perjantai 3. helmikuuta 2017

Pieni ajatus leimasanojen taka-ajatuksista

On yleistä kansantietoa että hyvin pilkattu on jo puoliksi nolattu. Tässä mielessä kaikki pilkkasanat eivät ole samanarvoisia. Otetaan esimerkiksi sana "femakko". Se on sana joka on esiintynyt kauan, esimerkiksi "Pahkasiassa". Sanan takana on tietenkin se, että kaksi sanaa on sidottu yhteen. "feminismi" ja "emakko". Tämänlainen sanojen fuusio on ns. "yhden pisteen vitsi".

Toisaalta juuri tämä tekee sanan sellaiseksi että sitä on hyvin vaikeaa pitää vain "neutraalina" tai "pelkästään kansankielisenä". Se on alatyylinen ja vain tätä kautta yhteys "rahvaaseen" voidaan saada. Pitää olla melkolailla yksinkertainen jos ei ymmärrä sanan takana olevaa loukkausta. ; Tämän sanominen ei ole sensuuria, vaan vaatimusta terveeseen järkeen ja rehellisyyteen. Jos käyttää sanaa, niin siitä vaan. Mutta jos teeskentelee että temppu on neutraali, on joko tyhmä tai valehtelija. Eikä kolmatta vaihtoehtoa ole.

Samalla taustalla voidaan huomata että sana "persu" tai "libretardi" ei ole samantyyppinen loukkaussana kuin "vassari". Ttä voi olla vaikeaa huomata. Koska prosessissa käy helposti samoin kun eläinvertausten kohdalla. Jos on helppoa tajuta että "femakko" on asiaton, voi silti selitellä että itse voi käyttää sujuvasti arkikielessä usein toistettua termiä "sovinistisika", koska kohde jotenkin ansaitsee ko. nimityksen. Tässä unohtuu tietenkin se, että moni "femakko" -termiä käyttävä uskoo feministien ansaitsevan sen.

Ei kommentteja: