torstai 26. toukokuuta 2016

Satukirja

Kysyin facebookissa eräässä suuressa ei-uskonnollisessa ryhmässä ihmisten kantoja "Raamattuun". Ryhmä oli "kysy mitä vain - muut vastaavat". Ryhmässä oli aiemmin kysytty muun muassa likejä niiltä jotka ovat uudelleensyntyneitä kristittyjä. Ja tässä yhteydessä oli minusta mielekkäänpää kysyä ihmisten kantoja hieman monisäikeisemmin. Odottelin sitten vastauksia muutamien päivien ajan. (Mikä on facebookin päivitystahti huomioiden jopa tarpeettoman pitkä.)

Ryhmä on kooltaan melkoisen suuri - se on jäädytetty 11 500 jäseneen - ja vastaukset edustavat selvästi vain pientä osaa siitä. Tämä pitää sisällään vääristymisen mahdollisuuden. Vastaukset on tässä kuvattu siten että yksilöitä ei voi liittää siihen. Oma mielipiteeni kysymykseen ei ole mukana otoksessa.

Mitään kovin laajakirjoista en tuosta kyselystä lähde päättelemään. Vastaajista voi päätellä sen verran että nuoremman polven ihmiset ovat tilastollisesti useammin uskonnottomia. Ja tämä taatusti näkyy sosiaalisessa mediassa. Toisaalta vastauksissa paistaa vahvasti se, miten kaikista suosituin näkemys on iskulauseenomainen "satukirja". Tällä varmasti onkin vaikutusta. Ihmsiet antavat helposti vastauksia jos ne liitetään iskulauseenomaisiin toistettuihin kannanottoihin kuin jos sama asiasisältö esitetään ei-iskulauseenomaisessa muodossa. Toisaalta astetta pilkallisempi ja pidempi vastaus on vähiten suosittujen joukossa. Taikausko -korttia ei siis selvästi haluta viedä kovin pitkälle.

Uskallan kuitenkin tältä pohjalta sanoa että uskonnottomien ja uskovaisten skismoja varmasti kasvattaa se, että "Raamattu on satukirja" tulkitaan usein pilkallisemmassa kulmassa kuin mitä sen sanoja tarkoittaa. Ainakin tuo vastausten epäsymmetria vihjaa että satukirja viittaa todella enemmänkin esimerkiks Grimmin satuihin kuin siihen taikauskon halveksumiseen.

2 kommenttia:

Niko L. kirjoitti...

Eikö tuo Raamatun kutsuminen "satukirjaksi" ole vielä kuluneempi läppä kuin aikaisemmin käsittelemäsi alaikäisiksi itseään väittävien karvaisten miesten kutsuminen "partalapsiksi"?

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

Kulunut on. Keskustelua voidaan käyttää siitä onko se sitten oikeasti mikään läppä.

Tämän tekstin pääpointti oli melkolailla siinä että teistit ovat vääntäneet sanontaan ilmeisesti merkityksiä jotka ovat peräisin heidän omasta korvienvälistään eikä ateistilta. Siksi kai "partalasta" käytetään huumorintajun ilmaisuna jossa "partalapsi" -sanan käyttäjä korostaa että hänen sanomisensa edustavat esimerkiksi "mustaa huumoria". Ateisteilta vastaavaa selittelyä ei kuulu. Ateistit eivät sano että "uskonto on satukirja" ja sitten kritiikin alla selitä että sen takana olisi jokin vitsi tai läppä. Tämä ero on aika merkittävä - ja kohtuu ilmiselvä - kaikille joita omaan maailmankuvaan lukkiutuminen tai vakava-asteinen autismi ei ole tampioittanut.