapautuneita naisia niin rivomielinen mies on huomattavasti tavallisempi näky kuin vastaavanluonteinen nainen. Itse olen toki käyttäytynyt korrektisti, joten voin sanoa että "en minä". (En käytä "ei kaikki miehet" -ilmausta, vaan "en minä" -ilmausta. Jolloin en puhu abstraktista vastaesimerkistä vaan siitä mitä itse olen ja mistä itse olen vastuussa. Tähän vastaesimerkkin kritiikki taas vaatii minua vastaan käymistä yksilönä. Jota ei pidetä yleisesti kovin järkevänä temppuna.)

Itse uskon että kysymys on ehkä siitä että miksi miehet ovat halukkaampia kysymään kysymyksiä jotka edustaavat yleisessä näkemyksessä ns. huonoa makua. (Kai sitä rivouksia miettii naisetkin mutta heistä useampi elää niin että ei niitä tarvitse mennä toisille kertomaan.) Tässä voidaan sitten lähteä hakemaan vastauksia vaikka kasvatusksesta. Siitä että opetetaan mikä on sallittua ja mikä ei. Mutta moni pitää asiaa vain biologisena tosiasiana. Ja tämä teema on jotain jota ei kannata torjua suoraan a priori. Tosin asian miettiminen tuo esiin hyvin omituisen dilemman

Ja jos asiaa lähestytään biologian kautta niin aika usein siinä korostuu sellaiset kulmat, että naisen strategiana on valikoida ja miehen strategiana on hurmata ja yrittää olla valikoimaton. Tämä näkemys paistaa Laasasilla ja Hännikäisillä ja muilla aika usein. Ilmiöön voidaankin sitoa myös aivan hyvää biologiaa. Esimerkiksi huomio oogamiasta ; Jos mietitään minkälainen lisääntymisstrategiaero syntyy saman lajin koiraiden ja naaraiden välille on katsottava sitä miten jälkeläisiin sitoudutaan energiataloudellisesti. Tässä käy helposti niin että naaraan sukusolut ovat harvinaisia ja suuria kun taas mies luo pieniä sukusoluja joita tuhlaa ympäriinsä varsin eksessiivisiä määriä. Tämä suuntaa tilannetta siihen suuntaan että naaras panostaa jälkeläisiin eri riskillä kuin koiras. Ja tästä seuraa naaraan valikoiva luonne ja jälkeläisiin panostaminen. Tältä osin asiassa on muutakin kuin sovinismia.

Mutta jos tätä sovinismia jatketaan koherentisti eteenpäin, syntyy ongelma. Ongelma joka johtuu siitä että teot ja puheet ovat eri asia. Laasanen toki monesti tuntuu tiedostavan tämän asian naisten kohdalla. Kun nainen korostaa että hän ei koe harrastavansa tietynlaista käytöstä, voidaan vastaukseksi antaa se että naisen biologia toimii tavoilla jotka eivät vaadi naiselta häijyä strategin mieltä. Eli kyseessä ei ole tiedostettu tietoinen päätös johon liittyy ilkeyttä ja intentioita. Käytänteet syntyvät kun biologia ohjaa käytöstä ja naiset kokevat tämän heidän omaksi valinnakseen.

Tämä "sillai alitajuisesti mutta ei freudilaisessa mielessä" -toiminta onkin jotain joka on hauska soveltaa miehiin. Jos tämä kokonaisuus pitäisi paikkaansa niin silloin pitäisi olla niin että naiset voisivat käyttäytyä miten tahansa koska heitä ei valikoida. Ja miehet taas joutuisivat käyttäytymään hyvinkin hyvien tapojen mukaan ja miellyttäen. Koska vain miehet jotka täyttäisivät vaatimusseuloja ja hillitsisivät käytöstään saisivat sitten pääsyn siihen strategiseen puoleen eli kaikkien panemiseen. Naiset voisivat olla rivopuheisia ja vaikka lietsoa kaikki miehet kilpailemaan keskenään. Miehet joutuisivat sen sijaan käyttäytymään naisia miellyttävillä tavoilla.

Naisten ei tarvitsisi käyttäytyä siveästi. Riittää että he kontrolloisivat miehiä ja hillitsisivät heidän rivopuheisuuttaan. Miesten taas tulisi miellyttää naisia. Moni käsittää että jos strategia ja puheet täsmäävät ei ole mitään ongelmaa. Mutta näin ei ole ; Strategia toimii puheista huolimatta taustalla. Kenties nämä biologiset puheet ovatkin epätosia. Ja siksi miehet käyttäytyvät kuin käyttäytyvät?

Onkin ongelmallista että mies kuvittelee että he samalla olisivat vallassa. Dominanttia mieskuvaa on hyvin vaikeaa yhdistää siihen että naiset valikoivat ja miehet yrittävät panna kaikkea mikä liikkuu. Ja tämän tiedostaminen ei vaadi nykyaikana mitään kovin syvällistä ajattelua tai uuden keksimistä ; Siksi onkin kai niin että perinteisen machomieskuvan ja sen käytösmallien mukana on modernina aikana mentävä Laasasmallin säälittävien uhrimiesten maailmaan.

Tässä mallissa siveyttä vaativat naiset jotenkin lietsoisivat miehiä käyttäytymään rivosti koska naiset ovat rivompia kuin miehet. Ja näin ollen vaikenemispyyntö onkin jotain jossa nainen testaa miehen tottelevaisuutta sen sijaan että olisi pahastunut. Tässä mallissa jää kuitenkin yhä selittämättä se miksi naiset sitten eivät puhu rivoja. Hehän ovat valikoijia joten he voisivat vaatia siveyttä muilta mutta ei heidän tarvitsisi sitä itse noudattaa...

nou ; It does not Exist, it is just Unreasonably Effective...


Immanuel Kantin jaottelu noumenaaliseen ja fenomenaaliseen maailmaan on filosofiassa oleellisen tärkeä. Sen tunteminen on tärkeää jopa niille jotka haluavat irtautua sen perusnäkökulmista.

On hyvin tärkeää huomata että se on liitoksissa esimerkiksi moraalisuuteen. Kantin näkemys oli, että vaikka fenomenaalisessa maailmassa näyttää siltä että maailma on deterministinen niin kenties fenomenaalisessa maailmassa on vapautta ja valintoja ja näin voimme olla moraalisia. Moraali on ikään kuin niin tärkeä asia jos se on olemassa, että tämä mahdollisuus riitti Kantille. Ihmisen tuli käyttäytyä kuin näin olisi. Koska niin voi olla. Ja jos niin voi olla, asia on tärkeä. (Kantin aikana uskottiin että luonto voitaisiin mallintaa lopulta deterministiseksi. Tämä oli sitä sen ajan luonnontiedettä. Sittemmin tässäkin on avautunut teitä monille muunlaisille tulkinnoille..)

Moraalisessa kulmassa tuli esiin potentiaali. Kantin oivallus ei ollut että olisi aistien havaittava fenomenaalinen maailma ja sitten aivan toinen maailma, noumenaalinen maailma, jota ei voida havaita. Ei ainakaan siinä mielessä missä se usein tulee mieleen. Kantin oivallus oli enemmänkin se, että vaikka tietäisimme fenomenaalisesta maailmasta kaiken, niin siitä huolimatta meille jäisi jäljelle yksi kysymys johon emme tietäisi vastausta. Sitä onko maailma ihmisen tietoisen ja kokemuksellisen kokemisen tuollapuolella samanlainen kuin se koetaan.

Kysymys ei siis ole niinkään siitä että tiedettäisiin että noumenaalinen maailma olisi erilainen. Vaan että se voi olla. Ja tätä ei voi tietää. Tätä kautta on mahdollista olla yhden lisäoletuksen kautta vaikkapa
1: Solipsisti jonka mukaan ei ole mitään noumenaalista maailmaa ollenkaan. Jota tukee se että jos ajattelemme tiedämme että olemme, mutta emme tiedä onko kokemuksen ulkopuolella mitään. Fenomenaalinen ja subjektiivinen on tätä kautta varmempaa kuin noumenaalinen tai objektiivinen.
2: Tai paatunut naivin realismin sävyttämä skientisti jonka mukaan noumenaalinen maailma on samanlainen kuin fenomenaalinen.
3: Tai minun kaltainen pragmaatikko jonka mukaan kaikki mitä tiedetään on fenomenaalista ja noumenaalinen on elämisen kannalta läpeensä irrelevanttia kun siitä ei voi tietää. Pragmatismi minuun yhdistettynä voi tuntua omituiselta mutta syynä on Peirce ja se että hän varmasti pragmatismeineen vaikuttaa monesta aika haihattelija-filosofilta.

Tämä on hyvin tärkeää. Sillä aika usein uskovaiset pitävät Kantista. Sillä Kant tietenkin antaa hienot puitteet moittia naturalisteja. Tässä yhteydessä voidaan myös vedellä loogisen positivismin kritiikkiä jonka katsotaan sitten osuvan naturalisteihin. Tässä kuitenkin nousee selvästi esiin vahva tarina siitä että tosiasiassa uskovainen näkee että Kant jakoi maailman fenomenaaliseen naturalistiseen maaailmaan ja noumenaaliseen Jumaliseen maailmaan josta sitten voitaisiin saada tietoa uskolla. Valitettavasti voidaan nähdä että jos usko on tietoa jolla saadaan ihmisen järkeily-kokemus-havainnointi-tuntemus-relevantiksiarviointi -prosessiin se on itse asiassa fenomenaalista. Jos usko on tiedontuontiväline se ei ole oikotie noumenaaliseen vaan toisenlainen tietämisen väline.

Ja tällöin siihen olisi pakko soveltaa niitä huomioita joita loogiseen positivismiin on suunnattu. Ja itse asiassa voidaan kysyä että mistä ihmeestä sitä voitaisiin nähdä että usko todella on tietämisen menetelmä. Jos on yksimielisyys siitä että naturalistisen tiede on tietämisen väline, ei tämän uskottavuudesta tarvitse keskustella koska se on jaettu mielipide. Sen sijaan pitäisi vakuuttaa että tietoa rakastavan olisi jotenkin perustellumpaa ottaa usko tietämisen välineenä kuin ei-ottaa. Mihinkään uskokysymykseen ja noumenaaliseen ei voida viitata koska fenomenaaliseen maailmaan tulvivien tietojen uskottavuutta ja tietosisältöä voidaan arvioida argumentatiivisesti. Esimerkiksi kun moititaan loogista positivismia.

Tästä voidaan itse asiassa vetää jännittäviä yhteyksiä matematiikkaan.

Monien mielestä matematiikka on totta mutta abstraktia mutta jotain joka ei ole havaittavissa. Ja joka on olemassa. Matematiikka on monista ihmisistä tärkeää. Se on kattava, sisäisesti elegantti, luonnontieteissä sovellettava ja monien ihmisten mukaan myös kaunis. Tämä sitten jotenkin tukee sitä ajatusta että matematiikka olisi Totta. ; Eugene Wigner tunnetusti esitti, että kun mietitään sitä miten luonnonilmiöitä mallinnetaan, matematiikka on tässä "unreasonably effective" menetelmänä. Ja tämä tietenkin antaa hänelle oikeuden ajatella että matematiikassa on jotain oleellisesti totta. Ja samalla kaltaiseni paatunut skientisti voi vaatia tai odottaa matematiikkaa kun puhutaan Totuudesta.

Mutta on aika selvää että kaikki tarjotut argumentit matematiikalle ovat ei-abstrakteja. Ne ovat fenomenaalisesti tärkeitä. Mutta onko matematiikalla tosiasiassa tämän ulkopuolella mitään?

Onkin selvää että jos matematiikka on sovelluksiltaan tärkeää, kaunista ja muutenkin mahtavaa, niin tästä huolimatta voidaan silti nostaa esiin epäilyksiä siitä mistä matematiikan ajatellaan tulevan ja mitä matematiikka itse asiassa on.

Matematiikka puhtaana on hyvin itseensäkäpertyvää. Matematiikkaa ei verrata universumin ominaisuuksiin. Matematiikka on sitä että luodaan matemaattisia konsepteja joilla tutkitaan matematiikkaa itseään. (Toisen tunnetun sanonnan mukaan silloin kun matematiikka on puhdasta, se ei ole luonnontiedettä ja silloin kun luonnontiede on puhdasta se ei ole pelkkää matematiikkaa..) Tässä konstruktissa se on selvä. Mutta jossain mielessä matematiikkaa ei voi nähdä tapahtuvan maailmassa. Koska tämä on soveltamista jossa on ei-matemaattinen efekti.

Alan Badiou onkin filosofioinut matematiikasta, että tosiasiassa matematiikka ei kerro meille mitään siitä minkälainen maailma on. Se luo lähinnä jotain jolla ihminen luo tarinoita maailmasta ; "it tells us nothing of real being, but forges a fiction of intelligible consistency." Toisin sanoen matematiikka ei välttämättä ole mikään tarvittava universumin rakenneosa vaan on enemmän jotain jonka avulla ihminen mallintaa universumia omaan inhimilliseen tajuntaansa. Inhimillisyys muuttuukin tämän jälkeen jännittäväksi ; Kun koira juoksee, ihminen mallintaa sitä käyttäen lukuja ja matematiikkaa. Mutta koira juoksee osaamatta laskea matematiikkaa. Koira ei tarvitse matematiikkaa juoksemiseen. Kenties koira "on vaan sillä tavalla tyhmä" ja se juoksee noudattaen matematiikan säännönmukaisuuksia. Tai kenties ihminen mallintaa matematiikalla koska se on ihmisen tapa mallintaa. Kenties todellisuus käyttääkin toisenlaista mallintamista.

Mielestäni yhteydet Kantin noumenaalisen ja fenomenaalisen maailman välille ovat tässä kohden hauska ja näppärä analogia jonka avulla yhdistää näitä ajatuksia klassiseen Kantilaiseen filosofiaan. Ja sen erikoinen seuraus on se, että matematiikan suhde on hieman samanlainen kui noumenaalisen maailman suhde fenomenaaliseen. Se voi olla erilainen. Se voi olla jopa täysin olematta. Voi toki olla että matematiikka on jotain jonne tehdään tutkimusmatkoja, mutta matematiikka on kuitenkin vain jotain josta siirrämme ajatuksia, tuntemuksia ja kokemuksia fenomenaaliseen maailmaan ja meillä ei ole reissua noumenaaliseen Tosi Matematiikkaan. (Koska jos meillä on reissu, se lakkaa määritelmällisesti olemasta noumenaalista. Noumenaalienn on relevantti koska meillä on vähintään yksi oletus jota emme tiedä vaikka meillä olisi kaikki mahdollinen fenomenaalinen tieto.) Järisyttävin mahdollisuus on tietenkin se, että matematiikka ei ole Olemassa eikä se itse asiassa edes sisällä Tietoa.

Toki tällä on erikoinen seuraus. Jos ihmiset määrittelevät Totuutta, sitä lähestytään usein logiikan ja matematiikan kautta. Tällöin se mikä voidaan todistaa deduktiivisesti tai matematiikalla on Totta. Kuitenkin on mahdollista että matematiikka on vain ihmisen mielessä, silloin syntyy tilanne jossa Totuus ei teknisesti ottaen ole olemassa. Tämä tuntuu varmasti epäintuitiiviselta ja siksi joltain jossa on väistämättä oltava virhe. Kuitenkin tämä kertoo enemmän siitä että olemme käsittäneet asenteellisesti tai kenties jopa väärin sen mitä looginen Totuus tarkoittaa. Ja mitä olemassaolo tarkoittaa.

Lasketun tai mallinnetun matematiikan kauneus on kokemuksellisuutta. Tieteessä sovelletun matematiikan kauneus on sekin "fenomenaalista". ; Matematiikasta kokonaisuutena voidaan kuitenkin ajaa kannanottoja jotka kuvaavat "noumenaalista". Esimerkiksi ajatus siitä että matematiikka on ihmisen ulkopuolella ja jonne ihminen tekee tutkimusmatkoja kuuluu kannanottoihin jotka kuuluvat näihin "noumenaalisiin" kysymyksiin. Aina kun ei sovelleta matematiikkaa tai koeta sitä kauniina tai lasketa sitä, ja siirrytään puhumaan mitä matematiikka on, onko se Totta ja Olemassa ja mistä matematiikka tulee, ovat näitä kysymyksiä. Kuitenkin aika usein matematiikkaa käsitellään kuin tätä eroa ei ole. "Noumenaalinen" matematiikka todistetaan "fenomenaalisella" matematiikalla. Jos tämä onnistuu Kant olisi väärässä.

Tietenkin voi olla että maailma näyttää juuri samalta kuin matematiikka näyttää. Ja tämä onkin se mitä useat uskovaiset mielellään tekevät. Tässä näyttää olevan jännittävä yhteys ; Matematiikka ei ole sama kuin Jumala. Mutta monista usko eihavaittavaan abstraktiin matematiikkaan antaa luvan uskoa eihavaittavaan Jumalaan. Olisikin sitten hauskaa saada heidät hyväksymään sama ajatus naturalismin kohdalla. Mutta tässä kohdassa tätä hyväksymistä ei tehdä. Kenties juuri siksi että matematiikka koetaan kuten Kantin ajatus. Eli että tiedettäisiin että on todellinen noumenaalinen maailma joka ylittäisi ja päältäisi fenomenaalista maailmaa..

Vaikka onkin mahdollista että Totuus ei ole olemassa sanan noumenaalisessa mielessä, niin ihan siksi että minulla on immersiivinen suhde kokemuksiin, on kätevää toimia kuin se olisi olemassa.

AY -liikkeistä ja vapaasta markkinataloudesta

Uusliberalismissa korostetaan että valtio ei saa puuttua vapaisiin markkinavoimiin. Idealina on se, että markkinavoimat ratkaisevat omat ongelmansa. Oletetaan että tämänlainen näkymätön käsi on olemassa. Eli lähtökohtaisesti markkinatalous ei ole jotain joka kukistaa ihmiskunnan ja romauttaa valtiot.

Näissä premisseissä on syytä tiedostaa että vapaan markkinatalouden tiedetään tuottavan suuryrityksiä ja monopoleja. Nämä voivat määrätä hintatasoista. Työn hintaa voidaan vetää alas koska kilpailijoita ei ole ja vaihtoehtona on työttömyys tai alanvaihto. Vastaavasti tuotteen - tai palvelun - hintaa voidaan hivuttaa ylös koska kilpailua ei ole ja massalla tekemiseen liittyy usein myös rakenteellisia säästöjä.

Vapaassa markkinataloudessa monopoleihin ei pidä puuttua. Valtion hyysääminen ja monopolien rajoittaminen on juuri sitä ei-vapaata kauppaa. Aidon täysverisen uusliberalismin silmissä näin ei saada tehdä.

Jostain syystä näkökulma muuttuu kun puhutaan vaikka AY -liikkeistä. Silloin ne eivät edustakaan vapaata markkinavoimaa vaan kommunismia. Joka on tietenkin kapitalismin vastustaja. ; Tässä tosin unohtuu se, että ideologinen jännite ja aatehistoria ei välttämättä kerro kaikkea.

Jos mietitään mikä on AY -liike, voidaan huomata että se on vapaassa sopimuksessa syntynyt kokoonpano. Se on työntekijöiden yritys monopolisoida itsensä. Se on aivan samanlainen oma etu edessä menevä strategia kuin monopolikin. Voidaan jopa sanoa että hyvin vahva AY -liike on tietyn alan työntekijöiden markkinavoimille alistumista ja markkinavoimien käyttämistä kilpailuetuna tavalla joka oleellisesti on monopolinkaltainen.

Tässä mielessä kommunismi ja uusliberalismi eivät ole menetelmiltään poissulkevia. Toki se aatekieli jolla käytännössä toimivia strategioita esitellään eroavat. Mutta kun katsoo tämän jargonin läpi voi nähdä että toisella tavalla ulostuotuna AY -liike aivan samalla tavalla tuoksuu.

perjantai 27. toukokuuta 2016

Miten todennäköisyyksien tajuaminen on monesti vaikeaa

Ei ole tavatonta törmätä ihmiseen joka läväyttää esiin Pascalin vaa'an jonkin version tai muunnelman. Se tuntuu olevan jostain syystä yksi nykyajan modernin apologetiikan toistetuimpia teemoja.

Sitä katsoessa ei tarvitse kuin muistaa, että koko argumentti nojaa äärettömän konseptille. Se ei mittaa Jumalan olemassaolon todennäköisyyttä. Kun ääretön isketään palkkiopuolelle, ei ole mitään merkitystä sillä että mikä on Jumalan olemassaolotodennäköisyys. Ääretön pöytään iskien voiton odotusarvo on yksinkertaisesti vakio. Ja koko argumentti nojaa tähän asiaan. Ilman sitä Pascalin vaaka on ilmaa.

Tämä tuntuu olevan vaikea ymmärtää. Sillä kun apologeetikolle kertoo että ei nyt jaksa kääntyä Pascalin vaa'an vuoksi kristityksi sillä voihan olla että Jumala rankaisee kaikkia kristittyjä Helvetillä ja pelastaa kaikki ei-kristityt. Tässä käännyttäjät palauttavat keskustelun todennäköisyyksiin. Siihen, että onko tällä minun tavallani pelastuminen todennäköisempää kuin heidän tavallaan.

Valitettavasti tällä ei ole mitään väliä. Sillä äärettömän kanssa voiton odotusarvo on vakio. Ei ole paitsi ei-tiedettävissä onko minun ehdotukseni todella epätodennäköisempi kuin heidän ehdotuksensa vai tuntuuko arvon kristityistä vain tältä. Sillä itse argumentin peruslogiikan mukaan tuon asiantietämisellä ei muuteta mitään. Voiton odotusarvo on vakio. Kiitos äärettömän.

Toki voimme purkaa tämän antamalla taivaspalkinnolle äärellisen arvon. Se ei olisikaan ääretön vaan rajallinen. Valitettavasti tämä kuitenkin purkaa Pascalin vaa'an argumentin tehoytimen. Sillä sehän on argumentti jota tarvitaan lähinnä silloin kuin ei ole olemassa perusteluja sille että Jumala on todennäköisesti olemassa. Pascalin vaaka nojaa juuri siihen että Jumalan ei tarvitse olla todennäköinen vaan se voi olla hyvinkin epätodennäköinen ja Häneen uskomisensa olisi silti kannattavaa. Kun ääretön otetaan pois, tämä osio tuhoutuu ja jäljelle jää vain se, että olisi pakko jotenkin lähteä todistamaan että millä argumentein Jumala on olemassa jollain todennäköisyydellä joka on toivon mukaan aika suuri. Ja jos käsillä on tämä todiste Jumalan olemassaolosta, niin mitäpä siinä sitten tekee Pascalin vaa'alla? Ei mitään!

Niin pieni?

Samuli Suonpään mielestä uskonnon pitää olla poliittista. Hän on kuitenkin myös fundamentalismia vastaan. Hän onkin esittänyt, että "Poliittinen järjestelmä haluaisi pitää uskonnon yksityisenä. Niin pienenä, että se mahtuu ihmisten makuuhuoneisiin." Tämä on hyvin mielenkiintoinen kysymys.

En tiedä miksi asiaa on kutsuttu "niin pieneksi". Onko tavoitteena vähätellä seksuaalielämän tärkeyttä? Onko tarkoituksena tarjota vähättelevää horse laughia niille jotka vastustavat uskonnon politisoitumista? Että fundamentalismi olisikin äärimmäisen privaattia. Ja siksi poliittista kristinuskoa kannattava Suonpää itse ei olisi rinnastettavissa fundamentalisteihin. Vaan sekulaari sensuristi sopisi paremmin fundamentalistien "kiellän kaiken" moralisointejen vertailukohdaksi?

Ensimmäinen asia on se, että fundamentalismi. (Tässä blogauksessa käytän arkiversioista käyttötapaa, käytän fundamentalismia suorastaan sanan pejoratiivisessa mielessä ; En siis kuvaa niinkään tiettyjä protestanttisia suuntauksia vaan enemmänkin tietynlaista asennetta.) On karkeasti ottaen poikkeuksetta hyvin vahvasti poliittista. Fundamentalistin oikeastaan tunnistaa fundamentalistiksi siitä että hän ei tyydy esimekriksi siihen että homoseksuaalisuus on hänestä itsestään väärin ja sitten hän itse ei harrasta sitä. Fundamentalismin tunnistaa siitä että hän haluaa tehdä tästä poliittista ja määritellä tietynlaisen avioliittolain. Eikä vain sellaista lakia joka antaa erilaisia mahdollisuuksia vaan sellaisen joka nimenomaan rajoittaa vapauksia. Että tässä asiassa ei saa tehdä päätöstä tai väärää valintaa.

Fundamentalismi on poliittista myös siinä mielessä että kreationismi voidaan helposti nähdä lähinnä jonain joka yrittää hyvin vahvasti vaikuttaa politiikkaan. Siihen mitä lapsille opetetaan koulussa. Tämä näkyi hyvin vahvasti siinä miten Doverin oikeudenkäynti käytännössä lopetti Intelligent Designin suuret mahdollisuudet. Toiveikas rummutus loppui ja haipui hävityn koulutuspoliittisen debatin jälkeen. Koska kyse ei ollut fundamentalistien kannalta ensi sijassa siitä mikä on uusi nouseva tieteen paradigma vaan siitä että he tiesivät totuuden, luottivat että kun se on totta niin tiede taatusti joskus tulee toditamaan tämän. Ja tavoittelivat enemmän sitä että he saavat valtaa kouluissa.

Kun katsotaan pinnallisimpia uskontoväittelyitä päästään esimerkiksi "Suvivirsikeskusteluun" joka koskee selvästi politiikkaa ja julkista elämää. Itse asiassa sekularismin kannalta tämä on varsin ilmiselvää. Kun sekulaari ateisti vastustaa jotain, hän iskee poliittista suuntautumaa vastaan. Fundamentalismi ei siis heillekään näytä olevan vain tai ainakaan suurimmaksi osaksi "taikauskoinen uskomus" vaan jokin poliittinen virtaus jota pitää rajoittaa. Tämä on tietenkin määritelmällisesti jotain joka on sekularismin ytimessä.

Suonpään kaltaisten ihmisten voikin olla vaikeaa nähdä, että fundamentalismi on sitä että uskonnosta tehdään niin poliittista ja politiikasta niin kaikenmääräävää että se yltää myös alueille joita normaalisti ollaan pidetty privaatteina. Jos Suonpää pitää makuuhuoneasiaa privaattina, niin tämä ei tarkoita sitä että poliittista valtaa privaattiin tunkeva muuttuisi jotenkin ei-poliittiseksi.

Toki Suonpää tässä viittaa myös SSS -politiikkaan. Viime aikoina on pahastuttu että kirkon puolelta on tullut kannanottoja esimerkiksi sosiaalipolitiikkaan ja ulkopolitiikkaan. Ja maan sisällä oleviin skismoihin. Jotka ovat poliittisia. Ne ihmiset joista on oikein tehdä valtiosta poliittista - ja joista uskonto itsessään on määritelmällisesti poliittista ja peräti on niin että jokainen uskonto luo valtiosta itsensä näköisen - ovat pahastuneita siitä että uskonto on poliittista. He todellakin haluavat nähdä uskonnon näissä aiheissa hyvinkin sekulaaristi. Ja tässä mielessä Suonpäällä on hyvä oivallus. (Ja tämä blogaus oli tavallaan ujutus.)

torstai 26. toukokuuta 2016

Satukirja

Kysyin facebookissa eräässä suuressa ei-uskonnollisessa ryhmässä ihmisten kantoja "Raamattuun". Ryhmä oli "kysy mitä vain - muut vastaavat". Ryhmässä oli aiemmin kysytty muun muassa likejä niiltä jotka ovat uudelleensyntyneitä kristittyjä. Ja tässä yhteydessä oli minusta mielekkäänpää kysyä ihmisten kantoja hieman monisäikeisemmin. Odottelin sitten vastauksia muutamien päivien ajan. (Mikä on facebookin päivitystahti huomioiden jopa tarpeettoman pitkä.)

Ryhmä on kooltaan melkoisen suuri - se on jäädytetty 11 500 jäseneen - ja vastaukset edustavat selvästi vain pientä osaa siitä. Tämä pitää sisällään vääristymisen mahdollisuuden. Vastaukset on tässä kuvattu siten että yksilöitä ei voi liittää siihen. Oma mielipiteeni kysymykseen ei ole mukana otoksessa.

Mitään kovin laajakirjoista en tuosta kyselystä lähde päättelemään. Vastaajista voi päätellä sen verran että nuoremman polven ihmiset ovat tilastollisesti useammin uskonnottomia. Ja tämä taatusti näkyy sosiaalisessa mediassa. Toisaalta vastauksissa paistaa vahvasti se, miten kaikista suosituin näkemys on iskulauseenomainen "satukirja". Tällä varmasti onkin vaikutusta. Ihmsiet antavat helposti vastauksia jos ne liitetään iskulauseenomaisiin toistettuihin kannanottoihin kuin jos sama asiasisältö esitetään ei-iskulauseenomaisessa muodossa. Toisaalta astetta pilkallisempi ja pidempi vastaus on vähiten suosittujen joukossa. Taikausko -korttia ei siis selvästi haluta viedä kovin pitkälle.

Uskallan kuitenkin tältä pohjalta sanoa että uskonnottomien ja uskovaisten skismoja varmasti kasvattaa se, että "Raamattu on satukirja" tulkitaan usein pilkallisemmassa kulmassa kuin mitä sen sanoja tarkoittaa. Ainakin tuo vastausten epäsymmetria vihjaa että satukirja viittaa todella enemmänkin esimerkiks Grimmin satuihin kuin siihen taikauskon halveksumiseen.

Odinin Soturien tylsyys

Uutenavuotena maahanmuuttokriittiset sivustot, MV -lehti etunenässä, ennustivat julmaa ja vaarallista kesää. Luvattiin että maahantunkeutujat harjoittavat muuhunkin tunkeutumista, jopa väkisintunkeutumista. Uudenvuoden aikaan kesän ennustettiin olevan yhtä taharrush gamaeta. Tämä oli tietoa. Jostain syystä näitä ei ole tapahtunut joten omia epäonnistuneita ennustuksia ei nyt olla sitten tunnustettu tai tuotu esiin. (Mutta kenties he luottavatkin että oikeasti raiskauksia massatapahtuu ja poliisi vain piilottaa ne? Eli taharrush gamaen näkymättömyys kesäisessä katukuvassa johtuu siitä että paha liberaalimedia huijaapuijaa mediaa poliisin johdolla...) Kun niin innolla tiedettiin nyt pitäisi yhtä innolla tunnustaa oma erehdys ja se että oma näkemys turvallisuusasioista ei kuulukaan niihin erityisosaamisalueisiin. Että ei ole ymmärrystä ja osaamista ja sen vuoksi on tehty vääriä ennusteita ja ylilyöntejä.

Retoriikassa naisten turvallisuus edellä kyhättä Odinin Soturitkin on ollut ongelmallisessa tilanteessa. Se nimittäin elää uhantunteesta. Katupartioiden toiminta onkin siitä jännittävässä tilanteessa että maahanmuuttokriittiset kyllä arvostavat sitä mutta eivät halua itse osallistua. Toiminta onkin hiipumassa. Hiipumassa turhuuteen. "Katupartiot ovat julkisuudessa kertoneet, että ne ilmoittavat poliisille havaitsemistaan rikoksista tai uhkatilanteista. Yksikään HS:n haastattelemista poliiseista ei ole kuullut, että näin olisi tapahtunut. Toisaalta poliisit eivät ole myöskään kuulleet, että katupartiot olisivat itse syyllistyneet partioinnin yhteydessä väkivaltaisuuksiin tai muihin rikollisiin ylilyönteihin." Tässä on varmasti syynä se, minkä opin vartija-aikoinani. Työpäivät ovat pitkiä ja vaikka olin pahamaineisilla ja paikoiteillen vauhdikkailla alueilla, oli kuvaavin toiminta tylsyys. Vartijan täytyy kökkiä varuilla ja sitten ehkä muutaman minuutin ajan tapahtuu jotain. Tämä on sangen tylsistyttävää. (Tämä luonnollisesti sopi minulle, sillä tein työtä käytännössä vain rahan vuoksi ja suurimpana odotuksenani oli päästä illalla kotiin. Tylsä on hyvä turvallisuusalalla.)

Helsingin Sanomissa kuvattiin, miten Odinlainen lähestyy tätä asiaa ; "Pitäisi sattua jotain huonoa, että ihmiset aktivoituisivat". Koska katupartiointi elää uhasta ja uhantunteesta, ja niissä vaeltajat ovat macho bullshit -sankarimyyttiä ylleen haikailevia tyyppejä, sellaisia joista tulee helposti esimerkiksi väkivaltarikollisia jotka uhkailevat naisia stiletillä, he elävät toiminnasta. Koska kadut eivät ole vaarallisia, ihmiset eivät aktivoidu. Näyttääkin siltä että tällä hetkellä kaduilla on turvatonta lähinnä jos olet maahanmuuttaja. (Joita vastaan sitten käydäänkin aseistautuneena kunhan maahanmuuttajat ovat yksinään tai korkeintaan kaksistaan. Koska jokainen tietää että Odinin sotilaat kulkevat joukossa koska eivät edes nykyisessä turvallisuustilanteessa uskaltaisi olla rohkeita yksinään. Hehän ovatkin lauman suojaa vaativia sääliöitä jotka eivät yksin pärjäisi edes ei-väkivaltaa vastaan.)

Onkin mielenkiintoista huomata miten näissä tapauksissa sosiaalisessa mediassa tiedetään että "matujen rikokset ei ylitä uutiskynnystä" tai päädy edes poliisille asti. Ja maahantunkeutujiin kohistuvat rikokset ovat keksittyjä ja väritettyjä ja vaikka eivät olisikaan niin se olisi sittenkin vain reilua. Että maahanmuuttajat lavastavat itseensä kohdistuvia rikoksia ja vaikka eivät niin natiivi on vain oikeudenmukaisesti vastaprovosoitunut ja puolustaa itseään. Maahanmuuttajien harrastamaa päälle räkimistä, raiskaamista ja tönimistä ja muuta väkivallantekoa on helppoa uskoa jos on vain kotona internetissä. Mutta jos kaduilla kävellessä vastassa on vain tylsyyttä, ei ole ihme jos Odinin soturit joutuvat hakemaan itselleen gloriaa keksimällä hatusta maahanmuuttajien rikoksia. Kaduille mennessä on melko selvää että mitään kuvatunkaltaista maahanmuuttajien massana tekemää rikosvyöryä ei ole. Sen sijaan jotkut näyttävät hyväksyvän "matujen pizzerian" palon. Ja korostavat että "saastaisista paikoista" ei saisi ostaa edes limsapulloa.

Toki tylsyys näkyy muussakin. Usein on esitetty että maahanmuuttajat ovat moralistisia ja vanhoillisia. He tuovat islamin luomia pukeutumiskieltoja. Naisten pitää pukeutua säkkiin. Länsimaat kuvataan vapaamielisinä ja vapauden ystävinä. Siksi onkin hupaisaa nähdä mitä tylsyyteensä vajoavat Odinlaiset mietiskelevät kierroksillaan. Se on jotain sellaista johon löytyy näppäriä vastanäpäytyksiä.

Onkin mielenkiintoista huomata miten moralisti-hyysääviksi kukkahattutädeiksi Odinin sankarit ovat tulleet. (En tiedä ovatkohan he pahastuneita siitä että maahanmuuttajat eivät raiskaa koska raiskaus on pakotettua ja liian moni nainen antaakin heille vapaaehtoisesti, mutta ei sitten halua, mielestäni ymmärrettävistä syistä, panna Odinin sotureiden kanssa edes stiletillä uhkailtuna?) Hehän käyttäytyvät kovasti sellaisella asenteella joka on sisällöltään ja rakenteeltaan tuttua "sosiaalidemokraattisemmista" ja "vihervasemmistiolaisemasta" eri asioista pahastumisesta. Heidän käytöksensä onkin tältä osin sellaista että heitä varmasti ilahduttaa uuden Soldiers of Odin -vaatemalliston kuosit. Sopivat näihin katupartioilaisten tylsyyden kummuttamiin ajatelmatunnelmiin mainiosti. Niihin pukeutumalla ulkoasu heijastaisi heidän käytöstään ja moralisointiasennettaan.

Maailman huonoin stalkeri

Sosiaalinen media tarjoaa ihmisille loputtomia nautintoja. Eräs suurimmista nautinnoista muistuttaa kerrostalokyttäämistä. Paitsi, että sosiaalisessa mediassa huomio saadaan huomattavasti tarkemmin seurattavien elämään.

Ihmiset vuotavat itsestään hirvittävästi dataa, informaatiota, tietoa. Tästä voi vetää päätelmiä niin deduktiivisesti kuin induktiivisesti. Usein päättelyä ei edes tarvita. Kun käydään syömässä on tarjolla selfie ja kun ruoka ulostetaan, tästä annetaan jakoon belfie. ; Kaiken lisäksi kaiken tämän voi tehdä aivan julkisesti. Sen kun ilmoittautuu kaverilistalle. Sen jälkeen näkee kaiken. Voi seurata jokaisen kommentin.

Tämä on vähän kuin stalkeroimista. Mutta sellaisen huonon stalkerin stalkeroimista. Sellaisen joka virittää kameroita tai menee pusikkoon väijymään. Sellaisen stalkerin joka menee seurattavan ikkunan taakse. Painaa naamansa julkisesti ikkunaan ja heiluttaa sisälle taloon. Kaikki näkevät. Tuollainen stalkeri on aika huono. Mutta pirun ahdistava. Ja sellaisia olemme kaikki. Tai ainakin monet.

Tämän huomion jälkeen en uskalla enää pyytää ketään facebook -kaveriksi.

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Luonnollisesti geenimanipuloitu

"Jurassic Park" oi jo sinällään elokuva(sarja) jossa tiedemiehet tekevät liikaa tiedettä. Tiede ja elämä ja luonto päihittivät luonnolla leikkivät. Luontoa ei siis voi manipuloida. Elokuvasarjan uusin, "Jurassic World", on sitten mennyt asiassa muutamaa twistiä pidemmälle.

Mikäli olen läpikäynyt elokuvan luontosuhteen edes suunnilleen oikein, niin siinä vastustetaan pahuudella epäluonnollisesti geeniteknologialla geenimanipuloitua pahaa superdinosaurusta ja sitten sympataan niitä hyvyydellä geenimanipuloituja velociraptoreita jotka ovat saaneet alkunsa luonnollisella geeniteknologialla.

Mutta mitä tahansa voidaan tietenkin odottaa elokuvalta jossa kevennykseksi latistettu britti-stereotyyppiä ensin pompotellaan koomisesti ja joka sitten sekuntia myöhemmin dramaattisesti syödään. Olipa kohtaus tarkoitettu koomiseksi tai traagiseksi, toteutus on kammottava ja häiritsevä.

☐Kännissä / ☑Läpällä

Espoossa vaikuttava perussuomalainen Seppo Huhta on ollut Tahko Pihkalan jäljillä. Pihkalalla kun oli tunnetusti suomalaiskansallisia ajatuksia joissa oltiin modernin pro-eugeenisin ottein käsittelemässä eri ihmisrotuja. Ja tässä mielessä on kenties aivan mielekästäkin kysyä siitä, että miten ylipäätään harrastetaan monikulttuurista pesäpalloa. "Huhta kommentoi tapahtuman sivuilla, että pesäpallo on suomalaisempaa kuin jääkiekko. Huhta ihmettelee miten pelistä voi vääntää monikulttuurisen tai ”muhamettilaisen”. ”Ihan oikeasti rakkaat vihreät, eikö teillä ole mitään tolkkua? Seuraavaksi varmaankin saamme teiltä kutsun ’sinivalkoiseen’ kivitykseen?”, Huhta kirjoittaa." Lausunto oli toki jotain jota jokainen voisi odottaa lähinnä Perussuomalaisilta. Mutta jota ilmeisesti voisi miltei hakea myös SDP:ltä. Kun asiasta sitten tiedusteltiin lisätietoja, Huhta kertoi, että "”Se oli ihan puhdasta huumoria, mustaa huumoria”".

Lisäksi saimme kuulla erikoisia. ”En tietenkään tarkoita, että kukaan olisi oikeasti valmis tuomaan kivityksiä Suomeen, en todellakaan. Sellainen olisi ihan kaheli.” Itse taas näen että tehokas huumori vaatisi sen, että syytöksissä olisi jokin yhteys todellisuuteen. Ilman tätä olisi vain epähauskaa tajunnanvirrattomuus-absurdia eikä huumoria. Huumoria tuosta lausunnosta voisi saada lähinnä sitä kautta että joku kertoisi vitsillä-kenties-päihtyneenä siitä miten Huhta onkin ihan kaheli. Ja Huhta nyökyttelisi mukana. (Ja sekin olisi aikamoinsen säälittävän huono vitsi. Mutta parempi kuin Huhdan tuotos.)

Josta sitten päästäänkin siihen varsinaisen asiaan. Mielestäni ei ole tarpeellista käsitellä sitä onko tämänlainen rasismia vai ei. Muut käsittelevät näitä aiheita. Koska elämme kulttuurissa jossa oikeasti keskustellaan siitä miten Suomen kansalainen ei saa pärjätä miss Suomi kisoissa ja tätä ei saa nähdä rotukysymyksenä, on aiheesta keskustelu jo aivan tarpeettoman absurdia. Asiaa ei auta sekään että miss-suomi -keskustelun rotuopillisia teemoja käydään taannehtivasti Lola Odusogaa nimeltä mainiten. Toki ymmärrän että moni on pahastunut kun arjalan evakot eivät aina pärjää kauneuskisoissa, mutta itse syyttäisin enemmänkin sisäsiittoisuutta kuin sitä että ulkomaalaiset eksoottisen kauniit pitkäsääret tulevat ja voittavat meidän kauneuskilpailut. (En tiedä millä tasolla monikulttuurikriitikoita vainotaan. Mutta jos identiteetti sortuu siihen kuka voittaa nuorten naisten kauneuskilpailut, sitä ei voi tapahtua riittävästi. Pumpulissa on kasvettu jos tuollainen romauttaa ja se tuntuu vainoamiselta ja väärinkäytökseltä jonka korjaamiseen täytyy käyttää aikaa.)

Sen sijaan näen että on tarve puuttua perussuomalaisten huumorin tasoon. "Huhta on tunnettu siitä, että käyttää myös virallisissa valtuustopuheenvuoroissaan voimakkaita ilmauksia. Huhta käyttää esimerkiksi ilmauksia ”muhametti” tai ”partalapsi”." Itse olen kuullut termin "partalapsi" aiemmin. Kun kuulin sen ensimmäisen kerran tunnistin siinä mustan huumorintajun ytimen. Tilanne oli sopiva. Siitä oli aivan hyvä vetäistä pieni vapari. Ongelmana on se, että perussuomalaisten huumorintaju näyttää koostuvan siitä että toistetaan yhdessä niitä muutamaa vitsiä. Eikä edes keksitä itse sitä yhtä jota toisteaan. Tai pidetä eri vitsejä valikoimissa. Kaikki perussuomalaiset näyttävät ladanneen kourallisen vakiovitsejä. Olenkin sittemmin kuullut vitsin muutaman tuhat kertaa.

"Partalapsen" vitsi onkin nykyään yhtä eläväinen ja huumorintajua osoittava kuin "Kilon poliisin" koululaisvitsikirjasta kopioitujen tuhannesti valokopioiduista vitseistä tehdyt ulkomuistitoisinnot. Naurattaa kuin "ujo piimä" -vitsin punchline joka on paljastettu jo vitsin nimessä vitsiin referoitaessa silloin kun on tiedetty vitsin olleen yleistä ja kulunutta kansanperinnettä jo useiden vuosikymmenten ajna. (Joskin tästäkin saa väännettyä jotenkin vitsin joka on hauskempi kuin "partalapsen" toistaminen viisi kertaa. Tai edes kerran.) Kun joku sanoo "partalapsi" tekee mieli sanoa että "'Partalapsi', ah miten Oivaltavaa Teiltä!"

Toisaalta asiassa huvittaa sekin, että näitä usein ulkonäkökeskeisiä kiertoilmauksia toistavat ovat kovasti suuttuneet kun olen esimerkiksi viitannut Mestari Halla-ahoon "ihmisenä, joka todellakin näyttää siltä että hän olisi aina suihinoton tarpeessa". Koska se on ulkonäköön käymistä. (Aivan toisin kuin "karvaranne".) Ja viitatessani siihen miten kovasti Olli Immonen nyt vaan sattuu ulkonäöltään näyttämään Breivikiltä on kohina ollut vielä suuttuneempi.

Mutta tosiasiassa näiden vakivitsien toistaminen tarjoaa "räväkkyyttä" puheenparteen silloin kun asiaa otetaan vakavasti niin että kuuntelijat nyökyttelevät päätään. Jolloin oikea lempinimi on lähinnä symboli siitä että kuuluu tiettyyn ryhmään ja osaa käyttää sen liturgisia termejä ja toistaa siihen liittyviä vihollisstereotypioita. Lisäksi nämä samat lauseet ovat "mustaa huumorintajua jota poliittisesti korrekti ei ymmärrä" silloin kun se otetaan liian vakavasti vaikka lehdistössä ja siitä tuppaa tulemaan ongelmia. Tämänlaatuinen mielikuvitukseton kliseiden toistaminen on jotain josta pitäisi olla enemmän huolisaan kuin natsismista ikinä. (Mukaanlukien toisen maailmansodan ajan Saksa.)

Itse pidän poliittisesta epäkorrektiudesta. Ja siksi puhun esimerkiksi Huhdasta hänen oikeala nimellään. En siis sillä joka hänelle on kasteessa kirkossa valehdeltu. Vaan oikealla nimellään. Minä käytän poliittisen epäkorrektiuden hengessä voimakkaita ilmauksia tuosta raukkamaisesta ripuliraadosta. Ja odotan että kun tuo espoon retrogradinen hihhulikaniini asioi virallisissa asioissa jossain virastossa niin sitten arvon byrokraatit kertovat tuolle eltaantuneelle aikuiskoliikkiselle jeesustelijalle asiat käyttäen nimen ja persoonapronominien sijaan räväkästi vaikkapa "kvasialkoholisoitunutta spermasopulia". Ja jos ei naurata, niin ei ymmärrä mustaa huumoria ja sananvapautta.