Pamputtaa poliisia enemmän.

Pamppu yhdistetään usein poliiseihin ja vartijoihin. Samoin kuin väkivaltainen hakkaaminen ja piekseminen. Kuitenkin vartijoille - ja varmaan poliiseillekin - opetettu voimankäyttö on melko "ystävällistä". Siinä tavoitellaan isoihin lihaksiin lyömistä.

Sen sijaan jos malliksi otetaan Fiore dei Liberi, tilanne astuu kontekstiinsa. Hänellä oli tekniikoita pampulle (bastoncello). Fiorelle se oli selvästi puolustusase, jota käytettiin kun jouduttiin erilaisten hyökkäysten kohteeksi. Esimerkiksi hän opettaa, miten tuolilla istuessa puukkomiehen yllättämäksi tullut voi selvitä pienen pampun avulla. Syynä ei ollut niinkään se, että Fiore olisi ollut rauhan ja väkivallattomuuden airut. Hän oli sen verran käytännöllinen, että jos olet itse aloitteellisesti tekemässä assaulttia, sinulla on jotan hieman kätevämpää aseistusta. (Itse asiassa monet tekniikoista, sellaiset joissa pampusta pidetään kaksin käsin, voidaan tehdä myös köydellä.) Tekniikat olivat myös varsin vaarallisia. Esimerkkinä olkoon oheen laittamani kuva, jossa pampulla tehdään niskalukko. Tuollaisen tekemistä vartijoilta ei suositella.

Aggressiivisemmassa pampunkäytössä voidaan käyttää esimerkiksi seuraavaa kuvakolmikkoa, jonka piirtelin aikani kuluksi:

Sen idea on simppeli. Yksittäinen kuva voi olla yksittäinen tavoiteltu lopputulos. Se voidaan nähdä alkutilan kautta siten, että yhdessä aseesi on ylhäällä, toisessa alhaalla ja kolmannessa sivussa. Ja se voidaan nähdä etäisyyden kautta, jossa kaukaa lyödään, lähempää tehdään käsihallinta- ja lukkotekniikoita ja ihan lähellä tehdään kaatotekniikoita. Mutta se voidaan samalla nähdä yhtenä ja jatkuvana liikesarjana, joka päättyy maahan. Tiivistin siihen itse asiassa aika paljon omia mietteitäni, etäisyyteen, aloitteeseen, alkutilaan sekä toiminnan dynamiikkaan liittyen. Yritän esimerkiksi sanoa sillä sitä, että "kehittyneempi tekniikka" on vain perustekniikka joka on tehty oikealla etäisyydellä, oikeaan aikaan ja hyvin.

Pamputtelua on tietysti paljon netissäkin tarjolla:
Yllä oleva videokin on paikoin sävyltään "liian aggressiivinen" ollakseen voimankäyttöä. Se on toki kauttaaltaan toimivaa ja fiksua, joten se on tehokasta itsepuolustuslajissa. Ja moni asia, joita videolla näkyy on ns. "laillista" käyttää.

Monille eivartijoille tuleekin yllätyksenä se, miten vähän esimerkiksi miekkailutaidoista on hyötyä. Toki se auttaa jonkin verran, mutta ei niin kuin luulisi. Syynä on se, että he eivät ymmärrä tappelun kontekstia. Korostan sitä että voimankäyttö on luonteeltaan oleellisesti erilaista kuin taistelu- tai itsepuolustustaito. Siinä pitää käyttää "suljettua tekniikkavalikoimaa", koska niiden tulee olla suhteellisen vaarattomia kohteelle. Valitettavasti vartijaa kohtaan vastaavaa "säästelyä/reilun pelin henkeä" ei ole mitenkään taattuna. Salilla tälläistä ei tapahdu. Tekniikkavalikoima on laajempi, mutta "reilun pelin henki" on taattu. Kaikki tietävät kävelevänsä kotiin illalla paremmassa kunnossa kuin menivät.

Varoasento

Elokuvissa veitsitaistelijat pitävät veistä usein suorana edessä ja kaukana itsestään. Sitä pyöritetään siinä ikään kuin se olisi pistomiekka tai vastaava. Tämä on toki sinänsä tärkeä asento, että se pitää veitsen maksimietäisyydellä itsestä. Ongelmana tässä asennossa on vain se, että tavoitteena olisi se, että tilanne loppuu siihen eikä ala siitä.

Syynä on se, että jos veitsi on kaukana ruumiista, sen taakse ei saada paljoa nopeutta tai voimaa. Lisäksi asento on sellainen että toinen saa kädestä helposti kiinni. Ja kun käsi on suorana, se on suorana ja jännittyneenä, jolloin siitä on erittäin helppo tehdä käsilukkoja.

Siksi tarkkaavainen huomaakin että vaikka monissa lajeissa varoasennoissa veitsi on kohtuu kaukana ruumiista, ne ovat hieman alhaalla tai tämä jännittyneisyys ja maksimiulottuvuus on korjattu. Iskemisessä käsi siirtyy tälläiseen "hyperjännittyneeseen tilaan". Katan harjoittamisessa tämä on se, jota kutsutaan tekniikkaan sitoutumiseksi. Kun ollaan tälläisessä tilassa, tekniikka on viety loppuun asti. Näissäkään tämä ei ole jäämisen paikka.

Opin tämän periaatteen itse asiassa vartijakurssilla, jossa käsiteltiin voimankäyttöä. Normaali ihminen nimittäin pamputtaa siten, että iskun ajatellaan loppuvan siihen kun se osuu toiselle. Tällöin pamppu jää eteen ja tähän ihmisellä on yksi normaali reaktio. Pysäytetään käsi ja napataan väline omaan käyttöön. Tämä ei välttämättä ole se, jota halutaan. Siksi voimankäytössäkin pitäisi aina lopettaa aina "kauas".

Miekkailussakin on järkevää pitää miekkaa takana tai pään yläpuolella. Syynä on se, että näissä miekka ei ole suoraan toisen miekan ja oman ruumiin välissä. Olennaista on se, että kun vihollinen liikkuu, myös sinä liikut. Eli samaan tapaan kuin jalkapallosyötössä ei syötetä siihen missä kaveri on nyt, vaan sinne missä kaveri on sen pallon vaatiman parin sekunnin päästä, tässäkin olennaista on se, missä miekka on siinä vaiheessa kun toisen isku tulee. Torjuntaan saadaan voimaa kun se lähtee kaukaa, kuten vaikka pään päältä.

Itselläni on kuitenkin tapanani unohtaa tämä heti kun välineet jätetään pois. Kädet tahtovat mennä automaattisesti eteen. Siitä niihin voidaan tarttua ja viedä syrjään. Onnekseni tapani suhtautua kohtaamaan väkivaltaan perustuu siihen että toisen toimintaa siirretään syrjään samalla kun itse liikutaan, ja tavoite on päästä "torjunnan kautta sivustaan", jolloin toisen oma käsi ja muu vastaava rajoittaa toimintaa. Josta voin hyvällä tuurilla jatkaa lukotuksiin, jotka taas päättyvät siten että käteni ovat suhteellisen lähellä itseä niin että ikään kuin painan ruumiillani esimerkiksi käsiä alas, kädet vain pitävät paketin paikallaan.

Tämä on tietysti tekosyy, sillä tämäkin toimisi paremmin erilaisesta varoasennosta. Toki myös monissa suojauksissa kädet ovat edessä. Mutta kun katsoo vaikkapa nyrkkeilijöitä, heidän kätensä eivät ole tikkusuorassa edessä, vaan koukussa. Tähän on hyvä syy.