Pieni ajatus leimasanojen taka-ajatuksista

On yleistä kansantietoa että hyvin pilkattu on jo puoliksi nolattu. Tässä mielessä kaikki pilkkasanat eivät ole samanarvoisia. Otetaan esimerkiksi sana "femakko". Se on sana joka on esiintynyt kauan, esimerkiksi "Pahkasiassa". Sanan takana on tietenkin se, että kaksi sanaa on sidottu yhteen. "feminismi" ja "emakko". Tämänlainen sanojen fuusio on ns. "yhden pisteen vitsi".

Toisaalta juuri tämä tekee sanan sellaiseksi että sitä on hyvin vaikeaa pitää vain "neutraalina" tai "pelkästään kansankielisenä". Se on alatyylinen ja vain tätä kautta yhteys "rahvaaseen" voidaan saada. Pitää olla melkolailla yksinkertainen jos ei ymmärrä sanan takana olevaa loukkausta. ; Tämän sanominen ei ole sensuuria, vaan vaatimusta terveeseen järkeen ja rehellisyyteen. Jos käyttää sanaa, niin siitä vaan. Mutta jos teeskentelee että temppu on neutraali, on joko tyhmä tai valehtelija. Eikä kolmatta vaihtoehtoa ole.

Samalla taustalla voidaan huomata että sana "persu" tai "libretardi" ei ole samantyyppinen loukkaussana kuin "vassari". Ttä voi olla vaikeaa huomata. Koska prosessissa käy helposti samoin kun eläinvertausten kohdalla. Jos on helppoa tajuta että "femakko" on asiaton, voi silti selitellä että itse voi käyttää sujuvasti arkikielessä usein toistettua termiä "sovinistisika", koska kohde jotenkin ansaitsee ko. nimityksen. Tässä unohtuu tietenkin se, että moni "femakko" -termiä käyttävä uskoo feministien ansaitsevan sen.

Naiseuden "kunnioittamisesta"

Kun joku ajaa "naiseuden arvostamista" on kyseessä hyvin mielenkiintoinen ja erikoinen ilmiö. Monin paikoin mielisairas ilmiö. Näistä yksi on alkuun laittamani William Goldingin sitaatti. Jossa ensin selitetään että tasa-arvo kuuluu romukoppaan ja että naiset ovat ylivertaisia koska he muuttavat asioita paremmaksi. Kuten muuttavat sperman lapsiksi, talon kodiksi ja ruoka-ainekset ateriaksi.

Tätä myydään kunnioituksena. Mutta tosiasiassa tässä enemmänkin esitetään ehtoja. Naiseus on sukupuolirooli (eri asia kuin sukupuoli). Ja kun tekee siihen liittyviä asioita ansaitsee kunnioitusta. Tässä mielessä naisia kunnioitetaan ehdoilla. Ja nämä ehdot vaikuttavat kovasti siltä että ihmiseltä vaaditaan ns. tottelemista. ; Itse lähettäisin puolisolleni "tulit mieleeni" -viestin lähinnä jos vihaisin häntä ja hän olisi jäänyt kiinni masturboinnista pölynimurini kanssa. Ja jokainen joka muussa yhteydessä levittää tämänlaista materiaalia on mielenvikainen.

Toinen ongelma on sitten se että "naiseuden arvostaminen" muuttuu hyvin helposti joksikin kaikkien yksilöiden ehdottomaksi kunnioittamiseksi. Esimerkiksi netissä kiertää aforismi jonka mukaan "nainen toi sinut tähän maailmaan, joten sinulla ei ole oikeutta olla kunnioittamatta heistä ainuttakaan." Tässä kielletään suhtautumasta pahasti niihin naisyksilöihin jotka sen ansaitsevat. Vaikka minut maailmaan on tuonut vain yksi nainen. Ja vaikka minun maailmaan tuomiseni ole mikään mukava asia minulle itselleni. Ja toisaalta mielestäni äitiys ei ole mikään sellainen asia johon liittyy ehdoton rakkaus ja lupa tehdä mitä vaan ilman että tässä prosessissa menee kunnioitus. (Aivan samoin kuin vanhemmilla on velvollisuus huolehtia lastensa perustarpeista, ja heillä on velvollisuus olla pahoinpitelemättä ja kaltoinkohtelematta heitä. Mutta mitään velvollisuutta rakastaa lasta ei ole.)

Aivan yhtä järkevää olisi heittää että kun olet lähtöisin miehen kiveksistä niin sinulla ei ole oikeutta olla kunnioittamatta niistä ainoatakaan. Tosiasiassa suuri osa miehistä on kuitenkin paskoja. Naiseuden kunnioitus ei ole samaa kuin se että on jostain ei-sukupuolellisesta syystä vastahankainen jotain naisyksilöä kohtaan. (Jos et vihaa naista sukupuolensa vuoksi vaan siksi että hän on kusipää, kyseessä ei ole naisviha tai naiseuden kunnioittamattomuus. Halveksit ihan muuta piirrettä yksilössä. Ja luultavasti syystä, ottaen huomioon että naiset kuuluvat ihmislajiin.)

Mieskyyneleet ja naisten sisäinen solidaarisuus

Feminismi on "sateenvarjotermi" jonka alla on kaikenlaista. Se on tavallaan niin epämääräinen käsite että siitä ei edes pitäisi puhua. Kuitenkin feminismiä voi pilkkoa pienempiin ja pienempiin alakohtiin. Ja niistä voi jotain jo sanoakin. Ja tästä voi luoda erilaisia nyrkkisääntöjä.

Itse sanon asiaan noin karkeasti ja polarisoiden, että;
1: Ensimmäisen aallon feministit olivat sankareita. He korostavat naisen kyvykkyyttä ja tässä on tietenkin tapana korostaa huomiota aika vähän sukupuolten välisiin eroihin, Simone Beauvoirin hengessä katsotaan kykyihin jalkovälin sijaan. He ovat tehneet ne saavutukset jotka ovat tehneet feminismistä kunnioitettavaa. Näiden saavutusten varassa feminismillä on se kunnioitettavuus joka sillä on.
2: Toisen aallon feminismi on usein naiserityisyyttä korostavaa. Tämä on jossain määrin järkevää. Sillä sukupuolilla voi olla jotain tilastollisia eroja. Ja näin ollen voi olla järkeä olla kuten joku Luce Irigaray joka korostaa sitä että miehet ja naiset ovat jotenkin olemuksellisesti erilaisia. Toisaalta toisen aallon feminismi on tätä kautta se feminismin lokero jonka sisällä on seksististä asennetta. Tämän ryhmän sisällä on niitä feministejä joiden toiminta on käytännössä käänteistä sovinismia. Tosin sovinismissa on jotain suoraan hävettävää ja tässä mielessä toisen aallon feminismi on käytännössä kuin sovinismia mutta pahempaa ; Se on manipulatiivisempi ja teeskentelee paremmin hyvää vaikka on samantyylistä. Näin ollen toisen aallon feministit ovat yleensä niitä jotka ovat antaneet feminismille sen huonon maineen. (Osittain toki siksikin että toisen aallon feminismi on ollut suosiossa aikoina jolloin fundamentalistit ovat aloittaneet maailmankuvasotimisensa. Kun segregaatio ei enää ollut muodiksta, oli feminismi hyvä vihollinen. Ajankohta vaikuttaa myös.)
3: Kolmannen aallon feminismi on intersektionaalista ja siinä sukupuolten eroista ei puhuta koska sen ytimessä ei ole miehet ja naiset vaan yksilöt. Ja yleisestä yksityiseen vetäminen on aina ongelmallista. (Ja iso osa sukupuolia koskevista ongelmista ovat sitä että nähdään keskiarvot ja pidetään tätä koko totuutena.) Se on yleisesti ottaen tasa-arvoa kannattavaa ja ajaa hyviä asioita. Se toki usein sortuu määrittelemään ilmiöitä ja hallitsemaan niitä tällä. Ja lisäksi se tarttuu usein triviaaleihin sanavalintateemoihin sen sijaan että muuttaisi asioita. Tässä mielessä se usein sortuu enemmän luomaan ihmisryhmiä kuin antamalla heidän luoda itsensä ja määrittelee sitten niiden oikeuksia sen sijaan että antaisi niitä heille. Se on kuitenkin pääasiassa hyväntahtoista ja sen ongelmapuolet ovat triviaaleja. Ne ovat joko merkityksettömiä tai tehottomia tai niistä joku ärsyyntyy. Jotka taas ei ole ongelmia kenellekään vapaalle miehelle ja naiselle. Aikaa saa haaskata ja ihmisien tunteita ei pidä suojella vittuuntuneisuudelta.

Kun feminismiä kritisoidaan, kritiikissä isketään usein siihen että feministit eivät ymmärrä sukupuolta. Sukupuolieroista puhuminen on tärkeää. Esille tuodut ongelmakohdat ja ristiriidat koskevat kuitenkin yleensä juuri sitä porukkaa jolle sukupuolierot ovat tärkeitä. Tässä ryhmässä naiset ja miehet kisaavat. Ja ovat erilaisia. Ja siksi on tärkeää äänestää naispoliitikkoa koska hän on nainen. Tai että on oleellista harrastaa sisaruutta ja taistella miesprivileegiota vastaan hyvin ehdottomasti.

Ongelmafeminismi ja redditin henki

Nykyaikana, kun kolmannen aallon feminismi, on sitä yleisintä tämänlainen näyttää kuitenkin enimmäkseen redditiltä. Ja redditillä tarkoitan vaikka seuraavaa sitaattia;

Tässä siis ihminen kommentoi Nikola Teslaa koskevaa dokumenttia. Ja koska Tesla oli mies, ei se, että hän ei saanut keksinnöistään ansaitsemaansa kunniaa ja toiset tyypit - kuten Edison - tienasivat hänen keksinnöillään, voi olla aito ongelma. Koska hän on mies, hän ei ole voinut kokea relevanttia vääryyttä. Ja siksi Teslasta dokumentin tekeminen on vain sitä että miesprivileegio tekee miehestä sortotarinan jossa mies on uhri ja sitten itkee mieskyyneliä. Valkoinen mies ei voi olla relevantti uhri. Jos Tesla olisi sen sijaan ollut nainen niin heti dokumentti olisi ollut relevantti ja arvokas. Koska relevanttiutta ei määritä se mitä hänelle on yksilönä tapahtunut vaan mitä sukupuolta ja jengiä hän edustaa.

Vaikeinta näissä nykyajan toisen aallon feministeissä on se, että on vaikeaa tietää ovatko he oikeasti trolleja vai eivät. Poen lain henki heidän kohdallaan on aina vahva. (Esimerkiksi minun on hyvin vaikeaa ymmärtää miten tuon lainauksen feministillä muka voi ylipäätään olla poikaystävä.)

Tosin maailma on täynnä keski-ikäisiä ja sitä vanhempia toisen aallon feministejä. Ja heillä on usein varakkuutta, valtaa ja jopa medianäkyvyyttä. Nuoria kolmannen aallon feministejä on tietenkin miellyttävää - ja feminismille myyvempääkin - kuulla. Ja aika usein kun heidän lausuntojaan kuulee, on sellainen häiriintynyt olo mikä tulee aina kun redditin "suljettu osasto" vuotaa tosimaailman puolelle..

Jätän tämän vain tähän...

Mitä oikeuksia "suvakit" varastavat?

Ei ole tavatonta kuulla siitä, miten tavallisilta ihmisiltä viedään mitäkin oikeuksia. Joskus nämä ovat perusteltuja. Mutta toisinaan kuulee että feministit, "suvakit", homoseksuaalit ja liberaalit ja ties ketkä vievät ties mitä oikeuksia ns. "tavallisilta ihmisiltä". Tämä lausunto ei toki ole ainut tapa vastustaa "suvakkeja" tai "feministejä". Mutta se on kuitenkin sen verran yleinen että näen tarpeelliseksi ottaa sen käsittelyyn.

Olen melko usein ihmetellyt tätä. Lähin mielikuva joka tulee, saadaan katsomalla vanhaa arvokeskustelupropagandaa joka koskee naisten äänioikeutta. ; Sävynä on erikoinen yhdistelmä jossa "suffragetit" nähdään toisaalta (1) naisina jotka ovat avioliitossa ja käskevät miehensä pukemaan mekon päälle ja tekemään kotityöt, (2) naisina jotka kieltävät miehiltä äänioikeuden ja (3) naisina jotka ovat naimattomia vihaisia vanhojapiikoja joiden suut olisi ihanaa lukita ja estää leukojen liikkuminen.

On selvää että suffragetit eivät vieneet mitään oikeuksia ; Jos ennen on ollut maan tapa, että naiset tekevät tietyt asiat ja miehet tietyt asiat, niin tämän purkaminen ei pakota miehiä tekemään kotitöitä. Eikä naisten äänioikeus ole sama kuin että tästä edespäin vain naiset saisivat äänestää. Sellainen vaihtoehto toli olisi ollut teoriassa mahdollinen ja olisi käänteistä sovinismia. Suffragettien ajama naisten äänioikeus oli kuitenkin eri asia. Siksi esimerkiksi nykyään kaikilla, niin miehillä kuin naisillakin, on äänioikeus. Naisten äänioikeus ei ollut miesten äänioikeuksista pois.

On selvää, että esimerkiksi homojen avioliitto ei estä yhtään heteroa menemästä naimisiin. On muutenkin hyvin vaikeaa nähdä miten liberaalit estäisivät yhtään mitään. Liberaalit ja muut vastaavat tahot pikemminkin avaavat pakotteita.

Kuitenkin samalla voin ymmärtää miksi näin sanotaan.

Jos katsotaan ihmisten mielipiteenilmaisua ja mielipiteenvapautta, siinä on monia eri asteita. Usein tätä lähestytään dikotomisesti ; Jokainen asia on ikään kuin sananvapauden puolella tai sitä vastaan. Ja tämä vapaus nähdään sitten jonain joka kuvaa hyvin laajakantaisia piirteitä. Jos se on sananvapauden piirissä, se on hyvyyttä. Ja enemmänkin ; Jos se ei tunnu hyvältä, se ei voi olla sananvapauden piirissä ja sen täytyy olla jonkinlainen oikeuksien poisottaminen.

Olen kuitenkin tottunut elämään uskonnottomana ja skeptikkona. Ja tähän liittyvä yleinen reagointi on opettanut minulle miten asiat voivat olla ärsyttäviä vaikka minun sananvapauksiini ei puututtaisikaan. Tässä arvokasta kontrastia tulee suomeen vainoja paennut skeptikko, intialainen Sanal Edamaruku. Hän kuvasi haatattelussaan sitä, miten vaino eroaa näistä ikävistä kokemuksistani. Kontrasti on vahva "Mumbain katolisen kirkon edustajat sanoivat julkisesti televisiossa, että en tule koskaan enää näkemään päivänvaloa. Että saan maksaa tästä, joko laillista tai laitonta kautta." ... "Edamaruku on maanpaossa. Intiassa häntä odottaa nyt pidätys ja mahdollinen tuomio jumalanpilkasta, pahimmassa tapauksessa lynkkaus, jos väki ehtii paikalle ennen lakia. Kolme Edamarukun kollegaa on salamurhattu." ... "On hyvä, että Suomessa on vastavoima pidäkkeettömälle huuhaalle, mutta toisaalta skeptikon tehtävä on aika epäkiitollinen. Siitä saa helposti ilonpilaajan maineen." ... "Suomessa skeptikon suurin vaara on lähinnä saada itselleen rasittavan näsäviisaan maine."

Skeptikkona oleminen on siitä inhottavaa, että tämä maine tulee. Ja se ilmaistaan. Tämän ilmaisu on tietenkin sananvapauden piirissä. Joten tosiasiassa usein kuulemani ärsyttävät ja jopa loukkaavat asiat ovat jotain jota on siedettävä jos pitää sananvapaudesta tai oikeuksista ylipäätään. Tämä on kuitenkin samalla hyvin raskasta. Uskonnottomana olen tottunut siihen että saan kuulla kannanottoja moraalin perustasta ja siitä miten minulla ei ilmeisesti ole sellaista eikä voi olla sellaista. Ei-skeptikko kristitty ymmärtää tämän skeptikon kokemuspiirin jokaisen kerran kun hän pahastuu siitä että joku kertoo sellaisen mielipiteen että "Raamattu on satukirja." ja "Uskovaisuus on mielisairaus". Nämä ovat mielipiteitä ja vakaumusasioita. Ja niiden ääneensanominen on ärsyttävää. Ja kun kliseen kuulee muutaman tuhat kertaa se on varsin ärsyttävä.

Tässä mielessä YLE:n näkökulman juttu muslimeista voikin olla valaiseva. Otsikossa sanotaan että "Kauppakeskuksen Id-juhla osoitti, kuinka kipeästi Suomen muslimit kaipaavat hyväksyntää". Kyse ei ole sananvapaudesta vaan siitä että saa ylipäätään olla. Kun yleinen toistettu aineisto on jotain, se tietysti vaikuttaa niihin islamilaisiin jotka eivät ole terroristeja tai halua sellaisiksi tullakaan. "Tavallisesti uutiset keskittyvät normaalitilan poikkeuksiin tai negatiivisiin asioihin, kuten Lähi-idän kaaokseen. Muslimien rooli päivittäisessä uutistulvassa on tavallisesti kaaoksen aiheuttaja tai sen uhri. Maailmassa on voimia, jotka tekevät hirmutekoja ja kutsuvat sitä islamiksi. Osa länsimaalaisista uskoo viestin, osa käyttää tilannetta hyödykseen saadakseen huomiota ja vaikutusvaltaa. Ja pelonlietsojille riittää aina kuulijoita." Yleinen ongelma ei ole islamilaisuuden sensuuri vaan ulkopulelle, eräänlaiseen hyväksyntäosattomuuteen, ajaminen. "Olen jutellut viime aikoina paljon suomalaisten ja ulkomaalaisten muslimien kanssa. Heitä ahdistaa. Ei ole normaalia joutua vuodesta toiseen perustelemaan, miksi islam ei käske alistamaan vaimoa tai tappamaan vääräuskoisia, vaikka jotkut näin haluavat uskontoa tulkita." Julkisen ja yhteisen juhlan avulla "Hän tunsi olevansa himpun verran hyväksytympi osa suomalaista yhteiskuntaa."

Tämä kontrasti on se ero joka on vaikea tunnistaa. Ja tämä vaikeus on varmasti takana kun ajatellaan aivan vakavasti, että miten liberaalit vievät ties mitä oikeuksia. ; Tässä unohtuu se, että kritiikki ja äänekäs erimielisyys ei ole sananvapauden sensuroimista. Kritiikki itsessään on mielipide. Kritiikin kielto on se joka prosessissa olisi sitä sensuuria.

"Ei kaikki miehet" -korttia heiluttava antifeministi kokee varmasti samaa. Samoin jos sinulla on maahanmuuttoa koskevia mielipiteitä - olivatpa nämä mitä tahansa - saat taatusti kuulla aika usein sihen liittyviä asioita. Vikana ei ole se, että heidän sananvapauttaan olisi erityisesti loukattu. He ovat saaneet sanoa sanottavansa ja heitä on vain tämän näkemyksen vuoksi väheksytty.

Andrea Liandson korostaa poliittisesti korrektia ilmapiiriä sanoessaan, että homoseksuaalien avioliitto loukkaa kristittyjä, hän korostaa poliittisesti korrektia ilmapiiriä jossa asioita ei pidä sanoa ääneen siksi että ne loukkaavat jotakuta. Mutta koska hän puolustaa uskovaisten tabuja tätä ei kutsuta poliittisesti korrektiksi. Ja siksi saattaa näyttää siltä että vain liberaalit haluavat sensuroida loukkaavia ilmaisuja.

Ongelmana ei ole se, että "suvakit" olisivat varastaneet yhtään mitään.

Jos mietitään nykymaailmaa, on selvää että suvakit eivät ole viemässä mitään oikeuksia. Ihminen saa homojen avioliittoonpääsyn aikana olla ihan mitä mieltä tahansa. Laki on jotain joka ei välitä mielipiteistä kuten ei ole välittänyt tähänkään asti. Jos olet homo joka haluaa naimisiin, et ole päässyt vaikka tämä pääsemättömyys kuinka loukkaisi. Eikä tämä ole ollut sinällään sananvapausloukkaus.

Ongelmana voi kuitenkin olla se, että olemme eläneet sensuristisessa yhteiskunnassa ja tottuneet siihen. Kun mietitään tämän hetken räävitöntä keskustelukulttuuria USA:ssa ja Suomessa, on syytä muistaa että USA:ssa ja Suomessa on ollut aiemmin vahvasti sensuroitu media. Erityisesti kristittyjen näkökulmaa suosinut media.

Liberaalit vapautuivat kirjaimellisesti. Harva enää muistaa että "Doorsin" kappaleita haluttiin sensuroida televisiossa koska tietyt jalkoväliin symbolisesti viitanneet sanat ovat olleet liikaa moralisteille. Sama kohtalo on Suomessa koskenut Rauli "Badding" Somerjoen "Fiilaten ja Höyläten" -kappaletta. Tähän on liittynyt myös vahvaa hymistelykulttuuria. Jonka muistan omasta lapsuudestani ja jota minun ei ole ikävä. Se oli erikoinen yhdistelmä kristillis-vakaumuksellista moralismia ja liberaalia hymistelyä. Ja se ei nähdäkseni ollut kovinkaan toimivaa.

Itse muistan kasvaneeni yhteiskunnassa jossa koulukiusaamisen uhrina oleminen tarkoitti sitä että jos asiasta jäätiin kiinni, niin sitten piti jäädä koulun jälkeen kuuntelemaan kiusaajan näkökulma asiaan. Ja minun piti antaa anteeksi että me pääsemme kotiin. (Anteeksipyyntö ei muuten vieläkään merkitse minulle mitään muuta kuin "haluan kotiin enkä halua viettää aikaani tuonlaatuisen ihmisroskan kanssa". Uskon sitäkin vahvemmin kompensaatioon potut pottuina - ja korkoa koroille kasvavaan korvaamiseen tässäkin.) Tässä ilmapiirissä loukkaavuus oli suurin synti. Ihmisiä piti sietää jopa niin että "suvaitsemattomuutta suvaittiin" niin että kousaajaakaan ei saanut ei-suvaita. (Samoin ei saanut olla "loukkaava" uskonnoille, erityisesti kristinuskolle. Loukkaava tässä tarkoitti sitä että ei hymissyt ja hymyillyt tai osoittanut ääneen olevansa samaa mieltä. Eli suunnilleen samaa mitä nykyäänkin.)
1: Kokonaisuudesta jäi vähän sellainen maku että kiusattua rangaistaan prosessilla jossa kiusaajaa kuunnellaan ja ymmärretään ja lopuksi hänelle annetaan armon käydä oikeudesta. Kiusattu joutui taipumaan ymmärtämiseen tai on "huono uhri", sellainen joka ei sovi hymistelevään narratiiviin. Ja seuraavana päivänä kiusaaja kostaa "saamansa jälki-istunnon" jotta ymmärtäisi että tiedon vuotamattomuus olisi tärkeä asia. Tässä ei muistu mieleen että sen täsmälleen saman "jälki-istunnon" istui myös kiusattu. Prosessi ei nähdäkseni estänyt kiusaamista, lähinnä demonstroi että sille ei voi tehdä mitään. Koulun puoli asiasta oli siinä että opettaja teki parhaansa jotta hänen oma perseensä ei olisi tulilinjalla ja osallistui siksi prosessiin jossa oli tehtävä kaikki jotta rehtori voisi pestä kätensä koko asiasta. Moralismi oli tehotonta, eivaikuttavaa ja hampaatonta ja se kohdistui kiusaajaan. Liberaali hymistely esti puuttumiset sortorakenteisiin ja tätä kautta ylläpiti järjestelmää jonka konkreettiset ja merkittävät seuraukset kiusattu joutui kokemaan. Se oli sellaista suvaitsevaisuutta joka suvaitsi suvaitsemattomuutta. Ja jokainen jonka mielestä pitäisi olla suvaitsevainen suvaitsemattomiakin kohtaan tukee tätä järjestelmää. Ja jos ei tunnusta tätä yhteyttä on joko tyhmä tai valehtelija. Hänellä on toki lupa tyhmään mielipiteeseensä ja sen sanomiseen. Todeksi se ei tietenkään muutu vain siksi että hän saa tämän kaiken tehdä.

Itse suosinkin sananvapautta jossa on mukana suvaitsemattomien kontrollia. Kiusaajien kiusaaja on eri asia kuin sellainen joka kiusaa sellaista joka ei kiusaa. Eikä tässä ole mitään ristiriitaa, jota siihen on liitetty, sillä näen että suvaitsevaisuus tarkoittaa sitä, että toteuttaa tahtoaan ja tavoitteitaan niin että ei puutu toisten vastaaviin oikeuksiin. Kiusaaja puuttuu toisten vastaaviin oikeuksiin joten kysymys ei ole "samasta asiasta" jota pitäisi "suvaita samalla tavalla". Ehei. Olisi loogisesti ristiriitaista kohdella niitä jotka puuttuvat toisten vastaaviin oikeuksiin kuin he vain ajaisivat omia tahtojaan ja tavoitteitaan. Siksi ei ole ristiriitaista kannattaa suffragetteja jotka tahtovat antaa äänioikeuden naisille ja olla suvaitsematta niitä jotka haluavaat pitää äänioikeuden pelkästään miehille. (Omituista olisi toki jos ajaisi äänioikeutta vain naisille mutta ei miehille, sen vertaaminen olisi oleellista.)

Ei ihme että tähän ilmapiiriin totuttuaan kristilliset tahot ovat olleet helisemässä. He eivät ole enää olleet aina se yleisin tai suosituin tai muodikkain näkökulma. He eivät ole se yksi oikea näkökulma johon muut ovat mahdittomia ja mitättömiä. Tämä on pakottanut esiin sen, että he ovat oppineet arvostamaan sananvapautta. (Vähemmistöt tai arvokeskustelukonfliktiin pakotetut oppivat sen aika nopeasti.) Samanaikaisesti heitä ei ole totutettu kestämään sananvapauden seurauksia ja he kokevat näin ollen koko ajan ja kaikkialla vainottuja.

Tosiasiassa he eivät ole. He vain elävät sitä ärsyttävää elämää mitä kaikki muutkin. Ja tämä ärsyttää jos on aiemmin elänyt jonkinlaista muuta elämää. Sellaista jossa on itse vallassa ja jossa saa loukata toisia niin että nämä eivät saa lyödä takaisin. He ovat tässä asemassaan vieraantuneet elämästä ja asioista. Mieleeni tulee lähinnä Heinrich Himmlerin elämän viimeinen pakoyritys. Hän laittoi silmälapun päälleen, tekaisi itselleen "Heinrich Hitzingerin" nimellä tarvittavat henkilödokumentit. Ja jäi kiinni sen vuoksi että liian makeaan elämään tottuneena hän ei osannut käyttäytyä kuten tavallinen saksalainen. Jonottaminen kärsivällisesti oli paapotulle pikku-Heinrichille liikaa ja epäilykset heräsivät. Näin Himmler joutui erityisen mielenkiinnon kohteeksi ja tämän vuoksi hän jäi kiinni. Ja siinä jonottaessaan Himmleristä varmasti tuntui että nyt ne kiusaavat ja vainoavat häntä aivan tarpeettomasti.

Mikään ei ole niin stereotypioiva kuin feministi - paitsi antifeministi

Melko usein kuullaan ns. feministimiehistä tai profeministimiehistä jotka korostavat että he eivät tarvitse miesasialiikkeitä vaan nimenomaan feminismiä jotta heidän itsensä ongelmat ratkeavat. Näkökanta on sinänsä järkevä että;
1: Moni feministi ainakin ideaaliensa taholla tavoittelee nimenomaan tasa-arvoa eikä naisasiaa. Näin ollen kaikki feministit eivät ole telaketjufeministejä. Luultavasti suurin osa ei ole.
2: Suuri osa miesten ongelmista on itse asiassa miesten sisäistä valtapeliä. Miesasialiikkeen takana tuntuu usein olevan vahva ajatus siitä että feministit eivät anna heidän olla miehiä. Ja mieheys on tässä sidottu sellaisiin miehekkyyden piirteisiin jotka ovat tuttuja jokaiselle minun ikäiselleni nörttipojalle. Ne ovat todellakin niitä miehekkyyspiirteitä joiden puutteesta oudot neitimäiset nösseliinit ovat saaneet päätään pestyksi vessanpytyssä. Toisin sanoen feministit ajavat tiettyjen sukupuolistereotypioiden purkua. Jotka eivät ole olleet "mahdollisuuksia tai jotain jota on saanut tehdä jos on itseä innostanut" vaan jotka ovat olleet enemmänkin "vaatimuksia siitä mitä sinun on tehtävä jos jalkovälissäsi on tietty sukupuolielin."

Mutta.

Minulle on kerrottu että kaikki tärkeimmät asiat tulevat yleensä "mutan" jälkeen. Niin tässäkin tapauksessa. On nimittäin huomattava että ylläoleva lähestymistapa nojaa siihen että kohta 1 kuvaa ihanteita. Mutta tosiasiassa kun puhutaan rakenteista ja käyttäytymisestä niin pitää kuvata käytänteitä. Ja tätä ei voi tehdä siten että yrittää tehdä kuten Meriläinen, eli vain määritellä feminismi ikään kuin sanakirjatsolla tasa-arvon ajamiseksi ja selittää tämän jälkeen että kaikki feministien toimintaa, aktiviteettia ja järjestelmän kritisoiminen on by definition tasa-arvon vastustamista.

Toisaalta siinä unohtuu se, että aika moni feministi todellakin unohtaa kohdan kaksi vaatiman tilanteen. Eli sen että kysymys ei ole sukupuolien välisestä taistelusta. Hyvin moni feministi näkee että feminismissä on kysymys miehet vs. naiset -tilanteista.

Ja tämän vuoksi feministit esimerkiksi pahastuvat jos korostetaan että tosiasiassa monet naisten ulkonäköpaineisiin kohdistuvat asiat ovat naiskulttuuria jossa naiset näyttävät menestystään kilpailemalla toisia naisia vastaan. Naisia ei saisi näyttää tai kuvata toisiaan selkäänpuukottavana koska tämä olisi naisten stereotypiointia. Ja sen vuoksi pitää väittää että miehet ovat markkinakoneistossa asettaneet miehien vaatimat seksikkyyskriteerit joksikin ulkonäköpaineiksi joita naisten olisi uhreina toteltava. Sen sijaan naiseutta tulisi lähestyä sisareutena. Joka taas johtaa väkisin siihen että yhteinen sisaruus koskee sukupuolielinten kantamista eikä sukupuolistereotypioita.

Vastaavia ongelmia ja kritiikkejä ei kuitenkaan nouse silloin kun joku puhuu siitä miten feminismiä tarvitaan koska sovinisteilla on vaatimuksia miehisyydelle. Vaikka olisihan se vähätteelvä ja loukkaava sukupuolistereotypia sekin, että miehet ovat toisiaan piinaavia aggressiivisia paskiaisia. On selvää että sukupuoli halutaan nähdä kulttuurisena ilmiönä niin että mieskulttuuri sovinistimiesten kautta sortaa esimerkiksi nössömiehiä. Mutta vastaavaa purkua biologisen ja kulttuurisen sukupuolen kohdalle ei haluta tehdä naisten ulkonäköasiassa.

Onkin melkolailla selvää että kun katsoo feministien toimintaa käytännössä, niin siellä masinoidaan esimerkiksi kampanjoita hyvin sukupuolittuneesti. Ymmärrän toki että esimerkiksi kehitysmaiden tyttöjen koulutukseen panostetaan. Mutta en ole nähnyt feministien ajavan yhtään ainutta poikia koskevaa kampanjaa. Joka vihjaa siitä että kampanjoissa on käytännössä aina kysymys primaaristi sukupuolen tukemisesta.

Syynä on varmasti osittain se, että feministiaktiiveissa tuntuu olevan voimakas yliedustus naisia. Ja naiset tuntevat miesten elämää ja miesnäkökulman ongelmia huonosti. Ja tekevät tätä aivan samoista syistä kuin miehet tunnistavat naisten ongelmia huonosti. Kysymys ei ole varmasti useinkaan motiiveista vaan vieraantumisesta. Valitettavasti käytännön tasolla elämme valtarakenteissa ja vastaavissa, joten tilastollisen naisyliedustuksen vaikutus elämässä on aivan sama kuin jos feminsitit olisivat asennevammaisia telaketjuilijoita. Ja minua kiinnostavat vain seuraukset.

Minulle ei esimekriksi tule mieleen yhtään sellaista tapausta jossa feministiliikkeet olisivat tarttuneet miesten ongelmiin. Kun naiset slutwalkaavat, on kyseessä raiskauskysymys jota korostetaan nimenomaan naisnäkökulmasta niin että puskaraiskaaja on oletetusti mies ja uhri nainen. (Muutenkin feministien puolella korostuu että on tärkeää että "opetetaan miehet että eivät raiskaa".) Tämä on aiheellinen ja tärkeä aihe puolustettavaksi. Mutta kyseessä ovat naiset ja naisten oikeudet. Kun naiset puhuvat liian haarat levällään julkisissa liikennevälineissä istuvista miehistä on aihe sekä triviaali että miessukupuolta vastaan käyvä. Kenties se marginaalisesti lisää joidenkin naisten mukavuutta.

Muistan tämänlaisia ja monia muitakin. Mutta en muista yhtään kampanjaa jossa feministitaho olisi parantanut miesten asioita tai vetänyt kampanjaa tästä näkökulmasta. Tämä on erikoista koska kuulemani mukaan feminismissä ei olisi kysymys sukupuolinäkökulmittuneesti naisisasialiikkeestä, vaan nimenomaan tasa-arvosta.

Toki lähellä on käyty. Feministit ovat moittineet - joskaan eivät kampanjoineet - armeijaa. Tässä tosin on usein korostunut se, että haastateltu nainen kertoo miten lapsena hän oppi sen että miehet saavat mennä armeijaan. Ja siksi feminismin saavutuksista onkin mainittava se, että miesten on pakko mennä armeijaan mutta naiset saavat mennä sinne.

Saavutuksista puhuttaessa mennään vielä kauemmas. Jos minun täytyisi keksiä yksi ainut miesten asiaa parantanut aihe jota feministit olisivat puheissa kannattaneet sekä sen puolesta vetäneet kampanjan ja olisivat saaneet tämän muutoksen läpi niin että siihen liittyvä lainsäädäntö olisi muuttunut. Tässä vaiheessa rupeaa lyömään tyhjää.

Eivät kaikki feministit.

Kun kirjoittaa radikaalifeministeistä tai vastaavista, tulee vastaan usein erikoinen puolustus. Puolustus feminismin monikirjoisuudesta ja siitä että ei pidä stereotypioida. Eivät kaikki feministit pidä miehiä jonain ongelmana joka korjautuu geeniteknologialla.
1: Muistan kuinka eräs feministiksi itseään kutsuva radikaali oli innoissaan syntyvyysteknologiasta. Hän ihannoi ajatusta jossa kohdut tai keinokohdut mahdollistavat sen että lisääntyminen voitaisiin tehdä ilman miehiä. Hän ihaili eksplisiittisesti sitä että tämä osoittaa miehet tarpeettomiksi että tästä olemukseltaan - ei kulttuurisesti manipuloidulta kompleksiltaan, vaan olemukseltaan - aggressiivinen osa ihmiskunnasta saadaan poistettua.

Feminismi käytännön tasolla näyttääkin siltä, että (a) naissukupuolta koskevissa aiheissa osoitetaan tukea ja (b) miessukupuolta kohtaan nostetaan kritiikkiä haarat leveällä istumisen tapaisen suuruusluokkaisissa asioissa (c) naispuolella kritiikkiä nousee vain jos joku ei osoita tukeaan tarpeeksi selkeästi (d) miesten ongelmien esiintuominen on uhriutuimista (e) ja asian puolustaminen mansplainaamiseksi ja derailaamiseksi eli siitä että keskustelu viedään vääriin näkökulmiin ja aiheisiin (f) ongelma yritetään määritellä ytimeltään naisten ongelmaksi niin että miehet eivät ole aitoja uhreja.

Siksi esimerkiksi väkivallan kohdalla on selvää että kampanjoissa ja puheissa yleisesti
1: Oletetaan että feministien tärkein tehtävä on opettaa että miehet eivät hakkaisi puolisoitaan. (Mikä on tietenkin tärkeä asia.) Tässä nalkutusnäkökulma jossa ajatellaan miehen olevan jotenkin sanallisen väkivallan piinaama ja väkivalta olisi siksi perimmiltään naisten aiheuttamaa on sovinismia. (Minusta ymmärrettävästi.)
2: Perheväkivallassa on ihan konkreettisesti esimerkiksi vastustettu tutkimuksia joissa on korostettu että naisetkin hakkaavat puolisoitaan. Näitä ei saa tehdä koska ilman tutkimuksiakin on tiedetty että miehet hakkaavat useammin.
3: Se, että naiset ennen kaikkea yliedustetusti hakkaavat lapsiaan ei ole johtanut kampanjoihin joiden teemana olisi "opettaa naiset olemaan hakkaamatta" vaan tässä vedetään sympatiaa alisteisesti kotiin jääviä naisia kohtaan. Väkivalta sekä määritetään perimmiltään miesten aikaansaamaksi.
4: Toisaalta naisten kohtaama raiskaaminen on miesten yliedustamaa ja tätä vastaan on kampanjoitu ahkeasti feministisesti. Ja tätä vastaan on kampanjoitu. Mutta kun katsotaan miesten kokemaa ulkona tapahtuvaa väkivaltaa, feministit mielellään kertovat tästä lähinnä sen että koska väkivallantekijä on yleensä mies, niin tämä ei koske mitenkään feministejä. Näkemys on kiinnostava koska voidaan väittää, kuten profeministi alussa sanookin, että tämä johtuu miesteemoista joiden purkaminen on feministien asia niin että miesprofeministi hyötyy prosessissa. Jostain syystä miesten kokemaa väkivaltaa kohtaan on feministien parissa taisteltu aika vähän. (Ja näin tehdään vaikka yksi tyypillisin väkivalta ei olekaan kahden alfamiehen kohtaaminen vaan se, että wannabe alfamies on pettynyt elämäänsä ja hakkaa jonkun sellaisen miehen jota pitää neitimäisenä, koska tämänlaisen hakkaamisesta ei tule häpeää, mutta hakatessa ei tule itselle mainittavaa riskiä.)

Mutta käytännössä kaikki feministit eivät ole tämänlaisia.

Eivät kaikki feministit toimii. Toisaalta tässä ongelmana on se, joka voidaan ottaa opiksi suoraan feministeiltä itseltään. Siellä nimittäin tunnetaan ihan hashtag-korttina asti ajatus "not all men". Eli jos joku sanoo miesstereotypiaan että eivät kaikki miehet, niin se nähdään itsessään jonain joka on ilmiselvästi väärä. Se on feministien parissa ikään kuin natsikortti jonka käyttäminen osoittaa että feministien kriitikko on väärässä.

Tilanne on toki siitä kiinnostava että jos puhutaan vaikka siitä että pitää opettaa että miehet eivät raiskaisi, taustalla on seksistinen yleistys. Kun puhutaan miehistä ja maskuliinisuudesta ja siitä miten nämä toimivat yhteiskunnassa jonain helposti kuvailtavana kompleksina ja valtarakenteena tehdään yleistys. "Notallmen" on siitä erikoinen, että kun feministi tekee siitä "kortin", hän sanoo jossain määrin että feministien tekemä seksistinen yleistys ei olekaan seksismiä, vaan seksistisen yleistyksen korjaaminen on seksismiä.

Mutta tavallaan heillä on tässä kuitenkin pointtia. "Notallmen" on vähän kuin se miten maahanmuuttokritiikissä korostetaan miten erilaisten väkivallantekojen, jopa silloin kun kyseessä on toistuva oleellisesti samannäköisenä toistuva VOK -polttopulloilu, tekijät ovat yksittäistapauksia jotka eivät mitenkään ole yleistettävissä. Ja selvää on että tässä lähinnä siivotaan omaa pesää.

Olen itse asiassa suunnilleen sitä mieltä että ideologian rajat on helppo tunnistaa. Ne joita ideologia leimaa ja joita vastaan tämä suoraan käy ja joita tämä kritisoi. Ne ovat ne jotka eivät ole tätä ideologiaa. Ne asiat joiden kohdalla ideologia sanoo "ei kaikki meistä" ovat itse asiassa nimenomaan niitä ikäviä tosiasioita jotka ovat oleellinen osa tätä ideologiaa. Jos ei olisi, ei tätä irtautumista tarvitsisi tehdä ja voitaisiin tehdä sitä mitä yleensä. Eli käydä haukkumaan ja kritisoimaan tätä tekijätahoa. Asia on oikeasti suunnilleen näin yksinkertainen. (Jos ei muuten niin sillä tavalla jossa 69% ihmisistä näkee aivan kaikessa jotain perverssiä.)

"Not all men" itse asiassa vähättelee tai kiistää yhteyttä. Ja tätä kautta syntyy helposti ilmapiiri jossa ongelman syy-yhteyksiä vähätellään. Siksi on esimerkiksi totta että kaikki miehet eivät raiskaa - itse asiassa suurin osa miehistä ei raiskaa - mutta kuitenkin raiskareissa on tilastollinen yliedustus miehiä joten kyllä tässä jotain oleellista kuitenkin käsitellään. Se siirtää huomiota pois miehistä jotka raiskaavat ja tämä on siitä ikävää että jos halutaan ratkaista ongelmaa eikä leimata tai pelastaa miehiä niin tämä näkökulmansiirto on epäkäytännöllinen. Aiheena kun pitäisi olla ongelman korjaaminen ja tämän jälkeen puhutaan vain sukupuolista ja jo saavutetuista eduista.
1: Toki ongelmana on se, että usein miehiä leimataan näillä raiskausliitoksilla ja tämä voi olla asiatonta ja tämän purkaminen antaa uutta tietoa, ja tähän purkamiseen vihamielisesti suhtautuminen antaa konkreettista evidenssiä siitä että moni feministi vastustaa miehiä sukupuolena ja vastustaa tämän näkökulman purkamisyrityksiä varsin tunteellisesti.

Konkreettisesti sanoen voidaan sanoa että feministien naisnäkökulmapuolta tehdään liian paljon. Ja "feministit eivät ole sellaisia" -puolustus on jotain joka on väärin aivan samoista syistä. Feministien mukaan hyvätkin miehet voivat olla osana raiskausongelmaa. Jostain syystä tätä samaa ei tunnusteta "hyvien feministien" kohdalla. Ja tämä on osa ongelmaa. Koska feministijärjestelmien määritelmät feminismille ja heidän antamansa ihanteet eivät toteudu kun katsotaan heidän kampanjoitaan ja käytännön saavutuksiaan.

Feminismin ongelmat filosofiassa ja ideologiassa ovat pieniä tai olemattomia. Se on ideana varsin hyvä, kaunis ja ihannoitava. Käytännön tasolla asioita katsoen maailma näyttää hyvin paskalta. Naisasia feministien foorumilla muistuttaa monin paikoin asennevammailua jossain suomi24 foorumilla. Ja vaikka katsottaisiin asiallisia feministejä ja heidän kampanjoitaan voidaan huomata että he ajavat hyviä asioita mutta jättävät toisia hyviä asioita ajamatta. Relevanttius ei ole se jolla näitä valikoidaan, vaan sukupuoli. Siksi jos tyttöjen oikeuksien puolustaminen ulkomailla on tärkeää ja kotimaassa miesten istuminen junissa ei, ei nosteta miesten ongelmissa haaraistuntaa paljon tärkeämpiä ongelmia kampanjalistoille.

En ole keksinyt mitä feministit olisivat tehneet kaltaiseni nörttipojan eduksi tai hyödyksi koskaan missään. Paitsi että moni heistä on toki vittuillut minulle ja pitänyt minua saivartelevana vääriin ja epäkiinnostaviin näkökulmiin keskittyvänä ääliönä. Moni pitänee juuri tätä vittuilua kulttuurisesti ja yhteiskunnallisesti merkittävään ongelmaan puuttumisena.

---

Feministit ovat keksineet termin #allmalepanel. Sen teemoituksen mukaan sukupuolifrekvenssit ovat tärkeä osa tasa-arvoa, eikä kyseessä ole vain vittuilu. Suomeen on juuri perustettu feministipuolue jonka jäsenistö on feministisistä järjestöistä tuttuja naisia. Mukana ei ole ainuttakaan miestä. Tästä huomauttamista pidetään vittuiluna. Feministipuolueen jäsenlista onkin #notallmalepanel.

Onko homoraiskauksessa jotain erityistä?

Olin huvittunut kun luin tapauksesta jossa nainen oli vastannut saamaansa pyytämättömään sukuelinkuvaan. Kun hän oli arvioinut ruokapaikkoja, hän oli saanut nettiinsä kikkelinkuvaa. Kuvan alla oli kehu arvioijan silmistä. Viestiketjussa mies puolusti tekoaan että se oli ystävällinen koska siinä oli kehu.

Kun nainen sitten ystävällisesti lähetti miehelle ison liudan erilaisia kikkelinkuvia takaisin, mies lähetteli kuvotus-oksetusreagointeja ja pyysi että tämä loppuisi. Tämä on tietenkin ällistyttävää siinä mielessä, että kikkelinkuvien lähettäminen oli ystävällistä. Etenkin jos kehui vastaanottajan silmiä.

Tilanteesta tekee erityisen huvittava se, että mies pysyi kannassaan ja omalla puolellaan koko pitkän floodausketjun ajan. Naiselle tilanne oli selvästi samanlainen. Kaksi samanarvoista ihmistä lähettämässä toisilleen samanarvoisia kikkelinkuvia.

Kuitenkin miehen reagoinnit keskittyivät erityisesti siihen että teko olisi loukkaava koska hän ei ole homoseksuaali. Jos hän olisi ollut homoseksuaali, kikkelinkuvien lähettäminen olisi hänestä ollut asiallista. Näin ollen hänelle tilanne oli epäsymmetrinen.

On selvää että ilman erillistä pyyntöä ventovieraille kikkelikuviaan lähettelevät eivät ole ystävällisiä. Heidän täytyisi ensin vähintään varmistaa vastaanottajan sukupuolinen suuntautuminen. Mies ei ollut lähetyskiimassaan oikein jaksanut miettiä tämänlaisia asioita.

Toisaalta itse voisin kuvitella että vaikka naiset lähettelisivät minulle alastonkuviaan, en pitäisi niistä kaikista. Estetiikka ja muut mieltymysasiat voisivat tehdä joistain saamistani kuvista jopa vastenmielisen. Ja tässä mielessä mieltymys on syvempi kysymys kuin pelkkä sukupuolikysymys.

Mutta kenties niiden välillä on kuitenkin syvällisempi ero. Itse mietin että mikä ero olisi jos minut raiskattaisiin tai homoraiskattaisiin. Ja tässä tilanteessa homoraiskaus tuntui ainakin ajatuksen tasolla ikävämmälle. Syynä on se, että jos nainen on astetta enemmän "partikulaari raiskaaja" eli kieltäytyminen koskee tätä yhtä tiettyä mahdollista maailmaa eikä aivan yhtä ehdottomasti kaikkia muita. Mutta homoseksiä minun on hyvin vaikeaa kuvitella tekeväni oikein missään olosuhteissa. Näin ollen näiden välillä on jonkinlainen aste-ero.

Onko se sitten niin suuri että tämän eron vuoksi kannattaa väittää kautta kiven ja kannon että ne omat lähettämät kikkelikuvat olivat ystävällisiä ja ihan eri asia kuin ne kikkelikuvat joita pyytämättä sai omaan viestilaatikkoon takaisin...

I got "fuck zoned"

Kun puhutaan friend zonesta, termistä liikkuu kaksi määritelmää tai kaksi käsitystä siitä. Olen aavistuksen pahastunut siitä että ilmeisesti osa leimaa hyvin vahvasti termiä käyttävät sen yhden määritelmän mukaan. Riippumatta siitä mitä määritelmää sanoja itse sanoessaan erikseen eksplisiittisesti kertoo käyttävänsä.

On kuitenkin mielenkiintoinen konsepti avata näitä mielipidesolmuja. Se onnistuu tavallaan kätevästi. Sillä ihmissuhteissa on usein kaksi osapuolta. Ja tilanteen kääntäminen toisen osapuolen suuntaan on hyvin valaisevaa. Samalla voidaan miettiä asenteellisuuden ja syyllistämisen konsepteja tässä yhteydessä.

Siksi onkin hyvä ajatella että jos on yksi osapuoli joka on "friend zoned" on toinen osapuoli joka on "fuck zoned". Sitten mietitään miltä tilanne näyttää toiselta puolelta. Ja sitten mietitään miten tämä vaikuttaa eettiseen puheeseen.

Minulla on ollut elämässäni tilanteita joissa minut on laitettu "fuck zoneen." Joskin "friend zonessa" oleminen on itselleni tutumpaa. Ja uskallan kertoa että tilanne on kiusallinen. Pääasiassa siksi että siinä joutuu torjumaan tärkeässä asiassa jonkun josta periaatteessa tykkää. Tämä tuntuu vittumaiselta. Myös friend zoneen joutuminen on tietenkin kova pettymys. Tilanne on eitoivottava ja sille ei oikein voi kummallakaan puolella tehdä mitään. Platoninen rakkaus on kuluttavaa ja tämä vaikuttaa myös fuck zonessa olevaan. Usein seurauksena on rajoitteita esimerkiksi sosiaalisessa käyttäytymisessä. Ja kiusallisia tilanteita. Jotka vaikuttavat siihen ystävyyspuoleen. Joka taas tuottaa murheita joita haluaa jakaa. Tai jotka haluaa abstraktioida ja huutaa niistä internetissä ikään kuin kyse olisi laajemmasta periaatteesta eikä omista kokemuksista.

Jos otetaan "sovinistimiesten konsepti" tai se miten feministit näkevät kaikki friend zone -sanaa käyttävät. Jos joku fuckzonetetaan, niin voisiko hän syyttää että hänet on petetty. Että hän on halunnut vain kaveruutta ja ajanut kaveruusasioita ja sitten toinen ikään kuin ei ymmärrä tätä ja ylittää omat rajansa.

Että syyllinen on se joka puhuu tunteistaan ja puhuu jostain friend zonesta. Tilanne on siitä huvittava että sovinistimiehen kohdalla moni voi havahtua tässä kohden tilanteeseen. Mutta toisaalta aika moni feministi tuntuu syyttävän friend zone -tilanteesta miestä. Joten jos pidät friend zonessa olevaa paskamaisena sekstaajana ja irvokkaana limakiimailijana tai petturina tai strategisesti vain pöksyihin tunkevana, niin onneksi olkoot. Ja jos asenne on sama kuin sovinistilla on kyse vain käänteisestä sovinismista. (Ja tätä näkyy siinä kun friend zone -termistä tai ilmiöstä puhuja halutaan väkisin, työllä ja uskomattomalla saivartelulla saada sanomaan sellaista mikä ei ole johdettavissa hänen sanomistaan asioista.)

Itse näen että rakentavampaa onkin lähestyä siten että friend zone ei ole kumpaankaan suuntaan mikään petos tai velvollisuusrike. Ihminen joutuu friend zoneen koska hän ei saa vastarakkautta. Tämä osio ei ole hänen hallussaan. Myös omat tunteet eivät ole hänen hallussaan. Toisaalta fuck zonekin on relevantti ilmiö johon liittyy kiusallisuutta ja ongelmia. Ja jos fuck zoneen joutumisen ikävistä puolista haluaa puhua niin on aivan turhaa vähätellä ongelmaa ja mitätöidä kokemusta. Ja selittää että kenelläkään ei ole velvollisuutta vaan ihastuminen on laillista. (Mikä on triviaalisti ottaen aivan totta. Mutta ei friend zone -termin käyttäjäkään mitenkään automaattisesti selitä että jokaisella olisi oikeus parisuhteeseen. Tai vastarakkauteen. Suurin osa uskoo sellaiseen konseptiin jossa molemmilta osapuolilta kysytään että "tahdotko".) Tilanne on kenkku - osittain jopa juuri siksi että ihastuminen on laillista ja hyväksyttävää - ja siitä tulee saada puhua. Ilman että fuckzonettu leimataan väkisin vaikka "tunnekylmäksi joka ei tajua että ihastumista ei voi päättää on/off -päälle/pois".

Tämä on tietenkin vaikeaa sillä feminismi rullaa rakenteet edellä. Intentioilla ei ole tässä juurikaan merkitystä. (Esimerkiksi naisviha ei siellä yleensä tarkoita sitä että vihaa naisia vaan sitä että uskoo valtarakenteisiin jotka esimerkiksi kertovat mitä nainen saa ja ei saa tehdä. Moni naisvihaaja kokee nimenomaan arvostavansa naista ja naisen roolia.) Kyseessä on myös syyllisyyskulttuurista jossa on uhreja ja pahantekijöitä, valtaa ja vallakäytön kohteita. Tämä on toki tärkeä näkökulma. Ongelma ei tässä kohden ole näkökulman vääryys vaan sen soveltamisen mittakaava.

Miksi miehet eivät ole siveäpuheisia?

Olen "Kysy mitä vain – muut vastaavat (K18)" -ryhmässä. Siellä on varsin erikoista menoa. Hyvin usein eri miehet kysyvät tuhmia. Kysyvät pimppien näyttämistä ja vastaavaa. Tähän monet naiset suhtautuvat paheksuvasti. Ja asiasta on jopa kysytty asiasta. "Kysynkin nyt teiltä miehet jotta miksi te tykkäätte nin kovin pimpeistä ja pano jutuista?" ja "Mikä teitä ihmisiä vaivaa 😂 😂? Puhutaan muun muassa ja tässä ryhmässä "panisitko, sinkku /parisuhde juttuja"." Kysymys on ymmärrettävä. Ja on huomioonpantavaa että vaikka palstalla on ns. vapautuneita naisia niin rivomielinen mies on huomattavasti tavallisempi näky kuin vastaavanluonteinen nainen. Itse olen toki käyttäytynyt korrektisti, joten voin sanoa että "en minä". (En käytä "ei kaikki miehet" -ilmausta, vaan "en minä" -ilmausta. Jolloin en puhu abstraktista vastaesimerkistä vaan siitä mitä itse olen ja mistä itse olen vastuussa. Tähän vastaesimerkkin kritiikki taas vaatii minua vastaan käymistä yksilönä. Jota ei pidetä yleisesti kovin järkevänä temppuna.)

Itse uskon että kysymys on ehkä siitä että miksi miehet ovat halukkaampia kysymään kysymyksiä jotka edustaavat yleisessä näkemyksessä ns. huonoa makua. (Kai sitä rivouksia miettii naisetkin mutta heistä useampi elää niin että ei niitä tarvitse mennä toisille kertomaan.) Tässä voidaan sitten lähteä hakemaan vastauksia vaikka kasvatusksesta. Siitä että opetetaan mikä on sallittua ja mikä ei. Mutta moni pitää asiaa vain biologisena tosiasiana. Ja tämä teema on jotain jota ei kannata torjua suoraan a priori. Tosin asian miettiminen tuo esiin hyvin omituisen dilemman

Ja jos asiaa lähestytään biologian kautta niin aika usein siinä korostuu sellaiset kulmat, että naisen strategiana on valikoida ja miehen strategiana on hurmata ja yrittää olla valikoimaton. Tämä näkemys paistaa Laasasilla ja Hännikäisillä ja muilla aika usein. Ilmiöön voidaankin sitoa myös aivan hyvää biologiaa. Esimerkiksi huomio oogamiasta ; Jos mietitään minkälainen lisääntymisstrategiaero syntyy saman lajin koiraiden ja naaraiden välille on katsottava sitä miten jälkeläisiin sitoudutaan energiataloudellisesti. Tässä käy helposti niin että naaraan sukusolut ovat harvinaisia ja suuria kun taas mies luo pieniä sukusoluja joita tuhlaa ympäriinsä varsin eksessiivisiä määriä. Tämä suuntaa tilannetta siihen suuntaan että naaras panostaa jälkeläisiin eri riskillä kuin koiras. Ja tästä seuraa naaraan valikoiva luonne ja jälkeläisiin panostaminen. Tältä osin asiassa on muutakin kuin sovinismia.

Mutta jos tätä sovinismia jatketaan koherentisti eteenpäin, syntyy ongelma. Ongelma joka johtuu siitä että teot ja puheet ovat eri asia. Laasanen toki monesti tuntuu tiedostavan tämän asian naisten kohdalla. Kun nainen korostaa että hän ei koe harrastavansa tietynlaista käytöstä, voidaan vastaukseksi antaa se että naisen biologia toimii tavoilla jotka eivät vaadi naiselta häijyä strategin mieltä. Eli kyseessä ei ole tiedostettu tietoinen päätös johon liittyy ilkeyttä ja intentioita. Käytänteet syntyvät kun biologia ohjaa käytöstä ja naiset kokevat tämän heidän omaksi valinnakseen.

Tämä "sillai alitajuisesti mutta ei freudilaisessa mielessä" -toiminta onkin jotain joka on hauska soveltaa miehiin. Jos tämä kokonaisuus pitäisi paikkaansa niin silloin pitäisi olla niin että naiset voisivat käyttäytyä miten tahansa koska heitä ei valikoida. Ja miehet taas joutuisivat käyttäytymään hyvinkin hyvien tapojen mukaan ja miellyttäen. Koska vain miehet jotka täyttäisivät vaatimusseuloja ja hillitsisivät käytöstään saisivat sitten pääsyn siihen strategiseen puoleen eli kaikkien panemiseen. Naiset voisivat olla rivopuheisia ja vaikka lietsoa kaikki miehet kilpailemaan keskenään. Miehet joutuisivat sen sijaan käyttäytymään naisia miellyttävillä tavoilla.

Naisten ei tarvitsisi käyttäytyä siveästi. Riittää että he kontrolloisivat miehiä ja hillitsisivät heidän rivopuheisuuttaan. Miesten taas tulisi miellyttää naisia. Moni käsittää että jos strategia ja puheet täsmäävät ei ole mitään ongelmaa. Mutta näin ei ole ; Strategia toimii puheista huolimatta taustalla. Kenties nämä biologiset puheet ovatkin epätosia. Ja siksi miehet käyttäytyvät kuin käyttäytyvät?

Onkin ongelmallista että mies kuvittelee että he samalla olisivat vallassa. Dominanttia mieskuvaa on hyvin vaikeaa yhdistää siihen että naiset valikoivat ja miehet yrittävät panna kaikkea mikä liikkuu. Ja tämän tiedostaminen ei vaadi nykyaikana mitään kovin syvällistä ajattelua tai uuden keksimistä ; Siksi onkin kai niin että perinteisen machomieskuvan ja sen käytösmallien mukana on modernina aikana mentävä Laasasmallin säälittävien uhrimiesten maailmaan.

Tässä mallissa siveyttä vaativat naiset jotenkin lietsoisivat miehiä käyttäytymään rivosti koska naiset ovat rivompia kuin miehet. Ja näin ollen vaikenemispyyntö onkin jotain jossa nainen testaa miehen tottelevaisuutta sen sijaan että olisi pahastunut. Tässä mallissa jää kuitenkin yhä selittämättä se miksi naiset sitten eivät puhu rivoja. Hehän ovat valikoijia joten he voisivat vaatia siveyttä muilta mutta ei heidän tarvitsisi sitä itse noudattaa...

Onko "friend zone" -termin käyttö sovinistista?

Olen käyttänyt "friend zonea" hyvin löyhästi. Se on viitannut yksisuuntaiseen suhteeseen jossa ei ole kyse väljähtyneestä parisuhteesta vaan siitä että kaverisuhde on muuttunut yksisuuntaiseksi ihastussuhteeksi.

Olen käsittänyt että termi on tässä kontekstissa yleinen. Esimerkiksi ohessa oleva meemi vihjaa että "Game of Thronesin" Mormont eläisi kovasti friend zonessa. Mormont taas voidaan liittää klassiseen ritariromansseissa esiintyneeseen rakkausmalliin. Ja tätä kautta sanalle voidaan liittää tämä mainitsemani sisältö.Tätä tukee sekin että englanninkielisellä alueella esimerkiksi Vsaucen Michael Stevens käsittelee termiä tällä tavalla.

Sitten termin kuitenkin nähdään toisaalla aika paljon. Lilyssä esitettiin, että "Huomattavasti lievempi versio samasta ilmiöstä puolestaan näkyy esimerkiksi misogynistisessä friendzone-konseptissa, jonka perusajatus tuntuu olevan se, että naiset ovat mukaville miehille velkaa seksiä tai rakkautta. Friendzonesta valittavat miehet ajattelevat, että kun he käyttäytyvät kohteliasti, heillä on oikeus naiseen. Että heille pitäisi riittää naisia." ... "Kenelläkään ei ole oikeutta toiseen ihmiseen. Ei edes miehellä naiseen."

Lisäksi Urban Dictionary näyttää määritelleen sananmiesnäkökulmasta niin että se tarkoittaa nimenimaan heteroseksuaalisen miehen suhdetta ei-halukkaaseen naiseen. (Tjsp.) "What you attain after you fail to impress a woman you're attracted to. Usually initiated by the woman saying, "You're such a good friend". Usually associated with long days of suffering and watching your love interest hop from one bad relationship to another. Verb tense is "Friend-ed"." Määritelmä ei ainakaan ota huomioon mahdollisuutta, että homomies tai nainen eläisi friend zonessa. On tosin vaikeaa nähdä onko tämä vain kirjoitettu miesnäkökulmasta ilman kovin laajaa terminmäärittelyn käsiteanalyysiosaa. Vai onko käsite määritetty noin tiukasti. (Itse en toki hae käytämieni sanojen sisältöä UD:sta. Olen tässä kenties maailman ainut ihminen. Haen auktoriteetin käsiteanalyysiini aina 4Chanista.)

Minun on tietenkin vaikeaa nähdä että esimerkiksi Mormontin tilanteessa nähtäisiin että hän kokisi että hänelle oltaisiin velkaa siitä että hän on ollut kiltti. Toki ymmärrän että on olemassa sellainen wnb-pelimiesten joukko joka esimerkiksi tarjoaa juomista ja luulee sen tarkoittavan seksiä. (Mikä tekisi naisista varsin halvan ja vaihtotaloudessa elävän prostituutin jos tämä olisi jokin laki.) "Antoi ymmärtää muttei ymmärtänyt antaa" -asenne on tietenkin vähintään kohtuullisen pelle. Ja näissä "eivät ymmärtäneet antaa koska olen niin kiltti, herkkä ja älykäs" tuppaavat saamaan Timo Hännikäis -twistejä. herra Hännikäinen oli aikanaan kovasti "Ilman". Ja sen teemana oli että hän on kohtelias jne. Ystävällisten poikien ei-saaminen vaikuttaa kieltämättä misogynistiseltä kun puolustusta käyttää ihminen jota on vaikeaa nähdä millään alkeellisellakaan tavalla kilttinä tai kohteliaana. ("Panen teitä kaikkia perseeseen." Jne. Tosi kiltti, älykäs ja kohtelias on tuollainen "'herras''mies'".)

Mutta friend zone nähdään joidenkin silmissä vain tänä. Itse asiassa tätä on jopa vaikeaa nähdä friend zonessa olemisena. Koska "antoi ymmärtää muttei ymmärtänyt antaa" -asenne liittyy nimenomaan irtosuhteisiin ja deittailuun. Ei niinkään ystävyyssuhteisiin, joissa tunteet ovat levinneet yksipuolisiksi romansseiksi.

Toki friend zoneen liittyy katkeruutta. Sillä tottakai sitä toivoo vastarakkautta. Friend zonessa ongelmana onkin moraalinen haaste. Se, miten päästää irti. Ettei muutu stalkeriksi. Ja että päästää irti niin että ei katkeroidu tai menetä itsetuntoaan. Tai kaveriaan. Tai tämäkin voi olla vaihtoehtona. Olen ymmärtänyt että friendzon e-katkeruus liittyyisi enemmän siihen, että "hyvin käyttäytyvä" mies jää jalkoihin jonkun "rentun" voittaessa huomion, kuin siihen että naisen nähtäisiin olevan velkaa. Se, että henkilö haluaa romanttisen parisuhteen, mutta tunteiden kohde ei halua mennä kaveruutta syvemmälle. Siihen parisuhteeseen kyllä sisältyisi luultavasti seksikin, mutta se ei välttämättä ole läheskään kaikille friend zoneen päätyneille se pääasia. Manipuloinnin sijaan kyseessä voi olla esimerkiksi ujous. Ja se, että friend zone ei usein ala sellaisena vaan ystävyys voi muuntua ajan mittaan johonkin suuntaan. Eikä se, että on päätynyt jonkun friend zonelle välttämätä arvota yhtään mitään. Se on vain fakta ja sinne joutuneen henkilön tavoitteiden vastaista. Käsittääkseni moni ihminen voi kokea olevansa friend zonella ilman, että kokee toivekumppaninsa tekevän mitään väärää. Tällaisessa friend zonen käsitteessä ei mielestäni ole mitään pahaa.

Näyttää siltä että friend zoneilussa vastakkain on kaksi ryhmää. On niitä jotka eivät käytä itse friend zone -käsitettä koska he sanovat mitä se tarkoittaa ja se pitää sisällään heistä seksistisiä kulmia. (Tavalla jossa Ee ole friendzonessa, jollet pidä sitä toisen vikana ettei muuta tapahdu. Jossa friendzone on ei ole yksipuolinen rakkaus vaan spesifimpi kierotunut muoto yksipuolisesta rakkaudesta.) Sitten on niitä jotka käyttävät sitä ja joista sana on sisällöltään jotain ihan muuta, pelkkää epäonnistunutta rakkautta ystävään. Ja heistäkin nuo sekstistiset kulmat ovat seksistisiä. Mitä tämä kertoo siitä mitä käsite pitää sisällään? Mielestäni tässä on vahva viesti jostain. Hyvin mielenkiintoisesta. Kenties siitä että terminkäyttöön liittyy valtapeliä joka ei tosiasiassa koske tätä käsitettä vaan jossa sovinisminvastustamisen hyvällä motiivilla tehdään jotain hieman muuta. Eli selitetään muiden ihmisten puolesta heidän maailmankuvansa ulkopuolelta mitä he todella tarkoittavat jos käyttävät jotain sanoja.
1: Ja on aika ikävää, että jos sanot jotain ja tarkoitat jotain ja joku ulkopuolinen tulee sanomaan, että kun käytät termiä kuten sitä yleisesti käytetään niin olet joko sovinisti tai vastaavaa. Tai tulkitsee viestisi tarkoittavan jotain ihan muuta kuin se tarkoittaa. Juuri tämänlainen asenneongelma on kun esimerkiksi kristitty lähtee tuomitsemaan vähemmistöjä. He määrittelevät sanoja uusiksi omista lähtökohdistaan ja tulkitsevat toisen sanoman tämän oman skeemansa kautta. Heille on olemassa onneksi viesti jota eivät väärinymmärrä tai väännä. Kaksi keskisormea nenän edessä heiluen.

Itse olen käyttänyt sanaa "friend zone". Ja muut ovat kuvanneet tilanteita samoin. Eikä näissä yhteyksissä ole ollut merkkejä sovinistmista. Ehkä termi elää jossain ihan muussa merkityskentässä ihan muiden ihmisten parissa. Tämä voi olla vierasta niille joille kieli on lähinnä vain ideologianvälitystä. Itse en ole nähnyt että friend zone olisi kovin monestikaan sitä Hännikäis -kulmaa. Itse asiassa Hännikäinen piti sisällään noita friend zonen seksististulkintoja. Mutta hän ei itse asiassa kirjassaan edes käyttänyt koko termiä. Ja miksi käyttäisi - eihän hänellä ollut naiskavereita! Siitähän se koko ongelma syntyikin!

tse olen käyttänyt käsitettä aika löyhästi. Sallinut kaikenlaiset homokulmat ja vastaavat. Yksisuuntainen romanssi kun on itselleni tärkeä aihe josta tykkään vaahdota. Koska nykyään kaikki olettavat vastarakkautta. Mielestäni on jännittävää kuitenkin miettiä että miksi tasa-arvon kannattajat haluavat kieltää sanan käytön tai leimata sen hyvin tiukasti. Termi siinä muodossa missä sitä käytetään on moraalisesti kestävä ja sisällöltään kätevä. Jos sitä käytetään "väärin" niin käsitteet elävät kielessä. Sillä että niitä käytetään. Se, että on oikea tapa käyttää friend zone -sanaa voi siis sinällään toisintaa ja muistuttaa sukupuolirooleista. Että "tuo sana soveltuu vain tuossa kontekstissa ; Tuossa rajaamisessa on muistutettu. toisinnettu, mieleentuotu ja joskus jopa luotu tietynlainen sukupuolihierarkia ja vaaditaan sen mukaista ja sitä mukailevaa kieltä. (Ehei. Minä en suostu tälläiseen. Minä turmelen kieltä. Jos tulen väärinymmärretyksi, niin arvaa mitä. Ei minua järin usein oikeinkaan ymmärretä.)

Kuurot puputytöt

Oletteko koskaan katsoneet puputyttöjä? Siis kunnolla. Minä olen. Tarkastelun yhteydessä huomasin että puputyttöjen korvat ovat korostetusti päälaella. Oikeilla jäniillä korvat lähtevät enemmän pään sivulta ja muotoutuvat pään ylle. Mutta puputytöillä ne vain ovat päälaella.

Miten tämänlaisilla korvilla voisi kuulla? Hyvin toimimaton ratkaisu minusta. Tämä on hyvä esimerkki geenimanipulaation yhteiskuntaamme tuomista uhista. Ei pelkkä miellyttävyys silmälle saa olla tekosyy sille että tuotetaan jotain olentoja.

Miettikää nyt ; Onhan toivottavampaa että puputytöt ohjelmoitaisiin mykiksi ristihuulien ja jäniiden äänielimistön avulla. Jokainen tietää mitä koira sanoo. ("Hau") Ja mitä kissa sanoo. ("Miau") Mutta mitä jänis sanoo? Kaikki tietävät että sika sanoo että "kanna eteeni olutta, ämmä", mutta jänis ei sano mitään. Täämä olisi monen miehen mukaan parannus naisessa. Mutta miten ihmeessä kuuro puputyttö muka kantaa eteen olutta käskien? (Ei mitenkään!) Tätäkö hauamme? (Emme halua!)

Olemme jo aiemmin jalostaneet monta koirarotua sairaiksi. Lytty nenä voi aikaansaada hengitysongelmia, matala selkä lonkka- ja jalkavaivoja. Geenimanipulointi on sama, mutta tehokkaammin. Siksi kuuro puputyttö demonstroi että geenimanipulointia ei saisi lainkaan kohdistaa ihmisiin.

Alas tiedeoptimismi!

Kuinka tiedostaminen on helppo keino naamioida kaupallisuus hyväntekeväisyydeksi

Hyväntekeväisyys on tärkeää. Mutta siinä on ongelmia. En pidä kovin relevanttina ongelmana sitä että monet niistä ovat hölmöjä ja absurdeja. Esimerkiksi on vaikeaa nähdä ALS -taudin ja päähänsä veden kaatamisen välillä mitään yhteyttä. Samoin kuin ei ole helppoa ymmärtää miten nenäpäivän nenätyhmäily liittyy noin niinkuin mihinkään. Nämä voidaan vielä yhdistää jonkinlaiseen "tarkoitus pyhittää keinot" -strategiointiin. Ja ne ovat kuitenkin harmittomia.

Minusta relevantimpi ongelma on siinä, että moni hyväntekeväisyysjärjestö ei ole itse asiassa juurikaan sitä hyväntekeväisyyttä. Otetaan esimerkiksi syöpä. Ihmisillä on paljon syöpiä. Niihin kuollaan. Syöpien tutkimus voidaan tehdä tieteellä. Ja tätä kautta muuttaa maailmaa. Syövän parantaminen on hieno tavoite. Tämä on tärkeää. Siksi onkin aivan asiallista tukea järjestöjä jotka keräävät rahaa syöpätutkimukseen. Siitä huolimatta että lääketieteen tulokset on itse asiassa monetarisoitu tavoilla jotka tukevat ahneutta yllättävissä määrin. Syövän parantaminen ja elämien pelastaminen on suurempi hyvä kuin tämä on paha.

Sitten on ilmiö jota on kenties syytä kutsua nimellä "pinkwash". Ihan siksi, että muutkin kutsuvat. Kyseessä on symbolisen ikoninen vaaleanpunainen nauha. Jolla tuetaan rintasyövän tutkimista.

Lausunto voisi vaikuttaa antifeministiseltä höpinältä ; On tavallista että feminsitiaiheisia keskusteluja ns. derailataan. Eli selitetään että miksi samanlaista kampanjointia ei tehdä eturauhassyövälle. Tämänlaiset priorisointiargumentit eivät olekaan kovin hyviä. Ja niissä on usein sellaistakin asenteellisuutta, että tosiasiassa ihmiset eivät halua kampanjoida eturauhasten puolesta kuin rintasyöpää vastaan. Derailaamisesta hyvä esimerkki on Saku Timosen korostama tuore kikka ; Selitetään että maahanmuutto on paha asia ja pitäisi ensin järjestää asunnot maamme kodittomille. Kuitenkin selvästi tästä huutelevat eivät ole ottamassa osaa asunnottomien oikeuksien puolustamiseen. Päinvastoin. Asunnottomuus ei ole kiinnostanut ennen eikä jälkeen näiden lausuntojen. Tärkeämpää on vastustaa näitä tiettyjä asioita. Derailaaminen onkin useissa muodoissaan aikamoisen typerää. (On toki syytä kampanjoida monenlaisten asioiden puolesta. Ja oikeastaan juuri siksi on syytä puhua eturauhasasioista, mutta puuttua vähemmän siihen rintasyöpäasiaan.)

Kuitenkin "pinkwash" on varsin validi ongelma. Sillä vaaleanpunaisella nauhalla ei ole suurelta osin tekemistä rintasyövän parantamisen kanssa kuin rintasyövällä tienaamisen kanssa. Ihmiset eivät halua moittia tätä rintasyövän kaupallistamista koska "asia on hyvä". On nimittäin vaikeaa korostaa että aiheena on enemmänkin se että jos ajaa jotain asiaa, se pitäisi tehdä rationaalisesti eikä se, että asiaa ajetaan. Keinot ja tavoite ovat eri asioita. Mutta hyväntekeväisyydessä tämänlaiset mutkistuvat.

"Pinkwash" on leimallisesti Susan Komenin säätiöön sidottu asia. "Susan G. Komen For the Cure". Iskulause on jämäkkä. Se viittaa suoraan parannukseen. Vaaleanpunaisen nauhan avulla on onnistuttu luomaan vahva brändi jossa keskitytään rintasyöpään. Ja siitä on tullut siitä mainio symboli että se on laajassa mielessä myös symboli siitä, että nauhan kantaja on tiedostava hyvä ihminen joka on feministi, profeministi tai muuten naisten asialla. Ja mikä miellyttävintä ; Tämä on onnistuttu brändäämään hyvin. Aihe ei herätä kontroversiaalia keskustelua antifeministien ja sovinistien kanssa. Aihe on poliittisesti korrekti, ei aiheuta skismoja, mutta antaa kuitenkin mainoksen siitä että nauhan kantaja on ns. "hyvä ihminen". Tämä ei ole tietenkään vielä se paha asia. Se on vain osoitus että vaaleanpunainen nauha on suosittu ja ikoninen. Ylläolevasta voisi itse asiassa saada kuvan että kyseessä on hyväntekeväisyys joka on tehty oikein. Enkä voisi tuolta pohjalta oikeastaan moittiakaan sitä.

Ongelmana onkin oikeastaan muu; Ja tämä muu tekee "pinkwashista" oikeasti relevantin mietittävän asian. Komenin toimintaa kuvaavat piirteet joissa hyväntekeväisyys on niin pienessä osassa kuin se vain on juridisesti mahdollista. Sen sijaan rintasyövästä ja feministisistä arvoista on tehty jotain joiden nimissä voidaan tienata rahaa. Ja tässä on katsottava kokonaisuutta. Joka koostuu osista.
1: Ensimmäinen osa on Komenin palkka. Hän tienaa hirveän paljon rahaa. Toki tämä on vielä hyväksyttävissä. Onhan kyseessä kuitenkin suuri järjestö jossa on paljon työntekijöitä. Ja tätä kautta johtajan suuri palkka on ymmärrettävissä. Joskin se heittää kysymyksiä siitä, että miksi hän ei tyydy maltillisempaan palkkaan ja laita näitä tästä säästyviä rahoja syöpätutkimukseen. Punaisen ristin johtajakaan ei tienaa yhtä paljoa. Mikä on innostava yksityiskohta.
2: Toinen osa on on se, että kokonaisuudesta 20% menee itse asiaan. Toki syöpätutkijat ottavat vastaan pienemmätkin rahavirrat ja tämä on valinta oikeaan suuntaan. Mutta yleensä ottaen hyväntekeväisyysjärjestöjen hyötysuhde on jotain jota on syytä miettiä. Jokainen ymmärtää että jos kuvitteellisesta yhtiöstä 1% voitoista menisi tuetulle asialle se olisi jollain erikoisella juristinlogiikalla tätä asiaa ajava järjestö. Mutta samalla on selvää että tämä ei ole järjestön pääasia. Tämän huomion vuoksi järjestöjä onkin arvioitu. Ja näitä arviointeja tarvitaan.
3: Kolmas osa on siinä että Koleman käyttää näistä 80% rahoistaan johonkin muuhunkin. Joista erikoisin on oikeuteen haastamiset. Hyväntekeväisyysjärjestöt joiden nimessä on "pink" tai "cure" joutuvat haastetuiksi, ikään kuin varmuuden vuoksi. On toki ymmärrettävää jos haastetuksi joutuisi kokonaisista symboleista tai vastaavista. Mutta kun yksittäisiä sanoja ruvetaan copyrightaamaan mainoslauseiden sijasta, tiedetään että haastamisinto on mennyt liian pitkälle. Ikävintä tässä on tietysti se, että haastetut järjestöt ovat hyväntekeväisyysjärjestöjä. Jotka joutuvat sitomaan varojaan oikeudenkäynteihin ja oheistuotteiden hylkäämiseen, uudelleensuunnitteluun ja asioiden uudelleennimeämiseen. Nettisivutkin voivat mennä uusiksi. Kaikki tämä maksaa. Joka on sitten pois siitä itse tavoitteesta. Eli rintasyövän parantamisesta. Sen sijaan että eri hyväntekeväisyysjärjestöt tukisivat toisiaan yhteisessä asiassa, isketään tavoilla jotka vahingoittavat kaikkia ja ovat pois siitä hyväntekeväisyydestä.
4: Neljäs asia on se, että Komenin järjestö ei juurikaan välitä siitä mihin tuotteisiin pinkin nauhan saa liittää. Pinkkiä nauhaa saa käyttää rahasta. Näin ollen nauhaa on nähty terveyttä vahingoittavissa tuotteissa, kuten oluessa ja pikaruoassa ja kosmetiikassa. (Joissa osassa on itse asiassa, ironista kyllä, syöpää aikaansaavia ominaisuuksia.) Tämä viittaa siihen että on tärkeämpää hankkia rahaa. Joka on tietenkin tavallaan ymmärrettävää koska asia on kuitenkin oikeasti tärkeä. Kokonaisuus maistuu kuitenkin ironiselta kuin savuke jonka paketissa olisi jokin keuhkosyöpätiedostusnauha.
5: Viides asia on sitten se, että tosiasiassa tuotteista ei menekään rahaa ostamisen jälkeen. On tavallaan merkityksetöntä miten paljon kukin ostaa. Syynä on se, että tosiasiassa yhtiöt maksavat vakiosumman rahaa joka menee eteenpäin hyväntekeväisyyteen. Ja tämä summa ei muutu. Ei muutu, ostetaanpa hyväntekeväisyystuotetta yksi kappale vai miljoona kappaletta. Tätä voi oikeuttaa estimoinnilla. Eli arvioidaan paljonko myynninlisää hyväntekeväisyystuote odotettavasti tuo. Ja siirretään osa tästä voitosta tähän kertasummaan. Joka sitten tietenkin tarkoittaa sitä, että tosiasiassa helposti hyväntekeväisyyden puolesta annetusta rahasta vielä mainittua 20% pienempi määrä menee perille asti itse asian tukemiseen. Hyötysuhde muuttuu vaikeammin arvioitavaksi.
+: Tekisi mieli puhua siitäkin miten järjestö lähetti rahaa muuhunkin kuin siihen syöpäasiaan. "Planned Parenthoodin" tukeminen on siitä ikävää, että ihmiset ovat vapaaehtoisesti antaneet rahaa johonkin ihan muuhun. Toisaalta yhtiöt voivat käyttää rahaa muuhunkin kuin siihen yhteen asiaan josta on sovittu. Ja sitten on tietysti se, että tämä yhteys leikkasi hänen saamaansa tukea ja se on jo lopetettu. Komen oppi "tiskin alta politisoinnin" merkityksen kovimman kautta.

Kaikesta tästä voidaan tietenkin päästä ohi. Sillä on olemassa taikasana "tiedostaminen". On nimittäin selvästi niin että jos rahasta paljoa ei menekään syövän parantamiseen (tai syövän tutkimiseen), niin on olemassa abstrakti asia jonka avulla kaikki muuttuu hyväksi. Symbolisesti. Ja tämä taikasana on tiedostaminen. Kun nauha ja tuote mainostaa ja antaa statementin, on hyväntekeväisyystuote jotain jossa on ikään kuin lisänä mainos asialle. Siitä huolimatta miten asia ja sitä tukevat tavoitteet ovat eri asioita. Ja näin vaikka yritys kuinka lypsäisi brändillään konkreettisesti rahaa, niin se voi aina puolustautua vedoten tähän symboliseen hyvään. Jonka vaikutus asenneilmapiirin muuttamisessa on hyvin kyseenalainen tai vaikeasti arvioitavissa. Ja näin tällä yhdellä sanalla voidaan käytännössä kritiikki-immunisoida tämä rintasyövällä rahaa lypsävä toiminta ja leimata kriitikot derailaaviksi antifeministeiksi. Tiedostaminen on se taikasana jonka voimalla tämä blogaus muuttuu kirjoittajan sovinismin ilmituonniksi.

---

Kirjoittaja on anti-uskonnollinen, ellei peräti uskontovihamielinen, henkilö jonka mielestä hyväntekeväisyys on arvoitava vaikutuksilla eikä symboleilla. Ja josta hyvänä esimerkkinä olkoon se, että hän on ollut töissä Kirkon Ulkomaanavulla.

âmen ; yhden sydämeen ei välttämättä mahdu yhtään ämmää

Rabelaisin "Pantagruelin neljännessä kirjassa" on kirjoitettu riidanhaastajien ammattikunnasta. Ammattikunnasta, joka on hyvin lähellä sellaista että sen voisi toteuttaa nykymaailmassa ja nykykulttuurissa. "Kun joku munkki, pappi, koronkiskuri tai asianajaja haluaa pahaa jollekulle maansa herrasmiehelle, hän lähettää tämän luo riidanhaastajan, joka esittää kanteen, haastaa oikeuteen, herjaa ja solvaa häpeämättömästi, niin kuin häntä on käsketty, kunnes kyseisen herrasmiehen, jollei tämä ole tyhmempi kuin aasi, on kerta kaikkiaan pakko suomia häntä sauvalla tai miekalla päähän tai polvitaipeisiin ja mahdollisesti myös paiskata alas vallinharjalta tai ikkunasta." Riidanhaastaja elää tämän jälkeen vahingonkorvauksella "joka toisinaan kohoaa toisinaan niin suureksi, että herrasmies menettää koko omaisuutensa ja on vaarassa joutua vankilaan mätänemään, kuin olisi kuningasta lyönyt."

Paljastan asian muutakin kuin valaistakseni blogini ansaintalogiikan. On nimittäin ajattelutapa jossa koko maailma on kuin todella olisi pullollaan riidanhaastajien ammattikunnan kaltaisia.

Katson tarkemmin Jukka Hankamäen tuoretta blogausta.

Blogausta jonka hän on poistanut, mutta joka löytyy, ainakin toistaiseksi, googlen cachesta. Demonstroidakseni sitä miten mediankäsittelytaidottomia käsitellään, eli nostaakseni Streisand efektin arvoon arvaamattomaan, käsittelen tekstiä jota Hankamäki ehti ennen poistamistaan kehumaan. Hankamäellä on toki aina ollut melko kova itseluottamus ja hän korostikin hienouttaan "jos kirjoittaisin englanniksi, olisin jo akateemisesti maailmankuulu". Poistamiseen onkin varmasti syynä mediakohu ja se että ei ole kenties kovin miellyttävää puolustaa argumentaatiota jonka vastine löytyy Rabelaisin makaaberin huumorin absurdista ja nonsensiaalisesta maailmasta. (Tosin sillä erotuksella että Hankamäki ei ole hauska.)

Aiheena on seksuaalinen häirintä. Suoraan sanoen Hankamäen asenne on niin sovinistinen kuin se voi vain olla sellaisella homoseksuaalilla joka tietää että ei koskaan joudu kohtaamaan sanomisiaan naisten kanssa. (Tosin samanlaisia asenteita löytyy myös niistä "omituisen vittumaisilta kilteiltä miehiltä" jotka pitävät Laasasen naisten seksuaalista valtaa koskevista teksteistä. Jotka joutuvat kohtaamaan mutta pitävät sitä muiden syynä.) Lisäksi Hankamäki on niin pihalla kuin fenomenologi vain voi olla. (En yleensä pidä fenomenologeista mutta Hankamäki on tuossakin luokassa omassa lokerossaan.) Vastuuttomuus voisi tarkoittaa ulkopuolisuutta ja objektiivisuutta. Hankamäen tapauksessa se tarkoittaa sitä että tosimaailma korvataan stereotyypeillä ja liioitteluilla ja tästä vedetään hyvin vahvoja tulkintoja. Jotka johtuvat todennäköisesti siitä että häneltä puuttuu seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi elämänkokemus ja tämä tekee hänestä vihjeettömän.
1: Lopputulos näyttää suunnilleen samalta kuin Richard Dawkins analysoimassa uskonkokemuksia ja hengellisyyttä. ; Dawkinsilla voi olla paljon sanottavaa Jumalan olemassaolosta ja teologian tyhmyydestä, mutta jos kokemuksellisuus on ytimessä hän on yhtä pihalla kuin kristitty joka selittää että ateistit oikeasti uskovat jumalaan ja ovat jotain angsteisteja.

Minkä maalainen sauna?

Voisin aloittaa yksityiskohdista. Jotka eivät sitten ole niin oleellinen osa lopullista analyysiä. Hankamäki ottaa esille sen, miten seksuaalisen häirinnän kohdalla saunassa tapahtuva kouriminen on otettu tuomioistuimeen.

Mutta joka on tarpeen jotta voidaan sävyttää Hankamäen eetosta. Eetosta joka kyllä sitten on itse tekstissä vahvasti läsnä. Se on syytä demonstroida. Olen katsonut vuosia sitten eroottissävyisen elokuvan turkkilaisesta saunasta. Ja ilmeisesti Hankamäen saunassakäynti on hyvin samanlaatuista. "Mikäli ei seksiä halua, ei kannata mennä mihinkään sellaiseen paikkaan, jossa sitä voi olla tarjolla. Vain tyhmä lehmä voi ajatella, että menenpä saunaan ja riisunpa pilluni paljaaksi heteromiesten edessä ilman vähäistäkään ajatusta seksuaalisesta kanssakäymisestä. Typerimmänkin idiootin pitäisi ymmärtää, että jos heteronaisena riisuutuu heteromiesten edessä, tilanne on eroottinen ja seksuaalinen." ... "sellainen ihminen, joka torjuu noinkin intiimissä yhteydessä kuin saunassa tapahtuvan lähentelyn, on poikkeuksellisen ahdistunut, jopa sairas".

Olen itse käynyt sekasaunoissa kourimatta, ihan sen vuoksi että siellä ei ole meneillään mitään Michel Foucaultin tyylisiä kinkyjä homoseksiorgioita. Kun ihminen ei hiero pilluaan naamaasi ja käyttäytyy asiallisesti -  sen sijaan että strippitanssisi tai pyllistelisi tahallaan kohti - terve ihminen nimenomaan tiedostaa että toisella ihmisellä on ruumiillinen koskemattomuus. ; Hankamäki voi esimerkiksi miettiä mielessään pillu paljaana pyörimisen määritteitä katsomalla vaikkapa sitä että puheenalaisessa saunassa tapahtuneessa häirinnässä kerrotaan miten naisen alaosaa oli nimenomaan siirretty syrjään jotta häirintää voitaisiin tehdä. Vaatetettu paljaana oleminen on toki tuttua meille jokaiselle joka on ollut alasti vaatteidensa alla. Mutta tämä liioittelu on kenties syytä mainita koska se on oireellinen vihje Hankamäen tuottamassa blogitekstin laajemmassa kontekstissa.

Tästä on hyvä mennä siihen miksi Hankamäellä on kantansa.

Hankamäki on tunnetusti fenomenologi. Tätä kautta hänen analyysissään voidaan nähdä periaatteessa kauniita elementtejä. Jotka sitten vain muuttuvat joksikin hyvin omituiseksi;
1: Byrokratiavastaisuus : "Dynamiittityhmässä kulttuurissamme on alettu ajatella, että ihmisten seksuaalisesta kanssakäymisestä pitää päättää tuomioistuimissa." Ajatus on osuva siinä mielessä että esimerkiksi homoseksuaalien oikeudet ovat juridisia kysymyksiä aivan jokapäiväisessä arvokeskustelussa. Ja voidaan todella nähdä että moralismi ja säädökset - kuten vaikka sadomasokistien kriminalisointi joka on purettu melko myöhään - ovat vastenmielistä moralismia josta seuraa "Ahdasmielisyyden levitessä voidaan päätyä Freudia edeltävään viktoriaaniseen yhteiskuntaan, jossa rokokoopöytien jalat verhoiltiin pöytäliinoilla pitäen niitä ”liian eroottisina”, ja ihmiset hirttivät itsensä ja toisensa seksuaalisesta estoisuudesta johtuviin pakkoneurooseihinsa." Tosin hän on tässäkin tavalliseen tapaansa liioitteleva (mikä ei ole välttämättä pahe, mutta tässä kyseisessä tapauksessa on) "Sellaiset lakipykälät, joilla puututaan aikuisten ihmisten seksuaalisiin aloittaisiin, kosketteluun, sananvaihtoon tai mihin tahansa nussimiseen, panemiseen ja seksin harjoittamiseen, pitäisi suoralta kädeltä viskata nurkkaan." Tuskin Hankamäkikään pitäisi siitä että hän joku päivä kadulla joutuisi kohtaamaan kuvitteellisen feministinaislauman joka harrastaisi hänen kanssaan heteroseksiä vasten hänen itsensä tahtoa. Näkisin että tämänlainen on yhtä oleellinen rajoite kuin pedofilia. (Jota Hankamäki on ilmeisesti halunnut karttaa lisäämällä "aikuisten ihmisten" -sanaparin. Itse näkisin että ehtolistaa voi olla syytä kasvattaa tuostakin.)
2: Hän korostaa vastavuoroisuutta, jopa ruumiillista ja biologista vastavuoroisuutta. "Filosofisesti ajatellen seksuaalinen kanssakäyminen on puhtaasti yksilöiden välinen asia, eikä siitä ole mitään valitusoikeutta. Seksuaalinen kanssakäyminen perustuu vuorovaikutukseen, jonka pohjalta ihmiset herättävät toisissaan intohimoja. Syypää (tai mahdollisen kiittelyn kohde) on siis usein intohimojen herättäjä itse. Lisäksi seksuaaliseen aktiivisuuteen vaikuttavat biologiset tekijät, joiden kieltäminen olisi todellisuuden kieltämistä."

Olen itse asiassa Hankamäen kanssa sitä mieltä että on hyvä käyttää vastavuoroista ajattelutapaa. Siitä huolimatta että se vivahtaa fenomenologialle. Siitä on nimittäin hyötyä. Esimerkiksi syytös seksuaalisesta häirinnästä voi olla turha ja sitä voidaan periaatteessa käyttää aseena. Ja itse olen, ainakin omassa mielessäni, huolissani siitä että kokevatko naapurit sedän jonain pedofiilina heti jos tämä puhuu lasten kanssa. ; Joko tämä epäilykulttuuri on tosi tai se on vähintään syvälle hakattu monien miesten mieleen kulttuurissamme. Ja tämänlaisten asioiden purkaminen on oikeasti tärkeää. Ja niissä miehet voivat kärsiä, tai teoriassa joutua ongelmiin (mikäli suhtautumistapa on tosi eikä vain jotain joka on iskostettu kaikkien päähän).

Nyrkkisääntönä tässä on se, että ajattelutavasta on hyötyä silloin kun sillä luodaan kokonaisnäkemys. Ja tämä kokonaisnäkemys yleensä sanoo että "asiat eivät ole niin yksinkertaisia kuin näyttävät". Perinteisesti on luotu mielikuva rikollisesta ja uhrista. Mutta joskus uhri voi todellakin provosoida vastareaktion kuin Rabelaisin riidanhaastaja. Voidaan nähdä että tekijällä voi olla syy toimia kuten toimii. Ja että uhri on jossain määrin kutsunut sitä mitä on kutsunut. Ja tämä on hyödyllistä. Muutoin syntyy helposti stereotyyppinen ajatus läpipahasta ja täysin hyvästä.

Mutta Hankamäki toimii toisin. Hän luo uuden yksinkertaisen ja tyypitetyn maailman jossa ei tapahdu seksuaalirikoksia joita uhri ei olisi jotenkin provosoinut. Ilman tätä hän ei voisi esittää että "Seksuaalinen kanssakäyminen on kahden kauppaa. Jos niillä markkinoilla ei osaa toimia hakematta poliisia apuun, on syytä poistua kaikilta seksuaalisilta foorumeilta ja mielellään siis koko maailmasta. Sillä maailma ja ihmisen olemus ovat seksuaalisia." Se pätee vain jos raiskaajia ei ole. Yksinkertaistamalla Hankamäki luo tarinan jossa vain käännetään roolit ylösalaisin. Eikä tajua että jos idealisaatio on vankila johon ihminen määritellään, niin tämän idealisaation antiteesi on täsmälleen yhtä monta dogmaa ja kriteeriä sisälläänpitävä. Siksi hän luo ajatuksen jossa uhriksi luultu onkin rikollinen ja rikolliseksi luultu on uhri "Todellinen ahdistelu onkin aivan muuta kuin on väitetty. Se on seksuaalisesti aktiivisiin miehiin kohdistuvaa tuomioiden uhkaa ja juristien nuijilla harjoitettavaa pamputusta." ... "Ja se on femakkopissisten tarkoituskin. He lavastavat itsensä ”uhreiksi” omissa narsistisissa persoonallisuushäiriöissään ja tietävät, mitä tekevät. Tiedotusvälineiden ämmäosasto puolestaan tekee ämmätuomareiden ratkaisuista suuria otsikoita, joiden tarkoitus on toimia sähköpaimenina ja pelotella seksuaalisesti aktiivisia ihmisiä lomakausien kynnyksellä."

Mielestäni todellinen filosofi ymmärtääkin sen että tilanteet ovat paljon tätä mutkikkaampia. Olen esimerkiksi ottanut esiin "kännipanojen etiikkaa" joka on monisyisempää kuin Hankamäellä. Siinä arvioidaan esimerkiksi sitä onko kohde tietoinen seksin aikana. Enkä tee tätä kohottaakseni omaa häntääni vaan demonstroidakseni sitä miten suurempi syvällisyys onnistuu vasenkätisemmältäkin filosofilta. Sellaiselta, joka ei ylpeile olevansa maailmanmiestasoa. Voisin myös huomauttaa että John Danaher käsittelee päihtymisen ja seksin välisiä eettisiä tilanteita ja koukeroita kiinnostavasti. Siinä esimerkiksi se, onko juomaan livautettu päihdettä vai onko päihde otettu itse ja tahallisesti vaikuttavat tilanteeseen. Hyvän filosofin voikin tunnistaa siitä että hän ei tuomitse tekoja tekijän sukupuolen mukaan vaan käytöksen mukaan.

Lisäksi on huomioitava että kulttuurissamme fyysinen koskemattomuus on arvotettu hyvin korkealle. Ideologia ja itsetoteutus ei saa ikään kuin mennä toisen ruumiseen sisälle. Tässä on kyse negatiivisesta vapaudesta. Ja tämä on usein jonkun positiivista vapautta vastaan. Voidaankin nähdä että
1: Uhriksi joutumista voidaan ennaltaehkäistä ja tähän voidaan liittää neuvoja. Joku voi sanoa että ei pidä mennä Helsingissä tyrkyttämään itseään puskiin. Ja tämä voi olla itsepuolustusneuvo. Ja pahastuminen voi olla tässä tarpeetonta ja osoitus herkkänahkaisuudesta. Paitsi jos moralismia muuteaan juridiseksi säännöksi. (Naiset eivät saa mennä kaupungille iltayhdeksän jälkeen, ainakaan ilman burqaa...)
2: Mutta jos siitä tulee syytös jossa raiskatulle vihjataan että koska hän oli humalassa ja pikkumekossa menossa kotiin, niin sitten nainen ikään kuin halusi tulla raiskatuksi. Niin sitten syyttäjä on kyllä täysin pihalla. Se, että oma käytös altisti rikokselle tekee ihmisestä uhrin. Lisäksi pukeutumiselle on useita muitakin syitä kuin raiskatuksi tulemisen halu. Voi esimerkiksi olla niin että nainen on halunnut hakea poikaystävää jota ei ole löytynyt jonka vuoksi hän on kävellyt yksin kotiinsa, eli on ollut näppärä saalis puskaraiskarille joka odottaa muna kädessä ensimmäistä vastaantulevaa naista ja tunkee kaluineen peliin tämän naisen yleisestä käytöksestä riippumatta.

Loppukaneetti.

Olen huvittunut siitä miten Hankamäki puhuu kyynisyydestä. "Vaikka jotkut pitävätkin Laasasen näkökulmaa karkeistavana, se on mielestäni selitysvoimainen ja valaiseva. Ihmiset väistämättä toimivat oman seksuaalisen vaihtoarvonsa puitteissa. Tämä on vain realismia, ja sen kiistäminen johtaa juuri sellaiseen kyynisyyteen, josta ämmämafian oma katkeruus antaa näyttöä." Kuitenkin Hankamäen oma näkemys on äärimmäisen kyyninen. Naiset ovat tunteettomia sosiopaatteja jotka ovat, paitsi viettiensä vietävissä, niin myös ja ennen kaikkea tavoitteellisesti manipuloimassa asioita. ; Jos Hankamäki olisi hetero, tämän voisi kenties korjata kunnollisella ryhmäpanolla lukuisien naisten kanssa. Mutta koska hän on homoseksuaali, tilannetta tuskin voidaan korjata.

Ennen kaikkea tärkeintä on se, että mitä tapahtuu jos vastavuoroisuus -uhristatuksen purkaminen ymmärretään kunnolla. Se voidaan liittää varsin vakiintuneeseen selittelymalliin jota tavataan perheväkivallan ja koulukiusaamisen piirissä. Mies lyö vaimoa turpaan koska nainen nalkuttanut viikkotolkulla. Lausunto on kenties jopa aivan täysin totta, mutta tämä teko on selitys eikä oikeutus. Samoin äiti voi piiskata lastaan liiallisesti koska lapsen oikeasti tekemä tyhmyys ärsytti. Tämä on selitys eikä oikeuta esimerkiksi sanotaan nyt lihakirveen käyttämistä lastenkasvatusvälineenä. Ja jos jotakuta lyödään nakkikioskilla niin sitten se on antanut oikeuden tintata turpaan olemalla jonossa väärällä ilmeellä ja mahdollisesti tönien humalahoippuroinnissaan.

Hankamäki sekoittaa ymmärrettävyyden. Vastavuoroisuus jossain määrin kuvaakin kausaalisuhdetta. (Jos ihmisten kanssa ylipäätään voidaan puhua kausaalisuhteista ilman että heidät määritellään fenomenologiseen vankilaan jota Hankamäki usein vastustaa kirjoissaan. Hänen tämä blogauksensa vihjaa että hän on valmis laittamaan muita ihmisiä erilaisiin lokeroihin, kuten "tyhmiin lehmiin" ja antaa heille hyvinkin tarkasti määritellyt vaikuttimet, varsin sosiopaattiset ja epäkunnioittavat sellaiset.) Ja sitten Hankamäki niin sanoakseni pistääkin siitä miten on (is) siihen miten niiden pitäisi olla (ought). Se, että turpaananto on vastavuoroisen sosiaalisen vuorovaikutuksen odotettavissa oleva seuraus ei tee turpaan vetämisestä oikeutettua tekoa.

Siksi voidaankin muistaa tärkein oppi. Se on suoraan Rabelaisin alkuun laittamastani esimerkistä. Minua nimittäin pani suunnattomasti sylettämään Hankamäen selittely. Pidin sitä vastuuttomana koska hän ei joudu kohtaamaan naisia seksuaalisessa kontekstissa. Pidin sitä vihjeettömänä, elämänkokemuksesta kumpuavana. Hänen sanomisensa naisten käytöksestä, seksuaalisuudesta ja motiiveista toivat mieleen Michel de Montaignen esimerkin jossa eräs nuori mies oli kehunut seksuaalisella suorituskyvyllään ja kuvannut naisia niin ylilyövillä tavoilla että jokainen tiesi että hän ei ollut koskaan harrastanut seksiä, pelkästään kuuntelemalla hänen juttujaan. Kun vihjeetön kohtaa tyhmän ja häijyn en kutsu sitä viisaudeksi. Ja tämänlaisen tuotoksen äärellä lesoilu ärsyttää. Etenkin kun on selvää että asenteen ollessa tuon ja seksuaalisen suuntautumisen ollessa myös tuo, ei kokemus tule opettamaan mitään toista asennetta tuolle kyseiselle ihmiselle.
1: Itse uskon että jos Hankamäki kirjoittaisi englanniksi, hän olisi korkeintaan pahamaineinen. Mediajulkisuutta saa kun esittää huomiohuoraavia näkemyksiä. Ja tämä Hankamäen tuotos varmasti osuisi siihen kategoriaan. Hän ei ole missään mielessä tyhmä mies. Mutta yksi syy miksi hän ja Laasanen kirjoittavat suomeksi on se, että globaalissa maailmassa asiaa käsitellään jo. Jossain mielessä he rinnastuvat Tapio Puolimatkaan, joka ei ole globaali ID -auktoriteetti mutta pärjää riittävän hyvin pienemmissä piireissä jossa on vähemmän kilpailua. Ja siksi hän on Suomessa.

Koska Hankamäki käyttää vittupäisiä käsitevalintoja, on loukkaava, herjaava ja muutenkin asenteellinen hänen tulisi ymmärtää mitä vaikutuksia tällä on vastavuoroisiin ihmisiin. Esimerkiksi minulle tuli mieleen ajatuksia joissa olisi äärimmäisen nautinnollista tintata herra Hankamäkeä turpaan. Josta, hänen omalla logiikallaan, seuraisi se että voisin nähdä hänen kerjäävän sitä. Siksi hänen ei pitäisi pistää vuorovaikutusta juridiikan hoidettavaksi eli nostaa pahoinpitelysyytettä jos näin pääsisi tapahtumaan. Onneksi minä olen vihaisen temperamenttini lisäksi tietoinen siitä että tämänlaiset moraaliset oikeutukset omille teoille ovat hevonpaskaa. Jos noudattaisin niitä olisin kammottava ihmishirviö. (Siksi, heittäytyäkseni runolliseksi, hillitsen himoni - kahlitsen kyrpäni.) Kokemuksellisuus on oikotie pikaistuksissa tehtyihin typeryyksiin. Ja tätä vastavuoroisuuskokemusta ei moni filosofi kutsu viisaudeksi.
1: Toki Hankamäkeen reagointi on vastavuoroista. Ja voisin väittää että ainakaan minä en kokemusteni pohjalta redusoidu pääasiassa seksiin. Sen sijaan vittuuntuneisuuteen, ärsyyntyneisyyteen ja vastaaviin tunteisiin enemmänkin. Sikäli kuin itseäni tunnen, ja mikäli minulla on kokemusta itseni kanssa olemisesta kertynyt elämäni varrella, ovat nämä tunteet varmin tapa päästä tietoisuuteeni riittävän pitkäksi aikaa jotta viitsin niistä mitään blogata. Mutta tämä ei tee hänen tinttaamisestaan oikeutettua vaan minusta perusluonteeltani paskiaisen.

Siksi näen että vaikka Hankamäki onkin ilmiselvästi joku joka voisi tienata aivan saatanasti riidanhaastajana, minun tehtävänäni ei ole olla herrasmies joka joutuu tuon tasoisen elukan vuoksi vaikeuksiin. (En sylje naamaan ketään joka saastuttaisi sylkeni. Ja kaksintaistelu käydään kahden herrasmiehen välillä.) Etenkään kun nykykulttuurissa tilanteet rinnastuisivat siihen kuin sitä oltaisiin kuningasta lyöty. Siksi Hankamäki saa olla minun puolestani rauhassa. Sillä, vaikka se voi olla vaikeaa kuvitella, minä en ole komediahahmo absurdista makaaberista teoksesta. Pyrin olemaan hyvä enkä vain oikeuttamaan mielihalujani, en alenna itseäni eläimen tasolle ja redusoi itseäni seksuaalisuuteen ja vain seksuaalisuuteen. (Vain joka toinen tai kolmas ajatukseni koskee seksiä.) Siksi ymmärrän että Hankamäki ei kerjää sitä. Minä en ole Hankamäen uhri.

Itse asiassa se, että Hankamäen teksti provosoi ja ärsyttää minua, kertoo jotain paitsi Hankamäestä niin myös itsestäni. Se, että tämä ei ole miellyttävää voi johtaa marttyyrikortin heittelyyn ja erimieltä olevan syyllistämiseen. Jos siis itseä on varattu suurella egolla, pienellä viisaudella ja vielä pienemmällä sydämelisyydellä. Sydämettömyyttä löytyykin ainakin yhdestä sellaisesta sydämestä jonne ei mahdu edes yhtä ämmää.

---

Otsikko viittaa Rabelaisin "Pantagruelin kolmannessa kirjassa" kohtaan jossa on sana âme joka tarkoittaa sielua. Ensipainoksessa saman sanan kohdalla oli sana âne joka tarkoittaa aasia. Rabelaisin varsin ... mielenkiintoisen ... persoonan tuntien asia ei ole sattumaa.

Miten Jussi Halla-aho tarjoaa oivan keinon esitellä feminismiä ja käsitteellistää seksuaalista häirintää?

Toki Dickin löytämisessä
on, aivan kuten Paavo
Lipponen on opettanut:
"Ei tietenkään tarvitse
mennä tyrkyttämään
itseään pimeällä
johonkin pusikoihin."
Tai kaduille, missä
joku mies voi nähdä.

Vietin eilen kesäistä vapaa-aikaa urbaanissa ympäristössä. Tiivistin ensivaikutelmani facebookiini ;  "Perjantaielämää kuunneltuani olen tullut tärkeään tulokseen. Se koskee oppimiskykyä. Kun olemme vauvoja, opimme kommunikoimaan. Alkeellisimmillaan tämä on sitä että huudetaan ja sitten joku työntää tissiä suuhun. Opimme tämän. Ja yllättävän moni aikuinen mies on oppinut tuon ensimmäisen opetuksen niin hyvin että loppuelämä on mennyt sen oppimisessa, että asia ei aina kuitenkaan ole näin."

Tämän mietintä sitten johdatti asian siihen mihin naiset, tissit ja seksi ne johtavat aina. Jotkut asiat vain tapahtuvat aina ; Aivan kuten Godwinin lain mukaan jokainen yksittäinen keskustelu johtaa Hitlerin mainitsemiseen, ja kuten Petken lain mukaan jokainen moderoimaton keskustelupalsta ajautuu säännöllisesti vaiheeseen, jolloin siellä keskustellaan enimmäkseen anaaliseksistä, ja kuten homojen avioliittokriittinen keskustelu tuo väistämättä juuri minun mieleeni mielikuvan Pentti Oinosen raiskaamista koirapoloista, ei keskustelussa voi mainita seksiä, tissejä ja ehdottelua ilman että näkökulma on väistämättä feministinen.

Seksuaalisen häirinnän kohdalla on yksi vähättelyn muoto josta pidän hyvin vähän. Ihan siksi että sovinismi ja telaketjufeminismi näyttävät käyttävän hyvin samanlaatuisia konsepteja. Ja minä vihaan ihmisiä pääasiassa metodin ja sekundaarisesti väärien mielipiteidensä vuoksi. (Ihanne olisi että ei vihaa ihmistä lainkaan ja tuomitsee vain argumentit eikä vääriä johtopäätöksiä, mutta en ole kovin ihanteellinen ihminen.)

Tämä ärsytyksenaiheeni, kuten monet muutkin ärsytyksenaiheeni, perustuvat puolitotuuteen. Jos joku ehdottelee naiselle seksiin liittyviä asioita yli-innokkaasti, tämä on naisen mielestä häirintää. Moni kuitenkin puolustaa ehdottelijaa sillä että iskuyrityksethän ovat mairittelevia. Niissähän kehutaan naista seksuaalisesti haluttavaksi, kauniiksi - ja kenties kiinnostavammiksikin. Ja tästä päädytään melko usein siihen että naisella on yksi ja lähinnä yksi syy tuomita. Se on se että ehdottelija ei ole kaunis tai attraktiivinen. Tämä on luonnollisesti kätevä keino siirtää keskustelu siihen että naiset sortavat ulkonäön pohjalta ja luoneet valtakoneiston hakkaamaan ja latistamaan miehiä. (Joissain yksittäistapauksissa ja telaketjufeministien kohdalla tämä varmasti onkin totta, mutta yleiseksi pääsäännöksi tästä tuskin on.)

Syntyy perustelukehä jossa naisella on kaksoisstandardi jossa haluttava - kenties jopa "eksoottisen värinän" omaava "kultamuna" - mies saa ja ruma alempitasoinen mies kohtaa naisen seksuaalisen vallan eikä yhtään pimppaa - joka tosin torjuttujen ehdottomasti epäkokemusvaraisen arvion mukaan yleensä kuuluu jostain syystä "huoralle" ja on muutenkin tosi kovalla tasolla "hiekkapillu". (Itse olen tosin käsittänyt että "huorat" antavat seksiä juopuneille tyypeille juomia ja rahallisia hyödykkeitä vastaan sen sijaan että torjuisivat seksiehdotukset. Mutta ehkä minä en vain ymmärrä kaikkea ; Kaiken ymmärtäminen on monille yli 15 -vuotiaille liian vaativaa joten joudumme menemään hieman vajaammalla pakalla.)

Onneksi on "Mestari".

Argumentaatio on usein niin solmussa tämän aiheen kohdalla että se ei etene. Siksi onkin kätevää löytää analogia. Onneksi analogia löytyy varsin helposti. Jussi Halla-ahosta. Hän sai varsin kiinnostavaa mediajulkisuutta kirjoitettuaan homoseksuaaleista.

"Yksi nykymaailman ärsyttävimmistä piirteistä on se, että kadulla ei saa olla rauhassa. Varsinkin pysähtyminen on vaarallista, koska silloin joku urpo tulee välittömästi selittämään. Muutama viikko sitten polttelin tupakkaa talomme edessä. Kadun toisella puolella olevasta Tehtaanpuistosta ilmestyi suunnilleen ikäiseni, siististi pukeutunut mies, joka hissukseen käveli kohti. Arvelin hänen tulevan pummimaan tupakkaa. Sen sijaan hän lausui: "Terve! Sinä näytät mieheltä, joka tarvitsee kunnon suihinottoa." "Ei pidä paikkaansa", vastasin. "Voinko näyttää, mitä osaan", hän kysyi. "Et voi", vastasin. "Miksi en", hän kysyi. "Koska en halua", vastasin. "Oletko varma", hän kysyi. "Olen", sanoin. "Harmi", hän sanoi ja käveli pois."

Halla-aho on pahastunut. Häntä häiritsee eihaluttava seksi. Kun nainen kohtaa seksuaalista häirintää, hänen pitäisi olla mairiteltu. Häntähän kehutaan. Seksin ehdottaminen kun on aina mairittelevaa. Halla-aho demonstroi että tämä ei ole niin ilmiselviö. Monelle naiselle tarjotaan seksiä ensin haukkumalla heidän ulkonäköään. ("Ruma akka" on ikää kuin "helpottunut" kun "saa munaa".)

Ehdotus on rehellinen eikä homoseksuaali yrittänyt raiskata Halla-ahoa. Ei oli ei. Naisille kerrotaan että tämänlainen tilanne on vielä sovelias. Ehdotus on ehdotus. Ja että jos kukaan ei koskaan ehdottelisi niin ei syntyisi lapsia. Ja jollain tasolla tämä on totta. Selvästi voidaan nähdä että Halla-ahoa ei raiskattu. Häirintä on kuitenkin tätä laajempi käsite. Ja se on sitä myös naisten kohdalla. Ehdottelussa on asteita. Kohteliaisuus ja ihmisten tunteminen vaikuttavat tyylivalintojen sopivuuteen. Nyrkkisääntönä on se, että jos lause lisää mahdollisuutta saada seksiä se on tilanteenmukainen. Mutta jos lause lisää mahdollisuutta saada korvilleen se on todennäköisesti seksuaalista häirintää. (Kaikki olisi helppoa jos ei olisi lauseita jotka ovat molempia samaniaikaisesti ; Kokeilkaa vaikkapa lausetta "Hankkikaa minulle pensaikko hoidettavaksi, sen jälkeen voit yrittää kaataa metsän mahtavimman puun sillilläsi.")

Kuitenkin jos katsotaan emotionaalisia reaktioita, reaktiot ovat samalla yliampuvia että jollain epäeettisellä tavalla ymmärrettäviä. Jos katsotaan Ketun aiempaa kommenttia jossa ilmeni halu kastroida raiskaajia, ovat tunnelmat hyvin samanlaisia kuin Halla-aholla kun hän kirjoitti edellä lainattuun kertomukseensa siitä että "Tehtaanpuiston homon kanssa mietin hetken, että jospa hakisin yläkerrasta pyssyn ja ampuisin päähän. Olisiko sitä seuraava hekuma niin suuri, että se ylittäisi vankilareissusta seuraavan harmituksen? Väkivalta on nykyään aliarvostettu ongelmanratkaisukeino."

Olisi helppoa luoda keskustelukenttä jossa Halla-aho on kaksoisstandardissa koska hän sallisi kauniiden naisten tekemät lähentely-yritykset. (Eihän naistenkaan kohdalla tarkastella uhreja yksilönä tai luoteta että he olisivat puolisoilleen uskollisia tai vastaavaa. Se on vain se tarina joka on perimmiltään väitelause joka vain otetaan totena a priori. Joten samaa voi soveltaa Mestariinkin.) Kertomus on tässä mielessä "vajaa" vaikka se on helppo heittää. On helppoa tuomita uhri. Etenkin jos uhria kohtaan on jonkinlaisia antipatioita.

Tärkeää tässä on se että vaikka tämä tarina olisi tosikin, niin siitä huolimatta tilanne olisi seksuaalista häirintää. Syynä on se, että seksuaalisuus koskee oman ruumiin hallintaa ja se priorisoidaan melko korkealle suhteessa muihin vapauksiin ja oikeuksiin. Ihminen joka kieltäytyy seksistä voi tehdä sen vaikka miten pinnallisista syistä - vaikka väärän tukanvärin vuoksi. Haluamista ja haluamattomuutta ei edes tarvitse argumentoida mitenkään.

Homonkin käytöksessä voidaan huomata että hän kysyi ja varmisti ein. Tämä on jo jankkaamista. Itse ole noudattanut sellaista periaatetta että ensimmäiseksi ei kannata kysyä seksiä. Ja jossa kieltäytyminen on kieltäytyminen. Inttämistilanne, tai itse asiassa tilanne jossa seksiä yritetään manipuloida - vaikka "kunniavelalla" siitä että on ostettu drinkit vaikka ei ole erikseen mitään sitovaa sopimusta tehty että "tässä vaihdetaan juoma seksiin" vaan yritetään juuri sanoa että se juoma olisi "tarjottu" eli "ilmainen" - on seksuaalista häirintää.

Tämän ymmärtäminen voi tietenkin ärsyttää monia. Sillä monista homoja pitää vihata ja heteroseksiä rakastaa ja "pojat ovat poikia". Ja toisaalta aika monista on myös niin että homot ovat uhreja eivätkä rikoksen tekijöitä. Ja toisaalta perussuomalainen, etenkään Jussi Halla-ahon kaltainen kelmeä kuminatsi - joka rehellisyyden nimissä näyttää siltä kuin hän todella, siis todella, kaipaisi kunnon suihinottoa - ei voi mitenkään olla uhri, varsinkaan uhri seksuaaliseen häirintään joka on monista lähinnä naisten erityisoikeus.

---

Tässä on hyvä muistuttaa siitä että jos naisia ei suostuta näkemään uhreina niin seksuaalista häirintää kokeneita miehiä ei monissa piireissä oikein pidetä miehinä, etenkään jos seksuaalista häirintää tekee nainen. Koska miestä ei voi raiskata ja miehethän ajattelee seksiä vain aivan koko ajan kaikkien kanssa..